Hauska alkuruoka – retiisit lakudipillä

Sillä Sipulissa oli tehty Glorian ruoka & viinilehden ohjeen mukaisia dippiretiisejä. Minä en ole kyseistä lehteä nähnyt, mutta ihastuin jo blogaaniystävän kuviin. Ostimme Tallinnasta ruokakaupasta pitkulaisia retiisejä ja tänään kokeilimme ohjetta iltapalan alkuun. Ikävä kyllä retiisiemme naatit ehtivät hieman ikääntyä, joten kuvissa ne näyttävät siltä mitä olivatkin, hieman lötkähtäneitä, mutta retiiseille ei ollut käynyt kuinkaan. Tein vähän eri tavoin kuin Sillä Sipulissa, sillä halusin kokeilla Lakridsin lakujauhetta, jonka olemme ostaneet aikoja sitten, muttemme ole tulleet käyttäneeksi. Muutenkin tein vähän kuten tykkäsin.

Retiisejä ja lakudippiä kahdelle

• 8 pitkulaista retiisiä
• 2 dl turkkilaista jogurttia
• 2 tl lakritsijauhetta
• 2 tl sitruunamehua
• pyöräytys pippurimyllystä ja toinen suolamyllystä
• 8 saksanpähkinää murusina

Retiisejä voi olla enemmänkin, mutta annosastiaan ei kannata tunkea juuri neljää enempää. Jos naatit ovat hieman nahistuneita, niitä voi virvoittaa pitämällä niitä kylmässä vedessä tunnin pari. Meidän retiisiemme naatit olivat tosin jo melkein senkin avun ulottumattomissa. 

Sekoitin jogurttiin lakritsijauheen, maistelin hieman ja lisäsin ensimmäisen teelusikallisen jälkeen vielä toisenkin. Maustoin lakujogurttia vielä suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Lusikoin dipin kahteen lasiin ja ripotin päälle pähkinämurua ja tökkäsin neljä retiisiä kumpaakin lasiin. Pidimme kovasti mietojen retiisien rapsakasta suutuntumasta ja dipissä oli mainio lakritsin maku. Pähkinämuru antoi kivaa pureskeltavaa ja loput dipit lusikoimme sellaisenaan, kun retiisit oli jo syöty. Pitää kokeilla vielä napakkanaattisemmillakin retiiseillä. 

Rakkaudella äidiltä – hillapehmiö

Saan toisinaan äidiltäni Lapin kultaa, sitä minulle annettiin jo alaikäisenä. Eikä tässä ole kyse mistään laittomuudesta, vaan Lapin kullalla tarkoitan tietysti hillaa, tuota ihanaa kullankeltaisesta marjaa. En ole koskaan oppinut sanomaan marjaa lakaksi, saati sitten suomuuraimeksi. Hilla on hilla. Hillassa on se hyvä puoli, että se säilyy hyvin pakastettuna, mutta rajansa kaikella. Löysin aamulla pakastimesta äidin käsialalla merkityn hillapurkin ja siinä oli päiväys vuodelta 2016. Käytin purkillisen aamiaissmoothieen, jossa ei ainesosien määrällä mässäillä. Terveellisyydestäkin saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta tulipa käytetyksi marjat pois.

Hillapehmiö

• 0,5 l pakasterasia hilloja
• 2 rkl hunajaa
• 0,5 l turkkilaista jogurttia

Käytin purkkia sen verran mikrossa, että sisällön tohti laittaa blenderiin, säälin kaunista Kitchen Aidiani sen verran, etten laita sinne aivan jääkalikoita mielelläni. Blenderi murskasi marjat niin hyvin kuin pystyi, mutta kaikkihan me tiedämme nuo hillojen siemenet ja kuorikin tahtoo jäädä nähtäviksi hituleiksi. Puristin massan tiheän siivilän läpi niin, että siivilään jäivät kuorien palat ja murskautuneet siemenet. Sileää hillapyrettä tuli tästä määrästä noin 1,5 dl.

Huuhtelin blenderin kannun ja kaavin pyreen takaisin kannuun. Lisäsin sinne ensin lusikallisen hunajaa ja jogurtin. Blenderoin smoothien tasaiseksi ja maistelin hieman. Juoma tarvitsi lisää makeutta, joten lisäsin toisen lusikallisen hunajaa. Sen kanssa smoothiesta tuli sopivan makeaa. Tämän juoman tarjoan yövuorosta saapuvalle, aamiainen on muutenkin melkein valmis. <3

Pölyiset smoothiet musti- ja mansikoista

Zombieviikko, ihanaa! Tulin kotiin töistä kello 08.27 ja siitä asti talossa on raikunut roscacountry. Tein itselleni aamiaiseksi smoothieta. Oli ostanut hieman marjoja viime viikolla ja ne olivat kuin olivatkin vielä kunnossa ja kai ne olisivat jokatapauksessa zombielle välttäneet, ei se ole itsekään järin tuore. Keräsin myös purkinpohjia erilaisia maitotuotteita ja tein kahta eri makua. Ei tässä ole yhtään mitään uutta, eikä varsinkaan ihmeellistä, mutta ettehän zombielta enempää vaatisikaan?

Smoothiet marjoista ja pölystä

• 250 g mansikoita
• 250 g pensasmustikoita
• 2 rkl hunajaa
• 250 g rahkaa
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 3 dl kefiiriä
• vadelmapölyä

Tein ensin mansikkasmoothien, ettei tarvitsisi pestä blenderin kannua välillä, laiska mikä laiska. Leikkasin kannat pois mansikoista ja tiputtelin ne blenderin kannuun. Otin suuren lusikallisen hyvää humppahunajata ja sekoitin sen mansikoiden kanssa tasaiseksi massaksi. Minun piti laittaa mukaan kaljun appelsiinin mehua (en muista enää mistä tuo valkoiseksi kuorittu appelsiini on pöydän laidalle joutunut, mitä kummaa tein siitä?), mutten näköjään muistanut. Sitten lisäsin mukaan rahkaa, jogurttia ja kefiiriä niin, että juomaa tuli pieni 2,5 dl pullollinen ja iso juomalasillinen, yhteensä puolisen litraa. Kaadoin ensin pullon täyteen tulevan yövuoron evääksi ja loput juomalasiin. Kumpaankin ripotin teesihdillä kauniinväristä vadelmapölyä. Siinä on hieno tiivistynyt vadelman maku. 

Mustikkasmoothien tein samalla tavalla, mutta pensasmustikoista ei tarvi mitään kantoja poistella, kunhan kippasin rasiasta kannuun. Perään hunajat ja maitotuotteet ja virta päälle. Mustikkasmoothiesta tuli kauniin väristä siitäkin ja maku oli intensiivisempi kuin uskalsin pensasmustikoilta odottaa. Tätäkin laitoin eväspulloon ja osan join aamupalanani ennen pieniä torkkuja. 

Nyt kello on vähän yli 12, viimeinen koneellinen pyykkiä on menossa, country raikaa edelleen ja olen yli-iloisella päällä. Minulle lisää yövuoroja! Tavallisesti piinaan lukijoitani countryvideoilla vain CampaCaminon puolella, mutta nyt se on vaikeasti määriteltävällä tauolla, joten kiusaan teitä. Olen joskus kertonut ehkä, että pidän countryn lisäksi  myös a cappella-musiikista. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää tuloksena on jotain hienoa. Löysin vastikään Home Free-nimisen lauluyhteen, joka enimmäkseen tekee versioita countryhiteistä ja ne ovat aivan timanttia. Tämänhetkinen suosikkikappaleeni on nimeltään Blue Ain't Your Color, sen alkuperäisversiokin on kävelymusiikkilistallani, joskaan sen videota ei voi katsoa Keith Urbanin hiusten tähden. Voisikohan Nicole passittaa äijänsä parturiin? Mutta Home Free ei tarvitse tyylineuvoja, oletteko samaa mieltä?

Suosittelen lämpimästi – epätrendikkään ruokablogin paahdettuja mansikoita

Miten joku voi tuoksua näin hyvältä?

Joskus on vain ihan välttämätöntä kokeilla ruokaohjetta heti, ei huomenna, ei ensi viikolla, vaan heti. Sellainen tuli tänään vastaan epätrendikkäässä ruokablogissa, jossa oli tehty paahdettuja mansikoita. Olin melkein varma, että kuvasta huokui tuoksukin suoraan sieraimiini. Minulla oli kaikkia aineksiakin, joten eipä ollut syytä aikailla.

Paahdetut mansikat 

• 500 g mansikoita
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 2 tl balsamicoa
• ripaus pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita leivinpaperi uunipellille. Ota mansikoista kannat pois ja leikkaa mansikat puolikkaiksi. Mittaa kulhoon vaahterasiirappi ja balsamico ja sekoita. Kumoa halkaistut mansikat kulhoon ja sekoittele nuolijalla tai käsin niin, että kaikki puolikkaat ovat kastikkeessa. Nuuhkaise. Ihastu. Kumoa mansikat pellille paperin päälle ja levittele leikkuupinta alaspäin tasaisesti. Ripauta päälle hieman pippuria. Paahda uunissa noin 10-15 minuuttia. Nostele mansikat lastalla kulhoon tai laakealle lautaselle, varo rikkomasta leivinpaperia. Nosta paperi neljästä kulmastaan suppuun ja pistä siihen reikä kulhon päällä, näin saat kaiken kastikkeen talteen.

Sekoita kreikkalaiseen tai turkkilaiseen jogurttiin hieman vaniljatahnaa ja annostele mansikoita jogurtin päälle. Ihastu lisää. Tämä sopii niin jälkiruoaksi kuin aamiaisellekin ja mansikat sellaisenaan lettujen tai vohveleiden päälle. Voisinpa nähdä itseni illalla silkkiaamutakissa lusikoimasta mansikkahilloa purkista avoimen jääkaapin äärelläkin. Tai no ehkä en sentään.

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti

Vuosi sitten söimme Ranska-haasteen aikana tosi mukavaa jogurttista kesäkurpitsasalaattia. Tänä vuonna kokeilimme samankaltaista salaattia kurkusta. Ohje on täältä. Taidan pitää vielä enemmän tästä versiosta. 

Jogurttinen minttu-kurkkusalaatti kahdelle

• 1 kurkku
• 3 rkl turkkilaista jogurttia
• minttua
• 1 tl punaviinietikkaa
• suolaa pippuria
• 1 pulska retiisi

Kuori kurkusta kuoren osittain pitkittäisinä raitoina niin, että viipaleisiin tulee kiva koristereuna. Leikkaa kurkku parin kolme millin kiekoiksi. Sekoita kulhossa palasiin hieman suolaa ja jätä maustumaan hetkeksi. Kääri mintunlehdet rullalle ja leikkaa sitten rullasta poikittain ohuita suikaleita, näin saa kivoja ohuita rihmoja. Sekoita jogurtti, etikka ja minttu kastikkeeksi ja yhdistä kurkkupaloihin. Mausta vielä suolalla, mikäli tarvitsee ja pippurilla. Ripottele päälle hieman minttua ja ohuita retiisiviipaleita. Mandoliinilla saa oikein ohuita viipaleita, samoin tryffelihöylällä. Söimme salaattia rakuunakanan ja pastan kanssa.

Tour de Francen 11. etappi oli jälleen niin tasamaan lättyetappi kuin voi olla. Pituutta sillä oli 203,5 km. Herranen aika mikä loppu taas etapilla, Marcel Kittel otti viidennen etappivoittonsa, vaikka näytti vielä aivan hetki aikaisemmin, ettei mitään mahdollisuuksia. Hän on ihan supermies tämän vuoden Tourissa! Chris Froome johtaa kokonaiskilpailua. 

Yövuoron jälkeen

Mitä järkevä ihminen tekee tultuaan kotiin yövuorosta hiljaiseen taloon? Syö vähän aamiaista, pesee hampaat, pukee päälle pyjaman ja menee nukkumaan. Selkeästi nyt ei puhuta minusta, ei suinkaan. En vain malta mennä nukkumaan yövuoron jälkeen ennen kuin joskus iltapäivällä tai alkuillasta ennen seuraavaa yövuoroa. Sohvalla on mukava ottaa iltapäiväkoomat, mutta niistä ei ole kovin kiva herätä.

Näin Liemessä-blogissa houkuttelevan näköisen kirsikkasmoothien joku päivä sitten ja muistin nyt, että minullahan on muutama kirsikka. Samassa lokerossa oli muutama mansikkakin elävien kirjoissa. Halusin hieman smoothieta ennen kuin en menisi nukkumaan! 

Marjainen smoothie jääkaapin aarteista

• kymmenkunta kirsikkaa
• saman verran mansikoita
• pieni rasiallinen pensasmustikoita
• iso loraus hunajaa
• noin 2 dl kefiiriä 
• noin 4 dl turkkilaista jogurttia

Kefiiripurkissa oli enää vain vähän, jogurttipurkissa vähän enemmän, käytin purkit loppuun, piimää meillä ei ollutkaan, joten sitä en voinut Jennin ohjeesta apinoida. Postin kirsikoista kivet ja mansikoista kannat. Kumosin marjat tehosekoittimen kannuun ja lurittelin päälle kunnolla hunajaa. Surruutin ensin marjoja hetkisen ja lisäsin sitten mukaan kefiiripurkin ja jogurtin loput. Annoin tehosekoittimen tehdä hommansa. Pudottelin puolet mustikoista isosuisen lasipullon pohjalle ja kaadoin sitten päälle smoothien. Lopuksi vielä lisäsin sattumiksi loput mustikat. Olipa hyvää ja raikasta, ei olisi haitannut vaikka olisin laittanut hunajaa vielä vähän enemmänkin. 

Mansikkamoussea ja ilokaasua

Mansikkamousse

• 200 g sokeroitua pakastemansikkaa
• 200 g rahkaa
• 0,5 dl kermaa
• 0,5 dl maustamatonta jogurttia
• 1 kaasupatruuna (ei siis kolme)

Soseutin jäisenkohmean mansikkapurkillisen (viipaloitua ja kevyesti sokeroitua kotimaista mansikkaa) blenderissä ja mittasin siitä 200 g kulhoon. Loput kaadoin kastikkeeksi pikkuisiin kannuihin.

Tästäkin näkee, että kastikkeen seassa on mansikan siemeniä

Mittasin mukaan kulhoon rahkan, kerman ja jogurtin. Alkuperäinen ohjeeni on iSi Cream Whip-sivuston reseptipankista. Siinä oli käytetty makeutusaineena steviaa, mistä minä en ole ollenkaan kiinnostunut ja mansikkani oli jo valmiiksi sokeroitua. Sekoitin kaikki ainekset vispilässä tasaiseksi ja siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi kannuun. Seosta tuli juuri nafti puoli litraa, mikä on sifonini maksimitäyttö. 

Kaadoin seoksen pulloon ja olin laittavinani kaikki oikein, ison tähtisuuttimenkin laitoin, mutta unohdin tiivisteen pullon kannesta ja niinpä sain, en vain kerran, vaan kaksi kertaa patruunan sisällön pölähtämään pihalle. Argh! Kolmannella kerralla tiivisteen kanssa kaasu meni sinne minne pitikin. Otin tyhjän patruunan pois, laitoin metallitulpan tilalle ja ravistin ulkopinnaltaan hyvin kylmäksi tullutta pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Laitoin pullon kyljelleen jääkaappiin odottamaan jälkkäriaikaa.

Sitten kun oli aika syödä tätä herkkua, alkoivat ongelmat. Olin rikkonut blenderissä mansikan siemenet teräviksi, eikä tiheinkään siiviläni pitänyt poissa kaikki hitusia. Niinpä ne tukkivat sifonin niin, ettei vaahtoa tullut nätisti pullosta ulos, vaan vaivaisina pikkunökösinä. Sain niitä kuitenkin pullosta pois annoksen verran kummallekin. Laitoin päälle hieman mansikkakastiketta ja aikoja sitten ostamaani lehtikultaa. Olipa sekin vekkulia ainetta, tarttui jokapaikkaan! Siinäkin on varmaan niksinsä, sellaiset joita minä en vielä tiedä. Saa kertoa miten sitä käsitellään.

Mansikkamousse maistui mahtavalta, mutta jäi harmittamaan se, että tein virheen tekniikassa. Ensikerralla puristan mansikat pehmeän muovisiivilän läpi blenderin sijaan, jolloin siemenet jäävät kokonaisina siivilään, eivätkä mene tukkimaan sifonin suutinta.

Hyvä tehdä nämä patruunamokat ja muut möhlingit silloin, kun ei ole ruokavieraita. Ensi kerralla osaan toivottavasti paremmin! Koska mousse ei suostunut tulemaan pullosta ulos rivakasti, arvasimme siellä olevan melkoisesti vielä painetta. Antti kävi ulkona avaamassa pullon sadetakkiin sonnustautuneena. Oli kuulema jokseenkin nopea ulostulo, kun hän avasi kannen. Ei enää näin! Puhdistin kannen suuttimen mukana tulleella harjalla, ettei sinne jää mitään tukkeeksi ja kokeilen lähipäivinä uudelleen paremmalla järjellä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään sekä onnistuneet, että pieleenmenneet kokeilut ilokaasun maailmassa. 

Superraikas kesäkurpitsasalaatti

Hyi millaista ajamista näimme Tour de Francen kahdeksannella etapilla. Chris Froome ajoi alhaalla putken päällä alamäkeen järkyttävää vauhtia. Olemme nähneet tätä uutta tyyliä tämän vuoden kisoissa muitten toimesta, mutta myös pitkä Froome änkesi nyt itsensä rungon päälle kummalliseen asentoon ja polki täysillä. Hänen äitinsä ja vaimonsa eivät varmasti tykkää, sen voin vannoa. Ei näkynyt jälkeäkään varovaisesta Froomesta tässä laskussa. Hän nousi kokonaiskilpailun johtoon etappivoiton lisäksi. 

Päivällisellä meillä oli ranskalaista kesäkurpitsasalaattia, johon ihastuimme oikein kunnolla. Ohjeen löysin siihen täältä. Pienensin alkuperäisohjeen puoleen, koska meitä oli päivällisellä vain me kaksi. 

Minttuinen kesäkurpitsasalaatti

• 1 keskikokoinen vihreä kesäkurpitsa
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• nippu tuoretta minttua
• 1 valkosipulinkynsi
• limetin mehua (oma lisäykseni)
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja ruohosipulia

Leikkasin mandoliinilla kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi suikaleiksi. Sekoitin kastikkeen jogurtista, minttusilpusta, valkosipulisilpusta ja limetin mehusta. Maustoin kastikkeen vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin kastikkeen kesäkurpitsasuikaleisiin ja laitoin salaatin jääkaappiin jäähtymään. Tarjoilun alla ripottelin päälle vielä tuoretta timjamia ja ruohosipulia. Tämä oli todella raikas salaatti, minttua olisi voinut olla vieläkin enemmän. Pääruokana meillä oli naudanlihamakkaroita omena-sipulikastikkeella ja paahdettuja perunoita. 

Jälkiruokana oli espresson kanssa Tallinnan tuliaisia, suloisia pikkuisia macaroneja. Ensimmäistä kertaa ne olivat minusta hyvänmakuisia!

Uunista iltapalaa

Sommittelin tälle illalle pientä syötävää kaappien aarteista uunin kautta. Kun Kammenpyörittäjä pääsi töistä, oli vuoka juuri otettu pois uunista ja kaksi illan Simpson-jaksoa meni mukavasti mutustellen. Otin alkuvinkkiä tähän perunaiseen iltapalaan täältä. Sitten vähän soveltelin.

Perunavuoka

• 8 pienehköä perunaa
• 1 savustettu makkara (chorizo olisi sopinut oikein hyvin myös)
• 8 ruusukaalia
• 1 punasipuli
• voita
• oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• oksa tuoretta rosmariinia ja timjamia (meillä ei nyt ollut timjamia)
• tikkuaskin kokoinen pala gruyère-juustoa raastettuna

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele uuninkestävä vuoka huolellisesti voilla. Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi, samoin sipuli, ruusukaali ja makkara. Kerää perunat kulhoon ja purista viipaleiden päälle sitruunamehu. Kaada mukaan loraus oliiviöljyä ja ripota suolaa ja pippuria. Sekoittele hyvin. 

Asettele perunaviipaleet vuokaan ensin reunoille rinkulan muotoon ja sommittele keskelle pienempiä viipaleita täyttämään tyhjä kohta. Puikkaa perunaviipaleiden väleihin sipuliviipaleita, samoin makkarapaloja ja ruusukaalisuikaleita suunnilleen tasaisesti. Kierrä vielä pinnalle pippuria myllystä ja ripota päälle muutama voinokare ja rosmariinia. Minä laitoin rosmariinin aivan kokonaisena oksana. 

Paista vuokaa uunissa noin 55 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista vielä noin vartti. Tarjoa kuumana jääkaappikylmän labnehin kanssa.

Pieni annos labnehia

• 2,5 dl turkkilaista jogurttia valutettuna
• suolaa ja pippuria
• pul piber-mausteseosta
• oliiviöljyä
• tuoretta basilikaa

Valuta jogurttia niin kauan kuin sinulla on aikaa, minulla oli noin 5 tuntia. Jos aiot leipoa piakkoin, säästä valunut hera vaikkapa sämpylätaikinaan. Sekoita tiivistynyt jogurtti kulhossa rivakasti ja mausta suolalla aika runsaskätisesti. Kaavi jogurtti tarjoiluastiaan ja tasoittele pinta mielesi mukaan. Valuta pinnalle hieman oikein hyvälaatuista oliiviöljyä, ripauta vielä suolaa, pippuria ja pul piberiä. Lopuksi koristele basilikalla. Säilytä jääkaapissa tarjoiluhetkeen asti. 

Hangop Hollannista

Tour de Francen toinen etappi ajettiin vielä kokonaan Hollannissa. Siksi tämän päivän jälkiruoka on hollantilaista perää. Sen nimi on hangop, joka kuulostaa mielestäni krapularuoalta, ehkä se menisi sellaisenakin. Ohjeen tähän helppoon jälkiruokaan otin KAYOTICKITCHEN-blogista. Hedelmälisäkkeen sommittelin omavaltaisesti, sillä olimme jo syöneet kaikki perjantaina ostamani marjat. Postauksen loppu spoilaa etapin, varoitan luimupupua, jollet ole vielä ehtinyt katsoa lähetystä!

Hangop neljälle

• 500 g turkkilaista jogurttia
• 2 dl kuohukermaa
• 3 rkl erikoishienoa sokeria
• 1 vaniljatangon siemenet 
• 3 nektariinia
• 2 rkl voita
• 2 rkl muscovado- tai fariinisokeria
• kuorittuja manteleita

Laita jogurtti valumaan siivilään talouspaperin tai juustokankaan läpi. Ota hera talteen, jos aiot leipoa sämpylöitä tai leipää viimeistään huomenna. Anna jogurtin valua ainakin neljä tuntia jääkaapissa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta se samalla sokerilla. Lisää mukaan vaniljatangon sisältä raaputetut siemenet. Yhdistä valutettu jogurtti maustettuun kermavaahtoon. 

Leikkaa nektariinit viipaleiksi kiven ympäriltä. Sulata voi (sattumalta meillä oli hollantilaista voita) pannulla ja lisää sille muscovado- tai fariinisokeri. Sekoittele sen verran, että sokeri liukenee sulaan voihin. Lisää nektariiniviipaleet pannulle ja paistele niitä muutama minuutti, niin että ne karamellisoituvat. Tarjoile hangop lämpimän hedelmäpaistoksen, pannunpohjalle muodostuneen siirapin ja manteleiden kanssa. Söimme päivällistä tänään kahdestaan Opiskelijan kanssa, pidimme kumpikin tästä mukavasta kylmän ja kuuman yhdistelmäjälkkäristä. Paahdetut mantelilastut olisivat olleet ehkä parempia tähän, mutta minulla oli vain kokonaisia manteleita.

Tour de Francen toinen etappi ajettiin 166 km mittaisena eiliseltä tutusta Utrechtin kaupungista Zélandeen ja oli niin tasainen profiililtaan kuin mahdollista. Eilinen aika-ajovoittaja Rohan Dennis lähti matkaan tietysti keltaisessa paidassa. Etapin aikana ehti sataa ja etenkin tuulla, mutta sää kirkastui etapin lopulla. Viimeisen kilometrin merkkikaari oli jouduttu laskemaan alas kovan tuulen vuoksi. Mark Cavendish aloitti loppukirin liian aikaisin ja jäi lopulta neljänneksi. Voittoon puski Andre Gorilla Greipel, toiseksi Peter Sagan ja kolmanneksi ennen Markia vielä Fabian Cancellara saaden huomisen etapin asukseen keltaisen paidan. Lempisuosikkini Alberto Contador on kymmenentenä minuutin kärjen takana. EDIT:olin lukenut huonosti tulosluetteloa, Alberto on sijalla 14.

Nigellissima apuun! Jogurtti-vaniljakakku

Tänään on aika kortilla, mutta päivän Italia-osuus tuli jo uunista ulos. Selailin foodgawkeria ja silmiini osui jogurttikakku, jonka ohjeen mainittiin olevan Nigella Lawsonin kirjasta. Kipitin heti kirjahyllylleni ja siellähän samainen opus olikin ja sain ohjeen grammoin, desein ja celciuksin ilmaistuna. 

Italialainen jogurtti-vaniljakakku

• 150 g maustamatonta jogurttia
• 1,5 dl mietomakuista öljyä (käytin auringonkukkaöljyä)
• nokare voita vuoan voiteluun
• 3 kananmunaa
• 250 g sokeria
• 2 rkl vaniljauutetta
• puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
• 175 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 75 g maissitärkkelystä
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Nigella käytti savariinivuokaa, minulla oli tavallinen piirakkavuoka. 

Erottele valkuaiset omaan kulhoonsa ja keltuaiset toiseen, isompaan kulhoon, jossa taikina sekoitetaan loppuun. Mittaa muut ainekset valmiiksi. 

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja jätä odottamaan. Kaada jogurtti ja sokeri keltuaisten päälle ja vatkaa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää öljy mukaan seokseen koko ajan vatkaten ja seuraavaksi vaniljauute ja sitruunankuoriraaste, vehnäjauhot ja maissitärkkelys. Viimeiseksi kääntele nuolijalla valkuaisvaahto mukaan taikinaan muutamassa erässä. 

Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista noin 35-40 minuuttia, kunnes kokeilutikku on puhdas koepistoksen jälkeen. Anna kakun jäähtyä ja koristele se sitten tomusokerilla. Sopii hyvin teen tai espresson kaveriksi.

Tämänpäiväiseen Giro d'Italian etappiin en taida päästä kiinni ennen kuin huomenna, sillä olen tänään myöhään töissä. Olen päässyt jo yli sen pettymyksen, ettei Nairo Quintana ole mukana, eikä oikein niitä kirimiehiäkään, jotka ovat suosikkejani. Toisaalta se lupaa sitten hyvää Tour de Francen suhteen, sillä moni tuntuu tähtäävän sinne jättäen Giron väliin. Italian maisemat ovat jo ihanan kesäiset, mutta luultavasti vuorietapeilla vielä kärsitään vilua ja nälkää. Nuo Giron viralliset nettisivut ovat mielestäni muuten todella hankalat käyttää, vaikka niissä englantia jo onkin ihan auttavasti. Mutta logiikka on niin kimurantti, että haluamani tiedon löytämiseen menee aikaa. Steephill on usein nopeampi ja toisinaan luotettavampikin.

Jos se olis helppoa, se ei olis vaikeaa

vähän kesken vielä

Jotkut asiat eivät ota onnistuakseen. Yleensä ne ovat niitä helppoina pidettyjä juttuja, niitä "lapsikin sen osaa"-tason hommia. Minusta on muuten tylsää, kun noin sanotaan. Jokainen vanhempi tietää, että melko pian lapsen elämässä tulee hetki, jolloin hän todellakin osaa ja vanhemmat katsovat vierestä, että ai, osaako hän jo tuonkin. Seuraavaksi jo pyydämmekin, että hei voisitko neuvoa, miten se ohjelma ladataan tai oliko se niin, että...

Kuten huomaatte, elän äitiydessä luopumisen vaihetta. Enää sydänalani ei väpätä, raskin jopa pestä esikoisen vaatteet pyykkikorista, vaikka harkitsin kyllä hetken olisiko kotoisampaa, jos jättäisin sinne edes sukkaparin. Tuoreempi painos saa kyllä huomiota ainakin tarpeeksi, pyörin ja häärin hänen ympärillään ja kyselen, tahtoisiko hän jotain. Tähän asti huumori on riittänyt, eikä hän ole sanonut kuin kerran, että joo, olla vaikka rauhassa vähän aikaa. Tänä aamuna hän kyllä kysyi, että koska se velipoika tuleekaan ekalle lomalle. Jakamaan äidin huomiota kai. 

Minun oli tarkoitus puhua keitetystä kermasta, panna cottasta. Tai pannacottasta, miten vain tahdotte, en tiedä kumpi muoto on oikea, tasaväkisesti niitä kumpaakin näkee. Panna cotta ei oikein ole ottanut onnistuakseen minulta. Ensimmäisellä kerralla lopputulos maistui ihan hyvältä, muttei lähtenyt astiasta, mutta nyt tiedän astioiden olleen aivan vääränlaiset kumoamista ajatellen. Toisella ja kolmannella kerralla kokeilin suklaista panna cottaa. Näistä ensimmäinen otos oli liian löysää ja toinen aivan sikamaisen tanakkaa. Liivate ei ole minun kaverilistoillani. En seuraa sitä Twitterissä. 

Televisio-ohjelmista suosikkini, Masterchef Australia toimii minulle usein opetusohjelmana. Tässä männäviikolla Matt Moran teki master classissa jogurttista panna cottaa ja sehän näytti olevan niin helppoa, että nauratti. Yksi kilpailijoista teki samanlaisen jälkiruoan luovuustestissä ja epäonnistui pahoin. Tämänhän minä en antanut itseäni lannistaa. Tein ulkomuistista sunnuntaina panna cottaa, puolitin ohjeen. On todella viisasta kokeilla muistin varassa jotain, missä on ohjeidenkin kanssa epäonnistunut tähän mennessä. 

• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl kreikkalaista jogurttia
• 42,5 g (heh) sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2 liivatelehteä

Laitoin liivatelehdet kylmään veteen lötkistymään siksi aikaa, että muut aineet kuumenivat kattilassa lähelle kiehumispistettä. Sekoitin velliä kokoajan. Aluksi se oli aika paksua, mutta oheni kuumentuessaan, eikä minulla ollut aavistustakaan, oliko se oikein vai vasein. Mittasin seoksen lämpötilaa, sillä tiesin, ettei jogurttia pidä mennä keittämään. Georgekin irvisti maistaessaan Julian rakeista panna cottaa. Lämpötilan lähetessä 85 astetta arvelin sen olevan tarpeeksi. Puristin liivatteista vettä pois, ajattelin Nigellaa ja sekoitin liivatteet kuumaan kerma-jogurttiin. Kaadoin seoksen pieneen kannuun, josta se olisi helppo kaataa annosastioihin, paksureunaisesta kattilastani ei ole hyvä kaataa pieniin kuppeihin ja se painaakin kuin synti. 

Käytin monenlaisia astioita katastrofin minimoimiseksi. Kaadoin kolme annosta, alle desin vetoista, pieniin silikonisiin muffinivuokiin, yhden metallikuppiin ja yhden lasiseen astiaan, josta jälkiruoan voisi lusikoida, mikäli kipattavat eivät suostuisi irtoamaan. Laitoin vuoat ensin ulos pakkaseen jäähtymään ja myöhemmin nostin ne jääkaappiin. Iltasella en viitsinyt enää keitellä marjakastiketta, mutta kokeilin yhden annoksen kippaamista. Käytin siihen metallisessa kupissa olleen. Noudatin Mattin neuvoa ja kastelin ensin puhtaat käteni, sitten kastoin kupin hetkeksi kuumaan veteen ja käänsin kupin nurin lautasen yllä pitäen märkää kättäni alla vastaanottamassa vanukasta. Ei se ihan täydellisesti sieltä lumpsahtanut, mutta melkein. Maistoimme tämän yhden annoksen aivan sellaisenaan. Maku oli vähän liian jogurttinen minusta, tai sitten mittaamani käsikopelolla kaatamani sokerimäärä ei ollut ihan riittävä. Rakenne oli kyllä tasainen ja sileä. 

Eilen kokeilin silikonivuokaisten annosten kippaamista pasta-ateriamme päätteeksi. Yönyli seisotus ei tehnyt jälkkärille pahaa. Silikonimuoteista panna cotta pienellä reunojen venytyksellä lähti kuin lähtikin kauniisti irti ja ehjänä lautaselle. Päästin pienimuotoisen riemunkiljahduksen. Keitin pakastevadelmista, sokerista ja vesitilkasta pienen annoksen kastiketta, josta siivilöin vadelmansiemenet pois. Lusikoin kastiketta panna cottan ympärille. Kastike teki annokselle terää, taittoi jogurttimaisuutta. Neljäs kerta toden sanoi! Tosin luulen, että pitäisin kuitenkin enemmän versiosta, jossa ei ole jogurttia.

Pahinkin mieliteko menee ohitse

Jouluruokakunto on hyvin erilainen eri ihmisillä. Jotkut virittäytyvät parhaaseen kuntoon varomalla mahdollisimman huolella joulun makuja etukäteen, jotta saisivat maksimaalisen makunautinnon, kun joulu oikeasti koittaa. Toisilla on pitempi peruskuntokausi, he ehkä tahtovat ottaa pieniä maistipaloja ja muistutella makuja mieleensä käymällä joululounailla, jos toisillakin ja paistamalla harjoituskinkkuja lokakuulla. Oma tapani on lähempänä ensimainittua, mutta olen kyllä syönyt hyvillä mielin nuoremman pojan kummisedän leivinuunista lähes mihin vuoden aikaan tahansa putkahtavia kinkkuja. Samasta uunista meidän joulukinkkumme oli tänäkin vuonna ja eilen sen viimeiset muruset menivät kierrätyspiiraaseen, jonka toisessa päässä oli täytteenä loimulohen rippeet. 

Tänään söimme jo jotain aivan muuta. Oli tortillapäivä. Bongasin Nigella Lawsonin kirjasta Kitchen, joka kuuluu hieman hunningolla olevaan ruokakirjahaasteeseeni, ohjeen tortillatäytteseen. Käytin neljän hengen (sovellettuun) annokseen:

• 4 broilerifilettä
• 1 sitruunan mehu (ei ollut limettiä)
• kuivattua basilikaa (ei ollut oreganoa)
• 1 tl kuminansiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl maapähkinäöljyä
• 5-6 kevätsipulia ja joulupöydästä jäänyttä punasipulisilppua
• puolikas punainen paprika (olisi pitänyt olla kolme kokonaista eriväristä paprikaa)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin fileet ohuiksi suikaleiksi poikittain ja nostin ne kulhoon. Puristin mukaan sitruunan mehun ja ripottelin mausteet mukaan, sekoitin. Jätin lihan marinoitumaan. Leikkasin sipulin ja paprikan ohuiksi suikaleiksi ja paistoin niin muutaman minuutin öljyssä. Nostin ne syrjään ja paistoin sitten kanasuikaleet oikein kuumassa padassa nopeasti kypsiksi. Kun muut tykötarpeet olivat valmiina, lisäsin pataan sipulit ja paprikat uudelleen kuumumaan. Pikapaistettu broileri oli hyvää ja aiemmin inhoamani kumina maistui juuri sopivasti. Moitin hieman lihan hailakkaa väriä, sen olisi varmasti voinut korjata nokareella voita paistoöljyn seassa. Olisin mielelläni tehnyt guacamolen alusta, mutta taas olivat mukamas syöntikypsät avocadot pilalla, niiden toinen pää oli mätä, kun toinen pää oli kivikova. Plääh. Onneksi oli sitä teollista viherlimaa purkki vielä varastoissa.

Jälkiruokaohjeen otin Jamie Oliverin kirjasta Jamie's Great Britain. Jälkiruoalla on jännä nimi, Bonnie Cranachan. Siinä on pohjana marjakastike, johon sattumiksi paahdetaan kaurahiutaleita ja mantelilastuja, sekä lisäkkeeksi maustettua kermavaahdon ja jogurtin yhdistelmää. Ensin keitin marjakastikkeen, laitoin siihen:

• 250 g pakastemansikoita
• 250 g pakastevadelmia
• 100 g pakastemustikoita
• 3 rkl hunajaa
• luomuappelsiinin mehu ja kuori raastettuna
• tuoreen rosmariinin oksa

Ladoin kaikki ainekset paksupohjaiseen kattilaan. Mehua oli juuri sen verran, että kattilan kuumetessa siitä muodostui pieni alkumehu, eivätkä marjat palaneet kiinni kattilan pohjaan. Keitin marjakastiketta noin 10 minuuttia ja annoin sen vähän aikaa asettua kuumassa kattilassa. Poimin rosmariinin oksan pois. Kastikkeen kiehuessa tein lisäkkeet. Niihin tuli:

• kourallinen kaurahiutaleita
• kourallinen mantelilastuja
• 2 rkl hunajaa
• 1,5 dl kermaa
• 1,5 dl maustamatonta kreikkalaista jogurttia
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2 rk sokeria

Paahdoin ensin kuumalla kuivalla pannulla kaurahiutaleita hetkisen, kunnes ne alkoivat ruskettua, mutteivat vielä palaneet. Kaadoin ne lautaselle jäähtymään. Sitten paahdoin hetken mantelilastuja hunajassa, kunnes nekin nopeasti alkoivat saada väriä. Laitoin nekin jäähtymään lautaselle. Vatkasin kerman vaniljatahnan ja sokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin sen jogurttiin. Kokosin annokset syville lautasille, ensin haaleaksi jäähtynyttä marjakastiketta, päälle jogurttia ja pinnalle paahdettuja kaurahiutaleita ja mantelilastuja. Ohjeessa kehotettiin laittamaan pinnalle vielä tuoreita marjoja, mutta sattuneesta syystä niitä ei tähän aikaan vuodesta ole juurikaan saatavilla. Nyt moitin hieman tummaksi käynyttä marjakastikkeen väriä (minulle mikään kelpaa), mutta luultavasti se johtui ohjeen ohitse käyttämistäni mustikoista. Maku oli aivan suloinen ja kokonaisuus tosi hyvä, rapeat mantelilastut toivat sopivaa tekstuuria annokseen, eivätkä kaurahiutaleetkaan olleet hassumpia.

Keittokirjahaaste on nyt, kun aikaa on vielä vaikka kuinka paljon (!?), tässä jamassa:

Tämänpäiväiset olivat osat: 27-28/48

Nigella  8/12

Jamie 6/12

Hugh 7/12

Rachel 7/12

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Kokkisodan rauhansopimus

Makeat osuudet kokkisodassani valmistuivat iltapäivällä ja samaan aikaan multitouhusin suolaisten parissa. Näytin varmasti sekopäiseltä hääriessäni kolmen, neljän asian parissa yhtä aikaa. Välillä räpläsin padilta ohjeita ja heti, kun käteni olivat jossain taikinassa, meni nettiradioni tilaan, jonka voisi  välttää maksamalla muutamia taaloja, tai sitten etsiä kanavan uudelleen. 

Mozzarellapallosen käyttämistä varten päädyin kaivelemaan pakastinta torttutaikinalevyjen toivossa. Ja olihan siellä yksi paketti vielä, vähän olivat levyt jäähileisiä, mutta rapsuttelin hileet pois ja laitoin kaikki kuusi levyä leivinpaperille sulamaan. Jääkaapissa oli myös paketti prosciuttoa (siinä toinen, jatkuvasti väärin kirjoittamani nimi), josta otin kaksi isoa viipaletta. Jaoin ne pienempiin suikaleisiin. Viipaloin mozzarellan ja kuivailin juustoa hieman. Pilkoin talouden ainokaisen tomaatin ja otin siitä märän keskustan siemenineen pois, sillä en tahtonut paistosteni vettyvän uuniin menoa odotellessaan. Viilsin kevyesti taikinalevyjen reunoille raamit, jotta taikina nousisi hieman uunissa reunoiltaan. Asetin keskelle taikinapaloja kinkkusuikaleet, sen päälle tomaattikuutioita ja revin mozzarellaviipaleet pikkuhitusiksi. Hieman tuoretta basilikaa, pyöräytys mustapippuria, muutama tippa oliiviöljyä ja peiteltynä viileään odottamaan paistamisen hetkeä. Vinkkejä tähän systeemiin otin täältä.

Nyt oli jäljellä enää ricotta, manchego ja puolikas sitruuna. Niiden päänmenoksi tein kesäkurpistalettusia, joihin osviittaa hain täältä. Tarvitsin:

• 2 pientä kesäkurpitsaa, paino yhteensä noin 400 g
• 1 purkki ricottaa
• 1 dl vettä
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 kananmuna
• n. 50 g juustoraastetta (manchegoa)
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria

Raastoin kaksi pientä kesäkurpitsaa raasteeksi, jonka kumosin juustokankaalle. Muodostin kankaasta pienen pallosen ja puristin kesäkurpitsan nestettä pois kankaan läpi niin paljon kuin saatoin. Keräsin raastesilpun odottamaan kulhoon. Toiseen kulhoon keräsin jauhon, veden ja kananmunan ja sekoitin ne tahnamaiseksi seokseksi. Lisäsin sitten ricotan ja juustoraasteen. Lopuksi mukaan pääsivät silputut kevätsipulit ja kesäkurpitsaraaste. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla ja paistoin pienen koepalan. Siinä vaiheessa kaipasin enemmän suolaa ja pippuria. Paistoin lettusia voin ja öljyn seoksessa muutaman minuutin puoleltaan. Juuri pannulta otetut olivat rapeapintaisia ja kypsiä, mutta päällekkäin pinottuna lämpövuoassa ne hieman pehmenivät, mutta erinomaiseen makuun sekään ei vaikuttanut. Käytin ricottaa suhteessa enemmän, kuin alkuperäisessä ohjeessa, joten se saattoi vaikuttaa lettusten pehmeyteen.

Eiliseltä tortilla-aterialta jäi vähän sitä sun tätä. Olin kerännyt samaan rasiaan kaikki vihannekset ja niitä käytin nyt tsatziki-muunnelmaan. Keräsin kyllä joukosta pois salaatin ja ananaksen, sillä aivan hullunrohkeaksi en ryhtynyt. Sekoitin pienessä kulhossa muutaman ison lusikallisen turkkilaista jogurttia, lusikallisen valkosipulimurskaa, kaljun sitruunan viimeisen puolikkaan mehun ja lirauksen oliiviöljyä. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, sekä basilika- ja oreganolehdillä. Viimeiseksi sekoitin mukaan pieneksi silputut kurkku-, tomaatti- ja paprikapalat. Eivät ne siellä armoa huutanet, eikä meidän tarvitse tästä mitään erityisesti kreikkalaisille kertoa. Kesäkurpitsalettusten kanssa tämä valkoinen kastike maistui hyvin.

Viimeiseksi paistoin samaan aikaan lettusten kanssa mozzarellapiiraat, kuumensin uunin 225 asteeseen ja pidin pellillistä uunissa noin 15 minuuttia, kunnes juusto kupli lupaavasti ja taikinan kulmat alkoivat uhkaavasti tummua. Ei näittenkään kanssa jääty ihmettelemään.

Ehkäpä kenenkään muun jääkaapissa ei muhi tällaisia kokkisodan aineksia, mutta jos kuitenkin muhii, haastan teidät samanlaiseen siivousoperaatioon. Palkintona on hyvä mieli, hyvä ruoka ja päätös olla taas järkevämpi ruokatalouden hallitsija!

Sitten vielä tunnustusosasto: Ihan ensimmäisenä tein aamulla tuulihattuja, joihin piti tulla mascarpone-ricottatäyte. Kaksi purnukkaa yhdellä iskulla! Kaikki meni hyvin siihen asti, että avasin uuninluukun.  Luukku lipesi kädestäni ja tärähti kiinni. Sitten otin hatut pois uunista ja ne samantien lässähtivät. Maistoin niitä hetkisen kuluttua, kypsä reuna oli todella hyvänmakuinen, mutta keskellä oli raakaa. Onneksi en ollut vielä valmistanut täytettä, vaan muutin suunnitelmiani. Postaan mainion ohjeen sitten, kun saan tuulihatut onnistumaan.

Tunnustus numero 2. Vaikka käytin monta tuotetta jääkaapista pois, se ei suinkaan tarkoita, ettei meillä olisi jääkaapissa niin mascarponea kuin mozzarellaakin. Käytin vain vanhimmat pois. Katumusharjoitukset jatkuvat.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

D-I-Y-jogurttia Jamien ja Hugh'n neuvoin

Tintti Jäämaassa

Laitoin viime viikolla jogurttia tekeytymään Jamie's Great Britain-kirjan ohjein. Olen lapsena tehnyt viiliä, se kuului kesäisiin päiviin mökillä, maitoa haettiin sukulaisten tilalta ja oli aina yhtä ihmeellinen ilontunne, kun kulhossa oli aamulla samettipintaista viiliä. Jogurttia en ole koskaan tehnyt, joten jo oli aikakin.

En ollut ihan varma, mikä meikäläinen maito vastaa Jamien käyttämää maitoa, mutta ajattelin tavallisen  kevytmaidon olevan passeli. Kuumensin litran maitoa kattilassa lähelle kiehumispistettä ja jätin sen sitten jäähtymään. Kun maito oli jäähtynyt sen verran, ettei se enää polttanut sormea (juu, tökkäsin sormeni maitoon), sekoitin mukaan neljä ruokalusikallista maustamatonta luomujogurttia. Tämä sekoitus jäi peitettynä yön yli keittiön pöydälle tekeytymään. Tai oli se siis edelleen kattilassa. Kyllä jännitti mennä kurkistamaan seuraavana päivänä. Ei siitä ollut tullut jogurttia, se oli edelleen maitoa. Luulen, että maito oli vielä liian lämmintä, kun sekoitin jogurttisiemenen maitoon. Arvelin myös, ettei yön yli huoneenlämmössä ollutta maitoa voi enää käyttää mihinkään, joten kaadoin sen viemäriin.

Toinen otto tuli täysmaidolla, koska kevytmaitoa  ei ollut enempää. Nyt maltoin odottaa kauemmin maidon jäähtymistä. Tälläkään kertaa siitä ei tullut jogurttia! Minimasennuin ja sitten aloinkin pitää sairastupaa, eikä paljon kiinnostanut mitkään kokkaukset muutamaan päivään.

Kampasin sitten River Cottage-kirjan vähän tiheämmällä kammalla ja löysin sieltä ainakin toiset 12 ohjetta kokeiltavaksi. Mukana oli myös jogurttiohje. Jamien neuvoin en onnistunut, päätin kokeilla Hugh'n ohjein. Hän kertoi tarkemmin, miten menetellä ja hän käytti myös maitojauhetta, jonka tehtävä on toimia sakeuttajana, mikäli oikein ymmärsin. Meillä ei ole ollut maitojauhetta ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta ostin paketin tätä tarkoitusta varten. Ostin myös purkin bulgarianjogurttia tee-se-itse-jogurttini siemeneksi. Se purkki tosin katosi salaperäisesti, sitä ei löytynyt mistään. Kukaan perheestä ei tunnustanut syöneensäkään sitä. Se oli kyllä ostoskuitissa, joten en vain aikonut ostaa sitä, vaan maksoinkin sen. Luultavasti se jäi kaupan kassalle, vaikka mukamas tarkistin hihnan pään lähtiessäni. Mitä teillä muuten useimmiten jää kaupan kassalle? Putkilo kardemummaa vai hiivapala? Jogurttikokeiluni nro 3 sisälsi:

• 1 l täysmaitoa
• 50 g maitojauhetta
• 6 rkl kreikkalaista maustamatonta jogurttia

Hugh ystävällisesti neuvoi sekoittamaan maitojauheen maitoon ja kuumentamaan maidon maltillisella lämmöllä kattilassa 46 asteen lämpöön. Käytin kahta mittaria, jotka jonkun verran riitelivät keskenään, mutta melko lähelle oikeaan lämpöön varmaan päädyttiin. Viritin tupperin lämpövuoan välikköön kuumaa vettä ja kaadoin sisäkulhoon tämän jogurttipohjan. Tarkkailin lämpötilaa, sillä maito kuumeni vielä hieman lisää sen jälkeen, kun olin sammuttanut kaasun kattilan alta. Kun maito oli luotettavamman mittarini mukaan 46-asteista, sekoitin mukaan kreikkalaisen maustamattoman jogurtin, jonka toivoin kelpaavan bulgarianjogurtin tilalta. Naapurimaa, eikö sen pitäisi ihan hyvin kelvata ilman viisumiakin? Kansi päälle ja odottamaan 6-8 tuntia, kokeilin kulhon ulkopintaa, se oli lämmin lämpimän välikerrosveden ansiosta, joten toivoin jogurttitehtaani lähtevän käyntiin. 

Kolmaskaan kerta ei onnistunut. Pinnassa oli hieman hyytymää, mutta loput oli aivan liemenä. Aloin jo pikkuisen ärsyyntyä. Mutta nyt viikonloppuna kokeilin vielä kertaalleen. Tein ihan samalla tavalla kuin edellisellä kerralla, mutta sen lisäksi nostin jogurttiaihion saunaan tiiviisti suljettavassa kannussa.  Jogurttisiemenenä käytin tällä kertaa bulgarianjogurttia. Kammenpyörittäjä piti pientä lämpöä viikonloppuna saunan pesässä pyykkien kuivaamisen nopeuttamiseksi ja lauteilla oli sopiva 40 asteen lämpö. Siellä tekeleeni oli useita tunteja ja vielä yön yli keittiön pöydällä. Vihdoinkin siitä muodostui jogurttia, paksua ja vitivalkoista, hieman venyvää tosin, melko lähellä viilin rakennetta. Viime syksynä keittämäni karviaishillon kanssa viilimäinen jogurttini maistui oikein mainiolle, raikkaalle ja terveelliselle!

Keittokirjahaasteeni osa 6/48 tehtynä! Epäonnistuneita Jamie-kokeiluja ei lasketa.