Albóndidas en salsa amarilla de almendras

Tiedän, etten osaa espanjaa, mutta silti luulen tietäväni, että otsikko tarkoittaa lihapullia keltaisessa mantelikastikkeessa. Sellaista ainakin tein. Olen tehnyt espanjalaisia lihapullia aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet punaisessa tomaattikastikkeessa. Tällä kertaa tein toisenlaisen kastikkeen ja tykkäsimme siitä kovasti. Ohjeen otin tästä blogista ja kannustan lukemaan postauksen, se on aika kiva. Minusta oli liikuttavaa, miten hän kertoi, että isoäiti ei käyttänyt ohjeen vaatimaa sahramia, koska se oli niin kallista vaan elintarvikeväriä, joka ajaa kyllä asiansa. Minulla oli juuri tuota samaa elintarvikeväriä, ostin sitä siltä reissulta, jolla olimme katsomassa La Vueltaa Espanjassa kaksi vuotta sitten. 

Ostin sen ihan paketin vuoksi ja nyt se tuli avattua aivan Sandyn mummon muistoksi. Minulla on kyllä paljon oikeaa sahramiakin, minusta se ei ole ollut kauhean kallista ostaa Espanjasta. Suhteellista tietysti. Pikkuisen muuntelin ohjetta, mutta en mitenkään yltiöpäisesti. 

Espanjalaiset lihapullat keltaisessa mantelikastikkeessa

Lihapullat

• 350 g naudan jauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta lehtipersiljaa ja oreganoa (paljon)
• 2 pientä kananmunaa
• 3 rkl pankomurua
• 3 rkl vehnäjauhoja
• oliiviöljyä

Kastike

• 1 pieni keltasipuli
• 2 valkosipulinkyntä
• 1 viipale kuivahtanutta vaaleaa leipää
• oliiviöljyä
• muutama oksa lehtipersiljaa
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl kanalientä (meillä oli jotain lintulientä, ehkä kalkkunasta)
• 3 rkl jauhettua mantelia
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• colorante alimentario (siis oranssia elintarvikeväriä)

Aloitin tekemällä ensin lihapullat. Silppusin sipulit, valkosipulit ja yrtit (lehtipersiljan ja oreganon) ja sekoitin ne kananmunien ja pankomurujen kanssa tasaiseksi taikinaksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Paistoin pienen koepalan eikä mausteita tarvinnut lisätä. Pyöritin taikinasta 15 lihapullaa ja kierittelin ne vehnäjauhoissa odottamaan paistamista. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin lihapullien pinnat kauniin ruskeiksi kahdessa erässä. Jätin lihapullat peltilautaselle odottamaan muitten aterian osien valmistumista.

Kastikkeen tekemisen aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin sekä palasen eilistä vaaleaa leipää. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja paistoin leipäpaloja ja sipuleita hetkisen. Varoin polttamasta niitä. Lisäsin kasariin persiljasilpun ja kuullotin sitäkin hetkisen. Kaavin koko setin kannuun yhdessä valkoviinin kanssa ja surruutin sen sauvasekoittimella tasaisenpuoleiseksi massaksi. Palautin sörsselin kasariin ja kuumensin sen, lisäsin mukaan kanaliemen, mantelijauheen, sahramin, suolaa ja pippuria. Maistelin. Nostelin lihapullat kastikkeeseen, sekoittelin ja värjäsin kastiketta hieman elintarvikevärillä. Maistelin taas, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen hautumaan pienellä lämmöllä noin vartiksi. Söimme tätä todella  maukasta lihapullakastiketta pikkuisten pimentonilla maustettujen paistettujen perunoiden kanssa, mukana oli myös myöhemmin postattavia friteerattuja munakoisaviipaleita.

La Vueltan etappi meni hieman ohitse tänään, oli niin paljon juteltavaa. Voittajaksi ehti vesisateessa minulle aivan tuntematon Nikias Arndt. Kokonaiskilpailun johtaja on niinikään minulle tuntematon Nicholas Edet. Olen siis täydellisen pihalla. Ehkä huomenna pääsen kärryille. Tai tarakalle. 

Mantelimuruiset katkaravut

Perjantain päivällisen alkuruoaksi tein makeansuolaisia katkarapuja, joihin tavoittelin mantelimuruista kuorrutusta. Se jäi suureksi osaksi pannulle, mutta ainakin yritin. Kolme pulleaa katkarapua oli aivan passeli annos alkuruoaksi, kun pääruokana oli tukevaa beef wellingtonia. 

Makeansuolaiset katkaravut kahdelle

• 6 suurta raakaa katkarapua
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 50 g manteleita muruina
• suolaa ja pippuria
• limemehua
• pähkinäöljyä paistamiseen
• korianteria (unohdin)
• makeaa chilikastiketta dippaamiseen

Sulatin  jäiset katkaravut ja kuorin ne, muistin myös poistaa suolen. Jätin ravut kuivahtamaan talouspaperin päälle lautaselle. Kun ne olivat kuivaneet, ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja puristin pienen tilkan limemehua. Kun oli aika paistaa ravut, kuumensin pannulla pähkinäöljyä, valitsin sen koska pullossa oli vain vähän, sain pullon tyhjäksi. Mikä muu kuumuutta hyvin kestävä öljy käy. Sivelin rapujen pinnalle hoisinkastiketta ja pyöritin niitä mantelimuruissa. Paistoin ravut nopeasti kummaltakin puolelta. Ikävä kyllä osa mantelimuruista ei pysynyt rapujsen pinnalla, mutta onneksi osa pysyi. Tästä lähtien pessimisti ja optimisti määritellään siten, onko mantelia enemmän pannulla vai ravuissa. 

Dippasimme näitä napakoita rapuja makeaan, kaupallisen chilikastikkeeseen ja tämä setti aloitti aterian oikein hyvin. Pääruokana oli tosiaan beef wellingtonia ja jälkiruokana Delia Smithin suklaakohokas. Näin meillä syötiin isänpäivän päivällinen jo hieman etukäteen, sillä varsinaisena juhlapäivänä minä olin töissä.

Kirsikkapaistos - torta di ciliegie

Kokeilin heti tuoreeltaan toistakin ohjetta Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Ostin eilen vähän kirsikoita ja niille oli kirjassa sopiva jälkiruokaohje. Koska olimme tänään kahden kesken päivällisaikaan, puolitin ohjeen. Alle kirjaan ohjeen kirjan mukaisesti.

Torta di ciliegie - kirsikkapaistos

• 1 l (noin 600 g kirsikoita)
• 160 g mantelijauhetta
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 kananmuna
• 2 keltuaista
• 50 g sulatettua voita
• 3,5 dl maitoa
• 2 valkuaista vaahdotettuna
• tomusokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka (noin 30 senttinen). Poista kirsikoista kivet ja levittele kirsikat vuoan pohjalle. Sulata voi ja sekoita keskenään mantelijauhe, vehnäjauho, sokeri, vaniljasokeria, suola ja leivinjauhe. Lisää mukaan kananmuna ja erotellut keltuaiset, maito ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset ja lisää ne käännellen mukaan taikinaan. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle. Paista uunissa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen. Jäähdytä hieman ja sirottele päälle tomusokeria, tarjoa tuoreiden kirsikoiden kanssa, kenties vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Epäilin hieman tätä jälkiruokaa, sillä se vaikutti niin samanlaiselta kuin ranskalainen clafoutis, josta en erityisesti pidän sen pannukakkumaisen rakenteen vuoksi. Tässä paistoksessa oli mantelijauheen ansiosta (?) hieman kakkumaisempi rakenne ja pidin siitä melko paljon. Kahvin kanssa kyllä maistui! Kahden ohjeen ja kirjan selailun perusteella uskallan kyllä suositella tätä keittokirjaa muillekin. Muutamissa ohjeissa on harmillisia typoja, useita samassa ohjeessa, mutta sellaisia en huomannut, jotka vaikuttaisivat ohjeiden toteuttamiseen. Kirjan kuvat ovat kauniita ja tarinat Vittorio Gianninin suvusta ja lapsuudesta ovat kiehtovia. 

Katsoimme jälleen pyöräilyä tallenteelta. Iloksemme nykyinen tallentimemme toimii mainiosti, samoin se, että Giro-lähetyksiä edeltää ja seuraa Giro-ekstralähetykset. Niinpä niitä tapauksia ei ole ollut, että lähetysaika ja sitä myöten tallennus olisi loppunut siinä vaiheessa, kun maaliin on 3 km. Giro d'Italian 18. etappi oli suorastaan tuskallisen pitkä, 240 km. Ykkösenä ehti maaliin Matteo Trentin, hän jekutti loistavasti Moreno Moserin. Aivan upea loppu tälle etapille! Kokonaiskilpailua johtaa Steven Kruijswijk pinkissä paidassa. Jäljellä on kaksi kovaa vuorietappia ja sunnuntainen seremoniallinen päätösetappi. Huomiselle on olemassa lumivaara, sillä etapin reitti kulkee korkealle vuoristoon. Toivotaan, ettei lumi aiheuta ongelmia.

Kylmä mantelinen ja valkosipulinen keitto - Ajo Blanco

La Vuelta, vuoden viimeinen suuri ympäriajo pyörähti eilen käyntiin joukkueaika-ajolla. Meillä oli vähän kiireisempi päivä, emmekä ehtineet katsoa etapin lähetystä. Tänään on kiire ohitse ja olotila on mukavan rento ja mieli hyvä. Katsoimme perjantaina joukkueiden esittelyt, enkä sen perusteella osaa sanoa vielä, kuka voisi olla suosikkini. Ehkäpä Nairo Quintana. 

Eilen meillä oli tarjolla erilaisia tapaksia, joista omaksi suosikikseni nousi kylmä valkoinen mantelikeitto, jonka ohjeen näin ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten Rick Steinin Espanja-sarjassa. Nyt otin ohjeen keittoon Spanish Recipes by Núria-blogista. Tein keittoa kaksinkertaisen annoksen, joka riitti hyvin tapaspöytään pieninä shotteina isommallekin porukalle. Päivällisen alkuruoka-annoksen kokoisina alkuperäinen ohje (jonka kirjaan tähän) riittää neljälle.

Ajo Blanco - kylmä mantelikeitto

• 100 g eilistä valkoista leipää (ilman värikkäämpiä reunoja)
• tilkka vettä leipien kostuttamiseen
• 100 g kuorittuja manteleita
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 l kylmää vichyä
• 0,3 dl jerez-etikkaa (minä käytin sherryviinietikkaa)
• koristeluun parasta oliiviöljyä
• suolaa

Kuori valkosipulinkynnet ja käytä niitä kiehuvassa vedessä muutamia sekunteja, jäähdytä ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Mittaa oliiviöljy pieneen kattilaan ja kuumenna keskiteholla. Lisää valkosipulinkynnet öljyyn kypsymään muutamaksi minuutiksi, varo polttamasta niitä. Jätä öljy jäähtymään. Leikkaa leivästä kuoret pois, mikäli ne ovat kovin ruskeita. Kaada vesitilkka leipäpaloille ja anna niiden kostua, puristele leipää ja pieni sitä hieman. 

Kasaa kaikki aineet tehosekoittajan kulhoon (tämä annos, vähän yli puoli litraa, mahtuu useimpien sekoitinten kannuun kerrallaan, minä tein oman kaksinkertaisen annokseni kahdessa erässä), pehmennyt leipämassa, mantelit, oliiviöljy ja sen mukana valkosipuli, etikka ja vichyvesi. Suurruuttele keitto tasaiseksi ja jos haluat keitosta oikein sileää, siivilöi keitto vielä tiheän siivilän läpi. Älä kokeile keiton valuttamista juustokankaan läpi, älä ainakaan kaksinkertaisen, se ei toimi. Maistele keittoa ja lisää suolaa sen verran, että etikan maku taittuu ja valkosipuli pääsee valloilleen, ilman suolaa etikka hallitsee keiton makua. Kylmennä keitto jääkaapissa ja tarjoa oikein kylmänä muutamin oliiviöljytipoin koristettuna. 

Olemme nyt katsoneet tallenteen joukkueaika-ajosta. Reitti oli enemmän kuin kummallinen aallonmurtajalta lähdöstä vanerilevyjen päälle asetettuun maaliin. Onneksi reitti oli lyhyt ja ilmeisesti sen riskaabelit kohdat eivät koituneet kenenkään ajajan matkaa keskeyttäviksi. Aika-ajon selvitti nopeiten BMC ja ykköstilaan pitää hallussaan Peter Velits. Tämän päivän etapin, ensimmäisen maantiepätkän lähetys alkaa pian ja pääsemme heti mukaan siihen, sillä eiliset juhlat on korjattu pois ja viimeisetkin lasit tiskattu ja aseteltu paikalleen kaappeihin.

Uusi lempikeitto - espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto

Keittoja voisi syödä useamminkin, pääruokana tai kuten tänään alkuruokana. Olen oppinut viimein tekemään pieniä keittomääriä alkuruokatarkoitukseen. Nytkään ei jäänyt lusikallistakaan. Toisaalta jos keittoa jää vaikka yksi annos, sen voi syödä lounaana töissä. 

Löysin ohjeen tähän keittoon tietysti foodgawkerin kautta Los Tragaldabas-blogista. En löytänyt blogista käännöstyökalua, mutta minähän reippaana tyttönä tälläsin ohjeen itse googlekääntäjään. Siitä tuli melkoisen hassu, mutta luulen kutakuinkin ymmärtäneeni mitä ja miten. Loput säveltelin luottaen lappilaisjärkeeni.

Espanjalainen kesäkurpitsa-mantelikeitto neljälle alkuruoaksi

• 2 oikein pientä vihreää pitkulaista kesäkurpitsaa
• 1 pieni vihreä, pyöreä kesäkurpitsa
• 1 pieni keltainen, pyöreä kesäkurpitsa
• 2 uutta pientä sipulia varsineen
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• 2 rkl mantelijauhetta
• 2,5 dl lihalientä
• 2 dl kermaa
• tuoretta timjamia ja rakuunaa
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää
• pinnalle muutama tippa hyvää öljyä
• pikkuisen ibericokinkkua 
• timjamia

Pilko sipuli ja kesäkurpitsat. Jätä vihreisiin kuori, jos se on ohut, niin saat kauniin vihreän keiton. Myös sipulivarsien vihreä tuo väriä. Kuumenna oliiviöljyä kasarissa ja kuullota hetken aikaa sipulia ja kesäkurpitsapaloja. Ripottele päälle mantelijauhe ja lisää liemi ja kerma. Sekoittele ja anna keittopohjan kiehua noin 10-15 minuuttia, kunnes vihannekset ovat juuri kypsiä. Lisää tuoreet yrtit ja hieman suolaa ja pippuria. Käytä ainekset muutamassa erässä tehosekoittimessa tai käytä sauvasekoitinta, jotta saat tasaisen sileän keiton. Kuumenna keitto vielä kattilassa ja annostele sitä kulhoihin. Asettele pinnalle hieman ibericoa, paahdettua pekonimuruja tai vaikka paahdettuja mantelilastuja, kuten alkuperäisohjeesa. Minä laitoin vielä muutaman tipan hyvää oliiviöljyä ja tuoreita timjaminlehtiä pinnalle. 

Pidimme kovasti tästä mantelilla suurustetusta keitosta, jonka rakenne oli uudenlainen ja erittäin hyvä. Maku oli hentoinen, kuten ainesosaluettelosta voi päätelläkin. Tätä keittoa voisi tarjota hyvin hienompienkin illallisten alkuruokana. 

Tänään ehdimme katsoa 30 viimeistä kilometriä Vueltan kahdeksatta etappia. Maisemat olivat oikeastaan aika tylsiä, suoria teitä viljelysten välissä, eikä oikein mitään nähtävää. Loppukirissä toissapäivänä John Degenkolbin kiristä provosoitunut Nacer Bouhanni teki itsekin vähän rumanpuoleisen sivuttaisliikkeen maaliviivalla, mutta voittajaksi hänet tietysti nimettiin. Kilpailua johtaa Alejandro Valverde, toisena lempikolumbialaiseni Nairo Quintana ja kolmantena muuten vaan suosikkini Alberto Contador. Neljäntenä on stemmiä tuijotteleva Chris Froome. Huomenna päästään mäkisempiin maisemiin ja etappi päättyy kunnon nousuun. 

Jouluaamun tähdenlento riisipuurosta

jäälyhtymuotia joululta 2013

Mielessäni on vieno haikeuden tunne, sillä päähäni pälkähti mahtoiko eilen olla viimeinen kerta, kun vietimme aattoa näin oman perheen kesken. Menossa elämänvaihe, jossa nuoret alkavat irtautua kodista, eikä vielä voi tietää, missä kukin ensi vuonna tähän aikaan on. Niinpä olin erityisen iloinen siitä, että tänä aamuna heräsin hiljaisessa, rauhallisessa talossa ja kaikki muut olivat vielä nukkumassa, mutta lähellä.  

Aatonaatolta jäi melko paljon riisipuuroa, jota olen säilyttänyt yhdessä muiden jouluruokien kanssa improvisoidussa lisäjääkaapissa ulkona, muutamassa lämpöasteessa. Siellä kaikki ruoka säilyy hyvin peiteltynä, eikä tarvitse komuta koko jääkaappia läpi jotain pientä etsiessään. Tein riisipuurosta jatkojalostetta jouluaamun brunssille.

Vatkasin purkillisen kuohukermaa, johon olin lisännyt pienen lusikankärjellisen vaniljatahnaa ja maustanut hieman sokerilla. Sekoitin pehmeän vaahdon puuroon joka notkeutui mukavan ilmavaksi. Olihan puurossa alunalkaenkin kermaa.

Keitin pienen annoksen vadelmakiisseliä pakastevadelmista. Kiehautin ne noin puolessa litrassa vettä ja makeutin sokerilla. Siiviöin marjat pois ja suurustin kiisselin teelusikallisella perunajauhoja, jotka sekoitin tilkkaan vettä. En tahtonut lopputuloksesta sakeaa kiisseliä, vaan enemmän mehukeittomaista. 

Valmistin hieman mantelipraliinia koristeeksi. Silppusin leikkuulaudalla muutamia manteleita paloiksi. Kuumensin ison paistinpannun melko lämpimäksi ja kaadoin sille noin 0,75 dl sokeria, joka alkoi pian sulaa pannulla. Vahdin sitä tarkasti, ettei se palaisi, mutten sekoitellut. Sokerista alkoi muodostua ruskettuvaa karamellia. Juuri kun arvelin, että sokeri pian palaisi, nostin pannun pois liekiltä, kaadoin karamellin leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja ripottelin mantelisilpun päälle. Kun praliini oli jäähtynyt, rikoin sen murusiksi. Olisi kannattanut laittaa mantelit jo pannulle, niin ne olisivat takertunet vielä paremmin praliiniin. Otin neuvoja tähän jouluisaan aamujälkiruokaan Nordic Diner-blogista.

Annokseen lusikoin ensin muutaman ison lusikallisen pehmeää riisipuuroa, valutin vadelmamehukeittoa ympärille ja ripottelin praliinia keskelle. Ei hassumpi tähdenlento.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

jouluaamun pudding

jouluna 2013 mansikka kukkii ja viinisuolaheinä kasvaa

Tarta de Santiago

Jo viime vuonna ihastuin kovasti The Winter Guest-blogiin ja otinkin sieltä monta espanjalaista ruokaohjetta. Luen blogia ympäri vuoden ja nyt taas sain haaviini sopivan ohjeen. Tarta de Santiago on perinnekakku Galiciasta ja se valmistetaan hyvin rajatuista aineksista, mantelista, sokerista ja kananmunista (sekä mahdollisesti parista mausteesta), muutoin sitä ei saa Santiagon tortuksi kutsuakaan. Linkittämässäni miriammissyn postauksessa on muutakin kiinnostavaa luettavaa tästä aiheesta. Tein kakun puolikkaalla ohjeella, paistoin sen pienessä (halkaisijaltaan 15 cm) irtopohjavuoassa

• 2 kananmunaa
• 120 g sokeria
• 120 g jauhettua mantelia
• puolikkaan sitruunan kuori
• ripaus kanelia
• nokare voita vuoan voiteluun ja ripaus vehnäjauhoa jauhottamiseen

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Perinteisellä tavalla tehtynä kakun ainekset vain sekoitetaan yhteen, ensin kuitenkin kananmunia hieman vatkaten. Tein juuri näin, vispilöin kananmunia hetken ja sekoitin sokerin, jauhetun mantelin ja mausteet mukaan nuolijalla pyöräytellen. Kaavin taikinan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistoin sitä noin 25 minuuttia. Koska kakussa ei ole leivinjauhetta, se ei juurikaan kohoa, vaan jää melko litteäksi. Printtasin koristelua varten ristin wikin sivulta, kuten lähdeblogissa oli vinkattu ja askartelin ristin pahvinpalasta. Kun kakku oli jäähtynyt, kumosin sen vuoasta ja laitoin ristin kakun pinnalle. Sirotin topakalla kädellä tomusokeria kokonaan jäähtyneen kakun pinnalle ja nostin ristisabluunan pois.

Kakku on todella heviä kamaa, sitä ei kannata ottaa pientä viipaletta enempää. Olen ollut ymmärtävinäni, että palasen tätä kakkua saavat Camino de Santiagon (pyhiin)vaeltajat, kun pääsevät perille. Ehkä minäkin jonain päivänä?

Vueltan 11. etappi on tänään käsillä, lepopäivä on vietetty ja henkilökohtainen aika-ajo edessä. Pääsen itse katsomaan lähetystä vasta myöhään illalla, sillä tiedossa on monenlaista puuhaa tälle päivälle. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi kisa tästä eteenpäin muodostuu, kun karavaani siirtyy niihin maisemiin, joissa mekin muutama viikko sitten kävimme.

tällä ei voittaisi Nibalikaan

Välillä jälkiruokaa - uuniomenat

Uuniomenia tehdään varmaan jokaisessa maassa, jossa on omenia ja uuneja, niin myös Espanjassa. En vielä poiminut koko satoamme, neljää omenaa, vaan turvauduin osto-omeniin. Ohjeen otin täältä. Soveltelin hieman, se ei hämmästyttäne ketään. Ohjeessa vuokaan laitettiin valkoviiniä, mutta meillä oli tilapäinen puutos, mitä tulee valkoviiniin, joten laitoin kuivaa omenasiideriä. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Valmistelin kuusi omenaa poistamalla siemenkodan omenaporalla ja kuorimalla omenat. Asettelin omenat uunin kestävään vuokaan. Pilkoin parikymmentä kuorittua mantelia ja kaivelin kuiva-ainekaappia jonkun tumman sokerin toivossa. Löysin kivikovan paketin muscovadoa, mutta intiaanisokeri oli irtonaista. Arvelin sen käyvän myös. Pujottelin omenan keskellä olevaan reikään ensin vähän intiaanisokeria, sitten mantelisilppua, seuraavaksi pari pientä suklaanappia (koska Peter Selin juuri kuului kertovan Eurosportilla, että siellä missä Vueltaa ajetaan tällä hetkellä, on tapana syödä hedelmiä suklaan kera) ja pienen nokareen voita. Päällimmäksi vielä vähän sokeria ja koko omenien päälle kanelia. Kaadoin vuokaan noin 1,5 dl kuivaa omenasiideria. Paistoin omenia noin 35 minuuttia. Söimme ne vaniljakastikkeen ja kahvin kanssa.

Vueltan kuudestoista etappi, lepopäivää edeltävä näytti olevan melkoista rääkkiä. Kolmas rankka vuorietappi peräkkäin tuntui varmasti monenkin jaloissa. Lopun jopa 24 % jyrkkyys oli kyllä aivan järkyttävää. Nyt on kyllä pikku paussi paikallaan, kisa jatkuu keskiviikkona.

Chilimaustetut mantelit

Lauantaisen Oulun ruokablogimiitin teemana oli siis chili. Olin vähän paniikinomaisesti selaillut kirjoja ja blogeja löytääkseni jotain sopivaa, ennalta valmistettavaa, kuljetuksen kestävää ja jopa syömäkelpoista chilillä maustettua viemistä. En voi sanoa, että olisin aivan uinut sopivien ohjeiden meressä tai että valinnanvaikeus olisi ollut se suurin hankaluus. Se oli varmasti jo tunnustettu kokemattomuus chilin käytössä. Olin kuitenkin päättänyt, että pikkuleipiä veisin ja toiseksi viemiseksi valikoin helpoilta kuulostavat paahdetut mantelit. Sellaisia näkyi siellä täällä blogeissa ja samankaltaisia tein viime kesän lopulla Espanja-teemaviikoilla. 

Välillä on hupaisaa, miten eri maissa ja kielissä kutsutaan eri asioita. Monessa manteliohjeessa puhuttiin englanniksi "raw almonds" ja tuumin mitä ne mahtavat oikein olla. Olen Turkissa syönyt tuoreita manteleita, niitä vihreän "karvaisen" soikulan sisältä löytyviä vähän pistävän makuisia siemeniä. En kyllä usko amerikkalaisten bloggareitten käyttävän sellaisia manteleita paahtaessaan. Niin ollen päättelin tämän raw almonds olevan sama kuin meillä kaupattavat kuorimattomat mantelit.

My Diary of a Foodie-blogin vinkein kävin paahtamaan manteleita. Koska se ihana Rocoto-chilipussini ei ollut ehtymätön (tarvitsin sisältöä vielä suklaapikkuleipiin), ryhdyin heti soveltamaan ohjetta.

• 3 dl kuorimattomia manteleita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl Rocoto-chilijauhetta
• 1 tl pimentonia
• 1 tl suolaa
• 1 rkl vaahterasiirappia

Lämmitin uunin 165 asteeseen. Sekoitin kaikki mausteseoksen aineet yhteen ja pyörittelin lusikalla manteleita niin, että ne olivat kauttaaltaan seoksessa. Levitin mantelit uunipannulle leivinpaperin päälle niin, etteivät ne olleet toistensa päällä. Paahdoin manteleita noin 15-20 minuuttia, kunnes ne alkoivat tuoksua hyvältä ja mausteisilta. Kääntelin niitä pariin kertaan paahtamisen aikana. Levitin paahtuneet mantelin puhtaalle leivinpaperille toisistaan irti jäähtymään. 

Vaikka olen hyvin tottumaton chilinsyöjä, olivat nämä mantelit kyllä melko mietoja jopa minun makuuni. Kun mantelien pinta oli kuivunut, tein pienen seoksen pimentonista ja rocotosta ja pyörittelin manteleita vielä siinä, jotta saisin mukaan hieman tujakkuutta, etteivät oululaiset chiliexpertit nauraisi minua maanrakoon! Siltikin mantelit olivat chili-illan vellihousuosastoa, chiliä ei ollut juuri nimeksikään tai sitten kaikki aiempi maisteltu oli jo turruttanut makuaisteja sen verran, ettei manteleissa ollut potkua.

Exkursioni talviseen Ouluun vetelee viimeisiään. Kunhan saan hotellin aamiaishuoneesta jotain (ilmeisen chilitöntä) einettä, käännän volkkarin nokan kohti etelää. Kiitos eilisen illan emännälle ja kaikille paikalla olleille ruokabloggaajille, mukavaa oli jälleen! Lisäraporttia illasta  seuraa myöhemmin.

Äkkimakiaa baklavaa

Lauantaisen kreikkalaispäivällisen päätti baklava. Tosin pidimme elokuvan mittaisen paussin, se oli aivan välttämätöntä, että saimme pienetkään palat jälkiruokaa uppoamaan.

Koska olin niin verrattoman nokkela viime lauantaina, aloitin baklavan valmistamisen heti aamiaisen jälkeen. Filotaikinapakkaus oli otettu sulamaan jääkaappiin jo edellisenä iltana. Käytin jälkiruokaan niin pientä vuokaa, kuin mahdollista, vuokani on noin 18x18 cm kokoinen metallinen irtopohjavuoka. Viritin siihen leivinpaperisisuksen makeaa kostuketta suitsimaan. Leivonnaisen täytteeseen tuli:

• kourallinen kuorittuja kokonaisia manteleita
• niin monta kuorittua ja suolattua pistaasia, kuin jaksoin nypertää (noin 20 kpl)
• kunnon ripaus jauhettua kanelia
• samanmoinen kardemummaa (unohdin)

Hienonsin mantelit ja pähkinät Bamixin minimyllyllä, seoksesta tuli osin melko hienoa, mutta muutamia sattumia sai jäädä joukkoon. Sekoitin kanelin mukaan.

Kostukesiirappiin tuli:

• 1,5 dl sokeria (käytin vaniljatangon kotipurkista ruokosokeria)
• 1 dl vettä
• iso lusikallinen hunajaa
• muutama kuivattu neilikka

Keittelin kaikkia siirapin aineksia pikkukattilassa noin vartin verran ja jätin liemen jäähtymään.

Leikkasin filotaikinarullan kahteen osaan, mittasin silmämääräisesti, että leikattu rulla on noin käyttämäni vuoan levyinen. Toisen pötkön peittelin visusti jääkaappiin odottamaan myöhempää käyttöä. Olen lukenut monesta paikkaa ja nähnyt tv-ohjelmia, joissa kovasti toitotetaan, kuinka kiire filotaikinan kanssa on, kuinka sitä pitää hyvitellä peittelemällä odottamassa olevaa osaa kostealla pyyhkeellä ja muutenkin olla kovin hopuissaan. Toisen taikinaerän tuomalla kokemuksen rintaäänellä sanon, ettei siinä mikään hengenhätä ole. Eikä filotaikinan käsittely ole ollenkaan vaikeaa, turhaan minäkin sitä 20 vuotta arastelin.

Avasin varovaisesti filotaikinarullan ja levitin taikinakerroskasan leikkuulaudalle rullan mukana olevan muovisuikaleen päälle. Mittasin vielä millintarkasti (NOT) vuoan kokoon nähden sopivan mitan ja katkaisin levyt noin puoleen. Jäljellä oli siis kaksi neljäsosan kokoista levypinoa, puolethan kokonaismäärästä oli jo pakattu pois. Olin jo näppärästi sulattanut noin 1,5 desin verran voita valmiiksi. 

Tarkoitus oli tehdä aina kuuden taikinalevyn paksuinen kerros ennen täytettä, mutta olipa vaikea pysyä laskuissa! No, kerroksia tuli noin kuusi. Eli vuoan pohjalle levy taikinaa, kevyt mutta kattava sipaus sulaa voita pintaan, seuraava kerros, uusi voisipaus (Juu, ei ole laihdutusruokaa, mutta tuskin kukaan sellaista kuvittelikaan?), uusi taikinakerros jne, kunnes tasan kuusi kerrosta oli valmiina. Voitelin päällimmäisenkin kerroksen ja ripottelin sen päälle kolmasosan manteli-pähkinätäytettä. Jälleen kuusi kerrosta taikinalevyjä, voita, täytettä. Täytettä riitti kolmeen kerrokseen, joten taikinakerroksia oli kaikkaan neljä. Taikinalevyistä jäi aivan pieni määrä, käytin päällimmäiseen kerrokseen levyjä hieman limittäin, että sain niitä tukittua reunoille kattamaan koko vuoan. Kaikkein päällimmäinen pintakin sai vielä voisilauksen. Leikkasin terävällä veitsellä päällimmäisen pinnan salmiakkikuvioiseksi, se auttaisi valmiin leivonnaisen annospaloihin leikkaamisessa, sillä pinnasta oli tarkoitus tulla todella rapea.

Paistoin baklavaa uunin keskiosassa 170 asteessa puoli tuntia. Alensin lämpötilaa 150 asteeseen ja paistoin vielä toisen mokoman. Tarkkailin, ettei pinta pääsisi ruskettumaan liikaa. Tunnin paistamisen jälkeen nostin baklavan uunista, siirsin sen leikkuulaudalle ja leikkasin aiempia pintaleikkauksia pitkin paloiksi. Nostin leivonnaisen takaisin vuokaan ja kaadoin jäähtyneen siirapin kauttaaltaan baklavan päälle. Leivonnainen jäähtyi peiteltynä iltaan asti. Siitä tuli ihanan stickiä ja makeaa, pistaasin suolaisuus kutitti kivasti makuhermoja ja filotaikinan rapeus tuntui suussa mukavalta. En kyllä tiedä tahdonko koskaan tehdä enää baklavaa, mutta oli hauska onnistua kerran sen tekemisessä!

Varpaat reunalla, sukellus Espanjaan alkamassa!

Tänään alkaa La Vuelta, Espanjan ympäriajo ja myös blogimme alkuperäisen ruokahaasteen kolmas osa. Jokaisena Vueltan päivänä teemme jotain espanjalaista ruokaa, ottaen huomioon raaka-aineiden saatavuuden, käytettävissä olevan ajan sekä vaatimattomat taitomme tämän maan ruokakulttuurin suhteen.

Preppauskurssina katselimme DVD:ltä tuoreen brittisarjan, jossa Rick Stein autoili ympäri Espanjaa tutustuen maan eri osien ruokiin, kokkailipa itsekin kevyesti vanhan lainavolkkarin keittolevyllä. Päällimmäiseksi jäi mieleen muutama perusmauste, kuten sahrami ja pimenton. Mieltä rauhoitti se, että espanjalaisen perusruoan tärkein puoli ei ole näyttää kauniilta. Sitä ei piiperretä lautaselle pieniä nökösiä, joiden päälle asetellaan hienostuneita koristeita, vaan ruokaa mätetään isolla lusikalla lautaselle ja siitä ääntä kohti. Hyvän espanjalaisen ruoan perusta lepää hyvissä tuoreissa raaka-aineissa (missäpä maassa ei?) ja jonkunlaisessa maanläheisyydessä, siinä että käytetään sesonginmukaisia tuotteita yksinkertaisesti ja juurevasti.

Keittokirjakokoelmani Espanja-osasto on yksi kapeimmista, mutta siihen kuuluu kolme kelpo teosta. Carlos Horrillo ja Patrick Morcas ovat kirjoittaneet kirjan TAPAS, yksinkertaisia yhdistelmiä, hätkähdyttäviä makuja. Jane Lawsonin kirja Spanish kitchen ja yleisteos Välimeren keittiö - Espanja tarjoavat vinkkejä haparoivaan kauhanpyöritykseeni espanjalaisen ruoan kattilassa.

Illalla pyöräilylähetyksen alkaessa on varmasti mukava istahtaa sohvalle ja napostella Jane Lawsonin ohjein valmistettuja savuisia paahdettuja manteleita. Koska ehdin itse kotiin vasta verraten myöhään, toivon niitä säästetyn minullekin eikä niiden kyytipoika, espanjalainen finokaan ole loppunut. Olen muuttanut cup-mitat deseiksi parhaan kykyni mukaan, joten kädet kyynärpäitä myöten ristiin!

• 1,5 rkl voita
• 0,6 dl oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 3,5 dl kuorittuja manteleita (tietysti mieluiten espanjalaisia)
• 2,5 tl merisuolaa, kevyesti murskattuna
• 1 tl sokeria
• 1 tl pimentonia (=savustettua paprikajauhetta)
• 0,5 tl kuivattua oreganoa
• ripaus cayennepippuria

Sulata voi ja kuumenna se öljyn kanssa pienessä pannussa keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja mantelit ja paista niitä sekoitellen koko ajan 5-6 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nosta mantelit reikäkauhalla lautaselle talouspaperin päälle, jolloin ylimääräinen rasva valuu pois. Sekoita suola, sokeri, paprikajauhe, oregano ja cayennepippuri kulhossa. Lisää mantelit ja sekoittele mausteseos kauttaaltaan manteleiden ympärille. Levitä mantelit tarjottimelle ja anna jäähtyä. Tarjoile pikkupurtavana kylmän finon kanssa.

Tällä hetkellä en vielä osaa nimetä omaa suosikkiani Vueltaan, mutta tämänpäiväinen joukkueaika-ajo toimii oivana ajajien esittelynä.