Kirjallisuushelmiä camparuodittuna

Tein lokakuussa suuren urakan, kuuntelin äänikirjana Volter Kilven Alastalon salissa ja sepä olikin hauska kokemus. 30 päivänä aloitin aamun kuuntelemalla vaihtelevan mittaisia osia Kilven tajunnanvirtaa ja oli kyllä oikein mukava myöntää, että pidin kirjasta oikein paljon. 

Sitten lepäsin vähän ja hoitelin ruokahaasteet loppuun ja mietin, että mitä seuraavaksi alkaisin kuunnella. En nyt halunnut ottaa maksettavaksi mitään kuukausimaksua, enkä toisaalta kiirehtiä kuuntelemista kahden viikon kokeilujaksoihinkaan, joten pysyttelin yhä Yle Areenan valikoimissa. Päädyin kuuntelemaan Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Alastaloon verrattuna se tuntuu ihan suupalalta. 

Laitoin ensin päivittäiset pika-analyysini kuuntelusta CampaSimpukan ylälaidan välilehdelle, mutta siirsin ne nyt toisen blogini CampaKampanjat ylälaidan välilehdelle. Siinä blogissa olen puuhaillut muita juttuja, edellisen kerran käsityöhommia, jotka nyt ovat olleet hieman jumissa. 

Sieltä löytyvät nyt siis Alastalon salissa CampaTyyliin ruodittuna ja toiselta välilehdeltä Seitsemän veljestä sitä mukaa, kun ehdin kuunnella.

Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee. 

24 tuntia Helsingissä

Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, minulla on ns. rajattomasti aikaa. Oikeasti se ei pidä paikkaansa, tai ainakin tuntuu, että aika menee vähintään puolitoistakertaista nopeutta ja viikot hujahtavat alta todella nopeasti. Kun elokuu kääntyi lopuilleen alkoi erilaisia kutsuja ropista campameiliin ja tällä kertaa minun oli mahdollista tarkastella niitä muullakin silmällä kuin sillä, että no tuonnekaan ei kyllä ole mahdollista mennä. Useimmat tapahtumat ovat Helsingissä, jotkut harvat Tampereella, ainakin niistä, joihin me saamme kutsun.

Eräälle elokuun lopun perjantaille osui kaksi kutsua, joista olin kiinnostunut. Ne eivät menneet edes ajallisesti kuin hieman päällekkäin, joten arvelin ehtiväni molempiin. Antti sai pitkällisen vuoronvaihtovälppäyksen jälkeen oman työvuoronsa pois, joten hänkin pääsi lähtemään mukaan, mikä oli oikein mukavaa. Nanolomanen bussilla vaihtui minilomaseen autolla.

Saavuimme Helsinkiin kello 11.40 kuten olin ilmoittanut Kamera & Kauha-Antille, jonka kanssa meillä oli tärskyt. Tapasimme Taidehallin edustalla ja menimme yhdessä katsomaan Niki de Saint Phallen näyttelyä. Museokortti tykkää, että sitä käytetään! Näyttely oli mielenkiintoinen, tuli mieleen, tuliko taiteilija koskaan pois teini-iästä, vai piirtelikö sydämenkuvia ja kirjoitteli koukeroisin kirjaimin I love you for ever for ever. Pidin eniten pulleista naispatsaista.

Ennen ensimmäistä varsinaista tapahtumaa ehdimme piipahtaa Annan kaupassa, Hella & Herkku muuten muuttaa tässä kuussa hieman edemmäs Museokadulla. Tällä kertaa hankin kaupasta jo kokeiltuja paellariisiä- ja lientä, kumpikin oli täysosuma. Harmillista, että Museokadun Kaffecentralen on ilmeisesti lopettanut, vaiko muuttanut jonnekin muualle? Se oli niin hyvä paikka poiketa Annan kaupassa käyntiä ennen tai sen jälkeen.

Sitten olikin jo aika mennä päivän ensimmäiseen tapahtumaan Kanavarantaan. Siellä oli tiedossa Viinilinnan avajaiset. Parituntisen iltapäivähetken aikana saimme maistaaksemme monta kiinnostavaa viiniä, tapaamaan ihmisiä näiden viinien takaa, jopa aivan tuottajatasolla ja siinä samalla tapaamaan muita bloggaajia ja maistelemaan pientä purtavaa. Se olikin tarpeen, sillä lounas oli jäänyt väliin. Kiitos Viinilinnalle kutsusta ja mukavan tapahtuman järjestämisestä!

Kanavarannasta suunnistimme pienellä blogaaniporukalla suoraan kirjanjulkistamistilaisuuteen. Jotain maukasta-blogin Mari Moilasen uusin kirja, Syötäviä vietäviä julkaistiin tuona päivänä ja sinnekin olimme saaneet kutsun. En ollut tavannut Maria tätä ennen henkilökohtaisesti, joten senkin vuoksi oli mukava käyttää tilaisuus hyväkseen ja mennä paikalle. Julkkarit pidettiin Kalevankadulla Vin-Vin-baarissa, joka oli uusi tuttavuus minulle. Onnellinen kirjailija otti vieraat vastaan sydämellisesti ja kuohuvalla kilistely senkun jatkui. Oli mukava istahtaa ja jutella tovi tuttujen kanssa, näin ensimmäistä kertaa kaksi tämän vuoden blogaanivauvaakin. Saimme mukaamme kappaleen Marin uutta kirjaa, siihen pitää syventyä enemmän piakkoin. Kiitos Marille kutsusta kirjanjulkistamistilaisuuteen!

Meillä oli pöytävaraus illemmas lempiravintolastamme (siitä oma postaus myöhemmin), mutta sitä ennen ehdimme viipottaa vielä reilun tunnin monessa paikassa. Kävimme Eiringillä ostamassa kahvia ja lisäyksen solar-rivistöömme, nyt meillä on ikioma solar-paavikin! Latvassa kävimme drinkillä, en ollut aiemmin käynyt Latvassa. Pidin GT:n kardemummaisesta mausta, mutta jotain pientä somistusta olisin kaivannut drinkkiin tai edes vähän nätimpää lasia. Ennen kuin oli aika mennä syömään poikkesimme vielä Formverkillä ja Chez Mariuksessa, koska niin nyt vaan pitää tehdä, kun Helsinkiin pääsee. 

Hotellibingossa täysosuma oli tällä  kertaa tullut Katajanokan Best Westernille, tuona perjantaina hotellihuoneet olivat melkoisen kalliita Helsingissä, en olisi halunnut maksaa huoneesta aivan niin paljon. Mutta kiva hotelli se joka tapauksessa on ja sinne kävelimme illallisen jälkeen kauniissa loppukesän illassa.

Ennen kotiinpaluuta teimme aamulla vielä kierrokset Ateneumissa ja HAM:ssa sekä Sanomatalon aulassa. Taas Museokortti tykkäsi. Ateneumissa olevaa Alice Neelin näyttelyä suosittelen todella lämpimästi. Harvoin viitsin lukea taideteosten vierellä olevia tietoiskuja niin tarkkaan, nyt ne olivat niin kiinnostavia. Etenkin näyttelyn loppua kohden pidin Neelin taiteesta yhä enemmän. Näyttely jatkuu 2.10.2016 asti. HAM:n näyttely ei osunut ihan niin tykkäyssuoneen, mutta Sanomatalon valokuvanäyttely kyllä.

Narinkkatorilla oli mahdollisuus juosta cooperin testi, arvatkaa osallistuimmeko vai kävelimmekö todella ripeästi ohi?

Tuo päivä oli suuren syysmyrskyn värittämä, matkalla katselimme jo tien varren puita, että liekö nuo pysyvät pystyssä ja mikähän mahtaa olla kotipihan omenapuun tila. Meille oli ensimmäistä kertaa tulossa omia omenia ja olimme hieman huolissamme olivatko ne kaikki pudonneet maahan. Niin ei ollut onneksi käynyt, kiitos Antin puutukitoimien. Mutta sähköt meiltä olivat poikki ja pysyivätkin poikki melkein vuorokauden. Illan siis katsoimme televisiota pimeässä, ei vaan minä menin nukkumaan jo kahdeksalta, niin voimille se riekkuminen pääkaupungissa oli käynyt!

Iltapala kynttilän valossa

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Kirjahylly muutti - kirjoja kodittomiksi

EDIT 13.2. Kirjat ovat jo saaneet uuden kodin!

Olen pariin kertaan tehnyt keittokirjahyllyn perkuuta ja nyt on taas sellaisen aika. Keittokirjahyllyni muutti makuuhuoneestamme Opiskelijan entiseen huoneeseen. Tällä kertaa annan eteenpäin ruokastailauskirjoja, mikäli kiinnostuneita löytyy. Jos satut asumaan lähdellä, voin toimittaa kirjan/kirjat suoraan sinulle, tai jos asut kauempana lähetän ne postimaksua vastaan, kuten edellisissäkin kirjatempauksissa. Kaikki kirjat ovat englanninkielisiä. 

Miksi sitten haluan luopua näistä kirjoista? En vain ole tullut niin kiinnostuneeksi aiheesta, vaikka oppaat ovatkin monipuolisia ja kiinnostavia. Olen liian laiska opettelemaan enempää ruokastailauksesta ja sen varmasti blogista huomaakin. Mikäli jotakuta toista kiinnostaa aihe enemmän, on vain hyvä, että kirjat saavat uuden kodin. Yksi kirjoista (kuvassa nro 1) käsittelee ruokakirjoittamista ja kuten näkee, sekin on aika koskematon.

1. Dianne Jacob: Will Write For Food

Nicole S. Young: Food Photography 

2. From Snapshots to Great Shots

3. Teri Campbell: Food Photography & Lighting

4. Dolores Custer: Food Styling The Art Of Preparing Food For The Camera

5. Hélène Dujardin: Plate to Pixel Digital Food Photography & Styling

6. Denise Vivaldo: Food Stylist's Handbook

Jos kiinnostut yhdestä tai useammasta kirjasta, laita minulle kommentti tähän postaukseen ja mikäli emme ole ennalta tuttuja, merkitse kommenttisi niin, että voin tavoittaa sinut sähköpostilla osoitetietoa varten. Kirjat nro 4 ja 6 ovat melkoisen painavia, niiden postimaksu lienee aika monta euroa, mutta voin tarvittaessa ottaa sen ensin selville, mikäli suoraan toimitus ei onnistu. Maaliskuun aikana tulen todennäköisesti käymään pääkaupunkiseudulla ja voin toimittaa kirjan tai useampia jonnekin yhteisesti sovittuun paikkaan. Mikäli kävisi niin, että samasta kirjasta olisi useampi kiinnostunut, nopein voittaa. Tarjoukseni on voimassa tästä päivästä viikon ajan, eli päättyy 19.2. klo 14. Jos kirjat menevät sitä ennen, ilmoitan siitä tietysti tähän postaukseen vetämällä kirjan nimen ylle viivan.

EDIT: 13.2. Kaikki kirjat jo menivät hujauksessa, kiitos mielenkiinnosta! Tarjous on päättynyt!

Tämäkin on osa KonMari-projektiani.

Tahmatassun lempilihapullat

Tänään aurinko paistoi oikein koko rahan edestä, töissä sain puhua kuin papupata ja kotiin päästyäni tiesin tehneeni töitä. Lounaskin jäi väliin, joten nyt oli nälkä. Otin Jennin kirjan Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa ja avasin sivulta, jossa oli houkutteleva kuva aasialaisvaikutteisista lihapullista tahmakastikkeessa. 

Minulla oli vähän yli tunti aikaa ennen kuin miesväki saapuisi kotiin ja ajattelin, että ehtisin hyvin. Puoli tuntia myöhemmin jo istuin sohvalla katsomassa Katalonian ympäriajoa Eurosportilta. Todellinen pikaruokaohje!

Ensin laitoin 2 dl riisiä kypsymään keittimeen, tällä kertaa sattui käteeni basmatiriisipussi. Sitten tein lihapullataikinan Jennin neuvoin. Hieman tietysti säveltelin, sillä tuoretta korianteria ei ollut (tosin sitä olikin sitten, kun huomasin luulleeni sitä sileälehtiseksi  persiljaksi). Tein vähän isomman annoksen, kuin Jennin ohjeessa, sillä jauhelihaa oli vähän enemmän saatavilla ja käytettävänä pois.

Aasiaan vivahtavat lihapullat

• 800 g nautajauhelihaa (olisi saanut olla rasvaisempaakin)
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl korppujauhoa
• suolaa ja pippuria
• 4 pientä kevätsipulia
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl seesamiöljyä
• 1 tl jauhettua inkivääriä

Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneen kulhossa sekaisin ja paistoin pienen koepalan, mausteita oli sopivasti. Kuumensin uunin 180 asteeseen ja pyöritin taikinasta vähän golfpalloa pienempiä pullia. Paistoin niitä noin 12-15 minuuttia, kunnes ne olivat kypsiä.

Tahmakastike lihapullille

• 1 dl hoisin-kastiketta
• 0,4 dl riisiviinietikkaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• parin sentin pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna

Koristeluun

• paahdettuja seesaminsiemeniä
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa ja kun lihapullat olivat valmiit, nostelin ne matalaan kasariin ja sekoitin mukaan tahmaisen kastikkeen. Nostin kasarin kannella peitettynä uunin jälkilämpöön. Jennin ohjeen mukaan kastiketta ei mitenkään keitelty tai edes kuumennettu, mutta minun oli tarpeen pitää ruokaa lämpimänä. Tunti oli ihan liikaa tämän ruoan valmistamiseen, kerrankin saa "valittaa" tällaista! Kun riisi oli kypsää, perhe kotona ja salaatti valmis, ripottelin vielä kuumien lihapullien päälle kevyesti paahdettuja seesaminsiemiä ja vähän silputtua kevätsipulia. 

Nämä tahmakastikkeessa pyöritellyt lihapullat olivat aivan erinomaisia, pehmeitä ja maukkaita. Pitkästä aikaa osui kohdalle aidosti nopea, helppo ja hyvä uusi ruokaohje! Ainoa mikä harmitti oli se, etten sittenkin tehnyt vielä isompaa satsia.

Sain kirjan arvostelukappaleena

Two slim ladies - keittokirjoja blogaaneilta

Ensimmäistä kertaa tämä blogaani on saanut arvostelukappaleita keittokirjoista, kiitos Jenni ja Kira! Sain kirjani muutamia päiviä sitten ja ensimmäiset päivät tuijottelin vain niiden kansia. Kummastakin kirjasta oli juuri niin paljon juttuja tutuissa ja vieraammissa blogeissa, etten halunnut vielä sekoittaa ajatuksiani. 

Otin ensin työpaikalle mukaani Jenni Häyrisen kirjan Katukeittiö Parempaa roskaruokaa. Tauolla syödessäni vähemmän inspiroivia eväitäni (näkkileipää ja pikakaakaota) aloin selata kirjaa. Tykästyin heti kirjan kuviin ja virtuaalikäänsin sivujen kulmia kiinnostavien ohjeiden merkiksi. Kirjan esipuhe oli hauska lukea, aina hauskempi kun on tavannut ihmisen kirjan takana. Ohjeet on jaoteltu sopiviin kokonaisuuksiin ja erillisistä ruokalajeista saa kokonaisia aterioita nappaamalla oheita eri puolilta kirjaa. Ohjeet ovat lyhyitä ja loogisia, kokeneempi ei niitä tarvitse ja noviisimman arvelen saavan sen tiedon, minkä tarvitseekin, ohjeissa ei liikoja kikkailla. Myöskin ainesosaluettelot ovat maltillisen mittaisia.

En ole vielä ehtinyt kokata kirjan mukaan, mutta luulen sen toimivan ainakin minunlaiselleni kotikokille hyvänä ideapankkina. Sitä selatessa muistuu mieleen, että ai, tätähän ei ole tehty aikoihin, tai tuohan sopii tämän kanssa, tai tuota en ole hoksannutkaan kokeilla. Ensimmäisenä arvelen kokeilevani aasialaisia lihapullia tahmakastikkeella. Jennin ensimmäinen keittokirja ei mene makuuhuoneen keittokirjahyllyyni pölyttymään, vaan suoraan keittiöön ja kokeiluun!

Eilen otin työpaikalle taukolukemiseksi Kira Åkerström-Kekkosen kirjan Auringon maku. Kiran tuntee jokainen ruokaintoilija viime vuoden Masterchef-voittajana ja Truly Kira-blogin kirjoittajana. En ole tavannut häntä, vaikka kuuluimmekin Blogirinkiin jonkun aikaa yhtä aikaa. Oli oikein mukava saada hänenkin uunituore kirjansa pian julkaisun jälkeen. Auringon maku on kyllä nimensä veroinen, valoisa ja kuulas kirja, jonka lukee yhdeltä istumalta (mikäli tauko on tarpeeksi pitkä). En heti ymmärtänyt, ettei alkupuhe ole hänen kirjoittamansa, ennen kuin älysin kirjan Hanko-teeman.

Kirjan ruokaohjeet ovat lyhyitä nekin, mutta selvästi useampi niistä minulle ideoiltaan uusia ja teknisempiä. Ihastuin heti mansikka-raparperivispipuuroon ja inkiväärikermaan ja sitä aionkin ensimmäiseksi tehdä heti sunnuntaina, kun olen taas omassa keittiössäni kokkauspuuhissa. Kiran kirjan kuvat ovat ihanan kesäisiä ja tunnelmallisia ja varsinaiset ruokakuvat informatiivisia, kuten hyvän ruokakuvan tulee ollakin. Opin myös uuden ruokasanan, serbetti. Nyt tiedän mitä se tarkoittaa.

Toivotan kummallekin kirjalle ja niiden kirjoittajalle, kanssablogaanille menestystä! Ei se ainakaan kirjojen viimeistellystä ulkonäöstä ole kiinni. Aivan erilaiseen ruokaan painottuen niille löytynee lukijansa, vaikka minun hyllyyni ne kokeilujen jälkeen varmasti sopivat vierekkäin.

kirjat saatu arvostelukappaleina

Kun ei ehdi kokata, kirjat ja DVD:t hätiin!

tämmönen tästä kuvasta nyt tuli!

Koska olen vielä kokematon kuvaaja, olen etsinyt vinkkejä ruokakuvaamiseen netistä ja oppinutkin ainakin jotain. Tämä pimeä vuodenaika ei vain ole otollinen aika opetella.  Ehkä asia pitäisikin ottaakin juuri päinvastoin, nythän on hyvä kokeilla, mitä saa vähäisen valon aikaan aikaan. Jostain sain vinkin kirjasta FOOD STYLING ja sitäpä sitten tilaamaan, Amazon auttoi ja posti toi kirjan kolmessa päivässä. Kirja on kai food styling-ammattilaisuutta suunnitteleville tarkoitettu, mutta meikäläinenkin saa siitä paljon irti, kun tarkkaan lukee. Olen vasta selailuvaiheessa ja kirja on jo nostanut monta nolostuksen punaa poskille, sillä olen varmaan tehnyt jo ainakin kaksi kolmasosaa kirjassa mainituista aloittelijan virheistä. Mutta niistähän sitä opitaan, virheistä. Jos kirjasta jotain negatiivista hakemalla hakee, niin sen melko suuri paino, ei sovellu illan viimeiseksi luettavaksi, jollei ole valmis ottamaan riskiä mustasta silmästä, kun kirja kaatuu päälle. Voin suositella tätä kirjaa kyllä jokaiselle, joka on kiinnostunut siitä mahdollisuudesta, että saisi aikaan kelpo valokuvan keittiönsä tuotteista!

Tänään en kokkaa ollenkaan, mutta eihän sitä nyt voi kokonaan pitää keittiöaiheista vapaata. Olen jokseenkin hurahtanut ruokaohjemiin, joista olen kirjoittanut aiemminkin. Pidän erityisesti brittiläisistä ruokaohjelmista. Muutaman vuoden pidin etäisyyttä Jamie Oliveriin (hän ei siitä varmaan ollut moksiskaan), sillä tunsin ainakin henkistä huimausta ohjelmien kuvaustavan vuoksi. Nyttemmin Jamie on "päässyt suosiooni" uudelleen (ei hän varmaan siitäkään perusta sen enempää). Olen katsonut viime aikoina hänen uudempia sarjojaan ja hänen nykyinen tyylinsä olla kameran edessä miellyttää minua paljon enemmän. Aina hän on mielestäni tehnyt innostavaa ruokaa, myös hänen yhteiskunnalliset hankkeensa ruoan ympärillä ovat olleet kiinnostavia seurata. Nyt hankin Jamien kirjan pitkästä aikaa, Jamie´s Great Britain, sillä olen haikaillut jo pitkään vähän suuremmasta brittikeittiösukelluksesta, kunhan vain aika riittäisi. TV-sarjoista katsomista odottaa Jamie Amerikassa, tilasin sen Tsekistä, sillä on hauska nimi: Jamieho Amerika. Onneksi olen jo tottunut Jamien aksenttiin ja sanastoon, joten englanninkielisen tekstityksen puuttuminen ei haittaa.

ja tästä tämmönen