Italialaiset suklaakeksit

Tänään en ehdi sen enempää katsoa Giro d'Italiaa kuin kokkaamaankaan mitään italialaista, olen toivoakseni aivan viimeisellä työmatkallani. Sen takia leivoin jo eilen kaakaoisia keksejä, joihin upotin manteleiden sijaan pinjansiemeniä. Ohjeen otin tästä blogista. Taikinan mitat ovat vapaahkosti konvertoitu.

Suklaakeksit

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua kanelia
• ripaus suolaa
• 1,5 dl pinjansiemeniä (maista yhtä varovasti varmistaaksesi, etteivät ole niitä kitkeriä kauheita kiinalaisia, jotka pilaavat makuaistin pitkäksi aikaa)
• 4 kananmunaa (olivat keskikokoisia, ohjeessa oli 3 suurta kananmunaa)
• 1 tl vaniljatahnaa
• suklaata

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja laitoin arkin leivinpaperia pellille. Mittasin kulhoon vehnäjauhot, sokerin, leivinjauheen, suolan ja pinjansiemet. Sekoitin tasaiseksi ja tein keskelle syvennyksen. Toisessa kulhossa vatkasin kananmunat ja vaniljatahnan kevyesti. Lisäsin kananmunat kuiviin aineisiin ja sekoitin tasaiseksi taikinaksi, ohjeessa neuvottiin tekemään puuhaarukalla, minä laitoin kertakäyttöhanskan käteen ja tein sekoittamisen sormin. Kun taikina muodostui tasaiseksi, jaoin sen kahteen osaan ja taputtelin puolikkaat pitkulaisiksi pötköiksi, joiden välissä oli leivinpaperilla tilaa leviämistä varten. 

Paistoin ensimmäisellä paistokerralla taikinapötköjä noin 30 minuuttia. Taikina ei juurikaan levinnyt uunissa, mikä ilahdutti minua. Kokeilin 30 minuutin kohdalla paistoksen pintaa, sen tulisi olla hieman joustava ja sellainen se olikin. Otin pellin pois uunista ja liu'utin pikkuleipäpötköt ritilän päälle leivinpaperin kanssa jäähtymään. Sammutin uunin tässä vaiheessa.

Kun pötköt olivat kokonaan jäähtyneet, kuumensin uunin uudelleen 180 asteeseen. Leikkasin pötkylät hieman vinottain noin 2,5 cm viipaleisiin. Asettelin viipaleet paperille vieriviereen ja paistoin niitä toiseen kertaan noin 15-20 minuuttia. Tässä vaiheessa biscotteja kannattaa vahtia uunin äärellä, etteivät keksit pala. 

Jäähdytin toiseen kertaan paistetut pikkuleivät taas ritilällä, tällä kertaa niin, että leivinpaperiarkki oli ritilän alla. Kun keksit olivat jäähtyneet, sulatin hieman suklaata ja lurittelin sitä poikittain pikkuleipien ylitse koristeeksi ja lisämauksi. Kun suklaa oli jähmettynyt, olivat biscottit valmiita syötäväksi, etenkin espresson kanssa nämä  maistuvat!

Giro d'Italian tilanteesta otan selkoa huomenna, kun ehdin kotiin. 

Äkilliset marjapullat aamiaiselle

Joku aika sitten näin instakuvan, jossa Hanna G oli tehnyt pikacroissanttitaikinasta kanelipullia, mutta juuri tuolloin minulla ei ollut jääkaapissa taikinaa. Tänään oli, muttei nyt ollut kanelipullafiilis, joten tein marjatäytteiset pullat ja tulipa niistä makoisat. 

Äkilliset marjapullat (6 kpl)

• 1 purkki pikacroissanttitaikinaa
• tuoreita marjoja, minulla oli vadelmia ja pensasmustikoita, mutta joku hillokin käy yhtä lailla, tai marmeladi
• minimaalisen pieniä suklaanappeja
• tomusokeria
• tilkka sitruunamehua
• tilkka vettä

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja avasin taikinapurkin. Levitin taikinarullan leivinpaperiarkin päälle ja leikkasin taikinan kolmeen osaa. Yhdessä palassa on siis kaksi kolmionmallista palaa kiinni toisissaan. Sommittelin pitkälle sivulle marjoja ja suklaanappeja, voi käyttää myös hilloa tai mitä nyt tahtookaan laittaa täytteeksi. Kieritin palat rullalle, pienet leikkuujäljet joita taikinassa on voisarvien muotoa merkkaamassa eivät haittaa mitään, päinvastoin. Laitoin saumapuolen alaspäin ja sijoittelin kuusi pötkylää tasaisesti leivinpaperille pellille. Paistoin pullia noin 10 minuuttia.

Kun pullien pinta oli nätin ruskea, nostin ne uunista. Pullien jäähtyessä sekoitin pienen satsin valkoista kuorrutetta. Siivilöin ensin tomusokeria noin desin verran kuppiin, lirautin päälle hieman sitruunamehua ja sekoitin tasaiseksi tahnaksi. Jos tulee liian paksua, lisätään vettä, jos liian luirua, lisätään sokeria. Kaavin melko paksun kuorrutetahnan pussiin.

Minä käytin kertakäyttöistä pursotinpussia, mutta tavallinen tanakka muovipussi olisi kyllä käynyt yhtä hyvin. Laitoin pussinsulkijan pussin kärkeen, niin ettei kuorrute valu ulos ennen aikojaan ja kun pullien pinnat olivat jäähtyneet, leikkasin pussin kärjen pois ja pursotin kuorrutetta pullille. Olivatpa hyviä pikapullia syötäväksi lankalauantain aamiaisella.

Vähän tiskin suklaamousse

Perhepäivällisen päätökseksi tein meille tuplajälkkärin, veriappelsiinipossetin ja suklaamoussen. Moussen ohjeen otin tästä blogista. Minua kiinnosti kokeilla uutta valmistustapaa, etenkin sen takia, että tiskiä tulisi paljon vähemmän kuin tavallisesti. 

Suklaamousse blenderissä (viisi ihan pientä annosta)

• 200 g tummia suklaanappeja
• 0,6 dl kiehuvaa vettä
• 2,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Mittasin suklaanapit (tai levystä pilkottu suklaa) blenderin kannuun. Kaadoin päälle kiehuvan veden ja blenderöin 30 sekuntia. Kaavin nuolijalla kannun reunoille nousseen suklaamassan takaisin pohjalle ja blenderöin vielä 30 sekuntia. Kaavin taas massan pohjalle ja lisäsin mukaan kerman, kananmunan ja vaniljatahnan. Blenderöin (alkaa jo ärsyttää tuo sana, keksikää parempi) 30 sekuntia. Kaavin ja käytin konetta vielä 30 sekuntia. Tässä vaiheessa massa oli jo kuohkeaa moussea. En meinannut uskoa. Käytin blenderiä hieman pitempään kuin lähdeohjeessa. Lusikoin moussen minimaalisen pieniin kulhoihin, noin puolisen desiä/annos. Laitoin kulhot jääkaappiin asettumaan, mutta ne olisi voinut syödä kyllä hetikin, rakenne oli niin hyvä. 

Lisänä oli veriappelsiiniposset samalla ohjeella kuin sitrusposset vuodenvaihteessa, nyt hyydyttäjänä oli vain veriappelsiinimehua. Tein tätäkin aivan pikkuiset annokset, puoli desiä kuhunkin pikkuiseen astiaan. Hieman vadelmapöjyä, muutama vadelma, pensasmustikka ja pikkuiset vadelmamarengit ja annokset olivat valmiit. Mousse oli oikein hyvää ja tosiaan tiskiä tuli vain blenderin kannu ja nuolija. 

Suklaakohokas Delia Smithin neuvoin

Tämän perjantain päivällisen blogipurkaminen alkaa merimiestyyliin, eli  jälkiruoasta. Olen tätä ennen tehnyt kerran elämässäni kohokasta. Se tapahtui toisen blogivuoden kesällä. Tein silloin mansikkakohokasta ja onnistuin moukan tuurilla oikein mainiosti. Nyt jo yli viisi vuotta myöhemmin kokeilin kohokasta uudelleen, tällä kertaa suklaista. 

Koska olen innokas #suurikeittokirjahaaste-osallistuja, etsin ohjeen kohokkaaseen keittokirjahyllystäni. Sieltä nappasin paksun opuksen, josta en muistaakseni ole tehnyt koskaan aikaisemmin kuin yhden kerran, ensimmäisenä blogivuonna, kun askaroin suklaafondantin. Kyseessä on todellinen kotikokin raamattu, Delia's complete how to cook. Hän on minun mielestäni brittien oma Martha Stewart, vaikkei tietääkseni olekaan istunut. Kirjan nimi on jo sen verran itsevarma, että ujompi saattaa lannistua, mutta ainakin minun englannintaidoillani ja myöskin tämän hetkisellä kokkaustasollani Delian ohjeet ovat hyvin ymmärrettäviä ja helppoja seurata. Tätä kirjaa uskallan suositella lämpimästi. Pitäisi käyttää sitä useammin. Pikkuisen minä sovelsin ohjetta, kuinkas muuten?

Suklaakohokas kahdelle Delia Smithin neuvoin

• 50 g tummaa suklaata
• 1 rkl konjakkia
• 1 rkl kermaa
• 3 keltuaista
• 3 valkuaista
• voita ja sokeria annoskuppien valmisteluun
• tomusokeria koristeluun
• vadelmia

Kohokas on siitä pahamaineinen jälkiruoka, että sen sanotaan helposti lässähtävän ja olevan vaikea saada onnistumaan. Minun kahden kerran kokemuksellani näin ei ole ja sen etu päivällisen päätteeksi on se, että sen voi valmistaa jääkaappiin  jo hyvissä ajoin, jopa edellisenä päivänä. Minä tein annokset jääkaappiin päivällä ja paistoin ne aterian lopuksi. 

Aloitin voitelemalla varuiksi kolme suorareunaista kohokasvuokaa, en ollut varma kuinka hyvin kuuden annoksen puolittaminen onnistuu. Enhän oikein tiedä kuinka isoja tai pieniä kupposia Delia käytti. Voitelin kupit hyvin ja "jauhotin" ne sokerilla, kuten kakkuvuoat. 

Tein suklaalle pienen bain marien, eli laitoin kattilaan vettä ja päälle sopivan lasikulhon. Keitin veden kiehuvaksi ja pienensin sitten kiehumisen lempeäksi poreiluksi. Laitoin suklaan, kerman ja konjakin (Delia oli rommin ystävä, mutten raskinut avata talouden ainoaa rommipulloa tätä varten) ja annoin suklaan sulaa. Sekoitin nuolijalla ja nostin kulhon pois kattilan päällä, kun suklaa oli puoliksi sulanut. Kuumennut lasikulho hoiti loput suklaan sulamisesta. 

Vatkasin keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi ja valkuaiset omassa kulhossaan myöskin valkoiseksi tanakaksi vaahdoksi (ole huolellinen, että vispilät ovat puhtaan ja kuivat, jos käytät samoja välineitä) ja kun suklaa oli jäähtynyt niin, ettei munakekkuloituminen ollut enää uhkana, sekoitin keltuaiset mukaan. Sitten yhdistin kulhoon ensin suuren lusikallisen valkuaisvaahtoa pyöräyttävin liikkein. Kun ensimmäinen erä oli sekoittunut hyvin massaan, lisäsin lopun valkuaisvaahdon. Pyöräyttelin kunnes massa oli tasaista. Jaoin massan annosvuokiin, sain kaksi annosta, kolmas valmisteltu kuppi meni tiskiin ilman kohokasta. Tasoitin pinnan lastalla ja pyyhin reunan huolellisesti puhtaaksi, jotta kohokas pääsisi nousemaan reunoilta suoraan ylöspäin.

Laitoin kohokkaat jääkaappiin peitettyinä odottamaan päivällisen päätettä. Minulla oli uuni kuumana muista ruokajutuista ja kun aloimme syödä pääruokaa, nostin lämpötilan 200 asteeseen. Kun olimme lähes ähkyssä (liian isot annokset pääruokaa, hyi minua) ja siivosimme tiskit koneeseen, laitoin kohokkaat uuniin. Paistoaika on noin 10 minuuttia, mutta kannattaa kytätä uunin lähettyvillä katsomassa, milloin annokset ovat valmiit. Minä paistoin kohokkaitani juuri sen kymmenen minuuttia. Ihan passeli aika, mutta se kyllä riippuu annoksen koosta, uunista, kuun asemasta ja naispuolisen kokin kuukautiskierrosta. 

Nostin varovasti kohokkaat uunista tarjoilulautaselle, asettelin muutamia vadelmia annoksen päälle ja lautaselle ja sirottelin hieman tomusokeria päälle. Nautimme kohokkaan kanssa espressot ja alkuruoan kuohuviinin loput. Ei hullumpaa! Tai siis ihan tosi hyvää.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset. Ja lupaan, että Delian kirjaa käytän jatkossakin, siitä en luovu!

Kotimaisten päärynöiden loppusijoitus

Summamutikkakuva, kun ei yllä ottamaan suoraan ylhäältäpäin

Kotimaisia päärynöitä ei usein saa ostaa, ehkä kerran syksyssä. Minä osuin apajille joku aika sitten. Söimme pari päärynää sellaisinaan, mutta lopuille tarvitsin pikaista jatkokäyttömahdollisuutta. Sellaisen löysin Recipes made easy-blogista. Pienensin ohjetta vähän sopimaan käytettävissä olevaan vuokaani ja sittenkin piti tehdä viisi pientä lisäkakkua. Laitan tähän ohjeen mukaiset määrät, ne sopivat tavalliselle pitkulaiselle leivävuoalle ja jos taikinaa meinaa jäädä yli, lopun voi käyttää pariin, kolmeen muffinivuokaan.

Päärynät suklaakakussa

Päärynöiden esikeittäminen

• 5 pientä päärynää
• 100 g sokeria
• 3 dl siideriä
• 1 tl kuivattua inkivääriä (minulla ei ollut)

Kakkutaikina

• 175 g pehmeää voita
• 175 g sokeria
• 3 kananmunaa
• 175 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2 rkl kaakaota
• 75 g suklaata

Kuori päärynät, jätä kanta paikalleen. Kuumenna siideri ja sokeri (sekä inkivääri) pienessä kattilassa ja lisää kuoritut päärynät kuumaan siideriin. Jätä ne maustumaan liemeen 20 minuutiksi, käännä päärynöiden kylkeä puolivälissä, jolleivat ne ole ihan uppeluksissa. Nosta päärynät lautaselle paperin päälle valumaan ja jäähtymään. 

Päärynöiden hautuessa valmista taikina. Sulata suklaa vesihauteessa. Se tapahtuu yksinkertaisimmin niin, että laitat kulhon pienen kattilan päälle, kiehauta kattilassa vettä ja sulata suklaa kulhossa alla olevan lempeästi kiehuvan veden lämmössä. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen tai 160 asteeseen kiertoilmalla. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja seuraavaksi jauhot, leivinjauhe, suola, kaakao ja sulatettu suklaa. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan. Minulla oli vahapintainen pahvivuoka, mutta jos käytät metallista tai lasista vuokaa, voitele ja jauhota vuoka vehnäjauholla tai kaakaolla. Tasoita taikinan pinta ja tuuppaa viilenneet päärynät taikinaan niin, että joka toinen osoittaa vuoan oikeaan reunaan ja joka toinen vasempaan, paina päärynöitä taikinaan noin puoleen väliin. 

Paista kakkua noin 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa 10-15 minuuttia ennen kuin kumoat kakun. Tarjoa jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa. Minä ripotin vähän vadelmapölyä päälle.

No nyt on hyvät suklaakeksit!

Olen mukana Ku ite tekee-blogin Minnan aloittamassa haasteessa, jossa kokkaamme jotain kaikista omistamistamme keittokirjoista. Blogaaneille niitä tuntuu kertyvän huomattavan paljon vielä nykyäänkin, vaikka moni käyttämistämme ohjeista on nettiperäisiä. Moni kirja pölyttyy käyttämättömänä hyllyssä ja sitä vastaan #suurikeittokirjahaaste on aivan omiaan. 

Kokit ja potit-blogin ihastuttava emäntä, Hannele on aivan ensimmäisiä blogaaneja, joita olen tavannut silmästä silmään. Hannelen ja hänen ystävänsä Johannan yhteistyönä syntynyt Suupaloja on hieno kirja, josta voi ammentaa monenlaisiin kokkaustarpeisiin. Tällä kertaa kokeilin Suupaloja-kirjan Maailman parhaita suklaacookieta. 

Maailman parhaat suklaacookiet Hannelen tapaan

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl täysruokosokeria
• 1 dl sokeria 
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl meri- tai vuorisuolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 100-150 g suklaata rouhittuna tai nappeina
• 1 kananmuna
• 125 g voita sulatettuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita ainekset yhteen kulhossa listan mukaisessa järjestyksessä. Ota taikinaa noin ruokalusikallinen kerrallaan käsiisi ja muotoile taikinasta pallo, jonka painat leivinpaperille hieman lyttyyn. Taikinasta tulee noin 20-25 pikkuleipää. Jätä niiden väliin kunnolla leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä noin 5-7 minuuttia. Anna niiden jäähtyä hetkinen pellillä ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään loppuun. 

Minulla oli sekä valkoisia, että tummia suklaanappeja, käytin kummatkin pussinpohjat loppuun, eikä minulla ollut ruokosokeriakaan. Käytin tavallista hienojakoista leivontasokeria. Pikkuleivistä tuli todella hyviä, reunoilta mukavan rapeita ja keskeltä hieman sitkaita. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haastepostaukseni. 

Leipävanukas

Viikonlopulta jäi puolikas  patonki ja se oli  kuivunut niin, että sillä olisi voinut halkoja hakata. Ainakin melkein. Sen olisi voinut tietysti syöttää pihamme linnuille, mutta halusin kuitenkin meidän itse syövän sen ja muistin, että monissa amerikkalaisissa blogeissa tehdään jälkiruokaa, jonka nimi on bread pudding. Se vastaa aikalailla eurooppalaisia french toasteja ja meikäläisiä köyhiä ritareita aineiltaan, mutta tehdään uunissa. 

Foodgawkerissa vaihtoehtoja olikin 1170, tosin osa suolaisia versioita. Otin sieltä kokeiluun Milk & Cardamom-blogin ohjeen. Blogaani kertoo muuten olevansa kuudennen kauden MC-kisaaja, mutta enempiä en jäänyt ottamaan selkoa, oliko kyse US-versiosta siis, en ole tainnut niin pitkälle sikäläistä kisaa katsoakaan. Vain pienin muunnoksin tein tällä tapaa:

Leipävanukas

• puolikas kuivahtanut vehnäpatonki
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl maitoa
• 0,5 dl kermaa (purkin loppu)
• 1 rkl muscovadosokeria
• vaniljajauhetta
• kanelia
• tuoreita vadelmia
• valkoisia ja tummia suklaanappeja
• voita vuoan voiteluun

Jos leipäsi on niin kuivaa, että sen leikkaaminen tuottaa hankaluuksia, sulje se hetkeksi vesitilkan kanssa muovipussiin, niin se pehmenee leikattavaan kuntoon. Leikkaa se sitten parin sentin viipaleisiin. Voitele uunivuoka ja asettele leipäpalat leikkuupinta alaspäin vuokaan tai pystyyn, jos haluat pystyleipävanukasta, valinta on sinun. Tuolloin tarvitse kuitenkin hieman korkeamman vuoan ja enemmän nestettä. Sekoita kananmunat, sokeri, maito, kerma, kaneli ja vaniljajauhe tasaiseksi velliksi ja valuta leipäpalojen päälle. Asettele pinnalle vadelmia tai muita marjoja, hedelmätkin sopisivat, esimerkiksi tuoreesta luumusta tai aprikoosista leikatut viipaleet leipäviipaleiden väliin aseteltuina. Ripota pinnalle vielä suklaanappeja. Laita vuoka jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi, tai jopa yön yli, jos haluat olla kuin rapakon takana ja syödä tätä aamiaisella. 

Kun on paistamisen aika, kuumenna uuni kiertoilmalla 180 asteeseen. Tunnustele sormenpäälläsi leipäpaloja, jos ne eivät tunnu riittävän tasaisesti kosteilta, voit lirutella vuokaan vielä hieman maitoa tai kermaa. Paista uunissa kunnes pinta on kauniin värinen ja sormella tökätessä se tuntuu joustavalta. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai kermavaahdon kanssa, myös turkkilainen jogurtti sopii lisäkkeeksi hyvin. Me söimme sen kanssa, sillä talo oli kermaton ja jäätelötön.

Chocolate Pot De Crème revisited

Jälkiruokia on mukava tehdä, ne voi laittaa usein hyvissä ajoin ennen ateriaa ja monet niistä tarvitsevatkin kunnon hyytymisajan. Tänään kahlasin hieman Campasimpukan omia arkistoja ja katsoin onko meillä tehty ranskalaista suklaajälkiruokaa, chocolate pot de crèmeä. Ja onhan meillä tehty, kesäkuussa 2013. Nyt on hyvä tehdä pieni uusinta, eikö vaan? Ei tarvita uuniakaan, se on plussaa. 

Olemme illalla menossa teatteriin katsomaan Jyväskylän Kesän tapahtumaa Circo Aereo: Acracadabraa ja aiomme syödä jotain pientä sen reissun jälkeen. Ja olipa ateria pieni tai suuri, yksinkertainen tai monimutkainen, jälkiruoka on kyllä paikallaan. Ohjeen otin tällä kertaa Sugar &Soul-blogista, siinä käytettiin vähän erilaista menetelmää ainesten sekoittamisessa, joten tulipa kokeiltua sitäkin. Puolitin ohjeen ja konvertoin lavealla kädellä, sillä 8-10 annosta kuulosti aika ronskilta määrältä, sillä olemme kahdestaan illalla. 

Chocolate Pot De Crème 

• 1,5 dl suklaanappeja
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 dl kermaa
• 1 rkl viskiä
• 3 kananmunan keltuaista
• 2 rkl sokeria
• pieni ripaus suolaa
• kermavaahtoa koristeluun

Laita suklaanapit tehosekoittimen kannuun. Mittaa maito, kerma, viski, keltuaiset, sokeri ja suola kattilaan ja vispilöi tasaiseksi. Kuumenna kattilaa niin, että seos kuumenee. Sekoita koko ajan nuolijalla ja tarkkaile kastikkeen paksuutta. Kun seos melkein kiehuu noin 3-4 minuutin kuluttua, se sakenee. Kokeile paksuutta niin, että pyyhkäiset lastan pinnalta seosta, jos siihen jää selkeä jälki, on kastike sopivaa. Varo keittämästä, sillä silloin se vetelöityy ja on pilalla. 

Kaada seos tehosekoittimen kannuun suklaanappien päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Varo kuuman kastikkeen kanssa kannun halkeamista, pidä kannen pientä luukkukantta hieman raollaan ja peitä se tarvittaessa keittiöliinalla roiskeiden estämiseksi. Kuuma höyry pääsee kyllä rakosesta pois ja estää lasikannun halkeamista. Minun Kitchen Aidin kannuni on kyllä kestänyt hyvin kuumiakin nesteitä, mutta kaikki kannut eivät kestä, etenkään jos samaan aikaan mukaan sekoitetaan jotain kylmää, kuten jäitä tai jäätelöä.

Jaa massa tarjoiluastioihin, peitä ne ja laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. Minun tekemästäni setistä tuli neljä pientä annosmaljaa. Tarjoile kermavaahtonokareen kanssa, voit myös raastaa vähän suklaata tai sitruunankuorta pinnalle. Viski maistuu hyvin lempeästi, tein myös pienen maisteluannoksen, jonka hotkaisin ennen kuin Kammenpyörittäjä tuli kotiin, pesin pikaisesti astiankin, joten nyt hän ei saa tietää mitään asiasta, ellette kerro. Ettehän? Rakenne ainakin ihan pienessä astiassa (uskottehan?) oli aivan loistava, sopivasti hyytynyt, muttei liian lohkeava. Käytän tätä menetelmää toistekin.

Tour de Francen eilinen etappi oli aivan huippujännittävä. Tämänpäiväisen lähetyksen laitan tallentumaan ja jos jos joku alkaa puhua aiheesta ennen iltaista kotiinpaluutamme pistän sormet korviin ja huudan päläpäläpälä! Puhutaan säästä, jos satumme tapaamaan, tai vaikka siitä tuleeko tänä vuonna hyvä mustikkasato. Päivitän Tour-osuuden illalla, kun olen nähnyt kuinka siinä kävi. 

Epäluuloisen juureskakku

sotkuista puuhaa, pieni kakku, paljon tiskiä ja tahroja

Satuin töissä vilkaisemaan viime vuoden lopun Viinilehteä, jonka kannessa Henri Alen hymyili salaperäisesti. En selannut lehteä Alenista kertovaan juttuun asti, sillä juutuin kauniiseen kakun kuvaan. Siinä oli suklainen ja punajuurinen kakku. Se kuulosti omituiselta ja epäilyttävältä, joten otin kopion ohjeesta ja ostin kotimatkalla ääsmarketista punajuuren. Puolitin kakun ohjeen ja töppäilin taikinan teossa sen verran, että käytin melkein alkuperäisen ohjeen verran aineksia. Tyhmä leipuri tuolloin talossa. Laitan tähän pienennetyt määrät, vuokana oli pieni 18 senttinen irtopohjavuoka.

Pieni punajuuri-suklaakakku

Taikina

• 200 g painava kuorittu punajuuri keitettynä ja raastettuna
• 75 g tummaa suklaata
• 2 pientä kananmunaa
• 1,25 dl sokeria
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 50 g voita

Kuorrute

• 2 rkl punajuuren raastamisesta puristettua mehua
• 1,5 dl tomusokeria
• palanen suklaata

Keitä kuorittu punajuuri kypsäksi ja nosta vedestä jäähtymään. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele vuoka laittamalla pohjalle leivinpaperia ja voitelemalla ja jauhottamalla reunat. 

Kun näppisi kestävät, raasta punajuuri siivilään niin hienoksi raasteeksi kuin välineesi antavat myöten. Purista raastemassaa lastalla siivilää vasten ja säästä läpi valunutta punaista mehua kuorrutetta varten. Jätä raaste vielä jäähtymään. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan jauhot ja leivinjauhe (älä tee kuten minä ja kippaa jauhojen sijasta mukaan kuorrutetta varten valmiiksi mitattu tomusokeri ja vielä vatkaa se mukaan, tulipa ätläkkää, oli pakko aloittaa alusta). Kääntele taikina tasaiseksi ja yhdistä siihen sulatettu voi, hieman viilennyt suklaa ja punajuuriraaste. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kakku saa jäädä hieman kosteanpuoleiseksi, mutta kuitenkin niin, että kakkutikku on lähes puhdas koepistoksen jäljiltä. Isompaa kakkua joutunee paistamaan hetkisen kauemmin. 

Anna kakun jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ennen kuin irrotat irtovuoan renkaan ja sitten pohjapaperin, kumoa kakku jäähtymään lautaselle, jolta aiot sen tarjota. Kakun pitää kunnolla jäähtyä ennen kuorrutteen tekemistä, ettei se imeydy kakkuun liiaksi.

Kun kakku on jäähtynyt, sulata pala suklaata minigrippussissa kuumassa vedessä. Sekoita siivilöityyn tomusokeriin punajuurimehua liraus kerrallaan, jollei se riitä, lisää vielä hieman vettä. Kuorrutteen tulee olla tahmeasti juoksevaa, mutta melko jämäkkää. Kaada kuorrute keskelle kakkua ja kallistele kakkua hieman, että kuorrute valuisi tasaisesti koko kakun pinnalle. Leikkaa suklaapussista pieni kulmapala pois ja lurittele sulaa suklaata vielä pehmeälle kuorrutteelle niin taiteellisesti kuin osaat. Piirtele vielä cocktailtikulla kuvioita, osaat varmasti paremmin kuin minä. Laita kakku jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan tarjoiluun asti. Ohje lupaa kakun olevan hyvää vielä päivän parin ajan. Viinilehti kertoo ohjeen olevan Kati Pohjan käsialaa. Epäluulo oli täysin aiheetonta, kakku oli mehevää ja jollain tavalla kevyempää, kuin odotin. Ehkä punajuuren vuoksi. Ei tullut rosolli mieleen.

Pannukakkupyydys

Päivittäisestä lähiäitiydestä luopuminen on sujunut mielestäni oikein hyvin. En soita pojille juuri ollenkaan, enkä varsinkaan ilman asiaa. En ole kertaakaan löytänyt itseäni nojaamasta heidän ovikelloihinsa tai kurkkimasta postiluukusta ennalta ilmoittamatta, enkä itkemästä lohduttomasti heidän entisissä huoneissaan. En tosin ole siivonnut ja järjestänytkään niitä vielä uuteen uskoon. Kuulen kyllä lähes päivittäin jälkeläisistäni, tai whatsapp piipahtaa tärkeän tiedotteen merkeissä. Saan vaikkapa näytön verran hevosen päitä tai ystävällisen tiedustelun voinnistani tähän tapaan: pöö? 

Toisinaan saan pyydystettyä poikasia käymään ja helpoiten se käy ruoalla tai omakotiasumisen mukavuuksilla (vannon etten ole pessyt ja silittänyt heidän pyykkejään, Kammenpyörittäjä voi todistaa). Eilen Opiskelija saapui hevosburgerin houkuttelemana ja sain jatkohoukuteltua hänet jäämään yöksi lämmittämällä saunan ja lupaamalla pannukakkuja aamiaiseksi. 

Ohjeen löysin tietysti foodgawkerista laittamalla yksinkertaisen hakusanan pancakes. Hakutuloksia tuli 6910. YIN + YOLK-blogin pannukakut valikoituivat kokeiltavaksi tänä aamuna. Mitat  on muunnettu sunnuntaisella rentoudella. 

Appelsiinipannukakkuja Opiskelijalle ja vähän meillekin

• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• nafti 2 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl sulatettua voita
• 0,5 dl sokeria
• appelsiinin kuori raastettuna (minulla puolikkaan sitruunan appelsiinin puuttuessa)
• tummia suklaahippuja (oma lisäykseni ohjeeseen, sillä appelsiini ja tumma suklaa sopivat hyvin yhteen)
• 2 kananmunaa
• 2,5 dl maitoa
• 2 dl appelsiinimehua
• voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kuumenna pannu keskilämmöllä. Paista pannukakkuja voissa kunnes pintaan alkaa nousta pieniä ilmakuplia. Käännä pannukakut ja paista toista puolta vielä noin minuutin verran. Minä paistan pannukakut crêpelevyllä, se toimii hyvin paksujen taikinoiden kanssa ja sen lämpötilaa on helppo säätää. Pinoa ja peitä pannukakut odottamaan tarjoilua. Tarjoa vaahterasiirapin ja marjojen kanssa. Nyt olisi ollut mukavaa, jos talosta olisi löytynyt appelsiineja, olisin mielelläni fileroinut muutama hedelmän tarjolle näiden pannukakkujen kanssa.

Lisään tämänkin pannukakkuohjeen Campasimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle. 

Kahvijuustokakku

Viikonlopun espanjalaisen jälkiruoan, flanin epäonnistuminen jäi sen verran harmittamaan, että halusin kokeilla jotain muuta jälkiruokaa, jonka saisin onnistumaan. En nyt tiedä kuinka espanjalainen tämä juustokakku on, mutta otin ohjeen espanjalaisesta blogista ja päätin, että tämä riittää tällä kertaa. Olen tainnut vierailla aikaisemminkin L'Exquisit-blogissa, sen verran tutulta se näytti. Osasin jopa tulkata postauksen otsikon ilman käännösohjelmaa, mutta reseptin käänsin englanniksi.

Kahvijuustokakku ilman uunia

• 200 g digestivekeksejä
• 100 g voita
• 400 g tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
• 120 g sokeria (ohjeessa oli 200 g, mutta pussi loppui 120 g kohdalla enkä iljennyt enempää laittaakaan)
• 200 g suklaata (60%)
• 2,5 dl kermaa
• 0,6 dl kahvia (tuplaespresso)

Sulatin voin ja jätin jäähtymään, samoin sulatin suklaan vesihauteessa ja jätin senkin jäähtymään. Otin tuplaespresson mittaan, sekin sai jäähtyä. Laitoin keksit paksuun muovipussiin ja painelin ne ensin käsin isoiksi muruiksi ja sitten pyöritin kaulinta pussin päällä, kunnes keksit olivat aivan hienoa murua. Kun voi oli hieman jäähtynyt, kaadoin sen yhdessä keksimurujen kanssa pieneen kulhoon ja sekoitin. Vuorasin nelikulmaisen irtopohjavuoan (20x 20 cm) leivipaperilla ja painelin voi-keksimuruseoksen vuoan pohjalle mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Laitoin vuoan jääkaappiin asettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkasin kerman tanakaksi vaahdoksi, samoin vatkasin sokerin ja tuorejuuston kunnolla sekaisin. Kun suklaa oli jäähtynyt sen verran, ettei se enää veltostaisi tuorejuustoa, kaadoin suklaan ja kahvin tuorejuustomassaan. Sekoitin vatkaimella seoksen tasaiseksi. Lopuksi kääntelin nuolijalla kermavaahdon tuorejuustomassaan. Levitin täytteen keksimurupohjan päälle ja peittelin jääkaappiin asettumaan 4-5 tunniksi. 

Maistoin täytettä tekovaiheessa sen verran, että arvelin olevan viisasta tarjota kakkua aika pieninä paloina ja laittaa lisäkkeeksi myös tuoreita marjoja. Niitä oli vielä tarjolla marketin pihan myyntikojussa, myyjäneito sanoi, että olivat varmaan paikalla ihan viimeisiä päiviä. Jos tekisin tämän kakun uudelleen, käyttäisin hieman tummempaa suklaata, tai himmaisin vielä sokerin määrää. 

La Vueltan 11. etappi, lepopäivän jälkeinen oli koko kisan rankin monine pitkine nousuineen. Sen aikana nähtiin, kuinka Nairo Quintana väsähti ja valui läpi pääjoukon, samoin Chris Froomella oli kaatumisen jälkeen vaikeuksia pysyä porukassa. En ole oikein vieläkään päässyt mukaan tämän kilpailun menoon, vaikka monena vuonna Vueltasta on kehkeytynyt vuoden kiinnostavin kisa. Tänä vuonna ei taida käydä niin. Tänään ykköseksi ehti Mikel Landa ja Fabio Aru tuli toiseksi, hän nousi etapin myötä kokonaiskilpailun kärkeen.

Profiilikuva lainattu La Vueltan sivuilta

Suklaa-mustikkamuffinit

Ystäväni sauvajyvänen kävi perheensä kanssa kylässä ja blogaanien kesken on tietysti laitettava parasta pöytään. Minä laitoin niin parasta, että paistoin muffinitkin kahteen kertaan! Ensimmäinen erä jäi keskeltä raa'aksi ja laitoin leivonnaiset uuniin uudelleen siksi ajaksi, kun tein uuden taikinaerän. Epäonnistuneet paistuivat loppuun ja syömäkelpoisiksi, mutta eihän niiden keskelle painunut kuoppa enää muuksi muuttunut. Jälkeläiset eivät olleet pahoillaan, että rumia muffineita oli pellillinen onnistuneiden lisäksi. Ohjeen näihin vähän muuntelemiini muffineihin otin Your Sunny Side Up-blogista. Aikaansaannokseni, ne onnistuneetkaan eivät olleet kyllä yhtä kauniita kuin esikuvansa. Mustikat olivat oma lisäykseni ohjeeseen. Tumman sokerinkin vaihdoin kullanväriseen ruokosokeriin ja käytin kaakaota väriksi.

Mustikkaiset suklaamuffinit (noin 15 pientä)

• 280 g vehnäjauhoja
• 160 g ruokosokeria
• 2 rkl kaakaota
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 90 g voita
• 1,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 100 g suklaanappeja (tummia, valkoisia ja vaaleita)
• 1 dl mustikoita

Kuumenna uuni 190 asteeseen ja etsi muffinipapereita esille. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, kaakao ja sokeri. Vatkaa kananmunat kevyesti toisessa kulhossa ja kaada mukaan maito ja jäähtynyt voi, sekoita. Kaada maito-muna-voiseos kuivien aineiden päälle ja sekoita nuolijalla taikina tasaiseksi, vältä liikaa sekoittamista, ettei taikina sitkisty. Lisää mukaan suklaanapit ja mustikat ja sekoita jälleen. Annostele taikinaa muffinivuokiin noin iso ruokalusikallinen, jos vuokasi ovat pieniä. Älä täytä yli puolen välin. Paista muffineita uunin keskiosassa 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja kun tikku on puhdas pistoksen jälkeen, ovat muffinit kypsiä. Tai näin minä uskoin ensimmäisen erän jälkeen ja muffinit painuivat kuopalle. Seuraavaa erää paistoin viisi minuuttia pitempään ja 25 minuuttia oli sopiva paistoaika.

uudet ajolasini jo kaipaisivat nenälleni

Tuunataan taas taatelikakkua

Blogin jokaisena joulunalusaikana olen postannut taatelikakkuohjeen, ensimmäisenä vuonna tein sen aivan perinteisimmän, Ruutukokin kakun. Toisella kerralla lisäsin kakkuun hieman suklaata, vaikka epäröinkin saako niin mennä tekemään. Kolmannella kerralla tein kakkua ystäväni sauvajyväsen sisarelta peräisin olevalla ohjeella. Kaikki kakut olivat hyviä ja onnistuneita. Tänä vuonna halusin taas leipoa taatelikakkua ja tietysti tuunata kakkua taas. Suklaa tuntui sopivan taatelin makuun hyvin, mutta kaipasin hieman syvempää makua. Kahvi kuuluu meidän suosikkimakuihimme ja tällä kertaa käytinkin nesteenä veden sijasta espressoa. 

Kahvia ja suklaata taatelikakussa

• 20 pehmeää tuoretta taatelia
• 2 dl sokeria
• 2 dl espressoa 
• 1 dl vettä
• 200 g voita
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g tummaa suklaata

Ota taateleista kivet pois (jos käytät sellaista tiivistä taatelipalikkaa, katso tarkasti, että saat kaiken sellofaanikääreen irti ja pilko palikka niin pieniksi paloiksi, että voit olla varma, ettei kivenpaloja ole mukana). Mittaa sokeri kattilaan ja lisää sinne taatelit, kahvi ja vesi. Keitä seosta sen aikaa, että taatelit sulavat soseeksi, se vie noin puolisen tuntia. Lisää mukaan voi, suklaa ja vaniljauute. Sekoita seos tasaiseksi ja anna sen jäähtyä noin vartin verran. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja ota esille rengasvuoka tai pitkänmallinen vuoka, jos enemmän tykkäät sellaisesta. Jos kyseessä on silikonivuoka, sitä ei tarvitse käsitellä, mutta muut vuoat kannattaa voidella runsaskätisesti ja jauhottaa. Minä tykkään eniten jauhottaa vain vehnäjauholla, sillä en pidä korppujauhon tekemästä karkeasta pinnasta kakuissa. Suklaakakkujen kohdalla myös kaakaolla jauhotettu vuoka toimii. 

Kun taatelisose on jäähtynyt jonkun verran, sekoita mukaan kananmunat ja jauhot, joissa on jo mukana sooda ja leivinjauhe. Kunhan kattilasi ei ole ihan pieni, taikinan mahtuu sekoittamaan kattilassa, eikä sinulle tule ylimääräistä tiskiä. Taikina on suklaan vuoksi juoksevampaa, kuin tavallisessa taatelikakkutaikinassa, mutta älä ole moksiskaan. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla noin tunnin verran. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Koita olla minua kärsivällisempi ja anna kakun jäähtyä vuoassa noin puoli tuntia, ennen kuin kumoat sen.

Kakun taatelisoseen keittelemiseen käytin Mastermarkilta saamaani pientä Swiss Diamond-kasaria, joka sopii erinomaisesti puurojen keittämiseen. Myös tähän sosehommaan kasari oli juuri passeli. Kaikkiin maitopohjaisiin keittelyihin tämä soma kasari on ihan omiaan. 

Päivällinen tähdenlentoteemalla

Elän nyt melkoista zombieviikkoa, omien yövuorojeni perään haalin vielä työkaverinkin yövuorot, sillä pidän niistä niin kovasti, etukäteen, monta viikkoa etukäteen. Sitten kun zombieviikko koittaa, mietin miksi taas tein tämän. Kun vauhtiin pääsee, yövuorot menevät mukavasti ja päivät minulla on aikaa aivan kuin olisin lomalla. Keräsin kaapeista aineksia, joista päivällisen oli synnyttävä, kauppaan ei mentäisi ennen huomista. 

Käytettäväksi tuomitsin:

• perunapussin pohjat, noin 10 keskikokoista perunaa, joiden luvattiin etiketin mukaan sopivan kaikkeen ruoanlaittoon
• 4 nahistumaan päin olevaa porkkanaa
• 2 mustunutta banaania
• puolikas purkki mascarponea
• erinäisiä jauhopussien jämiä, yhteensä kilon verran

Meillä ruoanlaitto on ollut vähän hunningolla viime aikoina, siksi päätin leipoa tänään sekä leipää päivälliselle, että  jälkiruoaksi jotain makeaa. Aloitin tekemällä leipätaikinan nousemaan.

Porkkanapeltileipä

• 5 dl lämmintä vettä
• 2 x 7g pussi kuivahiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 rkl hunajaa
• 1 dl rypsiöljyä
• 2 porkkanaa oikein pieneksi raastettuna
• erinäisiä jauhoja, vehnää, hiivaleipäjauhoa, joku täysjyväpussin pohjakin, noin 10 dl

Lämmitin veden ja lisäsin sinne suolan, hunajan, noin desin verran jauhoja ja kuivahiivan. Sekoitin ainekset velliksi vispilällä ja peitin kulhon suihkumyssyllä. Annoin vellin ottaa vauhtia sen aikaa, että kuorin ja raastoin porkkanat. Lisäsin raasteen velliin ja sekoitin sen sinne tasaisesti. Aloin lisätä jauhoja pikkuhiljaa ja vaihdoin vispilän tukevaan nuolijaan, jolla sekoittelin. Lopulta jatkoin käsinvaivaamalla kaataen öljyn taikinaan käteni kautta, jolloin taikina ei pahasti tarttunut käteeni. Kun taikina alkoi olla kimmoisaa, mutta vielä melko pehmeää, ripottelin sen pinnalle vielä hieman jauhoja ja peittelin taikinan kohoamaan kulhossaan noin tunniksi.

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja kumosin taikinan jauhotetulle leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taputtelin taikinan noin kolmen sentin paksuiseksi levyksi, johon tein viiltojälkiä annospaloiksi. Peitin leivän vielä pyyhkeellä kohoamaan vähäksi aikaa, sillä paistoin ennen leipää jälkiruokamuffinit. Kun paistamisen aika oli, käänsin uunin kiertoilmalle ja paistoin leipää noin 20 minuuttia, kunnes se oli kypsä ja kauniin värinen.

Kasvissosekeitto mistä sattuu kolmelle

• noin 10 keskikokoista perunaa kuorittuna
• 2 isohkoa porkkanaa kuorittuna ja muutamaan palaan leikattuna
• noin 10 sentin pätkä purjoa renkaiksi leikattuina, minulla jonkun kokkauskerran jämät pakastettuna
• suolaa ja pippuria
• kuivattua chiliä oman maun mukaan 
• vettä sen verran, että ainekset peittyvät
• noin 1 dl kookoskermaa
• fetaa muruina annoksen päälle

Keitin kuoritut perunat ja porkkanat yhdessä purjokiekkojen ja mausteiden kanssa kypsiksi, varoin keittämästä perunoita hajalle. Laitoin aineksia muutamassa erässä tehosekoittimen kannuun yhdessä liemikauhallisen ja kookoskerman kanssa ja annoin koneen tehdä niistä sileää keittoa. Maustelin vielä hieman suolalla ja pippurilla ja lisäsin keitinlientä saadakseni sopivanpaksuisen keiton. Murustelin annoksen päälle hieman fetaa.

Banaani-mascarponemuffinit suklaahipuilla

• 2 tummunutta banaania
• 2 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljaa
• 1 dl kookoskermaa (keitonteosta jäänyt purkinloppu)
• 1 dl mascarponea
• 1 dl rypsiöljyä
• minikokoisia suklaanappeja kunnon holautus pussista

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja asettelin isohkoja muffinipapereita muffinivuoan kolosiin. Kuorin banaanit ja rusensin ne haarukalla paloiksi, ei tarvitse tehdä ihan mössöä. Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi, johon lisäsin jauhot, vehnäjauhot, leivinjauheen, mascarponen ja kookoskerman, sekä öljyn. Sekoitin taikinan tasaiseksi, mutta vältin ylivatkaamista, ettei taikina sitkisty. Kääntelin nuolijalla mukaan banaanimurskan ja suklaanapit. Annostelin taikinaa isoilla lusikoilla muffinivuokiin, sain 10 isohkoa vuokaa puolilleen tästä taikinamäärästä. Paistoin muffineita uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä kakkutikulla ja kun tikku tuli puhtaana taikinasta, olivat muffinit kypsiä. Niistä tuli ihanan meheviä ja kuohkeita. 

Pienet muffinit,voiko sellaisia olla?

40 pikkuista muffinia, voi ottaa kaksikin

• 150 g voita
• 2 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljaa
• 1 tl kanelia
• 1 rkl tummaa kaakaota
• 1,5 dl maitoa
• 50 g tummaa suklaata rouhittuna
• 1 dl mustikoita
• 1 dl vadelmia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä se jäähtymään, rouhi suklaa. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi. Lisää mukaan jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, kaneli, kaakao ja vanilja. Sekoita mukaan maito ja sulatettu voi. Viimeisenä kääntele taikinaan marjat ja suklaa. Lusikoi taikina pieniin muffinivuokiin ja paista noin 10 minuuttia. Kokeile tikulla kysyys, kun tikku on puhdas pitoksen jälkeen, ovat muffinit kypsät. Minä edelleen kokeilen kypsyyden töissä raa'alla spagetilla, kun ei sitä kakkutikkua ole tullut tuotua tänne, eikä tulitikkuja ole nykyisin edes tupakoivien taskussa. Eikä meillä töissä taida kukaan tällä erää polttaakaan.

Öljy kuumaksi! It's churrotime!

valmiiksi luettu on puoliksi tehty

Campasimpukan alkuperäinen teema, ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen seuraaminen ja niiden isäntämaiden ruokakulttuuriin tutustuminen on tänään saamassa vuotuisen, jo neljännen huipennuksensa, kun La Vuelta päättyy illalla ajettavaan henkilökohtaiseen aika-ajoon Santiago de Compostelassa. Ensimmäinen blogivuoden haasteen päätöspäivän espanjalaiskokeiluksi valikoituivat churrot, espanjalaiset munkit. Siitä alkaen olemme päättäneet haastevuotemme aina churroihin, sillä perinteet ovat mukavia ja churrot hyviä. Viime vuonna uppopaistelin todella monta kertaa Espanja-haasteen aikana ja kiintiö mihinkään friteerattuun ruokaan tuli täyteen pitkäksi aikaa. Yhtään friteeraamisaiheista postausta ei olekaan nähty blogissa sitten viime syyskuun, eikä öljypataa ole viritelty kuin vappumunkkeja varten.

Tälläkin kertaa käytän hyväksi toteamaani ohjetta, jolla saa noin 20-25 munkkipötkylää, mikä riittää neljälle hengelle oikein mainiosti. Halusin kuitenkin churroihin jotain pientä muutosta ja vilkuilin foodgawkerin churro-osastoa uusien ideoiden toiveissa. Eräässä ohjeessa taikinaan oli lisätty sitruksen kuorta ja se kuulosti heti kivalta minusta. 

Churrot neljälle kohtuukäyttäjälle tai kahdelle ahneelle

• 2,5 dl vettä
• 100 g voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 3 kananmunaa
• sitrushedelmän kuorta raastettuna (käytin limeä)
• 1 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeri-kanelisekoitusta valmiiden churrojen päälle

Mittaa kattilaan vesi, voi ja suola, kiehauta. Sekoita mukaan vehjäjauhot ja sitruskuori ja vispilöi pontevasti saadaksesi aikaan taikinapallon. Lisää kevyesti vatkatut kananmunat nauhana hieman jäähtyneeseen taikinaan ja vispilöi taas rivakasti, kunnes taikina on kiiltävää, melko paksua tahnaa. Kaavi se nuolijalla pursotinpussiin, jossa on teräväreunainen keskikokoinen tylla. Sulje pussi leveällä pussinsulkijalla, jonka ympärille on helppo kääntää pussia sen tyhjentyessä. 

Kuumenna öljy laakeassa padassa 170 asteeseen ja pursota churrotaikinaa pussista suoraan kuumaan öljyyn halutunmittaisissa pätkissä, leikkaa taikina saksilla. Tarkkaile öljyn lämpötilaa ja nosta sitä tarvittaessa, jos öljy meinaa viilentyä liikaa. Kun churrot ovat paistuneet (noin 6-7 kerrallaan) kauniin värisiksi, nostele ne reikäkauhalla talouspaperin päälle peiteltyyn astiaan. Anna niiden hetken aikaa kuivahtaa, sen aikaa että ehdit laittaa uudet churrot paistumaan. Niiden paistuessa nostele lämpimät churrot astiaan, jossa on kaneli-sokerisekoitusta ja pyörittele churrot sekoituksessa. Peittele taas churrot puhtaaseen astiaan odottamaan. Kun kaikki churrot on paistettu, muista sammuttaa virta padan alta ja jätä öljy jäähtymään. 

Lämmitä suklaafonduepurnukka pakkauksen ohjeen mukaan (tai tee itse suklaakastiketta, minä en nyt viitsinyt), tämän lisäksi meillä oli Annan kaupasta ostettua sitruuna-valkosuklaatahnaa, jota myös kokeilimme dippaukseen. Juomana oli kotibaristan valmistamat cappuccinot ja raikas punaherukkamehu.

Tänä vuonna Vueltan päättymispäivänä meillä oli pilvinen, viileä sää. Tarkenin silti paistella churroni ulkona grillin sivupolttimolla, tämäkin on muodostunut perinteeksi. Fleekeä ja lekkinsiä vaan päälle, niin jo tarkenee, vaikka muotipoliisi vaikeroikin tuskissaan. Oli muuten jesari taas mitä mainioin ensiapu, sillä alkaessani pursottaa churrotaikinaa, ilmeni että pursotinpussissa on reikä. Kammenpyörittäjä säikähti, että minulla on pahempikin hätä, kun huusin ulkoa apua. Pussiin vaan palanen jesaria ja homma toimi!

Yhteistyössä Jokisen Valinnan kanssa (lue:ne myy ja me ostetaan)

Suklainen rommikakku

Aina on kakun paikka, eikö olekin? Tällä kertaa leivoin espanjalaisesta Dulces bocados-blogista löytämäni kakun, johon tuli niin suklaata kuin rommiakin. 

Suklaa-rommikakku

• 100 g pehmeää voita
• 100 g sokeria
• 200 g vehnäjauhoja
• 1/2 pussia Royal-kohotetta (arvelen 1,5 tl meikäläistä leivinjauhetta toimivan)
• 2 kananmunaa
• 70 g macadamia-pähkinöitä (käytin cashew-pähkinöitä)
• 100 g tummia suklaanappeja tai saman verran suklaalevyä pienittynä (70%:sta)
• 0,5 dl tummaa rommia

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota pienehkö kakkuvuoka, minä käytin pientä briossivuokaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe (minulla oli ohjeessa mainittua Royal-valmistetta, jonka google kääntää hiivaksi, mutta jonka arvelen olevan enemmän leivinjauheen tapaista, otan mielelläni vastaan lisätietoa tuosta tuotteesta) vehnäjauhoihin. Yhdistä jauhot ja rommi voi-sokeri-kananmunaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele mukaan suklaanapit tai -rouhe ja pähkinät. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku tulee ulos taikinasta puhtaana, kakku on kypsä.

Vueltan viides etappi ajettiin karmeassa kuumuudessa, lämpötila lähenteli 40 astetta. Reitti kulki Priego Córdobasta 180 km matkan Rondaan. Ensimmäisenä maaliin ehti John Degenkolb voittaen jo toisen etapin tässä kilpailussa. Nacer Bouhanni ei mahtunut tunkemaan Degenkolbin vieritse voittoon ja hän hieman protestoi käsimerkein maaliviivalla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Michael Matthews.

Nyt sen tein, ikioman reseptin! Suklaa-mustikkamuffinit!

En osallistu tällä mihinkään kilpailuun, paitsi siihen, jossa kerätään työpaikalla tykkäyspisteitä. Hiljainen työvuoro, loman lähestyminen ja mukavat työkaverit saivat minut kaivelemaan taukokeittiön kaappeja sillä silmällä, mitä voisi leipoa päiväkahveille. Etsiskelin vähän ohjettakin, mutten löytänyt mieleistä. Ajattelin, ettei se nyt voi niin vaikeaa olla, olen minä ennenkin muffineita leiponut. Kyllä se siitä lutviintuisi omasta tai asiakkaan päästä.

10 isonpuoleista suklaa-mustikkamuffinia

• 125 g voita sulatettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 rkl kaakaota
• 1 tl vaniljasokeria
• ripaus suolaa (jos voi on suolatonta)
• 1 dl maitoa
• 50 g tummaa suklaata
• 50 g valkoista suklaata
• 1 dl mustikoita

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja etsi esille muffinivuokia, asettele ne leivinpaperin päälle pellille. Paperi sen varalta, että muffinit villiintyvät uunissa ja jättävät vuoan reunan huomiotta. Helpompi siivota. Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää siihen muutamassa erässä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, kaakao, vaniljasokeri ja mahdollinen suolaripaus. Lisää maito ja sulatettu voi ja sekoita taikina tasaiseksi. Viimeksi kippaa kulhoon mustikat ja paloiksi silputut suklaat. Kääntele taikinaa nuolijalla, jotta sattumat tulevat tasaisesti taikinaan. Lusikoi taikinaa muffinivuokiin, niin että vuoat ovat puolilleen täynnä. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. 

Tuli muuten tosi hyviä muffineita, vaikka itse kehaisenkin, sehän ei tunnetusti ole minulle vaikeaa. Mustikat sopivat hyvin suklaisiin leivonnaisiin ja sisus oli kuohkeaa ja pinta sopivan rapsakka. Kymmenestä muffinista oli kaksi jäljellä, kun lähdin töistä, toivottavasti yövuorolaiselle jää ainakin yksi. 

puuhapaketti saapui!