#kunontuotaaikaa-ruokaa haudutuspadassa

Tällä talvisella viikolla haudutuspata porisi ja päivällisellä oli niin mureaa lihaa, että oksat pois. Broilerin koipireidet irtosivat luistaan pelkällä katsomisella. Ruoka valmistui itsestään, kunhan olin aamulla käyttänyt valmisteluun vartin. 

Broilerin koipireidet haudutuspadassa

• 3 broilerin koipireittä (koska myyntipakkauksessa oli kolme)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunamehua puolikkaasta sitruunasta
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• kuivattua rakuunaa
• 2 porkkanaa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• puolikas sitruuna viipaleina
• 1 punasipuli
• 0,5 l vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl kantarellifondia
• 0,5 dl valkoviiniä

Tiskin määrän minimimoiseksi tein koipireisien maustamisen niiden muovisessa myyntipakkauksessa. Koivet olivat nimittäin niin kuivat, etteivät ne lilluneet missään omissa nesteissään ja maustaminen onnistui ilman mitään erityisiä kuivailuja. Lurittelin palojen päälle oliiviöljyä, puristin sitruunamehua ja kiersin myllyistä suolaa ja pippuria. Hieroin mausteita jokapuolelle paloja. Laitoin paistinpannun kuumenemaan ja sille lorauksen oliiviöljyä.

Kytkin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja kaadoin padan pohjalle kasvis- ja kantarellifondit ja päälle puolisen litraa kiehuvaa vettä sekä lorauksen viiniä, sillä sen verran hanapakkauksessa sattui olemaan jäljellä.  

Kun pannu oli kuuma, käytin koipireisiä pannulla muutaman minuutin molemmin puolin, jotta pintaan tuli hieman rapeutta. Nostin palat pataan. 

Kuorin porkkanat ja sipulin ja leikkasin ne paloihin, samoin poistin valkosipulinkynsistä kuoret ja leikkasin sitruunanpuolikkaan viipaleisiin. Sommittelin kaikki pataan koipireisien ympärille. Otin vielä tuoreita rosmariinin ja timjamin oksia ja kuivattua rakuunaa ja laitoin ne pataan. Pata oli ensin high-asetuksella pari tuntia ja sitten loivensin low-asetukselle ja pata oli päällä kaikkiaan noin neljä tuntia. 

Söimme kumpikin yhden koipireiden paahdettujen perunapuolikkaiden ja herneiden kera, mukana oli myös padasta porkkapaloja ja valkosipulinkynnet. Kolmannen koipireiden lihan riivin talteen jatkojalostusta varten. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatakokeiluni.

Päivän elokuvina oli Kill Bill-kaksikko, joista en ole koskaan oikein osannut sanoa pitäväni. Pidän kyllä melkein kaikista muista Tarantino-elokuvista, mutta tämä duo on ollut jotenkin liikaa minulle. Edellisestä katsomiskerrasta oli ainakin 10 vuotta. Koska olemme katsoneet nyt elokuvia kummankin lemppariosastoista, ei minun auttanut pullikoida vastaan, onhan Antti katsonut kaikki Before-sarjan elokuvat ja Bridget Jonesinkin, joten minäkin tsemppasin ja katsoin Kill Billit.

Minulla oli taas kerran väärät muistikuvat, luulin että ensimmäinen on se parempi ja toista ei jaksa katsoa. Mutta se olikin toisinpäin, paitsi että jaksoin myös ensimmäisen puoliksi silmät kiinni. Miekkojen heilutusta ja loikkimista oli vähintään tarpeeksi. Pystyin ja kykenin katsomaan. 

Jälkimmäinen osahan se tietysti oli se, mikä parsi tarinan kokoon sen mitä siinä nyt oli parsittavaa, riittävästi jäi selittämättä ja oli epäloogisuuksia, mutta ei se haittaa. Kill Billit ovat ainoat Tarantinon ohjaukset, joissa en löydä juurikaan nauramista. Kaikissa muissa on lievää tai suurempaakin vaivautuneisuutta aiheuttava tunne, kun huomaa nauravansa väkivallalle. Kill Billeissä ei ole sitä. Nyt katsoin ne ensimmäistä kertaa niin, että oikeasti näin ne. Uma Thurman on kyllä upea. Mutta kokoinaisuutena, väkivaltaa liikaa, eikä yhtään huumoria. 

Koska aloitimme elokuvat jo aikaisin, ehdimme katsoa myös Thelman ja Louisen. Olemme kumpikin katsoneet sen monet kerrat, mutta edellisestä kerrasta oli jonkun aikaa. Tämä elokuva on yksinkertaisesti hyvä. Tässä ei ole yhtään huonoa näyttelijäsuoritusta. 

 

Eilen  oli jotenkin erityisen pitkä päivä, sillä ehdimme katsoa vielä neljännenkin elokuvan, nimittäin Top Gunin. "Negative Ghostrider, the pattern is full." Juu, sellaista se joskus on. Kyllähän tämän kotoisaan elokuvafestariin saa sullottua. Tästä tuli mieleen, että kuinka kauan se oikein veikään aikoinaan, että hittielokuvat tulivat meille Suomeenkin elokuvateatteriin? Top Gun on vuodelta 1986 ja olin itse katsomassa sitä syksyllä 1987, kun aloitin opinnot ilmailualalla ja luonnollisesti Top Gun osui ja upposi. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Paljon Calvadosta ja vielä enemmän siideriä kanalle

Omena ja kana sopivat hyvin yhteen, se on unversaali totuus. Nyt on hyvä omena-aika, etenkin jos naapurilla on suuri omenapuu ja meillä siihen vapaa käyttöoikeus heidän poissaollessaan. Tämän ranskalaisen kanaruoan söimme viime viikolla yhdessä Le Bureau-porkkanaraasteen kanssa. Säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin minulla ei ole aikaa ruoanlaitolle. Sellaisia ei kyllä ole usein enää, mutta jonain päivänä voi olla laiskuutta ilmassa. Tänään oli vähän sellainen päivä. Ohjeen ruokaan otin täältä. 

Calvadoksessa ja omenasiiderissä haudutettu broilerin koipireisi

• 1 broilerin koipireisi/syöjä (meillä oli kolme koipeliinia, koska pakkauksessa oli kolme kpl)
• 3 pientä kotimaista omenaa
• voita paistamiseen
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl Calvadosta
• 2 dl kuivaa omenasiideriä (meillä Lidlin ranskalaista, ajoittain myynnissä olevaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja rakuunaa oksina
• 1 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• tuoretta persiljaa

Leikkasin omenat lohkoihin, en kuorinut herkkämakuisia kotimaisia omenia. Leikkasin sipulin ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Taputtelin koipireidet kuiviksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. 

Sulatin uunin kestävässä kasarissa voita ja paistoin hetkisen omenalohkoja voissa. Varoin muussaamasta niitä. Kaavin lohkot lautaselle odottamaan, ne tulisivat uudelleen ruokaan vasta lopussa.

Lisäsin kasariin lisää voita ja nostin koipireidet paistumaan, paistoin kumpaakin puolta muutaman minuutin, niin että nahkapuoli etenkin sai nättiä väriä. Nostin palaset toiselle lautaselle (tässä tulee tiskiä, varoitan) odottamaan. 

Seuraavaksi kasariin pääsivät sipuli ja valkosipuli ja vielä pikkusen voita. Kääntelin niitä niin, että ne laiskistuivat hiukkasen. 

Laitoin uunin kuumenemaan 190 asteeseen. 

Kaadoin sipulien päälle Calvadoksen, pitää varoa, ettei se liekity, ellei sitä erityisesti tahdo, joten siksi aikaa liesituuletin pois päältä. Jos paistelee induktiolla, alkoholin syttyminen ei ole todennäköistä, mutta kaasulla niin saattaa käydä, jos kallistelee pannua. (mikäli alkoholi syttyy pannulla eikä sitä halua, niin äkkiä kansi vaan päälle ja pannu pois liedeltä, niin liekki tukahtuu). 

Annoin Calvadoksen kiehua kasaan noin puoleen ja sitten lisäsin siiderin kasariin sipuliseokseen. Tästä muodostui haudutusliemi. Nostin koipireidet kasariin sipuleitten päälle liemeen nahkapuoli ylöspäin. Asettelin reunoille timjami- ja rakuunaoksia. Laitoin kannen päälle ja nostin kasarin uuniin noin 90 minuutiksi. Jos on kiireempi, liha kyllä on kypsää aiemminkin, ainakin tunnin kohdalla, mutta meillä ei ollut ruokakiire.

Kun liha oli mureaa ja alkoi olla nälkä, viimeistelin ruoan. Nostin kasarin pois uunista ja kahdella pihdillä koipireidet lautaselle. Poimin isoimmat yrttioksat kompostiin. Lisäsin kasariin kermaa ja dijonsinappia ja sekoitin. Nostin kastikkeen kiehumaan ja kun se hieman sakeni, asettelin koipireidet kastikkeeseen ja niiden väliin aluksi paistetut omenalohkot. Kauhoin kastiketta päälle ja laitoin kannen hetkeksi kasarin päälle, jotta ruoka olisi varmasti kuumaa.

Annokseen nostin varovasti melkein hajoavan kypsän koipireiden  ja lusikoin päälle kastiketta, omenalohkoja, sipulia ja ripottelin koristeeksi tuoretta persiljaa. Kaverina oli tosiaan sitä porkkanaraastetta ja muutama pannulla paistettu perunalohko. 

Tour de Francen kahdeksastoista etappi oli viimeinen vuorietappi. Meillä oli teknisiä ongelmia lähetyksen alussa emmekä nähneet mitä ensimmäisellä sadalla kilometrillä tapahtui. Lopun etapin ajan Eurosportplayer toimi moitteetta ja saimme ihailla upeita vuorimaisemia. Kaksikko samasta tallista, Ineoksesta, Michal Kwiatkowski ja Richard Carapaz tulivat kaikessa rauhassa maaliin, voittajaksi Kwiatkowski. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic.