
Tämä kokeilu kuuluu taas sarjaan "pitihän sitä testata". Amerikkalaisissa blogeissa valiteltiin mascaponen kovaa hintaa, purkin sanottiin maksavat kahdeksankin dollaria. Se kuulostaakin kyllä aika kalliilta. Meillä purnukka maksaa muistini mukaan 2-3 euroa, eikä mascarponea ole tullut käytettyä niin alvariinsa (vaikkei postauksistani ehkä uskoisi), että kustannuskysymys olisi ollut oleellinen. Koska kokeilunhalu nyt sattuu olemaan yksi vahvimmista vieteistäni, en voinut sivuuttaa tätä ohjetta, en millään. Mascarpone täytyy laittaa alulle edellisenä päivänä, joten akuuttiin tiramisun himoon tämä ei toimi. Vinkit lukaisin täältä ja täältä. Tarvitaan seuraavia aineita ja kapistuksia:
- 0,5 litraa kermaa
- 1 rkl sitruunamehua
- kattila
- kattilan päälle sopiva kuumuutta kestävä kulho
- lämpömittari
- puulusikka
- liesi
- tiheää cheese clothia (sanotaanko suomeksi juustokangas?)
- siivilä
- kulho nro 2
- tuorekelmua
- jääkaappi
- tiivis purkki
- lusikka
- tiskikone siivoamaan jäljet
- kello
- vuode (yön yli nukkumista varten)
- viisasteleva kotikokki

Aseta toisen kulhon päälle siivilä ja viritä siivilään tiheää kangasta, jonka läpi mascarponemassa on tarkoitus valuttaa. Jollei sinulla ole cheese clothia, myös kahvisuodatinpussi käy, mikäli massa mahtuu siihen ja saat pussin sopivasti viritettyä johonkin astiaan. Kaada jäähtynyt massa siivilään kankaan päälle ja anna sen jäähtyä ihan kokonaan ennen kuin laitat kulhon siivilöineen päivineen kelmulla peitettynä jääkaappiin ainakin 12 tunniksi. Älä purista massaa tai sekoittele sitä, anna sen vain valuttaa nestettä rauhassa siivilän läpi. Siivilään kankaaseen jää sitten se tiiviiksi kehkeytynyt mascarpone. Kaavi massa seuraavana päivänä kankaasta puhtaalla lusikalla tai nuolijalla puhtaaseen tiiviiseen purkkiin ja käytä sieltä noin viikon kuluessa. Hassua kirjoittaa tuo puhdas tuollalailla, kuka nyt varaisi tähän saastaisia välineitä! Kyse on tietysti siitä, ettei maistella ja sekoitella samoilla välineillä säilyvyyden maksimoimiseksi.
Minusta maku on tismalleen sama, kuin kaupasta ostetussa mascarponessa, tuotokseni oli rakenteeltaan hieman löysempää. Meillä ostomascarponen hinta ei ole niin korkea verrattuna kerman hintaan, eikä tässä valttina ole nopeuskaan. Kun kaupallisen tuotteen ainesosaluetteloa lukee, senkään pituus ei päätä huimaa. Niinpä ei voi paukutella liivin olkaimiaan sillä, että teenpä ihan alusta asti välttääkseni ne ja nämä lisäaineet. Käteen jää siis kokeilemisen hauskuus ja tieto siitä, että näin tätä on varmaan alunperin tehtykin eikä siinä ole mitään sen kummallisempaa.