Blinimieliteon taltutus

Viimeiset pari viikkoa on mennyt melkoisen vähillä kokkailuilla tai sitten CampaKeittiöstä ei ole tullut mitään uutta, siksi ei ole ollut postauksiakaan. Ei tosin ollut mitään mitään uutta tänäänkään, sillä söimme tänään tutulla ohjeella tehdyt blinit. Käytin tällä kertaa samaa ohjetta kuin viime vuoden tammikuussa, se on peräisin Jean Sibeliuksen keittiössä-kirjasta. Tällä kertaa paistoin blinit kahdessa pienessä valurautapannussa, kyllä niillä tulee parempi paistopinta kuin Opan monikoloisessa pannussa. 

Lisänä meillä oli tammikuussa Tallinnasta ostettua kaviaaria ja pakastimesta löytynyttä siianmätiä, sipuliherkkua, smetanaa, pikkuisia suolakurkkuja virolaisen hunajan kanssa ja omenaa viipaleina. Ohjeesta tuli kahdeksan noin 12 senttistä bliniä, joista jaksoimme syödä kuusi. 

Uutta (viiniä) ja vanhaa (kirjaa)

Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina olisi hyvä olla vapaapäivä ja seuraavakin mielellään, koska on Beaujolais Nouveau-päivä. Vieläkään tämä uudensadon viini ei ole muuttunut maailman parhaaksi viiniksi, mutta se tuo iloa vuoden pimeimpään aikaan. Tänä vuonna ei edes vapaapäivä piisannut, minulla alkoi oikein loma! Ei tosin ihan vain Beaujolais Nouveaun takia, vaan sattumalta.

Tänään oli myös sukulaisvierailun päivä, sen vuoksi söimme yhtä parhainta herkkua, jota tiedämme, blinejä. Tai kuten #suurikeittokirjahaasteen osa 26 sanoo, linnejä. Lienee joku vanhahtava suomennos. En ole pitkään aikaan tehnyt  mitään tuosta yhdestä keittokirjahyllyni ensimmäisistä hankinnoista. Sen nimi on VUOSISADAN KEITTOKIRJA ja se voisi kyllä olla ihan hyvin VIIME VUOSISADAN KEITTOKIRJA, se on painettu vuonna 1989 ja on käännös ruotsalaisesta ICA-kauppaketjun keittokirjasta. Muistelisin, että olen ihan itse ostanut sen, tuohon aikaan minulla oli varmaan vain Ruutukokki, eikä muita keittokirjoja. Tämä muhkea dynaamisen ruskea kirjamöhkäle oli silloisille taidoilleni lähes liikaa. Olen minä siitä jotain tehnyt kyllä, esimerkiksi blinien eli linnien kanssa samalla sivulla on amerikkalaisten pannukakkujen ohje ja niitä olen merkinnän mukaan tehnyt vuonna 2001. Kirjan esipuhe on hieman mahtipontinen ja ajan tuulien mukaan se koittaa ottaa mikroaaltouunin oikeaan ruoanvalmistukseen oivaksi välineeksi.

Olen yleensä tehnyt blinit sauvajyväsen neuvoin ja viimeksi tämän vuoden tammikuussa Sibelius keittiössämme-kirjan ohjeella. Nyt kokeilin tätä hieman aikansa eläneen keittokirjan ohjetta pikkuisen muunnellen. 

Blinit eli linnit

• 25 g tuoretta hiivaa
• 5 dl maitoa
• 1 tl suolaa
• 2 dl tattarijauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 25 g voita sulatettuna

Tässä taikinassa menee aikaa, kirjan ohjeen mukaan sitä pitää seisottaa tunnin verran, mutta minä annoin taikinan olla koko päivän tekeytymässä. 

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva.
2. Lisää mukaan jauhot, suola ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi.
3. Jätä asettumaan ainakin tunniksi, mielellään useaksi.
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sulata voi. Lisää valkuaiset ja sula voi taikinaan.
5. Kirkasta voita ja paista blinit pannulla kauniin värisiksi.

Meillä oli jemmassa kaksi pientä purkkia oikeaa kaviaaria ja äiti toi pohjoisesta muikunmätiä.  Muuten oli tarjolla sipuliherkkua, smetanaa, omenaviipaleita, aivan minimaalisia suolakurkkuja, kylmäsavulohta, viiriäisenmunia ja hunajaa. Taikina oli oikein toimiva ja blineistä tuli ilmavia, eikä tattarin maku ollut liian voimakas.

Emme olleet etukäteen ihan vakuuttuneita siitä miten hyvin uudensadon kevyt punaviini sopii blineille, mutta kyllähän se siihen taipui aivan mukavasti. Meillä oli avattuna kaikki kolme erilaista viiniä, suosikiksi taisi nousta ruotsalaisen alkoholiliikkeen näkemys aiheesta. Tänään kuitenkin viinin ominaisuuksia paljon tärkeämpää oli seura ja tulevien päivien etukäteisilakointi.

VUOSISADAN KEITTOKIRJA on kyllä vielä tavallaan ihan pätevä teos, vaikka se onkin ulkoasultaan vanhahtava ja harvat ruokakuvat ovat melko latteita ja epäinformatiivisia. Reseptiluetteloa selatessa kuitenkin huomaa, että kyllä sieltä monta ohjetta löytyy, jos tarve ilmenee. Tämä teos saa jäädä kirjahyllyyni vaikkapa muistuttamaan siitä, miten olen ruoanlaittajana kehittynyt ja myös siitä, että kylläpä aika rientää. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki postaukset, jotka liittyvät tähän ku-ite-tekee-Minnan toissakesänä aloittamaan keittokirjahaasteeseen. Sieltä löytyy nyt jo 26 postausta tästä aiheesta, haaste on omalta osaltani vasta alussa, varmaan 150 pitäisi saada kasaan, että voisin sanoa haasteen tulleen valmiiksi. 

Sibelius keittiössämme – vuotuiset blinit

Minna ku ite tekee-blogista aloitti viime kesäkuussa #suurikeittokirjahaaste-nimisen aktivointihankkeen, jossa osallistujat pyrkivät tekemään ainakin yhden ruokalajin jokaisesta omistamastaan keittokirjasta. Minä otin urakan omakseni juuri sen rentouden innostamana. Haasteella ei ole takarajaa ja muutenkin voi tehdä just niin kuin itse tykkää. Olen saanut listalleni tätä ennen jo 20 keittokirjaa, mutta jäljellä lienee vielä ainakin sata, ellei enemmänkin. 

Tällä kertaa päivällinen menee sekä #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, että tunnisteen revisited alle. Kyseessä on yksi niistä ruokalajeista, joita tulee tehtyä kerran vuodessa, korkeintaan kaksi. Muita tällaisia ovat esimerkiksi kaalikääryleet, taatelikakku tai paella. Nyt olivat vuorossa vuotuiset blinit. Olen aikaisemmin tehnyt niitä joko sauvajyväsen tai luimupupulan ohjeilla, mutta tällä kertaa otin ohjeen keittokirjahaastetta edistääkseni Risto ja Ritva Lehmusoksan kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Kirja tuli minulle tutuksi erään päivällisen seurauksena ja hankimme kirjan itsellemmekin. 

Bliniohje oli mukavan simppeli, muutenkin kirjan ohjeet ovat siinä mielessä hienoja, ettei niissä ole liian vanhahtavaa sanastoa, eikä sellaisia raaka-aineita, joita olisi vaikea saada. Olisin voinut älytä puolittaa ohjeen, mutta laitan sen tähän sellaisena kuin se mielenkiintoisia tarinoita sisältävässä monipuolisessa kirjassa on. Ohjeesta luvataan tulevan 10-15 bliniä riippuen siitä minkä kokoisia tahtoo tehdä. Minä tein aika pieniä ja paistoin kaikkiaan 14 noin 6 cm halkaisijaltaan olevaa bliniä ja säilöin noin 2,5 dl taikinaa vielä jääkaappiinkin. Blinit ovat todella täyttävää syötävää. 

Blinit niin kuin Jean Sibelius tahtoi ne lautaselleen

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl tattarijauhoja
• 5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 20 g hiivaa
• 1 rkl voisulaa (no eihän se riitä, laitoin noin 50 g)
• 1 tl suolaa
• (kirkastettua) voita paistamiseen

Blinitaikina kannattaa laittaa alulle syömistä edeltävänä päivänä tai viimeistään sen aamuna. Minä tein taikinan tekeytymään heti, kun tulin aamulla yövuorosta kotiin. Minulla ei ollut tuoretta hiivaa, joten käytin sen sijaan noin 6 g kuivahiivaa. 

Lämmitin puolet maidosta (2,5 dl) ja sekoitin maitoon jauhot, hiivan, suolan, sulan voin ja erotellut keltuaiset. Valkuaiset laitoin kupposessa jääkaappiin odottamaan. Vispilöin seoksen tasaiseksi ja peitin kulhon suihkumyssyllä ja jätin sen pöydälle odottamaan iltapäivää. 

Noin 6 tunnin kuluttua jatkoin taikinahommia. Kuumensin lopun maidon (2,5 dl) melkein kiehuvaksi ja vatkasin valkuaiset vaahdoksi. Yhdistin molemmat taikinaan ja sekoitin sen tasaiseksi. Kirkastin noin 50 g voita. Antti teki kaikki tilpehöörit valmiiksi ja minä aloin paistohommiin. Kannattaa verhota itsensä isolla esiliinalla, etenkin jo päällä on lempparipaita. 

Kuumensin kaasuliekin päällä seitsemänkoloista Opan pannua, jossa viime keväänä paistoin ensimmäisen kerran blinejä. Sillä niitä tulee nopeaa tahtia ja pienet blinit ovat kivoja, niitä tuntuu jaksavan enemmän kuin suurempia. Lisäsin jokaiseen koloon teelusikallisen kirkastettua voita ja nostin pienen kauhallisen sakeaa blinitaikinaa paistumaan. Pienensin liekkiä pannun alla, etteivät blinit palaisi pohjastaan, kun keskellä oli vielä raakaa taikinaa. Kun yläpintaan alkoi tulla pieniä ilmakuplia ja pinta hyytyä, käänsin blinit ja paistoin toista puolta vielä minuutin, puolitoista. Valmiit blinit nostin peltilautaselle ja luritin niille vielä hieman kirkastettua voita, sillä sitä ei tule säästellä. Lopetin paistamisen kahteen pannulliseen, sillä jopa minä ymmärsin, ettemme jaksa ihan mahdottomia määriä. 

Blinien tilpehöörit

• 50 g kaviaaria
• 50 g kirjolohen mätiä
• marinoitua punasipulia
• punasipulia silppuna
• virolaisia maustekurkkuja
• smetanaa
• omenaa
• keitettyjä viiriäisenmunia 

Olemme ostaneet oikeaa kaviaaria muutaman kerran Tallinnasta, mutta parilla edellisellä reissulla sitä ei olekaan ollut tutuissa kaupoissa. Tämän kertaisella talvireissulla sitä löytyi sekä Solaris-kauppakeskuksen hienosta ruokakaupasta, että sataman lähellä olevasta uudistetusta Rimistä. Kummassakin kaupassa kaviaari oli pakattu hälytinlaatikkoon. Rimissä oli hämmästyttävä kaviaaritarjous, saimme purkin puoleen hintaan, jolloin 50 g purkki maksoi "vain" noin 25 euroa. Päiväystäkin oli vielä puoli vuotta jäljellä, joten mikään epätoivontarjous se ei ollut. Tänään avasimme toisen ostamistamme purkeista, toisen säästämme jollekin toiselle päivälliselle, ehkä kun on vieraita (mieluummin tuttuja) käymässä, että useampi saa nauttia tästä herkusta. 

Muuten meillä oli tavallisia lisäkkeitä erittäin hyvin onnistuneille, tattarisille ja voita tihkuville blineille. Minä jaksoin syödä kolme bliniä, Antti taisi syödä viisi tai kuusi. Loput pakkasin jääkaappiin, katsomme viitsiikö niitä syödä vielä huomenna aamiaisella. Lisäkkeet menivät kivasti, kirjolohen mätiä jäi hieman ja marinoitua sipulia tein alunalkaenkin kolmesta sipulista ja vakuumimarinoinnin jälkeen siirsin sipuliherkun tiiviskantiseen lasipurkkiin tulevien aterioiden lisäkkeeksi. 

Päivällisen juoma viileni jäälyhdyssä, ennen kuin oli aika sytyttää kynttilä lyhtyyn illan pimennyttyä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteaiheiset postauksemme. Pidin kovasti tästä haasteosuudesta ja tulen tekemään muitakin ruokia Jean Sibeliuksen pöydässä-kirjasta. 

Eivät viikot ole veljeksiä

Viikot eivät ole veljeksiä, eivät todellakaan. Eivät edes serkkuja. Vuorotteluvapaan viikot olivat leppoisia ja rentoja, lähes joka päivä pukeuduin ja kampasin hiukset. Nyt on takana kaksi viikkoa töissä ja joka päivä on pitänyt pukea ja kammatakin! Nyt alkavat muodollisuudet olla voiton puolella ja toivon mukaan ensi viikon lopulla saan taas tehdä hommia omaan laskuun, eikä minun perään tarvitse kenenkään katsoa. Tosin meillä töissä toimii peräänkatsomiskulttuuri aina ja kaikkien suhteen, pidämme toisistamme huolta. Se on hienoa, se on syy miksi siellä haluaa ollakin, kun töitä on kuitenkin tehtävä.

Perjantai ei tuntunut koskaan tulevan, jo alkuviikosta päätimme, että perjantaina syömme jotain oikein hyvää. Se joku hyvä oli pieni purkki kaviaaria, jonka Antti kävi ostamassa Finlandia Caviarista käydessään viime kuun lopulla hakemassa Opiskelijan tämän saapuessa ulkomaanvaihdostaan. Samalla matkalla Antti kävi Lahdessa Tryffdelissä. Olimme saaneet sieltä hankittua tryffelivoita Lohjalla Mikko Utterin ravintolassa marraskuussa Silläsipuleiden kanssa illastaessamme. Tältä tammikuun reissulta jääkaappimme nollalaatikkoon päätyi pieni rasia kaviaaria ja toinen pieni rasia huumaavan tuoksuista tryffelivoita. Niiden ympärille sommittelimme viikonlopun kunniaksi pienen alkuruoan. Juomana meillä oli Suomi 100-viinisarjan samppanja Ayala. Pullon kaunis Tove Janssonin freskosta otettu kuva-aihe kruunasi illan. Nyt on hyvä istua sohvan nurkassa, kuunnella takavuosien lempilevyäni, Tuomari Nurmion Karaokekuningasta ja tietää, että edessä on kaksi vapaapäivä, ihan oikeaa tavallista vapaapäivää!

Hei me kevennetään!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Solera

Tapaninpäivänä minun jouluruokakiintiöni on yleensä jo aivan tapissa. Söimme lounaalla hernekeittoa, jossa oli postimerkin kokoinen pala kinkkua ja patruuna ilokaasua, voi miten kevyttä! Päivällisen virkaa toimitti 40 grammaa kaviaaria lisukkeineen. Tästähän ei voi muu alkaa kuin uusi kevyt elämä!

Kävimme lokakuussa ennen Alankomaiden kiertuetta Helsingin Etelärannassa Finlandia Caviarissa maistamassa erilaisia kaviaareja ja vaikka kukkaro siellä keveni melkoisesti, oli makuelämys kyllä hieno. Viime Helsingin reissulla kävimme liikkeessä ostamassa minimaaliset rasiat tuota mustaa herkkua kotiin tuotavaksi, sillä oli juuri sopivan viileä sää kylmää vaativien ruokien kuljettamiseen. 

Eilen sommittelimme ihan itse kaviaaritarjoilun ja kuittasimme sillä koko ruokailun. Juomana meillä oli Soleralta saatu Hardys Crest-kuohuviini. Mikäli sinulla sattuisi olemaan jotain kommentoimista juuri tästä juomasta, niin ole kiltti ja laita sähköposti (mielipiteet siis kiinnostavat kyllä), sillä sitä koskeva kommentti postaukseen minun pitäisi ikävä kyllä poistaa. Muuten kaikki kommentointi on enemmän kuin tervetullutta, kuten aina. 

Nyt kun lunta oli kerrankin ulkona, kaappasimme puhdasta lunta metalliseen vatiin. Minihangen päälle asettelimme neljä pientä rasiaa kaviaaria. Jokaisessa oli 10 g, asetimme purnukat vaaleammasta ja isorakenteisesta tummempaan ja pienirakenteisempaan päin. Lisäksi meillä oli keitettyjä viiriäisen munia (muistimerkiksi itselleni, että 4 minuuttia riittää mainiosti viiriäisenmunan keittämiseen ja mansikkaleikkurilla ne saa helposti ohuiksi viipaleiksi), smetanaa, hienoksi silputtua punasipulia ja minimaalinen purkki tryffelivoita Annan kaupasta. Valkoisen paahtoleivän leikkasimme reunattomiksi ja neljään pieneen palaan. 

Tälläkin kertaa pidin eniten mustimmasta ja pienirakeisimmasta kaviaarista, mutta jokainen niistä oli tietysti hyvää kuin mikä. Noista 40 grammasta lisukkeineen olisi riittänyt alkuruoaksi tai muuten vain maisteluun oikein hyvin neljälle, tai kuudellekin, jolloin hinta ei enää olisi niin kirpaiseva. Nuo neljä 10 gramman pakkausta maksoivat Finlandia Caviarissa 65 euroa. 

Museoita ja kaviaaria

Museokortti tykkää, että sitä käytetään, sen nyt tietää jokainen tuon keltaisen kortin hankkinut. Me käytimme korttejamme tänään kolme kertaa, kun oikein vauhtiin pääsimme. Kävimme katsomassa HAM:ssa olevan Yayoi Kusaman näyttelyn, jota ei voinut katsoa kuin leveä hymy huulilla. Oli ilo nähdä niin paljon lapsiperheitä museossa. Näyttely on avoinna 22.01.2017 saakka, suosittelemme lämpimästi. 

Seuraavaksi poikkesimme Didrichsenin taidemuseoon, jossa minä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Siellä on nyt hieno Lionel Smitin näyttely Faces, josta pidimme kovasti. Näyttely on nähtävillä 29.01.2017 saakka. Rakennus itsessään on jo näkemisen arvoinen, myös pihan veistoksia kannattaa käydä katsomassa. 

Päivän kolmas taidepläjäys sijaitsi Kiasmassa. Nyt siellä on Mona Hatoumin teoksia pari talon kerroksista. Kiasmassakin oli paljon väkeä, on aina todella hienoa, että museoissa on lähes tungosta. Hatoumeja voi nähdä 26.02.2017 asti. 

Henkisten herkkujen lisäksi kävimme alkuillasta Eteläsatamassa Finlandia Caviarissa nauttimassa melkoisia herkkuja. Kotona joku aika sitten syömämme pieni kaviaarialkupala oli sen verran hyvää, että halusimme hieman lisää. 

Antti oli sitä mieltä, että myös muutama osteri oli paikallaan. Minä rohkenin syödä yhden, tällä kertaa olin valmis pitämään osteria lähes hyvänmakuisena. Olivat kyllä hyviä ja hienoja ostereita, mutta minulle edelleen hieman pelkokerroin-ruokaa. 

Kaviaaripuolelta valitsimme annoksen, jossa oli jaettavaksi neljää erilaista kaviaaria, kutakin 10 g. Ei siinä siis mitenkään isolla lusikalla syöty, mutta todella hyviä olivat kaikki laadut. Lisänä oli tryffelivoilla siveltyjä paahtoleipiä, smetanaa ja viiriäisenmunia. Tämä ylellinen maisteluannos maksoi sen verran kuplivan juoman kanssa, että poikkesimme ostamaan iltapalaa kaupasta. 

Finlandia Caviar oli oikein viihtyisä paikka, meidän kanssamme yhtä aikaa sinne poikkesi venäläisiä ostamaan tuotteita mukaan tai syömään ostereita. Tarjoilu oli ystävällistä ja paikassa viettämämme tunti oli miellyttävä. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme, sekä Poissa kotoa-välilehdelle, jonne keräämme reissuaiheiset jutut. 

25 g alkupalaa

Tänään söin jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin syönyt. Saattaisin syödä uudelleenkin. Alkuruoaksi sommittelimme jäiden keskelle 50 g kaviaaria kahdelle, sipulia, smetanaa ja pikkuisia paahtoleipäpalasia. Juomaksi tietysti samppanjaa eikä alkuruoassa ollut paljon valittamista.