Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

Läheltä liippasi – possuvartaat

Kävimme kaupassa aamulla ennen kuin oli liian kuumaa, Antti on ihan kanta-asiakas, sillä hän kävi samassa kaupassa jo aiemmin saman aamuna ostamassa leipää ja tomaatteja. Ei tosin saanut leipää eikä tomaatteja, sillä hyllyjä vasta pontevasti täytettiin. Leipää sai onneksi läheisestä leipomosta. Joku vakioasukas oli oikein närkästynyt leipien myöhästymisestä ja jätti päivän lehdenkin ostamatta. Kun menimme reilua tuntia myöhemmin, oli sekä leipää, että tomaatteja saatavilla. Olemme ostaneet näitä kivoja eri lajikkeisia samasta laarista yhtä kutakin kerrallaan. 

Minulla oli jo ajatus ranskalaisesta päivällisestämme ja nyt liippasi läheltä, että olisin joutunut asioiman palvelutiskillä. Antti löysi pari päivää sitten bretagnelaissiiderin kotisivuilta todella paljon ruokaohjeita ja poimin meille niistä yhden senkin uhalla, että olemme Normandiassa. Tarkoitus oli ostaa possun lihaa, joka marinoitaisiin siiderissä ja paistettaisiin vartaina. Lihatiskissä oli kyllä kaikkea hienoa, mutta onnekseni sain valittua kylmätiskistä sopivat possupalat. Mutta jos ei olisi sillä osastolla onnannut olisin ihan varmasti, vannon sen, ostanut ö-ö-tekniikalla lihatiskistä. Tämä tekniikka on isäpuoleni hyvin hallitsema, sillä onnistuu vaikka minkä juuston ostaminen ranskalaisesta juustotiskistä, kun minä vasta mietin, että miten se bonjour meneekään. Palasimme rannan kautta leirille ja matkalle sattui kiva tienvarsi- tässä tapauksessa myös merenrantakirjasto. 

Antti lähti aamupäivällä hieman hikoiluttamaan maantiepyörää ja minä asetuin varjoisaan paikkaan markiisin alle. Suunnittelin marinoivani possua hieman myöhemmin. Ohjeen otin täältä. Ensin en käyttänyt kääntäjää, mutta tulin nyt sittenkin katsoneeksi, miten vartaat piti tehdä. Samoilla sivuilla oli muitakin ohjeita, joita saatan tässä kokeilla tulevina päivinä. Jos joku kurkkaa tuon firman sivuja ja tahtoo tulla kertomaan, että olisihan ne olleet siellä englanniksikin, niin kyllä osa sivuista oli tosiaan käännetty, mutta reseptejä ei. 

Siiderimarinoidut possuvartaat grillistä

• 250 g possunlihaa (näytti minusta kyljykseltä, ilman luuta eikä hirveästi rasvaa, vähän kyllä)
• 2 dl kuivaa siideriä (bretagnelaista, en ihan niin pieteetillä tehnyt, että olisin valinnut makeusasteen ohjeen mukaan)
• 2 pientä uuden sadon sipulia
• tuoretta rosmariinia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin possun suupaloihin ja sekoitin siideriin sitruunamehun, suolaa ja pippuria sekä rosmariinia. Laitoin possupalat ja  marinadin pussiin ja ängin pussin jääkaappiin. Leikkasin sipulit isohkoihin paloihin, jotta ne saisi varrastettua. Ohjeessa ruoka tehtiin ensin pannulla ja sitten grillattiin, mikä oli minusta aika höpsöä, siinä vielä käytettiin sisäfilettä tai just luuttomia kyljyksiä. Eihän niitä ole tarpeen paistaa ensin pannulla ja sitten vielä grillata, sanoo tämä kaikkien keittiöjuttujen asiantuntija. Etenkään, kun lihaa on marinoitukin. 

Lihat olivat marinadissa noin 80 km verran (Tourin etapissa siis) ja sitten laitoin lihapalat vuorotellen sipulipalojen kanssa puisiin varrastikkuihin. Antti suoritti grillaustoimen Campingazin matkagrillillä ja sutikoi vartaita paistamisen aikana marinadin lopulla. Söimme nämä oikein kivat possuvartaat tuoreen leivän kanssa, juomana kylmä normandialainen kuiva omenasiideri. 

Tour de Francen etappi oli taas vuoristovoittoinen ja onneksemme saimme sen hyvin näkymään telkkarista. Selostuksesta emme oikein paljonkaan ymmärrä, kaipaamme syvästi Peter Seliniä. Noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maalista tuli kisalle paussi, en ihan päässyt selville mistä oli kyse, jostain mielenilmaisusta reitillä ilmeisesti. Sen takia kaikki pysäytettiin ja jonkun ajan päästä samoin aikaeroin matka jatkui maaliin. Nopein on Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskisaa johtaa 11 sekunnilla Tadel Pogacar.

Ei mopolla moottoritielle!

Ratatouille airfryerissä petite tenderin kaverina

Siinähän sitä oli ranskaa yllin kyllin! Meillä oli jemmassa petit tender jo useamman päivän ajan ja sen aioimme grillata hyvin vähillä kommervenkeillä. Tällä kertaa emme marinoineet lihaa, öljysimme vain ja suolasimme&pippuroimme. Antti grillasi lihapalan (noin 250 g) Campingazin sileällä paistolevyllä kunnes sisälämpötila oli 56 astetta. Sitten tender käärittiin folioon asettumaan. 

Ratatouille kahdelle minimaalisen pienessä airfryerissä

• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 5 cm pätkä munakoisoa
• 6 kirsikkatomaattia
• uudensadon sipulia varsineen
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/3 punaista paprikaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Otin ohjeen Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-kirjasta, joka on ihan raamattuni nyt. Tein kyllä hieman toisin, mutta ei kai sitä lasketa? En paistellut mitään etukäteen pannulla, vaan tein koko kypsentämisen airfryerillä. Muotoilin pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa niin, että se sopi 1,5 litraisen airfryerin pyöreään koriin hyvin. Voitelin vuoan oliiviöljyllä. Leikkasin kaikki kasvikset viipaleiksi ja suikaleiksi ja asettelin ne kehämäisesti vuokaan vuorotellen. Väleihin lurittelin oliiviöljyä ja ripottelin pippuria ja suolaa. Kun vuoka oli ihan täysi, laitoin päälle pari oksaa timjamia. 

Paistoin vuokaa noin 20 minuuttia vaihtelevissa lämpötiloissa, välillä foliopalalla peitettynä ja välillä ilman. Tiedän, ettei tämä ole kovin airfryer-vinkki, mutta sen kanssa kannattaa tehdä vähän näppituntumalla. Paistaa ruoka melkein valmiiksi ja jättää odottamaan, että muut osat valmistuvat ja sitten vielä viimeistely. Me olemme jättäneet jo legendaarisen Lidl-uunin kotiin, airfryerillä hoituu kaikki paistamiset. Ja tosiaan 1,5 litran kori riittää ihan hyvin kahdelle, vaikka kotona käytänkin isompaa, olisikohan 4-5 litraista. 

Annokseen leikkasin petit tenderin viipaleiksi ja jaoin ne kristillisesti (kirkkoteema, you know) ja lusikoin päälle hieman vihreää pestoa. Vierelle annostelin ratatouillea, jonka osaset olivat kaikki kypsiä, mutta eriverran paahtuneita, munakoisot olivat suorastaan palaneen näköisiä, mutta olivat ihan parasta! Ja petit tender oli vartin lepuutuksen jälkeen perfect. 

Tour de Francessa oli hilly-teemainen etappi, joka katsoimme sivusilmällä huomisen kirkkokierroksen suunnittelun, ruoanvalmistelun ja syömisen ohessa. Voittajaksi ajoi Bauke Mollema, joka on suosikkini siitä syystä, että hänellä on tosi kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Tadej Pogacar. Huomenna on taas vuorossa vuorietappi, melkein 200 km pitkä. 

Pain perdu avec compote de cerices et basilic

Minä en edelleenkään osaa ranskaa, mutta saan selkoa siitä, että tässä on kyse köyhistäritareista ja kirsikka-basilikakompotista. Löysin ohjeen Rachel Khoon kirjasta The Little Paris Kitchen. Meillä oli pullaa, ostimme sitä alkuviikosta Kurusta kun poikkesimme Kursulainen Oy:n leipomolla Kemijärven ja Sallan välillä. Pulla alkoi olla nyt juuri sopivaa ritaroitavaksi ja kirsikoita ja basilikaa hankittiin tätä tilaisuutta varten. 

Kirsikka-basilikakompotti ja köyhät ritarit

Kirsikka-basilikakompotti

• kaksi kaupan kauhallista kirsikoita (arvioin, että noin 200 g)
• kymmenkunta basilikanlehteä
• sokeria (aika vähän, koska varastoni ovat pienet)
• 2 rkl konjakkia (oma lisäykseni)

Ritarit

• 4 viipaletta lettipullaa
• 1 kananmuna
• 1 dl maitoa
• ripaus vaniljatomusokeria
• 1 rkl voita

Poistin kirsikoista kivet ja keitin puolitettuja kirsikoita sokerissa ja konjakissa noin vartin verran. Laitoin muutaman kiehumisminuutin jälkeen basilikanlehdet kattilaan ja annoin niiden luovuttaa makuaan muodostuvaan liemeen. Laitoin liekin kattilan alta pois noin 20 minuutin kuluttua ja jätin kompotin jäähtymään. 

Leikkasin lettipullasta neljä viipaletta ja sekoitin pienessä rasiassa maidon, kananmunan ja vaniljasokerin tasaiseksi liemeksi. Kuumensin pannulla voita ja kastoin pullaviipaleet munamaitoon. Paistoin viipaleita muutamia minuutteja molemmin puolin.

Annokseen asettelin köyhänritarin ja tupsuttelin siihen päälle vaniljatomusokeria. Nostelin lusikalla kirsikoita ritarin päälle ja samoin muutaman pienen lusikallisen keitinlientä. Ai, että oli hyvä jälkkäri, niin ranskalainen niin ranskalainen. Loput kirsikat syömme huomenna aamulla jogurtin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas kissanpäivät meillä Mark Cavendishin kannattajilla, vaikkei sitä meinaa uskoakaan, niin  hän todella voitti jo neljännen etapin tässä kisassa. Tadej Pogacar johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Simon Yates joutui keskeyttämään, mikä on ikävää. Kisa kallistuu loppupuolelleen, mutta minulle tämä asetelma kelpaa oikein mainiosti. 

Täytetty ciabatta

Tämän päivän italialaisena ruokapanostuksena nautimme täytetyn ciabattan, jonka olin häpeilemättä ostanut Lidlistä. Meillä oli jääkaapissa petite tender, naudan lavan osa ja se oli nyt kätevä käyttää pois. Sattui siis olemaan se tällä reissulla joka toisen hyvän sään päivä. 

Täytetty ciabatta kahdelle

Petite tender

• 1 petite tender
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia

Otin lihapalan vakuumipakkauksesta ja leikkasin siitä hieman kalvoja pois, se oli hyvin siisti palanen. Kaadoin tiiviisti suljettavaan pussiin lorauksen oliiviöljyä ja mausteiksi suolaa, pippuria, rosmariinia ja timjamia. Suljin lihapalan marinoitumaan pussiin noin tunniksi, kääntelin palaa suljetussa pussissa muutaman kerran. 

Antti kuumensi Gampingazin pienen matkagrillin ja grillasi lihapalaa kunnes sen sisälämpötila oli 58 astetta. Käärin lihapalan folioon odottamaan kunnes Giro d'Italian 14. etappi tuli maaliin. 

Muut hökeet

• 1 kaupan ciabatta pitkittäin halkaistuna
• 3 rkl vihreää pestoa
• petite tenderistä lepuutuksen aikana irronnut neste
• 1 solmu Lidlin hyvää luksusmozzarellaa
• 1 avomaankurkku kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• 6 kirsikkatomaattia viipaleina
• salaatinlehtiä
• 4 pientä kevätsipulia suikaleina

Leikkasin ciabattan pitkittäin halki ja lurittelin foliopiilossa olleen lihan nesteet halkaistun leivän pohjalle, levitin leivälle myös hieman pestoa, painoin leivän kansipuolen pohjapuoleen kiinni, että siihenkin tarttui makuaineita. Avasin leivän uudelleen. 

Leikkasin petite tenderin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli sivumennen sanoen täydellinen, noin 20 minuutin lepuutus foliossa teki ihmeitä. Asettelin leivän pohjapalalle salaatinlehtiä, kurkkusuikaleita, tomaattiviipaleita, lihaviipaleita, sipulia ja mozzarellaa paloina. Kiersin vielä myllystä pippuria ja painoin kannen leivän päälle. Leikkasin annospaloja terävällä leipäveitsellä. Söimme kaiken, muruakaan ei jäänyt. 

Giro d'Italian neljästoista etappi päättyi brutaaliin nousuun lumiselle vuorelle. Ehdimme kirkkojenkatselulta etapin pariin, kun maaliin oli noin 60 km ja aivan lopun ehdimme katsoa rauhassa. Voittajaksi selviytyi nuori Lorenzo Fortunato, jonka nimi on selkeästi enne. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal, eikä kukaan enää saa väittää, että hän on vain sattumavoittaja, kuten parin vuoden takaisin Tour de Francen jälkeen saattoi sanoa.