Korean Corn Dogs – lähes överi eväs

Aivan ensimmäisessä k-draamassa, jonka katsoin oli neljä mahtavaa sotilasta Pohjois-Koreasta. He joutuivat/pääsivät Etelä-Koreaan tärkeässä tehtävässä ja he oppivat paljon uutta. Muun muassa syömään kaikenlaista pika- ja katuruokaa. Varsinkin kaksi nuorinta oli oikein innostuneita omaksumaan uutta eivätkä olleet niin epäluuloisia kuin etenkin vanhin heistä, joka epäili lähes kaiken olevan vain esitystä ja heitä varten pystytettyä näytöstä uusista autoista pilvenpiirtäjiin asti. 

Eräässä kohtauksessa nuorinta jekutetaan juoma-automaatin edessä, hän ei ymmärrä kuka juoman tekee ja laittaa tarjolle ja toisessa he istuvat jonkun kauppakeskuksen rappusilla ja syövät corn dogeja. Niitä kokeilin eilen itse valmistaa ja opin muutaman jutun. Ohjeen otin tästä blogipostauksesta. Taikinaa tuli vähän liian paljon kahdeksaa corn dogia varten, mutta ei sitä oikein voi paljon vähempääkään tehdä, sillä tikkuun asetellut ainekset pitää pystyä kunnolla kastamaan taikinaan. Näin minä tein hieman konvertoiden. 

8 korealaista corn dogia

Taikina

• 2,5 dl maitoa 
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl tummaa sokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 kananmuna
• 5 dl vehnäjauhoja

Täytteet

• nakkeja
• juustoa

Muut tarvikkeet

• puisia varrastikkuja
• pankomuroja leivittämiseen (tai murskattuja pikanuudeleita tai minimaalisen pieniä perunakuutioita)
• öljyä uppopaistamiseen
• sokeria (tämän unohdin)
• ketsuppia 
• majoneesia

Ensin kaadoin suureen teräskasariin öljyä, sitä tarvitaan aika paljon, että dogit mahtuvat paistumaan pitkällään öljyssä kunnolla upoksissa. Käytin kokonaisen 1,5 litran öljypullon, se oli nyt toinen käyttökerta öljylle, jonka jälkeen se päätyi kompostiin pikkuhiljaa imeytettynä. 

Valmistin taikinan sekoittamalla ensin hieman lämmitettyyn maitoon kuivahiivan ja sokerin, jätin seoksen ottamaan vauhtia viideksi minuutiksi. Sitten lisäsin mukaan kananmunan, suolan ja jauhot. Vatkasin sähkövatkaimella muutaman minuutin, että taikina on varmasti kunnolla tasaista. Peitin kulhon ja jätin taikinan kohoamaan. 

Sillä välin sommittelin vartaat, laitoin niihin osaan puolikkaita nakkeja ja palasia juustoa (osan muutin lennosta pelkästään nakkeihin). Kaadoin reunattomalle lautaselle paljon pankomuruja, vielä laakeampi suuri lautanen tai tarjotin olisi ollut vielä parempi. 

Kun taikina oli kohonnut tunnin verran, kaavin sen tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin. Ohjeessa taikina laitettiin suureen korkeaan juomalasiin, jossa vartaan dippaaminen olisi helppoa, muttei minulla ollut siihen sopivaa lasia. Maitopurkki toimi oikein hyvin, taikinaa tuli reilusti korkeammalle purkissa kuin tikun dippaaminen vaati. Alla olevassa kuvassa taikina oli juuri laitettu purkkiin, mutta kun öljy oli kuumaa, oli taikina kohonnut sen verran, että purkki oli melkein täynnä. Muutin myös parin vartaan sisältöä valmistamisen edetessä juustottomaksi syystä, joka selviää alempana. 

Kuumensin öljyn 170 asteeseen ja aloin sitten varsinaiseen hommaan. Kastoin tikussa olevat nakit ja juustot purkissa olevaan paksuun taikinaan. Se tarttui täytteisiin hyvin. Sitten nostin taikinaisen vartaan pankomuruihin ja pyöritin sitä varovasti niin, että pankomuruja tarttui kunnolla joka puolelle. Sitten nostin vartaan varovasti kuumaan öljyyn. Se ei tarttunu pohjaan vaan alkoi paistui ihan kivasti. 

Kasariin mahtui paistumaan yhtä aikaa neljä varrasta, valmistin ne aina yhden kerrallaan ja laitoin paistumaan ja pidin huolta, että muistan missä järjestyksessä niiden paistuminen on alkanut. Kääntelin niitä välillä pihdeillä. 

Nyt tuli oppimiskohta, juusto ei pysynyt kunnolla dogeissa, vaan osittain karkasi taikinan ja leivityksen läpi. Joko valitsemani juusto ei ollut parasta tähän tarkoitukseen, tai sitten taikinan koostumus ei ollut just sopiva. Mutta pelkillä nakeilla täytetyt onnistuivat oikein hyvin. Juustoisetkin maistuivat hyviltä, vaikka rakenteessa oli toivomisen varaa. 

Corn dogit paistuivat kullanruskeiksi noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen nostin ne ritilälle paperin päälle valumaan. Kun kaikki olivat valmiita, jätin öljyn jäähtymään kasariin. 

Kuumien corn dogien päälle olisi pitänyt muistaa ripotella hieman sokeria, joka olisi tuonut sopivan makean säväyksen, mutta minä unohdin sen. Koristelin parhaimmilta näyttävät yksilöt ketsupilla ja japanilaisella majoneesilla, joka on pakattu vänkään pehmeään pussipulloon. Laitoin ketsuppia ja majoneesia vielä erikseen tarjolle lisädippailua varten. 

Söimme nämä hupaisat käänteisterveelliset patukat olohuoneessa lattialla katsoen samalla vuoden hauskinta snooker-turnausta, Shoot outia. Siinä riittää katsojalla vähempikin kärsivällisyys, sillä jokainen ottelu kestää vain 10 minuuttia. 

Corn dogit olivat oikein mukava kokeilu. Taikinaa jäi tosiaan hieman yli ja loppusokerointi unohtui. Juustovalinta täytyisi olla toinen ja muut leivitysvaihtoehdot jäivät mahdolliseen seuraavaan kokeiluun. Ajatus maustetusta pikanuudelimurskasta kuulostaa oikein korealaiselta ja pienet perunakuutiot sopivalta näpertelyltä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Chicken Milanese tomaattisalaatin kanssa

Tänään meillä oli todella nopeasti valmistuva päivällinen, hämmästyin itsekin sen valmistumista niin nopsasti. Ohjeen otin tästä blogista. Jos joskus moitin itseäni pitkistä postauksista, mutta en minä sentään noin pitkällisesti kerro näin nopeasta ruoasta. 

Chicken Milanese ja tomaattisalaatti kahdelle

• 5 pientä broilerin sisäfilettä
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl sitruunamehua
• 1,5 dl pecorinoraastetta
• 1,5 dl pankomurua
• iso loraus kuumaa paistoa kestävää öljyä
• tuoretta persiljaa

Salaatti

• erivärisiä kirsikkatomaatteja
• erilaisia salaatinlehtiä
• sitruunamehua
• oliiviöljyä
• balsamicoa

Käytin tähän pieniä broilerin sisäfileitä, en ole ihan varma kuinka oikea nimitys se on näille paloille, ne ovat kuitenkin se pieni suikale rintafileen vieressä broilerissa. Meillä ei ollut kovin kova nälkä, joten tein meille kummallekin kaksi palaa ja yhden särkymävaraa ja loput pakastin jotain toista pientä ateriaa varten. 

Käytin toista kypsennysmenetelmää kuin lähdeblogissa, siinä paistettiin kana uunissa, mutta en useinkaan saa leivitettyä lihaa uunissa kovin hyvin onnistumaan, se tahtoo jäädä kalvakaksi. Minä käytin pannua. Nuijin lihapalat ohuiksi. Ripotin paloille suolaa ja pippuria. Laitoin lautaselle lorauksen oliiviöljyä ja saman verran sitruunamehua, sekoitin. Toiselle lautaselle laitoin pecorinoraastetta ja pankomurua, jotka sekoitin keskenään. 

Kaadoin pannulle hyvän määrän rypsiöljyä, tässä oli tarkoitus käyttää shallow fry-menetelmää, ei vain pikkuisen öljyssä tiristää. Kastoin pintamaustetut kanapalat ensin öljyn ja sitruunamehun seoksessa ja sitten juusto-pankoseoksessa. Kun öljy oli kuumaa, nostin palat paistumaan, viisi pientä palaa mahtui hyvin isolle pannulleni. Paistoin paloja muutaman minuutin puoleltaan, ohuet palat kypsyivät nopeasti. 

Salaattia varten laitoin pieneen kulhoon pikkuisen sitruunamehua ja balsamicoa, suolaa ja pippuria ja sekoitin. Halkaisin erivärisiä kirsikkatomaatteja ja kippasin ne kulhoon, sekoittelin lusikalla. Lisäsin mukaan salaatinlehtiä ja sekoitin lisää.

Kun kanapalat olivat kypsiä, jaoin pienen salaatin lautasille ja nostin päälle kaksi rapeapintaista kanapalaa kummallekin, päälle vielä hieman persiljaa. Viidennen palan jaoimme emmekä olleet pahoillamme, ettei ruokaa ollut enempää. Mikä tässä nyt sitten oli erityisen milanolaista, en ole ihan varmaa, mutta hyvää oli ja salaatti myös, oikeastaan tosi hyvää. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi ajatettiin Italian keskivaiheilla, siellä on yllättävän korkeita vuoria noustavaksi. Maali oli erikoiselta näyttävällä vuoristopaikalla, siellä on varmaan laskettelukeskus ja parkkipaikalla tuhansia autoja. Loppu oli soratietä, Egan Bernal syöksyi etapin voittoon ja samalla sai kokonaiskilpailun johtopaikan. Huomenna on vielä etappi ennen tiistaista lepopäivää. 

Yhden astian pastavuoka

Pastaruokien kulutushuippu sijoittuu meillä perinteisesti tähän toukokuuhun, sillä pasta kuuluu italialaiseen keittiöön. Tänään laitoin meille Giro d'Italian kolmannen etapin päivänä ruokalajin, joka valmistui aivan oikeasti yhdessä astiassa. Otin ohjeen tästä blogista, en edes kauheasti soveltanut. Tai tarkemmin ajatellen taisin sittenkin soveltaa. Pitäähän ruoassa olla sipulia ja pinaattiakin lisäsin. 

Yhden astian pastavuoka

• 400 g rasia broilerin sisäfileitä 
• 1 tölkki marinarakastiketta
• 0,5 purkkia samaisen purkin huuhteluvettä
• 250 g kuivaa pastaa
• 2 kevätsipulia
• kourallinen tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• kourallinen juustoraastetta, mitä lie pizzasekoitusta (koska sellaista oli)
• kourallinen parmesanraastetta
• kourallinen pankomurua

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Leikkaa broileri suupalan kokoisiin biitteihin.
3. Silppua sipuli.
4. Kaada uunivuoan pohjalle kuiva pasta.
5. Kippaa päälle marinanarakastike.
6. Lisää mukaan purkinhuuhteluvettä noin puoli purkillista.
7. Lisää vuokaan raa'at broileripalat, silputtu sipuli ja pinaatinlehdet, suolaa ja pippuria.
8. Sekoita ja peitä vuoka tiukasti foliolla.
9. Paista ruokaa noin 30 minuuttia ja sekoita välillä kunnolla. 
10. Paista vielä noin 15 minuuttia. 
11. Tarkastele ovatko broileripalat  ja pasta kypsyneet. Jos neste on vähissä, mutta pasta tai broileri eivät ole vielä kypsiä, lisää hieman vettä, sekoita  ja jatka vielä paistamista.
12. Ripottele pinnalle juustoraasteet ja pankomurut ja paista vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

Tästä tuli kyllä ainakin kuuden hengen annos, joten huomenissa syömme tätä lisää. 

Giron kolmas etappi toteutui vähän sunnuntaiajelutyyliin, loppuun tuli arvattava massakiri. Kun matkaa oli enää viisi kilometriä, tapahtui jonkunlainen porukkakolarointi, jonka vuoksi suuri määrä ajajia jäi pois lopputohinasta. Elia Viviani pystyi tänään ylittämään maaliviivan ensimmäisenä, mutta hetken kuluttua saimme tietää, että hänen katsottiin leikanneen kilpakumppanin eteen liikaa ja hänet tiputettiin pääjoukon viimeiselle sijalle 73 ja voittajaksi nostettiin Fernando Gaviria. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic ja toisena on Simon Yates. Sinänsä on hienoa, että italialaiselle ajajalle omassa maassaan pätevät samat säännöt kuin muillekin, mutta rike ei näyttänyt näin maallikon silmiin mitenkään pahimmalta. 

Pitkästä aikaa gnocchit

Tänään meillä oli päivällisellä harvinaista ruokaa. Gnoccheja ei tule usein tehtyä, vaikkeivat ne loppujen lopuksi kauhean työläitä ole. Käytin muutaman vuoden takaista ohjetta, tosin lisäsin taikinaan hieman basilikaa. Tein tällä kertaa puolen kilon taikinan, josta pakastin noin puolet valmiina raakoina gnoccheina jotain toista ateriaa varten. 

Perunagnocchit

• 600 g puikulaperunoita  (kuorimisen jälkeen jäi 500 g)
• noin 100 g 00-vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• ripaus suolaa ja pippuria
• parikymmentä basilikan lehteä
• iso kattilallinen suolattua vettä keittämiseen
• iso nokare voita paistamiseen
• suuria salvianlehtiä

Kypsensin perunat höyryssä ja kun ne olivat jäähtyneet sen verran, että niitä pystyi käsittelemään, kuorin ne. Puristin ne jauhotetulle leivinlaudalle keoksi, jonka päälle ripotin jauhoja. Tein kasaan pienen kolon ja rikoin kananmunan siihen. Ripottelin mukaan silputut basilikat, suolaa ja pippuria. Taputtelin ja kääntelin aineksia sen verran, että niistä muodostui pitkulainen taikinapötkö. Sitä ei kannata kovin paljon vaivata, ettei gnoccheista tule sitkaita.

Otin taikinasta noin kananmunan kokoisia paloja, jotka pyöritin ohueksi pötköksi, noin 15 senttiä pitkäksi ja pari senttiä paksuksi. Leikkasin siitä taikinakaapimen terävällä reunalla parin sentin paloja. Palat pyöräytin italialaisen puisen gnocchilastan päällä, siinä on teräviä uria kaiverrettuna ja sillä saa gnoccheihin nätit raidat, etenkin jos osaa sitä käyttää. Minä vähän sutikoin sillä sinne päin, edelliskerrasta oli pitkä aika. Keittämistä vaille valmiit gnocchit levitin isolle lautaselle odottamaan ja noin puolet sommittelin pienille tarjottimille, jotka laitoimme pakastimeen. Kun gnocchit ovat jäätyneet, ne voi pussittaa myöhempää käyttöä varten.

Keitin suuressa kattilassa paljon vettä ja suolasin veden kunnolla. Kun vesi kiehui reippaasti, laitoin gnocchit veteen yksitellen. Kun ne kaikki olivat nousseet veden pinnalle, nostin ne reikäkauhalla paistinpannulle, jonka olin kuumentanut valmiiksi ja sulattanut siinä voita. Olin jo etukäteen paistanut voissa muutamia salvianlehtiä rapeiksi. Käytin kypsät gnocchit pannulla ottamassa hieman väriä ja rapeutta pintaansa. 

Tarjosin gnocchit tällä kertaa kotitekoisten kananugettien kanssa. Käytin niihin broilerin sisäfileitä, jotka leivitin maustetuilla vehnäjauhoilla (suola, pippuri, paprikajauhe), kananmunalla ja pankomurusilla. Paistoin nugettien pinnat ensin voissa ja laitoin ne sitten uuniin 150 asteeseen siksi aikaa, että gnocchit oli viimeistelty. Lisäksi meillä oli srirachalla maustettua majoneesia.

Pikainen perjantaipäivällinen töiden jälkeen

Aika pieni kompostikuppi

Tänään söimme nopeaa ruokaa, se oli pöydässä melkein puolessa tunnissa kotiintulosta. Samalla kun siirsin ruokaostoksia kaappeihin, laitoin jo uunin kuumenemaan ja nostelin päivälliseen tarkoitetut ainekset suoraan pöydälle.

Rapeat kanapalat ja pekoniset perunat

• 600 g broilerin sisäfileitä
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 kananmunaa
• pankomuruja
• oliiviöljyä
• 6 perunaa
• 2 kevätsipulia
• 4 pekonisuikaletta
• nokare voita
• 1 suuri pihvitomaatti
• tuoretta ruohosipulia ja basilikaa

Otin esille uunipellin ja laitoin sille leivinpaperin, jolle levitin oliiviöljyä. Uuni oli kuumenemassa 200 asteeseen. Laitoin muutamaan palaan leikatut perunat kypsymään höyrykattilaan. Sekoitin paksussa muovipussissa venäjauhot, suolan, pippurin ja pimentonin. Laitoin broileripalat pussiin, suljin pussin huolellisesti. Pyörittelin pussia ja lihapalat saivat hyvän jauhopinnan. Vatkasin kananmunat vadissa kevyesti ja kastoin jauhotetut broileripalat kananmunassa. Viimeiseksi pyörittelin ne vadille kaadetuissa pankomuruissa. Nostelin kuorrutetut palat öljytylle paperille pellille. Laitoin pellin uuniin ja paistoin paloja vartin verran. Käänsin palat toiselle kyljelle ja paistoin vielä kymmenisen minuuttia.

Kun perunat olivat kypsiä ja kanat vielä uunissa, paistoin pannulla pekoni- ja sipulisilppua. Kaavin ne lautaselle odottamaan ja laitoin pannulle nokareen voita. Paistoin kypsiä perunapaloja pannulla muutamia minuutteja ja lisäsin sinne pekoni- ja sipulisilpun. Paistoin perunapaloja vielä sen aikaa, että ne saivat rapean pinnan ja kanapalat olivat kypsyneet kunnolla. Ne kypsyivät läpikotaisin 25 minuutissa.

Laitoin tarjoiluvadin reunoille pihvitomaattiviipaleita. Lusikoin pekoniset perunat vadin pohjalle ja keskelle kypsiä rapeita kanapaloja. Pinnalle ripottelin tuoreita yrttejä. Söimme tätä nopeaa ruokaa koirakastikkeen kanssa, se on jonkunlainen tumma japanilainen kastike, jonka etiketissä on koira. En muista sen nimeä, mutta olen ostanut sen joskus tonkatsun kaveriksi. 

Varaslähtö isänpäivään

Minun kuuden yövuoron työviikkoni päättyi tänään aamulla ja samoilla silmillä tässä sätkytellään. Voin kuvitella, että 3-4 tunnin kuluttua minua ei pidä hereillä villit hevosetkaan (mikä olisi kyllä kiinnostava ajatus). Olemme kotona vajaamiehityksellä, Alikersantti on viikonlopun kiinni, mutta Uunituore Aikuinen (jolle minun täytyy alkaa miettiä uutta bloginimeä) on kotosalla ja söimme kolmestaan päivällistä. Päätimme Uunituoreen kanssa jo puolivälissä viikkoa, että meidän mielestämme Kammenpyörittäjä haluaa syödä isänpäiväaterialla sushia, eikä hän pahasti pullikoinut vastaan, kun esitimme suunnitelmamme. Ei myöskään sitä seikkaa vastaan, että söisimme isänpäiväaterian jo tänään, sillä huomenna hän aloittaa oman yövuoroputkensa. Sushia ei voi tunnetusti syödä ilman pientä sakehuikkaa, eikä se sovi yhteen yövuoron kanssa. 

Halusin kokeilla jotain uutta japanilaisruokaa ja päädyin pankoleivitettyihin broilerifileisiin ja makean munakkaan tein uudella ohjeella, josta sain myös pari uutta tekniikkavinkkiä. Pankomurua löysin Citymarketin valikoimista, eikä minun tarvinut mennä aasialaiskauppaan, josta lähdin kerran mukanani garam masala-maustetta pyydettyäni masa harinaa, mitäs olen niin nössö. Muistelen kerran Nannan maininneen, että pankoa saa Seinäjoeltakin kaupasta, joten toiveikkaana katsastin meikämarketin hyllyjäkin ja iloisesti yllätyin. Vinkit paneroituun broileriin otin kivasta Just Putzing Around Kitchen-blogista. En tunne näitä japanilaisten ruokien nimiä, enkä googlailunkaan perusteella oikein tiedä, mitä katsu tarkoittaa, joten otan valistusta vastaan, mikäli se on tarpeen. 

Pankopaneroitu broilerikatsu kolmelle

• 1 pullea broilerin rintafile pitkittäin halkaistuna ja litteämmäksi paukuteltuna
• 0,5 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• 1 dl pankomurua (jollei sitä löydy, meikäläinen korppujauho käy)
• suolaa ja pippuria
• maapähkinäöljyä paistamiseen

Kuumensin laakeassa kasarissa maapähkinäöljyä noin puolen sentin kerroksena. Pyöritin ohuita suolalla ja pippurilla maustettuja broilerviipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten kevyesti vatkatussa kananmunassa ja lopuksi pankomuruissa, jotka ovat tavallisia korppujauhoja paljon karkeampia. Paistoin viipaleita maapähkinäöljyssä noin 3-4 minuuttia puoleltaan. Nostin viipaleet talouspaperin päälle hieman odottamaan ja hetken kuluttua leikkasin ne ohuiksi suikaleiksi. Paneroinnista tuli erittäin hyvä ja rapea ja kastoimme suikaleita soijaan. Joku tujakka majoneesikin olisi sopinut tähän.

Makea munakas kolmelle

• 3 kananmunaa
• 4 rkl vettä
• 0,5 tl dashimurua
• 1 rkl sokeria
• 1 tl miriniä
• 1 tl soijakastiketta
• ripaus suolaa
• maapähkinäöljyä paistamiseen + puoli arkkia talouspaperia

Vinkit munakkaaseen otin täältä. Vatkaa kananmunat kevyesti ja sekoita muut ainekset keskenään niin, että sokeri liukenee. Yhdistä kananmuna ja liemi ja sekoita tasaiseksi. Kasta tikkuaskin kokoiseksi taiteltu talouspaperipala maapähkinäöljyyn molemmilta puolilta. Kuumenna neliskanttista japanilaista munakaspannua, tai muuta pannua (ei se niin nokonuukaa) ja sutikoi pannua öljyisellä paperineliöllä. Kaada viidesosa munakasmassasta pannulle ja anna sen hyytyä, älä pidä pannua liian kuumalla. Puhko mahdolliset kuplat. Kun massa alkaa hyytyä, kääri se rullalle pannun toiselle reunalle ja kaada taas massaa pannulle, nosta rullaa sen verran, että raakaa massaa menee sen allekin. Kieritä valmis rulla pannun toiseen reunaan, kun massa on hyytynyt ja jatka näin niin kauan kuin massaa riittää. Minun pienellä japanilaispannullani sai viisi kerrosta. Pidin lämpöä mahdollisimman miedolla, että munakas pysyisi vaaleana ja mehukkaana. Olen aiemmin paistanut rullan aivan liian kuivaksi ja mauttomaksi. 

Kun koko massa on käytetty ja rulla on valmis, nosta se varovasti sushimatolle. Kääri rulla maton sisälle ja paina kevyesti, että saat maton kuvion painumaan munakkaan pintaan. Pidä munakasrullaa maton sisällä noin viisi minuuttia, että se saa napakan muodon. Kun rulla on jäähtynyt, leikkaa se viipaleiksi. 

Sushina meillä oli yksinkertaisia makirullia, joissa oli levän sisällä riisiä, lohta, pinaattia ja kurkkua. Samoin yritin tehdä nigirejä, joihin leikkasin taas kerran päin honkia lohen. En vaan käsitä, miten kala pitää leikata. Riisin puristin muotilla, sen myönnän auliisti. Kala oli kuitenkin helposti syötävää, vaikkei leikkuusuunta ollutkaan oikea.