CampaSimpukka täytti eilen 7.5.2026 15 vuotta. Tänään alkaa blogin 16. italialainen ruokahaaste, kun Giro d'Italia starttaa Bulgariasta. Siellä ajetaan kolme ensimmäistä etappia ja sen jälkeen kisa siirtyy Italian maaperälle.
Olemme olleet jo kuukauden verran reissulla, jonka nimi on nokkelasti CampaReissu2026, olen laittanut siitä jonkun verran instagramiin, mutten niin paljon kuin aiempina reissuvuosina. Tällä hetkellä olemme Ranskan itäosassa, suunta on kohti länttä ja merta. Ruokatalous on vielä asettumatta kunnolla Italiaan, joten postaan erään jo alkuvuodesta tekemäni ruoan, jonka silloin säästin reissussa käytettäväksi.
Kyseessä on oikein mukava aamiaisruoka, jonka ohje on täältä.
Paistetut kananmunat ja kesäkurpitsaa kahdelle
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl voita/eleplantia
- 2 kananmunaa
- puolikas pienehköstä kesäkurpitsasta ohuiksi viipaleiksi leikattuna
- muutama iso kapris
- 3 suikeroa sardellia (joka on englanniksi anchovy, joka ei ole sama asia kuin anjovis suomeksi) silputtuna
- 1 kevätsipuli silputtuna
- tuoreita fenkolin hapsuja (niitä tillin näköisiä, meillä oli vain basilikaa tuolloin)
- suolaa ja pippuria
- leipää rapeaksi paahdettuna
Kuumenna oliiviöljyä ja voita pannulla ja levittele kesäkurpitsakiekot pannulle. Lisää sardellisilppu ja sekoittele. Paista noin 10 minuuttia. Lisää kaprikset ja kananmunat pannulle kesäkurpitsoiden päälle paista haluamaasi kypsyyteen. Lisää pinnalle kapriksia, silputtia kevätsipuliaa ja tuoretta yrttiä ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa paahdetun leivän kanssa.
Tämä oli sopiva annos kahdelle, alkuperäisohjeessa laitettiin kaksi kananmunaa syöjää kohden. Riippuhan se tietysti kananmunien koostakin riittääkö yksi vai kaksi. Mutta leivän kanssa yksi oli juuri sopivasti. Sardelli tuo melko hyvin suolaa ruokaa, joten suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla varovainen.
Giro d'Italia alkoi, kuten sanottu tänä vuonna Bulgariasta. Mustanmeren rannalla ajettu etappi oli 147 km mittainen ja tasainen. Katselin aamulla joukkueita ja ajajalistoja eikä siellä kovin montaa tuttua nimeä ollut. Tadej Pogacar ei osallistu tämän vuoden Giroon, mutta Jonas Vingegard ja saman tallin Sepp Kuss ovat mukana, voisin oikeastaan jo lukita jomman kumman voittajaksi, vaikka Seppin tällä kertaa.
Leirialueen wifi toimi yllättävän hyvin, saimme sillä katsottua lähetystä ihan hyvin, täällä ei ole juuri ketään muuta ja ne vähätkin ihmiset ovat jossain käymässä, niin emme syö muitten nettiä. Oli kiva kuunnella Peter Selinin ja Christian Selinin selostusta ja samalla kokkailla ulkona. Tein kuin teinkin tänään kokonaan italialaisen ruoan, mutta postaan sen huomenna matkapäivänä.
Ensimmäisen etapin nopein oli nuori Paul Magnier, ymmärtääkseni tämä oli hänen grand tour-debyyttinsä ja voitto siitä maistuu varmasti makoisalta. Harmittavasti aivan lopussa oli kolari, johon katkesi suurimman osan matka. Toki se tapahtui niin lähellä maalia, että he saavat saman ajan kuin se osa porukkaa, jotka ehtivät kolarin alta pois. Loppusuora oli tehty kyllä amatöörimäisen kapeaksi, mutta toisaalta reitin piirteet ovat kyllä kaikilla tiedossa etukäteen. Aika usein näin käy suurten ympäriajojen alkuetapeilla, hermostuneisuutta on ilmassa ja mukana joukkueita, joitten ajajat eivät ole niin kokeneita. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pahasti, vaan kaikki pystyvät kömpimään maaliin asti ja jatkamaan kisaa huomenna.
On taas vitsikästä miten vaikeaa on löytää Giron sivuilta tuloksia. Maaliin on tultu jo aikaa sitten, mutta vielä en ole onnistunut löytämään kuin voittajan nimen. Giron sivut ovat kyllä kaikista kolmesta ympäriajosta aina ne voittajat huonoudessaan, joka vuosi ne ovat uudella tapaa surkeat. Ehkä kisan edetessä asiat alkavat löytyä, mutta sitten kisa jo loppuukin.
Tulevina päivinä siirryn sitten kunnolla tekemään italialaisia ruokia päivittäin tai sitten ostamme jotain valmista ravintoloista tai kaupoista, jollei ole aikaa tai intoa itse kokkailla.
