CampaReissu2/2024 viikko 10 + muutama lisäpäivä

Viimeinen reissuviikko alkoi ja liitän tähän postaukseen myös pari lisäpäivää sieltä ensi viikolta, jotka kuluvat laivamatkalla. 

Tiistai 1.10.2024 päivä 64

Tänään jatkoimme matkaa, mutta emme suoraan kohti Lyypekkiä, vaan koukkasimme Alankomaihin, jota tykkäämme sanoa Alankohollanniksi.

Aachenista lähteminen ei mennyt kaikkein sujuvimmin. Meidän piti mennä ensin katsomaan keväältä tuttu #bismarckturm mutta sateen takia jätimme sen väliin ja suuntasimme navin ohjeiden mukaan kaupungin sisempää kehätietä pitkin.

Siinä ensimmäisissä ruuhkissa huomasin kivan liikennemerkin, josta tuli mieleen nuoremman poikamme pienenä piirtämät pääjalkaiset, hän sanoi niitä hyppitöödeiksi. Kysyin luvan, saanko laittaa tämän instaan.

Ja koska poistuminen ei onnistunut ihan parhaiten tietöiden vuoksi, näimme myös yhden kirkon, joka oli jo merkittynä omaan karttaamme. Se ei ole enää kirkko, vaan "Digital Church", eli tila jossa voi tehdä etätöitä. Hieno juttu. https://aachen.digital/digital-church/

Kun viimein pääsimme moottoritielle, matka alkoikin sujua hyvin. Olimme tuota pikaa Alankomaissa ja päästelimme menemään määränpäänä Raalte-niminen kaupunki. Tai oikeammin sen lähellä oleva Marienheem.

Kävimme lempikaupassamme, Jumbossa jossa teimme tärkeitä salmiakkikauppoja ja ostimme ruokaa parille päivälle. Samalla pysäköinnillä näimme kaksi kirkkoa.

Yöpaikaksi olimme katsoneet tämmöisen tosi kivan paikan, jossa on noin 25 autopaikkaa, osa sora-alustalla, osa nurmikolla. Sähköt saa ihan vierestä. On niin sievät saniteetit, että hyvänen aika. Netti toimii mainiosti niin monella laitteella kuin kehtaa laittaa.

Maksu laitetaan kirjekuoreen ja mukaan kirjoitetaan kuponki, jossa kerrotaan keitä me ollaan. 18€ turistiveroineen yöltä. Täällä ei ole nyt muita kuin me ja yksi norjalainen matkailuauto. Ja muutama musta lammas aidan takana. Aivan loistopaikka.

Keskiviikko 2.10.2024 päivä 65

Alankomaiden koukkaus jäi yhden päivän mittaiseksi, lähdimme aamulla takaisin Saksaan, Bremeniin. Ehdin juuri miettiä, että oliko se kirahvi sen tien varressa, jota ajoimme ja siinähän se juuri olikin.

Alankomaiden ja Saksan rajalla moottoritiellä oli toinen kaista kohti Saksaa suljettu ja paikalla oli paljon poliiseja ja nopeusrajoitukset pudotettu muistaakseni 30 km tunnissa. Mutta emme nähneet ketään pysäytettävän, ei meitäkään.

Aika pian Saksaan tultuamme pääsimme nauttimaan taas kiertotiestä, jonkunlainen tieosuus rajan ja Cloppenburgin välillä on edelleen remontissa ja ajoimme noin 40 km ylimääräistä kiertoteitä pitkin. Mutta eipä meillä kova kiirekään ollut. Näimme kirkkoja taas vaikka kuinka monta, mutta ei yhtään vesitornia.

Saavuimme Bremenin matkaparkkiin vähän ennen kahta. Vielä kaupungissa oli tavallinen reitti poikki katutöiden vuoksi, mutta onneksi navi ja google neuvoivat reitin, jota matkaparkkiin pääsi ajamaan.

Aluksi näytti, että paikka on melkein täynnä, mutta kyllä me sitten saimme paikan CampAdrialle, kerran piti ajaa portista ulos (saavuttuaan voi vartin ajan etsiä paikkaa ja ajaa ulos maksutta, jollei sopivaa paikkaa löydy) ja uudelleen sisään. Nyt olemme tässä muutaman päivän.

Antti näki viimeisen kuvan Airbus Beluga XL-koneen nousevan Bremenin lentokentältä. Se on hyvin sympaattisen näköinen kone. Myöhemmin se nousi vielä uudelleen ja lähti Toulouseen.

Sää on viileä, noin 10-12 astetta, päivän kuluessa on välillä satanut, mutta nyt alkuillasta on melko selkeää.

Telkkariin on viritetty SchlagerDeLuxe-kanava, täällä on jokaiselle paikalle satelliittipiuha ja Antti osaa jo laittaa kanavia näkymään telkkaristamme. Ekalla kerralla se oli aika mutkikasta, mutta nyt käy jo helposti.

Huomenna menemme keskustaan kauppoihin ja ehkä syömään jotain, museoiden tarjotaa täytyy tarkastella.

Matkaparkissa on nykyään toimiva ilmainen netti ja sen turvin on helppo tutkia mitä nähtävää tällä kertaa keksimme.

Torstai 3.10.2024 päivä 66

Olipa hyvä, että tämä torstai ei ole ainoa päivämme Bremenissä. Lähdimme aamulla keskustaan mennäksemme taidemuseoon ja muutamaan kauppaan.

Museossa emme vielä huomanneet mitään erityistä, mutta kun postin ovet eivät avautuneet huomioimme, että keskusta oli todella hiljainen.

Pikainen googletus kertoi, että tänään (3.10.) on Saksan yhtenäisyyden päivä. Niinpä suuri osa paikoista on suljettu.

Tämä kansallinen vapaapäivä on mennyt meiltä edellisinä syksyinä ohitse, sillä olimme sekä 2022 ja 2023 lokakuun alussa vielä Ranskassa.

Kävelimme sitten takaisin leirille. Kuvia ei juurikaan ole päivästä. WoMo tuli tänään täyteen jo ennen kello kahta. Ehkä tämä arkivapaa vaikuttaa asiaan.

Päivä on sujunut kivasti hyvästä netistä nauttien. Huomenna uudelleen keskustaan.

Perjantai 4.10.2024 päivä 67

Tänään Bremen oli ennallaan, eilinen vapaapäivä oli muisto vain. Sääkin oli oikein hyvä, noin 15 astetta ja aurinko paistoi.

Kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä perisaksalaista ruokaa oluen kera. Vaikka Beck's on paikallinen olut, meillä oli laseissa Paulaneria.

Koko rantakatu oli väkeä pullollaan, vähän eri meininki kuin eilen. Paluumatkan leirille teimme vähän reittiä kuin tavallisesti, sillä olin hoksannut yhden katsomattoman kirkon kartallemme. Nyt se on katsottu, liekö 1960-luvun arkkitehtuuria, pitää hieman tutkia.

Näissä meille uusissa kortteleissa oli aika paljon maalauksia talojen seinissä, suurin osa tylsiä sotkuja, mutta muutamia hienoja.

Matkaparkki on ollut #complet koko päivän. Jokaiselle tyhjentyneelle paikalle on samantien tullut uusi asukas. Nyt meillä on aika piukea paikka, kummatkin naapurit (autot ovat jonossa) ovat turkasen lähellä, mutta toivottavasti sunnuntaiaamuna on ainakin toinen vaihtunut ja voimme päästä kolosestamme pois.

Lauantai 5.10.2024 päivä 68

Lauttaliput joen yli ja takaisin.

Syy siihen miksi yhä olemme Bremenissä, on se että olimme tänään katsomassa Werder Bremenin jalkapallo-ottelua Freiburgia vastaan. Antti sai ostettua liput meille keskiviikkona. Toivoimme kohtuullista säätä ja sellaisen saimmekin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 15 astetta. Minä en kovin paljon välitä jalkapallosta, mutta esim jääkiekkoon verrattuna tosi paljon ja tiedän muutamia sääntöjäkin.

Alle kahden kilometrin päässä on aika hieno stadion joka vetää 42100 katsojaa ja se oli tänään täysi. Meillä ei ollut ihan parhaat paikat, aivan alimmalla rivillä ja turhan lähellä vierasjoukkueen fanikatsomoa.

Tämä oli kolmas jalkapallo-otteluni paikan päällä ikinä. Täysi stadion melko fanaattista yleisöä oli jopa ihan vähän pelottava. Vierasjoukkueen fanit olivat korkean aidan takana, mutta jestas että pitivät melua. Niin varmaan kotijoukkueenkin kannattajat, muttei se kuulunut niin hyvin toiseen päähän.

Harmi, että kotijoukkue hävisi 0-1. Mutta kokemus oli jännä. Jos seuraava kerta vielä tulee, pitää kyllä olla korvatulpat, jos paikat ovat kovin lähellä fanikatsomoa.

Muuten päivä on kulunut seinämaalauksia metsästäen ja rauhallisesti ottaen. WoMo on edelleen #complet

Sunnuntai 6.10.2024 päivä 69

Tänään oli sellainen juupas-eipäs-päivä, asiat menivät välillä tosi hyvin, sitten tökki, kolmanneksi taas ei ja sitten melkein tökki.

Sunnuntai on Saksassa yleensä aika hyvä päivä liikenteen puolesta, kaupungeissa on hiljaisempaa ja moottoriteillä ei juuri näy rekkoja. Ei se silti tarkoita, että yksinään saisi ajella.

Meillä oli ohjelmassa ajella tänään Lyypekkiin, tällä kertaa tiedän/muistan/ymmärrän minä päivänä (lue:yönä) laiva lähtee Suomeen ja nyt oli tarkoitus hyödyntää rekaton motari Bremenistä Lyypekkiin.

Meidän automme oli melko snugfit Womossa, takana oli retkeilyauto, mutta todella lähellä meidän automme pyrstöä ja edessä suuri matkailuauto. Ilokseni huomasin, että edestä ovat lähdössä ja me toisaalta ripeytimme valmisteluita, mutta jarrutimme sen verran, että he lähtivät ensin ja me pääsimme suorilla ajamaan paikalta poistumisportille. 4 yötä ihan Bremenin keskustan lähellä, 84€.

Oli tarkoitus ajaa tuttua reittiä edellispäivänä käydyn stadionin vieritse motarille, mutta eipä se onnistunutkaan.

Missään emme olleet nähneet yhden yhtä mainosta tai ilmoitusta, että tänään Bremenissä juostiin maraton. Heti WoMosta lähtiessä alkoi näkyä tiesulkuja, juomapaikkoja, huomioliivisiä vapaaehtoisia. WoMosta ei pääse pois kuin yhtä tietä, me onneksi ehdimme pois ennen kisan alkua, mutta jouduimme ajelemaan puolisen tuntia tosi kapeita katuja, että pääsimme selville vesille. Jospa olisimme vain etukäteen tienneet, olisimme tutkineet viisaan reitin. Antti neuvoi erään rouvan motarin varteen, tämä oli ihan paniikissa, että on ihan katastrofi tämä maraton, kun ei pääse minnekään (siis saksaksi).

Kunhan pääsimme moottoritielle, matka sujui kyllä kivasti, toiseen suuntaan oli 3 erillistä stauta joilla oli mittaa 3-8 km. Meille osui vain yksi tihentymä, jossa piti kerran melkein pysähtyä.

Tässä kohden vain harva oli menossa mummolaan

Jossain kohden tuli mieleen, että onkohan nykyäänkin Saksassa niitä ostossunnuntaita. Ja hemputti, ainakin Lyypekissä oli juuri tänään. Ajoimme CITTIn parkkiin, joka oli silloin puolilta päivin tosi tyhjä, tankkasimme viimeiset Saksan dieselit ja odottelimme tunnin kauppojen aukeamista. (klo13-18)

Kävimme siis tekemässä viimeisehköjä ostoksia ennen kotiinpaluuta, emmepä ole koskaan nähneet CITTIn kauppaa niin täynnä ihmisiä, vieläpä saksalaisia. Yleensä siellä on meitä suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia alkoholihyllyjen välissä valitsemassa juomia kun justiinsa on ne viiskymppiset tulossa. Leirialueelle saavuimme vähän ennen kolmea ja täällä on mukava olla pari yötä ennen laivamatkaa. Suomalaisiakin on yksi autollinen.

Maanantai 6.10.2024 päivä 70

Mukava päivä Lyypekissä. Menimme bussilla leirialueelta keskustaan, busseja menee ainakin päiväaikaan kolme kertaa tunnissa ja matka kestää noin 20 minuuttia. Lipun saa ostettua ihan raharahalla, jollei ole intoa opiskella lippuappia. Maanantai on tunnetusti huono museopäivä, mutta löysin kolme paikkaa, jotka olivat tänäänkin auki. 1. kohde oli Holstertor, 1400-luvulta peräisin oleva kaupungin länsiportti. Ostimme yhteislipun, jolla muina viikonpäivinä pääsee useaan museoon, mutta tänään vain tämän paikan lisäksi yhteen toiseen, jonne muutenkin olimme menossa. Liput maksoivat 12€/hlö.

Kävelimme sitten kohti päivän toista kohdetta, minä odottelin hetken entisen Karstadtin edustalla, kun Antti kävi ostamassa postimerkkejä. Tavaratalot ovat menneen talven lumia, kai Berliinissä sentään vielä on KaDeWe?

Toinen museo oli Günter Grass Haus, jonka ohitse olemme kävelleet monia kertoja. Hyvä, että olimme, sillä nyt se sopi maanantain ohjelmaksi hyvin. Todella hieno paikka ja kertoi paljon lisää tästä monilahjakkaasta taiteilijasta. Antti ehdotti, että pitäisiköhän katsoa Peltirumpu-elokuva uudelleen. Siihen voin taipua, mutta kirjaa en aio enää lukea. Se oli aikoinaan mukana sadan kirjan listassani ja oli melkoinen taistelu saada se luettua.

Samasta pihapiiristä pääsi sisäkautta lähellä olevaan Willy Brandt Hausiin, joka sekin oli kiinnostava paikka, luimme jo eilen netistä tietoa hänestä. Tänne paikkaan ei ollut pääsymaksua. Toisella puolella katua oli vielä yksi aiemmin katsomaton kirkko, jonkunlainen evankelinen kirkko. Valtavan iso, kuvaan mahtui vain noin puolet julkisivusta.

Leirillä söimme varastojentyhjennysmielessä pastasalaattia, jota vähän sylettää sanoa salaatiksi, kun siinä oli vain yksi tomaatti ja vähän yrttejä, mutta hyvää se oli. Muistiin itselle, että ostan seuraavan kerran kuivapastan vähän nopeammin kypsyvänä laatuna. 12 minuuttia kaasulla ei ole kovin taloudellista.

Koska meillä ei ole laivalla ateriapakettia, teemme huomenna eväitä ja sitä varten keitin viimeiset kananmunatkin.

Huomenna sitten viimeisiä ostoksia ja venymistä ja vanumista laivan lähtöön asti. Päivämäärä on tarkistettu ja toisenkin kerran vielä.

Tiistai 8.10.2024 päivä 71

Taas tavallista pitempi päivä, tai siltä tuntuu, kun laiva lähtee vasta aamuyöllä.

Olemme vielä nauttineet pienen pätkän Saksan moottoritietä (noin 10 km) ja käyneet CITTIssä, Decathlonissa, Bauhausissa, Lidlissä, Edekassa, Ikeassa, monessa kenkäkaupassa, vielä toisessa Lidlissä ja Pennyssä.

Piti ottaa kuva jonkun kaupan viinahyllyllä, kun oli niin hupaisan nimistä viinaa. Tai mitä lie likööriä.

Pidimme siestaa Travemundessa hyvällä parkkipaikalla, nyt oli aika hyvin tilaa kesäkuun ruuhkiin verrattuna.

Antti kiipesi Saksan vanhimpaan majakkaan (vuodelta 1539). Minä olin laiskempi sillä kohden, mutta reippaasti söin sitten eteeni tuodun kalasämpylän eikä tehnyt heikkoakaan.

Olin löytänyt kaupungista kaksi katsomatonta kirkkoa ja kävelimme katsomaan ne. Palatessa näimme sellaisen kiipeily&roikkumispuiston, joihin en suurin surminkaan menisi. En halua ehdoin tahdoin maksaa pelkäämisestä.

Tänään pätkähti vielä ihmeen lämmin sää, päivällä oli 18 astetta ja nyt illallakin vielä 16.

Tulimme satamaan, alkoi juuri sataa (en ikinä voisi sanoa, että alkaa satamaan). Piakkoin alkaa check in. Sen jälkeen teemme meille huomisen aamun eväät.

Ensimmäistä kertaa ultimate nuukailumatka sisältää halvimman sisähytin ja netittömyyyden lisäksi myös sen, ettei meillä ole ateriapakettia. Jostain luin, että saattaisi olla merenkäyntiä luvassa, joten senkin takia on ok, ettei ole etukäteen maksettua ruokaa, jos ei pysty syömään. Menemme päivälliselle huomenna, jos siltä tuntuu.

Keskiviikko 9.10.2024 päivä 72

Illalla pääsimme laivaan vähän yhdentoista jälkeen. Oli hyvin vähän matkailuautoja, varmaan alle 10 ja henkilöautoja max 30. Mutta rekkoja ja kontteja riittää tietysti. Peruuttaminen pimeästä kirkkaasti valaistulle kannelle oli jälleen pulssia nostattavaa, etenkin kun emme muistaneet sateen jälkeen kuivata peilejä ja peruutuskameran linssiä.

Meidän hytti on paikassa, josta seuraavat hytit ovat lemmikkihyttejä. Ihan pari pikku haukahdusta on kuulunut ja yksi vihainen äitee.

Nukuimme todella pitkään ja söimme aamiaiseväät, näin varmaan teemme jatkossakin.

Sää ei ainakaan vielä ole huono, pilvistä on, mutta melko lämmintä. Toivottavasti ei tästä merenkäynti ylly.

Katsoimme telkkarista muutaman tuoreehkon Simpsons-jakson ja samalla vähän mainoksia. Emme ole nähneet kotimaisia tv-mainoksia pitkään aikaan eivätkä ne ainakaan parantuneet ole. Ei edes erota ovatko ne olevinaan sarkastisia, tosissaan tehtyjä vai vain huonoa huumoria. Maksalaatikkopäivä? #whathemerde

Kohta Ruotsin verkko lakkaa yltämästä tänne, joten vajoan jälleen lähes olemassa olemattomaksi huomiseen asti.

Merenkäynti oli rauhallista ja menimme syömään päivällistä, vaikka sen jälkeen kyllä mietimme, että oliko sekään hintansa väärti. Ehkä vielä enemmän eväitä seuraavalla kerralla.

Torstai 10.10.2024 päivä 73

Nyt reissu on tullut päätökseensä. Pelättyä kovaa merenkäyntiä ei tullut, hyvin tasaista oli matkanteko ja laiva oli satamassa aikataulussaan.

Seitsemännellä kannella oli vain alle 10 matkailuautoa eikä henkilöautojakaan ollut edes paria kymmentä.

Onneksemme ajosää kotiin oli myös sopiva, lämmintä noin 10-14 astetta ja paikoitellen sumua. Viisarinmäeltä laskeudumme Keskimaan sumuun, nyt ei mahdolliset ulkomaalaisetkaan miettineet, että onko tuolla muuta kuin metsää, mitään ei näkynyt.

Pysähdyimme vielä ennen kotipihaan ajamista tankkaamaan ja ostamaan ruokaa, oli oikein kiva käydä omassa lähi-Lidlissä.

En muista tarkalleen mikä mittarilukema oli CampaAdriassa lähtiessämme heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta vähän yli 80 000 se oli. Nyt meillä oli vielä enemmän paikallaanolopäiviä, joten kilometrejä tuli kohtuudella.

Iltapäivä meni auton tyhjennyksen aloittelussa ja pyykkirallissa. Nyt on jo pian pesty kaikki muut pyykit, paitsi autosta vuodevaatteet. Sopivasti sähkökin on tänään edullista, samoin huomenna.

Päivälliseksi tein meille korealaista lohibulgogia, jopa kastikkeen tein itse, sillä kaupallinen hyvä kastike oli lopussa. Lohi kypsyi airfryerissä ja riisi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, jonka pyysin autosta sisälle taloon, jossa se saa olla kevääseen asti.

Haluan toisinaan ostaa kotiin tullessa kukkia, yleensä nappaan hävikkikimpun, niin nytkin. Sommittelin myös reissuyrtit ikkunalle vesialtaaseen ja lampun alle, toivottavasti ne pysyvät hengissä vielä pitkään.

On kyllä kiva olla kotona, eikä ole ollenkaan haikea mieli siitä, että reissu on ohitse. Nyt on hyvä vaipua talvihorrokseen ja päättää, että pimeys onkin kivaa.

CampaReissu1/2024 viikko 1

Viime vuonna sain briljantin idean (parhaat kehut saa, kun itse kehuu) koota CampaReissun päivittäiset instajaaritukset kuvineen myös blogiin. (ne löytyvät täältä alkaen) Ihan vaikka siltä varalta, että insta joskus lopahtaa, hukkaan muuten sieltä kaiken tai jotain muuta katastrofaalista. Blogihan ei tietenkään ikinä voi loppua, kadota tai tyhjentyä. Kun tein tämä viime syksyn kymmenen viikon reissun postauksiksi siinä meni aika monta päivää ja piti leikata ja liimata urakalla, sillä  minähän en mitään ATK:ta ole koskaan osannut enkä tule osaamaan. Nyt ajattelin olla kaukaa vähempi tyhmä ja aloittaa samantien ja koota jo päivittäin jokaiset jaaritukset samantien postauksiin. Kui hienoo se on?

Matkavalmistelut tulivat taas vähän silmille, sillä aina tähän kertyy kaikenlaisia liikkuvia paloja, yllätyksiä ja harmejakin, joista on ensin päästävä, että matka voi alkaa. Esimerkiksi viime vuonna pahasti kuivahteesta kuusesta tornin laidalla piti päästä eroon. Muutama päivä yhteydenottoja, tarjouksia ja sopimisia, lopulta itse työ asiantuntevalla joukolla hoitui nopeasti, tunnissa. Puu oli niin suuri ja aivan kevyenliikenteenväylän reunassa (tontillamme luonnollisesti), ettei sitä voinut ilman ammattilaisia ruveta kaatamaan. Siinä ne nyt odottavat haloiksi tekemistä. 

Matkan suunta oli avoin (pois lukien itä) vielä muutama päivä sitten, mutta sitten tuli sen verran hyvä laivalipputarjous, että siihen tartuimme. Menemme tälläkin kertaa suitsait suoraan Saksaan. Minullahan ei ole juuri ikinä tylsää, viimeksi on ollut syksyllä 2019, joten laivamatka passaa minulle oikein hyvin. Nimenomaan pitää olla ikkunaton hytti eikä internettiä, niin tulee kunnolla nukuttua, jos vaikka sattuisi olemaan hieman univelkaa, jota minulla itseasiassa onkin vähän. 

Saimme kotihommat hoideltua niin, että pääsimme lähtemään kotoa pari päivää ennen laivanlähtöä ja luovuttamaan talon nuoriso-osaston käyttöön. 

Tästä lähtee CampaReissu1/2024 viikko 1

Keskiviikko 17.4.2024 päivä 1

"Joko taas on pakko lähteä?"

Oli hyytävä aamu heräillä, ohut lumikerros nurmikoilla, pakkasta muutama aste eikä todellakaan tietoakaan keväästä. Onneksi tiet olivat kuitenkin sulat ja paikoin aivan kuivat. #mobileteddy ei näyttänyt mietenkään innostuneelta lähdön hetkellä.

@museokortti ni on kohta saanut 400 käyttökertaa, muutama vielä uupuu ja poikkesimme matkalla Helsinkiin kolmeen museoon. Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyt eivät kovin paljon sykähdyttäneet, mutta Riihimäen Taidemuseon näyttelyt olivat todella kivat, suosittelen niitä sinulle @kirjanmerkka

Kävimme myös @suomenlasimuseo ssa katsomassa tämänhetkiset näyttelyt, Kaj Franck ja Saara Hopea.

Päivän taidepitoisuuden kruunasi Konalassa näkemämme jätteenkuljetusauton kylki.

Kehä I oli todella ruuhkainen matkalla Rastilaan, tuumimme että onpa mukavaa, kun ei tarvitse ajella sellaisessa päivittäin, ei edes montaa kertaa vuodessa.

Taivaalla ei näy mitään omituista pilvi-ilmiötä, vaan kyseessä on CampaAdrian tuulilasin vaurio.

Ilta pimenee, sade ropisee välillä CampaAdrian kattoon, lämmitys hurisee ja ajatus nukkumaanmenosta on yhä kiinnostavampi. Huomenna on tiedossa lisää museoita ja joku kiva uusi ravintola lounaan merkeissä.

Näimme muuten matkalla monta monituista kirkkoa, jotka olemme aiempina vuosina käyneet katsomassa. Niistä retkistä vuosina 2019-2021 olemme oppineet kotimaastamme aivan valtavasti. Nyt kun näen jossain jutussa kuvia kirkosta tai muita mainintoja, vilkaisen usein campakartastamme, että milloinkas me tuon kirkon kävimmekään katsomassa.

Torstai 18.4.2024 päivä 2

Tänään vietimme hyvän päivän Helsingissä, tavoitteena oli saada minun Museokorttiini neljässadas käynti ja sehän onnistui, ensin kävimme Kiasmassa ja Taidehallissa ja nro 400 oli sitten Ateneumin Eero Järnefelt-näyttely. Hieno näyttely, vähän liiaksi kyllä väkeä, mikä on kyllä hienoa asia sekin, että väkeä riittää.

Nautimme lasilliset, kävimme moikkaamassa kaveria ja teimme virheen. Eli menimme lounaalle, emme koskaan muista, ettemme osaa syödä lounasta. Menimme paikkaan, jossa emme olleet ennen käyneet emmekä heti hoksanneet, että salaatit kuuluivat hintaan ja niinhän siinä kävi, että hyviä salaatteja vielä syödessämme pöytään tuotiin jo hyvät pizzat. Siitä seurasi lounaskooma. Ehdimme kuitenkin vielä piipahtaa HAM:ssa minun 401. museokorttikäyntinä.

Leirille päästyämme piti ottaa päikkärit ja sen jälkeen kävimme tutustumassa ihan livenä karavaanarikaveriin netistä, hän on tässä samalla leirialueella muutaman auton. Olipa mukava jutustelu! Huomenna sitten laivaan iltapäivällä, alkaa maistua jo matkalta.

Perjantai 19.4.2024 päivä 3

Toisinaan tulee toistaneeksi itseään, tehneeksi samoja asioita yhä uudelleen, mikä se olikaan se elokuva? Päiväni härvelinä? Tänään on sellainen päivä härvelipäivä, venyimme leirialueella niin pitkään kuin pystyimme ja minusta meiksi ihan hyvin, aina yhteentoista. Matkaa satamaan oli vain muutama kilometri, jonka aikana epäonnistuimme renkaiden ilmanpaineiden tarkastuksessa, koska huoltsikalla oli ilma loppu. Kaikkee sitä. Satamaan tullessamme muistin, että siellähän on katsomaton kirkko, nimittäin Merimieskirkko. Kävimme katsomassa sen hyytävän kylmässä säässä ja tietysti joku huoltoajoneuvo juuri kurvasi oven eteen, emmekä tarjenneet odottaa, että se lähtisi pois.

Matkailuautoja tuli laivaan vain muutamia, tuskin tusinaa. Pääsimme laivaan vasta myöhään ja peruutusmanööverihän siitä taas tuli. Rekkoja paatti lienee ihan täynnä.

Katsoimme jo ikkunattoman hyttimme ylellisyyksiin kuuluvasta telkkarista jakson Kummelia ja pystyn ensimmäistä kertaa myöntämään, että osa sketseistä on aika tuubaa. Sitten otimme nokoset ja selasimme loppuja tv-kanavia. Laivayhtiön tiedotuskanavan tarttuva korvamato on iloksemme ennallaan. Se haihtuu päästä yleensä jo parissa viikossa. Pian varmaan jätämme perinteisesti lukematta mukaan otettuja kirjojamme. (EDIT: emme lukeneet riviäkään taaskaan!)

Vielä tunti päivälliseen ja siihen, että ehkä tämä päivitys löytää vielä verkkoa. Perinteitä kunnioittaen en maksa laivan netistä.

Lauantai 20.4.2024 päivä 4

12 tuntia on juuri ja juuri riittävä merellisten aterioiden väli, nyt taas jaksaa syödä! Otimme pienet 10 tunnin nokoset ja aloitimme aamun loistavalla Simpsonien konmari-jaksolla. Minähän pääsin konmarituksessa aikoinaan siihen asti, et viikkasin sukat metodin mukaan ja kiitin kenkiäni mennen tullen ja palatessa. Vuoden 2022 ekalla CampaReissulla konmari-kirjani unohtui jonkun saksalaisen leirialueen kirjastoon. Se ei tuottanut minulle tarpeeksi iloa.

Ensimmäisessä kuvassa nautimme merimatkasta kannella. Eiku sehän onkin luksuksellisen hyttimme seinän kuvasta.

Kielien osaaminen on hyvin tärkeää matkustaessa. Viime vuonna opettelin ranskaa ostoskärryihin unohtuneista ostoslistoista ja pidin aurinkolipassa lunttilappua oikeasta ja vasemmasta. Olen tainnut unohtaa ne jo.

Mutta englantiakin on hyvä osata. Laivan hytin vessassa neuvotaan, ettei pönttöön saa heittää ulkomaalaisia esineitä. Mitenhän se nyt se sitten tulkitaan tällä reitillä? Jos esineessä lukee, että made in China, niin sitä nyt ei ainakaan?

Vuotuinen kansikuvakin tuli otettua, mutta ulkona ei tarjennut olla kuin ihan hetken.

Sunnuntai 21.4.2024 päivä 5

Eilen illalla pääsimme laivasta ulos melkein tunnin satamaan tulon jälkeen, näimme merkillisiä peruutusmanöövereitä henkilöautokannelta, mutta ei meillä oikeasti ollut varsin kiire. Ehdimme CITTIn matkaparkkiin niin, että saimme vielä paikan. Tankkasimmekin ensin, sillä olemme oppineet, että Saksassa illan hinta on ainakin 10 senttiä edullisempi kuin aamun hinta ja niin taasin oli. Kiitos tästä neuvosta @ditundat Eikä kukaan tullut enää meidän jälkeemme matkaparkkiin, joten mikä tässä valmiissa maailmassa. Mopo- ja bemupojilla oli soitimet siinä yhdentoista korvilla parkin vieressä, piti niin maan perusteellsesti pöristää, kiihdyttää ja jarruttaa, mutta onneksi jannujen äiteet käskivät kotio ennen puolta yötä.

Aamulla päätimme, että suunnitelmat on tehty muutettavaksi. Meillä oli aikomus mennä Bremeniin ja siellä tuttuun WoMoon, mutta oli ⚽ kotijoukkeen pelipäivä ja paikka olisi #todnäk täynnä. Olimme koittaneet ostaa lippuja jo kotomaan kunnailta, muttei se onnistunut. Aamulla A katsoi, ettei ole enää kuin hajalippuja eri puolilla stadionia jäljellä, joten jätimme koko Bremenin väliin tällä kertaa. Pikaisesti päätimme, että myöhän lähetään Alankomaihin. Sunnuntai on oivallinen päivä ajaa Saksan moottoriteillä, ei paljon ruuhkista ollut huolta.

Nyt olemme Lelystadissa, aiemmalta käynniltä tutussa paikassa, tukevasti sorapaikalla, nurmikot ovat pehmeitä ja petollisia. Näimme jo monta tulppaanipeltoa, huomenna niitä lisää. Viime vuonna olin kipeänä, enkä jaksanut sanoa harakkaakaan kuin linnuksi ja tulppaania kukaksi.

Päivällisenä oli kotoa kuskattua tuorepastaa erinäisin Jumbosta ostetuin vihneksin. Jumbo on meidän lempparikauppa Alankomaissa.

Maanantai 22.4.2024 päivä 6

Ensimmäinen yö reissulla, ettei mennyt pakkasen puolelle, aamulla mustarastaat pomppivat leirialueella ja tuntui lähes keväiseltä. Meillä oli vedenpitävä suunnitelma, miten ajamme aluksi katsomaan tulppaaneja ja sitten Rotterdamin lähistölle Maas-joen rannalla olevalle leirialueelle. Eihän tuollainen voisi kuin onnistua. Aluksi kaikki näyttikin hyvältä, saatoimme kehua itsiämme miten hyviä suunnistajia, ajajia ja ylipäätään ihmisiä olemmekaan. Reitti oli mutkikas, koska halusimme välttää Amsterdamin.

Hilversumissa putosin ensimmäisen kerran kartalta ja kannustin kuljettajaa ottamaan toisen erkanemiskaistan sijaan kolmannen. Siitä selvittiin helposti palaamalla reitille pientä kiertotietä. Pääsimme 🌷-alueelle kumminkin, mutta eihän niitä peltoja päässyt katsomaan kuin ikkunasta, ei ollut parkkipaikkoja. Keukenhofiin me visukintut emme aikoneetkaan mennä. Joltisessakin liikennehillossa pääsimme kuitenkin tutulle levähdyspaikalle, jossa viime vuonna ihailimme upeita peltoja, nyt ne olivat jo menneet ylitse, ei ollut kukan kukkaa. Ostimme kumminkin matkakukiksi hyasintteja ja amarylliksen.

Seuraavaksi olimme pihalla muutamaan otteeseen reittimme kanssa, koska yhtä tietä ei ollut lainkaan, vaikka kartta ja GPS niin väittivät ja yksi tunneli oli menosuuntaamme suljettu. Rotterdamin liepeillä ajaminen oli aika lailla hallelujaa-hommaa taas, en mitenkään ehtinyt käsittää kaikkia viitoituksia ja kaistojen lukumäärää. Miksi täällä on 10 kaistaa suuntaansa, eivätkö ihmiset voisi pysyä kotonansa, niin ei tarvisi niin paljon teitä, kysyn vaan. Aina pitää ottaa kuva, jossa on opastusta Nijmegeniin, se oli poikasemme vaihto-opiskelupaikka.

No löysimme me perille ja saimme rantapaikan Maas-joen varresta, voimme katsoa jokilaivoja ja mikä sen jännempää. Huomiselle on uusi suunnitelma, joka ei voi kuin olla täydellinen suksee! Tänään näimme muutamia kirkkoja ja yhden vesitornin. Ja leirialueen reunalla on vaunujen ja autojen säilytysalue, siellä on yhä soma t@b.

Tiistai 23.4.2024 päivä 7

Nyt en saanut kaikkia kuvia siirtymään haluamaani paikkaan, mikä on kummallista, eikö minun pitänyt olla ihan rautainen #atkmuija ?

No kumminkin, aamulla luimme, että kotimaassa on lumi-inferno ja pakkashärdelli, meillä oli viitisen astetta lämmintä ja aurinko paistoi Rotterdamin kupeessa. Suunnitelma oli ajella Maastrichtiin, jossa emme ole aiemmin käyneet.

Matkalle otimme pienen välipalakohteen, Baarle-Nassaun ja Baarle-Hertogin, siellä nimittäin on alankomaalaisen kylän keskellä pieniä palasia Belgiaa, tuo Hertog-osa on sitä Belgiaa. Siellä kuulema taloissakin voi olla keittiö Alankomaissa ja olohuone Belgiassa. #kuihienooseon Saimme pysäköityä auton kadun varteen ja sen etuosa oli Alankomaissa ja perä Belgiassa.

Kävimme parissa kirkossa ja yhdessä ruokakaupassa, ostimme rumia postimerkkejäkin.

Liikenne oli tänään vaihtelevaa, paljosta hirveän paljoon ja välillä oli mukavia pienempiä teitä, joilla ei ollut kauhean paljon liikennettä. Yksi #vesitorni näkyi myös.

Nyt olemme Maastrichtissa huvivenesataman yhteydessä olevassa matkaparkissa, jossa on kyllä palvelut kohdallaan, ainoastaan tiskipaikkaa ei ole.

Kävelimme keskustaan muutaman kilometrin, mutta siltä osalta en saanut kuvia siirrettyä, joten joudutte uskomaan kun sanon, että oli sekä rumia että kauniita taloja.

Huomenna kävelemme suureen museoon, jossa toivoaksemme on hienoa taidetta. (kerran erästä näyttelyä luonnehdittiin näin: esillä on hienoa taidetta ja Juhani Palmun töitä)

Tässä matkaparkissa on lisäksemme muutama britti, yksi ranskalainen, yksi belgialainen ja sveitsiläinen auto, loput ovat alankomaalaisia.

Ensimmäinen reissuviikko on kasassa ja huomenna alkaa toinen. Säät eivät ole olleet kauhean keväiset, mutta ei tässä voi valittaa, kun ei kuitenkaan ole puolta metriä lunta.