Ahven on kala

Katsoin CampaSimpukan kieltämättä pitkähköä tunnistelistaa sillä silmällä, että montako ahvenaiheista postausta sieltä löytyy näiden 13,5 vuoden ajalta. Yksi. Noloa. En voi edes väittää, että olemmehan me ahventa syöneet muulloinkin, useinkin vaikkei ole tullut postattua. Emme ole. Meillä ei ole tapana kalastella ja usein kalatiskien äärellä valinta osuu johonkin muuhun kalaan tai jää kala kokonaan ostamatta, niin hinta- kuin tuoreussyistäkin. Eilen kuitenkin ostimme neljä ahvenfilettä ja nyt ne on jo syötykin. 

Ahventa porkkanoiden ja ruusukaalien kanssa

Ahvenet

• 4 nahatonta ja lähes ruodotonta ahvenfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia pihan kulatungasta

Sivukkeet

• 4 pienehköä porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Aloitin kasviksista, kuorin porkkanat ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet ennen kuin halkaisin kaalit puolikkaiksi. Nostin liedelle kaksi pannua ja niille voita ja oliiviöljyä. Ripottelin ahvenfileille suolaa ja pippuria. 

Aloitin toisen pannun kuumentamisen ja kun voi ja öljy olivat kuumia, kumosin porkkanaviipaleet ja ruusukaalipuolikkaat pannulle. Kääntelin kaalit leikkuupinta alaspäin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja muutaman minuutin kuluttua lurittelin pannulle hieman hunajaa. Laitoin kannen päälle ja lämpöä pannun alla vähemmäksi. Jätin sivukekasvikset kypsymään noin viideksi minuutiksi. Sitten otin kannen pois ja lisäsin hieman lämpöä, että kasvikset saisivat hyvän paahtuneen pinnan. 

Samaan aikaan kuumensin toisen pannun ja voin kuohun asetuttua nostelin ahvenfileet pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia puoleltaan. Annoksiin jaoin lautasille ensin porkkanat ja ruusukaalit ja niiden päälle kaksi filettä kumpaankin. Päälle ripottelin ruohosipulisilpun. Tämä oli nopea ateria valmistaa eikä syömisessäkään kauan nokka tuhissut. Antin ahvenissa oli muutama ruoto, minulla kaksi. En oikein edes muistanut niitä tunnustella valmistuksen alussa. 

Pannulla paahdetut ruusukaalit Giron päätöspäivänä

EDIT: viimein 2.7.2023 sain aikaiseksi lisätä kuvia tähän postaukseen. 

Voi millainen päivä meillä on ollut. Meidän piti mennä kävelylle Juno Beachia pitkin länteen päin, mutta muutimmekin suunnitelmamme ja kävelimme itään ja kävimme naapurikylässä syömässä sinisimpukoita rantaravintolassa (Ranskassa ei ilmeisesti olla niin nokonuukia sen kanssa, että sinisimpukoita tarjoillaan vain niinä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain). Olivat aivan erinomaiset simpukat, minulla sienillä ja sipulilla, Antilla roquefort-juustolla. 

Lounaan jälkeen kävimme hienossa Juno Beach Centre-museossa, joka keskittyi kanadalaisten panokseen suuressa maihinnousussa. Olipa kyllä upea museo ja luvalla sanoen ehkä juuri siksi, ettei se ollut ranskalainen. Oppaina ja työntekijöinä oli kanadalaisia nuoria, jotka puhuivat kanadaa englantia ja ranskaa ja kaikki oli juuri niin hyvin englanniksi ja ranskaksi luettavissa, että oksat pois. Viivyimme melkoisen kauan museossa, lippu maksoi 7,5 €/hlö, mikä oli oikein edullinen hinta. Lopun vartin mittainen elokuvakooste maihinnoususta pisti kyllä roskan silmään. 

Ranskalaiset sääennusteet ovat olleet todella luotettavia siinä mielessä, että juuri koskaan sää ei ole sitä, mitä "luvataan". Tänään piti olla aurinkoista aamusta asti, mutta oli pilvistä ja jopa merisumuista. Iltaa kohden sää kirkastui, mutta tuuli on ollut todella navakka koko päivän. Onneksi CampaAdria on meille tuulensuojana. Laitoimme markiisin pois yöksi, sillä pahimmat puuskat ovat melkoisia. 

Koska söimme lounasta, ei päivällisellä ollut kovakaan kiire, laitoin vihoviimeisen Italia-ruoan, kun Giro d'Italian päätösetappi oli ohitse. Olin ostanut eilen 12 ruusukaalia ja tein niistä italialaisen sivukkeen, mutta en nyt oikeasti tiedä kuinka italialaisen sekään oli. Viimeisenä päivänä ei nipoteta! Otin ohjeen googlaamalla "italian brussels sprouts" ja suurinpiirtein tein erään ohjeen mukaan. 

Pannulla paahdetut ihan älyttömän italialaiset ruusukaalit

• 12 ruusukaalia
• vettä esikeittämiseen
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesaania

Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja irrotin uloimmat lehdet. Leikkasin kaalit puolikkaiksi. Kiehautin paistinpannulla muutaman desin vettä (taas säästi tiskiä, enkä käyttänyt kattilaa esikeittämiseen) ja laitoin ruusukaalipuolikkaat kiehuvaan veteen. Kolmen minuutin kuluttua kaadoin kaalit lävikköön ja laitoin pannun takaisin kaasuliedelle. Kun vesi oli kuivahtanut pois pannusta, laitoin sille voin ja oliiviöljyn. 

Kun pannu oli taas kuuma, kaadoin ruusukaalit pannulle ja kääntelin kaikki leikkuupinta alaspäin. Paistoin niitä noin 8 minuuttia ja sitten käänsin niiden kylkeä. Siinä odottellessa raastoin hieman parmesaania ja leikkasin persiljaa mobileyrtistöstä. 

Kun kaalit olivat saanet kauniin paistopinnan, jaoin ne lautasille, ripottelin päälle suolaa, pippuria, persiljaa ja parmesaania. Kaverina lautasilla oli myös kaksi säilykesardiiniä/annos (oliivimaustettuja) ja muutama mansikka ja vähän fetaa. Meillä alkaa olla ruokavarastot aika vähissä, mutta ei se haittaa. Italiahaaste on taas ohitse ja voidaan ostaa mitä ruokatarvikkeita tykätään ja syödä mitä halutaan! (oikeasti siis tehdään koko ajan niin, vuotuiset ruokahaasteet ovat edelleen kiva juttu)

Giro d'Italia ei olisi voinut paremmin päättyä. Luin jo aamulla netistä, että Geraint Thomas oli onnitellut Primoz Roglicia oikein sydämellisesti voitosta ja tämän päivän seremoniallinen etappi kokonaiskilpailun tilanne ei tietenkään muuttunut. Eilen haaveilin siitä, että Mark Cavendish voittaisi viimeisen Gironsa viimeisen etapin ja hän piru vie teki sen! Olen vieläkin aivan fiiliksissä. Ja oli niin mahtavaa nähdä, miten oman tallin kaverit, omat maanmiehet ja kaikki muutkin onnittelivat Markia voiton jälkeen. Hän jos kukaan ansaitsi Giron päätösetapin voiton juuri nyt. Tästä alkaa CampaKeittiön haastevapaa aika siihen asti, että Tour de France alkaa heinäkuussa.

Juuri nyt netti ei toimi juuri ollenkaan millään inkkeellä, hyvä jos saan tekstin julkaistua. Kuvia sitten myöhemmin, jos se onnistuu joskus jossain. Ranskanpatti saattaa hieman osoittaa nousemisen merkkejä, mutta taistelen sitä vastaan. 

Kaalisivuke korealaiselle aterialle

Söimme tässä yhtenä päivänä lohta bulgogikastikkeessa ja sen sivukkeena oli seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustettua parsakaalia. Ohjeen otin mistäpä muualtakaan kuin Korean Bapsang-blogista. Hän kertoi yleismaailmallisen jutun siitä, etteivät hänenkään lapsensa pieninä pitäneet parsakaalista, mutta tällä ohjeella vihreät sai menemään lastenkin lautasilta. Sama se oli meilläkin aikoinaan, siitä kertoo perheenkeskeinen sana lihannekset. Minulla oli vihanneslaatikossa myös muutama ruusukaali, käytin nekin tähän sivukkeeseen pois nahistumasta. 

Seesaminsiemenillä ja -öljyllä maustetut parsa- ja ruusukaalit

• noin kahden nyrkkini kokoinen pallukka parsakaalia
• noin 10-12 ruusukaalia
• vettä höyryttämiseen
• 2 rkl seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Leikkasin parsakaalinuput suupalan kokoisiksi ja kuorin ruusukaalien hieman nahistuneet ylimmät lehdet pois ja halkaisin ruusukaalit kahtia. Höyrytin molemmat kaalilaadut juuri ja juuri kypsiksi ja kumosin ne se sitten kulhoon, sekoitin niihin seesamiöljyä, paahdettuja seesaminsiemeniä ja ripauksen suolaa. Kuomosin kaalit tarjoilulautaselle ja ripottelin vielä päälle loput kevätsipulisilpusta,  jota olin jemmannut aterian lohen koristelusta. Nämä olivat hauskoja suupaloja, helppoja syödä puikoilla eikä tarvinnut komentaa itseään eikä ruokaseuraa, jotta eat your greens. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne ilmestyy ylä lisää korealaisia kokkauksiani. 

Gochujang-kiilteiset kasvikset – tietysti korealaiset

Olin jo siinä pelossa, että tänään ei ruokapöydässä olisi mitään korealaista, mutta ei hätiä mitiä. Olihan meillä sivukkeena (anonyymin kommentoijan loistava sana, kun minä en pidä lisukkeesta enkä lisäkkeestä ja side dish ei ole suomea) korealaisia gochujang-kiilteisiä pannukasviksia. Varsinaisena ruokana oli pakastimen aarteina kahden hengen annos Butter Chickeniä (mikä ei taida sekään olla suomea) riisin kanssa. Otin ohjeen täältä pannukasviksiin, siinä tehtiin tosin vain ruusukaalia, minä käytin myös kesäkurrea ja japanilaista munakoisoa. Lähdeblogissa valmistus tapahtui uunissa, mutta minä säästin sähköä ja valmistin sivukkeen kaasuliedellä pannussa. 

Gochujang-kiilteiset pannukasvikset kahdelle

• ruusukaalia (noin 15 kpl)
• puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta
• japanilainen munakoiso
• wokkiöljyä paistamiseen
• pippuria ja suolaa pienet ripaukset

Kiille

• 2 rkl gochujang-tahnaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl vettä
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä (oma lisäykseni)
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Leikkasin ruusukaalit halki ja poistin uloimmat lehdet, pilkoin kesäkurpitsan ja japanilaisen munakoison paloihin. Kuumensin pannulla lorauksen wokkiöljyä ja paistelin kasviksia pannulla noin 10 minuuttia. Sinä aikana sekoitin kiilteen ainekset tasaiseksi liemeksi. Ripsautin pannulle ihan vähän suolaa ja pippuria. Kun kasvikset alkoivat olla kypsiä, kaadoin niille kastikeliemen ja sekoitin. Jatkoin paistelua vielä muutaman minuutin, kastikkeesta muodostui hyvä kiille kasviksiin. Tarjolle laittaessani ripottelin kasviksille vielä paahdettuja seesaminsiemeniä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Pikapelti uutisten ja elokuvien lomassa

Joulun tienoilla minulle sattui mitoitusvirhe ja sen seurauksena palanen lohta oli jäänyt nollalaatikon perukoille, missä se oli päätynyt hyvin vahvaan kohmeeseen. Aistinvaraisesti arvioin, ettei sitä muu vaivannut kuin paha palellus ja käytin kalan sen päivän ruokaan. Muutenkin käytin yhtä jo toista vähän ehtoopuolen ainesta ja saimme ihan hyvän peltiaterian. Nopeutin ja tasoittelin eri kypsentymisaikoja esikeittämällä perunoita ja porkkanoita. 

Pikapelti uunissa

• 200 g lohta
• 4 perunaa
• 8 ruusukaalia
• 10 kirsikkatomaattia
• 1 porkkana
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tilliä

Leikkasin perunat ja porkkanan noin sentin viipaleisiin ja esikypsensin niitä höyrykattilassa muutaman  minuutin. Kuumensin uunin 225 asteeseen. Leikkasin lohipalan myös noin  sentin (näemmä teemapaksuus tässä ruoassa) nahattomiin viipaleisiin ja tarkistin, ettei niihin jäänyt ruotoja. Ripotin lohipaloille suolaa ja pippuria ja puristin päälle vähän sitruunamehua. Puolitin ruusukaalit ja otin päällimmäiset lehdet pois, jos niissä oli nahistumisen merkkejä. 

Laitoin pellille arkin leivinpaperia ja sutikoin sille hieman oliiviöljyä. Asettelin ensin keskelle lohiviipaleet toinen toisensa viereen. Kun peruna- ja porkkanaviipaleet olivat noin puolikypsiä, otin ne kattilasta ja asettelin ne kalaviipaleiden ympärille, samoin puolikkaiksi leikatut kirsikkatomaatit ja ruusukaalit. Pyöräytin myllyistä suolaa ja pippuria helahoidon päälle, vähän vielä oliiviöljyä ja loput mehut mitä sitruunasta vielä irtosi, lopuksi vielä riivin tillipuntista sen mitä siinä oli elävien kirjoissa.  

Paistoin ruokaa noin 25 minuuttia. Kala olisi voinut olla hieman paksumpina viipaleina, että se olisi säilynyt mehevämpänä, mutta toisaalta rapea paistopintakin maistui hyvältä. Perunoita olisi voinut olla yksi vähemmän kahdelle hengelle. 

Keväällä tein itselleni säännön, jonka mukaan en saa seurata niin paljon uutisia. Silloin se johtui koronasta, sillä lietsoin itseni jonkunlaisen hysterian partaalle velloessani koronauutisissa aivan liikaa. Olin itselleni tottelevainen ja aloin rajoittaa sekä määrää, että lähteitä. Nyt olen kyllä lipsunut päätöksestäni, mutta eri syystä. USA:n tapahtumat ovat olleet sen kaltaisia, ettei niitä voi jättää huomiotta. Muutama päivä on mennyt aikalailla eri uutiskanavia selaillessa, eikä tilanne taida muuttua ihan heti. 

Uutisten lisäksi olemme harjoittanut todellisuuspakoa oikein tarmokkaasti, joululta lähtien olemme katsoneet paljon elokuvia. Hyvin erilaisia elokuvia, jotka ketjuttuvat sen mukaan mihin päin milloinkin teemat kääntyvät. Nyt ovat menossa Jack Nicholson-elokuvat. Eilen katsoimme listassa nyt viimeisenä olevat elokuvat, Hohto ja Yksi lensi yli käenpesän. Hohto on elokuva, jonka olen nähnyt monta kertaa ja joka kerta se on yhtä omituisen pelottavan ihana katsoa. Tämä laittaa miettimään, että miksi tieten tahtoen katson elokuvia, joista ei varsinaisesti jää hyvä mieli, mutta tietää silti haluavansa katsoa? En osaa selittää sitä. 

Tietysti on olemassa paljon tärkeitä elokuvia, joitten ei ole varsinaisesti tarkoituskaan jättää hyvää mieltä, vaan laittaa ajattelemaan. Toisinaan tekee hyvää katsoa elokuvia, joiden lopussa silmäkulma on kostea ja samaan aikaan nauraa. Huippuesimerkkejä tällaisista elokuvista ovat vaikka Housut pois tai Little Miss Sunshine. Eilisillan toinen elokuva, Yksi lensi yli käenpesän tuntuu yhä hyvin ajankohtaiselta, vaikka se on vuodelta 1975. 

On ollut muuten hauska huomata, että kerrankin keräilytaipumus ei ole ollut pahasta. Alla luetelluista elokuvista yli 90 prosenttia löytyy omista kokoelmistamme. Suoratoistopalveluiden yleistyessä moni luopui kokonaan omasta elokuvakokoelmasta, mutta me emme sitä tehneet (samoin kuin levyistäkään), vaikka välillä olemme laittaneet kiertoon satoja turhanpäiväisiä elokuvia. Moni nyt katsomamme elokuva on sieltä alkupään DVD-vaiheesta, joten kuvanlaatu, kuvasuhde tai joku muu tekninen asia saattaa jättää toivomisen varaa, muttei silti estä katsomasta elokuvaa ainakin kerran vielä. Aika on kullannut joittenkin elokuvien kohdalla muistot, eivät ne sittenkään ole olleet niin hyviä kuin muistimme. Onpa joukkoon osunut elokuva, jota aikoinaan taisimme pitää hienona, mutta nyt se otti paikkansa tekotaiteellisen tuuban joukossa, eikä sitä viitsinyt katsoa kokonaan. Moni elokuva on pitänyt hyvin pintansa, jopa saanut ajalta lahjaksi lisää ulottuvuuksia. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Tänään elokuvajuhlat taas jatkuvat, kunhan olemme pärskytelleet riittävästi uutisvirrassa, tehneet ruokaa ja ruokkineet linnut ja oravat. Olen ajatellut jossain vaiheessa omalla vuorollani valita jonkun Jane Austen-elokuvan, joilla en tähän mennessä koskaan ole Anttia piinannut. En vain vielä tiedä, mikä se voisi olla. Ehkä Järki ja tunteet Emma Thompsonilla, Hugh Grantilla, Kate Winsletillä ja Alan Rickmanilla? Tai uusin Emma? 

Hunajapaahdetut uunijuurekset

Meillä on nyt syöty aika paljon sellaisia ruokia, joita vuotuisista ruokahaasteista jäi ylitse. Tänään söimme pakastimesta otetut erään italialaisvaikutteisen aterian lihapullat, polpettet. Lisäkkeenä oli hunajapaahdettuja juureksia ja kasviksia. 

Uunijuurekset ja -kasvikset kahdelle

• 2 pientä perunaa
• 1 oranssi porkkana
• 1 keltainen porkkana
• 1 violetti porkkana
• 1 sipuli
• 4 ruusukaalia
• 4 kirsikkatomaattia
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• 1 oksa rosmariinia
• muutama oksa timjamia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori porkkanat ja halkaise ne pitkittäin. Halkaise myös perunat ja kuorittu sipuli ja ruusukaalit ja leikkaa nekin puoliksi, sipuli neljään osaan. Leikkaa paprikat puoliksi ja poista siemenet. 

Sekoita oliiviöljy, hunaja, sitruunamehu, suola ja pippuri tasaiseksi marinadiksi. Asettele kaikki juurekset ja kasvikset vuokaan, kaada marinadi päälle ja kääntele niitä käsin tai lusikalla niin, että kaikki saavat marinadikylvyn. Asettele pinnalle tuoreet yrtit. Paahda koko hösseliä uunissa noin 40 minuuttia, kunnes kaikki on kypsää. 

Lisäksi olevat polpettet olivat meillä pienessä vuoassa foliolla peitettynä uunissa saman aikaa kuin paahtokasviksetkin. Olipa hyvä edullinen tähdenlentoateria, katsoimme samalla jännittävää snooker-ottelua Judd Trumpin ja Ronnie O'Sullivanin kesken. 

Sous vide-hommailua

Vaikka söimmekin juuri viikko sitten pihviä, teimme sen tänään taas. Viime viikolla touhusimme CampAdrian keittiössä, liekitimme auton ulkopuolella leirialueella ja keittelimme kastiketta vähintäänkin pienellä pannulla. Tänään meillä oli koko keittiön välineistö käytössä ja pantryistä lisää! Syy miksi söimme pihviä näin pian uudelleen oli proosallinen, sopiva lihapala oli pakastimessa eikä hotsittanut lähteä kauppaan. Oikeastaan se oli ihan hyvä syy.

Sous vide-ruoanvalmistus on tullut meille tutuksi nyt pian viiden vuoden ajan. Välillä ystävämme laavalampuksi nimeämä sirkulaattori on ollut pitkään käyttämättä, toisinaan se puhisee useinkin. Välillä kaverinsa kanssa duona, kun on tarpeen valmistaa lihaa tai kalaa matalassa lämmössä ja samaan aikaan vihanneksia korkeammassa. Niin tapahtui tänäänkin, Sansairen lisäksi Anova pääsi Pantry II:sta keittiöön. 

En ollut aikoihin valmistanut naudanlihaa sous vide, joten piti hieman etsiskellä vinkkejä ja palautella mieleen, miten homma tapahtuukaan. Otin jo aamusta lihapalan jääkaapista lämpenemään, jotta saisin sen valmistelua hyvissä ajoin lämmintä kylpyään varten. 

Naudan sisäfile sous vide

• 500 g pala naudan sisäfilettä kalvoista puhdistettuna
• suolaa ja pippuria
• oksa rosmariinia
• nokare voita

Taputtelin siistityn, huoneenlämpöön lämmenneen lihapalan paperilla kuivaksi ja hieroin sen pintaan suolaa ja pippuria. Sijoitin lihan vakumointipussiin ja lisäsin sinne rosmariinioksat ja pari pientä nokaretta voita. Suljin pussin vakumointikoneella. 

Kuumensin suuressa kattilassa veden sirkulaattorilla 55 asteeseen ja kun vesi oli lämmennyt tavoitelämpöön, nostin vakuumipussin veteen. Laitoin pitkän metallisen varrastikun kattilan reunojen ylitse ja kiinnitin pussin yläreunan tikkuun pyykkipojalla. Näin pussi ei lojunut kattilan pohjalla vaan vesi pääsi kiertämään vapaammin lihan ympärillä. Lukemani mukaan tämän kokoiselle palalle lihaa kypsennysaika olisi noin 1-1,5 tuntia. Olen aiemmin tehnyt pihvejä annoskoossa ja nyt halusin kokeilla isompaa palaa. 

Ruusukaalit, peruna ja pavut sous vide

• ruusukaalia
• pitkiä vihreitä papuja
• suolaa ja pippuria
• pieniä perunoita
• voita

Puolitin ruusukaalit ja otin pois päällimmäiset lehdet. Leikkasin pavuista päät pois ja tasasin ne yhtä pitkiksi. Pesin juuri ämpäristä kaivetut perunat.

Kuumensin sirkulaattorilla vettä suuressa kattilassa 83 asteeseen. 

Laitoin ruusukaalipuolikkaat omaan pussiinsa perunat, pavut ja ruusukaalit ja vakumoin ne. Olin opiskellut, että kaikki vihannekset tarvitsivat noin 45 minuutin uiskentelun ja tähtäsin tämän ruoantekovaiheen siihen, että lihakin olisi valmista. Aloitin siis vihannesten kypsentämisen, kun lihan kypsennys oli noin puolivälissä. 

Viimeistely

Kun oli aika viimeistellä ruoka, otin liedelle kaksi pannua. Nostin pihvipussin pois vesihauteesta ja samoin vihannespussit. 

Avasin pihvipussin ja nostin filepalan lautaselle, kuivasin sen pinnan paperilla. Laitoin valurautapannun kuumenemaan ja sille nokareen voita. Liesituulettimen laitoin isolle, sillä arvelin, että voisi tulla käryä. 

Kun pannu oli kuuma, nostin filepötkön pannulle ja paistoin sen pintaa nopeasti joka puolelta. Nostin sen pois pannulta peltilautaselle ja peitin foliolla. Kaadoin pannulle hieman konjakkia ja raaputtelin lastalla pannulla olevat lihasta irronneet makupartikkelit irti. Kun konjakki oli melkein kiehunut kokoon, lisäsin pannulle noin desin kermaa ja keitin kastikkeen nopeasti kasaan, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin toisen pannun ja sillä nokareen voita. Kumosin perunat, ruusukaalipuolikkaat ja pavut pannulle ja kierittelin niitä kuumalla pannulla hetkisen, pari minuuttia. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Otin filepalan pois foliosta ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Asettelin lämmitetylle lautaselle pari kolme viipaletta lihaa, pari pikkuista perunaa, papuja ja ruusukaalipuolikkaita. Lusikoin pihville kastiketta pannulta. Liha näyttää todella raa'alta, mutta oli kyllä juuri makuumme. 55 astetta ja 70 minuuttia oli sopiva tälle lihapalalle. Vihannekset olivat 83 asteessa 60  minuuttia. Perunalle pieni hetki lisää olisi voinut olla hyvä, mutta vierailu kuumalla pannulla kyllä hoiti homman loppuun. Huomenna syömme lopun fileestä salaatin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään aihepiirin postaukset.

Tour de Francessa ajettiin tänään vuorietappi, viimeinen ennen toista lepopäivää. Melkoisen nousun selätti ensimmäisenä nuorten kilpailun johtaja Tadej Pogacar, toisena maaliin tuli Primoz Roglic. Roglic jatkaa keltapaidassa tiistaina huomisen lepopäivän jälkeen. Mekin huilaamme huomenna ruokahaasteesta.

Valkoviinissä haudutettu lohi lämpimän salaatin päällä

Tänään Tour de France jatkui lepopäivän jälkeen kymmenennellä etapilla, joka oli luonteentaan tasamaan etappi. Sää näytti olevan kaunis ja reitti kulki meille taannoisilta Ranskan matkoilta tutuilla seuduilla. 

Palasimme päivällä kotiin pieneltä kotimaan CampaAdria-reissulta ja samantien siirryin CampaKeittiöön laittamaan meille ranskalaista ruokaa. Löysin kiva ohjeen täältä ja soveltelin hieman, sillä meillä ei ollut pitkiä vihreitä papuja, mutta muita vihreitä vihanneksia sitäkin enemmän. 

Valkoviinissä haudutettua lohta lämpimän salaatin päällä

Lohi

• 400 g palanen nahatonta ja ruodotonta lohta
• suolaa ja pippuria
• 1 sitruuna viipaleiksi leikattuina
• muutama oksa oreganoa
• muutama lehti salviaa
• 1,5 dl valkoviiniä
• 1,5 dl vettä

Lämmin salaatti

• 1 pienehkö kesäkurpitsa
• 1 salottisipuli
• 6 ruusukaalia
• 2 rkl voita ja loraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua

Lisäksi

• aiolia (meillä Lidlin valmista)
• salviaa

Valmistelin ensin kalan hauduttamiseen tarvittavan kasarin. Leikkasin sitruunan ohuiksi viipaleiksi ja Antti toi pihan kulatungista salviaa ja oreganoa. (lähdeohjeessa käytettiin marjoram-nimistä mausetta, jonka nimi on käsittääkseni suomeksi mäkimeirami, joka taas on oreganon kanssa samaa sukua). Kaadoin kasariin viinin ja veden. 

Siivosin lohipalasta rasvoja ja ruotoja pois ja irrotin nahkan. Ripottelin lohelle suolaa ja pippuria. 

Viipaloin mandoliinilla kesäkurren ja ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi. Sipulin silppusin odottamaan. 

Kuumensin liemen kasarissa kiehuvaksi ja nostin lohipalan liemessä olevien sitruunaviipaleiden päälle. Pienensin levyn kasarin alta neloselle ja laitoin kannen päälle. Kalan oli tarkoitus kypsyä liemessä sitruunaviipaleiden päällä noin 10 minuuttia. 

Kun kala kypsyi, kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä. Aloitin sipulista ja kypsensin sitä ensin pari minuuttia, sitten lisäsin pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja siitä muutaman minuutin päästä vielä ruusukaaliviipaleet. Sekoittelin ja maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Mittasin kalan sisälämmön, kun se oli kypsynyt 10 minuuttia. Sisälämpö oli tuolloin 52 astetta ja se oli minusta justiinsa sopiva. 

Kaavin lämpimän salaatin isolle vadille ja nostin lohipalan salaatin päälle. Antti tohotti pintaa hieman nätimmäksi minuutin tai kaksi. Lusikoin päälle valmisaiolia ja ripottelin lopuksi pinnalle salviasilppua. 

Tour de Francen etapin lopusta tuli odotettu massakiri. Voittajaksi ajoi Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. Sam Bennett saavutti nyt ensimmäisen Tour de France-etappivoittonsa. 

Sous vide etänä – turskaa keitossa

Tällä viikolla söimme viikon kala-aterian (saa niitä olla enemmänkin) tiistaina. Olin töissä ja pyysin Anttia laittamaan kalan sous vide-kypsennykseen niin, että se olisi valmista, kun saapuisin kotiin. Tekisimme sitten ruoan yhdessä loppuun. Olen välillä tietävinäni paremmin jotain ruoanlaittojuttuja, mutta ihan turhaan, kotimies oli sousvideroinut turskapalat oikeaoppisesti. 

Turska sous vide

• 2 annospalaa nahatonta turskaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunaa
• timjamia
• persiljaa
• sherry finoa

Kuumenna sirkulaattorilla vesi suuressa kattilassa tai muussa sopivassa astiassa 55 asteeseen. Kuivaa kalapalat ja laita ne suureen vakuumipussiin. Lisää sinne pienet loraukset oliiviöljyä ja sitruunamehua, suolaa ja pippuria, yrttejä ja vielä pikkuisen sherryä. Jos et sherrystä perusta, jätä se vain pois. Vakumoi pussi. Suuri pussi on hyvä sen takia, että öljy, sitruuna ja sherry eivät ehdi pussin yläreunaan asti, vaan vakuumista tulee täydellinen. Jollei sinulla ole vakumointikonetta, se ei haittaa. 

Voit tehdä turskan paksussa minigrip-pussissa. Käytä tällöin ilmansyrjäyttämismenetelmää. Laita ainekset samalla tavalla pussiin ja sulje se melkein kokonaan. Laske pussi veteen lähelle pussin yläreunaa, ilma puristuu melko tarkkaan pois. Sulje pussi loppuun. Kannattaa kiinnittää pussin reuna kattilan reunaan (kun veden lämpötila ei ole kovin korkea, kuten lihan ja kalan valmistamisessa ei ole), koska tiiveys ei ole niin hyvä kuin vakumoinnissa. Minä käytän myös sitä kikkaa, että laitan pitkän metallisen grillivartaan kattilan reunojen päälle ja nostan pussin reunan vartaan ympärille. Kiinnitän pussin pyykkipojalla vartaaseen, jolloin pussi ei pääse valumaan kokonaan veteen. Kalan kypsyminen vielä noin 50 minuuttia, mutta noin 2-3 tuntia kala pysyy hyvänä vedessä, mutta pitempi uiskentelu voi muuttaa kypsä kalan rakennetta huonoon suuntaan. 

Loivasti savustettu kalakeitto kahdelle

• sous vide-kypsennetyt turskapalat
• 1 rkl voita
• 3 dl kalalientä
• muutamia pieniä tomaatteja liemeen
• muutama ylikypsähkö tomaatti savustukseen
• 10 niin pientä perunaa kuin mahdollista
• 6 ruusukaalia
• 1 porkkana
• 1 kevätsipuli
• suolaa ja pippuria

Kuumenna kalaliemi (minä tein tällä kertaa kuutiosta, kun ei minulla ollut nyt itsetehtyä kalalientä yhtään) ja silppua sinne muutama pieni tomaatti, jätä kevyesti kiehumaan. Leikkaa muutama muu tomaatti paloiksi, siivuta porkkana, ruusukaalit ja kevätsipuli ohuesti. Laitan perunat kokonaisina höyryttymään. Koska perunat ovat pieniä, ne kypsyvät nopeasti, joten älä kypsennä niitä liikaa. Muutaman minuutin päästä lisää porkkana- ja ruusukaaliviipaleet samaan kattilaan höyryttymään. Tarkoitus ei ole kypsentää kasviksia umpikypsiksi, vähän purutuntumaa saa jäädä. 

Laita tomaattipalat, perunat, ruusukaalit ja porkkanat johonkin astiaan, jonka saa peitettyä melko tiiviisti. Me käytimme muovista rasiaa ja kertakäyttöistä suihkumyssyä. Savusta kasviksia kevyesti. Se käy helposti tuollaisella Steban savuvekottimella. Tupruta siis savua astiaan pari minuuttia, joka on peitetty suihkumyssyllä ja jätä myssy astian päälle vielä viideksi minuutiksi. Jollei sellaista ole taloudessa, voi aineksia käyttää sähkösavustimessa tai skipata koko savuhommelin täysin. Kun viitisen minuuttia on kulunut, ota myssy pois astian päältä (laita myssy roskiin, älä käytä sitä enää mihinkään, ei vaikka suojataksesi hiuksiasi suihkussa, en kyllä ole koskaan tajunnut suihkumyssyn ideaa, eikö suihkuun mennä just, että pestään hiuksetkin?) ja jätä astia avoimena hieman tuulettumaan. 

Kuumenna tomaateilla terästetty kalaliemi uudelleen ja lisää sinne loivasti savustetut kasvikset kuumentumaan. Maistele, lisää hieman suolaa ja pippuria, jos tarvitsee. 

Ota turskapussi pois vedestä  ja leikkaa se auki. Laita pannu kuumenemaan ja sulata sillä nokare voita. Nosta kalapalat kuumalle pannulla ja paista kumpaakin puolta noin minuutti kauniin pinnan toivossa.  

Nosta lautasille kuumia kasviksia, tomaattista lientä, siihen päälle turskapalanen ja pinnalle vielä kevätsipulia. Syö iloisena, tämä on hyvä kalakeitto! Nuo miniatyyriperunat olivat hauskoja, ovat peräisin  meidän kahden ämpärin viljelmästämme, saimme noin 3 kiloa Annabella-perunaa ja se lajike sopii moneen ruokaan. 

Äitivaihteella – perhepäivällinen keskellä viikkoa

Kaksi vuorotyötä tekevää ihmistä ei ole aina päivällisaikaan kotona yhtä aikaa, eikä meillä muutenkaan ole mitään erityistä pakkoa syödä aina samaan aikaan. Olemme vähän huithapeleita. Sitä en tiedä, miten paljon Antti kokkailee itselleen minun ollessani pois kotoa, mutta minä olen alkanut hieman tehdä ruokaa pelkästään itsellenikin. Se on kivaa, mutta jostain syystä saan silloin aikaan ihan hirveästi tiskiä, enemmän kuin kahdelle kokatessani. Melkein poikkeuksetta tulee tiskari täyteen, kun teen ruokaa vain itselleni. Mikähän siinäkin on?

Välillä on niitä päiviä, että teen ruokaa joko toiselle pojista, tai molemmille ja sitten on  niitäkin onnenpäiviä, että kaikki kolme nuorta saapuu samana päivänä päivälliselle. Toisinaan minä tiedustelen, milloin he ehtisivät, välillä he itse kyselevät, että saisikohan täällä ruokaa, pääsisikö saunaan. Jos vain töitten puolesta onnistuu, minähän otan isommat padat ja pannut pantry II:sta ja alan suunnitella mitä söisimme. 

Eilen oli tällainen onnenpäiväni. Minulla oli yövuorojen välinen lepopäivä, juuri minulle parhaiten sopiva puuhailupäivä. Menin töistä suoraan kauppaan, sain samalla ajettua vähän pitemmän matkan autollakin. Oli varmasti talven tähän mennessä kylmin aamu töistä päästessä, auton akulle teki hyvää hieman pitempi ajomatka. Olin jopa tehnyt kauppalapun, mikä on minulle harvinaista, minullahan on erinomainen muisti! Saavuin kotiin samalla ovenavauksella kuin Antti lähti töihin ja minulla oli hyvä suunnitelma, miten kaikki olisi valmista kello 17.23. Siihen aikaan Anttia saattoi odottaa saapuvaksi, hän tosin ajoi pihaan jo 17.22. 

Sitruksinen vaahterasiirappilohi

• oikein iso norjalainen lohifile 
• oliiviöljyä
• 1 sitruunan mehu
• 2 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 sitruuna viipaleina
• tilliä 
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Ideaa tähän kalaruokaa otin kivasta Life Made Sweeter-blogista. Tosin tavoilleni uskollisena luin näköjään tarvikelistan noin puoliväliin ja osa mausteista jäi pois. Vaihdoin myös tumman sokerin vaahterasiirappiin. En tehnyt kasviksia samalla pannulla, vaan pelkästään lohifile pääsi uuniin. Mutta tuo alkuperäinen ohje näyttää tosi kivalta, kokeilkaa sitä! 

Sekoitin ensin marinadin kalalle, siihen tuli loraus oliiviöljyä, sitruunan mehu, soijakastiketta ja vaahterasiirappia. Siivosin sitten kalasta rasvaisimman reunan pois ja nyppäisin pari ruotoa. File oli niin suuri, että se mahtui juuri ja juuri uunipellille kulmittain. Ripottelin lihapuolelle suolaa ja pippuria. Laitoin uunipellille ison palan foliota ja sen päälle leivinpaperiarkin ja kaadoin marinadin pellille. Nostin lohifileen marinadiin nahka ylöspäin ja annoin sen pötköttää siinä noin tunnin verran viileässä. 

Kun oli aika paistaa kala, kuumensin uunin 200 asteeseen ja käänsin fileen toisinpäin, nahkapuoli alaspäin. Leikkasin sitruunan viipaleiksi ja sujautin viipaleita kalan alle leivinpaperin ja nahkan väliin. Lihapuolelle laitoin runsaasti tillisilppua ja drinkkejä varten kuivaamiani veriappelsiiniviipaleita. Niitä sattui olemaan purkillinen ihan siinä käden ulottuvilla, joten ajattelin katsoa kuinka niille kävisi uunissa. 

Paistoin kalaa noin 30 minuuttia, file oli niin suuri ja pääpuolestaan niin paksu, että puoli tuntia oli juuri ja juuri tarpeeksi. Veriappelsiiniviipaleet saivat kivasti väriä uunissa ja tuoksu oli mitä houkuttelevin. Lohi oli ainakin minun mielestäni aivan täydellisen sopivan kypsää. En saanut siirrettyä filettä kokonaisena tarjoiluvadille sen suuren koon tähden, joten nostin sen vadille isohkoina paloina nahkoineen päivineen. Annoskuvia en ottanut, sillä olin niin emäntämoodissa, että keskityin vain ruoan saamiseen valmiiksi. 

Perunamuusivinkki haudutuspadassa

Tästäkään ei ole kuvallisia todisteita, mutta olen vastikään huomannut kätevän keinon saada paljon valmista perunamuusia pysymään kuumana, vaikka aterialla olisi paljon muitakin komponentteja, uuni on varattu ja kattilat käytössä. 

Kaksi tuntia ennen ruokailua tein suuren annoksen muusia valmiiksi isossa kattilassa, olin samaan aikaan kuumentanut suurempaa haudutuspataani valmiiksi ja laittanut sinne kunnon nokareen voita sulamaan. Kaavin kaiken valmiin muusin pataan ja tasoittelin pinnan. Laitoin padan lämpimänäpito-asetukselle ja siellä muusi pysyi hyvänä ateriaan asti. Se jopa hieman kuohkeutui ja padan pinnan ja muusin väliin syntyi hyvänmakuinen ohut kuori, josta pidin todella paljon. Tällä tapaa lisäkemuusia ei tarvitse tehdä viimeisenä, vaan saa aikaa muihin valmisteluihin, eikä muusia tarvitse lämmittää uudelleen ennen tarjoilua, jolloin se ei ole enää parhaimmillaan. 

Muusin voisi sekoittaa ihan valmiiksikin padassa, jos ei välittäisi mahdollisesta pienestä padan pinnan naarmuuntumisesta sähkövatkaimella sekoittamisessa, tai sitten voisi tehdä muusin perunapusertimella. Minulla ei ollut niin suurella perunamäärällä aikaa alkaa käsin puristella perunoita, siksi tein muusin kattilassa valmiiksi. Lisään tämän vinkin CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään padan käyttövinkkejäni. 

Porkkanat ja ruusukaalit jouluvivahduksella

• 10 porkkanaa
• 20 ruusukaalia
• 50 g voita
• 0,5 dl vaahterasiirappia
• 1 tl kanelia
• monta raapaisua kokonaisesta muskottipähkinästä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• kuivattuja veriappelsiiniviipaleita

Tämän lisäkkeen ajatus lähti Dinner at the Zoo-blogin haudutuspataporkkanoista. Näistäkään minulla ei ole kuvaa valmiina, mutta vakuutan, että olipa kiva lisäke. Näitä varten otin esille pienemmän Crock Potini, jonka pata lienee noin kolmelitrainen. Kuorin porkkanat ja leikkasin ne paloihin. Leikkasin ruusukaaleista kannat ja kuorin päällimmäiset lehdet pois, halkaisin kaalit kahtia. Sekoitin sulaan voihin vaahterasiirappia (tämän lisäkkeen takia vaihdoin lohiohjeen tumman sokerin vaahterasiirappiin, synenergy you know), kanelia ja muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Lisäsin muutamia veriappelsiiniviipaleita tähänkin. Niitä pitää kuivattaa lisää nyt kun veriappelsiineja vielä on saatavilla. 

Nostelin porkkanapalat ja kaalipuolikkaat pataan ja ripottelin pinnalle tuoretta timjamia. Kaadoin kastikkeen päälle ja sekoittelin lusikalla. Puikkasin sekaan muutaman kuivatun veriappelsiiniviipaleen. Laitoin padan high-asetuksella töihin. Porkkanoiden sanottiin kypsyvän noin kolmessa tunnissa, kaalit eivät tarvitsisi ihan niin paljon aikaa, mutta ei se niin nokonuukaa. Lohen ollessa valmis, olivat porkkanat ja ruusukaalitkin kypsiä. Ai miten kiva tuoksu padasta nousikaan, siirappi ja kaneli, appelsiini, muskottipähkinä ja timjami, hyvä setti. Tämäkin joutaa Crock Pot-välilehdelle. 

Kun etsin vihanneksille ohjeita haudutuspadassa tehtäväksi, niissä suositeltiin sitä, että noin yhtä kovia vihanneksia ja kasviksia tehdään yhdessä. Maken järki, kuten nuorisolla oli tapana sanoa. Ei niin, että laitetaan porkkanaa ja pinaattia samaan pataan yhtä aikaa. Jossakin ruokalajissa se passaakin ihan hyvin, että ainekset kypsyvät eri tahtiin, mutta lisäkeruoassa ei ole kivaa, jos joku on ihan muusina ja toinen vasta parahultaisen kypsä. Porkkana ja ruusikaali olivat just ja just riittävän samanhenkisiä. 

Jälkiruoka ansaitsee huomenissa oman postauksensa. Eilinen oli viikkoni kohokohta, koko perhe koolla, paljon iloista juttelua, naurua, kuulumisten vaihtamista. Tunnetta siitä, että edelleen olemme perhe, vaikkemme asu kaikki enää yhdessä. Perhepäivällinen torstaina on ihan yhtä kiva kuin perinteinen sunnuntaipäivällinenkin.

Tämän talven jäälyhtymuotia

Appelsiinlohi revisited

On yleisesti tunnettu totuus, että lohi tarvitsee rinnalleen sitrushedelmää. Usein lohen pariksi laitetaankin juuri sitruunaa, mutta minä olen tykästynyt appelsiiniin tässä yhteydessä. Olen tehnyt lohta appelsiinin kera muutaman kerran aikaisemminkin, muun muassa viime tammikuun lopussa, maaliskuussa 2017 ja saman vuoden helmikuussa. Eilenkin lautasillamme oli appelsiinista lohta. Tällä kertaa kypsensin lohen uunissa oliiviöljyn pehmeässä syleilyssä. Ohjeen otin täältä, blogin nimi on erikoinen, en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ohje oli hyvä, luonnollisesti vähän sovelsin. 

Veriappelsiinilohi oliiviöljyssä

• 500 g lohta
• 1 veriappelsiini
• 1 punasipuli
• suolaa ja pippuria
• tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja lorauta vähän kalapalaa suuremmalle uunivuoalle reilu loraus oliiviöljyä. Siivoa kalasta mahdolliset rasvat pois ja irrota nahka niin kauniisti kuin osaat. Minä en oikein osaa, mutta leikkuupinta tuli vuokaa vasten, niin ettei sillä kovin suurta väliä ollut. Ripota kalan pinnalle suolaa ja pippuria ja nosta kala öljyttyyn vuokaan. Leikkaa appelsiini ohuiksi viipaleiksi, samoin punasipuli. Asettele limittäin kalan päälle appelsiini- ja sipuliviipaleita. Ripottele pinnalle vielä tuoretta yrttiä, mitä sinulla nyt sattuu olemaan. Meillä oli oreganoa ja sekin passasi ihan hyvin lohelle, vaikkei sitä tulisi yleensä ajatelleeksi kalan pariksi. Kaada vuokaan vielä lisää oliiviöljyä, kaikkiaan melkein desin verran. Nosta vuoka uuniin ja paista kalaa noin 30 minuuttia. 

Iloisen väriset pannukasvikset

• 2 keltaista pientä paprikaa
• 2 punaista pientä paprikaa
• 2 oranssia pientä paprikaa
• 1 suuri tomaatti
• 4 pientä porkkanaa
• pieniä violetteja ruusukaaleja (noin parikymmentä)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1 rkl hunajaa 
• oliiviöljyä
• pieni nokare voita
• tuoretta oreganoa

Pilko paprikat, tomaatti ja porkkanat paloiksi ja suikaleiksi, millaiset nyt miellyttävät sinua. Puolita kaalit, kuori pois kuivahtaneet päällimmäiset lehdet. Kuumenna pannulla öljyä ja pieni nokare voita ja kun pannu on kuuma, lisää sille ensin porkkanat ja kaalit puolikkaina. Paistele niitä hetkinen ja lisää sitten mukaan paprikat ja tomaatti. Mausta hunajalla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Sama yrtti, jota käytit kalan kanssa sopii tähänkin, minulla oli oreganoa. Kun porkkanoissa on vielä hieman puruvastusta, ovat muutkin kasvikset jo tarpeeksi kypsiä. 

Tarjosin appelsiinilohta basmatiriisin ja iloisen väristen pannuvihannesten kanssa. Annoksesta riitti hyvin meille kahdelle ja jäi vielä yksi työlounaskin. 

Valkosipuliperunat sous vide ja appelsiinista lohta

Veriappelsiini on nyt todella monella lautasella. Oletteko huomanneet, että niiden kanssa pitää olla todella nopea, tai ne ehtivät mennä pilalle? Minulla oli noin kymmenen pienen appelsiinin pussissa kaksi homehtunutta ostamisesta seuraavana päivänä. Ehti niitä silti lautasillekin onneksi. Meillä oli alkuviikosta lohta appelsiinikastikkeella ja veriappelsiini sopi siihen todella hyvin. Lisänä oli kokeiluna tehdyt valkosipuliperunat sous vide ja pikkuisen kasviksia. Kala on valmistettu aika samalla tapaa kuin vuosi sitten Curtis Stonen neuvoin tekemäni ruoka. 

Pannulla paistettu lohi

• 300 g merilohta
• kylmää vettä + 2 rkl karkeaa merisuolaa
• suolaa ja pippuria
• rypsiöljyä

Veriappelsiinikastike ja -fileet

• 5 veriappelsiinia
• nokare voita
• suolaa ja pippuria

Valkosipuliperunat sous vide

• 6 keskikokoista perunaa
• smetanapurkin pohjat (noin 2 rkl)
• 1,5 dl kermaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai pari kynttä murskattuina)
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• hieman raastettua parmesaania (sitä vaan riittää ja riittää)
• suolaa ja pippuria
• nokare voita

Muut lisäkkeet

• violetteja pikkuruisia ruusukaaleja
• pätkä kesäkurpitsaa
• voita
• suolaa
• timjamia

Aloitin päivällisen valmistamisen jo hyvissä ajoin sois vide-perunoista. Kuumensin suuressa kattilassa vettä 87 asteeseen sirkulaatorilla. Voitelin kaksi pientä patenttikantista purkkia. Kuorin perunat ja leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi, sanoin silppusin sipulit. Sekoitin kulhossa kerman, smetanan (purkin pohja, en muuten olisi ehkä laittanut smetanaa tähän), parmesaanin, sipulin, valkosipulitahnan ja yrtit tasaiseksi seokseksi. Ripautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin mukaan perunaviipaleet niin, että ne saivat joka viipaleeseen kermaista kastiketta. Lusikoin perunat kastikkeineen päivineen purkkeihin ja laitoin pinnalle vielä pienet voinokareet. Suljin purkit tiiviisti ja nostin ne pihdeillä vesihauteeseen. Annoin purkkien olla kattilassa 87 asteessa pari tuntia, mutta arvelen, että noin tuntikin riittäisi, riippuen perunalaadusta ja viipaleiden paksuudesta. Kun vesi on noinkin lämmintä, sitä haihtuu aika hyvää vauhtia ja pitemmässä kypsennyksessä vettä on hyvä lisätä, samoin kattilan peittäminen foliolla on hyvä haihtumisen estämistapa. Minulla on pussillinen pieni muovipalloja, jotka veden pinnalle kaadettuna myös vähentävät merkittävästi veden haihtumista. 

Kun perunapurkit menivät kattilaan, käsittelin lohipalan. Leikkasin ostamastani palasta rasvareunat ja tarkistin, ettei siinä ole ruotoja. Leikkasin palan kahteen annospalaan, noin 150 g kumpikin. Sekoitin kulhossa kylmään veteen karkeaa merisuolaa ja laitoin kalapalat veteen tunniksi. Nostin kevyesti suolaantuneet kalapalat paperin päälle ja kuivasin siitä paperilla taputellen. Ripotin pinnalle vielä hieman suolaa ja reilummin pippuria. Jätin kalapalat odottamaan päivällisaikaa lautasella jääkaappiin. 

Fileroin kaksi veriappelsiinia ja puristin niiden raadoista mehut talteen pieneen kattilaan mahdollisimman tarkkaan. Puristin vielä lopuista kunnossa olevista appelsiineista mehua niin, että sitä oli kattilassa noin 2 dl. Keitin mehua kokoon noin puoleen. 

Kasviksille en tehnyt muuta kuin leikkasin ruusukaalien kannat pois, halkaisin supersievät kaalit ja veistelin juustohöylällä kesäkurpitsasta ohuita siivuja. Kun oli aika valmistaa ateria loppuun, kuumensin pannulla voita ja paistoin kaalinpuolikkaita ja kesäkurpitsaviipaleita sen verran, että ne melkein kypsyivät, mutta niihin jäi vielä purtavaa. Maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. 

Lohipalat paistoin toisella pannulla rypsiöljyssä. Tavoittelin rapeaa nahkaa, mutta tässä lohessa oli niin paksu nahka, ettei siitä tullut syötävän rapeaa. Paistoin ensin nahkapuolta noin 3-4 minuuttia ja sitten toista puolta pari minuuttia. Pidämme kevyesti paistetusta lohesta, joka saa olla keskeltä hyvinkin lähellä raakaa. 

Lohen paistuessa viimeistelin kastikkeen kuumentamalla kokoonkeitetyn mehun uudelleen ja vispiöin joukkoon nokareen voita kiillottamaan kastikkeen. Maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin lautaselle kuuman perunapurkin tasalämmöstä, kuivasin purkkia hieman pyyhkeellä, ettei lautaselle tulisi lätäkköä. Peruna oli juuri sopivan kypsää kahden tunnin jälkeen, mutta tietenkään pinta ei ollut kauniin rapea paistopinta, kuten uunissa saa. Voisihan pintaa hieman tohottaa, mutta siihen en nyt alkanut. 

Purkin viereen asettelin ruusukaalia ja kesäkurpitsaa, palasen paistettua lohta, veriappelsiiniviipaleita ja päälle lusikoin hieman appelsiinikastiketta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulointiohjeemme. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme.