Crostinit siirtymä- ja museopäivänä

Tämän vuoden reissullamme on ollut kaksi teemaa, hitaus ja meille uudet paikat. Olemme onnistuneet kummassakin oikein hyvin, auto on liikkunut melko vähän. Kuudessa viikossa on ollut huomattavasti enemmän päiviä, jolloin auto ei ole liikkunut metriäkään ja olemme olleet enemmän meille uusissa kuin tutuissa paikoissa. 

Tänään oli siirtymän lisäksi myös museopäivä, kävimme Valençayssa automuseossa ja linnassa, niihin sai ostaa yhdistelmälipun, joka oli hieman edullisempi kuin erikseen ostettuna ja sekös meille maistui. 

Keväisin tulee aina tämä pyhä- ja muiten vapaapäivien suma, joka alkaa nyt olla lopuillaan, vielä kaksipäiväinen helluntai ja sitten seuraavan kerran heinäkuussa, kun Ranskassa on kansallispäivä. Sitä emme tosin osaa edes aavistaa missä silloin olemme. Tänään saavuimme yhteen suosikkipaikkaamme, Amboiseen, jonne olimme tehneet pari päivää sitten varauksen pyhien ylitse. Nyt on kiva oikein rauhoittua tänne, missä pidämme eniten kaikesta. Jopa kuumailmapallot, joita olemme täällä usein nähneet, lähtivät juuri liikkeelle tutun puhinan kera. Vannon, ettemme yhtään hihitelleet pallon tekstiä. 

Siirtymäpäivän nopeaksi päivälliseksi sommittelin meille crostineja, italialaisia pieniä paahdettuja leipiä kahdella eri päällisellä. Meillä oli hieman ricottaa toisesta kokkauksesta jäljellä, samoin aurinkokuivattua tomaattia, tuoreita tomaatteja ja mozzarellaa ja niillähän homma jo melkein hoituikin. Eikä tullut ruokahävikkiä. 

Crostinit

• vaaleaa hapanjuurileipää (12 pientä viipaletta, kaupan leipäosastolla leikattua)
• yrttimaustettua oliiviöljyä
• 1/4 purkillinen ricottaa (Pirkkaa, kotoa asti tuotua, edelleen oli kunnossa)
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• 2 tomaattia, vihreä ja punainen
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• purkillinen minimozzarellapalloja
• lisää tuoretta basilikaa

Tässä ei ole kovinkaan vaativasta reseptistä kyse, leipäviipaleet paahdettaan grillissä öljytilkassa. Kun ne jäähtyvät, sekoitetaan ricottatahna, johon tulee ricottan lisäksi sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit leikataan viipaleiksi ja suikaleiksi. Kun leivät ovat jäähtyneet, niille sivellään ensin ricottatahnaa, päälle lisätään tuoreita tomaattiviipaleita ja puolelle leivistä aurinkokuivattua tomaattia. Kummallekin laadulle sitten vielä mozzarellaa, pippuria ja basilikaa. Nälkä siirtyi ja huomiselle sitten taas jotain muuta. 

Giro d'Italian 11. etapin pariin pääsimme tallenteelta samaan aikaan, kun söimme crostineja. Laitoin tabletilta näkymään noin 40 viimeistä kilometriä. Sen nopein oli Jhonatan Narvaez, hän on tämänvuotisen Giron ihmemies, voitti jo kolmannen etapin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja vähän alle puolen minuutin päässä on Jonas Vingegaard. 

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Nopea tähdenlentopasta

Tänään Giro d'Italia jatkui neljännellä etapilla. Meillä oli nopeana ruokana eiliseltä lepopäivän aterialta jääneistä tähteistä tehty pasta-ateria. 

Lohi-katkarapupasta kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• noin 30-40 g kylmäsavulohta
• noin 15 kypsää katkarapua
• 8 minimozzarellapalloa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä

Keitin pastan kypsäksi ja kaadoin veden kattilasta. Lisäsin kuumaan pastaan silputun lohen ja katkaravut, mozzarellapallot ja paljon tuoretta tilliä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Oikein hyvin maistui pikainen ateria aineksista, joita meillä oli vain vähän jäljellä, mutta eivätpä ehtineet mennä huonoiksi. 

Neljäs etappi Girolla päättyi taas ennen kuin ehdimme lähetyksen pariin. Katsoimme tallenteelta 35 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi UAE-tallin Jhonatan Narvaez ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Giulio Ciccone. Jonas Vingegaard on sijalla 11. 

Alan kääntyä fenkolifaniksi – fenkoli-mozzarellasalaatti

En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta  Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon

Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta. 

Fenkoli-mozzarellasalaatti

• puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
• 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
• tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• sipaus suolaa ja pippuria

Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa. 

Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä. 

Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto. 

Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa. 

No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan. 

Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä. 

Giro d'Italian päätöspäivän – mozzarellacrostinit kesäkurpitsasipseillä

Nyt on viidestoista Italian ruokahaasteemme taas lopussa ja blogin 14. synttärikin on ohitettu. Huomisesta alkaen meillä on taas ruokavapaus!

Olin ajatellut, että tekisin yhden risotonkin tälle keväälle, mutta niin se vain jäi aikeeksi. Tälle päivälle olin ajatellut kesäkurpitsarisottoa, mutta muutin minkä päätin ja tein meille crostineja mozzarellalla ja kesäkurpitsasipseillä. Tämän tein kutakuinkin omasta tai asiakkaan päästä. 

Crostinit mozzarellalla ja kesäkurpitsalla

• 2 palloa mozzarellaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• noin 8 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla ohueksi viipaloituna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 8 viipaletta patonkia vinottain leikattuna
• tuoreita yrttejä (basilika ja persilja)

Revin mozzarellapallot lautaselle ja maustoin ne oliiviöljyllä, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Jätin juuston marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Viipaloin kesäkurpitsan ohuiksi viipaleiksi ja Antti leikkasi leivän sopiviksi viipaleiksi.

Kuumensin sähköistä paistolevyä hetkisen ja kaadoin sille tilkan oliiviöljyä. Levittelin kesäkurpitsaviipaleet kuumalle levylle ja paistoin niitä pari kolme minuuttia niin, että niistä tuli kauniiksi paistuneita sipsejä. Nostelin ne marinoitumassa olevan mozzarellan päälle. Siihen vielä pintaan hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua ja yrttejä. 

Paahdoin leipäviipaleita oliiviöljyssä samalla sähkölevyllä niin, että niihin tuli hyvä paistopinta. Lusikoin mozzarellatäytettä leipäviipaleille ja ripottelin päälle yrttejä ja vielä pippuria. Näitä tuli meille neljä leipää syöjää kohden, joten muuta ruokaa ei ollut tarpeen saadakaan. Alkupaloiksi näitä riittäisi hyvin 1-2 kpl. 

Giro d'Italian viimeinen etappi alkoi Roomasta ja tarkalleen ottaen Vatikaanista. Paavi kävi siunaamassa ajajat ja lähettämässä heidät kisan viimeiseen koitokseen. Minusta tuo oli hieno ele, vaikken itse olekaan uskonnollinen. 

Onneksi sää suosi viimeistäkin etappia, jännitys muodostui siitä, kuka kirimiehistä voittaisi etapin, mutta kokonaiskilpailun voittaja oli jo selvillä, kunhan vain selviäsi ehjänä maaliin. Olav Kooij oli lopulta nopein ja toi tallilleen hienon etappivoiton ja saman tallin Simon Yates voitti koko kisan. Hieno päätös. Me vieläkin sanomme tuota tallia Jumbo Vismaksi varmaan vielä kymmenen vuotta, vaikka se on nykyään Team Visma – Lease a Bike. Nyt jäämme haastevapaalle Tour de Francen alkuun asti. 

Oikaistu tomaatti-mozzarellasalaatti

Nyt kun Giro on kääntynyt jo loppuosalle ja suosikkini on keskeyttänyt, alkaa motivaationi olla vähän hukassa. Kuittasin tämän päivän Italia-kokkauksen nopealla salaatilla. Nälkäkään ei tänään ollut kovin suuri. 

Mozzarellasalaatti kahdelle

• puolet 200 g salaattisekoituspussista 
• 1 pallo mozzarellaa
• 12 kirsikkatomaattia 
• 6 mansikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei paljon kokkaamista ollut, nostelin sopivan määrän valmista salaattisekoitusta pussista kulhoon ja leikkasin kirsikkatomaatit ja mansikat puolikkaiksi. Revin mozzarellan paloiksi sekoitellun salaatin päälle. Kastikkeeksi kaadoin kupissa sekoitetun pienen määrän oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Kyllä tämä nälkää siirsi seuraavaan syömiseen ja sain menemään mansikat loppuun. 

Girossa oli lyhyehkö etappi, vain 144 km (tosi lyhyt pikku pyrähdys). Sen nopein oli Nico Denz ja kokonaiskisan kärki pysyi eilisestä muuttumattomana. Edelleen johtajana on Isaac del Toro. 

Välimerellinen perunasalaatti La Vueltan toisen jakson ensimmäisenä päivänä

Yllä olevan kuvan punasipulit ostimme tänään Noirmoutierin tiistaimarkkinoilta,  ne olivat niin tupaten täynnä väkeä, että oli kummallista miten täynnä ruokakauppakin muutaman kilometrin päässä vähän ajan kuluttua oli. Tiistaina kaikki olivat ostamassa ruokaa sekä markkinoilta, että marketeista. Viikonloppu tietysti lähestyy, mutta on vasta tiistai, mardi.

Päivälliseksi tein meille Spain on A Fork-blogin välimerellistä perunasalaattia ja sepä olikin maukasta, varmaan olisi ollut vielä maukkaampaa huomenna makujen ässehtiessä, mutta sitä ei jäänyt yhtään. Pienensi ohjetta kahdelle hengelle sopivaksi ja käytin muutaman aineksen loppuun CampaAdrian keittiön varastoista. 

Välimerellinen perunasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettyinä ja suupalakokoon leikattuina
• 1 punasipuli mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 keltainen tomaatti kuutioiksi leikkattuna
• 6 minimozzarellapalloa puolikkaiksi leikattuna
• oliivipurkin loput (virheitä ja mustia kivettömiä oliiveja ja muutama lupiininsiemen)
• tuoretta basilikaa ja sileälehtistä persiljaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja kun näpit kestivät, leikkasin perunat paloiksi. Sitä odotellessa viipaloin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi ja minimozzarellapallot puolikkaiksi. Oliivit ja muut purkin hökeet olivatkin jo puolikkaina tai paloina. Sekoitin kastikkeen ainekset, oliiviöljy, sitruunamehu, sinappi ja valkosipulimurska tasaiseksi seokseksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla. Silppusin yrtit. Sekoitin nuolijalla varovasti kaikki ainekset sekaisin perunankeittokattilassa (tiskinsäästösyistä) ja valutin koko kauneuden tarjoilulautaselle. Olisi sen voinut kattilastakin lusikoida ruokalautasille. Lisänä meillä oli valmiit leivitetyt kalaleikkeet, jotka oli syytä käyttää pois ja palaset patonkia. 

La Vueltan toinen jakso alkoi ja kisa on siirtynyt Luoteis- Espanjaan. Siellä 10. etappi oli vuorietappi ja sen ykkönen oli Wout van Aert, jo kolmas voitto hänelle tässä kisassa. Ben O'Connor on yhä kokonaiskilpailun johdossa. Huomennakin ajetaan vuoristossa. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

Siitä mistä mozzarella on matalin

Tänään menimme melkoisen kevyin italialaisuuksin, mutta jos lautasella on mozzarellaa, sehän kelpaa, eikö vain? Aterian muut osat olivat valmiit leivitetyt kalaleikkeet ja selleriremoulade. Pistelin hassuihin pääkallotikkuihin (jostain Halloweenista jääneitä) vuorotellen mansikoita, kirsikkatomaatteja, minikurkkua ja pikkuisia mozzarellapalloja, lisänä vielä basilikan lehtiä ja päälle paksua balsamicoa. 

Giro d’Italian kuudes etappi tuli hetki sitten maaliin. Katsoimme viimeiset  18 km ja sen voittajaksi ajoi Pelayo Sanchez, aivan tuntematon ajaja minulle. Toki monia Sanchezeita on ollut vuosien varralla voittajina. Tadej Pogacar on ykkösenä kokonaiskilpailussa. 

Italialaiset mozzarellalihapullat

Nämä italialaiset lihapullat söimme jo maaliskuun alussa, kun halusin jemmata postauksia tulevalle CampaReissulle ja sen Italia-ruokahaasteen osalle. Välillä on melko työlästä saada kaikkia haasteen osia täytettyä, mutten silti halua luopua CampaSimpukan alkuperäisestä ideasta. Venytän sitä vain hieman. Tähän ruokaan en ottanut vinkkejä oikein mistään, tai otinpa oikeastaan. Omasta postauksestani muutaman vuoden takaa. Nyt vain jätin tekemättä kastiketta eikä meillä ollut spagettiakaan. Tarkemmin ajatellen tässä ei kauheasti ole samaa kuin linkin postauksessa. Kunhan tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialaiset mozzarellatäytteiset lihapullat

• 400 g naudan jauhelihaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• 2 kananmunaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 1 dl pankomurua
• tuoretta oreganoa
• suolaa ja pippuria
• 16 minimozzarellapalloa
• oliiviöljyä paistamiseen

Sekoitin lihapullataikinan ainekset tasaiseksi taikinaksi ja jaoin sen 16 osaan, noin golfpallon kokoiseen nökäreeseen. Taputin nökäreet kämmenelläni tasaiseksi ja nostin päälle mozzarellapallon. Käärin juuston lihapullataikinaan ja nostin valmiit lihapullat odottamaan leivinpaperille. Kun kaikki olivat valmiita, laitoin tanskalaiset ebelskiverpannun kuumenemaan kaasuliekille. Kaadoin jokaiseen pannun yhdeksästä kolosta noin puoli teelusikallista oliiviöljyä. Kun pannu ja öljy olivat kuumia, nostin silikonipäisillä pehmopihdeillä lihapullat kypsymään. Ensimmäiseen erään tuli 9 lihapullaa ja toiseen jäi sitten 7. 

Ebelskiverien tekemisessä on hyvä olla sopiva lasta tai tikku, jolla paistettavaa saa helposti käänneltyä ja sellainen minulla on, tietysti. Peräisin siltä ajalta, kun minulla piti olla kaikkeen ihan just se oikea väline. Se puutikku on kyllä toimiva, ei voi moittia. Lihapullia ja mitä nyt onkaan paistamassa, on hyvä alkaa heti pyöritellä pannun kolosissa, siten saan hyviä pyöreitä palleroita, eivätkä mahdolliset täytteet karkaa. Paistoin lihapullia noin viitisen minuuttia ja nostin ne sitten lopuksi vielä lasivuokaan ja uunin noin viideksi minuutiksi, kun sivuke oli lähes valmista. 

Annoksessa oli kolme lihapullaa aseteltuina jo aiemmin postaamieni tomaatti-perunapaistosten päälle. 

Tänään söimme mobiilihampurilaiset, ei niissäkään mitään vikaa ollut. 

Giro d'Italia on nyt menossa etapissa viisi. Katsoimme viimeiset 800 m kisaa ja voittajaksi ajoi Benjamin Thomas ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Tadej Pogacar.