Sen siitä saa – silakkapihvit

Kun pitää blogia aika kauan, tulee vastaan hetkiä jolloin ei usko itseään. Katsoin tunnisteluettelostani, että montako kertaa olen jo postannut silakkapihvit. Nolla, zero, ei yhtään kertaa. Niinpä tästä ei tule revisited-postausta vaan aivan uniikki tapaus. Olisi vitsikästä sanoa, että tämä on oma reseptini, ei toki ole. Olen joskus siihen ottanut neuvoja eri paikoista, mutta nyt sentään osaan paistaa silakoita ja valmistaa muusia ilman ulkopuolista neuvoa. Jotain hyötyä sentään siitä, että on varttuneempi, kauemmin elämästä nauttinut, kuten Peter Selin sanoo. 

Silakkapihvit ja perunamuusi neljälle 

Silakkaosuus

• 400 g silakkafileitä
• 1 dl ruisjauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tilliä
• voita paistamiseen

Perunamuusi

• 1 kg puikulaperunoita
• 3 dl maitoa
• 2 ohutta uuden sadon sipulia varsineen
• 2 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• 1 rkl portugalilaista sinappia
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Lisäksi

• säilykepunajuurta
• maustekurkkua

Tästä tuli noin neljän hengen annos, meitä oli aterialla tavanomaiset kaksi, joten tähdenlentoja on tiedossa seuraavana päivänä. 

Kuori perunat ja höyrytä ne kypsiksi. Silppua sipuli odottamaan. Laita kermaviili valumaan kahvisuodaitinpussiin. 

Perunoiden kypsyessä sekoita ruisjauhoihin suolaa, pippuria ja kuivattua tilliä rasiassa, jonka kannen saa tiiviisti kiinni. Nostele silakkafileet rasiaan, sulje kansi huolellisesti, korostan sanaa huolellisesti. Ravistele ja kääntele rasiaa niin, että silakkafileet saavat kauttaaltaan ruisjauholeivityksen. 

Kuumenna uuni 100 asteeseen. Tarkista perunoiden kypsyys, jos se alkaa olla jo lähellä, laita levy pois päältä ja jätä perunat kypsymään loppuun höyryyn siksi aikaa, kun paistat silakat. 

Paista silakkafileet runsaassa voissa molemmin puolin ja nosta kypsät fileet uunin kestävään astiaan ja peitä se aina välissä. Kun kaikki fileet on paistettu, nosta astia uuniin mietoon lämpöön pysymään lämpimänä.

Kuumenna maito ja kaada kypsät perunat astiaan, jossa teet muusin. (minä käytän ikivanhaa alumiinista höyrykattilaa, siinä en valmista ruokaa pitemmälle) Lisää astiaan pari lusikallista voita ja silputtu sipuli, uuden sadon sipulia ei tarvitse kypsentää, kunhan se on oikein pieneksi leikattua. Vatkaa peruna muusiksi lisäten mukaan vähitellen kuumaa maitoa, kunnes koostumus on sopivan pehmeää. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Kastike valmistuu  nopsasti, sekoita valutettuun kermaviiliin hieman sinappia, sitruunamehua, ripaus suolaa ja pippuria ja paljon tuoretta tilliä. Kuivattukin käy, kunhan sitä on paljon.  

Meillä oli annoksessa vielä säilöttyä punajuurta ja maustekurkkia, jotenkin ne sopivat tähän perisyksyiseen ateriaan todella hyvin. 

Pitkästä aikaa gnocchit

Tänään meillä oli päivällisellä harvinaista ruokaa. Gnoccheja ei tule usein tehtyä, vaikkeivat ne loppujen lopuksi kauhean työläitä ole. Käytin muutaman vuoden takaista ohjetta, tosin lisäsin taikinaan hieman basilikaa. Tein tällä kertaa puolen kilon taikinan, josta pakastin noin puolet valmiina raakoina gnoccheina jotain toista ateriaa varten. 

Perunagnocchit

• 600 g puikulaperunoita  (kuorimisen jälkeen jäi 500 g)
• noin 100 g 00-vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• ripaus suolaa ja pippuria
• parikymmentä basilikan lehteä
• iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
• iso nokare voita paistamiseen
• suuria salvianlehtiä

Kypsensin perunat höyryssä ja kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että niitä pystyi käsittelemään, kuorin ne. Puristin ne jauhotetulle leivinlaudalle keoksi, jonka päälle ripotin jauhoja. Tein kasaan pienen kolon ja rikoin kananmunan siihen. Ripottelin mukaan silputut basilikat, suolaa ja pippuria. Taputtelin ja kääntelin aineksia sen verran, että niistä muodostui pitkulainen taikinapötkö. Sitä ei kannata kovin paljon vaivata, ettei gnoccheista tule sitkaita.

Otin taikinasta noin kananmunan kokoisia paloja, jotka pyöritin ohueksi pötköksi, noin 15 senttiä pitkäksi ja pari senttiä paksuksi. Leikkasin siitä taikinakaapimen terävällä reunalla parin sentin paloja. Palat pyöräytin italialaisen puisen gnocchilastan päällä, siinä on teräviä uria kaiverrettuna ja sillä saa gnoccheihin nätit raidat, etenkin jos osaa sitä käyttää. Minä vähän sutikoin sillä sinne päin, edelliskerrasta oli pitkä aika. Keittämistä vaille valmiit gnocchit levitin isolle lautaselle odottamaan ja noin puolet sommittelin pienille tarjottimille, jotka laitoimme pakastimeen. Kun gnocchit ovat jäätyneet, ne voi pussittaa myöhempää käyttöä varten.

Keitin suuressa kattilassa paljon vettä ja suolasin veden kunnolla. Kun vesi kiehui reippaasti, laitoin gnocchit veteen yksitellen. Kun ne kaikki olivat nousseet veden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla paistinpannulle, jonka olin kuumentanut valmiiksi ja sulattanut siinä voita. Olin jo etukäteen paistanut voissa muutamia salvianlehtiä rapeiksi. Käytin kypsät gnocchit pannulla ottamassa hieman väriä ja rapeutta pintaansa. 

Tarjosin gnocchit tällä kertaa kotitekoisten kananugettien kanssa. Käytin niihin broilerin sisäfileitä, jotka leivitin maustetuilla vehnäjauhoilla (suola, pippuri, paprikajauhe), kananmunalla ja pankomurusilla. Paistoin nugettien pinnat ensin voissa ja laitoin ne sitten uuniin 150 asteeseen siksi aikaa, että gnocchit oli viimeistelty. Lisäksi meillä oli srirachalla maustettua majoneesia.