CampaReissu1/2025 viikko 1

Vuoden 2025 ensimmäinen matka alkoi 10.4.2025 eikä paluupäivää ole vielä päätetty. Kerään taas viikottain instanpostaukset tänne blogiinkin, saatan lisätä hieman tekstiä ja kuviakin, mikäli jotain lisäjuttuja tulee mieleen. 

Torstai 10.4.2025 päivä 1

Tänään olemme simuloineet kotimaan karavaanarointia ja pikkukaupunkielämää. Tulimme Heinolaan, saimme hienon rantaterassipaikan Heinäsaaren leirialueelta. Harmi, että on ollut niin kylmä, ettei ole tarjennut istuksia terassilla.

Päivälliseksi söimme kevään ekat vihreät parsat, nyt lähtee taas kuminauhavarastot nousuun. Pyykkipoikakin voi olla tarpeellinen campingkeittiön väline, kun ikkunaa pitää saada ihan vähän auki.

Pari päivää sitten tulin tutkineeksi, onko Heinolassa elokuvateatteria ja onhan täällä. Valittavana oli tänään Minecraft ja 100 litraa sahtia. Olin ensin että juuei, mutta sitten että miksipä ei! Valitsimme kotimaisen elokuvan. Olipa väkeä, jonotimme ensin ulkona ja sitten sisällä hyvän aikaa, olimme juuri saman ikäisiä kuin 90% muista katsojista. Olihan se aika miten sen sanoisi, puskissa kaatuilua, sahtia juotiin niin paljon, etten ikinä halua sitä maistaakaan. Yleisö ymmärsi elokuvaa minua paremmin, nauroimme täysin eri kohdissa. Mutta pikkukaupunkikokemuksena 10/10.

Myöhemmin todettua: 100 litraa sahtia on ilmeisen suuri hitti Suomen mittakaavassa ja siitä erikoinen elokuva, että siitä pitävät niin kriitikot kuin yleisökin. Muutaman päivän sulattelun jälkeen olemme pitäneet elokuvasta enemmän kuin ihan aluksi. Teatteri oli tosi kiva pieni paikka, siellä oli aivan alimmassa rivissä muutama lekottelulavitsa tyynyineen ja taisi olla fleecepeittojakin, sellaista luxusta en ole ikänäni nähnyt. Seuraavissa riveissä oli melko hulppeita nojatuoleja ja ylemmissä riveissä sitten perinteisiä ahtaita tuoleja tiheissä riveissä, että pääsee kunnon tunnelmaan.

Olemme alkaneet katsoa myös kirjastoja enemmänkin, Heinolan kirjasto on nyt väistössä Lidlin lähellä, mutta ulkoapäin varsinainen kirjasto näyttää tältä, tuo veistos on todella hieno.

Paluumatkalla katsoimme yhden adventtikirkon, joita emme erityisesti etsi katsottaviksi, mutta katsomme, kun kohdalle sattuu.

Iltateetä ja voileipiä, liikenteen melu motarilta aika kova. Saa nähdä onko aamulla paljon lunta. Lisäys: Ei onneksi satanut paljon lunta, lähinnä räntää.

Perjantai 11.4.2025 päivä 2

Keväästä ei ole paljon tietoa, onneksi yöllä ei satanut paljon lunta.

Kävimme Lahden Puuilossa vaihtamassa toisen kaasupulloistamme, se oli viime syksyn 10 viikon reissun jäljiltä "melkein tyhjä", noin kolme viikkoa kotipihassa erinäistä käyttöä ei riittänyt tyhjentämään sitä. Nyt onnistui, muttei ollut yökaasua kumminkaan! Aamulla pullo tyhjeni aamupalaa laittaessa. Puuilon naapurin "Käkkäräinen" myi harmillisen edullista dieseliä, olimme juuri tankanneet edellispäivänä.

Päivään kuului erilaisia kohtaamisia, kävimme katsomassa Nurmijärven vaivaisukkoa, se puuttui ukkolistaltamme. Se on sijoitettu Nurmijärven seurakuntatalon aulaan ja meillä oli treffit suntion kanssa.

Jätimme kynttilöitä ystävien ja sukulaisten haudoille ja kylästelimme hieman. Matkaevääksi saimme korvapuusteja.

Kävimme katsomassa Malmin hautausmaan kappelia, joka oli jäänyt aiemmalla käynnillä huomaamatta.

Nyt on hetkinen aikaa ottaa oikein rauhallisesti, kirjoittaa päiväkirjaa, tehdä ruokaa, nukkua päiväunia, lukea, huomenissa käydä museoissa, lounaalla, kävellä Helsingin kaduilla. Ehkä joku toinen elokuvakin voisi olla paikallaan, jotain missä ei juoda yhtään sahtia.

Lauantai 12.4.2025 päivä 3

Viime yönä satoi taas kaikkea mahdollista, aamulla maassa oli hieman lunta, mutta kohta satoikin jo vettä. Venyimme aamua pitkälle ennen kuin lähdimme keskustaan. Ohjelmassa oli käydä katsomassa Rikhardinkadun kirjastoa, jossa en aiemmin ollut käynyt. Sepä olikin hieno rakennus ja niin paljon asiakkaita!

Sitten kävimme Ateneumissa ja Kiasmassa, kummassakin hyvät näyttelyt. Ateneumissa oli lasten lauantai, mutta enemmän kyllä aikuisväkeä tungokseen asti. Ateneumin tungoksessa ei tullut otettua yhtään kuvaa.

Leirille paluun jälkeen olemme ottaneet melkein nokosia, syöneet matkan ensimmäisen racletten ja katsoneet elokuvan. Pohjustamme huomista elokuvakokemusta, mutten ole varma oliko se hyvä vai huono idea. Siitä lisää huomenna.

Sunnuntai 13.4.2025 päivä 4

Tämän päivän säätä ei kyllä voi moittia, aurinko on paistanut ja lämmintäkin varmaan noin 10 astetta. Pärjäsimme ilman pipoa.

Teimme mukavan museokierroksen, kävimme Hakasalmen huvilassa, Taidehallissa ja HAM:ssa. Paras ja kiinnostavin näyttely oli Hakasalmen huvilassa.

Myös Sanomatalon aulassa oli kiinnostava valokuvanäyttely taiteilijoiden työhuoneista.

#päivänkirjasto oli Oodi.

Iltapäivällä menimme katsomaan Maxim-elokuvateatteriin Bridget Jones Mad about The Boyn. Harjoittelimme eilen katsomalla ensimmäisen Bridget Jones-leffan pitkästä aikaa. Sille aika on tehnyt tepposensa ja se on täynnä kaikkea nykyisin sopimatonta ja typerää.

En ollut koskaan käynyt aiemmin Maximissa Kluuvikadulla, se olikin todella hieno teatteri. Olisi pitänyt hoksata, että alimmat rivit ovat tasaisella lattialla ja jos on yhtään minua lyhyempi henkilö, voi olla, ettei valkokankaan alareuna näy edessä olevien muhkeitten nojatuolien takaa. Poistuessamme huomasimme istuintyynyjä seinustalla kasassa, niillä olisi saanut lisää näkemystä.

Oli mahdollista ostaa drinkkikin saliin, jokaisen nojatuolin äärellä oli hyvä pieni pöytäkin lasille.

Olin lukenut yhden arvostelun elokuvasta heti sen ilmestyttyä ja se oli hyvin kielteinen. Sittemmin perheenjäseniä oli käynyt katsomassa elokuvan ja kertoivat tykänneensä, joten nyt kun etsin elokuvaa katsottavaksi, tuumin, että mepä menemme antamaan vielä Bridgetille mahdollisuuden. Ei ollut vikatikki, oli hyvätikki. Menneisyydelle jätettiin hyvästit, takapuolia ei muistaakseni puristeltu ollenkaan, eikä muutenkaan ollut sellaista, mikä ei nykyään enää toimi. Yksi hahmoista oli ennallaan ja se oli oikeastaan aika hyvä juttu, yksi törkymöykky sentään siedetään, kun kuitenkin oli hyvä lapsenlikka. Muita arvosteluita lukiessa tuntui, että puhuttiin eri elokuvasta. Ilta menee vaalitulosten parissa ja vähän jännittää miten käy. Lisäys: Hyvin meni.

Maanantai 14.4.2025 päivä 5

Maanantai on huono museopäivä, mutta Amos Rex oli auki. Emme yleensä ole olleet hirveän innostuneita sen näyttelyistä, mutta nyt oli ihan ok. Ja @museokortti tykkää että sitä käytetään.

Katsoimme myös Liisankadulla olevan Ortodoksisen Kotikirkon, en tiedä mikä konsepti se on, rakennus on nyt remontissa, mutta katolla näkyi risti. Joten katsottu ✅.

Kävelimme sitten Hakaniemen rantaa (tuli mieleen kevät 1986) matkalla Kallion kirjastolle, hyvä pieni kiertomatka. Hyviä tarroja vesiränneissä ja lyhtypylväissä.

Siskoni kertoi pitävänsä Kallion kirjastosta ja se on minulle vakaa suositus. Pidin Rikhardinkadun kirjastosta toissapäivänä, mutta oli tämäkin todella hieno!

Päivällisainekset Jiahesta Hakaniemestä, ihan parhaat mandut ja pieni pussi kimchiä.

Ilta lähestyy, hyvä pieni breikki maailman uutisista. Minun mieleen kotimaan vaalit menivät hyvin, enkä ole lukenut yhtään Trump-uutista vähään aikaan.

Tiistai 15.4.2025 päivä 6

Nyt on laivamatkaexperience alkanut. Olemme olleet merellä neljä ja puoli tuntia, joista olen nukkunut 2. Ikkunaton hytti on ihan paras.

Ostimme erikseen tämän illan päivällisen, ei niinkään rahansäästömielessä vaan siksi, ettei söisi itseään turhaan niin turvoksiin.

Laivalla on matkustajia aika vähän, muutama bussilastillinen senioreita, me saatamme jopa laskea keski-ikää. Meri on hyvin tyyni, aurinko paistaa, pian on aika hiipua netin ulottumattomiin ja nukkua lisää.

Keskiviikko 16.4.2025 päivä 7

Ensimmäinen reissuviikko tulee täyteen ja nyt vasta ehdimme Saksaan. Laivamatka oli rauhallinen ja yllätyksetön, en käytä t-sanaa, koska minulla hyvin harvoin on t*****. Olin noin 30 tunnin merimatkasta unessa noin 15 tuntia, pidän sitä hyvänä saavutuksena. Nuukailu ateriapaketin kanssa oli oikein hyvä ratkaisu tähänkin suuntaan, kokeilimme sitä viimeksi kotimatkalla, eikä nytkään nälkiinnytty yhtään. Söimme yhden aterian ravintolassa ja muuten olimme omissa eväissä. Merenkäyntiä ei ollut ollenkaan, hytissä ei edes tiennyt liikkuuko laiva. Matkailuautoja oli muutama, yhtä vähän kuin syksyn paluumatkalla.

Päätimme laivasta ulos ajaessamme, että tulemme tänne tuttuun Niendorfin womoon. Viimeksi tämä oli ihan täysi, nyt on enemmän tyhjiä paikkoja kuin varattuja. Iltapala on nautittu, kohta on ruisleivät syöty ja pääsemme huomenna saksalaisten leipien äärelle. Huomenna pitäisi Saksassa olla vielä arki ennen pääsiäistä, aiomme tehdä ostoksia ja sitten asettua aloillemme muutamaksi päiväksi. Päivän kuvakooste on hieman vaatimaton, jopa hieman t****. Mutta ehkä huomenna löytyy jo taas jotain kuvattavaa. Se ois sitten Gute Nacht!

CampaReissu2/2024 viikko 1

Kun palasimme vuoden ensimmäiseltä matkalta kesäkuun lopulla, emme vielä olleet päättäneet lähdemmekö tänä vuonna uudelleen matkalle tai millaiselle matkalle. Aluksi ajattelimme, että tekisimme ensin kotiinpaluun jälkeen jonkunlaisen kotimaanreissun, mutta sen suhteen mielemme muuttuivat pian. Ensiksi piti tehdä isohkot polttopuutyöt ja siinä vierähti pari viikkoa. Sitten aloimme katsella minne päin Suomessa lähtisimme ja minkä tähden minnekin. 

Tässä kohden kävi jonkunlainen poispilattujen mielenlässähdys. En mielelläni koskaan sano, että Suomessa ei ole mitään nähtävää, se ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Mutta, se kuuluisa mutta. Koronavuosina 2020-2021 ajoimme noin 30 000 km ympäri Suomea, katsoimme noin 900 kirkkoa ja muutama sata vesitornia, kävimme monilla leirialueilla, museoissa ja tykkäsimme niistä reissuista todella paljon. Ne olivat niitä kuumia kesiä, siis väkimäärän suhteen, leirialueilla meni hyvin, hinnat eivät tuntuneet liian kovilta. Emmehän olleet aikoihin päässet ulkomaille leirialueille, joten hintatietoisuus oli kotimaantilanteen mukainen. 

Nyt kun katselin leirialueiden ja matkaparkkien hintoja tuli aivan rehellinen pihiyskohtaus. Emme halua enää maksaa niitä. Manner-Euroopan leirialueiden hinnat suhteutettuna tarjolla oleviin palveluihin ovat muuttanut mieltämme niin, että kun on mahdollista lipeämme taas pitemmälle. 

Niinpä nyt alkoi kauden toinen CampaReissu, jolla on syksyiseen tapaan myös paluupäivä tiedossa, samoin paluureitti, laivalippu ja kaikki. 

Tiistai 30.7.2024 päivä 1 

Viimeiset päivät ennen matkalle lähtöä ovat usein jokseenkin täynnä tekemistä. En oikein edes hahmottanut, että viivyimme kotona vain kuukauden. Aika tuntui pidemmältä.

Kävimme Mäntässä katsomassa Serlachius-museo Pääkonttorin (entinen Gustav) uusitut näyttelyt, alakerran Paperiperkele oli purettu pois ja tilalla oli Riiko Sakkisen Los moimoi Fuengirola-näyttely, josta pidimme kovasti. Uusi pysyvä näyttely Mesenaatit on ylemmässä kerroksessa.

Kartano-museon (entinen Gösta) piha oli niin tupaten täynnä, ettemme saaneet autoa parkkiin, joten jatkoimme matkaa.

Ruovedellä teimme sukulaisvierailun ja kävimme katsomassa taas kirkon ja sen vaivaisukot, myös kastelukannut. Antti piipahti myös entisessä mummolassaan, Vinhan kirjakaupassa.

Nyt vietämme iltaa melkein autiolla asvalttikentällä, jota voinee sanoa myös matkaparkiksi.

Jälkiruokana (lue:juomana) Pimm's.

Keskiviikko 31.7.2024 päivä 2

Nythän tässä olemme olleet aivan reissuvauhdissa, olemme olleet Lempäälän lisäksi Loimaalla #kuihienooseon

Kävimme katsomassa Kanta-Loimaan kirkon jo vuonna 2021, mutta silloin satoi ihan julmetusti ja jos kirkko oli avoinna, emme menneet katsomaan. Nyt mukamas katsoin interverbistä, että kirkko olisi avoinna arkisin klo 11 eteenpäin ja sinnehän me sitten menimme. Muistin, että pihassa on pieni #visustisuljettu museo.

Museo oli avoinna, mutta kirkko oli suljettu. Kiersimme joka ovella kokeilemassa, mutta ei ovi auennut. Ja vettäkin alkoi taas sataa. Museoon emme menneet, koska se oli auki.

Seuraavaksi menimme Suomen maatalousmuseo Sarkaan, sielläkin kävimme 2021. Nyt pidimme sadetta ainakin vartin p-paikalla ja kipaisimme katsomaan oikein kivan näyttelyn. Tuo lasten sokerinsyönti-ilmoitus on kyllä ihan omaa laatuaan.

Sitten koeteltiin minun taidesietämystäni, olen huono kestämään ite-taiteeseen liittyvää. Nyt en alkanut kiukutella Alpo Jaakolan patsaspuistossa. Alkoi tosin taas sataa, joten katsoimme vain vähän paikasta.

Sitten virkistin muistojani Turun lentoasemasta, jossa olin harjoittelijana lennonjohdossa keväällä 1988. Ai että silloin oli ankeaa, ei yhtään rahaa, surkea majoitus, enkä sano mitään oppimisolosuhteista. Ilmankos ei näyttänyt yhtään tutulta. Kyllä minä tuolla vietin muutaman keljun viikon.

Menimme tuonne sen takia, että siellä kentän laidalla oli Caravelle, jonka Antti halusi kuvata. Mutta eihän sen lähelle päässyt, piti kuvata puskien ja tolppien takaa.

Alkuiltapäivästä tulimme Naantalin leirialueelle, jossa olimme viime vuonnakin. Tämä on nykyiseen makuumme kallis paikka, mutta niin lähellä satamaa, että taivuin, koska en ole #puskamuija

Saavuimme ihan hirveän ukkoskuuron aikaan, minun piti vaihtaa asialliset kengät crocseihin, ottaa sateenvarjo, kiiruhtaa respaan ja silti kastuin aika huolella.

Täällä on kivasti ulkomaalaisiakin, mutta kotimaiset eivät tykkää tervehtimisestä, minä olisin jo ihan bonjour-moodissa.

Päivällisenä meillä oli vuolukanasalaatti, ranskanleipä ja oikeasti ranskalainen voi, jonka toimme viime reissulta. Elle&Vire-voi on ihan parasta.

Torstai 1.8.2024 päivä 3

Nyt oli lyhin kokemamme matka leirialueelta satamaan ja nopein laivaan ajo myös, aamulla meni kolmisen minuuttia ja olimme jonossa ennen check-in-koppia. Siinä ehdimme jonottaa noin kymmenen minuuttia ja samantien check-inin jälkeen ajoimme jo laivaan. #mobileteddy ei ehtinyt tehdä työtään, pitää sähköpaikan merkkiä näkyvillä, kuin pari kolme minuuttia.

Emme olleet harmissamme, ettei tälle uudelle Finnlinesin laivalle tarvinut peruuttaa minnekään yläkannelle, vaan teimme kansitarkastuksen jonossa ja pysäköimme nokan poistumissuuntaan. Tehokasta, siistiä ja uutta.

Laivan sisustus oli hämmentävän ruskea. Tuli mieleen elokuvien amerikkalaiset 80-luvun lentokenttähotellit ja niiden lounget. Vissiin se on muotia, @marijalava arveli.

Emme pitkästyneet liiaksi, söimme myöhäisen kattauksen aamiaisen laivalla ja istuimme mukavissa nojatuoleissa, kuuntelimme pelihuoneesta lasten ilakointia ja saatoimme pitää silmiä kiinni joitakin hetkiä.

Laiva oli perillä Kapellskärissä aikataulussa ja vartissa olimme ulkona ja tien päällä. Tulimme tähän likelle leirialueelle (emme sille ihan kaikkien lähimpänä satamaa olevalle, vaan seuraavalle), joka on käsittääkseni ruotsalaisen karavaaniyhdistyksen paikallisosaston hoidossa. Aika täyttä on, muttei onneksi #complet Isäntä näytti mille kohtaa pitää pysäköidä ja naapurit sanoivat reippaasti #terve

Söimme iltapalaksi lämpimät leivät, joihin sain kulutettua eilisen leivät loput, väliin tuli kananmunaa, juustoa, viipale kalkkunaleikettä, salaattia ja tomaattia. #pystyisyömään

Aurinko on painunut mailleen, vielä viimeisiä meressä pulikoivia perheitä näkyy, sytytysneste haisee, naapurissa olevan kausipaikan teltasta kuuluu laulua.

Perjantai 2.8.2024 päivä 4

Yö ruotsalaisten SCF-alueen vastineella oli rauhallinen, laulu naapurissa loppui ennen kuin Don Quijote oli saatu alulle ja meille tuli uni.

Aamulla heräsin varhain, sillä yhden tunnin aikaero on minulle vähän pöhkö, herään liian aikaisin ja illalla menisin nukkumaan, kun kaikki lapsetkin vielä paahtaa täysillä trampoliineilla ja leikkipaikoilla. Vartin yli kuusi ensimmäiset kyyhkyset aloittivat kujerruksensa, sama on murre kuin Ranskassakin.

Tänään oli tiedossa pitkä siirtymä, sillä tarkoitus oli ajella Kapellskärin läheltä Malmön kulmille huomisaamuista laivamatkaa varten.

Suunnitelmissa on aina, että ajellaan sitten #hissunkissun ja #mikäkiiretässäonvalmiissamaailmassa . Mutta totuus on, että taas ajoimme koko pätkän. Olisimme toki voineet vielä kiirehtiä eilenkin ainakin puoliväliin, joten nythän oikeastaan hidastelimme.

Lähdimme liikkeelle jo ennen kahdeksaa ja Tukholman ohitus/läpäisy onnistui jouhevasti, ei mitään ruuhkia. HÖLÖ/MÖRKÖ-viitta piti kuvata, vaikkei siinä ole ollut mitään erityisen hauskaa vuosikymmeniin. Kirkkojakin näkyi.

Kävimme kaupassa jonkun -köpingin tienoilla, saattoi olla Ny- tai sitten Jön-. Vai oliko sittenkin Lin-?

Poikkesimme myös Flygvapenmuseumiin, navigaattori sanoi sen niin hassusti, että sillä on ollut varmasti huonompi numero vapaaehtoisruotsissa kuin meillä. Uusi näyttely oli hieno, jopa minä sen tajusin.

Yöksi tulimme Malmön pohjoispuolelle Lomman leirintäalueelle. Olin oikein tormakasti varannut meille sähköttömän overnight-paikan ja sellaisen saimmekin. Joidenkin googlearvioiden mukaan paikka on meluisa tien ollessa aivan vieressä ja kyllä tuossa jotain kaahailevia autoja kuulostaa menevänkin. Onneksi meidän ja ojan välissä on messevä kivenlohkare, joten kukaan ei pääse Volvollaan kylkeemme.

Päivällisenä meillä oli kesäruokaa parhaimmillaan, graavilohta, silliä, perunoita ja kanamunia. Tälläkin leirialueella ominaistuoksu on sytytysneste. Haisee pahalle täälläkin.

Aamulla sitten satamaan ja nauttimaan tylsyydestä oikein kunnolla 9 tunnin ajaksi. Lomman kirkko pitää katsoa vielä ennen satamaa.

Lauantai 3.8.2024 päivä 5

Ei ollut renkaanpolttoa tai hirmukiihdytyksiä leirialueen viereisellä suoralla, nukuimme oikein hyvin. Ennen satamaan ajoa kävimme katsomassa Lomman kirkon, se oli oikein hieno. Moitin kastelukannujen puuttumista.

Ostimme Lidlistä laivaevästä ja vartissa olimme jo Malmön satamassa, Lomma oli mainio yöpymispaikka aamuista laivamatkaa ajatellen.

Käytimme ensimmäistä kertaa tätä Malmö-Travemunde-linjaa ja laiva oli ihan ok. Söimme aamiaisen laivan ravintolassa, ei maksanut kauheasti, 12€/hlö, ennakkoon tilattuna vähän vähemmän.

9 tuntia ilman hyttiä oli melkoisen korvia kuluttava, en ole nähnyt niin paljon pikkulapsia laivalla varmaan vuosikymmeneen. Heillä oli paljon asiaa kaikenaikaa, itkut eivät haittaa, mutta kirkuminen ei ole kivaa. Oma vika, kun säästin jättämällä hytin varaamatta. Mutta nyt se on loppu, laiva tuli satamaan.

Alkoi sataa, kun saavuimme Niendorfin matkaparkkiin, tässä on joku lintupuisto vieressä. Olimme täällä kesäkuussa 2022, silloin ei ollut kuin muutama auto, nyt melkein täynnä. Silloin edelliskerralla ei vielä ollut nykyistä suihku- ja vessarakennusta, silloin oli vain pieni kahden vessan pömpeli.

#mobileteddy on työnsä tehnyt, nyt se vain pitelee puhelimen latausjohtoa lokakuulle asti ja ottaa rennosti.

Sunnuntai 4.8.2024 päivä 6

Vaikka kuinka lukisi googlearvosteluita, joissa luvataan pahaa melua yöpaikoilla, niin eipä se koskaan toteudu. Ei nytkään kukaan ajanut klo 22-07 välillä viereisellä tiellä eivätkä edes kukot kiekuneet. Nukuimme kuin tukit.

Ennen #hittheroad -vaihetta katsoimme Niendorfin kirkon, joka näytti siskoni mielestä lasten palikoista kokoamalta. Ehkä vähän.

Moottoriteiden piti olla tänään tyhjät tai ainakin väljät, mutta ainakin Wacken Open Air-festivaaleilta oli kotiinmenijöitä paljon. Minun piti googlata, mikä se W:O:A on, kun olen enempi kantri- ja k-pop-tyyppiä. Se on metallia, jos et satu tietämään, kaikki muut varmaan tietääkin, paitsi minä.

Välillä satoi erittäin brutaalisti, ei onneksi rakeita kuitenkaan. Välillä nopeus putosi viiteenkymppiin, mikä on viisasta, kun tiellä on vettä kuin Loiressa. Sitten sää selkeni.

Tulimme Fuldaan alkuiltapäivästä, täällä emme ole koskaan ennen olleet. Valkkasimme #womo n jolle toivoimme mahtuvamme. Ja mahduimmekin hyvin, tilaa on vieläkin. Tässä vrk maksaa 8€ ja yhdellä eurolla saa 6 tuntia sähköä. Keskustaan on muutaman minuutin kävelymatka. Täyteläistä!

Kävimme katsomassa monia Fuldan kirkoista, yksi on jopa Saksan vanhimpia kirkkorakennuksia, vaikka nimenä Fulda kuulostaa minusta maksimissaan 100 vuotiaan teollisuuskaupungin nimeltä.

Muutenkin kaikkea kiinnostavaa oli nähtävillä. Fuldaan voisi tulla toistekin, kun museot ovat auki. Tänään emme niihin viitsiytyneet lähtemään ja huomenna ne ovat kiinni.

Päivällisenä meillä oli bambuhöyrystimessä lämmitetyt pienet piiraset ja hävikkivihanneksia ja omena. #pystyisyömään

Maanantai 5.8.2024 päivä 7

Ensimmäinen reissuviikko täynnä!

Yö oli rauhaisa kadunvarren womossa Fuldassa. Googlearvioissa moitittiin aamuista roskisten ja lasinkeruusäiliön tyhjennystä, siihen tosiaan heräsimme, mutta eipä tuo häirinnyt, että ihmiset tekivät työtään.

Naapurissa oli NORMA-lähikauppa, josta ostimme lämpimät leivät ja hammastahnaa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle, mutta emme sinne, minne illalla päätimme mennä. Ei vielä Ranskaan, vaan Kröviin Moselin varrelle. Saman joen varressa Metz on, sinne myöhemmin tällä viikolla.

Poimin eilen auton vierestä nurmikolta cd-levyn, jossa oli kirjoitettuna SOMMER 08. Sehän sitten soimaan, kun ilmaiseksi tarjottiin! Alussa oli 50-luvun kappaleita, sitten jotain 60-luvulta, välillä laulajalla oli eri kappale kuin bändillä, siltä kuulosti. Frankfurtin ohituksen ajan piti laittaa musiikki pois, että kuuli navi neuvot.

Kentän pielessä katsoin, että ruotsinlaiva tulee vastaan mutta lentokenttähotelli se vaan oli.

Kirkkoja näkyi, muutaman sain kuvaankin. Ja hassunnimisiä paikkakuntia kylteissä.

Moselin laaksoon oli taas kiva tulla, Krövin leirialueelle pääsimme jo ennen #mittagsruhe a ja saimme hyvän paikan. Neljän metrin turvavälit ovat muisto vain. Sivuttain toimii, mutta pitkittäin ei.

Söimme kapinallisesti ensin jälkiruokajäätelöt ja sitten myöhemmin bratwursteja tsatsikin ja salaatin kanssa.

Ilta on kaunis ja lämmin, mieli iloinen. Täällä 2-3 yötä. Huomenna ehkä pyöräilemään, ehkä täyteläinen lepopäivä. Nyt on aika hidastaa.