Rakkaudella äidiltä – hillapehmiö

Saan toisinaan äidiltäni Lapin kultaa, sitä minulle annettiin jo alaikäisenä. Eikä tässä ole kyse mistään laittomuudesta, vaan Lapin kullalla tarkoitan tietysti hillaa, tuota ihanaa kullankeltaisesta marjaa. En ole koskaan oppinut sanomaan marjaa lakaksi, saati sitten suomuuraimeksi. Hilla on hilla. Hillassa on se hyvä puoli, että se säilyy hyvin pakastettuna, mutta rajansa kaikella. Löysin aamulla pakastimesta äidin käsialalla merkityn hillapurkin ja siinä oli päiväys vuodelta 2016. Käytin purkillisen aamiaissmoothieen, jossa ei ainesosien määrällä mässäillä. Terveellisyydestäkin saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta tulipa käytetyksi marjat pois.

Hillapehmiö

• 0,5 l pakasterasia hilloja
• 2 rkl hunajaa
• 0,5 l turkkilaista jogurttia

Käytin purkkia sen verran mikrossa, että sisällön tohti laittaa blenderiin, säälin kaunista Kitchen Aidiani sen verran, etten laita sinne aivan jääkalikoita mielelläni. Blenderi murskasi marjat niin hyvin kuin pystyi, mutta kaikkihan me tiedämme nuo hillojen siemenet ja kuorikin tahtoo jäädä nähtäviksi hituleiksi. Puristin massan tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuorien palat ja murskautuneet siemenet. Sileää hillapyrettä tuli tästä määrästä noin 1,5 dl.

Huuhtelin blenderin kannun ja kaavin pyreen takaisin kannuun. Lisäsin sinne ensin lusikallisen hunajaa ja jogurtin. Blenderoin smoothien tasaiseksi ja maistelin hieman. Juoma tarvitsi lisää makeutta, joten lisäsin toisen lusikallisen hunajaa. Sen kanssa smoothiesta tuli sopivan makeaa. Tämän juoman tarjoan yövuorosta saapuvalle, aamiainen on muutenkin melkein valmis. <3

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

Yövuorojen välistä aamiaista

Saatoin ottaa kuvan blenderin kannusta ulkona, ei mulla ainakaan lättäjalka ole!

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän yövuoroista. Se on oikeastaan hyvin kummallista, sillä minua iltaunisempaa ihmistä ei helpolla löydä. Kun yövuorot alkavat, olen niistä jo etukäteen iloinen ja parhaimmalla tuulellani olen juuri, kun olen päässyt yövuorosta kotiin. Niinä aamuina on kiva laittaa itselleen hyvää aamiaista ja laitan minä sitä Antillekin, jos hän on kotona. Tällä viikolla tein itselleni ihania aamiaisleipiä, joissa oli kaikenlaista pientä ripettä, eikä mitään varsinaisesti sitä varten ostettua. 

Rapeat lohi-sipulileivät

• 1 ruispala, sekä ylä- että alapuoli, saa olla kuivahtanuttakin ja olikin
• sipaisu voita
• Hannan lohipateeta (no ite tein, mutta Hannan neuvoin)
• sipuliherkkua

Paahdoin leipäpalat ja sipaisin niille voita ja lusikoin päälle lohipateeta purkin loppuun ja koristelin makoisilla sipulikiehkuroilla. Leikkasin kulmittain kahteen palaan, niin oli helpompi haukata. 

Smoothie ihan siitä mitä sattuu olemaan

• 2,5 dl turkkilaista jogurttia
• 1 dl punaista maitoa
• 1 dl vadelmajogurtin loput purkista
• 1 dl pakastettua mansikkasurvosta
• pensasmustikoita 
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta pehmeäoksaista timjamia

Surruuttelin kaikki ainekset blenderissä tasaiseksi ja kaadoin kauniiseen lasiin, se tekee kaikille smoothielle eetvarttia. Minä tykkään makeuttaa smoothien hunajalla, jos marjat ovat kirpeita ja timjami sopii loistavasti marjojen ja hunajan kanssa. En kyllä keksi minkä kanssa timjami ei sopisi. 

Sämpylät kuumalla kivellä

Paistoin aamiaiselle sämpylöitä, joiden taikinaan laitoin polttoaineeksi hunajaa. Taas meni yksi purkki Humppahunajata tyhjäksi, toivottavasti vielä ainakin yksi löytyy kaapista. Jokisen valinnassa ei näytäkään olevan sitä nyt valikoimissa. 

Hunajasämpylät (16 kpl)

• 2 rkl hunajaa
• 0,5 l vettä
• 1 pussi kuivahiivaa (11 g)
• 2 tl suolaa
• 0,5 dl rypsiöljyä
• 1 dl ruisrouhetta
• noin 8-10 dl sämpyläjauhoseosta (en mitannut, mutta näppituntumalla)

Ensin kiehautin hieman vettä ja kaadoin sen hunajapurkkiin saadakseni kaikki loputkin hunajat käyttöön. Laitoin kannen purkkiin ja huljuttelin purkkia ja annoin hunajan liueta veteen. Kun purkki näytti puhtaalta, kaadoin veden mittakannuun ja lisäsin vettä sen verran, että sitä oli puoli litraa. Kaadoin veden yleiskoneen kulhoon ja sekoitin mukaan pussillisen kuivahiivaa, suolan ja öljyn, ruisrouheen ja noin 1,5 dl sämpyläjauhoja. Vispilöin seoksen tasaiseksi velliksi ja jätin ottamaan vauhtia siksi aikaa, että tyhjensin tiskarin. 

Lisäsin sitten velliin jauhoja muutamassa erässä niin, että kulhoon muodostui tahmea taikina, jätin sen tarkoituksella aika pehmeäksi. Annoin koneen vaivata taikinaa noin 10 minuuttia. Peitin kulhon kertakäyttöisellä suihkumyssyllä ja jätin taikinan kohoamaan siksi aikaa, että katsoin internetistä kaiken uuden, mitä yön aikana oli tullut.

Kumosin reippaasti kohonneen taikinan noin 45 minuuttia myöhemmin jauhotetulle tarjottimelle. Olin jo reippauksissani kattanut aamiaispöydän, eikä leivinlautani mahdu työtasolle, Nanna kyllä tietää miksi. Niinpä muotoilin taikinan muovisella tarjottimella, se on helppo siivota leipomisen lopuksi ja laittaa koneeseen. 

Leikkasin taikinan kahteen pötköön ja kummankin pötkön kahdeksaan palaan. Asettelin palat ympyrän muotoon leivinpaperille ja laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen kiertoilmalla. Uunissa kuumeni mukana mainio leipäkivemmekin, sillä saa leipien ja sämpylöiden paistamiseen lisäpotkua. 

Kun uuni oli kuuma ja sämpylät kohonneet paperin päällä lähes kiinni toisiinsa, nostin painavan leipäkiven pelteineen pois uunista. Luiskautin sämpylät papereineen päivineen kuuman kiven päälle. En halunnut nostella niitä enää erikseen suoraan kiven päälle, se olisi vienyt liikaa aikaa ja sotkenut nätin kohoamisen. Paistoin sämpyläympyrääni noin 12 minuuttia, kunnes sämpylöiden pinta oli kauniisti ruskettunut ja pyörylä näytti hyvältä ja kypsältä. 

Erinomaisia, pehmeitä sämpylöitä näistä tuli, mutta kyllä minä kaipaan Juurakon Huldaa ja sillä saatavaa rapeaa kuorta. 

Pölyiset smoothiet musti- ja mansikoista

Zombieviikko, ihanaa! Tulin kotiin töistä kello 08.27 ja siitä asti talossa on raikunut roscacountry. Tein itselleni aamiaiseksi smoothieta. Oli ostanut hieman marjoja viime viikolla ja ne olivat kuin olivatkin vielä kunnossa ja kai ne olisivat jokatapauksessa zombielle välttäneet, ei se ole itsekään järin tuore. Keräsin myös purkinpohjia erilaisia maitotuotteita ja tein kahta eri makua. Ei tässä ole yhtään mitään uutta, eikä varsinkaan ihmeellistä, mutta ettehän zombielta enempää vaatisikaan?

Smoothiet marjoista ja pölystä

• 250 g mansikoita
• 250 g pensasmustikoita
• 2 rkl hunajaa
• 250 g rahkaa
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 3 dl kefiiriä
• vadelmapölyä

Tein ensin mansikkasmoothien, ettei tarvitsisi pestä blenderin kannua välillä, laiska mikä laiska. Leikkasin kannat pois mansikoista ja tiputtelin ne blenderin kannuun. Otin suuren lusikallisen hyvää humppahunajata ja sekoitin sen mansikoiden kanssa tasaiseksi massaksi. Minun piti laittaa mukaan kaljun appelsiinin mehua (en muista enää mistä tuo valkoiseksi kuorittu appelsiini on pöydän laidalle joutunut, mitä kummaa tein siitä?), mutten näköjään muistanut. Sitten lisäsin mukaan rahkaa, jogurttia ja kefiiriä niin, että juomaa tuli pieni 2,5 dl pullollinen ja iso juomalasillinen, yhteensä puolisen litraa. Kaadoin ensin pullon täyteen tulevan yövuoron evääksi ja loput juomalasiin. Kumpaankin ripotin teesihdillä kauniinväristä vadelmapölyä. Siinä on hieno tiivistynyt vadelman maku. 

Mustikkasmoothien tein samalla tavalla, mutta pensasmustikoista ei tarvi mitään kantoja poistella, kunhan kippasin rasiasta kannuun. Perään hunajat ja maitotuotteet ja virta päälle. Mustikkasmoothiesta tuli kauniin väristä siitäkin ja maku oli intensiivisempi kuin uskalsin pensasmustikoilta odottaa. Tätäkin laitoin eväspulloon ja osan join aamupalanani ennen pieniä torkkuja. 

Nyt kello on vähän yli 12, viimeinen koneellinen pyykkiä on menossa, country raikaa edelleen ja olen yli-iloisella päällä. Minulle lisää yövuoroja! Tavallisesti piinaan lukijoitani countryvideoilla vain CampaCaminon puolella, mutta nyt se on vaikeasti määriteltävällä tauolla, joten kiusaan teitä. Olen joskus kertonut ehkä, että pidän countryn lisäksi  myös a cappella-musiikista. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää tuloksena on jotain hienoa. Löysin vastikään Home Free-nimisen lauluyhteen, joka enimmäkseen tekee versioita countryhiteistä ja ne ovat aivan timanttia. Tämänhetkinen suosikkikappaleeni on nimeltään Blue Ain't Your Color, sen alkuperäisversiokin on kävelymusiikkilistallani, joskaan sen videota ei voi katsoa Keith Urbanin hiusten tähden. Voisikohan Nicole passittaa äijänsä parturiin? Mutta Home Free ei tarvitse tyylineuvoja, oletteko samaa mieltä?

Paahdetut kasvikset

Kesällä on hauska sommitella paahtokasviksia vuokaan, värejä on niin paljon ja kaikki on tuoretta ja maistuvaa, melkeinpä raakanakin. No, ehkä ei peruna, mutta muut kyllä! Tähän voi laittaa ihan mistä tykkää, mitä on liian paljon kasvimaalla, tai on nahistumisuhan alla. Ja vähän voi laittaa niitäkin, mistä ei niin tykkää, mutta pitäisi käyttää, kun tuli kasvatettua tai ostettua. 

Paahtokasviksia

• pieniä luumutomaatteja
• retiisejä
• porkkanoita
• uuden sadon sipuleita
• broccolineja
• perunoita
• sitruunalohkoja
• rosmariinia
• timjamia
• suolaa ja pippuria
• hunajaa
• ankanrasvaa tai oliiviöljyä

Kaikki määrät riippuvat siitä, kuinka monta syöjää pöytäsi ääreen kokoontuu. Meitä oli syömässä kolme henkeä kuvan vuoallista. Esikeitä perunoita hetkinen, niin että ne ovat melkein kypsiä. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Asettele pestyt ja puleeratut kasvikset mielesi mukaisesti vuokaan, minä tykkäsin tällä kertaa tämmöisestä raita-asettelusta. Lurittele pinnoille ankanrasvaa tai oliiviöljyä. Porkkanoille ja retiiseille voi laittaa hieman hunajaa. Pyöräytä myllyistä suolaa ja pippuria, ripota päälle ja väleihin rosmariinia, timjamia ja sitruunaa pieninä lohkoina. Paahda uunissa niin kauan, että kaikki ovat kypsiä ja kauniita pinnoiltaan. Nauti vaikka savukalan tai pihvin kanssa, tai ihan sellaisenaan, jollet muuta kaipaa. Päälle voi vielä murustella hieman fetaa, jos tykkää.

Yövuoron jälkeen

Mitä järkevä ihminen tekee tultuaan kotiin yövuorosta hiljaiseen taloon? Syö vähän aamiaista, pesee hampaat, pukee päälle pyjaman ja menee nukkumaan. Selkeästi nyt ei puhuta minusta, ei suinkaan. En vain malta mennä nukkumaan yövuoron jälkeen ennen kuin joskus iltapäivällä tai alkuillasta ennen seuraavaa yövuoroa. Sohvalla on mukava ottaa iltapäiväkoomat, mutta niistä ei ole kovin kiva herätä.

Näin Liemessä-blogissa houkuttelevan näköisen kirsikkasmoothien joku päivä sitten ja muistin nyt, että minullahan on muutama kirsikka. Samassa lokerossa oli muutama mansikkakin elävien kirjoissa. Halusin hieman smoothieta ennen kuin en menisi nukkumaan! 

Marjainen smoothie jääkaapin aarteista

• kymmenkunta kirsikkaa
• saman verran mansikoita
• pieni rasiallinen pensasmustikoita
• iso loraus hunajaa
• noin 2 dl kefiiriä 
• noin 4 dl turkkilaista jogurttia

Kefiiripurkissa oli enää vain vähän, jogurttipurkissa vähän enemmän, käytin purkit loppuun, piimää meillä ei ollutkaan, joten sitä en voinut Jennin ohjeesta apinoida. Postin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat. Kumosin marjat tehosekoittimen kannuun ja lurittelin päälle kunnolla hunajaa. Surruutin ensin marjoja hetkisen ja lisäsin sitten mukaan kefiiripurkin ja jogurtin loput. Annoin tehosekoittimen tehdä hommansa. Pudottelin puolet mustikoista isosuisen lasipullon pohjalle ja kaadoin sitten päälle smoothien. Lopuksi vielä lisäsin sattumiksi loput mustikat. Olipa hyvää ja raikasta, ei olisi haitannut vaikka olisin laittanut hunajaa vielä vähän enemmänkin. 

Tarte au quatre-vingt-dix-neuf

Minähän en osaa ranskaa sitten yhtään. Kun olemme tankanneet Ranskassa autoa marketin pihan asemalta, on pitänyt valita pumppu sen mukaan, minkä numeron osaisi sanoa. Esimerkiksi neljä on sellainen numero, jonka muistan.

Opiskelija on kertonut vähän miten ranskalaiset numerot muodostuvat, mutta se tuntuu vaativan pitkän matematiikan opintoja, eikä niin ollen ole minun juttuni laisinkaan. Sen ettei osaa jotain, ei tarvitse kuitenkaan antaa häiritä ollenkaan, eikä estää tekemästä sitä mitä tahtoo. Usein pikkuvilungit menevät läpi ihan hyvin, kun silmät kirkkaina väittää, että kyllä tämä on ranskalainen torttu, minkä tänään leivoin. On ihan varmasti. Sehän kuulostaakin oikein hienolta!

Töissä tänään oli sellainen päivä, joka vanhensi minua vähintään 48 tuntia. Kun pääsin vuorostani, päähän sattui ja vatsa kurni. Poikkesin ääsmarketista einestä, sillä tänään ei ollut kokkausintoa tai -voimia. Siinä kaupan puoli viiden ruuhkassa huomasin, että nyt kotimaisia mansikoita on viimein myynnissä ja raparperikin vielä sen näköistä, ettei se vielä ole kovin puisevaa. Muistin Nannan vastikään tekemät pikaiset lehtitaikinaleivokset, joissa oli raparperia ja valkosuklaata. Päätin apinoida niitä tänään, sillä ostamani päivälliseinekset vaativat myös uunin lämmittämisen. Taloudellista jne. 

Lehtitaikinaa mansikoiden ja raparperin alustana

• paketti ohuita lehtitaikinalevyjä kahteen palaan leikattuina
• juoksevaa hunajaa
• yksi iso raparperinvarsi
• yhtä monta mansikkaa kuin taikinapalasiakin
• pieniä valkosuklaanappeja

Sulata lehtitaikinalevyt leivinpaperin päällä pellillä. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa levyt kahteen palaan kukin. Leikkaa levyjen reunoille pienet viillot joka sivulle ilman, että viilto menee aivan läpi taikinan. Levitä levyille hieman hunajaa. Leikkaa raparperi ensin noin 8 sentin pätkiin ja sitten pitkittäin suikaleiksi. Niitä tulisi olla noin 2-3 kpl/taikinapala. Leikkaa kannat pois mansikoista ja siivuta marjat noin neljään viipaleeseen. Aseta raparperisuikaleet kulmittain taikinalevylle ja mansikkaviipaleita raparperin molemmin puolin. Sirottele valkosuklaanappeja päälle. Paista noin 15-20 minuuttia. Siivilöi tomusokeria hieman jäähtyneille leivoksille. Nämä leikisti ranskalaiset leivokset olivat oikein hyviä. Maltoimme Opiskelija kanssa säästää muutaman Kammenpyörittäjällekin, joka pääsi töistä vasta myöhemmin. 

Eilisen Tour de Francen etapin voitti Andre Greipel ja keltapaidan piti itsellään edelleen Tony Martin. Kuudes etappi ajettiin tänään kauniissa säässä ainakin siltä osin, kuin ehdin sitä seurata. Etapin päätti terävä nousu, jossa lopussa kävi kolari, jossa Tony Martin näytti ajavan edellä menevän takapyörään ja keilasi muutamia vierellään ajavia. Hän näytti saaneen solisluun vamman, hänet tuotiin selästä pukaten maaliin. Etapin voitti Zdenek Stybar. Johtajanpaidan pitää vielä Martin, mutta jos hän joutuu keskeyttämään, Chris Froome pukee keltaisen päälleen huomenna.

Viimetipan nektariinit

Taas minulle kävi nektariinien kanssa niin, että huolella valitsemani pakkauksen keskellä oli pilalle mennyt yksilö. Onneksi ehdin huomata sen ja pelastaa vielä ehjät ja hyvät hedelmät. Niistä olisi viisainta tehdä samantien jälkiruokaa. Löysin hyvältä kuulostavan ohjeen Foodopera-blogista. Tämä jälkkäri valmistui nopeasti päivällisen jäljiltä kuumassa uunissa ja sopi mukavasti vatsassa olleisiin makeanpaikkoihin. Kokeilen tätä kyllä myös persikoilla ja luumuilla! Soveltelin ohjetta mieleni mukaan.

• 4 nektariinia
• 8 tl ruokosokeria 
• 8 tl vaahterasiirappia
• 4 tl vaniljauutetta
• pikkuisen voita
• paksua kreikkalaista jogurttia
• juoksevaa hunajaa

Uuni oli jo valmiiksi kuuma, 180 asteessa. Laitoin pienen uunivuoan pohjalle leivinpaperia ja asettelin vuokaan nektariinit halkaistuina ja kivet poistettuna leikkauspinta ylöspäin. Jaoin jokaisen puolikkaan koloon sokeria, siirappia, vaniljauutetta ja mininokareen voita. Paistoin nektariineja uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä ja karamellisoituneita. Lusikoin kuppiin pari desiä paksua kreikkalaista jogurttia ja valutin sen päälle pari teelusikallista juoksevaa hunajaa. Lämpimät nektariinit maistuivat suloisilta kylmän jogurtin kanssa.

Arroz con leche, riisipuuroa espanjalaiseen tapaan

tuuli sirotti kanelit liinallekin kauniin tasaisesti

Aloitin jo eilen tämän päivän jälkiruoan tekemisen. Vaativa eilinen osuus käsitti kahden pyöreäjyväisen riisidesilitran laittamisen yöksi veteen likoamaan. Sain vinkit tähän jälkiruokaan The Winter Guest-blogista. Siellä tehtiin viime vuoden toukokuussa herkulliselta kuulostavaa riisijärkiruokaa keskiaikaiseen tapaan. Tapa ainakin luettuna kuulostaa hyvin samalta, kuin meikäläinen riisipuuro, tosin emme makeuta sitä vasta kuin lautasella. 

Tänään huuhtelin riisin ja kumosin sen täysmaitolitran kanssa haudekattilaan. Mukaan sujautin sokeripurkissa majailleet kaneli- ja vaniljatangot. Sitten annoin puuron hautua kaikessa rauhassa, välillä sekoittelin kattilan pohjia myöten ja varmistin, ettei puuro tartu kattilan pohjaan. Kun puuro alkoi osoittaa sakenemisen merkkejä lisäsin mukaan desilitran hyvää kreikkalaista hunajaa, espanjaista meiltä ei löytynyt. Maistelin puuroa ja lisäsin vielä hieman sokeria. Annoin puuron sitten hautua vielä puolisen tuntia.

Kun puuro oli sakeaa ja kermaisen pehmeää, lusikoin sen laakeaan vatiin jäähtymään, poistin kaneli- ja vaniljatangot. Nostin nokareen voita sulamaan puuron päälle ja sirottelin kanelia pinnalle. Söimme herkun tuoreiden marjojen kanssa. Maku poikkesi meikäläisestä joulupuurosta hunajan vuoksi ja haaleana syöty jälkiruoka kyllä pisti kaikkien suut messingille. 

Vueltan eilinen joukkueaika-ajon reitti Pamplonassa ei ollut omiaan etapin luonteelle, taisi enemmän palvella yleisön viihtyvyyttä. Eroja ei juurikaan tullut, mutta toisaalta sekin on hyvä asia. Tänään ajetulla toisella etapilla voittajaksi ehti massakirissä John Degenkolb Argos-Shimano-tallista. 

pösön uusi ohjaustanko asentamista vaille valmis

Tour de Francen odottelua ja mango-melonilassia

Wauhtiajot 2012

Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa Tour de Francea varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten puuhapaketin lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.

Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin. Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se  katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.

Keittiössä aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita, joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin kohokkaat ja croissantit. Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi raviolin kanssa  kävi Italia-teemassa.  Tour de Francen alkuun on nyt  alle kaksi viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.

Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota  meillä oli eilen. Sain siihen vinkin Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa. Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.

Rosmariinihunajaa

Pidän kovasti coloradolaisesta Two Tarts-blogista, josta jo aiemmin otin vinkkiä aamiaismunien valmistamiseen. Koska minulla ei ole nyt ollenkaan aikaa ruoanlaittoon pitkän työputken vuoksi, kokeilen töiden välissä mielelläni nopeita keittiöideoita, joita ei ole tullut ajatelleeksi ennen kuin joku toinen nostaa ne nenän eteen. Two Tarts on minusta hauska blogi sen hienostuneen kaksimielisen (?) nimensä vuoksi ja toisekseen siksi, että kuvat ovat todella hyviä ja ideat helposti toteutettavia.

EDIT heinäkuussa 2018: En tiedä mitä on tapahtunut Two Tarts-blogille, linkit vievät kaikki finnivoidefirman sivuille! Niinpä poistin linkit. 

Meillä on keittiössä ollut nyt muutaman viikon tee-se-itse-vesiviljelmä. Olemme katselleet lehdissä ja kaupoissa kaupallista tarjontaa, nyrpistelleet muovin kovaa hintaa ja jättäneet ostamatta. Kammenpyörittäjän omin pikkukätösin sommittelema hiukkasen huokeampi vaihtoehto on pitänyt hengissä nyt jo toista kuukautta pientä määrää salaattia ja yrttejä. Valon ilahduttavasti lisääntyessä, ei lamppujenkaan tarvitse loistaa enää niin paljon. Toiveissa on saada muutama yrtti muuttamaan kasvihuoneeseen keväämmällä. Yksi iloisimmin kukoistavista yrteistä on rosmariini saviruukussaan. Hipaisen oksia aina ohimennessäni, sillä rakastan rosmariinin tuoksua. Siinä on jotain lämmittävää ja maanläheistä.

Tulin ostaneeksi ruokapiirin kautta hunajaa isohkon määrän, niinpä tänään tein rosmariinilla uutettua hunajaa. Grillikauden lähestyessä oikein hykertelin ajatuksella sivellä kananpaloja tällä hunajalla. Grilli tosin nököttää melkoisen hangen keskellä, mutta ainahan kaikki kaudet ovat lähestymässä, lähellä tai kaukana. Aikomukseni oli valmistaa pieni lasipurkillinen rosmariinihunajaa, joten käytin siihen:

• 2 dl hunajaa
• 1 rkl suolatonta voita
• 2 oksaa rosmariinia
• ripaus suolaa

Kaikki ainekset laitetaan kattilaan ja seoksen annetaan kiehua hetkisen miedolla lämmöllä.  Kattila nostetaan pois liedeltä ja hunajan annetaan jäähtyä puolisen tuntia. Rosmariinit nostetaan pois seoksesta, joka kaadetaan puhtaaseen purkkiin. Säilynee jääkaapissa ainakin joitakin aikoja. Kerron jos se pahentuu nopeammin, kuin ehdin sitä käyttää.

Qatarissa ajattevalle pyöräilylle minulla ei ole ollut aikaa pikakelausvilkaisua enempää, eikä qatarilaiselle keittiöllekään. Eiliset uutiset Alberto Contadorista vetivät mielen matalaksi, ei vain Alberton takia vaan koko lajin, koko revohkan ja pitkien vatvomisaikojen. Kammenpyörittäjän ystävää siteeratakseni, ei tämä tästä! Tai toivottavasti kuitenkin taas, kun kevään klassikot lähestyvät.

Ätsii!

Flunssa asettui taloksi, tai toivoakseni vain vähäksi aikaa kortteeriin. Ei tee mieli syödä mitään, mutta jotain kurkkua hellivää juomaa piti keksiä. Laitoin googleen sanan flunssajuoma ja sain ensimmäiseksi hakutulokseksi tämän. Riittävän simppeliä minulle, nyt suuriin voimainponnistuksiin ei ole intoa.

Kaada kattilaan litra vettä, purista puolen sitruunan mehu veteen. Kuori sitruunan toinen puolikas ja pilko hedelmä lohkoiksi. Leikkaa parin sentin pala inkivääristä ja kuori se. Viipaloi pala muutamaan ohueen viipaleeseen ja lisää kattilaan sitruunalohkojen kanssa. Keitä vartin verran, en jaksanut ihan niin kauan, tunnustan. Siivilöi juoma ja kaada termokseen, lisää reilusti hunajaa ja siemaile sieltä kupillinen kerrallaan. Maistuu hyvälle, terveelliselle ja nostaa apeita suupieliä ainakin millin pari.