sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Vain muutaman macaronin tähden


Tein ensimmäiset macaronini yli 9 vuotta sitten, blogin ensimmäisenä keväänä. Ne onnistuivat jotenkuten. Sen jälkeen kokeilin kerran, se kerta ei onnistunut ollenkaan. Sittemmin olen pitänyt pienen macaronpaussin, noin 8 vuotta. Jossain vaiheessa olen ostanut macaronien paistamiseen tarkoitetun silikonialustan, se on pyörinyt keittiön laatikossa ties kuinka kauan. Eilen kokeilin sitä. Ei olisi kannattanut. Kaikki 48 leivoksen puolikasta tarttuivat alustaan. 

Tässä kohtaa näytti vielä ihan ok:lta

Onneksi pursotin taikinaa myös aivan tavalliselle leivinpaperille, se satsi onnistui mainiosti ja sain aikaan kymmenkunta asiallista macaronia. Käytin sauvajyväsen postauksessa ollutta ohjetta, siinä ei varmasti ollut mitään vikaa, minä vain otin ensimmäisen satsin uunista liian aikaisin pois ja macaronit jäivät raa'oiksi, kas tähän tapaan:

#nojustiinsa

Jos ei tössi, noin 35 pientä macaronleivosta

  • 2,5 dl sokeria
  • 0,75 dl vettä
  • 3 kananmunan valkuaista
  • 225 g jauhettua mantelia
  • 3,75 dl tomusokeria
  • 2 kananmunan valkuaista
  • elintarvikeväriä
Tein ihan niin kuin sauvajyvänen neuvoi, hän neuvoi minua vielä viestitse ennen varsinaista leipomista, kiitos hänelle <3

  1. Erottele valkuaiset niin, että isossa yleiskoneen vatkauskulhossa on kolme valkuaista ja jossain toisessa astiassa on kaksi kpl.
  2. Mittaa muut aineet valmiiksi.
  3. Sekoita suuressa kulhossa mantelijauhe ja siivilöity tomusokeri huolellisesti yhteen.
  4. Kaada sokeri (2,5 dl) paksupohjaiseen kattilaan ja lisää mukaan vesi. 
  5. Keitä sokeria ja vettä niin kauan, että seoksen lämpötila on 119 astetta. Se vie noin 10  minuuttia, älä sekoittele, käytä vai mittaria ajoittain seoksessa seuratessasi lämpötilan nousua.
  6. Vatkaa yleiskoneen kulhossa olevia kolmea valkuaista kipakasti niin, että niistä tulee valkoista vaahtoa. 
  7. Kun sokeriliemen lämpötila on 119 astetta, laita yleiskone suurimmalle nopeudelle ja kaada varovasti kulhon sisäreunaa pitkin kuuma sokeriliemi valkuaisiin. Reunaa pitkin siksi, ettei tulikuuma sokeriliemi roisku. 
  8. Jatka vatkaamista suurella nopeudella pari minuuttia ja pienennä sitten nopeutta hieman, anna koneen vatkata kaunista kiiltävän valkoista paksua marenkia (tämä on se italialainen marenkitekniikka), kunnes se jäähtyy hieman. Muutamia minuutteja.
  9. Marengin vatkautuessa sekoita kaksi jäljellä olevaa valkuaista manteli-tomusokeriseokseen niin, että siitä tulee paksuhkoa tahnaa. Useissa ohjeissa neuvotaan laittamaan mukaan haluttu elintarvikeväri tässä kohtaa, mutta olisi ehkä hyvä värjätä jo marenki. En meinannut millään saada riittävän keltaista väriä taikinaan, enkä siis saanut lopultakaan. Muutaman tipan pitäisi riittää, muttei riittänyt. 
  10. Kun marenki on jäähtynyt, sekoita se useassa erässä mantelijauhetahnaan kulhon reunoja pitkin pyöräytellen, se vie hyvän aikaa, taikinaa tulee aika paljon. 
  11. Kun massa on tasaista taikinaa, kaavi se suureen pursotinpussiin, leikkaa pussin terävä kärki pois ja pursota taikinaa leivinpaperille pieniksi tasakokoisiksi pyöreiksi nökösiksi. 
  12. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja anna macaronien asettua sen aikaa pellillä paperilla, tänä aikana pinta hieman kuivahtaa ja niin sen pitääkin. Minä en saanut pinnasta kovin tasaista ja pursotuksesta jäi pienet huiput, mininännit.
  13. Paista macaroneja noin 15 minuuttia ja toivo, että ne kohoavat noin paistamisen puolivälissä ja niihin muodostuu pieni "jalka". En sitä osaa selittää sen tarkemmin, mutta onnistuneista leivoksista näkee mitä se tarkoittaa. 
  14. Kun macaronit ovat kypsiä (mistä senkin nyt sitten oikein tietää), anna niiden jäähtyä ensin paperin päällä ja toivo hartaasti, että ne irtoavat kauniisti. Minun paperilla paistamani onnistuivat siis hyvin, mutta silikonialustalla eivät ollenkaan, maku niissäkin oli ok, mutta pohja tarttui alustaan ja keksit olivat selkeästi jääneet raa'oiksi.
  15. Kun macaronpuolikkaat ovat jäähtyneet, laita kahden puolikkaan väliin mieluista täytettä ja paina puolikkaat kevyesti yhteen. Meillä oli täytteinä lemoncurdia ja kiivimarmeladia.
Ihmettelen sitä, miten saan aina näistä ohjeista näin kamalan pitkiä epistoloita. Katsokaa vaikka sauvajyäsen postausta, samat asiat, mutta kompakti postaus. 





Tour de Francessa tapahtui eilen mahtava keikaus, kun keltapaita vaihtui slovenialaiselta toiselle. Nuori Tadej Pogacar ajoi aivan ilmiömäisen hyvän henkilökohtaisen aika-ajon ja toisaalta Primoz Roglic ajoi melko huonosti menettäen johtopaikkansa. Oli niin jännittävä etapin loppu, että olin purra kynteni aivan nysiksi. Tänään sitten oli vuorossa viimeinen, seremoniallinen päätösetappi, joka päättyi illan melkein jo hämärtyessä Pariisiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilannetta ei ollut enää tarkoituskaan hämmentää, mutta kirimiehillä oli vielä jännät paikat, kuka saisi etapin voiton nimiinsä. Sam Bennett onnistui parhaiten ja varmisti samalla vihreän paidan kilpailuosion, eli pistekilpailun voiton. Tadej Pogacar voitti kokonaiskilpailun,  ei aivan 22. syntymäpäivänään, synttäri on vasta huomenna. 

Nyt alkaa pieni haastevapaa, joka päättyy parin viikon kuluttua alkavaan Giro d'Italiaan. Silloin CampaKeittiö sukeltaa italialaisen ruoan maailmaan kolmeksi viikoksi ja Giron loppupuolella vielä espanjalaisen ruoankin, kun yhtä aikaa Giron viimeisen viikon aikana ajetaan tänä poikkeusvuonna myös Vueltaa. Tämä kaikki siis mikäli koronatilanne ei pahene. 


Olen iloinen siitä, miten selvisin CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasteen ensimmäisestä osiosta, postauksia tuli jokaiselle kilpailupäivälle ja mukana oli muutamia onnistumisia ja uusia ruokiakin, mutta myös revisited-osastoa. Kilpailu oli oikein jännittävä ja samanlaista toivomme myös Girolta ja Vueltalta. Peter Seliniä siteeratakseni: Kiitos seurasta ja HEIHEI!

lauantai 19. syyskuuta 2020

Vadelmagalette


Galette on tosi kiva leivonnainen siksi, että sen ei tarvitse olla ylenmäärin sievä. Se saa olla vähän epämuodostunut eikä sekään ole niin nokonuukaa, jos täytteestä hieman karkaa nestettä paistamisen aikana. Galette on siis tosi sopiva minunlaiselleni huithapelille. Otin ohjeen tähän jälkiruokana syömäämme galetteen paristakin paikasta, mutta pääosin täältä. Puolitin ohjeen, sillä halusin tehdä kahdelle sopivan annoksen. Itseasiassa taikinaohjeen otin jostain ihan muualta, enkä löydä sitä enää, muistini mukaan se meni kutakuinkin näin:

Vadelmagalette


Taikina

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 100 g voita
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl kanelia
  • 2 rkl kylmää vettä

Täyte

  • kolmasosa mantelimassapötköstä, 10 parin millin viipaletta
  • pieni rasia tuoreita vadelmia
  • 2 rkl sokeria

Koristelu

  • kananmunaa voiteluun
  • pähkinärouhetta tai mantelilastuja
  • pikkuisen tuoretta timjamia
Tee ensin taikina. Sekoita vehnäjauhoihin sokeri ja kaneli. Leikkaa voi paloiksi ja sekoita palat sormilla nyppien jauhoihin, lisää vettä tilkka kerrallaan, muttei enempää kuin pari ruokalusikallista. Kun taikina muodostuu napakaksi palloksi, se on valmista. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. 

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Leikkaa mantelimassapötköstä ohuita viipaleita ja laita nekin lautasella jääkaappiin hieman viilenemään. 

Kauli taikina leivinpaperin päällä ohueksi, mutta varo tekemästä taikinaan reikiä, muodolla ei ole niin väliä, ei tarvitse tulla kauniin pyöreää.

Ota mantelimassaviipaleet jääkaapista ja painele niitä sormilla hieman litteämmiksi. Asettele palaset ympyrään taikinan keskelle. Sommittele mantelimassapalojen päälle vadelmat ja ripota niille sokeria. Nostele varovasti leivinpaperin reunalla auttaen taikinan reunat kohti keskustaa niin, että ne menevät hieman vadelmien päälle. Puristele varovasti taikina jonkinsortin laskoksille, mutta varo edelleen tekemästä reikiä taikinaan. 

Voitele taikinan reunat kananmunalla ja sirottele päälle pähkinärouhetta, tai nätimpää olisi jos olisi mantelilastuja. Minä en varastoistani löytänyt niitä. Viimeistele muutamalla timjamin lehdellä.

Paista galettea noin 35-40 minuuttia uunin keskiosassa ja anna sitten sen jäähtyä ainakin puoli tuntia, ettei kypsien vadelmien mehu karkaa. Mantelimassa tekee kivan makulisän tähän galetteen ja pidimme siitä, ettei se ollut makeaa, vaan kirpeämpää kuin olisimme osanneet vadelmatäytteisestä arvata. 

Söimme tämän galetten jo aikaisemmin, mutta säästin postauksen myöhempää tarkoitusta varten. Tänään olen askaroinut macaronien kanssa ja siitä tulee postaus huomenna Tour de Francen päätöspäivänä.

No olihan se hieman muotopuoli
Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi oli 35 km mittainen henkilökohtainen aika-ajo, joka päättyi kuuden kilometrin ylämäkeen. Ai että siitä tulikin jännitysnäytelmä, Tadej Pogacar löi kaikille luun kurkkuun, etenkin Primoz Roglicille, maanmiehelleen. Nuori Tadej ajoi kovempaa kuin kukaan muu ja nousi näin toiseksi viimeisenä päivänä kokonaiskilpailun johtoon sen lisäksi tietysti, että hän voitti etapin, voittaa nuorten kisan ja mäkikilpailun myös. Huomenna tietysti niin hänen kuin muittenkin täytyy päästä maaliin, että kisa on ohitse. Olipa aika-ajo! Jonakin vuonna olen ollut oikein suuttunut, kun suosikkini ei tällaisen etapin jälkeen olekaan ollut palkintokorokkeella, mutta nyt kyllä kelpaa. 



perjantai 18. syyskuuta 2020

Ranskalaiset kana-sipulivoileivät


Eilen emme siis syöneet sitä kanaruokaa, jonka postasin, vaan toista, jossa ei ollut ranskalaisuutta nimeksikään. Siitä jäi kuitenkin kanaa sen verran, että jatkojalostin sen tänään ranskalaisiksi täytetyiksi leiviksi ja jopa sopii taas teemaan! Ohjeen leipiin otin täältä ja tein sitten sinne päin. 

Ranskalaiset täytetyt kana-sipulileivät

  • vaaleaa valkosipulileipää halkaistuna
  • pikkuisen pehmeää voita
  • 4 kypsää broilerin sisäfilepalaa tähdepalana 
  • voimakasta cheddaria 2-3 mm viipaleina
  • 6 pientä uuden sadon keltasipulia
  • 1 punasipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta
  • aiolia
  • tuoretta persiljaa
Jos sinulla ei ole valmiina kypsiä broileripaloja, ne voi nopsasti marinoida ja paistaa pannulla tai uunissa. Voit myös käyttää mieluista leikkelettä, vaikka kalkkunaa. Leikkasin broileripalat oikein ohuiksi viipaleiksi. Samoin silppusin sipulit. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille silputut sipulit ja sokerin. Sekoittelin ja haudutin sipuleita puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Sipulit karamellisoituivat huumaavan tuoksuisiksi. Leikkasin juuston viipaleiksi.

Kun oli aika koota leivät, leikkasin leivän kahteen palaan, jotka halkaisin vielä puoliksi. Leipä oli kaupasta ostettua mukavan valkosipulista, melko pehmeää leipää. Kuumensin uunin 200 asteeseen. 

Laitoin liedelle parilapannun ja sutikoin leivän puolikkaille hieman voita. Kun parilapannu oli kuuma, laitoin leivät ensin sille voipuoli alaspäin ja painoin lastalla leipiä hieman litteämmiksi. Parin minuutin päästä käänsin leivät toisinpäin ja paahdoin kansipuoliakin. 

Otin uunipellille kaksi isohkoa palaa foliota valmiiksi ja niille pienemmät palat leivinpaperia. Nostin kummallekin palalle leivänpuolikkaat, alapuolet. Siihen päälle sommittelin ensin ohuita kanaviipaleita ja juustoa, jonka päälle karamellisoitunutta sipulia. Nostin kansipalat päälle ja käärin leivät kevyesti leivinpaperiin ja folioon ja laitoin ne uuniin noin 10 minuutiksi. 

Avasin paketit ja nostin kantta sen verran, että levitin leiville hieman valmisaiolia ja persiljaa ja laitoin kansileivän takaisin päälle. Kääräisin leivät kuvioituun käärepaperiin ja söimme leivät kuumina ranskalaisen omenasiiderin kanssa. Vähän piti olla lisärättiä, sillä suunpyyhintää riitti. 



Tour de Francen kolmanneksi viimeinen, eli 19. etappi oli luonteeltaan tasamaaetappi.  Massakiriä siitä ei tullut, vaan jo aiemmin yhden etapin voittanut Søren Kragh Andersen repäisi itsensä viimeisen kymmenen kilometrin tienoilla irti hatkasta ja meni menojaan. Kokonaiskilpailun tilanteeseen ei tullut muutoksia, Primoz Roglic lähtee huomenna henkilökohtaiseen aika-ajoon johtoasemasta.



torstai 17. syyskuuta 2020

Paljon Calvadosta ja vielä enemmän siideriä kanalle


Omena ja kana sopivat hyvin yhteen, se on unversaali totuus. Nyt on hyvä omena-aika, etenkin jos naapurilla on suuri omenapuu ja meillä siihen vapaa käyttöoikeus heidän poissaollessaan. Tämän ranskalaisen kanaruoan söimme viime viikolla yhdessä Le Bureau-porkkanaraasteen kanssa. Säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin minulla ei ole aikaa ruoanlaitolle. Sellaisia ei kyllä ole usein enää, mutta jonain päivänä voi olla laiskuutta ilmassa. Tänään oli vähän sellainen päivä. Ohjeen ruokaan otin täältä

Calvadoksessa ja omenasiiderissä haudutettu broilerin koipireisi

  • 1 broilerin koipireisi/syöjä (meillä oli kolme koipeliinia, koska pakkauksessa oli kolme kpl)
  • 3 pientä kotimaista omenaa
  • voita paistamiseen
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl Calvadosta
  • 2 dl kuivaa omenasiideriä (meillä Lidlin ranskalaista, ajoittain myynnissä olevaa)
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia ja rakuunaa oksina
  • 1 dl kermaa
  • 1 tl dijonsinappia
  • tuoretta persiljaa
Leikkasin omenat lohkoihin, en kuorinut herkkämakuisia kotimaisia omenia. Leikkasin sipulin ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Taputtelin koipireidet kuiviksi ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. 

Sulatin uunin kestävässä kasarissa voita ja paistoin hetkisen omenalohkoja voissa. Varoin muussaamasta niitä. Kaavin lohkot lautaselle odottamaan, ne tulisivat uudelleen ruokaan vasta lopussa.

Lisäsin kasariin lisää voita ja nostin koipireidet paistumaan, paistoin kumpaakin puolta muutaman minuutin, niin että nahkapuoli etenkin sai nättiä väriä. Nostin palaset toiselle lautaselle (tässä tulee tiskiä, varoitan) odottamaan. 

Seuraavaksi kasariin pääsivät sipuli ja valkosipuli ja vielä pikkusen voita. Kääntelin niitä niin, että ne laiskistuivat hiukkasen. 

Laitoin uunin kuumenemaan 190 asteeseen. 

Kaadoin sipulien päälle Calvadoksen, pitää varoa, ettei se liekity, ellei sitä erityisesti tahdo, joten siksi aikaa liesituuletin pois päältä. Jos paistelee induktiolla, alkoholin syttyminen ei ole todennäköistä, mutta kaasulla niin saattaa käydä, jos kallistelee pannua. (mikäli alkoholi syttyy pannulla eikä sitä halua, niin äkkiä kansi vaan päälle ja pannu pois liedeltä, niin liekki tukahtuu). 

Annoin Calvadoksen kiehua kasaan noin puoleen ja sitten lisäsin siiderin kasariin sipuliseokseen. Tästä muodostui haudutusliemi. Nostin koipireidet kasariin sipuleitten päälle liemeen nahkapuoli ylöspäin. Asettelin reunoille timjami- ja rakuunaoksia. Laitoin kannen päälle ja nostin kasarin uuniin noin 90 minuutiksi. Jos on kiireempi, liha kyllä on kypsää aiemminkin, ainakin tunnin kohdalla, mutta meillä ei ollut ruokakiire.

Kun liha oli mureaa ja alkoi olla nälkä, viimeistelin ruoan. Nostin kasarin pois uunista ja kahdella pihdillä koipireidet lautaselle. Poimin isoimmat yrttioksat kompostiin. Lisäsin kasariin kermaa ja dijonsinappia ja sekoitin. Nostin kastikkeen kiehumaan ja kun se hieman sakeni, asettelin koipireidet kastikkeeseen ja niiden väliin aluksi paistetut omenalohkot. Kauhoin kastiketta päälle ja laitoin kannen hetkeksi kasarin päälle, jotta ruoka olisi varmasti kuumaa.

Annokseen nostin varovasti melkein hajoavan kypsän koipireiden  ja lusikoin päälle kastiketta, omenalohkoja, sipulia ja ripottelin koristeeksi tuoretta persiljaa. Kaverina oli tosiaan sitä porkkanaraastetta ja muutama pannulla paistettu perunalohko. 



Tour de Francen kahdeksastoista etappi oli viimeinen vuorietappi. Meillä oli teknisiä ongelmia lähetyksen alussa emmekä nähneet mitä ensimmäisellä sadalla kilometrillä tapahtui. Lopun etapin ajan Eurosportplayer toimi moitteetta ja saimme ihailla upeita vuorimaisemia. Kaksikko samasta tallista, Ineoksesta, Michal Kwiatkowski ja Richard Carapaz tulivat kaikessa rauhassa maaliin, voittajaksi Kwiatkowski. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Saumon Meunière


Sole Meunière tarkoittaa merianturaa kypsennettynä ruskistetussa voissa sitruunan ja persiljan kanssa. Merianturaa en ole onnistunut hankkimaan ja se on oikeastaan vähän onni, sillä se näyttää pelottavalta kalalta käsitellä. Epätrendikäs ruokablogi teki merianturaa vuoden 2016 postauksessaan, siellä ei turhia arastella! Minä tartuin ajatukseen tehdä sama kypsennysmenettely lohelle, kun sopiva ohje osui kohdalle Well Plated by Erin- blogista. Tein tämän ruoan jo päivää ennen Tour de Francen alkua, sillä arvelin että tuleva kolmiosainen ruokahaaste tuottaisi joinakin päivinä ehtimisperäisiä ongelmia ja varapostaus olisi paikallaan. 

Voissa paistettu lohi kahdelle – Saumon Meunière

  • 2 annospalaa nahatonta ja ruodotonta lohta
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • voita
  • 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
  • 1 rkl pieniä kapriksia
  • persiljaa (mielellään lehtipersiljaa, meillä oli tavallista)
Taputtele nahattomiksi leikatut, ruodottomat lohipalat paperilla kuiviksi ja ripottele niille pikkuisen suolaa ja pippuria. Sekoita vehnäjauhoihin vielä lisää suolaa ja pippuria ja levitä seos lautaselle. Valuta kaprikset. Raasta sitruunan kuori ja leikkaa kalju sitruuna puolikkaiksi. Silppua persilja. 

Kääntele kalapalat maustetuissa vehnäjauhoissa. Kuumenna pannulla runsaasti voita, ei liian kuumalla, ettei voi pala, mutta tarpeeksi kuumalla, että voi hieman ruskistuu. Voita saa olla reippaasti, että siitä riittää kalan valeluun. 

Kun pannu on kuuma, nosta kalapalat pannulle ja paista alapuolta pari kolme minuuttia. Käännä kalapalat varovaisesti ja paista toistakin puolta. Lisää pannulle sitruunanpuolikkaista puristettu mehu ja kuoriraaste sekä kaprikset. Lisää mukaan puolet persiljasilpusta. Pienennä lieden tehoa ja kallistele pannua ja lusikoi ruskistunutta voita kalapalojen päälle pari kolme minuuttia. Jos haluat, voit viimeistellä kypsyyden laittamalla kuumuuden kestävän pannun (kahvasta lähinnä kyse) uuniin 150 asteeseen joiksikin minuuteiksi, mutta tällöin liedellä ei kannata kypsentää kalaa niin lähelle valmista. Uunissa käyttäminen antaa hieman lisäaikaa, mikäli muita aterian osia on vielä kesken. Minä paistoin kalan loppuun pannulla, jätin kalan hieman opaaliksi keskeltä, pidämme lohesta eniten sellaisena. Lautasella lisää vielä annoksen päälle loput persiljasilpusta. Mikäli pannulla on vielä voita luritettavaksi annoksen päälle, sen parempi. Kaprikset kannattaa myös kalastaa mukaan.


Tämän vuoden Tour de Francen brutaaleimman vuorietapin vuoro oli tänään, kisassa oli menossa jo seitsemästoista etappi. Lopussa oli aivan hirvittävän jyrkkiä kohtia, pelkkä katsominen teki pahaa. Miguel Angel Lopez sai pidettyä itsensä ykkösenä ja toiseksi tuli Primoz Roglic ja tällä suorituksellaan hän vahvisti asemaansa kokonaiskilpailun johdossa. 

tiistai 15. syyskuuta 2020

Espresso Crémet


Pari viikkoa sitten sisareni laittoi minulle kuvan keittokirjan sivusta, siinä oli ohje crémet-nimiselle jälkiruoalle. Hän oli hankkinut jostain edullisesti asianmukaisia sydämenmuotoisia vuokiakin, muttei ollut tullut koskaan kokeilleeksi ohjetta eikä vuokia. Hän tiedusteli minulta olisinko kiinnostunut kokeilemaan, minulla kun ilmiselvästi oli taas ranskalaisen ruoan sesonki. Kiinnostuin heti ja mietin, miten en ollut kuullut koskaan crémetistä. Mutta olinhan minä!

Noin viiden vuoden aikomisen jälkeen kaksi vuotta sitten tein jälkiruokaa, jolla on soma nimi Crémet Nantais. Käytin silloin ricottaa fromage blancin puutteessa, mutta sain neuvon luimupupulta, että rahka voisi olla parempi. Tuolloin tein ihan hirveästi tiskiä, enkä lopulta ollut niin ihastunut lopputulokseen kuin olin toivonut tuijoteltuani kuvaa lähdepostauksessani puolen vuosikymmentä (herranen aika). Tuolloin jäin tietämättömäksi, että jälkiruoalle olisi aivan oma erityinen astiansakin. 

Viime CampaReissulla poikkesimme sisareni luona ja sain mukaani viisi sievää astiaa, viisi siksi, ettei niitä ollut enempää kaupassa, mistä sisareni ne osti. Ja siksi ne olivatkin olleet edullisia, viisi kun oli jotenkin epätasaluku. Sain myös mukaani kaksi ranskalaisen ruoan kirjaa, joista toisessa oli ohje kahvinmakuiseen crémetiin. 

Tämä on yksi niistä aloita eilen-ohjeista, niinpä minä aloitin eilen, Tour de Francen toisena lepopäivänä. Muualta lukemissani crémet-ohjeissa puhuttiin kaikissa yön yli valuttamisesta, mutta tässä kirjassa nyt sitten sanottiinkin, että massan valutus vie vähintään puolitoista tuntia. Yön yli sen olla piti, kun kerrankin muistin aloittaa ajoissa. Ohjeen mukaan tästä pitäisi tulla neljä annosta, mutta kyllä siitä olisi tullut ainakin 6 tai 8 pieniin annosvuokiin. Minä tein neljä sydämen muotoista annosta ja loput massasta kaavin vanhaan Melittan kahvisuodattimeen paperisen suodatinpussin sisään. 

Ongelman meinasi muodostaa tallella oleva juustokankaani. Minä tiedän, että minulla on juustokangasta, pystyin vaivoitta muistamaan, että käytin sitä tässä joskus viime vuosien aikana johonkin oikein tärkeään asiaan. Muistan, että pesin sen käytön jälkeen ja muistan sen roikkuneen kylpyhuoneen pyyhetelineessä huomattavan pitkän ajan. Mutta sitten muistikuvani haalistuvat. Kuvittelin laittaneeni kauniisti viikatun (ellen jopa silitetyn) juustokankaani järjelliseen paikkaan tiettyyn keittiön laatikkoon, mutta eipä se siellä ollut. Eikä kummassakaan alemmassa laatikossa, ei edes tuhannen mytyssä laatikoitten alla kaapin nurkassa. Koko homma meinasi tyssätä siihen. 

Pari tuntia harmiteltuani kokeilin paria eri vaihtoehtoa. Leikkasin kahvisuodatinpussin saumat auki ja koitin sommitella sitä kasteltuna vuokiin, mutta ei se ollut hyvä yritys. Harkitsin jo pantrystä löytämäni käyttämättömän pesupussin uhraamista tähän tarkoitukseen, mutta se oli niin liukasta, ettei senkään vertaa asettunut pieniin vuokiin. Mutta oli ihan kiva, että löysin käyttämättömän pesupussin ja oli ihan kiva, etten ehtinyt leikellä sitä paloihin. 

Päädyin sitten talouspaperiin, kostutin arkin ja sommittelin sen mahdollisimman sievästi vuokiin niin, että ylimenevät reunat saisi käänneltyä annoksen päälle. Laitan ohjeen määrät kuten kirjassa, mutta se tosiaan riittää useampaan kuin neljään annokseen astioiden koosta riippuen. 

Esperesso crémet 

  • 1 espressoshotti jäähtyneenä
  • 250 g niin rasvaista rahkaa kuin löytyy (minulla 4 % rasvaa sisältävää rahkaa Lidlistä)
  • 2,5  dl kuohukermaa
  • 80 g sokeria (vähän vähempi olisi riittänyt, noin 60 g)
Olin siis sommitellut neljä sydämenmuotoista vuokaa valmiiksi, vuorannut ne kostealla paperilla ja laittanut keraamiseen vuokaan odottamaan, vuoka keräisi annosastioista valuvan nesteen.

Tein espresson jäähtymään. Otin esille kaksi kulhoa ja sähkövatkaimen. Mittasin sokerin ja kerman valmiiksi. 

Kumosin rahkan toiseen kulhoon ja vatkasin sitä hetkisen niin, että siitä tuli tasaista, kiiltävää massaa. Kaadoin sokerin mukaan ja vatkasin sen rahkan joukkoon. Kumosin kerman toiseen kulhoon ja vatkasin sitä sen verran, että siitä tuli melko löysää vaahtoa. 

Tämän jälkeen yhdistin kerman rahkaan ja lisäsin espressoshotin mukaan, kääntelin nuolijalla massan tasaiseksi, siitä tuli sellaista paksun vaniljakastikkeen vahvuista. Ja maistui muuten aika hyvältä, mutta sokeria olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. 

Lusikoin massaa sydänmuotteihin ja loput siihen kahvisuodattiin, jonka oli asettanut lasikannun päälle. Taittelin kostean paperiarkin reunat ja kahvisuodattimen päälle irtopalan kosteaa talouspaperia ja nostin ne alusastioissaan (hups) viileään odottamaan tätä päivää. Kävin myöhemmin kurkkimassa, crémet-massa kyllä päästi nestettä itsestään alla oleviin astiaan. 

Tänään sitten nostin crémetit tutkittavaksi. Nostin varovasti paperiarkin reunat pois annoksen päältä ja asetin tarjoilulautasen vuoan päälle. Käänsin yhdistelmän ylösalaisin ja nostin varovasti vuoan pois. Paperi oli nätisti kiinni crémetissä, mutta lähti varovasti nostettuna poiskin, mutta paperissa olleet pienen laskokset jättivät pinnan vähemmän kauniiksi. 

Kirjassa tämä kahvinmakuinen crémet syötiin suklaakastikkeen kanssa, mutta minä laitoin sen esille  suklaakuoristen kahvipapujen, vadelmien ja pensasmustikoiden kanssa. Pinnalle siivilöin hieman kaakaota, myös ulkonäkösyistä, sillä sydänmuoteista ei tullut kovin kauniita lopputuloksia. 


Kahdelle sopiva annos kahvisuodattimessa tuli sievemmän näköiseksi. 


Tour de Francen viimeinen osuus alkoi tänään, kyseessä oli 164 km sahalaitaa. HC-nousuja etappiin ei kuulunut, mutta ykköskategorian nousu ja pari kakkoskategorian nousua kuitenkin. Muutama etappi sitten kärkipaikkaa hätyytellyt Bora-Hansgrohen Lennard Kämna onnistui tänään ja voitti etapin. Pääjoukko tuli maaliin sitten yli neljännestunti myöhemmin. Ymmärtääkseni kokonaiskilpailun kärki ei muutu, Primoz Roglic jatkaa johdossa, korjaan myöhemmin mikäli jotain muuta ilmenee. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Sous vide-hommailua

Vaikka söimmekin juuri viikko sitten pihviä, teimme sen tänään taas. Viime viikolla touhusimme CampAdrian keittiössä, liekitimme auton ulkopuolella leirialueella ja keittelimme kastiketta vähintäänkin pienellä pannulla. Tänään meillä oli koko keittiön välineistö käytössä ja pantryistä lisää! Syy miksi söimme pihviä näin pian uudelleen oli proosallinen, sopiva lihapala oli pakastimessa eikä hotsittanut lähteä kauppaan. Oikeastaan se oli ihan hyvä syy.

Sous vide-ruoanvalmistus on tullut meille tutuksi nyt pian viiden vuoden ajan. Välillä ystävämme laavalampuksi nimeämä sirkulaattori on ollut pitkään käyttämättä, toisinaan se puhisee useinkin. Välillä kaverinsa kanssa duona, kun on tarpeen valmistaa lihaa tai kalaa matalassa lämmössä ja samaan aikaan vihanneksia korkeammassa. Niin tapahtui tänäänkin, Sansairen lisäksi Anova pääsi Pantry II:sta keittiöön. 

En ollut aikoihin valmistanut naudanlihaa sous vide, joten piti hieman etsiskellä vinkkejä ja palautella mieleen, miten homma tapahtuukaan. Otin jo aamusta lihapalan jääkaapista lämpenemään, jotta saisin sen valmistelua hyvissä ajoin lämmintä kylpyään varten. 

Naudan sisäfile sous vide

  • 500 g pala naudan sisäfilettä kalvoista puhdistettuna
  • suolaa ja pippuria
  • oksa rosmariinia
  • nokare voita
Taputtelin siistynyn, huoneenlämpöön lämmenneen lihapalan paperilla kuivaksi ja hieroin sen pintaan suolaa ja pippuria. Sijoitin lihan vakumointipussiin ja lisäsin sinne rosmariiniokset ja pari pientä nokaretta voita. Suljin pussin vakuumikoneella. 

Kuumensin suuressa kattilassa veden sirkulaattorilla 55 asteeseen ja kun vesi oli lämmennyt tavoitelämpöön, nostin vakuumipussin veteen. Laitoin pitkän metallisen varrastikun kattilan reunojen ylitse ja kiinnitin pussin yläreunan tikkuun pyykkipojalla. Näin pussi ei lojunut kattilan pohjalla vaan vesi pääsi kiertämään vapaammin lihan ympärillä. Lukemani mukaan tämän kokoiselle palalle lihaa kypsennysaika olisi noin 1-1,5 tuntia. Olen aiemmin tehnyt pihvejä annoskoossa ja nyt halusin kokeilla isompaa palaa. 


Ruusukaalit, peruna ja pavut sous vide

  • ruusukaalia
  • pitkiä vihreitä papuja
  • suolaa ja pippuria
  • pieniä perunoita
  • voita
Puolitin ruusukaalit ja otin pois päällimmäiset lehdet. Leikkasin pavuista päät pois ja tasasin ne yhtä pitkiksi. Pesin juuri ämpäristä kaivetut perunat.

Kuumensin sirkulaattorilla vettä suuressa kattilassa 83 asteeseen. 

Laitoin ruusukaalipuolikkaat omaan pussiinsa perunat, pavut ja ruusukaalit ja vakumoin ne. Olin opiskellut, että kaikki vihannekset tarvitsivat noin 45 minuutin uiskentelun ja tähtäsin tämän ruoantekovaiheen siihen, että lihakin olisi valmista. Aloitin siis vihannesten kypsentämisen, kun lihan kypsennys oli noin puolivälissä. 

Viimeistely

Kun oli aika viimeistellä ruoka, otin liedelle kaksi pannua. Nostin pihvipussin pois vesihauteesta ja samoin vihannespussit. 

Avasin pihvipussin ja nostin filepalan lautaselle, kuivasin sen pinnan paperilla. Laitoin valurautapannun kuumenemaan ja sille nokareen voita. Liesituulettimen laitoin isolle, sillä arvelin, että voisi tulla käryä. 

Kun pannu oli kuuma, nostin filepötkön pannulle ja paistoin sen pintaa nopeasti joka puolelta. Nostin sen pois pannulta peltilautaselle ja peitin foliolla. Kaadoin pannulle hieman konjakkia ja raaputtelin lastalla pannulla olevat lihasta irronneet makupartikkelit irti. Kun konjakki oli melkein kiehunut kokoon, lisäsin pannulle noin desin kermaa ja keitin kastikkeen nopeasti kasaan, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin toisen pannun ja sillä nokareen voita. Kumosin perunat, ruusukaalipuolikkaat ja pavut pannulle ja kierittelin niitä kuumalla pannulla hetkisen, pari minuuttia. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Otin filepalan pois foliosta ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Asettelin lämmitetylle lautaselle pari kolme viipaletta lihaa, pari pikkuista perunaa, papuja ja ruusukaalipuolikkaita. Lusikoin pihville kastiketta pannulta. Liha näyttää todella raa'alta, mutta oli kyllä juuri makuumme. 55 astetta ja 70 minuuttia oli sopiva tälle lihapalalle. Vihannekset olivat 83 asteessa 60  minuuttia. Perunalle pieni hetki lisää olisi voinut olla hyvä, mutta vierailu kuumalla pannulla kyllä hoiti homman loppuun. Huomenna syömme lopun fileestä salaatin kanssa. 




Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään aihepiirin postaukset.

Tour de Francessa ajettiin tänään vuorietappi, viimeinen ennen toista lepopäivää. Melkoisen nousun selätti ensimmäisenä nuorten kilpailun johtaja Tadej Pogacar, toisena maaliin tuli Primoz Roglic. Roglic jatkaa keltapaidassa tiistaina huomisen lepopäivän jälkeen. Mekin huilaamme huomenna ruokahaasteesta.

lauantai 12. syyskuuta 2020

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku


Kakkuvuoka

  • voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
  • sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
  • palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

Taikina

  • 1,25 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 50 g voita sulatettuna
  • 1,25 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljatahnaa
  1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
  2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
  3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
  4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
  5. Sekoittele ja anna kiehua. 
  6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
  7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
  8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
  9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
  10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
  11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
  12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
  13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
  14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
  15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
  16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
  17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
  18. Syö jäätelön kaverina. 


Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.


Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen. 



perjantai 11. syyskuuta 2020

Cassoulet revisited

Tänään käytin taas yhtä jos toista vanhentumisuhan alla olevaa raaka-ainetta tai tähdenlentoja päivälliseemme. Eilen söimme erittäin hyvää kanapataa, siitä jäi yksi koipireisi tähteeksi. Riivin siitä eilen kuumana lihan irti luista ja säilytin jääkaapissa tähän päivään. Se sopi oikein hyvin cassouletiin. Olen tehnyt sellaista kerran aikaisemmin, vuonna 2013. Tällä kertaa käytin täältä ottamaani ohjetta viitteellisesti. 

Cassoulet

  • 4 ranskalaistyylistä raakakalkkunamakkaraa
  • loraus oliiviöljyä
  • 1 broilerin koipireiden lihat riivittynä
  • 10 cm  pätkä purjoa
  • 1 porkkana
  • 2 uuden sadon sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 suurta lehteä lehtikaalia
  • 1 pieni tölkki valkoisia säilykepapuja
  • 1 tetra säilykelinssejä
  • 2 dl roseviiniä
  • 2 dl vettä
  • 2 palaa ruisleipää pieniksi paloiksi revittynä
  • pieni kourallinen minimaalista pastaa, kirjainkuvioista
  • herbes de provence-mausteseosta
  • suolaa ja pippuria
Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja pannun liedelle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma, nostin raakamakkarat pannulle ottamaan väriä, kääntelin niitä muutaman kerran. Samalla kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkelin ne paloihin. Purjon leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Silppusin lehtikaalin. Huudoin ja valutin pavut ja linssit siivilässä. Leikkelin kypsät broileripalat vähän useammaksi palaksi. 

Kun makkaroissa oli hieman väriä, nostin ne valurautapataan. Sisustin padan myös kanapaloilla, porkkanoilla, sipuleilla, purjolla ja lehtikaalilla. Kaadoin päälle linssit ja pavut ja sekoittelin hieman. Lisäsin vielä liemeksi viinin ja vettä sen verran, että ainekset olivat melkein peitossa. Ripottelin pataan hieman suolaa ja pippuria ja murustelin viime viikolla tekemääni Provencen mausteseosta. 

Nostin padan päälle kannen ja sijoitin padan uuniin keskikorkeudelle ja jätin ruoan muhimaan muutamaksi tunniksi. Kurkistin noin tunnin päästä, lientä oli tarpeeksi. Kun pata oli ollut uunissa pari tuntia, nostin padan uunista ja sekoitin mukaan vähän minipastaa ja ruisleipäpaloja. Laitoin padan vielä vartiksi uuniin ilman kantta.  Ruoka-aikaan kauhoin herkkuja syville lautasille. Koristelin tuoreella persiljalla. 



Tour de Francen kolmastoista etappi oli vuoriluonteinen, vaikkei aivan varsinainen vuorietappi olekaan, se sijoittui Keski-Ranskan erittäin mäkiselle alueelle. Porukka hajosi aika alussa useaan ryhmään ja jännitys säilyi loppuun asti. Dani Martinez oli kuin olikin voimakkain lopun kaksintaistelussa Lennard Kämnan kanssa. Maximilian Schachmann oli pitkään kärjessä yksin, mutta joutui taipumaan tälle kaksikolle viimeisellä kilometrillä. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Primoz Roglic, mutta toiselle sijalle pinnisteli Tadej Pogacar jättäen taakseen viime vuoden voittajan Egan Bernalin.

torstai 10. syyskuuta 2020

Ihan kuin Le Bureaussa – porkkanaraaste


Erittäin myöhäsyntyisesti kiinnostuimme kesällä ranskalaisesta tv-sarjasta Le Bureau. Olemmekin katsoneet jo useita kausia Areenasta käydessämme huoltotauoilla kotona pienten CampaReissujen väleissä. Heti kun aloitimme katsoa sarjaa, varoin lukemasta siitä mistään mitään, ettei sarja spoilautuisi, joten älkää missään nimessä kertoko siitä yhtään mitään, pientäkään yksityiskohtaa, olkaa niin kilttejä! 


Vaikka sarja on paikoin hyvinkin rankka ja surullinen, on se myös käsittääkseni erittäin ranskalainen, siis ihmisten käytöstapojen, eleitten, vaatetuksen ja ajatusmaailman osalta. Minusta on hienoa seurata, miten ihmisten väliset suhteet kehittyvät, ottavat takapakkia tai askeleen eteenpäin, ovat samalla niin muodollisia, mutta silti lämpimiä. 

Olen pitänyt hyvin paljon siitä, miten sarjassa kuvataan lounastamista ja ylipäätään syömistä. Kun ihmiset ovat "toimistolla", he käyvät syömässä kanttiinissa. Kuka mitäkin, kuka mihinkin aikaan. Joku haukkaa sämpyläänsä työpöydän ääressä, jos ei ole aikaa kipaista kanttiiniin, tai jos ei sinne juuri haluakaan mennä. Eräällä hahmolla on erikoisia, vähemmän ranskalaisia eväitä kuten sushihampurilaisia. Joku juo aina pussiteetä, toinen ottaa automaatista kahvia, juuri niitä rutiineja joita meillä kaikilla muodostuu töissä. 

Se mitä agenteilla ja muilla tyypeillä on lautasillaan on hyvin kiinnostavaa. Usein heillä näyttäisi olevan jotain kalaa tai kanaa ja iso keko pitkiä papuja lisäkkeenä. Se, että ranskalaisilla olisi aina töissäkin normaalit ruokajuomat ei siis pidä paikkaansa, viiniä ei näy, vaan laseissa on vettä. Ja tv-sarjahan tietysti kertoo absoluuttisen totuuden. 

Tässä vaiheessa pääsen jo päivän postauksen pääasiaan, eli porkkanaraasteeseen. Sitä näkyy erittäin usein Le Bureau-sarjan lounastarjottimilla. Etenkin Marie-Jeanne ottaa sitä usein, tosin tarkasti muisteltuna, en ole ihan varma olenko nähnyt hänen varsinaisesti haarukoivan sitä. 


Mutta silti. Ranskalaiset pitävät porkkanaraasteesta, tai ainakin heillä on sitä tarjolla lounaspaikoissa ja koulun ruokaloissa. Siksi meilläkin oli tänään päivällisen lisäkkeenä ranskalaista porkkanaraastetta. Toinen syy on se, että meillä oli  kotona erittäin hyviä kaupanpäällisporkkanoita, joita saimme Kansainvälisiltä Ruokamarkkinoilta ostaessamme sodankyläläisiä kaskinauriita kilon pussin. Todella kansainvälistä. Voisi kuvitella, ettei porkkanaraasteeseen nyt erityisempää ohjetta tarvita, mutta kyllä minä tarvitsin! Otin sen täältä ja olin iloinen, että ruokalajille oli hieno ja pitkä ranskankielinen nimikin. 

Ranskalainen porkkanaraaste hunajavinaigrettellä

  • 2 porkkanaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 tl dijonsinappia
  • ripaus suolaa
  • 1 tl hunajaa
  • tuoretta persiljaa silppuna
Raastoin porkkanat ilmavaksi raasteeksi, jollaista tulee erinomaisella raastimellamme, siinä saa olla tarkkana, ettei tule ilmavaa sormiraastettakin. Sekoitin vinaigretten ainekset yhteen ja kaadoin porkkanaraasteen päälle. Sekoitin ja annoin maustua parisen tuntia. Söimme tätä kauniinväristä, mehevää raastetta päivällisellä kanan kaverina.


Tour de Francen kahdettatoista etappia luonnehdittiin Le Tour-lehdessämme nimellä "hilly", eli on jo mäkeäkin, muttei vuoria, on tasaistakin, muttei vai sitä. Eiliseen vielä palatakseni, niin Peter Sagan tosiaan sai penaltya siitä päällä puskemisesta loppukirissä. Hänet pudotettiin pääjoukon viimeiseksi ja häneltä otettiin pois rutkasti pistekilpailun pisteitä, joten hänen osaltaan vihreän paidan saaminen lienee nyt melkoisen vaikeaa. Haastattelussa hän sanoi, että näin nyt kävi, tuli hieman tyrittyä, mutta ei siinä sen kummempaa. Se on hyvä, ettei hän mussuta myöhemmin eikä syyttele muita.

Tänään voittajaksi ajoi Marc Hirschi, nuori sveitsiläinen, joka oli jo muutama etappi sitten lähellä voittoa. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa keltapaidassa. Huominen etappi on sitten vuoriluonteinen.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Tarte Flambée revisited


Tänään menin hieman oikaisten ja hävikistä toivottavasti herkuksi-mentaliteetilla, sillä varastoissani oli yhtä jos toista käyttörajojensa reunalla. Kyseessä oli Alsacen alueella tuttu tarte flambée, johon voi laittaa mitä nyt sattuu löytymään, mutta pääasia on, ettei siihen tule tomaattikastiketta. Tai jos tulisi, pitäisi nimeä miettiä uudelleen. Käytin myös valmistaikinan, sillä senkin päivämäärä alkoi kolkutella. Säästin säilykepurkissa olevan tomaattikastikkeen jääkaappiin myöhempiä pizzoja varten. 

Tarte Flambée soveltuvin osin

  • 1 Lidlin valmis pizzataikinarulla
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 uuden sadon sipuli 1 pieni kesäkurpitsa
  • muutama viipale chorizoa kuutioiksi leikattuna
  • 1 pieni purkki smetanaa
Tähän kuuluisi tulla pekonia ja ranskankermaa, mutta koska minulla oli käytettävänä smetanaa ja chorizoa, niin käytin ne pois. Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin taikinan leivinpaperin päälle, kaulitsin sitä hieman ohuemmaksi. 

Viipaloin kesäkurpitsan ja sipulin mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi ja leikkasin chorizoviipaleet kuutioiksi. Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle hieman kypsymään. Laitoin ne sitten lautaselle odottamaan ja käytin sipulisilppua ja chorizokuutioita myös pannulla pari minuuttia. 

Levitin smetanan pizzataikinalle tasaisesti ja siihen päälle kesäkurpitsaviipaleet, sipulit ja chorizot. Paistoin flambéeta noin 15 minuuttia, kunnes reunat olivat kauniin ruskeat. 

Uunin jälkeen hieman pippuria myllystä ja sovellettu flambée kävi hyvin kaupaksi. Hävikistä herkuksi ainakin vähän ranskalaiseen tapaan, eikö vaan?


Tour de Francen 11. etappi oli myöskin tasamaan etappi. Caleb Ewan ajoi ykkösenä maaliin kiivaassa loppukirissä. Peter Sagan käytti hieman kyseenalaisia keinoja juuri ennen maaliviivaa ja jää nähtäväksi tuleeko siitä isompaa sanomista, vai saako hän pitää toisen sijansa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. 


tiistai 8. syyskuuta 2020

Valkoviinissä haudutettu lohi lämpimän salaatin päällä


Tänään Tour de France jatkui lepopäivän jälkeen kymmenennellä etapilla, joka oli luonteentaan tasamaan etappi. Sää näytti olevan kaunis ja reitti kulki meille taannoisilta Ranskan matkoilta tutuilla seuduilla. 


Palasimme päivällä kotiin pieneltä kotimaan CampaAdria-reissulta ja samantien siirryin CampaKeittiöön laittamaan meille ranskalaista ruokaa. Löysin kiva ohjeen täältä ja soveltelin hieman, sillä meillä ei ollut pitkiä vihreitä papuja, mutta muita vihreitä vihanneksia sitäkin enemmän. 

Valkoviinissä haudutettua lohta lämpimän salaatin päällä


Lohi

  • 400 g palanen nahatonta ja ruodotonta lohta
  • suolaa ja pippuria
  • 1 sitruuna viipaleiksi leikattuina
  • muutama oksa oreganoa
  • muutama lehti salviaa
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 1,5 dl vettä

Lämmin salaatti

  • 1 pienehkö kesäkurpitsa
  • 1 salottisipuli
  • 6 ruusukaalia
  • 2 rkl voita ja loraus oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • sitruunamehua

Lisäksi

  • aiolia (meillä Lidlin valmista)
  • salviaa
Valmistelin ensin kalan hauduttamiseen tarvittavan kasarin. Leikkasin sitruunan ohuiksi viipaleiksi ja Antti toi pihan kulatungista salviaa ja oreganoa. (lähdeohjeessa käytettiin marjoram-nimistä mausetta, jonka nimi on käsittääkseni suomeksi mäkimeirami, joka taas on oreganon kanssa samaa sukua). Kaadoin kasariin viinin ja veden. 


Siivosin lohipalasta rasvoja ja ruotoja pois ja irrotin nahkan. Ripottelin lohelle suolaa ja pippuria. 

Viipaloin mandoliinilla kesäkurren ja ruusukaalit ohuiksi viipaleiksi. Sipulin silppusin odottamaan. 


Kuumensin liemen kasarissa kiehuvaksi ja nostin lohipalan liemessä olevien sitruunaviipaleiden päälle. Pienensin levyn kasarin alta neloselle ja laitoin kannen päälle. Kalan oli tarkoitus kypsyä liemessä sitruunaviipaleiden päällä noin 10 minuuttia. 


Kun kala kypsyi, kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä. Aloitin sipulista ja kypsensin sitä ensin pari minuuttia, sitten lisäsin pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja siitä muutaman minuutin päästä vielä ruusukaaliviipaleet. Sekoittelin ja maustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Mittasin kalan sisälämmön, kun se oli kypsynyt 10 minuuttia. Sisälämpö oli tuolloin 52 astetta ja se oli minusta justiinsa sopiva. 

Kaavin lämpimän salaatin isolle vadille ja nostin lohipalan salaatin päälle. Antti tohotti pintaa hieman nätimmäksi minuutin tai kaksi. Lusikoin päälle valmisaiolia ja ripottelin lopuksi pinnalle salviasilppua. 


Tour de Francen etapin lopusta tuli odotettu massakiri. Voittajaksi ajoi Sam Bennett ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Primoz Roglic. Sam Bennett saavutti nyt ensimmäisen Tour de France-etappivoittonsa.