Olin tänään opettelemassa makkarantekoa jyväskyläläisen MukuLaari-osuuskunnan Keski-Suomen Martoilta tilaamalla kurssilla. Tiedon kurssista sain ruokapiirin kautta ja kun huomasin tämän lauantain olevan vielä aivan toiminnasta vapaa, ilmoittauduin mukaan. Ei-jäsenelle kurssi maksoi 40 euroa, johon kuului opetus, tilojen käyttö, raaka-aineet ja tietysti syöminen.
Kurssi pidettiin Marttojen tiloissa entisessä Fredriksonin talossa Yliopistonkatu 11:ssa. Siellä on pienellä kurkkaamisella melko mukavat tilat erilaiseen toimintaan. Makkarakurssi pidettiin suurehkossa opetuskeittiössä, jonka vieressä oli noin 20 hengen ruokasali. Eeva Manninen toimi kurssin opettajana. Meitä kurssilaisia oli 15 ja muutaman hengen ryhmiin jaettuina teimme neljää erilaista makkaraa. Kurssille oli varattu aikaa neljä tuntia, mutta olimme ilmeisen ripeitä, sillä jo reilun kolmen tunnin kuluttua olimme jo tiskaamassa astioita ja lähdössä kotiin.
Ryhmä, johon minä kuuluin, teki makkaraa lampaanjauhelihasta, siinä oli myös nautaa osana. Olin ollut siinä luulossa, että kaikki makkarataikinat tarvitsevat runsaasti rasvaa, mutta vain pariin laatuun tuli erikseen varsinaista silavaa. Taikinanteko oli melko helppo juttu, kuten tavallinen mureketaikina, paistelimme koepaloja ja lisäilimme mausteita ennen kuin aloitimme varsinaisen makkaratouhun. Käytössä oli sian suolta, sillä niitä kuulema saa helpommin hankittua kuin vaikka lampaan suolta. Pienellä opastuksella makkaratekniikka oli helposti omaksuttavissa, paras tekniikka oli se, että yksi tunkee taikinaa koneeseen ja toinen ohjailee makkaramassaa suoleen. Teimme aluksi yhtä pötköä olevaa pitkää makkaraa, jota sitten solmimme pienemmiksi makkaroiksi lopuksi. Puolentoista kilon lihamassasta tuli noin 15 erikokoista makkaraa.
Meidän ryhmämme päätti kypsentää makkarat uunissa. Uuni oli lämmitetty 175 asteeseen ja makkarat olivat uunissa 30 minuuttia. Niitä oli pitänyt muistaa pistellä neulalla ennen kypsentämistä ja kypsyyttä kokeiltiin uudella pistolla. Kun sisältä tuleva neste oli kirkasta, tulkkasimme makkaroiden olevan kypsiä. Muut ryhmät tekivät mm. bratwurst-tyyppisiä makkaroita, chorizoa ja possumakkaraa. Osa keitti makkaroita aluksi hetken aikaa ja viimeisteli kypsennyksen pannulla.
Kun kaikki makkarat olivat valmiita ja lisukkeet tehty, oli syömisen aika. Lautasilla meillä oli hauskaa punasipuli-puolukkalisäkettä ja punaisista linsseistä tehtyä lisäkettä. Kumpikin sopi hyvin erimakuisten makkaroiden kaveriksi. Vaikka makkarat näyttivät oikein päteviltä, olivat ne kyllä chorizo-mukaelmaa lukuunottamatta kaikki kuivakoita heti vähänkään jäähdyttyään. Eikä lisämakukaan olisi ollut pahitteeksi. Eniten makkarat kyllä kaipasivat rasvaa, oikein kunnolla rasvaa.
Kurssi oli mukava lauantaipäivän puuha, jossa opin pikkuisen makkarantekotekniikkaa ja sen, että makkaramassa täytyy maustaa todella reippaasti, eikä rasvan kanssa saa pihistellä. Nyt vaan pitäisi jostain löytää into tehdä muulle perheelle ruokaa, muutaman makkarapalan syöminen lisukkeiden kera täytti kyllä tehokkaasti vatsan!
