Italialainen papusalaatti hirveän helteen päivänä

Tänään meillä oli siirtymäpäivä, jätimme mukavan Amboisen taaksemme ja poikkesimme tavoistamme, emmekä menneet Saumuriin. Siltä osin emme poikenneet tavoistamme, että todellakin menimme katsomaan linnaamme La Mothe Chandeniersia. Vaikka kuinka olimme tarkistaneet aukioloajat, olimme hämmästyneitä, kun vastaanotossa sanottiin paikan olevan suljettu yksityistilaisuuden takia. Onneksi vasta hetken päästä ja puoli tuntia riitti tarkastukseen oikein hyvin. Etenkin kun lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Leijonilla oli yhä riita päällä ja uutta oli ihana kukkaketo, viime vuonna sillä kohden kasvoi vain jotain ruohoa. 

Emme nykyään enää siirry kovin pitkiä matkoja kerrallaan, mutta nyt tulimme suosikkipaikkaamme Noirmoutierille ennen kaikkea sen toivossa, että saisimme vähän lämpötilaa alaspäin. Päivän kuluessa auton mittari näytti pahimmillaan 35 astetta, mutta lukema alkoi laskea lähestyessämme rannikkoa ja ylitettyämme sillan suolasaarelle luku oli jo alle 30. 

Päivällisen valmistamiseen ehdimme vasta aika myöhään meiksi, mutta tavanomaiseen aikaan Ranskassa. Osuimme matkan varrella suureen markettiin, jossa oli paljon punalaputettuja ruokia ja ostimme pienet naudan pihvit, jotka Antti grillasi leirialueen erittäin pätevässä ja puhtaassa yhteiskäyttögrillissä. Hän grillasi myös muutaman vihreän parsan ja kummallekin yhden sienen. On nämä määrät välillä hassuja, kun muistelee miten perheaikaan teimme ruokaa. Kaikkea oli monta ja paljon, vaikkei meillä pojat olleetkaan koskaan mitään suursyömäreitä. Tänään käytimme sieniin 38 senttiä ja sipuleihin 48 senttiä ja söimme niistä tänään puolet. Pihvit olivat 30% alennuksella, joten aterialle jäi hintaa alle 6 euroa, kun ottaa huomioon papusalaatin, jonka tein melkein kokonaan varastoistamme. 

Päivän italialaisuus oli siis papusalaatti, johon otin vinkkejä täältä. "Vähän" soveltelin ja tomaatin unohdin kokonaan. En tajua miten, vaikka juuri tänään ostimme uuden satsin ihania tomaatteja. Muutenkin oli hyvä kauppapäivä, sain uuden mekon. Unohdin parhaan mekkoni kotiin ja nyt sain melkein yhtä ihanan tilalle. Kyllä nyt kelpaa. 

Italialainen papusalaatti kahdelle

• 1 tetra Pirkka-merkin valkoisia papuja liemessä (otan niitä kotoa mukaan, kun ei vastaavia hyviä meinaa Ranskasta löytää, en tykkää niistä, jotka näyttävät toukilta)
• 1 tomaatti kuutioiksi leikattuna (unohdin, olisi ollut hyvä juttu)
• 1 salottisipuli 
• noin 10 kivetöntä oliivia (pussinpohja, hävikistä herkuksi, you know)
• pieni pala fetaa (koska sitä oli avatun paketin puolikas)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antin grillatessa aterian muut osat, minä sekoitin salaatin. Huuhtelin pavut ja jätin hetkeksi siivilään valumaan. Viipaloin sipulin ja sekoitin sen öljyyn ja sitruunamehuun. Yhdistin mukaan valutetut pavut, oliivit ja persiljan. En tajua miten se tomaatti unohtui. Sekoittelin  ja maustoin suolalla, pippurilla ja persiljalla. Oli oikein hyvä sivuke pihville, parsalle ja sienelle. 

Giro d'Italiassa oli jo 17. etappi ja se oli aikoja sitten loppunut, kun ehdimme siihen paneutua. Leirialueella on erinomainen hintaan kuuluva netti ja me ihan reippaasti käytimme sitä katsoaksemme etappia. Nettiantennikin on aivan tonttimme reunassa, joten senkin takia data kulkee. Etapin voittaja oli Michael Valgren ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun kingi 4 min 3 sek johdollaan. Kyllä käy!

Voi miten hieno Don Rosa, kenellä  mahtaa olla noin hieno pyörä?

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Papuja rapeapohjaisen kananmunan kanssa

Olen päässyt siihen tilaan reissussa, etten oikein muista mikä päivä milloinkin on. Tänään oli ihan sunnuntaiolo, mutta onkin vasta lauantai. Kävimme aamiaisen jälkeen pyörillä lähikylässä kaupassa, sinne oli matkaa noin kolme kilometriä ja bonuksena oli kylässä tietysti kirkko ja vielä tienvarsikirjastokin. Se oli aivan oikean kirjaston kulmalla, vanha puhelinkoppi täynnä kirjoja. Ruokakauppa oli pikkukylän lähikauppa, mutta siellä oli sellaiset valikoimat ja lihatiski, että kateus iski. Kaikki ostokset mahtuivat hyvin pyöräni sivulaukkuun ja päästelimme takaisin leirille. Antti lähti sitten persoonakohtaiselle pyörälenkille ja minä imuroin auton, vaikkei missään taidettu juuri tänään ketään monarkkia kruunata. 

Päivällisenä meillä oli Spain on A Fork-blogin papusivukeohje. En löytänyt aivan sellaisia papuja, kuin ohjeessa oli käytetty, vaikka juuri kehuinkin kaupan valikoimia, mutta valkoisia papuja nämäkin olivat. Ostin onneksi pienimmän purkin, sillä sää on lämmennyt taas melkoisesti eikä ruokahalu siitä ainakaan kasva. Hieman soveltelin, mutta tästä tuli oikein mainio sivuke. Oli tarkoitus tehdä tämä aivan lihattomana ruokana, mutta kaupassa oli todella hyvännäköisiä pieniä raakamakkaroita tarjouksessa ja jätimme vastustamatta kiusausta. 

Papuja ja rapeanpohjainen kananmuna + vähän makkaraa 

• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1/4 punaista paprikaa
• 1 pieni tölkki valkoisia pienehköjä papuja
• 3 eriväristä tomaattia
• 0,5 dl kuivaa roseviiniä (oma lisäykseni, koska seos vaati hieman nestettä)
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa
• 2 kananmunaa
• 6 pientä mausteista raakamakkaraa

Antti huuhteli pavut ja toi ne minulle ulkokeittiööni. Silppusin sipulit ja leikkasin paprikapalan ja tomaatit kuutioihin. Kuumensin pannua ja sillä lorauksen oliiviöljyä. Paistoin ensin sipulia, valkosipulimurskaa ja paprikapaloja muutaman minuutin ja sitten lisäsin siihen huuhdellut ja valutetut pavut ja muutaman minuutin päästä vielä tomaattikuutiot. Sekoittelin, maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Lorautin lasistani hieman viiniä ja annoin sivukkeen hautua muutaman minuutin. Antti paistoi sillä välin raakamakkarat. 

Lusikoin papusivukkeen pannulta odottamaan lautaselle ja kuumensin pannua lisää. Lisäsin pannulle ison lorauksen oliiviöljyä ja kun öljy alkoi sihistä, rikoin sille kaksi kananmunaa. Paistoin kananmunat rapeapohjaisiksi, mutta niin, että keltuainen oli vielä hieman valuva. 

Annoksiin nostimme raakamakkarat keskelle lautasta, niiden ympärille papuhöystöä ja päälle paistetun kananmunan. Pinnalle vielä vähän pippuria, pimentonia ja basilikaa. Katkaisimme patongista palasen ja söimme. Aavistuksen pienempi annos olisi riittänyt, vaikka yksi tomaatti vähemmän. 

La Vueltan kahdeksas etappi oli mäkiä ylös ja alas kulkeva. Katsoimme vain aivan muutaman viimeisen kilometrin mobiilidataa säästääksemme. Iloksemme Primoz Roglic voitti etapin ja vielä iloisemmaksi tulin siitä, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna suosikkini Sepp Küss. 

Bacalao a la Llauna – turskaa valkoisten papujen kanssa

Ostimme matkakäyttöön muutamia pakastettuja turskapaloja muistaakseni Saksasta ja otin kaksi näistä paloista tänään ateriaksemme. Suosikkiblogissani Spain on A Fork oli juuri eilen ja halusin heti kokeilla sitä. Olin sattumalta juuri ostanut valkoisia papujakin pitkästä aikaa. Tämä oli hyvin helppo ja nopea ruoka ja Albertin mukaan erittäin tyypillinen Katalonian ruoka, vaikkei kuulema ole juurikaan saanut suosiota muualla maassa saati ulkomailla. Albert käytti nahallista valmiiksi suolattua kalaa, mutta minulla oli nahatonta ja suolasin parhaani mukaan itse. 

Turskaa valkoisten papujen kanssa

• 1 tetra säilöttyjä valkoisia papuja
• tilkka oliiviöljyä
• 2 palaa nahatonta turskaa (noin 100 g/kpl)
• suolaa ja pippuria
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 2 kynttä valkosipulia ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä paistamiseen
• tuoretta persiljaa 

1. Huuhtele pavut lävikössä ja kun olet ravistellut suurimman osan vedestä pois, levitä tilkka oliiviöljyä uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi, niin etteivät pavut ole päällekkäin. 
2. Kuivaa kalapalat paperilla ja pyörittele ne jauhoissa, joihin olet sekoittanut suolaa ja pippuria.
3. Kuumenna uuni 190 asteeseen. 
4. Kuumenna paistinpannulla puolisen desiä oliiviöljyä ja paista kalapaloja pari minuuttia puoleltaan. 
5. Nosta kalapalat papujen päälle. 
6. Lisää pannulle jääneeseen öljyyn valkosipuliviipaleet ja paista niitä sen verran, että ne ottavat hieman väriä, mutteivat pääse palamaan. 
7. Ropsauta reippaasti pimentonia pannulle ja kaada mukaan myös viini. Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. 
8. Anna kastikkeen kiehua kaksi minuuttia ja lusikoi sitten valkosipuliviipaleet kalapalojen päälle ja lurittele kastike kalapalojen ja papujen päälle. 
9. Nosta vuoka uuniin 10 minuutiksi, siinä ajassa kala kypsyy loppuun ja pavut kuumenevat. 
10. Ripottele pinnalle silputtua persiljaa. 
11. Se on siinä! 20 minuuttia. Hyvää, yksinkertaista, eikä montaa raaka-ainetta. 

La Vueltassa oli vuorietappipäivä. Satoi vettä oikein huolella. Nousuun päättynyt loppu on aivan sumun keskellä, mutta kyllä voittajaksi saatiin Jay Vine. Remco Evenepoel johtaa nyt kokonaiskilpailua.

Huomisesta alkaen minulla on muita kiireitä muutamien päivien aikana, osallistun tärkeään huippukokoukseen, enkä todennäköisesti ehdi ajatella Espanjaa ja La Vueltaa ollenkaan, mutta viimeistään sitten ensi tiistaina taas. En usko, että tämä vaikuttaa kilpailun kulkuun paljonkaan. 

Cassoulet revisited

Tänään käytin taas yhtä jos toista vanhentumisuhan alla olevaa raaka-ainetta tai tähdenlentoja päivälliseemme. Eilen söimme erittäin hyvää kanapataa, siitä jäi yksi koipireisi tähteeksi. Riivin siitä eilen kuumana lihan irti luista ja säilytin jääkaapissa tähän päivään. Se sopi oikein hyvin cassouletiin. Olen tehnyt sellaista kerran aikaisemmin, vuonna 2013. Tällä kertaa käytin täältä ottamaani ohjetta viitteellisesti. 

Cassoulet

• 4 ranskalaistyylistä raakakalkkunamakkaraa
• loraus oliiviöljyä
• 1 broilerin koipireiden lihat riivittynä
• 10 cm  pätkä purjoa
• 1 porkkana
• 2 uuden sadon sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 suurta lehteä lehtikaalia
• 1 pieni tölkki valkoisia säilykepapuja
• 1 tetra säilykelinssejä
• 2 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• 2 palaa ruisleipää pieniksi paloiksi revittynä
• pieni kourallinen minimaalista pastaa, kirjainkuvioista
• herbes de provence-mausteseosta
• suolaa ja pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja pannun liedelle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma, nostin raakamakkarat pannulle ottamaan väriä, kääntelin niitä muutaman kerran. Samalla kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkelin ne paloihin. Purjon leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Silppusin lehtikaalin. Huudoin ja valutin pavut ja linssit siivilässä. Leikkelin kypsät broileripalat vähän useammaksi palaksi. 

Kun makkaroissa oli hieman väriä, nostin ne valurautapataan. Sisustin padan myös kanapaloilla, porkkanoilla, sipuleilla, purjolla ja lehtikaalilla. Kaadoin päälle linssit ja pavut ja sekoittelin hieman. Lisäsin vielä liemeksi viinin ja vettä sen verran, että ainekset olivat melkein peitossa. Ripottelin pataan hieman suolaa ja pippuria ja murustelin viime viikolla tekemääni Provencen mausteseosta. 

Nostin padan päälle kannen ja sijoitin padan uuniin keskikorkeudelle ja jätin ruoan muhimaan muutamaksi tunniksi. Kurkistin noin tunnin päästä, lientä oli tarpeeksi. Kun pata oli ollut uunissa pari tuntia, nostin padan uunista ja sekoitin mukaan vähän minipastaa ja ruisleipäpaloja. Laitoin padan vielä vartiksi uuniin ilman kantta.  Ruoka-aikaan kauhoin herkkuja syville lautasille. Koristelin tuoreella persiljalla. 

Tour de Francen kolmastoista etappi oli vuoriluonteinen, vaikkei aivan varsinainen vuorietappi olekaan, se sijoittui Keski-Ranskan erittäin mäkiselle alueelle. Porukka hajosi aika alussa useaan ryhmään ja jännitys säilyi loppuun asti. Dani Martinez oli kuin olikin voimakkain lopun kaksintaistelussa Lennard Kämnan kanssa. Maximilian Schachmann oli pitkään kärjessä yksin, mutta joutui taipumaan tälle kaksikolle viimeisellä kilometrillä. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Primoz Roglic, mutta toiselle sijalle pinnisteli Tadej Pogacar jättäen taakseen viime vuoden voittajan Egan Bernalin.

Vaniljalohta ja valkoisia papuja

Tänään alkaa CampaSimpukan yhdeksäs ranskalaisen ruoan haaste. Päivällisen viimeistelin vasta Tour de Francen ensimmäisen etapin maaliintulon jälkeen. Tämä ruoka on ranskalainen, koska sanon niin. Jouduinhan käyttämään kääntäjää, jotta ymmärsin ranskalaisesta blogista löytämäni ohjeen. Itse asiassa ymmärsin melkein kokonaan aineluettelon, joten voinee sanoa, että ranska on nyt hallussa! Ainakin pikkuisen. Kukkakaalia minulla ei ollut saatavilla, joten lohen lisäkkeeksi tein valkoisista pavuista pienen paistoksen. 

Vaniljalohi

Lohi

• 2 annospalaa nahatonta, ruodonta lohta (noin 125 g/pala)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl vaniljatahnaa
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• valkosipulin vartta silppuna
• limen mehua

Papulisäke

• 1 tölkki säilöttyjä valkoisia papuja
• oliiviöljyä
• 1 kesäsipuli varsineen
• 4 kirsikkatomaattia
• pätkä kurkkua
• suolaa ja pippuria
• tilliä 
• valkosipulin vartta silppuna
• limen mehua

Leikkaa lohi annospaloiksi ja poista nahka, varmista ettei palaan jää ruotoja ja siisti reunoilta rasvat pois. Sekoita vaniljatahna oliiviöljyyn ja sivele lohipalat joka puolelta vaniljaöljyllä. Ripota paloille suolaa ja pippuria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Avaa papupurkki ja huuhdo pavut viileällä vedellä, jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa sipuli silpuksi, tomaatit lohkoihin ja kurkku pieniksi kuutioiksi. 

Laita lohipalat vuokaan ja uuniin paistumaan. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja lisää sille sipulisilppu. Kuullota sipulia hetkinen ja lisää mukaan tomaatit. Hetken päästä kippaa kyytiin vielä valutetut pavut. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla (tai sitruunamehulla, minulla oli sitruunat finito). Lopuksi lisää mukaan kurkkukuutiot ja pinnalle vielä tilliä ja silputtua valkosipulin vartta.

Kala paistuu nopeasti, noin 10 minuutissa, sisälämpö on hyvä noin 50-55 asteessa. Paista enemmän, jos pidät kypsemmästä. Lusikoi papulisäkettä lautaselle ja nosta lohipala päälle. Lirauta vielä vähän limen mehua pinnalle ja koristele tillillä, jos sitä vielä löytyy ja valkosipulinvarsisilpulla. Vanilja olisi saanut maistua enemmän, joten olisi pitänyt laittaa ainakin 1,5 tl ellei 2 tl vaniljatahnaa oliiviöljyyn. Antti viimeisteli lohipalojen pinnat tohottimella, mikä teki pinnan nätimmäksi, arvostan. 

Tour de Francen ensimmäinen etappi alkoi Brysselistä ja sinne se päättyikin. Kyseessä oli kunnolla nousuja sisältävä, mutta lopultaan melko tasainen etappi. Olin jo vähän innoissani, että nyt Peter Sagan voittaisi, mutta toiseksi hän jäi. Hänen edelleen ehti muutaman sentin turvin Mike Teunissen. Hän saa tietysti huomenna pukea päälleen johtajan keltaisen paidan. Tosin hänen joukkueensa paita olisi muutenkin melko keltainen, hän ajaa Team Jumbo/Vismassa. 

Tänä vuonna kisassa on minulle riittävästi suosikkeja. Peter Sagan ja Andre Greipel ovat kirisuosikkejani ja siedän myös Elia Viviania. Nairo Quintana ja Simon Yates kelpaisivat minulle kokonaiskilpailun voittajiksi. Ikävä kyllä Chris Froome (ihmeiden aika ei ole ohitse, että häntä kaipaan) ja Tom Dumoulin eivät ole mukana. Froome on pahasti loukkantuneena ja Dumoulin vähemmän. Tästä tämä taas lähti käyntiin ja tiedossa on välillä päiviä, jolloin minulla on hyvin aikaa kokkailla ranskalaista ruokaa, mutta jokunen pitkä työpäivä estää kotikokkailun tehokkaasti. 

Täydellinen talvipäivän keitto

Tänään oli juuri sopiva sää syödä höyryävän kuumaa keittoa. Sellaista, jonka syöminen aiheutti nenän niiskutusta ja kielenpolttamisen vaara oli ilmeinen. Parasta keitossa oli se, ettei sitä varten ollut tarpeen käydä kaupassa, ainekset löytyivät hieman varastoja kaivelemalla. Idean poimin Hannenelta, vaikka lopputulos olikin melko erilainen kuin hänen minestronessaan. Otsikossaan hän jo mainitsee sanan muunneltava, sitä minä tosiaan tein. Ainesosalista on pitkänpuoleinen, mutta tosiaan kaikki olivat sellaisia, joita minulla sattumalta oli kaapeissa, keitosta tuli sellainen omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen. 

Talvipäivän minestrone (6 annosta)

• 1 pussillinen pakastettua soffrittoa (noin 100 g)
• 1 pieni pakasterasia keitettyjä suuria valkoisia papuja
• 1 pieni tölkki kikherneitä
• 3 porkkanaa
• 3 topakkavartista kevätsipulia
• noin 10 nahkeaa kirsikkatomaattia (ei tarvitse olla nahkeita!)
• 1 dl kuivia punaisia linssejä
• 2 dl kuivaa pastaa
• nokare voita
• 300 g porojauhelihaa
• 1 litra vettä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• 2 rkl tomaattipyrettä
• Mutti-tomaattietikkaa
• 1 rkl portugalilaista kuivattua tomaattimurua
• tuoretta persiljaa ja timjamia

Aloitin ottamalla jauhelihan, soffritton ja valkoiset pavut sulamaan. Etsiskelin kaapeista kikherneet ja punaiset linssit esille, samoin tutkin vihanneslaatikkoa ja kelpuutin sieltä mukaan porkkanoita ja kirsikkatomaatteja. Jäisten aineitten sulaminen otti aikansa, käytimme sen Täydellinen kesä-sarjan katsomiseen. Se oli meille uusi sarjakokemus, hauskan norjalaisen komediasarjan kolmoskausi. Siinäpä hauskaa ajanvietettä! Norjalaisten oma Solsidan. 

Varsinaisen keittopuuhan alkuun silppusin sipulit ja kuorin porkkanat. Siivutin porkkanat ohuiksi viipaleiksi, varoin sormiani, mandoliinini on hurjan terävä. Kuumensin kattilaa hieman ja laitoin sinne sulaneen soffrittokimpaleen (tein soffrittoa lokakuussa Hannelen neuvoin, mutten näköjään olekaan postannut sitä), sipulisilpun ja porkkanaviipaleet. Surrautin kirsikkatomaatit Bamixilla murskaksi ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin mukaan vettä ensin puolisen litraa ja annoin keittopohjan muhia hetkisen, paistoin samaan aikaan pannulla porojauhelihan. Olin ensin aikeissa pyöritellä jauhelihasta pieniä lihapullia, mutta laiskuus iski. 

Sulatin voinokareen pannulla ja kun voin kuohu alkoi muuttua valkoisesta vaaleanruskeaksi, lisäsin jauhelihan pannulle. Murustelin sen puulastalla aivan pieneksi ja paistelin kypsäksi. Maustoin reippaasti suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä ja kuivatulla tomaattimurulla. Kun jauhelihamuruissa oli tarpeeksi makua, lisäsin ne keittokattilaan. Sinne päätyivät myös kikherneet, pavut, linssit, punaviini ja vielä puolisen litraa vettä. Keitto kiehui maltillisella lämmöllä muutaman minuutin ennen kuin kumosin joukkoon vielä kuivaa pastaa. 

Kun pasta alkoi olla kypsää, maistelin lientä. Se vaati vielä potkua ja sitä tuli tomaattietikasta, sokerista ja pippurista. Suolaakin piti vielä lisätä. Keittoa tuli kaikkiaan noin 6-8 annosta. Erittäin hyvää talvipäivän syötävää, porojauhelihasta tuli syvää makua, pavut saostivat liemestä hyvän sakeaa ja vaikka tomaattien määrä jäi vähäiseksi, toi tomaattietikka liemeen hyvää potkua. Annosten päälle laitoin vielä hieman tuoretta persiljaa ja timjamia. Kumpikin näistä lempiyrteistäni sopi keittoon erittäin hyvin. Huomenissa syömme loput lämmitettynä, enkä usko että laatu kärsii. 

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

• 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 perunaa
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pussinpohja pakasteherneitä
• suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
• 3 dl kalalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• rosepippureita
• tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
• maissia (jos olisi ollut)
• sitruunamehua 

Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

Pussinpohjakeitto

Uuden vuoden alussa tuntuu usein, että on tarpeen vähentää varastoja ruokakaapeissa ja pakastimissa. Eilen söimme keittoa, johon meni vaikka mitä, monta pakkausta ja pussia meni kierrätykseen ja tuloksena oli lämmittävä, sakea keitto. Kattilallisesta olisi syönyt neljäkin nälkäistä, mutta me söimme keiton tänään loppuun työlounaana.

Makkarakeitto neljälle

• 5 pienehköä bratwurstia
• 5 perunaa
• 2 punasipulia
• nokare voita
• noin 20 kirsikkatomaattia (keltaisia, punaisia ja soikeita punaisia)
• valkoisia papuja 
• punaisia linssejä
• pussinpohja pientä pastaa
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 0,25 l kanalientä
• vettä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• smetanaa
• tuoretta oreganoa

Aloitin keittämällä papuja. En ollut tullut liottaneeksi kuivia valkoisia papuja, joten keitin ne painekattilassa. Se nopeuttaa kypsymistä oleellisesti. Keitin huuhdeltuja kuivia papuja runsaassa vedessä noin 20 minuuttia ja avasin sitten painekattilan kannen. Pavut olivat kypsiä, jätin ne lautaselle jäähtymään. 

Leikkasin makkarat pieniksi paloiksi ja paistoin niitä hetkisen pannulla voissa. Sulatin samalla liemikalikan kattilassa. Lisäsin kevyesti paistetut makkarapalat kattilaan. Käytin sitten pannulla pieniksi kuutioiksi leikatut perunat ja paloiksi leikatut sipulit. Kaadoin kummatkin kattilaan ja lisäsin sinne tomaattimurskan, tomaattipyreen, pastan, pavut, linssit, kirsikkatomaatit puolikkaina ja maustoin suolalla, pippurilla ja chilillä. Lisäsin vettä noin tomaattipurkillisen. Annoin keiton kypsyä puolisen tuntia. Keitosta tuli aika sakeaa, juuri sellaista kuin halusinkin. Annoksen päälle laitoin lusikallisen smetanaa ja pari oksaa tuoretta oreganoa.