Kanapullat marsalakastikkeella

Löysin kivaan blogiin, jonka nimi on foodworthfeed ja sieltä ohjeen kanapulliin marsalakastikkeella. Jos ohjeessa on marsalaa niin sen on pakko olla italialaista, eiköstä vaan? Tein kastikkeen vähän eritavalla, sillä meillä ei ollut kuivaa marsalaa ja pelkäsin kastikkeesta tulevan liian makeaa makealla marsalalla. Kastikkeesta tuli kyllä makeaa, mutta ei liian, juuri sopivasti suolalla taitettua. Yllä olevan linkin takaa löytyy perusteellinen selostus siitä, miten Scott ja Taylor ruokalajin tekivät, minun versioni alla. 

Kanapullat marsalakastikkeella

Kanapullat

• 400 g kanan jauhelihaa
• 1 dl pankojauhoja
• 1 dl parmesaaniraastetta
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 1 kananmuna
• 1 dl sieniä (kuivia liotettuna, valutettuna ja silputtuna)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja paista koepala, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. Pyörittele taikina öljyisin käsin palleroiksi, minä sain tästä taikinasta 19 pullaa. Paista pullat pannulla öljyssä niin, että pinta on kauniin värinen. Nosta pullat lautaselle odottamaan.

Kastike

• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl marsalaa
• 3 dl kasvis- ja kantarellilientä (fondeista)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria

Käytä samaa pannua, jolla paistoit pullat, lisää pannulle iso nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää mukaan vehnäjauhot. Sekoittele ja paista seosta pari minuuttia. Kaada mukaan marsala ja sekoita vispilällä. Kaada pannulle kasvis-sieniliemi ja sekoita taas sen aikaa, että kastikepohja sakenee. Lisää vielä kerma ja nosta taas kiehumaan, mausta suolalla ja pippurilla. (minä jätin kastikkeesta valkosipulin ja sienet pois, osin laiskuuttani, osittain siksi, että kuivatut sienet olivat jo hävissä) Nostele kanapullat kastikkeeseen kypsymään loppuun noin 10  minuutiksi. Maistele kastiketta, suolalla kastikkeen makeus on hyvin taitettavissa, muttei kannata kokonaan häivyttää. Keitä lisäkkeeksi pastaa, etenkin spagetti sopii tähän hyvin. Tuoreita yrttejä olisi voinut muistaa vielä ripotella pinnalle, mutta parmesaanin sentään muistin. 

Giro d'Italian kolmas etappi oli edelleen tasamaaluonteinen, mutta kyllä siinä jokunen nousun tapainenkin oli. Massakiriä uumoiltiin, mutta yksi ajaja pääsi karkuun ja piti kuin pitikin muut selkänsä takana. Voi sitä riemun ilmettä, kun Taco van der Hoorn huomasi, että hän tosiaan voittaa. Filippo Ganna jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Tänä vuonna on muuten Eurosportilla jokaiselta etapilta pitkä lähetys, joten aika ei käy pitkäksi!

Sienibruschettat

Päivän italialainen ruokapanostus olivat ihanat syksyiset sienileivät. Otin niihin vinkkejä täältä. Tein näitä kaksi kummallekin.

Sienibruschettat (4 kpl)

• 4 viipaletta leipää
• 4 keväsipulia varsineen
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 4 suurehkoa ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl Marsalaa (oma lisäykseni ohjeeseen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita ja vähän oliiviöljyä
• jotain tuoretta yrttiä (meillä basilikaa)

Paahda leipäviipaleita kuivalla, kuumalla pannulla kummaltakin puolelta hetkinen, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta leivät pannulta ja peitä ne lautaselle odottamaan.

Lisää kuumalle pannulle hieman voita ja oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja viipaleiksi leikattuja valkosipulikynsiä pari minuuttia. Lisää pannulle viipaleiksi leikatut herkkusienet ja paista niitä molemmin puolin niin, että ne saavat kauniin värin. Jos tykkäät Marsalasta, lisää sitä pieni loraus antamaan sienille makua. Ei mitenkään välttämätöntä, mutta kiva lisä.

Laita paahdetut leipäviipaleet tarjoilulautaselle ja lurittele niille oliiviöljyä. Lastaa leipien päälle sipulia, valkisipulia, sieniviipaleita ja ripota pinnalle hieman suolaa ja pippuria, Koristeeksi vielä jotain tuoretta yrttiä. Olivat oikein hyvä alkupala!

Giro d'Italian  ensimmäisen lepopäivän jälkeen matka taas jatkui 177 km mittaisella etapilla. Vettä näytti satavan, ehdin katsoa noin 40 km lopusta. Nyt olikin aivan hurjan jännittävä ja hauska loppu, Peter Sagan otti ja voitti etapin repäisemällä itsensä yhden hengen massakiriin! Näköjään noinkin voi tehdä! Peterin kuiva kausi, yli 15 kuukautta edellisestä voitosta on nyt ohitse. Ai että. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen João Almeida. 

Italialaista lohta sipulin ja aurinkokuivatun tomaatin kanssa

Päivällislautasille asettelin tänään lohta italialaisella sipuli-tomaattikastikkeella. Lisäkkeenä oli pannulla paistettu riisikakku, pidimme sellaisesta jokunen viikko sitten, tein sellaiset uudelleen. Nyt osasin keittää riisiä täsmälleen oikean määrän, yhden desin raakaa sushiriisiä. Ohje on viitteellisesti otettu täältä. 

Lohta tomaatti-sipulikastikkeen kanssa kahdelle

• 300 g ruodotonta, nahallista lohta
• 1 punasipuli
• muutama kappale aurinkokuivattua tomaattia
• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 rkl voita
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (meillä persiljaa, tilliä ja rakuunaa)
• sitruunamehua (unohdin sen annoksesta, muistin kyllä halkaista sitruunan, mutta siihen se jäikin)

Lisäkeriisi ja pikkutomaatit

• 1 dl kuivaa sushiriisiä + vettä keittämiseen
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• kirsikkatomaatteja 6-8 kpl

Laitoin ensimmäisenä riisin kypsymään, lisäsin jo keittoveteen hieman suolaa. Leikkasin sipulin ohuiksi renkaanpuolikkaiksi ja aurinkokuivatut tomaatit vähän pienempiin paloihin. Erottelin pinaattipussin lopusta nahistuneet lehdet pois. 

Leikkasin kalapalan kahtia, noin 150 g annospaloihin, tarkistin ettei ole ruotoja. Ripotin päälle suolaa ja pippuria. 

Kun riisi oli kypsää, sutaisin kahden noin 8 cm halkaisijaltaan olevan stanssin sisäpuolen voilla ja jaoin kypsän riisin stansseihin, painoin pintaa siihen tarkoitetulla kannella tasaiseksi, jollei sellaista olisi, niin lusikalla tasoittelu kävisi yhtä hyvin. 

Kuumensin pannulla voita ja kun pannu oli melkoisen kuuma, laitoin lohipalat nahkapuoli alaspäin pannulle ja paistoin alapuolta noin 4 minuuttia. Käänsin palat ja paistoin toista puolta pari minuuttia. Nostin palat lautaselle ja peitin foliolla. 

Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit ja aurinkokuivatut tomaatit. Paistelin niitä hetkisen, kunnes sipulit olivat lievästi laiskistuneet. Kaadoin mukaan Marsalan (tämän voi jättää pois, ei ollut lähdeohjeessa) ja sekoittelin. Kun viini oli  melkein kiehunut pois, lisäsin pannulle kerman ja pinaatit. Annoin kastikkeen kiehua hetkisen. Maistelin, vaati hieman suolaa ja pippuria. 

Kuumensin toisella pannulla nokareen voita ja nostin stanssista pullauttamani riisikakut pannulle. Halkaisin kirsikkatomaatit ja nostin ne pannulle riisikakkujen molemmin puolin lämpenemään. Käänsin riisikakut muutaman minuutin päästä, kun niiden paistopuoli oli kauniin rapea. 

Nostin melkein kypsät lohipalat folion suojista takaisin kastikepannulle, valelin niitä sakeaksi käyneellä kastikkeella ja laitoin kannen päälle noin kolmeksi minuutiksi, kunnes riisikakkujen alapintakin oli ehtinyt paistua rapeaksi. Tässä ajassa lohipalat kuumenivat ja kypsyivät loppuun juuri sopiviksi. 

Annokseen nostin lautasen toiseen päähän riisikakun, toiseen kalapalan ja kauhoin kastiketta kummankin päälle ja reunoille mukavasti lämmenneet kirsikkatomaatit. Päälle ripotin tuoreita yrttejä silppuna. Söimme eilenkin kermaa, joten tänään emme ottaneet niin paljon kastiketta, sitä jäi hieman ylitse. Ei sitä voinut oikein pienempääkään määrää valmistaa, että oli millä valella kalapaloja. Mutta nyt on kerma vähäksi aikaa pannassa. 

Giro d'Italia siirtyi Sisiliasta mantereelle ja viides etappi oli kokonaismitaltaan 225 km, pisimmästä päästä  tässä kisassa. Luonteeltaan tämä on kolmen tähden vuoristoetappi. Jännitävän etapin voitti nuori italialainen Filippo Ganna, sama mies, joka voitti ensimmäisen etapin. Hän on myös tuore aika-ajon maailmanmestari. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Sienitäytteinen omeletti

Ranskalainen omeletti sopii aamiaiselle, mutta kyllä se lounaastakin menee, kuten meillä tänään. Otin ohjeen täältä, tosin hieman muutin ohjetta, vaihdoin vuohenjuuston kipakkaan gruyèreen. 

Marsalasienillä täytetty omeletti kahdelle 

Sienitäyte

• ruskeita herkkusieniä, noin 15 kpl (paketin loppu)
• 1 uudensadon punasipuli
• 1 rkl voita
• 0,75 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria

Omeletti

• 4 kananmunaa
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• raastettua gruyèreä
• 1 rkl voita

Perunalisäke

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Laitoin perunat kiehumaan, paistoin ne lopuksi lisäkkeeksi, sillä kuvittelin, että meillä oli suurempikin nälkä. Silppusin sipulin ja leikkasin sienet viipaleiksi. Raastoin juuston. Kun perunat olivat kypsiä, otin ne lautaselle jäähtymään ja kun näpit kestivät, leikkasin ne viipaleiksi. 

Sulatin pannulla ruokalusikallisen voita, jossa kuullotin hetken sipulia. Seuraavaksi lisäsin pannulle sieniviipaleet ja paistoin niitä noin 5-10 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet hieman väriä. Kaadoin pannulle marsalan ja sekoittelin. Annoin viinin kiehua kokoon ja maustaa sienet perusteellisesti. Lisämaustoin sienet vielä suolalla ja pippurilla ja kaavin seoksen peltilautaselle odottamaan, peitin sen huolellisesti foliolla.

Pesin pannun ja laitoin sille uuden lusikallisen voita, jossa aloin paistaa perunaviipaleita niin kauan, että niihin tuli hyvä rapea paistopinta. Samaan aikaa rikoin kananmunat kulhoon, vatkasin ne kevyesti. Lisäsin mukaan lorauksen maitoa, suolaa ja pippuria. 

Kuumensin soikean kalapannun, jonka arvelin soveltuvan myös omeletin paistamiseen. Laitoin pannulle voita ja sutikoin pannun sulalla voilla koko pohjan alalta ja myös hieman reunoja ylöspäin. Pienensin lämpöä pannun alla ja kaadoin kananmunaseoksen pannulle. Kallistelin pannua niin, että raaka munamassa alkoi hyytyä. Kun pinta oli lähes hyytynyt, otin paistetut sienet lautaselta ja levittelin ne omeletin päälle pitkittäin keoksi, jonka päälle ripottelin juustoraasteen ja ruohosipulia. Käänsin munakkaan reunat sienien päälle. 

Kokosin ruoan pitkälle vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä. Yhteisvoimin nostimme kolmella lastalla pitkulaisen munakkaan vadille, emmekä pudottaneet tai rikkoneet sitä, mistä olen iloinen. Reunoille nostelin paistettuja perunaviipaleita ja tomaatteja. 

Marsala oli maustanut sienet ihan täydellisiksi ja omeletti jäi oikeaoppimisen vaaleaksi. Perunoita ei olisi kyllä välttämättä tarvinnut, mutta ainahan sitä voi syödä hieman paistinperunoita. Emme nimittäin jaksaneet koko omelettia, kolmaskin syöjä olisi kyllä tästä tullut kylläiseksi. 

Minulla on ruokajuomana virolaista limsaa,
joka on melkein samanväristä kuin Antin ranskalainen siideri,
yövuoro esti minulta siiderit tänään.
Kuppeina vuosia sitten ostetut ranskalaiset perinteiset siiderikupit,
joita tavallisesti käytämme maitokahvikuppeina,
ihme ettemme ole rikkoneet niitä (vielä).

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli mäkinen 170 km mittainen sunnuntailenkki. Ranskan kansallispäivän sää näytti oikein passelilta seurata kisaa reitin varrella, väkeä oli todella paljon. Ykkösenä maaliin ajoi toinen karkulaisista, Daryl Impey. Pääjoukko tuli maaliin melkein vartin myöhemmin ja kokonaiskilpailun kärjessä pysyi edelleen Julian Alaphilippe. Huomennakin ajetaan, lepopäivä on vasta tiistaina, mikä on huomaavaista, sillä sinä päivänä lähden vuotuiselle museomatkalle ystäväni kanssa enkä ehtisi katsoa kisaa. 

Rakuuna edellä – kana

Antti hommasi meille kesäksi yrttejä kasvihuoneeseen ja pihan kulatungiin. Ranskalainen rakuuna oli niin pitkänhuiskea, että se vaati heti pientä leikkuuta, että se haarautuisi ja tuuhenisi kesän kuluessa. 

Niinpä etsin ruokaa, joka olisi italialaisehko ja jossa olisi rakuunaa. Sellainen löytyi helposti Rhubarb & Cod-nimisestä blogista, joka on sivumennen sanoen aika hieno, upeat kuvat, vai mitä? Kun ohjeessa mainittiin vielä Marsala, niin jopa olin valmis kokeilemaan. Kyllä minä hieman soveltelin, mutta minulla oli hyvä syy. Oli nimittäin niin kirkas auringonpaiste, ettei tietokoneeni näytöltä meinannut saada mitään selkoa ulkona, joten kun ainekset olivat kasassa pihaköökissäni, tein niin kuin tykkäsin ja melkoisen samanlaista ruokaa sain aikaan. 

Rakuunainen ja luumuinen Marsala-kana neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• oliiviöljyä
• 4 kevätsipulia
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 luumua 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• suolaa ja pippuria
• loraus kermaa (koska mä voin)
• ranskalaista rakuunaa
• kanelitanko

Silppusin sipulit ja valkosipulit, leikkasin luumut lohkoihin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pyörittelin sipuleita ja luumuja hetkisen pannulla, sitten siirsin ne lautaselle syrjään. Kuumensin pannua uudelleen ja nostin broileripalat paistumaan pannulle, kääntelin niitä muutamaan kertaan. Lisäsin pannulle oksan rakuunaa, suolaa, pippuria ja Marsalan. Annoin broilerin kypsyä hetken aikaa ja lisäsin pannulle kanaliemen, kanelitangon, sipulit ja luumut. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan hautua noin 20 minuuttia. Maistelin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, paljon pippuria ja lorauksen kermaa. Haudutin edelleen ruokaa vielä sen aikaa, kun lisäkefregola kypsyi. 

Marsala maistui broilerissa mukavasti, samoin se rakuuna, josta koko ruoanlaitto lähti liikkeelle. Myös mehevät luumut ja kaneli maistuivat hienosti, tämä sopisi talviruoaksikin hyvin, vaikka kiva oli syödä sisaren kanssa omalla terassilla oikein kesäisessä säässä. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko on jo ajettu. Eilen en nähnyt minuuttiakaan etapista, enkä ottanut muutenkaan selkoa miten kisa sujui ja tämänpäivän kisakin meni tallenteelle. Alkukisan johtanut Primoz Roglic putosi eilen kokonaiskilpailun kärjestä, johtajan paidassa ajoi eilisen jälkeen Valerio Conti. Tämän päivän etappivoittaja oli Pello Bilbao. En kauhean paljon nyt tiedä mitä näinä kahtena etappina tapahtui, mutta huomenna taas hankkiudun paremmin ajan tasalle. 

Sous vide-päärynät Marsala-kastikkeella

Eräänä päivänä meillä oli todella hyvää jälkiruokaa. Otin ohjeen siihen I sugarcoat it-blogista. Ihastuin ajatukseen sirkulaattorin käyttämisestä tässä ja hyvin se onnistuikin. 

Sous vide-päärynät Marsala-kastikkeella

• 4 päärynää
• 1 dl Marsalaa
• 2 rkl muscovadosokeria

Kuumenna kattilassa vettä sirkulaattorilla 85 asteeseen. Kuori päärynät, jätä tikku paikalleen ja leikkaa pohjasta viipale pois, että päärynät pysyvät pystyssä kypsennyksen ja tarjoilun aikana. Aseta päärynät vierekkäin suureen tiukasti suljettavaan pussiin.

Ennen Marsalaa

Kaada päälle Marsala ja ripota pussiin sokeri. Sulje pussi melkein kokonaan ja laske pussi veteen varovasti. Laske pussi veteen niin lähelle pussin suuta kuin mahdollista, jolloin ilma puristuu pussista pois niin tarkkaan kuin mahdollista. Sulje pussin suu kokonaan. Jätä pussin suu veden pinnan yläpuolelle, laita vaikka pitkä varrastikku kattilan reunojen poikki ja kiinnitä pussi reunastaan pyykkipojalla varrastikkuun. Anna päärynöiden kypsyä vesihauteessa 60 minuuttia.

Nosta pussi varovasti pois vedestä pienen kattilan ylle. Leikkaa saksilla pussin kulma pois ja valuta liemi kattilaan. Nosta päärynät varoen pussista lautaselle jäähtymään. Kun on aika tarjoilla jälkiruoka, kuumenna kattilassa oleva Marsala-liemi ja keitä se kokoon noin puoleen. Laita lautasille pieni palanen jäätelöä, nosta päälle päärynä ja valuta kuuma kastike päärynöiden päälle.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulointikokeilumme. 

Nopea jälkiruoka luuhedelmistä

Tähän jälkiruokaan sopivat vähän pehmenneet ja toisaalta hieman kovatkin luuhedelmät, persikat, nektariinit, aprikoosit ja luumut. Yhdessä ja erikseen, ihan kuinka haluat. Luin eräänä päivänä Savusuolaa-blogin vähän vanhemman postauksen mummon mansikkakiisselistä ja Janican sherrykermasta. Ne mielessäni tutkailin mitä pullonpohjia meillä olisi alkoholikaapissa pientä jälkiruokaa varten. 

Paistetut hedelmät ja Marsalakermaa kahdelle

• 4 vähän kovanpuoleista luumua
• 2 pehmeänpuoleista nektariinia
• nokare voita
• 2 rkl sokeria
• 2 pientä rosmariinin oksaa
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• vaniljasokeria

Leikkaa hedelmät puolikkaiksi ja vielä neljänneksiksi, poista kivi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää pannulle hieman sokeria ja rosmariinin oksaa. Kaada hedelmäpalat pannulle ja kypsyttele niitä noin vartin verran. Lisää Marsala ja maistele, onko voista, sokerista ja marsalasta muodostuva kastike tarpeeksi makeaa. Jollei ole, lisää hieman sokeria. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta vaniljalla ja Marsalalla. Lusikoi kuppiin kuumia hedelmäpaloja ja päälle pehmeää kermavaahtoa. Kaada loput kastikkeet pannulta annosten päälle. 

Häkellyttävä suklaajälkiruoka

Eilisen tolkuttoman onnistuneen ankkapäivällisen jälkiruokana meillä oli merkillistä kakkua. Ei se tainnut oikeastaan olla kakku lainkaan. Osuin ohjeeseen foodgawkerin kautta ja se vaikutti niin mielenkiintoiselta, että sitä oli kokeiltava. Puolitin alkuperäisohjeen annoksen.

Suklaakohokas/kakku/vanukas

• 2,5 dl kananmunanvalkuaisia
• 2,5 dl tomusokeria
• 2 rkl kaakaota
• 1 tl kanelia
• 2 tl pikakahvijauhetta  (oma lisäykseni)
• voita muottien voiteluun

Kuumensin uunin 160 asteeseen ja voitelin 8 individuaalista noin 2 dl vetoista annoskuppia. Käytin neljää alumiinista fondantvuokaa ja neljää teräksistä armeijan ylöspäin levenevää korvatonta mukia. En osannut aloittaessani arvioida kuinka paljon taikinaa tulisi, joten otin astioita esille tarpeeksi. Alkuperäisohjeen jälkiruoka paistettiin kakkuvuoassa, mutta minä halusin annoskokoisia jälkiruokia. Voitelin ensin alumiinikupit ja pari teräsmukia. 

Laitoin yleiskoneen vatkaamaan valkuaisia, minulla sattui olemaan niitä vanhentumassa marenkeja varten. Olivat jääneet joltakin kerralta, jolloin olin tarvinnut vain keltuaisia, enkä koskaan tule tehneeksi niitä marenkeja. Niinpä oli todella hyvä juttu hoksata käyttää valkuaiset tähän. Luulisin, että 2,5 dl valkuaista on noin kuuden suuren kananmunallisen verran. 

Siivilöin tomusokerin, kaakaon, kanelin ja kahvijauheen toiseen kulhoon ja sekoitin tasaiseksi. Kun valkuaiset olivat vatkautuneet kovaksi vaahdoksi, kääntelin kuivat aineet mukaan nuolijalla kulhon reunoja kierrellen. Näin taikina pysyisi mahdollisimman ilmavana ja sitä se kyllä olikin. Lusikoin taikinaa neljään alumiinimuotiin ja kahteen teräsmukiin ja silti taikinaa oli vielä jäljellä JA olin jo puolittanut taikinan. Voitelin kaksi teräsmukia lisää ja ne täytettyäni taikina oli kutakuinkin lopussa. Täytin astiat noin 4/5 täyteen. Aavistuksen verran vähemmän/astia olisi ollut hyvä. 

Kiehautin vedenkeittimessä noin litran verran vettä ja asetin annoskupit isoon lasivuokaan, siihen missä tein perhekokoista lasagnea vanhoina hyvinä aikoina. Kaadoin kiehuvaa vettä vuokaan annoskuppien väleihin noin puoleen väliin kuppien reunoja ja nostin vuoan uuniin. Koska käytän kiertoilmaa kaikkeen paistamiseen (en koska voin, vaan koska minun täytyy), tasolla ei ole niin väliä, mutta jos käyttää normaalia tasalämpöä, lienee hyvä laittaa vuoka noin keskitasolle, tai yksi pykälä siitä alemmas. 

Asetin paistoajaksi ensin vartin. Lähdeohjeessa kehotettiin paistamaan suurta (siis kaksinkertaista) annosvuokaa noin tunnin verran ja ajattelin, että pienet annokset kypsyvät nopeammin. Sen ne tekivät, mutta kyllä siinä kuitenkin meni ensin se vartti ja siinä vaiheessa ylöspäin levenevissä teräsmukeissa taikinamassa kohosi raivokkaasti ja ratkesi avautuen kuin kukka. Suorempireunaisissa alumiinikupeissa taikina kohosi kauniin kohokasmaisesti. Mutta kypsiltä ne eivät kummatkaan näyttäneet. Paistoin lisää vartin ja vielä sittenkin 10 minuuttia. Uskaltauduin kokeilemaan yhtä paistoksista tikulla neljänkymmenen paistominuutin jälkeen ja tikku oli puhdas pistoksen jälkeen. 

Otin vuoan pois uunista ja nostelin annoskupit pihdeillä ritilälle jäähtymään. Varoittelin jo Anttia, että mahdollisesti meillä olisi jälkiruokana vain kahvia, mikäli aikaansaannokseni lässähtäisivät tai olisivat muuten liian omituisia. Maltoin odottaa noin 10 minuuttia ennen kuin kumosin ensin teräsmukissa olleen annoksen. Se ei irronnut aivan kunnolla ja kohokaskakkuvanukas kellahti voileipäpaperipalan päälle hieman vinoon. Ei se niin nuukaa, annoksiahan oli meille kahdelle kahdeksan! Alumiinikupeista annokset irtosivat paremmin ja ne näyttivätkin sievemmiltä. Yhden niistäkin kellautin kumoon ja vielä luiskautin vahingossa muotin kakkusen kylkeen, mutta edelleen sain kumottua tarpeeksi aivan ehjiä ja sieviä annoksia paperipaloille jäähtymään. Annokset olivat joustavan pehmeitä, mutta eivät hämmästyksekseni lässähtäneet. Suosittelen, että kannattaa käyttää vain suorareunaisia annosastioita, ei ylöspäin leveneviä, sillä kohokas ei käyttäydy sellaisissa kauniisti vaan massa repeilee. 

Marsalakerma

• 2 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• 1 tl sokeria

Kohokkaiden kanssa tarjosin marsalalla maustettua kermaa. Ohjeessa kerma oli maustettu sherryllä, mutta meillä ei ollut avattua sherrypulloa, marsalaa sen sijaan oli. Sekin sopi oikein hyvin. Vatkasin kerman pehmeäksi ja lisäsin siihen parissa erässä marsalaa ja vähän sokeria. Lusikoin kermaa kohokasannoksen viereen  pienille lautasille ja laitoin annokset jääkaappiin odottamaan jälkiruoka-aikaa. Kohokkaat oli helppo siirtää paperin päältä lautasille lastalla, paistopinta oli sen verran kuiva, etteivät olleet tarttuneet paperiin. 

Ensimmäinen lusikallinen oli hämmästyttävä. Tämä jauhoton jälkiruoka oli erikoinen kokemus, se maistui muhevan suklaiselle, eikä oudosti ollut liian makea, vaikka tomusokeria oli yhtä paljon kuin valkuista. Rakenne oli ilmava ja vältti munakasmaisuuden mielestäni aivan hiuksenhienosti. Eniten häkellytti se, ettei muutaman tunnin säilyttämisenkään jälkeen näkynyt merkkejä kokoonluhistumisesta. Kohokas tämä jälkiruoka ehdottomasti oli silti, ei niinkään kakku. Marsalakerma sopi makupariksi hyvin. Loput ehjinä säilyneet annokset ovat jääkaapissa ja tutkimme tänään miten syötäviä ne vielä ovat iltapäivällä tähdenlentopäivällisen jälkeen. 

Olemme muuten aloittaneet taas pyöräilyjen seuraamisen. Viime viikonloppuna ajettiin Strade Bianche ja tällä viikolla ovat olleet menossa viikon mittaiset Paris-Nizza ja Tirreno-Adriatico. On ollut taas mahtavaa sukeltaa ammattipyöräilyn pariin ja tutustua tämänvuotisiin joukkueisiin, niiden uusiin ajoasuihin ja katsella millainen on kevät Ranskassa ja Italiassa. Ei kovin keväiseltä kyllä vielä vaikuta kummassakaan. Juuri Ranskassa ajattevan kilpailun vuoksi tämän viikonlopun ruoat ovat olleet ranskalaiseen keittiöön kallellaan ja ehkä tänään saan aikaan jotain italialaistakin. Tästä se pian alkaa taas, CampaKeittiön ruokahaastekausi, kun toukokuussa Giro pyörähtää käyntiin. Tänä vuonna haastamme itseämme jo kahdeksannen kerran italialaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen ruoan pariin.

Marsalakanaa haudutuspadassa

Tästä alkaa hyvä lauantai, pöytä on katettu, esiliina ja keittiöpyyhkeet otettu esille.

Viime lauantai oli hieno keittiöpäivä. Rakastan niitä päiviä, jolloin ehdin tehdä monta ruokalajia ja pääsemme vielä syömäänkin ne lähes sulavan peräkkäin ja lämpiminä. Alkuruokana meillä oli romanesco-kaalista tehtyä ilmavaa sosekeittoa ja pääruokana veriappelsiinirisottoa yhdessä marsalakanan kanssa. Keiton ja risoton postasin jo aikaisemmin, samoin jälkiruokana olleet runebergintortut. Nyt on vuorossa maukas marsalakana.  

Ohjeen marsalakanaan, joka tietysti oli broileria, otin tästä minulle aiemmin vieraasta blogista, Dinner at the Zoo. Aavistuksen soveltelin, osin raaka-aineiden suhteen ja hieman tekotavankin. Annoksesta riitti hyvin kahdelle ja vielä tuli yksi työlounaskin. 

Marsalakana haudutuspadassa

• 3 kevätsipulia 
• 3 broilerin rintafilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 2 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• pieniä kuivattuja sieniä (herkkusienet olivatkin ehtineet mennä huonoiksi)

Lähdeohjeessa oli käytetty myös kermaa ja maissitärkkelystä kastikkeen tekemiseksi, mutta meillä broileri tuli tarjolle risoton kanssa, jota en halunnut valella kastikkeella. 

Laitoin pienemmän Crock Pot-padoistani lämpenemään ja pyöräytin padan sisäpintaan hieman oliiviöljyä ja asettelin pohjalle kolme napakkavartista kevätsipulia. Kuivasin broilerifileet ja suolasin ja pippuroin niiden pinnat. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin fileiden pinnat kevyesti. Nostin palaset pataan, lisäsin sinne valkosipulimurskan ja kaadoin päälle kanaliemen ja Marsalan. Tässä vaiheessa mukaan olisivat tulleet herkkusienet viipaleina, mutta aiemmin ostamani sienet olivat ehtineet mennä pilalle. Niinpä otin kuivakaapista muutaman kuivatun sienen, joita liotin hetken kiehuvassa vedessä ennen kuin lisäsin ne haudutuspataan muiden ainesten kanssa. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. 

Iltapäivällä kun oli aika syödä pääruoka, nostin vain liemessä aivan mahtavan mureaksi hautuneet broileripalat risoton päälle. Liha oli kypsynyt noin 5 tuntia, siinä vaiheessa veitsi oli jo tarpeeton. Marsala toi mukavaa lempeää makeutta ruokaan. Sievemmät sienet olisivat kyllä olleet kivat. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postaukseni. 

Naudan maksaa ja peruna-kurpitsasosetta

Tämä ruoka on melko samanlainen kuin viime joulukuussa tekemäni ateria, silloin kaatui maksa-niminen keittiöpeikko ja nyt oli uusinnan paikka. Tällä kertaa pannulle pääsi vasikan sijaan vanhemman eläimen maksaviipaleet. 

Naudan maksaa kahdelle

• 300 g naudan maksaa neljänä ohuehkona viipaleena 
• nokare voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria

Kuivasin maksaviipaleet ja taputtelin ne vehnäjauhojen, suolan ja pippurin seoksessa. Paistoin viipaleet voissa, noin 3-4 minuuttia puoleltaan (riippuu palojen paksuudesta). Varalta leikkasin yhteen paloista viillon kypsyyden tarkistamiseksi. Kun keskikohta oli vielä hennosti vaaleanpunainen, oli kypsyys kohdallaan.

Lisäke maksalle

• nokare voita
• 2 pientä omenaa 
• 3 pientä sipulia
• 0,5 dl valkoviiniä
• pieni loraus Marsalaa
• suolaa ja pippuria

Tein lisäkkeen toisella pannulla samaan aikaan, kun paistoin toisella pannulla maksaviipaleet. Viipaloin sipulit ohuelti ja leikkasin kuoritut omenat viipaleiksi. Paistoin sipulia ja omenaa voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin ja Marsalan, annoin kiehua kunnes liemi oli lähes hävinnyt. Maustoin pippurilla ja suolalla. 

Peruna-kurpitsasose kahden hengen aterialle

• puikulaperunoita
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• valkosipuli- ja sipulitahnaa
• 2 dl kurpitsasosekeittoa
• loraus kermaa

Tähän ruokaan käytin viikonlopun italialaiselta päivälliseltä jääneen keiton lopun. Höyrytin perunat kypsiksi ja puristin ne perunapusertimella lumeksi. Lisäsin mukaan voita, sipuli- ja valkosipulitahnaa ja kuumennetun keitonlopun, sekoitin soseeksi. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sose oli vielä hieman liian paksua, joten lorautin mukaan vähän kermaa. Pidin soseen teräskattilassa sata-asteisessa uunissa odottamassa muitten aterian osien valmistumista. 

Kokosin aterian laittamalla lautaselle hyvän keon muusia, päälle maksaviipaleet, omena-sipuliseosta ja tuoretta timjamia. Muusissa oli tosi kiva makuvivahde, jonka kurpitsa toi ja maksan kypsyys oli oikein passeli. Luulen, että pidin viime talvisesta vasikanmaksasta hieman enemmän. Meillä on maksaa hyvin harvoin lautasella, mutta hinnasta se ei ole kiinni. Ostamani määrä maksoi 2,29 €.

Sovellussalaatti

Kuvan tomaateilla ei ole osuutta tapahtumiin

Katsoin eilen jotain kotimaista mainosrahoitteista tv-kanavaa. En muista mitä ohjelmaa katsoin, mutta näin hyvin lyhyen mainoksen, jossa tehtiin melonisalaattia. Joku komia mies sitä siinä sommitteli ja lopuksi sanottiin notta apetina.fi. Olin jo päättänyt, että tänään tarjoan päivällisellä lasagnea (jota eräs tuttu rouva sanoi aina sinnikkäästi lasnageksi, vaikka kuinka koitettiin oikaista, ei onnistunut). Se on sen verran tukevata ruokaa, että se vaatii seurakseen jotain raikasta lisäkettä. Niinpä minä siltä istumalta naputtelin itseni ATK-laitteistoni näppäimillä kyseiseen osoitteeseen. Eihän sitä sivua kerennyt mennä kuin parit pyyhkäisyt alaspäin, kun esille pompsahti tutut kasvot, Nannahan se siellä! Hän ei kumminkaan ollut ilmeisesti resepteerannut sitä melonisalaattia, jonka perässä olin sivulle saapunut, vaan se löytyi täältä. 

Minä tietysti hieman soveltelin, saatavuussyistä lähinnä ja myös sen takia, että anteeksi vain, en kauheasti tykkää Apetina-salaattijuustosta. Minulla oli vesimelonin sijaan kotona cantaloupe ja palanen hyvää fetaa, joten niillä sitten mentiin. Vähän minä ihmettelin reseptin yhteydessä ollutta vaikeusasetta, joka salaatille oli tällätty. Keskivaikea. 

Cantaloupe-fetasalaatti neljälle mainoksen uhrina

• 1 kypsä cantaloupe
• palanen hyvälaatuista fetajuustoa
• 2 uutta punasipulia
• 1 kurkku, ei järkyttävän iso, semmoinen kohtuukokoinen
• 1 suuri pihvitomaatti
• 6 keltaista kirsikkatomaattia
• puolikkaan sitruunan mehu
• loraus oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja paljon pippuria
• yrttejä, jos viitsit niitä hakea

Halkaise meloni, kaavi pois keskustan siemenvelli. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi, leikkaa kuori niin ohuelti kuin se suosiolla on helposti leikattavissa. Pilko kuorittu meloni kuutioiksi. Leikkaa samoin kuutioiksi kurkku, tomaatit ja feta. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Jossakin pikkuastiassa, vaikkapa muumimukissa, sekoita kastikkeeksi sitruunamehu, oliiviöjy, suola ja pippuri ja ne yrtit, mikäli olit viitseliäs. Sekoita kastike salaattiin. Ei ollut vaikeaa, eikä ainakaan keskivaikeaa. Mikäli tahdot tehdä lisää tiskiä, kaada salaatti vielä laakealle vadille, sillä se näyttää hienolta. Kyllä sen voi kulhostakin lusikoida lautasille. 

Me söimme tätä salaattia lasagnen aka lasnagen kanssa ja se kyllä raikasti ruokailua mukavasti. Vähän mietin olisiko vesimeloni ollut sittenkin parempi, vielä raikkaampi, mutta sopivan kypsän cantaloupen makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja sitruunan kirpeyteen teki kyllä kokonaisuudesta todella hyvää. Anteeksi nyt Apetina, kun tein ihan toisin, vaikka mainokseen repsahdinkin. Nannakaan ei varmaan (toivottavasti) lakkaa puhumasta minulle.

Jälkkärinä meillä oli hullunhyvää pikaista marjakastiketta vaniljajäätelön kanssa. Ilmeisen hyvin ruokin sekä sukulaiset, että Antin, kun kaikki muut ovat menneet jo nukkumaan vatsojensa viereen ja kello on sentään vasta kohta kahdeksan! Antilla tosin on yövuoroviikko, joten zombien tuleekin nukkua tähän aikaan.

Tosi nopea jälkiruoka marjoista ja jäätelöstä

• 3/4 litran jäätelöpaketista, neljäksi kuutioksi leikattuna
• kymmenkunta mansikkaa puolikkaiksi leikattuna
• kourallinen isoja pensasmustikoita
• nokare voita
• 1 rkl sokeria
• loraus marsalaa tai muuta makeaa vahvaa viiniä
• tuoretta minttua

Leikkaa jäätelö joko annoskuppeihin valmiiksi, tai jos haluat taas tehdä lisää tiskiä, laakealle lautaselle pehmenemään. Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää mukaan sokeri ja marsala. Anna hieman kiehahtaa. Pilko pannulle mansikat ja lisää mukaan mustikat. Sekoittele hieman ja anna marjojen kuumentua. Lusikoi seos jäätelön päälle ja tarjoa heti mintulla koristeltuna. Sanalla sanoen hyvää!

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista. 

Keittiöpeikko pitkästä aikaa - zabaione ja pari tunnustusta

Eilen minulla oli täydellinen nollapäivä, en tehnyt mitään muuta kuin kävelin aamulla lenkin. Sen jälkeen velttoilin, pötkötin sohvalla, otin päiväunet ja katsoin puolet Tuulen viemästä. Kuka katsoo puolet Tuulen viemästä? Kammenpyörittäjä oli poissa kotoa ja minä söin pahaa ruokaa. Ostin pakastepizzan, melkein poltin sen ja söin sen, vaikka se oli pahaa, kuten sanottu. Jälkiruoaksi söin riisisuklaata, joka oli maistuvaa kuin styroksi. Söin senkin kokonaan. Eli niin hyvin minulla meni. 

Tänään oli hieman parempi päivä monessa mielessä. Giro d'Italia äityi jo eilen todella jännittäväksi ja tänään jännitys säilyi aivan toiseksi viimeisen etapin loppuun asti. Vincenzo Nibali näytti eilen voimansa ja pisti epäilijöille jauhot suuhun. Tänään hän pinnisti itsensä kokonaiskilpailun kärkeen ja huomenna seremoniallisessa päätösetapissa vain kirimiehet kamppailevat etapin voitosta. Nibali on jo Giron ykkönen. 

En ole pitkään aikaan kaatanut yhtään keittiöpeikkoa, mutta tänään sen tein. Olen kerran tehnyt zabaionea ja se oli vuonna 1989. En muista enää onnistuiko se, mutta mielikuvani on, ettei. Nyt kokeilin Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjassa ollutta ohjetta, siinä käytettiin Marsalaa ja sitä meillä oli juuri avattu pikkupullo. Monessa ohjeessa käytetään kuohuviiniä, jopa samppanjaa, mutta Marsala olisi ilmeisesti se oikein alkoholi tähän viinivaahtoon. Tein puolikkaan annoksen kirjan ohjeesta, meitä oli kolme syömässä. Kirjan annoksen kerrotaan riittävän neljälle, mutta puolikas riitti hyvin kolmelle. Kirjaan tähän ylös neljän hengen annoksen, sillä tekemäni määrä oli sen verran pieni, että oli hieman vaikeuksia saada keltuaisvaahto muodostumaan.

Zabaione - marsalaviinivaahto marjoille

• 4 kananmunan keltuaista
• 0,5 dl sokeria
• 1 dl Marsala-viiniä
• 2 tl sitruunamehua
• mansikoita
• minttua

Laita kattilaan hieman vettä ja kiehauta se. Sovita mikä lasi- tai metallikulhoistasi sopii kattilan päälle niin, ettei kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Ota kulho vielä pois kattilan päältä. Erota keltuaiset ja laita ne kulhoon, samoin sokeri. Vatkaa seosta muutamia minuutteja niin, että siitä tulee vaaleankeltaista vaahtoa. Kaada mukaan viini ja sitruunamehu ja nosta kulho lempeästi kiehuvan vesikattilan päälle, varmista, ettei pohja osu veteen. Vatkaa seosta niin kauan, että siitä tulee ilmavaa, pehmeää tasaista kastiketta, johon jää vatkaimista pehmeitä kierteitä, kun nostat vatkaimen pois vaahdosta. Tämä vie noin 10-15 minuuttia. 

Kaada kastiketta tuoreiden marjojen päälle. Minä tarjosin zabaionen mansikoiden kanssa ja laitoin vielä annoksen päälle muutaman mintunlehden. Pidimme kovasti tästä jälkiruoasta, jonka söimme yhdessä kahvin kanssa. Aivan turha keittiöpeikko!

Kuudennen etapin kanapasta

Tänään meillä oli taas pastaa, kiintiö ei vielä ole täynnä. Selasin Nigellissima-kirjaa muutaman sivun eteenpäin toissapäiväisestä kesäkurpitsapastasta ja huomasin tomaattisen kanakastikkeen ohjeen. Tein annoksen noin neljälle, syömme loput huomenna. Muuttelin hieman ohjetta, sillä meillä ei ollut ollenkaan tölkkitomaatteja, käytin tuoreita.

Kanakastike pastalle

• 3 nahatonta broilerin rintafilettä
• 6 pienehköä tomaattia
• 4 säilöttyä paprikaa (olivat suolaveteen säilöttyjä, eivät onneksi öljyyn)
• 3 kevätsipulia
• valkosipulitahnaa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• raastettua parmesania

Aloitin leikkaamalla tomaatit lohkoiksi ja nostelin noin puolet pienen paprikapurkin sisällöstä leikkuulaudalle. Leikkasin paprikat suikaleiksi. Samoin silppusin sipulit. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja haudutin sipulia ja valkosipulitahnaa muutaman minuutin. Leikkasin broilerin fileet suikaleiksi. Otin sipulit pois pannulta odottamaan lautaselle ja kuumensin pannun melko kuumaksi ja lisäsin sille öljyä. Paistoin broilerisuikaleita pannulla muutaman minuutin, ripotin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin marsalan pannulle ja annoin sen kiehua melkein kokonaan olemattomiin. Palautin sipulit pannulle ja lisäsin sinne myös tomaatit, paprikat, tomaattipyreen ja vettä sen verran, että pannulle muodostui kastike, jossa broileripalat hyvin mahtuivat kypsymään. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että pastavesi alkoi kiehua ja pasta kypsyi. Maistelin kastiketta ja lisäsin pippuria, sekä tuoreet yrtit. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen pannulle ja sekoitin kastikkeen joukkoon. Annoksen päälle pyöritimme myllystä parmesaania. 

Kuudes etappi Giro d'Italiassa tuli juuri valmiiksi. Alkumatkasta sää oli hyvin huono, sadetta ja kovaa tuulta estivät kuvamateriaalin saamisenkin, kun kopterit eivät päässeet ilmaan. Onneksi loppumatkasta sää oli jo parempi. Tom Dumoulin jatkaa edelleen kisan johdossa, tämän päivän voittajaksi ajoi Tim Wellens, joka sai ensimmäisen grand tour-voittonsa. 

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kommentoi maanantain postausta, niin olet mukana arvonnassa, joka tehdään 16.5.

Lohta marsalakastikkeella

Eilisssä joukkueaika-ajossa oli ikävä tapahtuma, kun Garmin-Sharp-joukkue keilasi itsensä ja menetti osin mahdollisuutensa saman tien. Vaaleanpunaisen johtajan paidan sai eilen päälleen synttärisankari Svein Tuft Orica Greenedge-joukkueen ollessa aika-ajon nopein. Tänään Girossa oli jo 219 kilometrin mittainen Belfastista alkava ja sinne päättyvä tasamaan etappi. 

Upouusi pinkki pyöräni oli ensimmäisellä ulkoilutuksella tänään, kun kävimme Jyväskylän keskustassa pyöräilyviikon avaustapahtumassa. Kammenpyörittäjä jossain mielenhäiriössä otti alleen Alenaxin, joka herätti kyllä mielenkiintoa. Ajoimme ison porukan mukana pienen kiertoajelun Jyväskylässä. Alenax kesti melkein koko reissun ennen hajoamistaan. Saimme muuten blogituttavilta lämmintä pullaa maistiaisiksi, aika hyvä tarjoilu keskellä kaupunkia! Kiitos paljon!

Päivän italialaiseksi ruoaksi valitsin marsalakastikkeen lohelle. Löysin ohjeen Simple Food-blogista. 

Marsalakastike pannulla paistetulle lohelle

• 500 g lohta nahkoineen annospaloiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• 35 ml marsalaa
• 150 ml kermaa
• 60 g voita
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Mausta lohipalat suolalla ja pippurilla. Sulata puolet voista pannulla ja aseta kalapalat nahkapuoli alaspäin melko kuumalle pannulle. Paista paloja noin 7-8 minuuttia ja malta olla liikuttelematta niitä, että nahka rapeutuu. Käännä palat ja lievennä hieman lämpöä, paista palat kypsiksi, varo ylikypsymistä. 

Nosta kypsät lohipalat lämmitettyyn vuokaan ja peittele se tarkasti foliolla. Valmista kastike samalla pannulla, jolla paistoit kalan. Laita loput voista pannulle ja lisää mukaan valkosipuliraaste ja anna sen kypsyä sitä polttamatta. Kumoa marsala pannulle ja keitä sitä kokoon muutama minuutti. Lisää kerma ja sekoita, anna kastikkeen kiehua sakeaksi noin 5-6 minuuttia. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla, sekä tuoreella timjamilla, jos siitä pidät, kuten minä.

Paahdetut kasvikset lohelle

• 6 keskikokoista perunaa
• 4 porkkanaa
• 8 pientä terttutomaattia
• pätkä kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• hunajaa

Valmistele uunikasvikset hyvissä ajoin uuniin hyvissä ajoin ennen kalan paistamista. Kuumenna uuni 220 asteeseen ja ota esille suurehko uunivuoka. Kuori perunat ja porkkanat ja leikkaa ne viipaleiksi. Nosta tomaatit rankoineen vuokaan ja niiden viereen perunat ja porkkanat, sekä viipaloitu kesäkurpitsa. Lurittele päälle hieman oliiviöljyä ja sekoittele käsin. Ripottele pinnalle hieman suolaa ja pippuria ja lopuksi hieman hunajaa etenkin porkkanoiden ja perunoiden ylle. Paista kasviksia noin 45 minuuttia, kääntele puolivälissä hieman, että ne saavat hyvän paistovärin. Nosta lämmin lohipala lautaselle ja sen viereen paahdettuja kasviksia. Lusikoi päälle sakeaa marsalakastiketta. Pidimme kastikkeesta erityisen paljon, nuoriso arvioi sitä pistein 6/5.

Giron toinen etappi ajettiin osin sateisessa säässä, lämmintä oli saman verran, kuin meillä Suomessa. Kirin voitti saksalainen kaunishiuksinen Marcel Kittel Giant-Shimano-tallista. Kokonaiskilpailun johdossa on edelleen Svein Tuft. EDIT: korjaan, Michael Matthews onkin johdossa kakkosetapin jälkeen!

Armahtavat Alpit ja marsalakanaa

Tänään Alpit olivat eilistä armollisempia, Giro pääsi etenemään kauniissa, ilmeisen kylmässä säässä viimeiseen nousuun asti. Osa etapista ajettiin Ranskan puolella ja sinne se päättyi melkein Col du Galibierille. Maali täytyi lumisateen vuoksi asettaa muutama sata metriä ennen varsinaista summitia. Ensimmäisenä maaliin taisteli itsensä Giovanni Visconti.

Päivälliseksi meillä oli sitruunaista marsalakanaa Apron and Sneakers-blogin neuvoin, lisäkkeenä kesäkurpitsalettusia ja gnoccheja, joiden toimimista pakastimen kautta kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Kanan sijasta meillä oli tietysti broilerifileitä. 

• 4 broilerinfilettä
• 2 rkl vehnäjauhoja
• kahden sitruunan mehu
• 1,5 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria
• sileälehtistä persiljaa
• 2 tl kapriksia
• oliiviöljyä paistamiseen

Leikkasin fileet suupalan kokoisiin paloihin ja pyörittelin ne jauhoissa, joihin olin sekoittanut suolaa ja pippuria. Paistoin palasia oliiviöljyssä valurautapannulla niin, että niihin tuli kaunis paistopinta. Puristin kanapalojen päälle kahden sitruunan mehun, joka heti kiehui kokoon ja maustoi lihan upeasti. Annoin kanan kypsyä edelleen muutamia minuutteja sitruunamehussa. Otin sitten patakintaan käteeni ja kaadoin marsalan pannulle. En ollut varma liekittyykö se, mutta komeasti se hulahti liekkeihin. Olin paistotoimissa ulkona grillin sivupolttimolla. Pienensin lämpöä pannun alla ja annoin marsalan kiehua kokoon noin 6-8 minuuttia, jolloin viinistä muodostui tahmea kastike. Juuri ennen tarjoilua sekoitin mukaan pari lusikallista kapriksia ja silppusin päälle sileälehtistä persiljaa. 

Pari viikkoa sitten tekemäni gnocchit toimivat melko hyvin pakastamisen jälkeenkin. Olin pakannut nappulat muovipussiin irrallisina ja keitin niitä nyt pari kourallista lisäkkeeksi kanalle. Jäiset gnocchit kypsyivät noin 4-5 minuutista ja niistä tuli hieman höttöisempiä kuin tuoreeltaan. Otin niihin pienen paistopinnan pyörittelemällä niitä pannulla voissa. 

Toinen lisäke, kesäkurpitsaletut olivat vieläkin hieman vastahakoisia onnistumaan yhtä hyvin kuin lähdeblogini kuvissa näytti olevan. Kypsensin lettusia shallow fry-tapaan ja keräsin letut uunipellille, jota pidin noin sadassa asteessa grillin kannen alla ruokailuaikaan asti. Letuista tuli hieman tummempia, kuin olisin halunnut, mutta maku oli mainio. 

Huomenna Girossa on lepopäivä. Meilläkin taitaa olla tähdenlentopäivä, sillä erilaisia ruoanrippeitä on jäänyt useilta päiviltä.

Pyöräperheemme uusin jäsen, noin minun ikäiseni mummis