Sähkönsäästäjän painekattilakana kaasulla

Broilerihan se taas on, mutta kana kuulostaa jotenkin paremmalta. Itsepetosta. Tein jokunen viikko sitten kokonaisen broilerin haudutuspadassa halvan sähkön yönä. Itse asiassa haudutuspata ei ole kauhea sähkösyöppö, mutta kumminkin kypsensin broilerin yöaikaan. Aamulla se oli mahtavan murea, lihat irtosivat luista itsestään ja saimme siitä kaksi suurenpuoleista ateriaa. 

Mietin, että mitä muita tapoja olisi kypsentää kokonainen lintu ilman uunia. Voisin tunkea linnun airfryeriin, joka on nopeampi ja taloudellisempi kuin uuni. Olen muistaakseni kerran tehnytkin sen, mutta piti kyllä viimeistellä broileri uunissa ellen väärin muista, joten käytännöllisyys kärsi. Siihen aikaan ei ollut vielä huolta sähkön hinnasta. 

Nyt kävi mielessäni, että miten mahtaisi kokonainen broileri onnistua painekattilassa ja ei kun googlaamaan. Kyllähän sen pitäisi ihan hyvin onnistua. Moni löytämäni ohje oli toteutettu Instant Pot-nimisessä hybridilaitteessa, joka on jonkunlainen painekattilan, haudutuspadan ja ties minkä käristimen yhdistelmä, tietysti sähkökäyttöinen ja erilaisia ohjelmia sisältävä. Semmoista minulla (kumma kyllä) ei ole eikä saa tulla hankituksikaan, sillä minulla on jo kaksi sähkökäyttöistä haudutuspataa, kaksi airfryeriä ja tavallinen painekattila. 

Siispä käytin painekattilaa, tuttavallisemmin höyrypannua, jonka olen hankkinut vuonna 2014. Alussa siinä oli kyllä pelkokerrointa aika paljon. Saatoin tehdä tämän kanaruoan aivan ilman sähköä, sillä käytin painekattilaa kaasuliedellä, ähäkutti Fortum. Edellisen kerran käytin painekattilaa korealaisten saunamunien valmistamiseen. 

Kokonainen broileri painekattilassa

• 1 kokonainen valmiiksi kuivamaustettu broileri
• 2 dl kanalientä
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl inkiväärimurskaa
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita

Kuumensin suuressa pannulla kaasuliekillä (koska sähkönsäästö) öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, nostin broilerin pannulle rintapuoli alaspäin. Paahdoin muutaman minuutin ja käänsin linnun toiselle puolelleen vielä muutamaksi minuutiksi. Näin nahka sai hieman väriä.

Asetin painekattilan pohjalle pienen ritilän (sen joka on jostain ammoisesta riisinkeittimestä jäänyt). Nostin broilerin ritilälle rintapuoli ylöspäin ja sutikoin pinnalle valkosipuli- ja inkiväärimurskaa. Tiskin minimoimiseksi kuumensin kanaliemen samalla pannulla ja kaadoin kuuman liemen kattilaan broilerin päälle. Ripottelin linnun päälle  tuoreita timjamin oksia ja muutaman oksan rosmariinia. 

Laitoin painekattilan kannen kiinni niin, että se napsahti nasevasti ja nostin kattilan kaasuliekin päälle. Valmiiksi kuuma liemi alkoikin aika pian kiehua ja aluksi kattila päästi hieman höyryä ulos, mutta sitten se sulkeutui tiiviisti ja paine alkoi muodostua. Painekattilassa täytyy aina olla nestettä tekipä sillä mitä hyvänsä, ilman nestettä ei tietenkään ole painetta nousemaan. Broileri makasi siis kattilassa ritilällä ja sen alla oli hieman kanalientä, joka kiehui. 

Olin tulkannut lukemiani ohjeita, että noin puoli tuntia riittäisi. Otin varman päälle ja painekeitin broileria 35 minuuttia ja säädin kannen mittatapin niin, että kaksi kolmesta valkoisesta raidasta näkyi. Kaasulieden suuremman polttimon liekki oli niin pienellä kuin sen saattaa säätää. 

En tietenkään ajan tultua täyteen malttanut odottaa, että paine laskisi omia aikojaan, vaan päästin lukitusnappulasta kantta auki sen verran, että paine pääsi kattilasta ulos ja sain kannen hetken kuluttua auki. Mittasin varalta broilerin sisälämpöä niin rinnasta kuin koivestakin ja kumpikin oli sopiva, siipikarjan kohdalla täytyy sisälämmön olla vähintään 75 astetta.

Kun broileri oli hieman jäähtynyt, nostin sen pihdeillä vadille. Nahka oli sulanut kokonaan pois ja broileri oli täydellisen nyhdettävän kypsää. Kertahanskat käsissäni riivin lihat irti luista ja sain aimo kasan mehevää broileria. Käytin lihat kahteen eri ateriaan.  Toinen niistä oli tällainen korealainen kanasalaatti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne on kerättynä muutkin aihepiirin postaukset. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto

Ruotsissa on se kiva puoli, ettei siinä ärsytä mikään, ainakaan ihan heti. Ei siihen tapaan kuin vaikka Italiassa, niin paljon kuin Italiasta pidänkin. Ruotsissa kaikki on sopivan samanlaista kuin Suomessa, mutta sen verran fiinimpää, että tietää olevansa ulkomailla. 

Kuljimme tänään melko lyhyen matkan, jos suorin tie olisi kelvannut. Lähdimme aamulla Norrtäljestä ja saavuimme Uppsalaan iltapäivällä, matkan varrella katsoimme 4 vesitornia ja 11 kirkkoa. Kaikki suostuivat kiltisti kuvattavaksi ja kaksi kirkkoa päästi sisällekin. Yhdessä oli juuri alkamassa hautajaiset, joten emme menneet sisälle, vaikka ovet olivatkin auki. Kaiken katsomisen päätteeksi kävimme kaupassa ja leiriydyimme Uppsalan laidalle urheilukeskuksen leirialueelle. 

Päivälliseksi söimme tänään risottoa, siihen löytyi ainekset matkapantrystani. Ohjeen otin tämän hetken hittikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Minulla oli riisiä juuri sopivasti kahden hengen annokseen, nyt ei ollut mitään lihaa tai kalaa lautasella, vain kesäkurrerisottoa. En minä ihan ohjeen mukaan mennyt, mutta kukaan ei sitä minulta odotakaan. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto kahdelle

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
• 1,5 dl risottoriisiä
• puolikas pienehköä kesäkurpitsaa raastettuna
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni, sillä ohjeessa ei ollut mitään hapoksi, viiniä tai sitruunaa)
• 5 dl kananlientä (fondista)
• mustapippuria ja suolaa
• 1 rkl voita
• tuoretta timjamia (oma lisäykseni, pitäähän nyt timjamia olla)
• parmesaania

1. Raastoin kesäkurpitsan, valkosipulin ja parmesaanin, silppusin kevätsipulin.
2. Kuumensin liemen. 
3. Laitoin pieneen kattilaan öljyn ja kuumensin kattilaa pari minuuttia. 
4. Kuullotin voi-öljyseoksessa sipulisilppua, valkosipulia pari kolme minuuttia. 
5. Lisäsin riisin ja puolet kesäkurpitsaraasteesta ja kuullotin taas pari kolme minuuttia. 
6. Lisäsin viinin imeytymään riisiin. 
7. Sitten aloin lisätä lientä, kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisäsin aina kauhallisen, kun edellinen alkoi olla imeytynyt. Tällä kertaa lientä meni noin puoli litraa. 
8. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, lisäsin loput kesäkurpitsaraasteen. 
9. Sekoitin mukaan lusikallisen voita ja parmesaaniraasteen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. 
10. Jaoin risoton kahdelle lautaselle ja söimme mitä pikimmiten.    

Giro d'Italian kolmastoista etappi näkyi meillä oikein hyvin ja voittajan nimi tänään oli Arnaud Demare. Mark Cavendish melkein onnistui, muttei sitten kuitenkaan, hän jäi kolmanneksi.  Kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Juan Pedro Lopez. Huomenna on sitten Peter Seliniä siteeratakseni brutaali vuorietappi. Käymme aamupäivällä kävellen keskustassa ja palaamme sitten katsomaan Giroa ja tekemään italialaista ruokaa. 

Hitaasti hyvä tulee – broileri haudutuspadassa

Viime lauantaina aloitin päivällispuuhat taas ennen aamiaista, tuolloin ei ollut aikaa viettää koko päivää keittiössä, vaan tiedossa oli ajastettu täsmäpäivällinen, joka valmistuisi minun ollessani aivan toisaalla. Laitoin kaksi haudutuspataa hommiin ja esivalmistelin vihannekset sirkulaattoria varten ja saapuessani kotiin, tuoksu hyväili minua jo ovelta, ehkäpä jo autokatoksesta. Päivän jälkiruoasta kerroin jo edellisessä postauksessa. Tänään jaarittelen broilerista ja perunoista. Lintuohjeeseen käytin ajatuksia täältä ja perunoiden kanssa käytin omaa pääkoppaani tietolähteenä, samoin idea Maalaisbistron hasselbackan perunoista gratiinissa kummiteli mielessäni, vaikka tiesin, etten saisi samanlaista houkuttelevaa paistopintaa aikaan haudutuspadassa. 

Kokonainen broileri haudutuspadassa

• 1,5 kg painava maustamaton, tuore broileri
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 tl cayennepippuria
• 1 tl mustapippuria
• 1 tl jauhettua paprikaa
• 2 tl suolaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• tuoreita yrttejä (rosmariinia, oreganoa ja timjamia)

Laitoin suuremman haudutuspatani pohjalle pyöreän pienen ritilän, joka on peräisin jostain ammoisesta riisinkeittimestä. Tarkoitus oli saada broileri pysymään pois suoraan padan pohjalta, jolloin rasva pääsisi valumaan pohjalle, eikä lintu uiskentelisi rasvassa koko kypsymisen ajan. Koska pata on ovaalin muotoinen, tein paksusta foliosta muutaman pallon ja laitoin niitä padan pohjalle ritilän kaveriksi. 

Otin broilerin pois muovipakkauksesta ja kuivasin sen pinnan paperilla. Tein mausteista (yrttejä lukuuottamatta) tahnan, valkosipulimurska sopivasti yhdisti kuivat mausteet tahnaksi. Sulatin voin ja sivelin sitä broilerin pinnalle joka puolelle. Taputtelin käsin mausteseoksen voiseen nahkaan niin tarkkaan kuin mahdollista ja nostin broilerin pataan ritilän ja avustavien foliopallojen päälle. Ja sitten vain yrtit linnun päälle, kansi kiinni ja low-asetus 10 tunniksi. Niin pitkää aikaa lintu ei tulisi tarvitsemaan, mutta eipä menisi laite pois päältä ennen kuin tulisin töistä kotiin.

Kun kotiinpääsyyn oli enää reilu tunti aikaa, kysyin Antilta miten lintu mahtaa voida. Hän mittasi sen sisälämmön ja pyysin häntä laittamaan padan lämmitysasetukselle, mikäli lämpö olisi jo 73 astetta tai enemmän ja johan se olikin. Broileri oli kypsynyt tässä vaiheessa noin 6 tuntia.

Perunat haudutuspadassa

• 8 perunaa (keskikokoisia siiklejä)
• 1 dl kermaa
• 1 dl maitoa
• 2 kevätsipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• parmesaania (jostain sitä meille taas siunaantui)

Perunoita oli tietysti enemmän kuin me yhdellä aterialla söisimme, mutta arvelin broileriakin jäävän ja niin seuraavan päivän ateria syntyisi näistä tähdenlennoista. Mittailin, että kahdeksan perunaa mahtuisi sopivasti pienempään haudutuspataan. Pesin perunat, mutten kuorinut niitä, siikleissä oli hyvin ujot kuoret tähänkin aikaan vuodesta. Leikkasin perunat viipaleiksi, mutta pidin kunkin perunan omana settinään, en levitellyt paloja pitkin poikin. Sutaisin hieman voita padan pohjalle ja reunoille ja leikkasin sipulin ja valkosipulin ohuiksi viipaleiksi. Nostin perunaviipaleet pottu kerrallaan pataan, aluksi reunoille kehäksi ja keskelle vielä perunan tai kaksi niin, että koko padan pohja täyttyi. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria, kevässipulisilpun ja valkosipuliviipaleet, timjamin ja hieman parmesaaniraastetta. Lopuksi lurittelin päälle maidon ja kerman seoksen. Tämänkin padan laitoin low-asetukselle, mutta ajastinta tässä mallissa ei olekaan, joten pata jäi vain hommiin, kun minä lähdin töihin.

Vihannekset valmistelin vakuumiin, puolikkaiksi leikatun punasipulin, muutaman porkkanan ja pienehkön fenkolin. Maustoin punasipulia voinokareella, suolalla ja pippurilla, porkkanoita timjamilla ja fenkolia sahramilla. Vihannekset pääsivät 87-asteiseen kylpyyn noin tuntia ennen kuin pääsin töistä. Siinä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti. 

Kotiin päästyäni aloin tutkia patojen aarteita. Broilerista oli juuri toivotulla tavalla sulanut nahka pois aivan pientä osaa linnun selkäpuolta ja kainaloita lukuunottamatta, rintapuolella ei ollut nahkaa enää ollenkaan. Rasvaa ja muuta paistinlientä oli ritilän ja foliopallojen alla sen verran, että ilman korotusta broileri olisi hautunut osaksi liemessä. 

Nostin linnun pois padasta suurelle vadille ja sen ympärille asettelin toisessa padassa hautuneita perunoita ja vakuumista avatut vihannekset. Annoksiin irrotin suurilla haarukoilla rintapalat, broileri oli todella mehukasta ja helposti irtoavaa. Perunat olivat pehmeitä, mutteivat missään mielessä mössöksi hautuneita ja sous vide-vihannekset kyllä jälleen niin passeleita kuin olla ja voi. 

Aterian jälkeen kertahanskat käsissäni irrottelin loput lihat linnunrungosta, rintalihaa ja koipien liha irtosivat kuin itsestään ja niistä riitti yhdessä perunoiden loppujen kanssa hyvin seuraavan päivän ateriaksi. 

Broilerinloput nostin isoon kattilaan, kaadoin padan pohjalle jääneen liemen päälle. Lisäsin sinne noin kolme litraa vettä, 3 dl valkoviiniä, pari sipulia, valkosipulin, pätkän purjoa, porkkanoita, rosmariinia ja kokonaisia pippureita. Tätä lientä keitin noin 3 tuntia. Siinä ajassa kypsästä lintujämästä aloitettu liemi ehti hyvin valmiiksi, raa'asta aloittaessa keittoaika on paljon pitempi. Suolaa en lisännyt ollenkaan, sillä sitä valmiiksi ruoaksi valmistetussa linnussa oli jo alkuaan. Siivilöin liemestä kaikki sattumat, jotka Antti kiikutti kompostiin. Jaoimme liemen, noin 3 litraa, pieniin rasioihin. Osan laitoimme 2,5 dl rasioihin ja osan puolen litran. Nämä pakastimme ja nyt on kanalientä moneen ruokaan. Tässä siis huomaamme tutun ilmiön, jossa broilerista tulee kana, kun tarpeeksi keitetään.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

Kanaviillokki

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sain joitakin aikoja sitten yhteydenoton Familia-nimisestä yrityksestä, joka tuo maahan ja myy erilaisia lihatuotteita niin yksityisille kuluttajille kuin yrityksillekin. Vaikka meillä pakastimet ovatkin lähes ääriään myöten täynnä ruokaa, näytepaketille oli tilaa ja sellaisen sainkin kylmäautolla suoraan kotiovelle toimitettuna. Kaikki tuotteet olivat umpijäässä ja sijoittelin ne eri pakastimiin odottamaan käyttöä.  

Tänään kokeilussa oli ranskalainen luomukananpoika, jolla oli painoa 1370 g. Otin sen sulamaan eilen ja päätin kokeilla erästä keittiöpeikoistani, kanaviillokkia. Olen syönyt sitä edellisen kerran varmaan lukiossa, siitä on siis jo useampi vuosi. En ole koskaan yrittänytkään valmistaa sitä itse, mielessä väikkyvät muistikuvat liisterimäisestä, valjusta kastikkeesta ja sitkaista lintupaloista. Käymieni koulujen keittiöiden ruoat olivat keskimäärin oikein asiallisia ja ennenkaikkea sen aikaiseen ruokakokemukseeni sopivia. Se oli sitä aikaa, jolloin lasagnekaan ei ollut vielä tehnyt tietään laitoskeittiöihin. Vaikken pitänyt koulun kanaviillokista, söin sitä kiltisti kuten muitakin tarjottuja ruokia. 

Joulukuun alussa sauvajyvänen oli tehnyt kanaviillokkia ja ajattelin heti, että tuota ohjetta kokeilen, kun luomukananpoikakin köllötteli pakastimessamme. Ohje oli simppeli ja samalla saisin talteen oikeaa kanalientä, joka on oiva pohja moneen ruokaan. Minusta oli hauska lukea, kuinka hän kertoi kanaviillokin olevan niitä helppoja ja tuttuja ruokia, joita tulee tehtyä usein. Toisen tuttu voi olla toisen keittiöpeikko. 

Kanaviillokki (eikä yhtään pelottanut)

Kanankeittoon

• kananpoika (1370 g luomuinen, ranskalainen, saatu)
• vettä
• 1 porkkana
• 1 sipuli
• 2 laakerinlehteä (minulla ei ollut currynlehtiä, kuten alkuperäisohjeessa)
• 10-15 mustapippuria (minulle ei ole myöskään kokonaisia valkopippureita, kuten alkuperäisohjeessa)
• 1 rkl merisuolaa

Kastike

• keitetyn kanan lihat
• 4-5 dl lientä
• 1-2 dl kermaa
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 tl curryjauhetta
• (suolaa ja jauhettua valkopippuria)

Laita paperilla kuivattu, sulatettu kananpoika kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä niin paljon, että poika peittyy. Lisää kattilaan pippurit, laakerinlehdet ja suola. Pilko kuorittu sipuli ja porkkana ja lisää nekin kattilaan. Keitä kananpoikaa noin puolitoista tuntia, kuori mahdollista kertyvää vaahtoa pois veden pinnalta. Kun kananpoika on kypsä, nosta se valumaan lautaselle ja siivilöi liemi. Ota lientä talteen puolisen litraa. 

Anna kananpojan jäähtyä sen aikaa, että saatat irrotella lihat. Kerää ne puhtaaseen kattilaan tai jos teet ruoan loppuun vasta seuraavana päivänä, säilö ne tiiviseen rasiaan ja laita jääkaappiin. Kun on aika valmistaa ruoka loppuun, kaada säästämääsi lientä kattilaan lihojen päälle ja anna liemen kuumentua kiehuvaksi. Laita vehnäjauhot tiiviisti suljettavaan rasiaan yhdessä kerman kanssa ja ravistele purkkia rivakasti saadaksesi tasaisen suurusteen, voit halutessasi lisätä mukaan hieman lientäkin. Kaada suuruste kiehuvaan liemeen ja sekoittele kastike tasaiseksi. Mausta kastike currylla ja tarvittaessa vielä suolalla ja pippuria ja  anna sen kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Tarjoa keitetyn riisin kanssa. Minun kastikkeestani tuli melko sakeaa ja loivensin sitä parilla lisäkauhalliselta lientä.

Kananrunkoa keittelin vielä lisää liemeksi, lisäsin vettä kattilaan liemenlopun kaveriksi, kananroippeet kunnolla peittävästi. Kaadoin mukaan pari desiä kuivaa valkoviiniä, pari porkkanaa ja valkosipulinkynttä. Keittelin liemipohjaa parisen tuntia, siivilöin sen ja annoin jäähtyä ulkona peitettynä. Kuorin liemen pinnalle nousseen rasvan pois ja pakkasin liemen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin liemipurkit tarralla, johon kirjoitin sukkelasti kotkot. Lientä tuli 3 litraa. 

Familia

Kiitos Familialle saamastamme ranskalaisesta luomukananpojasta, saimme siitä riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa hyvän aterian neljälle hengelle ja kanaviillokki siirtyi pysyvästi pois epäilyttävien ruokien listalta. Kokeilemista odottavat vielä pieni kengurupalanen, vasikan t-luupihvi, ibericopossun niska, karitsan potka ja paahtokare. Ibericopossunposket käytin jo pari viikkoa sitten, mutta siitä kerrasta ei jäänyt kuvallista materiaalia pienen kämmellyksen johdosta. Sen voin sanoa, että isohkot tummalihaiset possupalat antautuvat 14 tunnin haudutuspatakäsittelyssä niin täydellisesti, ettei laiskuuteni kalvojen poistamisessa näkynyt missään. 

Viimeaikojen tärkeä puhe kotimaisen lihatuotannon suosimisesta kyllä kolkuttaa mielessäni, enkä näekään tarpeelliseksi lisätä kengurua tai strutsia osaksi arkiruokavaliotamme. Uuden kokeileminen on kuitenkin kiinnostavaa ja sen vuoksi en vastustanut kiusausta tämän tarjouksen kohdalla.