Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kaksi tuntia ylimääräistä aikaa

Leipätaikina kello viisi 
Nyt on kaikki valmista, eikä minulle tullut edes kauhea kiire. Nämä ovat kuudennet kotona järjestämäni perhejuhlat. Syntymäpäiviä ei lasketa, enkä niitä ole paljon kyllä järjestänytkään. Ensin oli kahdet ristiäiset, sitten kahden rippijuhlat ja nyt ovat vuorossa toiset lakkiaiset. Toivon mukaan nämä ovatkin viimeiset isommat juhlat, joiden järjestelyvastuun haalin itselleni. Työkavereiden kestitystä tai blogaanimiittejä ei lasketa, sillä niistä puuttuu ilokseni pelkokerroin kokonaan. 

Entiseen tapaan turvauduin makeiden leivonnaisten osalta ammattilaiseen, koitamme saada kakuista kuvia myöhemmin, jotta voimme estoitta kehua paikallista yrittäjää. Muut tarjottavat olen tehnyt itse ja muutamia lappilaisia elementtejä äitini on tuonut tullessaan. Kammenpyörittäjä tarttuu tarvittaessa Andrejan kahvaan ja valmistaa kahvia halukkaille. Meille tulee tuttavapiirin juhliin verrattuna pienehköt juhlat, mikä on helpottavaa, olen kuitenkin mennyt kapasiteettini äärirajoilla muutaman päivän. 

Äsken kello soi Kammenpyörittäjälle sen merkiksi, että kauneusunien aika on käytetty, nuoriso valtaa suihkun ennen meitä ja alan sommitella aamiaista. Toinen koneellinen tiskiä tulee kohta puhtaaksi ja linnut laulavat iloisesti viileässä, aurinkoisessa aamussa. Luulen jo tietäväni mitä puen päälleni lakitustilaisuuteen, mikä on minuksi paljon. Tänä lauantaina emme ehdi Giroa katsoa, toivottavasti temppuileva digiboxi viitsii tallentaa tapahtumat. 

Tulin maininneeksi postauksen alkuun sanan blogaanimiitti, joten lipsautan tähän loppuun alustavan ajatuksen siitä, että olemme valmiit kutsumaan kokoon niin tuttuja blogaaneja kuin täällä Jyväskylässä bloggaavia, ei niin tuttuja lajitovereita luoksemme elokuun lopussa. Mikäli halukkaita ilmaantuu, Campakeittiö avautuu omaehtoiselle pop-up-kokkailulle ja ennenkaikkea syömiselle ja hauskanpidolle lauantaina 22.8.2015. Emme vieläkään ole Facebookissa, emmekä ole aikeissa mennäkään, mutta meidät tavoittaa osoitteesta campasimpukka@gmail.com. Tuon viikonlopun aikaa ainakin täällä päin lasten koulut ovat jo alkaneet ja rallikin on päristely. 

Jos innostut ajatuksesta, ilmoittaudu sähköpostiimme, tai muita yhteisiä kanavia pitkin. Palataan asiaan viimeistään heinäkuussa, jos innokkaita Keski-Suomeen matkaavia ilmaantuu. Kerro asiasta myös heille, joita arvelet kiinnostavan, mutteivat tule nähneeksi tätä postausta. Minäkin olen saanut vihiä miiteistä muilta blogaaneilta ja kutsunut meidät itse paikalle, vaikken ole varsinaista kutsua ehtinyt saadakaan. Jos minäkin uskallan, uskallat sinäkin!

Kello puoli kuuden labneh

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Matkaevääksi


Sana ei katoaa sanavarastostani heti, kun minulta pyydetään jotain ruokaan liittyvää (paitsi kilpailut, joihin en osallistu enää, sillä en keksi niihin koskaan mitään omaa, enkä kehtaa röyhkeästi lainata). Jokunen viikko sitten ystäväni Karmiina kysyi minulta kesken simulaation, voisinko tehdä hänen ystävänsä jäähyväisbileisiin muutaman salaatin uudenvuoden aattona. Sitä ennen hän kyllä kysyi asiallisesti oliko meillä suunnitelmia kyseiselle ajalle. Eihän meillä ollut, ei edes mitään viimetipan hosuntoja, kuten viime vuonna. Lupauduin hommaan hetken mietittyäni ja muutaman päivän kuluttua aloin kysellä vähän tilaisuuden speksejä.



Minulla ei ole mitään keittiöalan koulutusta, eikä kokemustakaan kotikokkailuja kummemmin, mutta työpaikan vapaa-ajan tilaisuuksiin olen yhdessä kollegoiden kanssa tehnyt ruokia noin 20 hengelle. Oman porukan kanssa sitä on aina vähän rennommin, eikä se ole niin kamalaa, jos joku menee totaalisesti pieleen, tai ei vain maistu. Nyt oli pelkokerrointa huomattavasti enemmän.

Vierasmäärän kerrottiin olevan noin 30 henkilöä, niin miehiä kuin naisiakin, paljon liikkuvia ihmisiä, joille ruoka maistuu. Sain itse päättää tietyn budjetin puitteissa, mitä tekisin ja koska kyse oli Amerikkaan muuttavan henkilön bileistä, ajattelin kellahtaa teemassa sinne suuntaan. Kyselin neuvoja ystävältäni sauvajyväseltä, sillä hänellä on kokemusta rapakon takana asumisesta ja hän sanoi suunnitelmieni olevan sopivia. 

Päätin koota salaattipöydän, jossa olisi tarjolla waldorfin salaattia, cole slawta ja taboullehia, joka ei Amerikkaan tietenkään viittaa, mutta on ruokaisaa ja edullista tehdä isojakin määriä. Jälkiruoaksi päätin leipoa red velvet cupcakeja. Minulla ei ollut oikein mitään käsitystä, mitä raaka-aineet 30 hengen salaattipöytään maksaisivat, mutta annettu budjetti riitti lopulta todella hyvin ja jäi ylitsekin. 

Tein ostokset eilen kahdesta kaupasta ja aloitin valmistelut eilen illalla niistä ruokalajeista, joille maustuminen olisi välttämätöntä ja ajankäytöllisesti järkevää. Jätin leipomiset tähän aamuun. Koska bileet oli tarkoitus pitää jossain muualla kuin kenenkään kotona, eikä tietoa kattauksesta ollut käytettävissäni, päätin pakata kaikki ruoat suurimpiin löytämiini foliovuokiin. Näin ei jäisi mitään kulhoja palauteltaviksi. Aivan ensimmäiseksi laitoin uuniin kaksi valmiiksi suolattua suurta kalkkunanrintaa. Paistoin ne 67 asteen sisälämpöön ja peittelin sitten folioon jäähtymään. Illemmalla leikkasin lihapalat pieniin kuutioihin. Ne sopisivat yhteen waldorfin salaatin kanssa, mutten halunnut sekoittaa niitä salaattiin, vaan sen saisivat vieraat tehdä itse. Ehkä mukana olisi kasvissyöjiäkin, joten olisi mukavampaa, ettei lihaa ollut sekoitettu suureen salaattiannokseen. 

Jatkoin hommia taboullehilla, johon käytän aina Soppaa ja silmukoita-Marjan mahtavaa ohjetta, johon tutustuin jo ensimmäisenä blogikesänä ensimmäisessä blogaanimiitissäni. Olen tehnyt tätä oivaa massaruokaa perhejuhliimmekin monta kertaa. Lisäsin ohjeeseen punaisia linssejä, sillä koitan opetella linssien käyttöä ja paketti osui silmääni (ei kirjaimellisesti) pantryn hyllyltä. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta. Tein couscoussalaatin suurimpaan kulhooni kilon paketista kuivaa couscousia ja annos juuri ja juuri mahtui turpoamaan astiassa. Taboullehia tuli kaikkiaan kaksi kolmen litran vuokaa aivan täyteen.



Toiseksi tein talouden suurimpaan kattilaan megalomaanisen annoksen cole slawta sauvajyväsen ohjeella, ainoastaan pähkinät jätin pois, sillä pelkään pähkinäallergiaa enemmän kuin joulupukkia lapsena. Käytin annokseen 3/4 valkokaalta, puolikkaan punakaalin ja kilon porkkanoita, sekä muutaman kevätsipulin. Silppusin kaikki Kitchen Aidin food prosessorilla raasteeksi, jota tuli kymmenen litran kattila yli puoleen väliin. Kastikkeeksi sekoitin purkillisen majoneesia ja puoli kiloa turkkilaista jogurttia ja maustoin kastikkeen sauvajyvästä totellen. Oli aikamoinen homma sekoitella kaikki ainekset kunnolla sekaisin. Maistelin slawta huolella ennen kuin jätin sen kylmään tekeytymään yön ylitse. 

Veivaa, veivaa!

Jonna teki viime keväänä ihanaa labnehia, jota minäkin matkin heti seuraaviin työpaikan kemuihin. Nyt päätin tehdä sitä suuren annoksen leivän kaveriksi. Laitoin illalla kaksi kiloa (!) turkkilaista jogurttia valumaan juustokankaaseen ja siivilään. Yön aikana jogurtti kiinteytyi huomattavasti ja kulhon pohjalla oli heraa noin puoli litraa. Epähuomiossa hulautin heran aamulla viemäriin, mutta sen olisi hyvin voinut käyttää leipätaikinan nesteeksi. Tänään viimeistelin labnehin kippaamalla sen kankaasta kulhoon ja sekoittamalla rivakasti. Jonna suolasi oman tahnansa jo valutusvaiheessa, minä vasta lopuksi. Laitoin mukaan hyviä suolakiteitä ja sekoitin kunnolla. Levitin tahnan suureen foliovuokaan ja lurittelin päälle hyvälaatuista oliiviöljyä. Myllystä hieman pippuria ja väriksi turkkilaista pul piber-mausteseosta ja pikkuisen tuoretta basilikaa. Tämä tanakka tahna sopii dipiksi kasviksille yhtä hyvin kuin leivän päällekin.

piti käyttää kaksinkertaista vuokaa, kun pienempään ei ollut kansia
Tälle aamulle jätin kaikki leipomiset ja loput salaateista. Waldorfin salaattia en ole usein tehnyt, enkä muistanut sen säilyvyyspuolta, joten ajattelin olevan viisainta tehdä se vasta viimetipassa. Tälle salaatille on ohjeita vaikka kuinka paljon, minä halusin käyttää varsiselleriä, vaikka monissa ohjeissa käytetäänkin juuriselleriä. Sen kanssa en ole oikein sinut. Käytin salaattiin kaksi nippua varsiselleriä, kaksi kiloa pink lady-omenia, rasiallisen kivettömiä vihreitä rypäleitä ja kastikkeeksi turkkilaisen jogurtin ja majoneesin sekoitusta. Mauksi vielä hieman suolaa, sokeria ja pippuria. Pähkinät pakkasin erikseen pussiin allergioiden pelossa. 

Veivaa, veivaa, osa 2!


Ennen waldorf-touhuja leivoin. Tein litran nestemäärään suuren leipätaikinan, johon tuli hienojakoisia sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja. Annoin  taikinan kohota kunnolla ja leivoin siitä kaksi pyöreää leipää, jotka viiltelin annospaloihin samaan tapaan kuin usein tekemäni aurinkoleivät. Paistoin leivät yhtä aikaa kiertoilmalla ja ne kohosivat komeiksi uunissa. Ennen paistamista olin öljynnyt leipien pinnat kevyesti ja sirotellut päälle seesaminsiemeniä. Pakkasin leivät jäähtyneitä paperiin ja kirjoitin päälle käytetyt ainekset. Kuvia näistä jättileivistä ei tullut otettua. 

Minun käsitykseni mukaan red velvet cake on perin amerikkalaista. En ole koskaan tehnyt sellaista. Olen vankasti sitä mieltä, että lahjattomat harjoittelevat, joten suinpäin halusin nyt kokeilla red velvetiä, mutten suuren kakun muodossa, vaan annospaloiksi sopivina cup cake-muotoisina. Olen hyvin kokematon pursottaja ja koristelija, joka kaiken lisäksi suhtautuu lievällä epäluulolla amerikkalaistyylisiin frostingeihin, mutta sellaisen nyt päätin kuitenkin laittaa kakkuihini. Luin ohjeita monesta paikasta ja katsoin jonkun Martha Stewartin opetuslapsen videonkin red velvet cup cakejen leipomisesta, mutta loppujen lopuksi otin taikinaohjeen Valion sivuilta. Tein taikinan kolminkertaisena, mutta kuorrutuksen kaksinkertaisena, koska olin ostanut tuorejuustoa liian vähän. Onneksi se ei haitannut mitään, sillä kuorrutetta jäi ylikin, en kertakaikkiaan saanut itseäni pursottamaan sitä aivan niin paljon kuin ohjeessa.

Jo ennen joulua tilasin Confetti-nettikaupasta Amerikka-teemaan sopivia sinisiä, punaisia ja valkoisia muffinivuokia ja minikokoisia Amerikan lippu-koristetikkuja. Sain ne nopeasti muutamassa päivässä, mikä ilahdutti minua kovasti! Paistoin cup caket kolmessa erässä, sillä halusin käyttää muffinivuokaa paperisten vuokien tukena ja vuoassani on vain 12 kolosta. Taikina ei onneksi mennyt odottamisesta miksikään. Kakut nousivat hyvin ja olivat sopivan kypsiä 20 minuutin paistamisen jälkeen. Nostin kuumat kakut toisiin tyhjiin paperivuokiin, erivärisiin kuin missä olin ne paistanut. Toinen paperivuoka suojaisi kakkuja kuljetuksessa. Annoin kakkujen jäähtyä kunnolla, tein kaikenlaisia muita juttuja ensin valmiiksi, sillä pursottaminen ja koristelu suorastaan pelottivat minua. 

Tein kuorrutuksen muuten ohjeen mukaan, mutta minulla oli maustamatonta Philadelphiaa tuorejuustona,  maustoin sen sitruunamehulla ja unohdin vaniljan. Hieman tutisevin käsin lapoin kuohkean kuorrutteen pursotinpussiin, johon olin laittanut isoimman tähtityllani. Olen tehnyt sillä vain pari kertaa marenkeja. Päätin heti, etten tee paksua, koko kakun pintaa peittävää kuorrutusta, koska frosting oli tosi tuhtia tavaraa. Kokeilin ylijäämäkakkuun pientä ruusukkeen tapaista kuorrutetta ja se onnistui ihan kohtuudella, joten tein sellaiset sarjatyönä kaikkiin kakkuihin. Päälle tökkäsin miniliput ja olin kakkuihin oikeastaan aika tyytyväinen. Kammenpyörittäjä löysi sopivan korkean pahvilaatikonkin, johon sain mahtumaan 35 red velvet cupcakea lippuineen päivineen.


Koska minulle jäi vähän aikaa ja tarvikkeita, tein vielä pari salaattia, joista ei riittäisi isoa annosta kaikille, lähinnä pikkulisäkkeiksi kolmen litran vuoalliset. Ensimmäiseen marinoin punasipuleita samaan tapaan kuin kesäiseen perunasalaattiin ja sekoitin marinoidut sipulit tomaattiviipaleisiin, sillä olin ostanut tomaatteja budjettirahoillani enemmän, kuin sain menemään muuten. 



Toiseksi extralisäkkeeksi tein fenkolista ja ruusukaalista lämpimän, mutta jäähtyneenä tarjottavan lisäkkeen. Suikaloin kaksi fenkolia ja kilon ruusukaalia. Haudutin ensin fenkolisuikaleita oliiviöljyssä muutamia minuutteja, että ne hieman laiskistuivat. Ropsautin niille hieman sokeria, suolaa ja pippuria. Siirsin suikaleet odottamaan kulhoon ja käytin sitten ruusukaalisuikaleet pannulla nopeasti, noin minuutin verran, että ne ihan vähän ehtivät pehmetä. Yhdistin silput ja sekoitin ne kunnolla. Tein marinadin niille oliiviöljystä, sitruunamehusta, siideriviinietikasta ja hunajasta, jonka vielä maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoitin marinadin kasvissilppuun. Puolitin yhden suuren granaattiomenan ja taistelin siitä siemenet kulhoon ja sain runsaasti punaisia täpliä kaappien oviin ja välirosteriin. Kiva. Ripotin siemenet lisäkkeen päälle ja peittelin vuoan kannella. Tätäkin lisäkettä tuli kolmen litran vuoka täyteen. 


Karmiina oli luvannut tulla hakemaan ruoat klo 13.20, eikä hän tainnut myöhästyä puoltakaan minuuttia. Olimme pakanneet kaikki vuoat suuriin Ikean kasseihin pinoamatta niitä liikaa päällekkäin. Pelkäsin suurten vuokien painuvan kokoon, vaikka niissä olikin tukevat pahvikannet. Kansiin olin kirjoittanut kunkin ruokalajin ainekset ja etenkin sen, että ne kaikki olivat laktoosittomia. Kaikki tarvikkeet näihin ruokiin maksoivat alle 100 euroa, mikä hämmästytti minua kovasti, positiivisesti tietysti. Käytin jotain tarvikkeita omista varastoistani ja jotain ostamaani jäi hieman ylitse. 

Aikaa käytin eilen kolme tuntia ja tänään kuusi tuntia, siitä huomaa amatöörin touhuavan, vaikka minulla onkin simultaanikapasiteettia ja monta rautaa tulessa, kun kunnolla kokkaan. En osaa sanoa, oliko ruokaa sopiva määrä. Muut henkilöt hommaavat vielä bileisiin Amerikka-teemaan sopivat hot dog-tarpeet, johon minä erityisesti cole slawn ajattelin komppaamaan. Hieman oudolta tuntui lähettää "omaa ruokaa" jonnekin toisaalle tarjottavaksi, vähän jännittää ja pelottaakin, mutta toivon ruoan kuitenkin olevan sopivaa ja sopivat määrät.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Varaslähtö isänpäivään


Minun kuuden yövuoron työviikkoni päättyi tänään aamulla ja samoilla silmillä tässä sätkytellään. Voin kuvitella, että 3-4 tunnin kuluttua minua ei pidä hereillä villit hevosetkaan (mikä olisi kyllä kiinnostava ajatus). Olemme kotona vajaamiehityksellä, Alikersantti on viikonlopun kiinni, mutta Uunituore Aikuinen (jolle minun täytyy alkaa miettiä uutta bloginimeä) on kotosalla ja söimme kolmestaan päivällistä. Päätimme Uunituoreen kanssa jo puolivälissä viikkoa, että meidän mielestämme Kammenpyörittäjä haluaa syödä isänpäiväaterialla sushia, eikä hän pahasti pullikoinut vastaan, kun esitimme suunnitelmamme. Ei myöskään sitä seikkaa vastaan, että söisimme isänpäiväaterian jo tänään, sillä huomenna hän aloittaa oman yövuoroputkensa. Sushia ei voi tunnetusti syödä ilman pientä sakehuikkaa, eikä se sovi yhteen yövuoron kanssa. 

Halusin kokeilla jotain uutta japanilaisruokaa ja päädyin pankoleivitettyihin broilerifileisiin ja makean munakkaan tein uudella ohjeella, josta sain myös pari uutta tekniikkavinkkiä. Pankomurua löysin Citymarketin valikoimista, eikä minun tarvinut mennä aasialaiskauppaan, josta lähdin kerran mukanani garam masala-maustetta pyydettyäni masa harinaa, mitäs olen niin nössö. Muistelen kerran Nannan maininneen, että pankoa saa Seinäjoeltakin kaupasta, joten toiveikkaana katsastin meikämarketin hyllyjäkin ja iloisesti yllätyin. Vinkit paneroituun broileriin otin kivasta Just Putzing Around Kitchen-blogista. En tunne näitä japanilaisten ruokien nimiä, enkä googlailunkaan perusteella oikein tiedä, mitä katsu tarkoittaa, joten otan valistusta vastaan, mikäli se on tarpeen. 

Pankopaneroitu broilerikatsu kolmelle

  • 1 pullea broilerin rintafile pitkittäin halkaistuna ja litteämmäksi paukuteltuna
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1 kananmuna
  • 1 dl pankomurua (jollei sitä löydy, meikäläinen korppujauho käy)
  • suolaa ja pippuria
  • maapähkinäöljyä paistamiseen
Kuumensin laakeassa kasarissa maapähkinäöljyä noin puolen sentin kerroksena. Pyöritin ohuita suolalla ja pippurilla maustettuja broilerviipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa, jotka ovat tavallisia korppujauhoja paljon karkeampia. Paistoin viipaleita maapähkinäöljyssä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Nostin viipaleet talouspaperin päälle hieman odottamaan ja hetken kuluttua leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi. Paneroinnista tuli erittäin hyvä ja rapea ja kastoimme suikaleita soijaan. Joku tujakka majoneesikin olisi sopinut tähän.


Makea munakas kolmelle

  • 3 kananmunaa
  • 4 rkl vettä
  • 0,5 tl dashimurua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl miriniä
  • 1 tl soijakastiketta
  • ripaus suolaa
  • maapähkinäöljyä paistamiseen + puoli arkkia talouspaperia
Vinkit munakkaaseen otin täältä. Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita muut ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee. Yhdistä kananmuna ja liemi ja sekoita tasaiseksi. Kasta tikkuaskin kokoiseksi taiteltu talouspaperipala maapähkinäöljyyn molemmilta puolilta. Kuumenna neliskanttista japanilaista munakaspannua, tai muuta pannua (ei se niin nokonuukaa) ja sutikoi pannua öljyisellä paperineliöllä. Kaada viidesosa munakasmassasta pannulle ja anna sen hyytyä, älä pidä pannua liian kuumalla. Puhko mahdolliset kuplat. Kun massa alkaa hyytyä, kääri se rullalle pannun toiselle reunalle ja kaada taas massaa pannulle, nosta rullaa sen verran, että raakaa massaa menee sen allekin. Kieritä valmis rulla pannun toiseen reunaan, kun massa on hyytynyt ja jatka näin niin kauan kuin massaa riittää. Minun pienellä japanilaispannullani sai viisi kerrosta. Pidin lämpöä mahdollisimman miedolla, että munakas pysyisi vaaleana ja mehukkaana. Olen aiemmin paistanut rullan aivan liian kuivaksi ja mauttomaksi. 

Kun koko massa on käytetty ja rulla on valmis, nosta se varovasti sushimatolle. Kääri rulla maton sisälle ja paina kevyesti, että saat maton kuvion painumaan munakkaan pintaan. Pidä munakasrullaa maton sisällä noin viisi minuuttia, että se saa napakan muodon. Kun rulla on jäähtynyt, leikkaa se viipaleiksi. 

Sushina meillä oli yksinkertaisia makirullia, joissa oli levän sisällä riisiä, lohta, pinaattia ja kurkkua. Samoin yritin tehdä nigirejä, joihin leikkasin taas kerran päin honkia lohen. En vaan käsitä, miten kala pitää leikata. Riisin puristin muotilla, sen myönnän auliisti. Kala oli kuitenkin helposti syötävää, vaikkei leikkuusuunta ollutkaan oikea.


lauantai 31. toukokuuta 2014

Ylioppilaan juhlissa


Olen täti kahdelle nuorelle, sukumme kutistuvat kummankin puolella ja pojillammekin on vain kaksi serkkua. Toista heistä juhlittiin tänään, kun hän pääsi ylioppilaaksi. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa tarjoiluihin, muuten kuin kuohuvien osalta. Hankimme riittävästi kevään hittiä, Jaume Serra Brutia. Kammenpyörittäjä laski juoman määrän oikein, joten hänet voinee nyt nimittää virallisesti juomanlaskijaksi. Juhlittavan mummi, äitini teki pohjoisen perinteisiä kahvipöydän tarjottavia, kampanisuja


Sisareni oli tehnyt ihastuttavia valkosuklaajuustokakkuja, jotka tekivät hyvin kauppansa. Minua jännitti kaverina, kun sisareni aukoi juustokakkua vuoastaan, muttei huolen häivää, kakkujen rakenne oli täsmälleen oikeanlainen.


Ennen juhlallisuuksia kävimme aivan naapurissa olevassa Hella&Herkussa, blogaanimiiteistä tutun  Annan kaupassa. Löysin taas monta tuotetta ostettavaksi, nyt on 00-jauhoja huomiseen Giron-päätöspizzaan ja pistaasitahnaa, jonka ihanuudesta olen lukenut monesta blogista. Kotimatkalla piipahdimme myös Heinolan Heilassa, josta mukaan lähti suklaata, ruisleipää, sinappia ja sahtia (joka oli pahaa! en ole sahdin ystävä).

Tämän päivän Girosta näimme vain 2,5 km lopusta, sillä eilenillalla yhteistuumin tehty ajastus ei taaskaan toiminut, murrr. Mutta se ei ole Peterin eikä Christianin vika. Nairo Quintana johtaa ja huomenna kilpailu päättyy Triesteen. 


lauantai 9. marraskuuta 2013

Tänään emme varmasti mene baariin


Työpaikan juhannusjuhlat ovat käsillä. Teemana on (taas) kaikki mauton ja musiikin tulee tulla vinyyleiltä. Kävimme eilen Kammenpyörittäjän kanssa hulluilla päivillä, jotka sijaitsivat SPR:n kirpparilla. Asuni koostuu leningistä, kengistä, baskerista, laukusta ja takista (jota aioin kyllä käyttää siviilissäkin). Huivi puuttuu. Olisin halunnut ainakin 60 denierin makkarakastikkeen väriset sukkahousut, mutta jouduin tyytymään 40 denieriin. Ehkä puen kahdet päällekkäin toivotun vaikutelman saavuttamiseksi, ei ainakaan vanhoja luita kolota.  Kenkien kärkeen on pakko tunkea jotain stuffinkia, että ne pysyvät jalassa juhlapaikkaan asti, siellä voinen olla sukkajaloin. Kammenpyörittäjän ostokset sisälsivät todella hienon kontroversiaalisen solmion ja mainoslogolla varustetun lilan kauluspaidan. Arvelen meidän olevan illan parhaiten pukeutunut pariskunta (olemme myös illan ainoa pariskunta).

Tarjoilussa minulle osui jälleen jälkiruokanakki, mikä ei silti sisällä nakkeja, eihän niitä liian usein voi syödä. En ole koskaan maistanut mitään makeaa nakkiruokaa, voisikohan sellaista ollakaan? Olin ilmeisesti kehunut riittävän monta kertaa muutama viikko sitten tekemääni Devil's Food-kakkua, koska sellainen minulta tilattiin juhannusjuhliin. Tilaajana oli työyhteisömme ylivoimaisesti rohkein henkilö, sillä kukaan muu ei ole päästänyt meitä kotiinsa niin monta kertaa. Hänen toiveensa oli tietysti toteutettava. Käytin samaa ohjetta kakun tekemiseen kuin ensimmäisellä kerrallakin. Koska edelliskerralla kakku menetti kuohkeuttaan ja osan mehevyydestään seuraavaan päivään mennessä, leivoin nyt kakun juhlapäivän aamuna maksimoidakseni tuoreuden. 

Illan emäntä, työpaikkamme arkasteluvastaava pyysi minua myös leipomaan leipää. Tein samantapaisen leivän kuin eilen, mutta tällä kertaa kylmäkohotuksella, sillä illan ajoitus oli vähintäänkin problemaattinen. Tein taikinan kylmään nesteeseen jo puoliltapäivin, kumosin melko tahmaisen taikinan öljytylle leivinpaperille uunivuokaan ja viritin sen kuistille suojaan. Toivottavasti homma onnistuu. Jos ei onnistu, otan hienosta käsilaukustani kuivahiivapussin ja luotan illan emännältä löytyvän jauhoja sen verran, että voin leipoa uuden leivän.

Sovimme jo eilen, että tänään meidän ei todellakaan tee mieli mennä baariin. Jos joku kuitenkin näkee hienosti pukeutuneen pariskunnan Jyväskylän yöelämässä, olemme ilmeisesti muuttaneet mieltämme.

lauantai 31. elokuuta 2013

Viiden kilon jääpaisti ja romesco-kastike


Olen aikaisemmin tehnyt melko maltillisia jääpaisteja, suurimmankin ollessa alle 2,5 kiloinen. Nyt oli tarpeen tehdä isompi. Meillä oli tiedossa työpaikan kekkerit, ei sentään pikkujoulut vielä, mutta paikalle oli tulossa noin 20 henkeä. Olimme keskiviikkona työkavereiden kanssa kaupassa hankkimassa tarpeita päivällistä varten ja siellä jouduimme jonkunlaisen mielenhäiriön valtaan ja ostimme pikkuista vaille viisikiloisen palan sisäpaistia. Luulenpa, ettei kukaan jää vaille haluamaansa määrää paistia. 

Toin tämän kunnioitusta herättävän lihakimpaleen kotiin ja sijoitin sen heti pakastimeen. Olin toiveikas, että se ehtisi sekä jäätyä, että paistua ennen lauantaisia kinkereitä. Laskeskelin ensin mielessäni, että minun on viisainta laittaa paisti uuniin perjantaiaamuna, mutta luin sitten aikaisemmat postaukseni paistihommista. Niissäkin oli mennyt 10-12 tuntia ja kyseessä oli aivan paistinpoikasia tähän isojen poikien paistiin verrattuna. Niinpä muutin suunnitelmiani niin, että laitoin paistin uuniin torstai-iltana kello 21 sataan asteeseen. Olin pyytänyt Kammenpyörittäjää herättämään minut tullessaan töistä yöllä, laittaisin paistiin mittarin siinä vaiheessa. Tavoitelämpötila oli jälleen 70 astetta ja siinä vaiheessa yötä mittarin anturin sai hyvin tökättyä osaksi sulaneeseen paistiin. Laskin uunin lämpötilan 80 asteeseen ja painoin pääni takaisin tyynyyn. 

Kun paisti oli päässyt kunnioitettavaan 70 asteen lämpöön oli aikaa kulunut kaikkiaan 15h 30min. En siis ollut lainkaan liian aikaisessa paistohommieni kanssa. Olin keittänyt valmiiksi  mausteliemen talon suurimmassa kattilassa. Siinä oli 
  • kolmisen litraa vettä
  • pari sipulia isoina lohkoina 
  • muutama valkosipulinkynsi 
  • yksi chili muutamaan palaan pilkottuna 
  • iso loraus etikkaa
  • kourallinen pippureita
  • 3 rkl suolaa
Nostin paistin muovipussein verhotuin lapaskäsin liemeen jäähtymään, paisti sai olla liemessä yön ylitse. Kunhan liemi jäähtyi, laitoin kattilan varaston jääkaappiin. Ongin paistin kuiville aamulla ja leikkasin sen niin ohuisiin viipaleisiin kuin suinkin saatoin. Varasin mukaan suolakiteitä ja pippuria, mikäli liha vaatisi lisämausteita lautasella.



Paistin kaveriksi tein tujakkaa romesco-kastiketta sopimaan Espanja-haasteeseemme. Siitäpä tulikin melkoisen makukylläistä. Päätin, etten ota nokkiini, jolleivat työkaverit syökään sitä hulluina ja ruinaa loppuiltaa sen reseptiä. Otin ohjeen Jane Lawsonin Spanish Kitchen-kirjasta. Olin unohtanut koko kirjan hyllyyni, sehän on pullollaan mainioita ohjeita. Tein romescon kaksinkertaisena, laitan tähän alkuperäiset määrät. Vaihdoin myös nut-osastoa, koska juuri ohjeen mukaisia ei löytynyt.
  • oliiviöljyä
  • 10 kuorittua mantelia
  • pieni kourallinen pinjansiemeniä (niitä hyviä, suippoja, italialaisia)
  • leipäviipale ilman reunuksia
  • 5 säilöttyä paprikaa (pimientos del piquillo, purnukka ostettu muistaakseni DeliDelistä)
  • 1/4 tl pimentonia
  • ripaus cayennepippuria
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl sherryviinietikkaa
  • 1 kypsä tomaatti 
  • ripaus suolaa
Ensin käytin pannulla mantelit ja pinjansiemenet pienessä oliiviöljytilkassa. Olisi kannattanut laittaa mantelit ensin yksinään, sillä pinjansiemenet paahtuivat paljon manteleita nopeammin. Nostelin molemmat talouspaperiarkin päälle odottamaan. Paahdoin leipäpalan molemmin puolin ja leikkasin sen pienempiin paloihin. Poistin tomaatista siemenet ja pilkoin sen muutamaan palaan. Kokosin yleiskoneen leikkuriin kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta ja jauhoin ne terällä melko sileäksi massaksi, lisäsin hieman oliiviöljyä ja maistelin. Ripautin hieman suolaa perään ja sekoitin lisää. Kaadoin tämän oranssinpunaisen kastikkeen säilöntäpurkkiin ja laitoin sen jääkaappiin. Toivoakseni se maistuu jääpaistin kanssa. Romescon sanotaan sopivan hyvin merenelävien, kanan ja pihvinkin kaveriksi.

tässä kuvassa ei ole ihan kokonaan se viiden kilon paisti
Vueltassa nähtiin eilen taas jännittävä loppukiri, jonka voittoon olisin toivonut Philippe Gilbertin ehtivän, mutta makeimman paikan nappasi Omega Pharma-Quick Stepin Zdenek Stybar. Tämän iltaisen etapin näemme vasta huomenna toivon mukaan onnistuneelta tallenteelta, kunhan kinkereistä ja loppusiivouksesta on selvitty. Kahdeksas etappi näyttää taas kuka osaa kiivetä vuoria, sillä kyseessä on 14 kilometrin loppunousu, siinä ovat kirimiehet taas kovilla.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Keskinkertaaseen pyrittiin, mutta priimaa tuppas tulemaan! Blogimiitti Pohjanmaalla

Nyt voimme kyllä sanoa olevamme sekä väsyneitä että onnellisia, kun blogimiitti on käyty ja kotiin palattu. Kotimatkalla soi Rehupiikles, mutta eilen illalla Som' muv' velii soi kyllä kauniimmin. En ole aiemminkaan lähtenyt blogmiitistä nälkäisenä, mutta nyt lähdin vielä seuraavana aamuna kylläisenä kotimatkallekin. Meitä kokoontui Kaikki äitini reseptit-Nannan luokse kesäisenä iltana melkoinen joukko väkeä. Hetkinen (lue: ainakin tunti) meni, että sain selvitettyä päässäni, kuka on kuka ja vielä vähän pitempään, että sain selitettyä Kammenpyörittäjälle, kuka mihinkin blogiin liitetään. Paikalla oli edustusta blogeista

Eilen ei tosiaankaan ollut kyse lastenkutsuista. Tiedättehän ne, joitten kutsussa on jo tarkkaan määritelty, mihin aikaan vieraiden viimeistään pitäisi lähteä kotiin ja jos eivät älyä, äiti tulee hakemaan? Ainakaan meidän äitiä ei näkynyt ovella. Eikä muidenkaan. Voi sitä ruoanlaittoa, viininkaatoa, naurua, juttelua, laulua, tanskankieltä ja nerokasta lähes simultaanitulkkausta! Oli mahtava tutustua isoon määrään uusia ihmisiä ja syödä napansa niin täyteen kuin vain ikinä jaksoi. Hyvien juhlien merkki on mielestäni se, että illan aikana tulee kyyneleet silmiin niin naurusta kuin liikutuksestakin ja se toteutui eilen!

Suurkiitos emännälle ja isännälle upeasta illasta, kiitos kaikille kanssabloggaajille ja heidän mukaansa uskaltautuneille sijaiskärsijöille! Seuraavassa muutamia kuvia illan herkuista ja tunnelmista. Söimme paljon muutakin, mutta kamera unohtui ruokavatien äärellä jossain vaiheessa iltaa.

melkein valmista







sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mikä stressi on paras stressi? Eilinen!


Tänään tuntuu, ettei elämässä ole huolen häivää, jännitys ja kiire ovat ohitse. Lakkiaset ovat takanapäin ja perheessämme on uusi ylioppilas. Koko viikko on mennyt erilaisten valmisteluiden merkeissä, joten tämän päivän rauha ja pysähtyminen ovat enemmän kuin paikallaan ennen huomenna alkavaa hektistä työviikkoa. 

Aloitimme sunnuntain kokoamalla runsaan brunssin. Sain toteutettua haaveeni kuohuviinistä aamiaisella, sillä varastoista löytyi tuliaisina saamamme puolikuiva cava.  Se sopi erilaisten juhlaruokien loppujen kyytipojaksi oikein hyvin, vaikka muuten pidämmekin kuohuvista rutikuivina. En kyllä jaksanut syödä kaikkea eteeni keräämääni, mutta onneksi äiti auttoi kakkulautasen kanssa. Huomenna työkaverit ehkä ottavat osaa kakkujen tuhoamiseen, sillä kiintiömme tullee niiden osalta täyteen tänään.

juhlajuomien teemamaana Ranska