Possupihvit Calvadoskastikkeella

Maanantai on Ranskassa hyvä päivä ostaa marketeista viikonlopulta jääneitä tuotteita, jotka myydään punalaputettuina, niin teimme taas tänne Luxemburgiin tullessamme. Ostimme kaksi pientä luutonta possupihviä ja tänään tein ne meille päivälliseksi. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

• 1 suuri valkoinen herkkusieni kuuteen viipaleeseen leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä pitkittäin halkaistuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä luutonta possuviipaletta (en ole ihan varma olivatko ne kyljyksiä vai mitä kohtaa)
• 2 rkl Calvadosta
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• rosepippureita
• tuoretta persiljaa

Kuumensin ensin pannulla ruookalusikalliset voita ja oliiviöljyä ja paistoin niissä sieni- ja valkosipuliviipaleet. Kun ne olivat saaneet mukavasta väriä, nostelin ne foliovuokaan ja peittelin foliopalalla. 

Lisäsin pannulle toiset lusikalliset voita ja öljyä ja nostin possupalat pannulle paistumaan, kiersin paloille suolaa ja pippuria myllyistä. Kun paloissa oli hyvä paistopinta, kaadoin pannulle Calvadoksen, mutta tällä kertaa en liekittänyt, sillä pöytäliinan kulmat olivat liian lähellä kokkauspistettäni. Kun Calvados oli melkein kokonaan kiehunut kokoon, kaadoin pannulle kerman ja siirtelin possupaloja hieman, että ne saivat kunnollisen kastikekylvyn. Annoin pihvien vielä kypsyä loppuun sakenevassa kastikkeessa muutaman minuutin. 

Nostin pihvit lautasille, asettelin päälle foliovuokasta sieni- ja valkosipuliviipaleet, hieman suolaa ja pippuria, kastiketta, persiljaa ja ruosepippureita. Sivukkeena oli valmiit pakasteperunapaistokset, jotka olin paistanut airfryerissä. 

Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Arvelin eilen, että se olisi kisan ainoa aika-ajo, mutta onhan siellä vielä loppupuolella lyhyt henkilökohtainen aika-ajo ilmeisesti ylämäkietappina. Tänään nopein oli Remco Evepoel ja toiseksi ajoi Tadej Pogacar. Tadej sai nyt sitten kokonaiskilpailun keltaisen paidan päälleen ja huomenna kisa jatkuu edelleen Normandiassa parinsadan kilometrin hilly-tyyppisellä etapilla.  Minulle nämä asetelmat ovat oikein mieluisat. 

Paahdettu Camembert sanonko missä

Päivällinen kuittautui tänään airfryerissä paahdetuilla viinirypäleillä ja Camembert-juustolla, sekin lämpeni malliston pienimmässä airfryerissä, joka on CampaAdriassa aivan verraton laite. Antti kävi lähimmässä Lidlissä mukanaan mielikuva siitä, minkä kokoinen juustokiekko airfryeriimme mahtuu ja juuri oikean kokoisen hän ostikin. Teimme eilen jo paahdettuja viinirypäleitä ja tuumimme heti, että nämähän sopisivat valkohomejuuston kaveriksi myös, joten tänään heti uusinta. 

Paahdetut viinirypäleet ja Camembert

• pienet tertut tummia ja vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
• hunajaa
• pieni kiekko Camembert-juustoa
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl Calvadosta
• 1 patonki

Paahdoin ensin rypäleitä airfryerissä pienessä foliovuokassa, luritin niille hieman hunajaa päälle. Noin 20 minuuttia 180 asteessa. 

Otin juustokiekon muovisen kääreen pois ja laitoin myyntipakkauksen pohjalle pienen palan leivinpaperia ja palautin juuston rasian pohjapuoleen. Viilsin juuston pintaan salmiakkikuvion ja pistelin kulmiin pieniä rosmariinioksia ja kaadoin viiltoihin vähän Calvadosta. Paahdoin juustoa airfryerissä 180 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta oli saanut väriä, rosmariini vähän enemmänkin ja sisus oli kuumaa, mittasin lihamittarilla. 

Nostin juuston tarjoilulautaselle ja siihen ympärille patonkiviipaleita ja pienin nippuihin leikattuja rypäleterttuja. Juusto oli juuri sopivan kuumaa ja pehmeää, tarttui hyvin karheisiin leipäviipaleisiin. Ja paahdetut rypäleet olivat tosi hyvä yhdistelmä Camembertin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas mieluinen etappi minulle, se ajettiin Normandiassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar. Tämä oli hänen sadas ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poel, mutta samalla ajalla kuin Tadej, sillä hyvityssekunneilla Tadej pääsi tasoihin. Huomenna on Caenin ympäristössä ajettava henkilökohtainen aika-ajo, jolla on mittaa 33 km. Se on ainoa aika-ajo tässä kisassa. 

Pienellä viiveellä

CampaSimpukan kolmastoista Ranska-haaste alkaa muutaman päivän kuluttua pienellä viiveellä, sillä minulla on hetken aikaa muuta meneillään. En ole ehtinyt myöskään tutkailla keitä tämän vuoden kisassa on mukana, mutta kaikkeen siihen perehdyn, kun pääsen mukaan kisahuumaan. 

Sitä ennen postaan pienen jälkiruoan, jonka nautimme reissusta tulon ja reissuun lähdön välissä viime viikolla. Siinä oli hieman ranskalaisuutta ainakin juoman muodossa. Olimme tehneet päivällisen grillissä ja jälkilämmössä valmistuivat calvados-aprikoosit. Juoma oli kevään reissulta kotiin asti säilynyt Vouvrayn kuohuviini saumurilaisista laseista.

Calvados-aprikoosit

• 8 kypsää aprikoosia
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta
• tuoretta timjamia

Leikkasin aprikoosit neljään lohkoon ja asettelin ne reippaasti voideltuun foliovuokaan. Ripottelin niille sokeria ja kaadoin päälle calvadoksen. Asettelin pinnalle muutaman tuoreen timjaminoksan. Kun päivällisen ainekset oli grillattu hiiligrillissä, nostin foliovuoan grilliin ja se jätettiin sinne jälkilämpöön hautumaan. Noin kolmen vartin päästä aprikoosit olivat pehmenneet ja voista, sokerista ja calvadoksesta oli muodostunut suloinen kastike. Söimme tämän herkun vaniljajäätelön kanssa ja avasimme pullon Vouvrayn kuohuviiniä. Olipa ihana hellepäivä. 

Tuon mukavan päivän jälkeen olimme muutaman päivän kotimaanreissulla, jonka sisältönä oli minuksi paljon tapaamisia ja kyläilyjä, mutta myös museoita, vesitorneja, kirkkoja ja kauniita kesämaisemia. Nyt olemme taas kotona eikä taida ihan heti helteitä olla taas tiedossa. 

Kanavarras miinus tikku

Tänään on Ranskan kansallispäivä ja leirialueella on ilmeisesti jatkuva ruoka-aika, koko ajan tulee ihania ruoantuoksuja eri puolilta. Me kävimme eilen tullessa ruokakaupassa, ensimmäisen kerran Hyper U-ketjun jättimäisessä liikkeessä. Siellä oli selkeä juhlapäivän aaton tunnelma, ihmisillä kärryt täynnä ruokaa ja tiskit pursusivat monenmoista herkkua. Me valitsimme tälle päivälle kanaa, vaikka sitä on tullut syötyä tässä viime päivinä. Meillä on vihannesvarasto hieman vähissä ja juurekset sitäkin vähempänä, ei voinut siis kehitellä mitään perunajuttua lisäkkeeksi. Päädyin riisiin ja pakasteherneisiin. Nyt olisi kyllä sesonki vihreille pitkille pavuille, mutta niitäkään ei nyt ollut hankittuna. Löysin netistä monenlaisia kastikkeita kanalle, calvados- ja omekastikkeita, muttei meillä ollut nyt omenoitakaan. Soveltelin sen verran, että käytin kaksi viimeistä luumua. 

Kanavartaat ilman tikkuja calvadoskastikkeella

• 3 valmista timjamimaustettua kanavarrasta
• oliiviöljyä 
• 2 tummakuorista luumua
• 1 uudensadon sipuli lohkoina
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa omenasiideriä
• 0,5 dl kermaa
• 2 cl calvadosta
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria

Leikkasin sipulin lohkoihin ja varren pieneksi silpuksi. Erotin silpun odottamaan erikseen. Viipaloin kuoritut valkosipulinkynnet ja leikkasin luumut lohkoihin. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sipulilohkoja, valkosipuliviipaleita muutaman minuutin. Kaadoin ne lautaselle odottamaan. Irrotin kanapalat tikuista ja lisäsin pannulle oliiviöljyä ja tuoretta rosmariinia. Paistoin kanapaloja sen aikaa, että ne olivat lähes kypsiä, kyseessä oli aika suuret suupalat. Sekoitin sipulin ja valkosipulin pannulla kanapaloihin ja lisäsin sille ensin siiderin ja calvadoksen ja annoin kastikkeen kiehua noin puoleen. Lisäsin pannulle kermaa, loput vajaasta purkista, suolaa ja pippuria ja jätin kastikkeen kypsymään loppuun ja sakenemaan. Viimeisenä juuri ennen tarjoilua lisäsin pannulle luumulohkot ja annoksien päälle sipulin vihreän varren ohuina suikaleina. Lisänä meillä oli riisiä ja pakasteherneitä. 

Tour de Francessa alkaa olla puoliväli käsillä, eilen johtaja vaihtui ja Tadej Pogacar sai oppitunnin siitä, miltä tuntuu menettää keltapaita, aiemmin hän ei ole sitä joutunut kokemaan paidan saatuaan. Tänään voittajaksi ajoi Thomas Pidcock ja minä koin ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että Chris Froome on mukana Tourissa, hän tuli etapin kolmanneksi. En ollut lainkaan huomannut häntä puoleen kisaan. Kokonaiskilpailun kärjessä ei tapahtunut suuria muutoksia. 

Netti on niin surkea nyt, ettei kuvien liittäminen onnistu, ehkei julkaisukaan, mutta koitan sitä aamulla tai myöhemmin illalla uudelleen. Se näissä leirialueitten neteissä on ärsyttävää, ettei edes maksamalla saa toimivaa kuin ajoittain. 

EDIT: Olisi pitänyt kiukutella aikaisemmin, heti alkoi netti ripeämmäksi! Tai sitten kaikki muut menivät grillaamaan ja jättivät netin vähemmälle. 

Siiderilettuja ja calvados-luumuhilloa – Tourissa kärki uusiksi

Siirryimme tänään Normandiassa Utah Beachille. Nyt jämähdämme tänne muutamaksi päiväksi ja pidämme lomasta lomaa, ei tarvitse muutamaan päivään miettiä minne seuraavaksi. Tämä Camping Canada on aivan juuri sellainen leirialue jollaisista pidämme. 

Otin ohjeen näihin siiderilettuihin samalta sivulta kuin eilisiin possuvartaisiin. En käyttänyt omenoita, vaan luumuja ja niistä tein mobilehilloa, sillä pienen hilloerän keittäminen ei vie paljon aikaa. Pienensin lettutaikinaa puoleen, vähän vapaahkosti kyllä. 

Kahdeksan siiderilettua ja kupillinen calvados-luumuhilloa

Letut

• 2 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl maitoa
• 1,5 dl kuivaa omenasiideriä
• 2 kananmunaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• ripaus suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä 
• voita paistamiseen

Calvadoksella maustettu luumuhillo

• 4 tummakuorista pyöreää luumua
• 1 rkl voita
• 3 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta

Aloitin tekemällä lettutaikinan sekoittamalla kaikki ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi seokseksi pienessä kannussa. Taikina sai turvota noin tunnin verran. Paistoin taikinasta 8 pienehköä lettua voissa, uusi pannu toimi nytkin aivan loistavasti. 

Hilloa varten leikkasin kolme luumuista lohkoihin ja neljännen kuutioiksi. Laitoin campakeittiön pieneen wokkipannuun voin, sokerin ja luumulohkot ja laitoin tulta alle. Kun voi ja sokeri olivat sulaneet, lisäsin mukaan calvadoksen ja annoin seoksen kiehua maltillisesti sen aikaa, että letut oli paistettu. Loppupuolella lisäsin viimeisen, kuutioiksi leikatun luumun hilloon sattumiksi ja kumosin hillon kuppiin, sitä tuli noin 2 dl. 

Tänään meillä ei ollut oikeaa päivällistä ollenkaan, vaan todella hyvät letut kirpakan luumuhillon ja purkkikermavaahdon kanssa toimittivat ruoan virkaa, koska me voimme tehdä niin. Lisään postauksen CampSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, siellä on myös lettuaiheisia postauksia. 

Tour de Francen etapissa vaihtui johtaja, Tadej Pogacar ilmeisesti jakoi voimansa väärin ja hän jäi kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Etapin voittajaksi ajoi Jonas Vingegaard ja hän nousi keltaisen paidan haltijaksiksi. Olin jo vähän toiveikas, että Nairo Quintana olisi voittanut etapin, mutta hänen vauhtinsa riitti etapilla kuitenkin toiseen sijaan. 

Alla olevassa kuvassa on matkakatsomomme, CampaAdrian telkkarin saa käännettyä näkymään uloskin, silloin viritämme huivini oviaukkoon siltä varalta, että olisi kärpäsiä tai muita isompia pörriäisiä. Jos olisi sääskiä, verho ei niitä tietenkään pidättelisi kovinkaan hyvin. 

Paljon Calvadosta ja vielä enemmän siideriä kanalle

Omena ja kana sopivat hyvin yhteen, se on unversaali totuus. Nyt on hyvä omena-aika, etenkin jos naapurilla on suuri omenapuu ja meillä siihen vapaa käyttöoikeus heidän poissaollessaan. Tämän ranskalaisen kanaruoan söimme viime viikolla yhdessä Le Bureau-porkkanaraasteen kanssa. Säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin minulla ei ole aikaa ruoanlaitolle. Sellaisia ei kyllä ole usein enää, mutta jonain päivänä voi olla laiskuutta ilmassa. Tänään oli vähän sellainen päivä. Ohjeen ruokaan otin täältä. 

Calvadoksessa ja omenasiiderissä haudutettu broilerin koipireisi

• 1 broilerin koipireisi/syöjä (meillä oli kolme koipeliinia, koska pakkauksessa oli kolme kpl)
• 3 pientä kotimaista omenaa
• voita paistamiseen
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl Calvadosta
• 2 dl kuivaa omenasiideriä (meillä Lidlin ranskalaista, ajoittain myynnissä olevaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja rakuunaa oksina
• 1 dl kermaa
• 1 tl dijonsinappia
• tuoretta persiljaa

Leikkasin omenat lohkoihin, en kuorinut herkkämakuisia kotimaisia omenia. Leikkasin sipulin ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Taputtelin koipireidet kuiviksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. 

Sulatin uunin kestävässä kasarissa voita ja paistoin hetkisen omenalohkoja voissa. Varoin muussaamasta niitä. Kaavin lohkot lautaselle odottamaan, ne tulisivat uudelleen ruokaan vasta lopussa.

Lisäsin kasariin lisää voita ja nostin koipireidet paistumaan, paistoin kumpaakin puolta muutaman minuutin, niin että nahkapuoli etenkin sai nättiä väriä. Nostin palaset toiselle lautaselle (tässä tulee tiskiä, varoitan) odottamaan. 

Seuraavaksi kasariin pääsivät sipuli ja valkosipuli ja vielä pikkusen voita. Kääntelin niitä niin, että ne laiskistuivat hiukkasen. 

Laitoin uunin kuumenemaan 190 asteeseen. 

Kaadoin sipulien päälle Calvadoksen, pitää varoa, ettei se liekity, ellei sitä erityisesti tahdo, joten siksi aikaa liesituuletin pois päältä. Jos paistelee induktiolla, alkoholin syttyminen ei ole todennäköistä, mutta kaasulla niin saattaa käydä, jos kallistelee pannua. (mikäli alkoholi syttyy pannulla eikä sitä halua, niin äkkiä kansi vaan päälle ja pannu pois liedeltä, niin liekki tukahtuu). 

Annoin Calvadoksen kiehua kasaan noin puoleen ja sitten lisäsin siiderin kasariin sipuliseokseen. Tästä muodostui haudutusliemi. Nostin koipireidet kasariin sipuleitten päälle liemeen nahkapuoli ylöspäin. Asettelin reunoille timjami- ja rakuunaoksia. Laitoin kannen päälle ja nostin kasarin uuniin noin 90 minuutiksi. Jos on kiireempi, liha kyllä on kypsää aiemminkin, ainakin tunnin kohdalla, mutta meillä ei ollut ruokakiire.

Kun liha oli mureaa ja alkoi olla nälkä, viimeistelin ruoan. Nostin kasarin pois uunista ja kahdella pihdillä koipireidet lautaselle. Poimin isoimmat yrttioksat kompostiin. Lisäsin kasariin kermaa ja dijonsinappia ja sekoitin. Nostin kastikkeen kiehumaan ja kun se hieman sakeni, asettelin koipireidet kastikkeeseen ja niiden väliin aluksi paistetut omenalohkot. Kauhoin kastiketta päälle ja laitoin kannen hetkeksi kasarin päälle, jotta ruoka olisi varmasti kuumaa.

Annokseen nostin varovasti melkein hajoavan kypsän koipireiden  ja lusikoin päälle kastiketta, omenalohkoja, sipulia ja ripottelin koristeeksi tuoretta persiljaa. Kaverina oli tosiaan sitä porkkanaraastetta ja muutama pannulla paistettu perunalohko. 

Tour de Francen kahdeksastoista etappi oli viimeinen vuorietappi. Meillä oli teknisiä ongelmia lähetyksen alussa emmekä nähneet mitä ensimmäisellä sadalla kilometrillä tapahtui. Lopun etapin ajan Eurosportplayer toimi moitteetta ja saimme ihailla upeita vuorimaisemia. Kaksikko samasta tallista, Ineoksesta, Michal Kwiatkowski ja Richard Carapaz tulivat kaikessa rauhassa maaliin, voittajaksi Kwiatkowski. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku

Kakkuvuoka

• voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
• sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
• palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

• 5 pientä kotimaista omenaa
• 2 rkl voita
• 6 rkl sokeria (käytin muscovadon ja leivontasokerin seosta)
• 3 rkl calvadosta (ohjeessa 2,5 rkl vettä)
• kanelia

Taikina

• 1,25 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 50 g voita sulatettuna
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
5. Sekoittele ja anna kiehua. 
6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
18. Syö jäätelön kaverina. 

Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.

Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen.