keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

The Original Apéro

Tyylikäs hellepäivän drinkki syntyy helposti, eikä siihen tule dashia sitä ja dashia tätä ja puolta koneellista tiskiä, vaan muutama ainesosa vain. Tämä Noilly Prat-vermuttipohjainen juoma on nopea valmistaa. 

Noilly Prat Apéro

  • 5 cl Noilly Prat-vermuttia
  • sitruuna- tai limeviipale
  • rosmariinin oksa
  • jäitä 
  • Perrier-vettä sen verran kuin haluat
Mittaa viinilasiin vermutti, lisää sitrusviipale,  rosmariinin oksa ja jäitä. Kaada päälle sen verran mieluista vettä sen verran miten pitkän drinkin haluat. Nauti heti ja tunnet miten ranskalainen virkistys valtaa olosi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään juomakokeilujamme. 

Katsoimme tänään 11 kirkkoa, joista toisena katsottu oli neljässadas kirkkolistallamme, kahteen pääsi sisälle ja kolmessa oli vaivaisukko. Sen lisäksi menimme toteuttamaan kuukausia kerätyn mieliteon, söimme hampurilaiset ja se veti aivan veteläksi, mahtoi olla niin yliravitsevaa ruokaa. Onneksi oli jemmassa tämä kimarapostaus. Huomenna sitten jatkuu omakokkaus. 


Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja myönnän katsoneeni samalla pieniä iltapäiväunia. Näin unta, että Tadej Pogacar voittaa ja keltaidassa jatkaa Mathieu van der Poel. Ja kappas, niin kävi oikeastikin!



tiistai 29. kesäkuuta 2021

Täydellinen päivä

Mitkä ripset!

 Tämä päivä on ollut aivan mahtava:

  1. Viides Campareissu2021 alkoi.
  2. Sää on minulle sopiva kesäkeli, ei liian kuuma, mutta aurinko paistaa.
  3. Minulla on kiva kesämekko.
  4. Näimme kuusi kirkkoa, joista viisi oli hienoa ja kuudes sopivan ruma.
  5. Kuudesta kirkosta kolmessa oli vaivaisukko.
  6. Ruoka oli ajatuksena hieman jännittävä, en ole tehnyt uppomunia retkiolosuhteissa, mutta ruoka onnistui aivan täydellisesti ja oli niin ranskalaista, niin ranskalaista.
  7. Mark Cavendish voitti Tour de Francen etapin ja minä melkein itkin yhdessä hänen kanssaan. 
Sain viime vuonna sisareltani Rachel Khoon kirjan Little Paris Kitchen, mutta en jostain syystä oikein perehtynyt siihen silloin. Onneksi nyt aloin lukea sitä, sehän on täynnä mahtavia ruokaohjeita. Muutaman raaka-aineen periranskalaisia ruokia, joitten pelkät kuvat saavat kuolan valumaan. Valitsin sieltä tänään sellaisen, missä grillataan purjoa ja tehdään uppomunat. 


Purjoa, kinkkua ja uppomunia kahdelle

  • 2 purjoa, niin nuorta kuin mahdollista
  • oliiviöljyä 
  • 2 kananmunaa
  • pari tippaa valkoviinietikkaa
  • 6 viipaletta ohutta kinkkua (ranskalaista mieluiten, mutta meillä italialaista saatavuussyistä)
  • vinaigrette: 1 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl oliiviöljyä,  1 tl karkeaa Dijon-sinappia, ripaukset suolaa, sokeria ja pippuria
Teimme aterian tiimityönä, Antti hoiti kattamisen ja purjojen grillaamisen ja minä tein uppomunat, vinaigretten ja annosten kokoamisen. Leikkasin purjot ensin niin, että vihertävät osat jäi pois ja halkaisin ne pitkittäin, mutta jätin kannat, jotta ne pysyisivät koossa. Liotin purjoja noin 10 minuuttia kylmässä vedessä ja huljuttelin niitä, että mahdollinen hiekka lähti pois. Antti  sutikoi purjoihin hieman oliiviöljyä ja sytytti grillin (Lotus Grill joka toimii kirjaimellisesti muutamalla hiilipalalla ja grillaamisen jälkeen tuhkaa jää sen verran, että mahtuisi tikkuaskiin). Kun hiilet olivat parahultaiset, hän alkoi grillata purjoja, arvelimme että se veisi noin 6-10 minuuttia. 

Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi. 

Samaan aikaan laitoin retkikattiloistamme suurimpaan (taitaa olla 3 litrainen) vettä kiehumaan. Minun oli tarkoitus rikkoa kaksi kananmunaa omiin kuppeihinsa odottamaan. Olen paljastanut, että tunnen suoranaista ahdistusta, mikäli minulla on varastoissani vähemmän kuin 10 kananmunaa. Retkiolosuhteissa voin tinkiä määrän neljään. No, nyt minulla oli neljä kananmunaa, joista kahdesta meni heti keltuainen rikki, vaikkeivat olleetkaan vielä pilalla. Onneksi siis kaksi oli siis tarvittavassa kunnossa, keltuaiset pysyivät koossa. Huomenna syömme munakkaat aamiaisella, ei siinä sen kummempaa. Pitää muistaa ostaa kananmunia, ettei ala ahdistaa.

Laitoin siis ne kaksi kunnollista kananmunaa omiin kuppeihinsa (tuli tiskiä vähäsen paljon) ja laitoin niihin tipat valkoviinietikkaa. Kun purjot olivat olleet grillautumassa muutamia minuutteja, kiepautin kiehuvaa vettä kattilassa kauhalla reippaasti ja kumosin kananmunat yksi kerrallaan veteen ja kauhoin niitä, että valkuaista jäisi mahdollisimman paljon lähelle keltuaisia. Annoin munien kypsyä kolme minuuttia ja nostin ne sitten kauhalla lautaselle paperin päälle. 

Purjot olivat sopivasti kypsiä ja kokosin annokset laittamalla kummallekin lautasille kaksi purjon puolikasta, siihen päälle kolme ohutta kinkkuviipaletta, uppomunan ja ylimmäksi lusikoin vinaigretten. Nyt pitää kyllä sanoa, että vaikka itse sanonkin, niin olipa tyylikäs ruoka, etenkin kun se tehtiin camping-olosuhteissa. Alan haaveilla kohokkaista airfryerillä ja sen sellaisesta. Rachel Khoo on kyllä velho!





Kuten jo postauksen alussa tulin spoilanneeksi, Tour de Francen neljännen etapin voitti Man-saarten Räpsyripsi, Mark Cavendish, joka sai tälle kaudelle Lidl-tiimiltä (on sillä oikeampikin nimi) vielä mahdollisuuden. Hänhän voitti keväällä Turkin ympäriajossa neljä etappia, mistä riemuitsin suuresti. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran etapin Tour de Francessa, vaikka hän on voittanut vaikka mitä uransa aikana. Arvasin heti, että maaliintulon jälkeen meistä kummatkin itkevät, enkä ollut väärässä, niin Markin kuin minunkin silmäkulmat kostuivat. Ehkä myös täydellisellä päivällä on osuutta asiaan. Mathieu van der Poel jatkaa keltapaidassa. 

Oikean väriset crocksit.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Ranskalainen bistrosalaatti

Meillä oli hieman juhannusruokien jatkojalostusta meneillään, ajattelin ensin tehdä quichen, mutta ne on niin nähty.  Jääkaapissa oli pizzataikinarulla, jonka päivämäärä jo hätyytteli. Niinpä tein överipitsan (en kehtaa sanoa sitä pizzaksi) johon meni niin savu- kuin graavilohetkin. Koska arvelin paistokseni olevan jokseenkin heviä evästä, tein sille kaveriksi ranskalaisen bistrosalaatin, hyvin yksinkertaisen lisukkeen, jollaista Ranskassa usein tarjotaan vaikkapa sen quichen tai entrecoten kaverina. 

Ranskalainen bistrosalaatti

  • friseesalaattia
  • tuoretta ranskalaista rakuunaa
  • tuoretta persiljaa
  • 1 uuden sadon sipuli (mieluiten punasipuli, mutta minulla ei nyt ollut sellaista)
  • 1+ 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl sokeria
  • pippuria
  • suolaa
  • saksanpähkinöitä
  • sitruunalohkoja
Aloita viipaloimalla sipuli mieluiten mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Laita tiiviisti suljettavaan rasiaan etikka, 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä, sokeri, ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Nostele sipuliviipaleet rasiaan, sulje kansi ja ravistele niin, että sipuliviipaleet saavat joka puolelta vinegrettekylvyn. Jätä maustumaan ainakin puoleksi tunniksi. Punasipulista tulisi nätimpää, harmi ettei minulla ollut sitä. 

Revi tammenlehväsalaattia (jota minulla ei myöskään ollut, joten käytin friseesalaattia) suljettavaan kulhoon, lisää mukaan rakuuna ja persilja (jätä vähän jemmaan)ja kaada päälle sipulit vinegretten kanssa. Sulje kulho kannella ja ravistele kunnolla. Nostele salaatti vadille ja ripottele päälle hieman saksanpähkinöitä ja lurita vielä toinen ruokalusikallinen oliiviöljyä pinnalle. Lisää vielä hieman persiljaa ja rakuunaa. Laita lautasen reunalle vielä sitruunalohko, josta voi puristaa hieman piristettä, jos salaatti sitä kaipaa. Sopi oikein hyvin överipitsan lisäkkeeksi. 



Tour de Francen kolmas etappi oli taas hilly-tyyppinen, tällä kertaa Bretagnen eteläreunalla. Välillä satoi ja välillä paistoi, siihen varmaankin perustuu seudun vihreys, ainakin näin keskikesällä. Nyt ei oikein tunnu kivalta katsoa tätä kisaa, kun kolareita ja kaatumisia on niin paljon, yksi jos toinenkin on niin asvaltti-ihottumassa ja pahemmassakin. Voittajaksi ajoi Tim Merlier, joka ajaa ensimmäistä Touriaan. Ihan lopussa Caleb Ewan ja Peter Sagan vielä kolaroivat ja menivät pitkin asvalttia niin, että sydämestä otti. Keltaisessa paidassa jatkaa Mathieu van der Poul. Huomenna on sitten 150 kilometrin tasamaan etappi. Nyt sitten riittää kolaroinnit, onko selvä?

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Aprikoosifinancierit


Tänään oli pakkoleivontapäivä, tai ainakin oli pakko käyttää aprikoosit ennen kuin ne kaikki olisivat ehtineet mennä pilalle. Vadissa oli 7 aprikoosia, joista kaksi meni suoraan kompostiin ja viidelle oli keksittävä jotain, mieluiten Ranskaan kallellaan olevaa, onhan Tour de Francen toinen kilpailupäivä. Löysin ohjeen financier-leivoksiin, jollaisia olen kauan sitten kerran tehnytkin. Silloin käytin niihin vadelmia. Se ohje löytyy vuoden 2014 postauksesta

Tänään käytin ohjetta täältä, se on vielä kauempaa historiasta, vuodelta 2012. Blogi näyttäisi olevan yhä olemassa, kymmenvuotias kuten CampaSimpukkakin. Ohjeessa oli pieni epäloogisuus ainesten lisäämisen suhteen, mutta tein kuten parhaaksi näin. Alex sai aikaan 12 leivonnaista, mutta minulla oli varmaan vähän isommat vuoat, tuloksena oli 9 kpl. Minua laiskottaa nyt ihan hirveästi ja laitan mitat suoraan cuppeina, älkää suuttuko. Lähdeohjeessa tehdään gluteenittomia leivonnaisia, siinä käytettiin riisijauhoa, jota minulla ei ollut, joten korvasin sen vehnäjauholla. 

Aprikoosifinancierit

  • hieman voita vuokien voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen
  • 1 cup mantelijauhetta
  • 1/2  cup vehnäjauhoja
  • 3/4 cup sokeria
  • 1/2 cup sulatettua voita
  • 1 tl vaniljauutetta (manteliuutteen sijaan)
  • ripaus sokeria
  • 5 kananmunan valkuaista
  • 5 aprikoosia
  • tomusokeria koristeluun
Kuumenna uuni 220 asteeseen ja voitele vuoat ja jauhota ne vehnäjauholla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Minä käytin ihan pikkuisia piirakkavuokia ja noin 1,5 dl vetoisia alumiinisia kertakäyttövuokia. Leikkaa aprikoosit lohkoihin. 

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja jemmaa keltuaiset johonkin muuhun käyttöön  (minä intouduin tekemään jäätelöä). Mittaa kulhoon mantelijauhe, vehnäjauho, vaniljauute, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää mukaan valkuaiset ja vatkaa hetkinen, lisää sitten sula voi ja vatkaa vielä hetkinen. Jaa taikina vuokiin ja laita taikinan päälle aprikoosilohkoja, noin 3-4 palaa/vuoka. 

Paista leivonnaisia ensin 7 minuuttia ja pienennä sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 7-15 minuuttia, kunnes financierien pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat leivokset valmiita. Kaksi matalien pikkuvuokien annokset tulivat kypsiksi hieman nopeammin kuin alumiinivuokien. Siivilöi jäähtyneiden leivonnaisten päälle tomusokeria. 


Tour de Francen toista etappia luonnehdittiin sanalla hilly ja sillä oli mittaa 185 km. Ainakin neljä ajajaa on jo joutunut keskeyttämään, mutta ei tietääkseni kukaan suosikeistani, enkä tiedä kummasta eilisen suurkasoista loukkaantumiset tulivat. Mutta saldona oli luunmurtumia ja haiman repeämistä, mitkä kuulostavat kauhealta. Että ihminen työssään saa tuollaisia vammoja on kamalaa. 

Emme ehtineet katsoa kovin tarkasti etappia, sillä teimme puuhommia ja jäätelötöitä. Liikahdin todella nopeasti, kun Kitchen Aidin jäätelökulhon mekanismi toimi kuten pitääkin ja lopetti veivaamisen jäätelön tullessa valmiiksi. Luulin, että nyt se meni rikki, mutta eihän toki. Tulipa hyvää jäätelöä. Asiaan, etapin voittaja oli Mathieu van den Poel ja hyvityssekuntien turvin hän sai keltapaidankin ja lähtee huomenna johtajana kolmannelle etapille. Toisena on Julian Alaphilippe kahdeksan sekunnin päässä. 

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Tour de Francen aloituscocktail

Tänään alkaa CampaSimpukan 11. ranskalainen ruokahaaste. Ruokailumme oli kuitenkin melkoisen kotosuomalaista, meillä oli perhepäivälliset ja puuhaa riitti. Teimme kuitenkin eilen jo tämän pirteän kimaran, joka on oikein ranskalainen. Meillä oli jääkaapissa avattu pullo Suzea, jota voi luonnehtia hieman mummojuomaksi, mutta ei se haittaa. 

Kesäinen Suze-GT yhdelle 

  • 1,5 ouncea (ounce on noin 3 cl) giniä (meillä Bulldogia)
  • 0,5 ouncea Suze-katkeroa
  • 0,25 ouncea limetin mehua
  • muutama tippa Angosturaa
  • tonicia 
  • jäitä
  • limettiviipale
Viilennä lasi jäillä, kaada ne toiseen astiaan. Mittaa kylmään lasiin gini, Suze, limetin mehu, Angostura ja sekoita. Kaada jäät takaisin lasiin ja toppaa tonicilla. Lisää mukaan viipale limettiä. Tosi kiva kesäinen juoma! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään cocktailkokeilujamme.

Tour de France 2021 alkoi meille mieluisalta Bretagnen alueelta, sinne oli tarkoitus tänä kesänä mennä paikan päälle katsomaan. Niin ei käynyt. En ollut ottanut erityisemmin selkoa joukkuiden kokoonpanoista, mutta sen verran lunttasin, että Tadej Pogacar, Primoz Roglic, Geraint Thomas, Richard Carapaz, Chris Froome, Andre Greipel, Julian Alaphilippe, Mark Cavendish, Aljandro Valverde, Nairo Quintana ja Peter Sagan ovat mukana. Minulle tämä on mitä mieluisin valikoima, siinä on lemppareitani niin mäkiin kuin kiriinkin. Toivon, että Mark Cavendish voittaa etapin ja Peter Sagan myös, Nairo Quintanasta ei enää uskalla kovin paljon toivoa. Chris Froome on päässyt asettamastani epämieluisuuspannasta, mutta voittajaksi paremmin kelpaisi minulle Primoz Roglic tai Julian Alaphilippe, etenkin jos viimemainittu muistaa, ettei tuuleta liian aikaisin. 

Ensimmäinen etappi oli heti ihan isojen poikien etappi, 197 km tönkäreistä reissua, joka päättyi ylämäkeen. Matkan aikana oli kaksi pahaa kolarisumaa, joista toisen aiheutti katsojan tielle yltänyt kyltti. Muutamia keskeytyksiä taisi tulla heti ekalla etapilla. Voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe ja hän tietysti ajaa huomenna keltaisessa johtajan paidassa. Vielä ei tiedä jääkö huomiselta moniakin tulematta lähtöviivalle, Chris Froomen ajo ainakin näytti melkoisen tuskaiselta. 

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Lohi-pinaattitäytteinen nokkospannarirulla

Eilen tein liikaa nokkoslettutaikinaa ja lohirilletteä. Niistä piti tänään hankkiutua eroon, sillä seuraava campareissu lähestyy. Jatkoin hieman lettutaikinaa ja tein siitä pannukakun, jonka täytin pinaatilla ja lohirillettellä. 

Tähdenlentopannarirulla


Pannukakku

  • 3 dl eilistä nokkospannukakkutaikinaa
  • 3 rkl sulatettua voita (jäi eilen lettujen paistosta)
  • 2 kananmunaa
  • 1 dl kermaa
  • suolaa ja pippuria
Sekoitin kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kaadoin sen leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paistoin pannukakkua 225 asteessa noin 20 minuuttia. Taikina kupli oikein mehevästi, melkein säikähdin, kun vilkaisin uuniin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen, että mitä uunissani kasvaa! 


Kun pannukakun pinta oli mukavan ruskettunut ja paistoaikaa oli kulunut noin 20 minuuttia, nostin pannarin pois uunista ja kumosin sen toiselle leivinpaperille jäähtymään.


Täyte

  • noin 200 g eilistä lohirilletteä
  • muutama kourallinen babypinaatinlehtiä
  • noin 3-4 rkl karpaloita (niitäkin jäi eiliseltä)
Kun pannukakku oli jäähtynyt, levitin lohirilletten tasaisesti pannarin pinnalle ja siihen päälle sen verran pinaatinlehtiä kuin sopuisasti mahtui. Käärin levyn rullalle ja laitoin leivinpaperin suojissa jääkaappiin odottamaan ruokailuaikaa. 

Koristeeksi

  • 1 pienehkö avomaankurkku
  • tilliä
  • oliiviöljyä
  • pippuria
Otin pannarirullan jääkaapista ja avasin sen kääröstä pitkän malliselle vadille. Kuorin avomaankurkun niin, että siihen jäi ohuita raitoja kuorta. Viipaloin kurkun mandoliinin ohuimmalla asetuksella todella ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin kurkkuviipaleet rullan päälle, sekä tilliä, oliiviöljyä ja pippuria. Vadin reunoille leikkasin pieniä vesimelonipaloja ja murustelin fetaa. Rullan sisällä olevat karpalot olivat oivia pieniä makupommeja. 

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Hortoiluletut ja lohirillette revisited

Tein pari vuotta sitten ensimmäisen kerran nokkoslettuja ja silloin nokkosia piti monen vuoden ahkeran (en minä) kitkemisen jälkeen etsiä ja saalis oli laiha. Viime vuonna niitä oli taas vähän enemmän ja letut paistuivat silloinkin. Tänään saimme kerättyä oikein hyvän satsin pisteleviä lehtiä. Tein 4 dl lettutaikinan ja paistoin siitä tänään noin puolet ja lopusta teen huomenna pannukakun jotenkin soveltaen. 

Nokkoslettutaikina

  • noin litra nokkosenlehtiä
  • 1 l vettä nokkosen ryöppäämiseen
  • 4 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • 20 g sulatettua voita taikinaan + runsaasti paistamiseen
  • karpaloita koristeluun
Revin nokkosen lehdet irti varsista hansikkaat käsissä. Pesin lehdet ensin kylmässä vedessä ja käytin ne salaattilingossa, lehdissä oli ulkoa tuotaessa niin paljon siitepölyä. Kiehautin vettä kattilassa ja laitoin lehdet kiehuvaan veteen noin pariksi minuutiksi, tämä vie lehdistä pistelevyyden. 

Valutin ryöpätyt ja kokoon menneet lehdet, laitoin ne blenderin kannuun ja kaadoin päälle puolet maidosta. Surruutin seoksen tasaiseksi vihreäksi liemeksi. Lisäsin kannuun muut ainekset, lopun maidon, suolaa ja pippuria, kananmunat, sulatetun voin ja vehnäjauhot. Blenderi teki työtä käskettyä ja taikinasta tuli tasainen ohuenpuoleinen liemi. Kaadoin sen toiseen kannuun, että pääsin pesemään blenderin kannun. Taikina sai tekeytyä kannussa huoneenlämmössä pari kolme tuntia, ei haittaisi pitempikään aika. 

Kun oli aika valmistella päivällinen, kuumensin pienessä kattilassa ison nokareen voita paistamista varten. Otin esille nelikoloisen lettupannun ja paistoin 12 lettua. Pidin niitä lämpöastiassa odottamassa. Kun arvelin, että nyt lettuja on tarpeeksi, laitoin loput tiiviiseen rasiaan ja käytän sen huomenna johonkin. 

Päivällisen toinen osa oli lohirillette, jollaista en ole tehnyt kuin kerran aikaisemmin ja siitä onkin jo aikaa, se oli vuonna 2013. Vilkaisin silloista ohjetta ja siihen aikaan runsaita kommentteja. Tuli ikävä sitä aikaa, kun kommentoimme toistemme postauksia, ystävät. Tein rilleten nyt vähän eritavalla, ihan omasta tai asiakkaan päästä. Näistä ainesmääristä tuli noin 4-6 hengen annos, joten nyt kun söimme kahden hengen määrän, on lopuille keksittävä huomenna jotain. Viime kerralla käytin maustekurkkua, mutta nyt käytin avomaakurkkua ja myös kaprista, kuten silloin jo arvelin, että voisi sopia. En ollut väärässä. 

Lohirillette kahdesta lohesta 

  • 200 g raakaa lohta
  • 150 g lämminsavulohta 
  • 2 uuden sadon punasipulia varsineen
  • 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
  • 2 tl pieniä kapriksia
  • 150 g ranskankermaa
  • 2-3 rkl sulatettua voita
  • suolaa ja pippuria
  • runsaasti tuoretta tilliä silppuna
  • puolikas avomaankurkku kuorittuna ja raastettuna
  • toinen puoli avomaankurkusta viipaleina koristeluun
  • rucolan lehtiä
Laitoin ranskankerman kahvisuodatinpussiin valumaan. Poistin raa'asta lohipalasta nahkan ja ruodot. Laitoin palasen tiiviisti suljettavaan astiaan ja kaadoin kalan päälle niin paljon kiehuvan kuumaa vettä, että kala peittyi kunnolla. Suljin astia kannella ja jätin kala kypsymään noin puoleksi tunniksi. 

Silppusin sipulit, tillin ja kaprikset. Kuorin avomaankurkun ja raastoin siitä ensin puolet karkeaksi raasteeksi ja leikkasin mandoliinilla loput niin ohuiksi viipaleiksi kuin mahdollista. Puristelin kurkkuraasteesta vettä pois ja kokosin kulhoon kurkkuraasteen, sipulit, kaprikset ja raastoin mukaan sitruunankuoren. Murustelin savustetun lohen kulhoon, otin pois ylimääräistä rasvaa, nahkan ja ruotoja. Sekoittelin. 

Kun kuumassa vedessä lempeästi kypsennetty lohi oli valmista, nostin palasen paperin päälle valumaan ja jäähtymään. Kalan jäähdyttyä pienin senkin mukaan muiden ainesten kanssa samaan kulhoon. Sekoitin massaan valutetun ranskankerman ja puristin mukaan sitruunamehua, maustoin suolalla ja pippurilla. Maistelin, lisäsin sitruunaa,  suolaa ja pippuriakin. Tilliä voi aina lisätä. Sekoitin tasaiseksi. 

Kokosin annokset sullomalla stanssiin rilletteä soikeille lautasille, joille olin asetellut jotain vihreitä salaatinlehtiä, tällä kertaa rucolaa. Painoin rilletten pinta tasaiseksi stanssin kannella, mutta sen voi tehdä myös lusikalla tai pienelle lastalla tai nuolijalla. Poistin stanssin ja koristelin ohuilla kurkkuviipaleilla, tillillä ja pippurilla. 

Nostin lautasen toiseen päähän pinon lämpimänä pidettyjä pinaattilettuja ja nostelin päälle jäisiä karpaloita. Lurittelin niin rilleten kuin lettujenkin päälle pikkuisen sulatettua voita. Tämä oli meille 30-vuotishääpäivän ateria ja sopi tilanteeseen oikein hyvin. Rikkaruohoja syömällä pääsee pitkälle!


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Huono muisti – parempi mieli

Tämä kesä on alkanut oikein mukavasti, on tarpeeksi lämmintä, tarpeeksi hyttysiä, olen #ihaneläkkeellä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä kaikki lomat, lomaukset, palkattomat ja muut oli käytetty ja viime heinäkuusta alkanut töistä pois oleminen on muuttunut eläkeläisyydeksi. Tarkalleen ottaen olen nyt ilman työtä, sillä eläkepäätöstä ei ole vielä tullut. Esimies tuona kesäkuun ensimmäisen päivän aamuna oli kiltteyttään käynyt poimimassa minulle kimpun kukkia, sain työtodistuksenkin ja myöhemmin samana päivänä avasimme viime heinäkuussa työkavereilta viimeisenä työpäivänäni saamani samppanjapullon. Söimme myös kotioloiksi oikein fiinisti. Nyt kaikista työkavereilta saamistani lahjoista on vielä käyttämättä lahjakortti kuumailmapallolennolle, enkä ole vielä kokeillut kaikkia ohjeita minulle vartavasten tehdystä keittokirjastakaan. Mutta eihän tässä ole kiire, #kunontuotaaikaa.

Seuraavana päivänä lähdimme reissuun ja  olemme nähneet kauden 2021 kolmella ensimmäisellä campareissulla jo 152 kirkkoa. Koko kirkkolista on noin 335 kirkon mittainen. Olen kyllä saanut jo monta kertaa huomata, ettei sen enempää taulukkooni kuin muistiinikaan voi aina luottaa. Olen kääntänyt sen hyveeksi, kuten otsikossa lukee. Se saa päätyä myös CampaSanastoon

Viimeisin, eilen päättynyt campareissu oli 9 päivän mittainen ja CampaAdrian mittariin tuli noin pari tuhatta kilometriä. Yövyimme kahdeksalla leirialueella, joista jokainen oli oikein kiva. Ei yhtään sellaista, minne emme enää mene, mutta muutamaan emme mene kesän kuumimpaan sesonkiaikaan. Hinnat ovat hieman viime vuotisesta nousseet ja joissakin paikoissa sille ei oikein palvelullista perustetta löydä, mutta on leirintämatkailu silti muita maksullisia majoitusvaihtoehtoja huomattavasti edullisempi. Moni leirialue oli vielä hyvin hiljainen, mutta kausi varmaankin on hyvin jo käynnistymässä, kun koulujen lomat alkoivat. Ulkomaalaisia matkailijoita emme nähneet kuin ihan muutaman. Ulkoruokintaa oli vain siinä mielessä, että söimme monta ateriaa auton ulkopuolella, mutta ravintoloissa emme käyneet. Kuvassa viikon ruoat näyttävät melko samoilta joka päivä, mutta eivät ne olleet, vakuutan. 

Museoissa emme paljon käyneet, vain Uudenkaupunkin automuseossa, Bonk-museossa ja Wahlbergin museotalossa, joista viime mainittuun saimme jopa aivan erityisen esittelyn instatuttavan kutsumana. Se oli luksusta. Automuseossa koin jonkunlaisen back to USSR-hetken, kun lippuluukulla tarjosin maksuvälineeksi korttia ja sain palautetta melko jähmeään äänensävyyn, että täällä ei tuommoiset käy, käteinen vain. Kuulin myöhemmin, että se on museon tyyliä, joten se on silloin ihan ok. Sama kuin jos unohtaa papiljotin takaraivolle ja kaupassa siitä joku huomauttaa, niin vastaa vain, että se on muotia (opittu Ally McBealista)

Bonk-museo on riemastuttava lööperilä, jossa mikään silminnähtävä ja käsinkoskeltavakaan ei ole varsinaisesti totta. Olen kuullut, että jotkut kävijät ovat siitä suuttuneet, kun eivät ole tienneet ennalta mistä on kyse. Kesätyönä Bonk-museon oppaana oleminen saattaa aiheuttaa loppuelämän totuudessa pidättäytymisen, mikä ei liene huono asia sekään. Rajansa se on höpöpuheenkin laskettelulla, noin yksi kesä. Wahlbergin museotaloon pääsimme siis yksityisesittelyyn, missä sitten menikin mukavat 90 minuuttia. Jos tästä koronasta ei minulle henkilökohtaisesti mitään muuta hyvää koidu niin se, että saatuani tämäntapaisen kutsun, jopa minä otan sen innokkaasti vastaan. Kiitos Mari!

Kirkkojen katselu oli edelleenkin meille se ykkösjuttu tälläkin matkalla ja niitä me näimmekin oikein laidasta laitaan. Kokosin muutamia eri teemoja, joita kuvista nousi esille. En yritäkään kertoa joka kirkosta (koska en enää muista) sillä kuka sellaista jaksaisi lukea. 

Kokonaismääräksi tuli siis 80 kirkkoa, joukossa oli kyllä muutama kappeli, mutta ei se olen niin nokonuukaa. Mukana oli myös sellainen kirkko, jonka olimme jo nähneet, muttemme muistaneet. Ja sellainen, jonka muistimme nähneemme, mutta muistimme väärin. Variaatioita riittää. 

Tykkään katsella erilaisia yksityiskohtia, eikä se koske vain kirkkoja, vaan yleensä maailmaa. Kivoja juttuja, omituisuuksia, hämmästyksen aiheita. Pidän ikkunoista, lukoista, #äärestälaitaan-kuvista, hautausmaista, hassuista kylteistä tai rakennusten yksityiskohdista, jotka kertovat menneestä tai nykyajasta. 


Viime kesänä jo ihastuin kirkkojen läheisyydestä usein bongattaviin pieniin museoihin. Tavalliseen aikaan ne ovat kai kesäisin silloin tällöin aukikin, mutta nyt jo toista kesää (tai ehkä tänä vuonna ne avautuvat hieman myöhemmin kesällä) ne ovat olleet visusti kiinni. Minua alkoi huvittaa ajatus museosta, jonka oven poikki on vähintään yksi salpa ja sinne ei kenelläkään ole asiaa. Punainen lautaseinä on vielä plussaa. Usein nämä pienet museot ovat entisiä viljamakasiineja, joitten kautta hoidettiin vilja-asioita ennenvanhaan. 

Jo caminolla 2016 viehätyin Espanjassa ovista ja aloin ottaa niistä kuvia, mitä enemmän rempallaan ja kulahtanut sen parempi. Myöhemmin aloin kuvata kaikenlaisia ovia. Antti usein kysyy minulta, että onko tuossa sinulle hyvä ovi. En ole tulkinnut sitä kehotukseksi häipyä. Saatan olla hidas. Kirkoissa on hienoja ovia, nekin tällä haavaa hyvin usein kiinni. Tiekirkkokausi on alkamassa, joten jonkun verran Suomen kirkoista avaa oviaan tällä ja ensi viikolla muutamiksi kesäisiksi viikoiksi. 
Jotkut asiat kirkoissa ja kappeleissa alkavat kiinnittää huomiotamme ja tällä kertaa kohdalle osui monta #jotainkolmekulmaista. Näitä usein 60-luvulla rakennettuja pieniä kirkkoja on jotenkin kiva katsella, ne mahtuvat kuvaan ja silmiin päätä kääntämättä ja minua tuo muotokieli kyllä puhuttelee. Moni näistä oli pieniä lähiökirkkoja ja hautausmaiden kappeleita. 
Etenkin Pohjanmaalla on rikas vaivaisukkoperinne. Olemme niitä aiemminkin hoksanneet reissuillamme ja nyt olemme oikein metsästäneet niitä saadaksemme nähdä mahdollisimman monta. Ikäväksemme kuulimme, että juuri viime viikkoina on tapahtunut monia vaivaisukkojen turmelemisia ja varastamisia, mutta vakuutan, ettei meillä ole asian kanssa mitään tekemistä. Ei löydy pinoa vaivaisukkoja CampaAdrian takatallista, saa tulla vaikka katsomaan. Mikäli sain selkoa kuvieni aikajärjestyksestä, näimme toissa reissulla muutaman ukon juuri päivää paria ennen kuin se oli rikottu tai varastettu, tai sitten tihutyö oli jo tehty, emmekä osanneet edes etsiä ukkoa joittenkin kirkkojen portinpielistä tai tapulin seinästä. Nyt näimme yhden ukon, josta oli jäljellä vain kädet ja puujalka.
 

Aloimme myös kiinnittää huomiota vaivaisluukkuihin, joita myöskin näkyy ja modernimpiin ukkoihin. Joitakin ukkoja on tietääksemme siirretty kirkkoihin sisätiloihin vahinkojen pelossa. Mietimme yksi ilta, että jollakin voi olla nyt vähän hankalat paikat, jos epidemia ukkovarkauksista on lähtenyt pilasta tai yllytyksestä tai jostain muusta tyhmyydestä. Toivottavasti ainakin joku ukko saadaan palautettua sinne minne se kuuluu, jos vaikka tulisi varkaalle huono omatunto tai vanhemmat äkkäävät, että mitä täällä meidän tallin takana oikein onkaan. Minä ainakin antaisin anteeksi, jos ukko vain säilyisi palautettavaksi. Nyt pojat ja tytöt, olkaahan fiksuja ja peruuttakaa tämä tyhmyys!
Kuten kerroin jo, suurimpaan osaan kirkoista emme ole päässeet sisälle. Syitä on monia. Olemme usein liikkeellä jo melko varhain aamulla, jolloin ei ainoastaan auringon suunta ole vastaan meitä. Kirkko saattaa olla myöhemmin päivällä auki tai sitten myöhemmin viikolla, tai oli jo aikaisemmin. Tai sitten ei lainkaan, vaikka ovessa lukisi niin. 

Mutta ei se nyt sentään auki ollut.

No ei sitten.

Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina oli koulujen päättymispäivä, mutta myös moni kirkko oli hetkellisesti auki hautajaisten vuoksi. Tuona päivänä näimme sekä kirkkojen portaille kuvattavaksi kerääntyneitä ylioppilaita, että toisen puolen ovesta lähteneen hautajaissaattueen. Päivän kahdeksasta kirkosta neljällä oli juuri hautajaiset menossa. Yhdessä kirkossa oli ovi auki niin, että tohdimme kurkata sinne hautajaisväen mentyä. Muuten pääsimme laskujeni mukaan seitsemään kirkkoon ja yhteen kirkkomuseoon varsinaisen kirkon vieressä, kyseessä oli ilmeisesti entinen kappeli sekin. Yhteen ortodoksiseen kirkkoonkin pääsimme, tämä tapahtui Porissa ja saimme miellyttävän juttutuokion kirkon esittelijän kanssa. 
Kirkkoja on monenlaisia, tällä kertaa osui kohdalle monta kivikirkkoa, niissä on jotain upeaa. Jotkut niistä sijaitsevat nykykatsannon mukaan melkoisen pienillä paikkakunnilla ja voi vain ihmetellä miten niiden rakentamiseen on ollut aikoinaan varoja käytettäviksi ja seurakuntalaisten määränkin on täytynyt olla melko suuri. 
Kun aloimme kiinnostua kirkoista, se lähti pelkästään keskiaikaisista kivikirkoista. Silloin toissakesänä emme edes nähneet, aivan kirjaimellisesti, mitään muita kirkkoja vaikka ohi ajoimme tai samalla kirkkomaalla olisi ollut toinenkin kirkko. Koska kivikirkot alkoivat olla piankin melko tarkkaan katsotut, aloimme laajentaa repertuaariamme ja nyt katsomme kaikki kirkot. Vanhojen kirkkojen lisäksi mielenkiintoisia ovat uudemmat kirkotkin. Kaikista ei voi sanoa, että ne miellyttäisivät tällaisen maallikon silmää, mutta jotain kumman kiehtovaa on silkasta betonista rakennetussakin kirkossa. 

Tai näissä joita kutsumme avaruuskirkoiksi, näyttävät kuin olisivat juuri lähdössä kiertoradalle. Moni uudempi kirkko on peräisin paikalta, jolla on ollut puukirkko tai kivikirkko, mutta jotka ovat tulipaloissa tuhoutuneita. Sittemmin kirkon tarve kyseisellä paikalla on seurakuntaliitosten ja kaupungistumisen seurauksena vähentynyt ja noin 60 vuotta vanhoja kirkkoja voi olla nyt tyhjillään tai hyvin vähällä käytöllä keskellä maaseutua. Joissakin paikoissa tapuli on säästynyt tulipaloissa ja ne muodostavat oudon parin modernin tiilikirkon kanssa. Lähiökirkoissa on hämmästyttävän suuria pytinkejä, kaupunkien asuntoalueilla ne varmaankin ovat seurakuntien monitoimikeskuksia erilaisine toimintoineen, eivät pelkästään kirkkoina. 
Punatiilikirkkoja oli matkamme varrella monia, ne olivat kahta lukuunottamatta todella suuria, mutta jollain konstilla ängin nekin kännykän kameran kuviin. Kun menee riittävän kauas ja kyykistyy, voi suurikin kirkko mahtua kuvaan ainakin joltain kantilta. Näistä kirkoista tulee Englanti aina mieleen. Joissakin oli niin uusia kattopeltejä, että silmiä häikäisi. Yhteenkään tiilikirkkoon emme päässeet katsomaan sisälle. Yksi oli niin synkin ovin suljettu, että liekö sinne kukaan muukaan pääsee. Tässä kuvassa on vain reissun vanhemmat punatiilikirkot, uudempia on tuossa ylläolevassa kuvassa.
Puukirkoissa on muutamaa eri väriä, keltainen on niistä melko suosittu. On hailakan keltaista, on kirkkaamman keltaista ja sinappiin vivahtavaa. Minun silmäni ei osaa vielä tunnistaa (tai ei ehkä ihan niin pitkälle kiinnostakaan) kirkon piirtäjää, mutta onhan niissä samankaltaisuuksia, joten varmaan on samalta piirustuspöydältä jotkut lähtöisin. Keltainen ei värinä ole se kirkonväritys, josta eniten pitäisin. Jos sattuu pilvinen päivä, keltaista kirkkoa ei saa oikein kivasti kuvattua minun taidoillani.
Lemppareitani ovat punaiset puukirkot, mitä puukirkkoihin tulee. Niitä on paljon, eri-ikäisiä ja -tyylisiä. Kun sattuu se mahdottoman aurinkoinen päivä ja pääsee sopivasti väistelemään puitten varjoja, ovat punaiset kirkot kyllä kauniita. Vaikka vähän olisi maali rapissut. Kaikki kauniit punaiset puukirkot tältä reissulta eivät mahtuneet tähän yhdeksän kuvan kollaasin, ikävä kyllä. 
Vaaleita kirkkojakin on paljon, joittenkin alkuperäinen väri on voinut haalistua, ehkä niittenkin pitäisi olla oikeasti keltaisten joukossa. Jostain syystä en eniten lämpene näille kirkoille. Kuten huomaatte, olen hyvin epäsivistynyt kirkonkatsoja, muodostan mielipiteeni erittäin mutuisesti. Yksi allaolevan kollaasin kirkoista on näköjään päässyt keltaistenkin kirkkojen kollaasin. 
Keskiaikaiseen kivikirkkoonkin siis osuimme ja jo toistamiseen. Se oli vain jäänyt viime vuotisesta listauksestamme erhettymisen tähden pois. Ja hyvä, että jäi, sillä nyt näimme sen sisältäkin. Kyseessä oli jo muissakin kuvissa hieman vilahtanut Kalannin kirkko. Saimme pienen opastuksenkin ja käsidesiä. Nyt sinne on avattu pieni itsepalvelukahvilakin sakastiin (?), mutta sinä päivänä siellä vasta leviteltiin pöytäliinoja. 

Kotiinpaluuseen liittyy yleensä paljon erilaista touhua, vaikkei kovin pitkään olisi pois ollutkaan. Tällä kertaa nurmikko oli leikattu ja siilit ruokittu nuorison oltua meillä talonvahteina. Siitä suuri kiitos heille! Nyt on taas pesty pyykkiä ja katsottu myös osittaista auringonpimennystä. Kunhan tulee hieman viileämpi päivä, on vuorossa CampaAdrian sisäsiivous ja ulkopuolinen puunaus ainakin keulan hyönteistenjälkien osalta. Seuraava reissu alkaa ensi viikolla.