Matkapäivän valmisateria – espanjalainen perunatortilla

Tänään saavuimme viimein Ranskaan, ennen matkaa oli ajatus, että viipyisimme matkalla vähän lyhyemmän ajan kuin keväällä, jolloin monet juhlapyhät viivyttivät meitä jonkun verran. Nyt juhlapyhäkausi on tauolla, mutta silti otimme melko rauhallisesti ja viivyimme meille mieluisissa paikoissa ihan koska me voimme. Teimme päätöksen tulla Epernayhyn ja teimme varauksen kunnalliselle leirialueelle perjantaina. Se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, mutta kun ajoimme alueen portista sisään, sielläpä oli COMPLET-kyltti. Me tulimme jo vähän puolenpäivän jälkeen ja silloin näytti hyvin väljältä, mutta nyt iltaa kohden alueelle on virrannut väkeä, etenkin brittejä. 

Näin innoissaan #mobileteddy oli kun pääsi taas Ranskaan

Usein Ranskasta löytää sunnuntaisinkin jonkun ruokakaupan auki aamupäivällä. Tänään sellaista ei oikein matkan varrelta löytynyt, mikä oli harmi, sillä tarvitsisimme erityisesti appelsiinimehua ja voita. Kävimme yhdessä pienessä Carrefour-Contactissa (ketjun pieni keskustaliike) eikä siellä herranen aika ollut suosikkivoitamme. Pakko syödä Ruotsin pattirasvaa vielä päivä pari. 

Jääkaappi on kyllä täynnä ruokaa ja sieltä sommittelin meille aterian, jossa oli sen verran espanjalaisuutta, että kehtaa sanoa. Olimme ostaneet Lidlistä perunatortillan jokunen päivä sitten ja aamulla Luxemburgista setin erilaisia espanjalaisia leikkeleitä. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja lämmitin ulkona kaasuliedellä tortillan. Ensin ajattelin tehdä sen sisällä, sillä välillä tihuutti vettä. Mutta CampaAdrian kaasulieden suurin polttimo on ainoa, jolla voi paistinpannua käyttää ja sen pienin liekki on usein liian suuri, jos haluaa lämmittää jotain hitaasti. Niinpä viritin paistopaikan ulos ja onneksemme ehdin tehdä tämän pienen työn ennen kuin alkoi kunnolla sataa. Nyt sataakin sitten ihan huolella. 

Otin leikkelevalikoimasta joka laatua muutaman ohuttakin ohuemman viipaleen ja ulkoa matkayrteistä (siinä vaiheessa vielä ihan kuivista) monta lehteä basilikaa. Leikkasin lämpimän tortillan suupalakokoisiin paloihin ja laitoin niille basilikaa ja viipaleen leikkelettä. Lisäksi meillä oli manchegoa ja luxemburgista ostettuja rypäleitä, ne olivat jo jotain tämän vuotisia, joita saattoi ostaa ihan pikkuisen. 

Tämä setti olikin aika täyttävä, tortilla painoi 500 g ja leikkeleitä oli ehkä 50 g kaikkiaan, ehkei sitäkään. Nyt ei ole nälkä hetkeen. 

La Vueltassa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä nousuvoittoinen etappi. Katsoimme sitä omilla gigoilla, sillä leirialueen netti on kyllä ilmainen, mutta aika hidas. Huomenna kuukausi vaihtuu ja gigojen käyttö nollautuu jossain vaiheessa vuorokautta, joten nyt voi rallatella iloisin mielin, sillä olimme kahdella edellisellä leirialueella hyvän wifin piirissä. 

Jonas Vingegaard ajoi loppunousussa itsensä etapin voittajaksi, mutta arvelen, ettei hänellä ollut tarkoituskaan saada johtajan punaista paitaa vielä. Hän otti kyllä aikaeroa johtavaan Torstein Træeniin kiinni aika paljon, norjalaisen johto on enää 37 sekuntia. Nyt kaikki ajajat pääsevät viettämään lepopäivää ymmärtääkseni Pamplonaan. Minä ja siskoni voisimme vinkata heille hyvää tapaspaikkaa, söimme siellä todella hyvin huhtikuussa 2016 ollessamme caminolla. 

Leivättömän pöydän nektariinisalaatti

Tänään on harvinainen päivä, emme saaneet lainkaan tuoretta leipää aamulla. Olin pyytänyt Anttia ostamaan leirialueen respan kuistilla olevasta automaatista kaksi patonkia, joista ensimmäisen söisimme aamiaisella ja toisen päivällisellä. Hän viipyi ja viipyi leivänhakumatkalla (noin 400 m suuntaansa) ja laittoi sitten viestin, että seisoo jonossa, sillä leipäkuljetus on myöhässä. Jonkun ajan kuluttua hän tuli takaisin ja kertoi jonkun jonottajista kyselleen missä kuorma viipyy ja koko jonollinen oli saanut tietää, että leipomon kaupassa työntekijä oli jostain syystä tänä aamuna yksin töissä, eikä voi lähteä kuljettamaan kuormaa ennen kuin leipomo menee kiinni. 

Nämä on niitä elämän suuria ylämäkiä ja vastoinkäymisiä, joista joutuu vain selviytymään. Meidän selviytymiskeinomme oli paketti Pientä pyöreää, paketti jota en edes muistanut meillä olevan. Itse asiassa näkkäri kunnollisella ranskalaisella voilla ja #mukamanchego lla maistui oikein hyvältä. 

Myöhemmin Antti kävi vielä katsomassa, olisiko leipää tullut, ehkä oli ehkä ei, mutta meille sieltä ei riittänyt. Niinpä päivällinenkin meni leivättömän pöydän ääressä. Jokaisessa ranskalaisessa kaupungissa ja kylässä on kyllä leipomo, kaksi tai useampia, mutta juuri tässä ihan likellä ei ole ja on ollut koko päivän sadesää (ei innostanut pitempään kuljeskeluun), joten näkkäriksi meni. 

Päivällisenä meillä oli salaatti, jossa espanjalaisuus oli vähän niin ja näin, mutta ei se haittaa. Mielemme teki salaattia ja jostain netin ruokasivulla näin kuvan espanjalaiseksi tituleeratusta salaatista, jossa oli grillattua nektariinia ja ohutta espanjalaista kinkkua. En löytänyt enää ohjetta uudelleen, mutta johan minä nyt sen verran osasin soveltaa. Meillä oli alkuviikon tapasleikkeleitä hieman jäljellä, joten mukaan tulivat kahden kinkkulaadun lisäksi myös salamia ja chorizoa. Hävikkiä ei niin ollen päässyt näistä tulemaan. 

Nektariini-tapasleikkelesalaatti

• pari suurta kourallista erilaisia salaatteja (Lidlistä saa salaattia juurakon kanssa, ostamme niitä sieltä, ettei tarvi ostaa niitä hevosenpään kokoisia salaattikeriä)
• 1 punainen tomaatti
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 2 nektariinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 50 g erilaisia tapasleikkeleitä (ihan älyttömän ohuita viipaleita, niitä oli varmaan 20 kpl)
• pippuria
• balsamicoa (ei järin espanjalaista, mutta sopi tässä kohden hyvin)

Tämäkään ei nyt mikään kovin vaativaa ruoanlaittoa ole. Leikkasin nektariinit lohkoihin, samoin tomaatit. Hain ulkoa sateesta salaattia ja kuivasin sitä paperilla. Salaatti ja yrtit ovat pöydällä laatikossaan sen takia, ettei niihin roiskuisi hiekkaa maasta, kun sataa niin paljon. Eikä myöskään mitään kotiloita tai muita öttiäisiä.

Sommittelin kuivatut salaatinlehdet suurelle lautaselle ja siihen päälle tomaattilohkot ja leikkeleet. Paistoin nektariinilohkoja pannulla tilkassa oliiviöljyä muutamia minuuttia kyljillään. Sateen vuoksi grillaaminen jäi haaveeksi, myös tuuli niin paljon, ettei voinut mennä huoltorakennuksen lipan allekaan grillaamaan. 

Nostelin lopuksi lämmenneet nektariinilohkot salaatin päälle ja kiersin pippuria myllystä. Hieman balsamicoa ja ilman leipääkin tämän pystyi hyvin syömään. Leikkeleiden suolaisuus ja rasvaisuus sopi hyvin makeisiin nektariineihin ja tomaatitkin olivat juuri sopivan kypsiä. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin henkilökohtaisena aika-ajona Madridissa. Stefan Küng oli aika-ajon nopein ja Primoz Roglic oli taas riittävän hyvä ja hän voitti La Vueltan.

Tämä La Vuelta pysyi kiinnostavana koko kisan ajan ja meilläkin oli mahdollisuus katsoa kisaa aika paljon joko leirialueiden nettien tai omien mobiiligigojen puitteissa. Nyt nautimme jo Ruotsista ostetun cavapullon ja siirrymme ruokavapaalle. Neljännentoista kerran olemme saaneet CampaSimpukan alkuperäisen kolmiosaisaisen ruokahaasteen loppuun emmekä voisi olla iloisempia!

Kokkausvapaapäivä

La Vueltan 17. etappi oli loppupuoleltaan sateinen ja vähän liian jännittävä taas. Kaden Groves voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa, upeaa. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Ben O'Connor johtaa edelleen ja viisi sekuntia hänen perässään on Primoz Roglic. 

Tänään oli kokkausinto pakkasen puolella pienen vastoinkäymisen tähden, mutta onneksi meillä oli upea tapasleikkeletarjotin valmiina odottamassa jääkaapissa. Se oli eilen ostettaessa vielä 30% alennuksessakin. 

Pakkauksessa oli neljää erilaista aivan ohutta leikkelettä yhteensä 320 g ja leikkasimme niille kaveriksi patonkia ja juustoa. Emme ole onnistuneet löytämään ihan oikeaa manchegoa Ranskasta, mutta joku Pyreneitten juusto on melko samanlaista, joku Tommasi muistaakseni nimeltään. Olemme ajatelleet, että olkoon sitten mukamanchegoa ja hyvin on mennyt läpi kuin väärä raha. Myös oliiveja oli tarjolla ja lasilliset portugalilaista punaviiniä, jonka ostimme yli kuukausi sitten Ruotsista ja luulimme ostavamme roseviiniä. Sepä olikin punaviiniä, mutta ei se mitään. Nyt sille oli paikkansa. Leikkeleistä söimme vähän alle puolet, loput pääsivät tiiviissä rasiassa jääkaappiin.