Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski. 

Presa Ibérica toisen kerran

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Grillasimme briketeillä Familialta saamamme presa ibérica-palaa muutama viikko sitten, mutta tavoittelemani kypsyysaste ei aivan onnistunut. Mittarin mukaan sisälämpö oli 62°C, mutta lepuutuksen aikana lämpö nousi varmaan useita asteita ja lopputulos oli liian kypsää makuumme. Nyt oli uusinnan aika. Hain eilen aamulla noin 700 g painavan palan sulamaan ja illalla se oli sopivan sula ja lämmin grillattavaksi.

Presa Ibérica grillissä

• 700 g pala iberico-possun niskapalaa, presaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 1 limetin mehu
• nippu korianteria silputtuna
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Ota sulanut ja lämmennyt possupala vakuumista ja kuivaa se paperilla. Leikkele hieman ylimääräisiä rasvoja pois pinnasta, mutta älä kaikkia, sillä niistä irtoaa hyvää makua. Tee muista aineksista marinadi lihalle ja hiero se palan jokapuolelle. Kuumenna grilli (meillä tällä kertaa kaasugrilli) ja varaa lähelle jo foliota lihan lepuuttamista varten. Grillaa palaa molemmilta puolilta niin kauan, että sisälämpötila on 62°C. Ibericon kohdalla se on turvallinen lämpötila, mutta jos et tätä tahdo ottaa uskoaksesi, grillaa pitempään. Kääri pala paksuun folioon ja anna levätä ainakin 30 minuuttia. 

Meillä lepuutusajasta tuli kaikkiaan 45 minuuttia pienen ateriaviivytyksen takia ja se oli  kyllä niin nappiin, että olen vieläkin aivan innoissani. Leikkasin palan oikein ohuiksi viipaleiksi ja ripottelin niille vielä pippuria ja suolaa.

Söimme presa ibéricaa tortillojen täytteenä. Tein guacamolea samalla tapaa kuin tässä postauksessa. Tortillalättyjä en tällä kertaa tehnyt itse, laiskuuttani ja uunin epävarmuuden takia. Kyllä ne kaupankin lätytkin ovat ihan hyviä. 

Presa ibérica oli tällä toisella kertaa aivan täydellistä, mehevää, sopivan kypsää, rapeapintaista ja sisältä mureaa. Onneksi Opiskelija tuli myös syömään ja jalkapalloa katsomaan, joten saimme melkein kaikki syötyä. Kahdelle tämä olisi ollutkin vähän liian suuri annos. 

Kiitos Familialle tästä erinomaisesta possupalasta, nyt tiedän osaaavani valmistaa sen hyvin! Suosittelen kokeilemaan, kun sellainen pala osuu kaupan pakastekaapissa kohdalle. 

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista.