Vuoristoherkkua, karpatka Tour de Polognen kunniaksi

Onnistuin taas valitsemaan leivontaohjeen, jossa oli monta vaihetta. Otin neuvot tähän puolalaiskakkuun tältä sivulta. Olen aikaisemmin tunaroinut tuulihattujen kanssa, mutta nyt taisin onnistua. Asiaa edisti se, että pohja saikin hieman lässähtää, kunhan pinta oli riittävän rikkonainen. Kakkupohjaan käytin:

• 2,5 dl vettä
• 150 g suolatonta voita
• ripaus suolaa (jätä pois, jos käytät suolattua voita)
• 2,5 dl vehnäjauhoa
• 5 kananmunaa
• 1,5 tl leivinjauhetta (jota ei alkuperäisohjeen ainesosaluettelossa mainita, mutta tekoneuvoissa kyllä, joten arvasin määrän)

Lämmitin uunin 190 asteeseen. Kuumensin kattilassa vettä ja voita, kunnes voi suli kokonaan veteen. Otin kattilan pois liedeltä ja sekoitin puulusikalla kaikki jauhot kerralla mukaan. Nostin kattilan uudelleen liedelle ja sekoittelin taikinapohjaa lusikalla pari minuuttia, kunnes siitä muodostui lähes taikinapallo. Kun seos ihan vähän jäähtynyt, vatkasin mukaan kananmunat ja lopuksi leivinjauheen. Tällä kertaa käytin sähkövatkainta. Taikinasta tuli hyvän kiiltävä. Levitin sen 22x33 cm lasivuokaan leivinpaperin päälle ja paistoin pohjaa ensin 30 minuuttia, jona aikana taikina nousi hienoksi kuumaisemaksi, korjaan Karpaateiksi. Seuraava vaihe epäilytti minua suuresti, otin vuoan pois uunista ja pistelin pohjaa kakkutikulla, että pintaan muodostuisi vuoroenhuippuja muistuttavia teräviä kohtia. Paistoin pohjaa kaikkiaan 35 minuuttia. Nostin sen samantien ritilälle jäähtymään, jolloin pohja lässähti jonkun verran, mutta en lannistunut. Sain jonkun ajan kuluttua leikattua pohjan kahteen osaan, ainakin melkein.

Täytteen keittely oli sitten oma tarinansa. Siihen käytin:

• 5 dl maitoa
• 2,5 dl sokeria
• 2 rkl perunajauhoa
• 2 rkl vehnäjauhoa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 250 g pehmeää suolatonta voita

Mittasin maidon, sokerin ja molemmat jauhot kattilaan ja kuumensin seosta kiehumispisteeseen asti. Siitä muodostui nopeasti paksu kastike, jonka annoin kiehua lempeästi pari minuuttia sekoittaen puisella lusikalla kaiken aikaa. Lisäsin joukkoon vaniljauutteen ja siirsin kattilan altaaseen, jonne olin laskenut kylmää vettä. Sekoittelin paksua kastiketta silloin tällöin ja annoin sen jäähtyä huoneen lämpöön saakka. Tänä aikana suolaton voi, jonka olin pilkkonut pieniin paloihin, pehmeni myöskin huoneen lämpöön. 

Kun oli aika koota kakku, sekoitin pehmeän voin jäähtyneeseen kastikkeeseen sähkövatkaimella saaden aikaan tukevaa voikreemiä. Levitin sen kahtialeikatun kakkupohjan alaosalle ja nostin päälle kannen, jonka hevisti tomusokeroin. Kakku näytti kieltämättä aivan Karpaateilta talvisena päivänä, olivat kuin kaksi marjaa! Söimme tätä unelmankevyttä (outoa, kun ohjeessa oli yli neljänneskilo voita) leivonnaista Kammenpyörittäjän rakkaudella valmistamien kahvikupposten kera. Olen ylityytyväinen, että osasin tehdä niin voikreemin kuin tuulihatunkin!

Eilen taloudessamme oli suuri merkkipäivä, Campasimpukan laskuriin raksahti uusi satatuhatluku, 200 000 klikkausta täyttyi, enkä usko, että rakas äitikään ihan niin usein ehtii blogissa vierailla. Edellisen kerran täysi satatuhatta tuli kokoon joulun alla, joten voinee tehdä johtopäätöksen, että Campasimpukka on mukavassa myötäleessä. Siitä kiitos teille, lukijat ja paikalle vahingossa eksyneet! Tätä merkkipaalua eli pylvästä on hyvä juhlia hankkimalla pari uutta polkupyörää, jotka toki ovat vanhoja. Kävimme päivällä noutamassa pyöräperheen uudet tulokkaat, 60-luvun Raleighin Kammenpyörittäjälle herrainajoja varten ja minulle Pohjantytön 80-luvulta. Näiden päästyä turvallisesti tontille Kammenpyörittäjä teki tunnustuksen, hän oli hankkinut viikolla, sen yhden kerran kun olin iltavuorossa, luonnonvastaisen vempeleen, kotoisan pyörämuseomme uuden friikkitapauksen, Alenaxin. Nimi lienee enne. 

Tour de Polognen voitti Peter Weening, kertoi internet, emme ehtineetkään katsoa loppuvaiheita, sillä kaunis kesäinen päivä piti meidät pihalla.

Jablecznik, puolalainen omenakakku

Puolalainen ruokaminimissiomme on loppusuoralla, huomenna Tour de Pologne päättyy. Tuumimme, että jälkiruoka voisi olla kolmas koukkauksemme puolalaisen keittiön puoleen. Pelkästään netti apunani löysin muutamia jälkiruokia, joita leimallisesti pidetään puolalaisina.  Etsintäni veivät minut veikeään blogiin Polish Girls Can Cook ja sieltä otin jablecznikin ohjeen kokeiltavaksi. Vapaahkosti käännettynä ja sovellettuna ohje menee noin tähän tapaan (en ole kääntänyt cup-mittoja, sillä käytän niitä itse siinä missä desejäkin)

• 2  1/3 cup vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 3/4 tl suolaa
• 1 cup sokeria (taikinaan 3/4 ja 1/4 pinnalle)
• 1/2 cup pehmeää voita taikinaan
• 3 rkl kylmää voita kuutioiksi leikattuna taikinan pinnalle
• 3/4 cup maitoa
• 2 kananmunaa
• 4 omenaa kuorittuna ja viipaleiksi leikattuina (sain mahtumaan kolme)
• 1/4 tl neilikkaa jauhettuna

1. lämmitä uuni 180 asteeseen
2. voitele irtopohjavuoka
3. laita yleiskoneen kulhoon jauhot, 3/4 osaa sokerista, leivinjauhe, pehmeä voi, munat ja maito ja sekoita muutama minuutti kohtuullisella vauhdilla tahmeahkoksi taikinaksi
4. levitä puolet taikinasta vuoan pohjalle ja puolet omenaviipaleista taikinan päälle
5. levitä puolet jäljellä olevasta taikinasta omenaviipaleiden päälle ja siihen päälle loput omenaviipaleet
6. ripottele loppu taikinasta omenien päälle
7. sekoita loput sokerista, neilikka ja kylmä voi tahnaksi ja ripottele tämä seos päällimmäiseksi
8. paista 180 asteessa noin 40 minuuttia (meidän uunissamme kypsyminen otti 50 minuuttia)

Tour de Polognessa Peter Sagan ajoi eilen toiseen etappivoittoonsa tässä kisassa, jonka viides etappi ajettiin Zakopanessa. Tämän päiväinen etappi, josta lähetys on vasta iltasella, on mäkivoittoinen ja jälleen ajetaan samoja kierroksia useaan otteeseen.

Pierogit, puolalaiset keitinpiiraat

Tour de Polognessa oli eilisiltana kolme etappia takana ja voittajaksi oli polkenut joka kerta saksalainen ensimmäisen vuoden ammattilainen Marcel Kittel. Hänen loppukirinsä tasamaan etapeilla on ollut aivan ilmiömäinen.  Toivon, ettei hänelle käy piakkoin ohraisesti ja tule ohiajetuksi maaliviivalla, sillä kasvanut itseluottamus näyttää saavan kädet nousemaan tuuletukseen päivä päivältä aikaisemmin. Tänään siirryttiin jo mäkisempiin maisemiin, joissa kirimiesten mahdollisuudet heti heikkenevät. 

Koska Puola on siis edelleen tapetilla, kokeilimme tänään pierogeja, eli puolalaisia keitinpiirakoita. Olemme syöneet niitä reissuilla, eri maissa eri nimillä kutsuttuina, mutta ajatus on sama. Ohueksi kaulitusta taikinasta otetaan pyöreitä paloja, joiden keskelle laitetaan nökönen täytettä, pyörylä taitetaan ja rypytetään puolikuun muotoon. Piiraat keitetään kypsiksi ja tyypillisesti nautitaan keiton kanssa. Ohje on täältä ja minä sitä tietysti heti soveltamaan, koska en ole ennen tätä koskaan tehnyt.

"Taikina:

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• 1/2 tl suolaa
• 3/4 dl vettä

Täytevaihtoehto 1:

• 4 perunaa keitettynä ja soseutettuna
• 2 dl cheddarjuustoa rouhittuna (meillä meni emmental-kannikka)

Täytevaihtoehto 2:

jotain pikkuvauvamaista pehmeyttä

• 300 g jauhelihaa
• 1 pieni sipuli silputtuna
• 1 dl hapankaalia (jätin pois, hapankaalikiintiö nyt täynnä)
• 1 tl suolaa
• mustapippuria

Tarjoiluun:

• hapankaalia
• punakaalisalaattia
• suolakurkkuja
• smetanaa

1.Mittaa taikinan raaka-aineet yleiskoneeseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Peitä taikina leivinliinalla ja odota 10 minuuttia. (minä sekoitin ainekset käsin ja työstin taikinaksi)

2.Tee valitsemasi täyte taikinan levätessä. Valmista juustotäyte sekoittamalla perunasoseeseen cheddarjuusto. Ruskista lihatäytettä varten jauheliha ja sipuli. Pane liha-sipuliseos ja loput täytteen raaka-aineet tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi seokseksi.

3.Kaulitse taikina niin ohueksi levyksi kuin mahdollista. Paina taikinasta muotilla pyörylöitä, joiden halkaisija on noin 12 senttiä. Pane taikinapalalle täytettä, kostuta reuna kylmällä vedellä ja taita piirakka puolikuun muotoiseksi.

kuuma kylpy

4.Keitä suuressa kattilassa vettä ja mausta se suolalla. Pane piirakka kiehuvaan veteen ja keitä noin viisi minuuttia, kunnes piirakka nousee pintaan. Tarjoa hapankaalin, punakaalisalaatin, suolakurkkujen ja smetanan kera.

Vihje: Voit pakastaa keitetyt piirakat, jos sipaiset piirakoille rasvaa ja pidät ne jäätymiseen asti laakealla tarjottimella. Jäätyneet piirakat voit pakata pusseihin. Sulata piirakat paistinpannulla kasviöljyssä. "

Tein kumpaakin täytevaihtoehtoa. Taikinasta tuli 25 noin 10 senttistä ympyrää, minulla ei ollut suurempaa muottia. Taikina oli hyvin kauliutuvaa, roipepalat sai hyvin sekoitettua käyttämättömään taikinaan. Tein 12 jauhelihatäytteistä ja 13 perunatäytteistä pierogia. Laitoin ensimmäiseen keitinerään 12 kpl ja toiseen loput 13 kpl ja isossa kattilassa mahtuivat hyvin kypsymään.

voilla sivellyt herkut

Puolassa neljäs etappi Oswiecimistä Cieszyniin oli 176,9 km mittainen  ja voittajaksi selviytynyt slovakialainen Liquigas-Cannondale-tallin Peter Sagan siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen. Kisan alkua hallinnut Marcel Kittel arvattavasti putosi sijalle 104.  7, 08 kärjestä. Suomalaiset ovat edelleen mukana kilpailussa, hieman vähällä näkyvyydellä. Huominen etappi ajetaan Zakopanessa, viitenä 40,3 km kierroksena, kyseessä on sangen mäkinen etappi.

Bigosia ja pyöräilyä

Tänään pääsemme katsomaan iltasella kuinka eilen alkanut Tour de Pologne on päässyt vauhtiin. Omat Puolan reissumme ovat tällä erää kaukana menneisyydessä, muistelimme eilen kulmat kurtussa, että taitaa olla rapiat 10 vuotta siitä, kun viimeksi olimme Puolassa. Silloinkin ajoimme vain maan halki matkalla kauemmas etelään ja itään. Ennen lapsia kuljimme usein Puolassa, etenkin 90-luvulla maassa oli jotain jännittävää, ihmisillä kova draivi päästä nauttimaan länsimaisesta mammonasta, toisaalta slaavilainen lämpö ja rentous oli ulkomaanpellenkin aistittavissa.

Puolalainen ruoka on jäänyt mieleen ennenkaikkea täyttävänä ja tuhtina eineenä. Noina vuosina oli tärkeintä olla liikkeellä ja usein pysähdyimme juuri ja juuri vatsaa täyttämään tienvarsien kuppiloihin ja kioskeille. Yleensä vatsan karaiseminen itä-eurooppalaiseen moodiin lähti jo laivalta, Pomeranian bigosilla. Siinäpä vasta oiva eväs. Sen tuoksu tervehti jo nukkavierun laivan kannelle astuessa. Sillä oli merkillinen taipumus pysyä merenkäynnin huteroimassakin vatsassa. Kun laivan keinui niin, ettei ikkunattomassa hytissä moottorihuoneen vieressä kertakaikkiaan saattanut olla, piti hiipiä seiniä pitkin laivan kafeteriaan, ottaa lautasellinen bigosia, vaaleaa leipää ja pullo olutta. Niine hyvineen oli parasta parkkeerata ikkunapöytään ja kiinnittää katse horisonttiin ja irrottaa se siitä vain, kun lapioi syvän mehevää kaalipataa vatsaansa. Jos oli menomatka, oli hyvää aikaa tehdä matkasuunnitelmia, tutkia karttoja (ennen GPS-aikaa) ja levätä ennen loman alkua tyypillisen työputken väsymystä pois. Paluumatkalla taas oli leppoista kirjoittaa matkapäiväkirja ajantasalle, jarrutella vielä hetki ennen arjen alkamista. Pomeranian jälkeen kaikki muut laivat, joilla olen matkustanut, ovat olleet liian hienoja ja tylsiä, eikä niillä ole voinut syödä bigosia!

Puolalaisen ruokakulttuurin kirjastoni on vielä vaatimaton, todenpuhuakseni sitä ei ole lainkaan. Niinpä etsiskelin netistä bigos-ohjeita, vaikka minulla olikin jonkunlainen haju (kuuluu oleellisesti kaaliruokiin) miten se valmistetaan. Helpotuksekseni pian ilmeni, että bigos on kuin lasagne Italiassa, jokainen kokki ja emäntä valmistaa sen omalla tavallaan. Määräävin tekijä toteutuksessani oli padan koko, jälleen kerran totean, ettei meillä ole tarpeeksi suurta pataa.

• pieni keräkaali
• 450 g hapankaalia
• 300 g porsaanlihaa (käytin ulkofilettä)
• 300 g naudan lapaa
• 100 g krakovan makkaraa
• lihalientä
• punaviiniä 
• laakerinlehtiä
• pekonia (jätin pois, alkoi lihan määrä jo tuntua paljohkolta)
• muskottipähkinää
• suolaa
• pippuria
• 100 g sieniä (meillä siitakkeita) 

Aloitin leikkaamalla kaalin ohuiksi suikaleiksi ja laitoin sen hapankaalin kanssa pataan hautumaan. Lisäsin vettä sen verran, ettei seos kuivu padan pohjaan. Tämä osuus tapahtui hajuseikkoihin nojaten ulkona grillin sivupolttimella. Samaan aikaan sisätiloissa leikkasin lihat pienehköiksi suikaleiksi ja paistoin ne pannulla. Sulatin pakkasesta puoli litraa lihalientä ja laitoin lihapalat liemeen kypsymään.

Kun kaali oli muhinut tunnin verran, lisäsin siihen hieman muskottipähkinää ja pari laakerinlehteä. Kun lihat alkoivat olla mureita, lisäsin ne kaalipataan ja kumosin päälle hieman punaviiniä tumman värin aikaansaamiseksi, edelleen pata sai jatkaa rauhallista porinaa pihan puolella. Parin tunnin kohdalla lisäsin mukaan krakovanmakkarat pieniksi paloiksi leikattuna ja siitä puolen tunnin päästä sienet. Suolaa ja pippuria lisäsin pikkuhiljaa, jotta maku syvenisi pikkuhiljaa. Kaikkiaan pata kiehui melkein neljä tuntia. Olimme yksimielisiä siitä, että lihan määrä olisi voinut olla pienempi, ei 90-luvun Puolassa joka lusikallisessa ollut lihapalaa. Puolalaista olutta emme onnistuneet hankkimaan, joten  virolainen valmiste paikkasi puutetta. Koska tällainen pataruoka harvemmin on kovin kaunista eikä tuoksuakaan saa blogiin mukaan, tavoittelimme kuvalla menneiden reissujen tunnelmaa huolettomalla kattauksella!