Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.

Lepopäivän nokkospizzaa

Långvikin asialliset vuokrapyörät

Eilen ajettiin Giro d'Italian yhdeksäs etappi, viimeinen ennen tämänpäiväistä lepopäivää. Alberto Contador sinnittelee sijoiltaan käyneen olkapäänsä kanssa johtopaikalla muutaman sekunnin turvin ja huomenna kisa taas jatkuu. En eilen saanut aikaan mitään italialaista ruokaa, luulen sen johtuneen aikaerorasituksesta, jonka kourissa olin blogaanimiitin jäljiltä. Hyvittääkseni laiskotteluni tein tänään teeman mukaista ruokaa, nimittäin pizzaa, vaikka olen tavallisesti pitänyt lepopäivän haasteestani yhtä matkaa pyöräilijöiden kanssa. Viitsin jopa hakea pantrysta leivinkiven uuniin kuumenemaan. 

Sauvajyvänen oli tehnyt viikonloppuna hyvältä kuulostavaa nokkospizzaa ja sattumalta Kammenpyörittäjä huomautti juuri pari päivää sitten, että nuoria nokkosia olisi nyt saatavilla, mikäli keksisin niille jotain keittiökäyttöä. Siispä kopioin ystäväni ohjeen melkein tarkalleen. Tosin heti pitää tunnustaa, että käytin vakiopohjaohjettani.

Nokkospizza (2 pientä)

• 1,5 dl lämmintä vettä
• 1/4 palaa hiivaa
• 200 g 00-vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä sipulia 
• nokkosia
• sekalaisia juustokannikoita raastettuna
• pallo buffalomozzarellaa

Kiehauta huuhdellut nokkoset (minulla oli noin kolme kourallista nuoria, hentoja nokkosia) ja valuta niitä siivilässä hetken aikaa. Kun näpit kestävät, puristele nokkosista vettä pois niin paljon, kuin saat. Silppua nokkoset pieneksi silpuksi.

Liota hiiva lämpimään veteen ja sekoita muut aineet joukkoon ja vaivaa taikina joustavaksi palloksi. Anna sen kohota kaksinkertaiseksi. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se tulee. Jos käytät leivinkiveä, laita se uunipellille kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. 

Kaulitse taikina ohueksi, joko kaksi pientä pizzaa tai yksi isompi. Ripottele pohjalle ensin sekalaista juustoraastetta, sitten nokkossilppu ja ohuiksi renkaiksi leikattu sipuli. Murustele mozzarella pizzan pinnalle ja sirota loput juustoraasteet. Tämä on siis tomaattikastikkeeton pizza. Käytän vieläkin leivinpaperia, jonka avulla siirrän pizzan puulapion päällä leivinkivelle. 

Paista uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto saa kauniin värin ja pohja on kypsä. Pidimme tosi paljon nokkospizzasta, harmi vain että siitä tuli niin pieni. Olisi mennyt muutama pala lisääkin! Tällä kertaa pohjataikina onnistui minulta epätavallisen hyvin ja sain siitä leivinkiven päällä mukavasti paistunutta. Pojille tein tavanomaisemmat pizzat tomaattikastikkeella ja heidän lempparitäytteillään. Niistä ei jäänyt jostain syystä kuvallista materiaalia. 

Koska Nairo ei ehtinyt kiireiltään pizzalle, söimme ne itse

Tänä sunnuntaina päättyy vuoden 2014 Giro d'Italia Triesteen Nairo Quintanan voittoon. Koitin muistella milloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiotani tähän pieneen kolumbialaiseen pyöräilijään. En muista sitä tarkalleen, mutta hänen erikoinen nimensä ja ujo hymynsä jäivät mieleeni. Tänään hän nousee voittajan korokkeelle ensimmäisen kerran suuressa ympäriajossa, enkä usko kenelläkään olevan siihen nokan koputtamista. 

Tänään loppuu myös neljäs Italia-haasteemme, jossa meidän oli tarkoitus keskittyä erityisesti pastaan. Enpä tiedä, voiko niin sanoa käyneen ja muutama hutipäiväkin osui mukaan erinäisistä syistä johtuen.

Päivällinen katettiin tänään hieman tavallista aikaisemmin, sillä Kammenpyörittäjän oli mentävä töihin ja varusmiehen takaisin Kajaaniin. Pohjoisen sukulaiset olivat vielä ilonamme ja päätimme tehdä pizzaa. Ostin eilen Annan kaupasta niitä parhaita pizzajauhoja ja keräilin erilaisia täytevaihtoehtoja jääkaapista. Käytin aikaa sitten ostamaamme leipäkiveä nyt vasta kolmannen kerran, se kyllä tekee ihmeitä pizzan pohjan rapeudelle. 

Seurasin pizzapohjajälkiä monen blogin kautta Suolaa&Hunajaa-blogiin (joka on muuten muuttanut omilleen juuri, muistattehan päivittää linkityksenne suosikkilistallenne, oma linkkaukseni vie jo uuteen blogiin, josta löytyvät onneksi myös vanhat postaukset) ja olinkin jo ajoissa taikinahommissa. Pizzailut oli tarkoitus ajoittaa noin kello viiteentoista ja luin Jonnan epistolan aiheesta aamulla varhain. Päätin tehdä taikinan jo ennen puolta päivää kohoamaan. En ole koskaan kokeillut niin pitkää kohotusta, kolmea tuntia. 

Tarkoitus oli paistaa kuusi pienehköä pizzaa, sillä pizzalapioni ovat melko pienikokoisia. Leivinkivi nopeuttaa paistamista, joten kuuden pienehkön pizzan paistamiseen ei menisi kohtuuttoman pitkää aikaa yhdellä uunilla.

Täytevaihtehdoiksi kokoilin jääkaapin aarteita, muunmuassa salamia, mozzarellaa, savulohta, sardelleja ja tähdenlentona grillattuja kanafileitä ohuiksi suikaleiksi leikattuna. Tuoretta tomaattia, kevässipulia ja oreganoa löytyi myös, eikä täytteitä ihan kauheasti näiden lisäksi tarvinnutkaan.

Tuplasin Jonnan kolmen pizzan taikinaohjeen ja hänen neuvoistaan vaivasin sen yleiskoneella, sillä varten vaivaus käsin melkein jauhokilolle ei houkuttanut.

Pizzapohja kuuteen keskikokoiseen pizzaan

• 6 dl haaleaa vettä
• puoli palaa tuorehiivaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 rkl suolaa
• 1 rkl sokeria
• noin 700 g 00-pizzajauhoja

Mittasin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon, jätin osa jauhoista vielä syrjään, lisättäväksi myöhemmin, mikäli tarpeen. Annoin koneen vaivata taikinaa pitkään, 10-15 minuuttia. Varoin tekemästä taikinasta liian kovaa, siksi annostelin jauhoja vähitellen. Taikinan lepäsi liinan alla kolmisen tuntia ja siinä ajassa se kohosi kolminkertaiseksi.

Vähän ennen pizzojen sommittelua keräsin kaikki täyteainekset saataville, viipaloin tomaatteja, raastoin juustoja, silppusin kevätsipuleita. Mieluummiin vähemmän, kuin enemmän. Kuumensin uuni niin kuumaksi kuin mahdollista, laitoin leivinkiven uunipellille ja uuniin heti uunin alaosaan kuumennuksen alkajaisiksi. Näin kivi olisi mahdollisimman kuuma, kun pizzojen paistamisen aika tulisi. 

Jaoin taikinan ensin puoliksi ja sitten puolikkaat kolmeen osaan, koittaen saada paloista samankokoisia. Otin yhden leivinpaperin kerrallaan leivinlaudalle ja sirotin sille hieman jauhoja. Painelin ensin taikinapalaa hieman litteämmäksi ja sitten kaulin sitä kevyesti niin, että siitä tuli silmämääräisesti noin pizzalapion kokoinen, jokaisesta tuli erimuotoinen, eikä mikään ollut läheskään pyöreä. Siirsin pohjan sivuun vielä hieman kohoamaan ja valmistelin kaikki muut viisi pizzapohjaa samalla tavalla. 

Kun kaikki kuusi pizzapohjaa olivat leivinpapereillaan valmiina odottamassa, aloitin täyttämisen. Levitin kaikille pari lusikallista tomaattikastiketta, seuraavaksi pienen kourallisen juustoraastetta ja sitten muita täytteitä vaihtelevasti. Lopuksi ripottelin päälle vielä juustoa kohtuudella, sen ei ole tarvis venyä ja paukkua. Pinnalle vielä hieman oreganoa. 

Liu'utin pizzan kerrallaan tulikuumalle leivinkivelle pizzalapiolta. Pizzan paistumiseen meni noin 7 minuuttia. Ujutin lapion leivinpaperin alle ja nykäisin pizzan pois uunista. Kolme lapiota oli sopiva määrä tähän operaatioon, minulla oli koko ajan pizza valmiina lapiolla odottamassa vuoroaan, yksi sai jäähtyä lapion päällä ja seuraavaa pääsi jo luisuttamaan lapiolle valmiiksi. 

Nyt Campakeittiö jää hieman tauolle haasteista. Tour de France alkaa 5.7., sitä ennen ajetaan niinikään Ranskassa Critérium du Dapihiné. Sen aikana saatamme jo ottaa pientä varaslähtöä Ranska-kokkauksiin, jos millään emme malta odottaa Tourin alkua. 

odottelemme vielä tämän vuoden karttaa