Ostoruokaa markkinoilta

Nyt voi varmasti sanoa, että kesä on tullut, lämpötila on noussut yli 30 asteeseen Loiren varrella. Ei ollut villahousupakkoa, kun aamulla lähdimme käymään Amboisen perjantaimarkkinoilla. Ne ovat ns. pienet ruokamarkkinat, sunnuntaina on sitten suuret. Mutta eipä noissa pienissäkään ollut valittamista. Meillä oli mielessämme italialaisiin herkkuihin erikoistunut ruoka-auto, jolla olimme asioineet ennenkin. Ensin näytti siltä, ettei kyseinen myyjä ole paikalla, mutta olipa, aivan viimeisenä sillä reitillä, jota me kuljimme.

Ostimme häneltä kaksi suurta arancinoa. Muistimme edelliskerralta, että yksi kummallekin riittää oikein hyvin. Hinta oli noussut viime vuodesta eurolla, mutta onhan tässä ollut kaikkea, Trumpia, Hormuzin salmea ja mitä niitä nyt on? Ostimme myös huomiselle päivällisen, mutta siitä huomenna. 

Tästä ei siis tule mitään ruokaohjepostausta, sillä sellaisesta ei käyne kahden arancinon lämmittäminen airfryerissä. Riisipallerot olivat niin suuria ja korkeita, että me piti laittaa malliston pienimmän airfryerimme koriin pötkölleen. Lämmitin niitä 140 asteessa noin 15 minuuttia ja kun sisälämpötila oli 60 astetta, päätin sen olevan sopivasti. 

Sivukkeena oli hieman tomaattia, kurkkua ja salaattia sekä pinaatilla maustettua munakokkelia. Pinaattiin meni tänään kokonaista 27 senttiä ja koska käytin ateriaan vain puolet, niin pinaatin osuus oli 13,5 senttiä. Loput ovat paperipussissa odottamassa josko ehdin käyttää ne ihan lähitulevaisuudessa. 

Annokseen tuli yksi arancino kummallekin, toisella oli mozzarellatäytteinen ja toisella pinaattitäytteinen, olen ilmeisen pinaatti-intoinen tällä hetkellä. Munakokkeliin tuli kourallinen pinaattia, neljä kananmunaa, pieni loraus kermaa, ruokalusikallinen voita, suolaa ja pippuria. Antti sommitteli vähän vihanneksia lautasen reunoille ja oli taas ihan hilkulla, että jaksoimmeko syödä kaiken. Kolmen munan kokkeli olisi ollut sopivamman kokoinen. 

Jälkiruoaksi söimme kesän ensimmäiset kirsikat, olivatpa ne hyviä! Kaksi kourallista maksoi kolmisen euroa, ei yhtään huonoa ja olivat sopivan kypsiä. 

Giro d'italian 13. etapin pariin ehdimme vasta päivällisen syötyämme. Peruutimme tallenteesta sille kohtaa, että matkaa oli jäljellä noin 40 km. Hatkaporukka oli kaukana pääjoukon edellä, mutta he olivat sellaisia ajajia, ettei heidän etumatkansa uhannut kokonaiskilpailun kärjen tilannetta. Voittajaksi ajoi Alberto Bettiol ja Afonso Eulalio edelleen johtaa kokonaiskilpailua, Jonas Vingegaard on toisena 33 sekuntia perässä. 

Markkinoilta lautaselle – arancinit

Perjantaisin ja sunnuntaisin Amboisessa on markkinat, nyt perjantaina ilmeisesti hieman pienempinä kuin sunnuntaina. Tosin noin suuria markkinoita en useinkaan näe kuin tämän päiväiset. Aamiaisen jälkeen kävelimme Loiren yli ja siitä sitten oikealle kohti kunnallista parkkipaikkaa ja olimmekin jo perille. 

Minulla oli ajatus tämän päivän ruoasta, mutta se muuttui markkinoilla. Satuimme saman myyjän kojulle kuin toukokuussa 2023. Muistan meidän ostaneen häneltä silloin tuorepastaa, oikein hyvää mutta aika kallista. Nyt hoksasin, että hänellä oli kylmätiskissä arancineja ja ajattelin, että nytpä luistelen päivällisen kanssa ja ostamme niitä mukaan. Arancinit olivat suuria, joten ostimme vain kaksi, ne maksoivat 3,25€/kpl, joten eivät ihan halpoja nekään. Toisessa oli tomaatti-mozzarellatäyte, toisessa munaokoiso+muut kasvikset. 

Muuten ostimme uuden rosmariinin, reissun alussa ostettu rosmariini ei tykännyt olla tien päällä. Rosmariini on muuten täälläkin päin Eurooppaa paljon kalliimpi yrtti kuin monet muut. Suomessakin sen hinta nousi muutama vuosi sitten monta euroa ja tämä ostamamme maksoi noin 3,50€. Sinne se sopeutui persiljan ja basilikan seuraan. 

Ainoa kokkaamiseni oli tänään se, että otin jääkaapista arancinit ja laitoin ne airfryerin koriin, jossa kuumensin niitä noin 20 minuuttia 140 asteessa. Mittasin sisälämpötilaa pariin kertaan. Kun se oli noin 65 astetta, nostin ne lautasille ja lusikoin viereen eilen E Leclercistä ostamaamme salaattia, jonka kannessa luki Piemonte, Italiaan viittaa sekin. Se oli perunasalaattia, jossa oli myös kananmunaa ja kinkkua. Yhden suuren arancinin kanssa 100 g piemontelaista tuhtia perunasötkötystä oli aivan riittävä ateria. Puolitimme tietysti arancinit voidaksemme maistaa kumpaakin täytevaihtoehtoa. Olivat aivan mahtavan hyvät arancinit, olen satavarma, että riisin keltainen väri oli peräisin sahramista, sillä se maistuikin selvästi. Huomenna sitten kokkaan taas itse. 

Tämän päivän kuvista ei ole paljon palkintoja odotettavissa, joskaan eipä paljon muutenkaan kuvistani, mutta nähtävissä on nyt kumminkin miltä kunnollinen arancini näyttää. Nämäkin kaksi kappaletta olivat erimuotoisia, toinen selvästi suipompi, mutta ei se mitään haittaa. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli nousuun päättyvä. Katsoimme sitä leirialueen wifillä, eikä tökkinyt yhtään niin paljon kuin eilen. Voittajaksi ajoi Juan Ayuso ja koska Mads Pedersen ilmeisesti tarkoituksellisesti luopui pinkkipaidasta, se pukee huomenna päälleen Primoz Roglic. En nyt sitten tiedä, että mikä tässä oli ideana, vai oliko kyse oikeasta hyytymisestä, mutta nyt meillä on minun suosikkini johdossa. 

Arancini – jo oli aikakin

Olen koko CampaSimpukan olemassaolon ajan aikonut tehdä arancino-nimisiä risottopalleroita. Arancini on ymmärtääkseni monikko, mutta en nyt mene kirjoitusasuun sen tarkemmin, kun en italiaa osaa. Tänä helteisenä toukokuun sunnuntaina päätin tehdä arancinoja. Katselin vinkkejä sieltä täältä, lähinnä tekniikan osalta, mutten linkkaa minnekään, sillä teelmäni oli kooste niin monesta lähteestä.

6 arancinoa

• oliiviöljyä
• puolikas keltasipuli
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl risottoriisiä
• 3 dl kanalientä
• 1 rkl voita
• raastettua pecorinoa
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 3 rkl 
• 1 l neutraalia kasviöljyä uppopaistamiseen
• vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa
• korppujauhoja
• pieniä paloja mozzarellaa
• pieniä paloja pecorinoa
• pieniä paloja bresaolaa

Koska minulla ei ollut tähderisottoa, aloitin alusta ja tein risoton ensin.Yön yli jähmettyminen tekisi varmasti risotolle hyvää, mutta kyllä minä sain riisipallerot onnistumaan nopeasti viilennetystä risotostakin. Minulla oli jäljellä desin verran oikein hyvää risottoriisiä, jonka olen ostanut Annan kaupasta. Se oli niin pieni määrä, ettei siitä saisi enää kahdelle pääruokarisottoa, joten nyt oli hyvä aika käyttää se määrä pois. Tein myös kanaliemen fondista, sillä ajattelin että pikkuisen voin oikaista. 

Silppusin puolikkaan sipulin pieneksi ja laitoin sen pannulle oliiviöljyssä kuullottumaan paksupohjaiseen kasariin. Lisäsin kasariin riisit ja kuullotin riisiäkin jonkun hetken, varoen sen palamista. Seuraavaksi otin Antin viinilasin ja kaadoin sen sisällön pannulle, se oli juuri sopivasti risottoon, eikä hän suuttunut. Kun viini oli melkein haihtunut, aloin lisätä kuumaa kanalientä noin puoli desiä kerrallaan kasarille. Sekoitin puulusikalla koko ajan reunoja ja pohjia myöten. Kun riisi oli kypsynyt ja imenyt kanalientä tarpeekseen noin 20 minuutin päästä, lisäsin mukaan nokareen voita, suolaa, pippuria ja hieman pecorinoraastetta. Maistelin onko suolaa ja pippuria sopivasti. Kun maku oli sopiva, kaavin risoton peltilautaselle (joita olen ostanut Lidlistä, ovat erinomaisia kokkailuun, grillailuun ja kaikken ruoanlaittoon) jäähtymään. Laitoin sen jopa hetkeksi pakastimeen, että risotto jähmettyisi. Noin vartin otin lautasen pois kylmästä ja sekoitin mukaan yhden kananmunan ja hieman korppujauhoja. 

Arancinojen sommittelua varten laitoin yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja pieneen kulhoon kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna. Yhdelle lautaselle varasin arancinojen täytteeksi muutamia paloja pecorinoa, mozzarellaa ja bresaolaa.

Kuumensin kasarissa litran kasviöljyä, hieman enemmän olisi ollut sen muotoiseen kasariin tarpeen, noin 1,5 litraa olisi ollut hyvä, mutten alkanut enää etsiä lisää öljyä. Kun öljy oli 170 asteista, aloin kokeilla riisipalleron muodostamista. Olin ottanut ulos vadillisen vettä käsien pesuun grillin sivupolttimon ääreen, missä uppopaistamisen hoidin, arvelin tämän olevan hieman sotkuista hommaa. 

Otin pari lusikallista kylmää risottoa vasemmalle kämmenelleni ja taputtelin sen tasaiseksi. Asetin riisikerroksen päälle pienen palan bresaolaa, pecorinoa ja mozzarellaa. Taputtelin riisin kämmenillläni palloksi. Kun pallo alkoi muodostua ja täytteet jäädä sinne sisälle, pyörittelin pallon ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Nostin leivitetyn pallon kuumaan öljyyn. Nyt piti pestä kädet välissä ja kääntää pallo öljyssä (koska se ei ihan peittynyt öljyyn) ennen kuin saatoin aloittaa uuden pallon pyörittelyn. Kun pallo oli joka puolelta paistunut kauniin ruskeaksi, nostin sen reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Näin paistoin kaikki kuusi risottopalloa. 

Jaksoimme syödä niistä kaksi kumpikin, eikä meillä ollut enempään nälkääkään. Kaksi jäi illemmaksi. Arancinot olivat todella hyviä, rapeakuorisia ja meheviä sisältä. Olisi kiva osata tehdä sellaisia sokeritopan muotoisiakin ja ohuempikuorisia. Olen nähnyt näitä syötävän jonkunlaisen tomaattikastikkeen kanssa, siihen olisi varmasti kiva dipata riisipalloja. 

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi, jolla oli mittaa huikeat 225 km. Sää oli kaunis, kuten meillä täällä Suomessakin, ei ehkä niin lämmin kuin meillä. Etapin voittoon ajoi jännittävässä lopussa Simon Yates ja hän jatkaa myös kokonaiskilpailun johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. Chris Froomen tilanne ei ole kovin rosainen. Huomenna minä olen työmatkalla, emmekä kokkaa italialaista ruokaa.