Viiden kilon jääpaisti ja romesco-kastike

Olen aikaisemmin tehnyt melko maltillisia jääpaisteja, suurimmankin ollessa alle 2,5 kiloinen. Nyt oli tarpeen tehdä isompi. Meillä oli tiedossa työpaikan kekkerit, ei sentään pikkujoulut vielä, mutta paikalle oli tulossa noin 20 henkeä. Olimme keskiviikkona työkavereiden kanssa kaupassa hankkimassa tarpeita päivällistä varten ja siellä jouduimme jonkunlaisen mielenhäiriön valtaan ja ostimme pikkuista vaille viisikiloisen palan sisäpaistia. Luulenpa, ettei kukaan jää vaille haluamaansa määrää paistia. 

Toin tämän kunnioitusta herättävän lihakimpaleen kotiin ja sijoitin sen heti pakastimeen. Olin toiveikas, että se ehtisi sekä jäätyä, että paistua ennen lauantaisia kinkereitä. Laskeskelin ensin mielessäni, että minun on viisainta laittaa paisti uuniin perjantaiaamuna, mutta luin sitten aikaisemmat postaukseni paistihommista. Niissäkin oli mennyt 10-12 tuntia ja kyseessä oli aivan paistinpoikasia tähän isojen poikien paistiin verrattuna. Niinpä muutin suunnitelmiani niin, että laitoin paistin uuniin torstai-iltana kello 21 sataan asteeseen. Olin pyytänyt Kammenpyörittäjää herättämään minut tullessaan töistä yöllä, laittaisin paistiin mittarin siinä vaiheessa. Tavoitelämpötila oli jälleen 70 astetta ja siinä vaiheessa yötä mittarin anturin sai hyvin tökättyä osaksi sulaneeseen paistiin. Laskin uunin lämpötilan 80 asteeseen ja painoin pääni takaisin tyynyyn. 

Kun paisti oli päässyt kunnioitettavaan 70 asteen lämpöön oli aikaa kulunut kaikkiaan 15h 30min. En siis ollut lainkaan liian aikaisessa paistohommieni kanssa. Olin keittänyt valmiiksi  mausteliemen talon suurimmassa kattilassa. Siinä oli 

• kolmisen litraa vettä
• pari sipulia isoina lohkoina 
• muutama valkosipulinkynsi 
• yksi chili muutamaan palaan pilkottuna 
• iso loraus etikkaa
• kourallinen pippureita
• 3 rkl suolaa

Nostin paistin muovipussein verhotuin lapaskäsin liemeen jäähtymään, paisti sai olla liemessä yön ylitse. Kunhan liemi jäähtyi, laitoin kattilan varaston jääkaappiin. Ongin paistin kuiville aamulla ja leikkasin sen niin ohuisiin viipaleisiin kuin suinkin saatoin. Varasin mukaan suolakiteitä ja pippuria, mikäli liha vaatisi lisämausteita lautasella.

Paistin kaveriksi tein tujakkaa romesco-kastiketta sopimaan Espanja-haasteeseemme. Siitäpä tulikin melkoisen makukylläistä. Päätin, etten ota nokkiini, jolleivat työkaverit syökään sitä hulluina ja ruinaa loppuiltaa sen reseptiä. Otin ohjeen Jane Lawsonin Spanish Kitchen-kirjasta. Olin unohtanut koko kirjan hyllyyni, sehän on pullollaan mainioita ohjeita. Tein romescon kaksinkertaisena, laitan tähän alkuperäiset määrät. Vaihdoin myös nut-osastoa, koska juuri ohjeen mukaisia ei löytynyt.

• oliiviöljyä
• 10 kuorittua mantelia
• pieni kourallinen pinjansiemeniä (niitä hyviä, suippoja, italialaisia)
• leipäviipale ilman reunuksia
• 5 säilöttyä paprikaa (pimientos del piquillo, purnukka ostettu muistaakseni DeliDelistä)
• 1/4 tl pimentonia
• ripaus cayennepippuria
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl sherryviinietikkaa
• 1 kypsä tomaatti 
• ripaus suolaa

Ensin käytin pannulla mantelit ja pinjansiemenet pienessä oliiviöljytilkassa. Olisi kannattanut laittaa mantelit ensin yksinään, sillä pinjansiemenet paahtuivat paljon manteleita nopeammin. Nostelin molemmat talouspaperiarkin päälle odottamaan. Paahdoin leipäpalan molemmin puolin ja leikkasin sen pienempiin paloihin. Poistin tomaatista siemenet ja pilkoin sen muutamaan palaan. Kokosin yleiskoneen leikkuriin kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta ja jauhoin ne terällä melko sileäksi massaksi, lisäsin hieman oliiviöljyä ja maistelin. Ripautin hieman suolaa perään ja sekoitin lisää. Kaadoin tämän oranssinpunaisen kastikkeen säilöntäpurkkiin ja laitoin sen jääkaappiin. Toivoakseni se maistuu jääpaistin kanssa. Romescon sanotaan sopivan hyvin merenelävien, kanan ja pihvinkin kaveriksi.

tässä kuvassa ei ole ihan kokonaan se viiden kilon paisti

Vueltassa nähtiin eilen taas jännittävä loppukiri, jonka voittoon olisin toivonut Philippe Gilbertin ehtivän, mutta makeimman paikan nappasi Omega Pharma-Quick Stepin Zdenek Stybar. Tämän iltaisen etapin näemme vasta huomenna toivon mukaan onnistuneelta tallenteelta, kunhan kinkereistä ja loppusiivouksesta on selvitty. Kahdeksas etappi näyttää taas kuka osaa kiivetä vuoria, sillä kyseessä on 14 kilometrin loppunousu, siinä ovat kirimiehet taas kovilla.

Vielä yksi juhlaruokapostaus

Jääpaisti oli onnistunut valinta juhlapöytään. Mietin pitkään ja kyselin neuvoja, miten ajoittaisin jääpaistin tekemisen, sillä uunille oli tiedossa käyttöä koko juhlaa edeltävän päivän.  Hankin 2,3 kiloisen naudan paahtopaistin alkuviikosta ja ahdoin sen täpötäyteen pakastimeen. Torstai-iltana seitsemän aikaan otin kalikan pakastimesta ja laitoin sen niineen päivineen ritilälle uunipellin päälle 100 asteeseen. Illan pimetessä ja unen hiipiessä kohti, paisti oli sen verran pehmennyt, että sain laitettua paistomittarin anturin paksuimpaan kohtaan. Laskin lämpötilan 80 asteeseen ja sitten vain nukkumaan. Näin kyllä levottomia lihaksikkaita unia, mutta järkikin sanoi, ettei paisti voi siinä lämpötilassa palaa karrelle tai syttyä tuleen tai muuta sellaista. Nukuimme ulkona vaunussa sisämajoitustilojen ollessa vieraille varattuna, enkä niin ollen voinut rampata keittiössä vähän väliä kurkkimassa uuniin. Aamulla kuuden aikaan hermo ei enää pitänyt, vaan hiivin sisälle katsomaan paistia. Sisälämpötila oli 65 astetta ja paistin pinta asiaankuuluvan kiiltävän ruskea, pellillä vain parin lusikallisen verran tummaksi paahtunutta nestettä. Tavoitelämpötila oli 70 astetta. Viiden asteen nousua odotellessa keitin mausteliemen valmiiksi. Kiehautin suuressa kattilassa noin 3 litraa vettä, noin 1,5 dl väkiviinaetikkaa,  kourallisen pippurita, puoli valkosipulia kuorineen päivineen ja pari ruokalusikallista suolaa.

Kun paistin lämpötila ei ollut tunnissa muuttunut miksikään, kokeilin toista mittaria alkaessani epäillä anturimittarin luotettavuutta. Vanhanaikainen kinkkumittari väitti lämpötilaksi 70 astetta, joten otin paistin uunista ja molskautin sen mausteliemeen jäähtymään. Siellä paisti olikin sitten iltaan saakka, noin 12 tuntia talouden viileimmässä paikassa varastossa kaiken jääkaappitilan ollessa varattuna. Iltasella kalastin paistin folioon ja sijoitin jääkaappiin yöksi. Lauantaina ennen juhlaa paisti viipaloitiin ja nostettiin tarjolle, se sopikin erityisen hyvin perunasalaatin kanssa syötäväksi. Muutama suolakide ja pyöräytys pippuria annokselle vielä viimeistelyksi! Halutessasi voit kurkistaa, mistä alunperin otin neuvot  routapaistia varten.

Vaikka kuvalliset todisteet jäivät ottamatta, voin vilpittömästi vakuuttaa, että meillä syötiin myös Kokkeillaan-blogin  ohjeen mukaista  yrttilevitettä Sillä Sipuli-blogissakin kokeiltujen sämpylöiden kanssa. Nämä kumpikin ohje jää kyllä käyttöömme jatkossakin. Oli mukava saada tuoreita sämpylöitä juhlapöytään ilman, että juhlapäivän aamuna enää tarvitsi ottaa leivinlautaa esille.

Jossain vaiheessa juhlien päästyä vauhtiin, unohtui (ja hyvä niin) kuvien ottaminen blogia varten, joten makeitten leivonnaisten pöydästä meillä ei ole yhtäkään kuvaa. Toisekseen siinä puolessa luotin myös ostotuotteisiin, koska omat koristelutaitoni eivät ole parantuneet harjoittelematta, mikä sinänsä on kummallista. Luulisi sitä nyt kuvia katsomalla ja toisten blogien hienouksia ihailemalla jotain itsekin oppivansa.

Juhlan alkuun nostimme samppanjamaljat rippilapsen kunniaksi, alaikäisille oli ranskalaista Lorina-limonadia. Kesän marjoista keitettyjä mehuja meni litrakaupalla ja kotibarista valmisti kahveja toivomusten mukaan.

Näin keskiviikkoaamuna alkaa olla jo mieli Espanjaan ja La Vueltaan päin kallellaan. Olen hankkinut kolme espanjalaisen ruoan kirjaa, joista yksi keskittyy pelkästään tapaksiin. Olen selaillut kirjoja vasta laiskahkosti, sillä kaksi edellistä ruokahaasteen osuutta jo todisti, että turha stressata etukäteen, ehtii sitä olla paniikissa myöhemminkin!

Jääpaisti

Satoa omalta pihalta

Olen useista blogeista lukenut mystiseltä kuulostavasta jääpaistista, jota myös routapaistiksi kutsutaan. Olen toistuvasti tuuminut, että kokeilenpa sellaista, mutta aina ohjeisiin palatessani huomannut, että hommahan olisi pitänyt aloittaa eilen. Tällä kertaa muistin ajoissa. Puolilta päivin lauantaina, samaan aikaan kuin sushiriisi alkoi muhia keittimessä, pukkasin uuniin 1,7 kg painavan hirvipaistipalan, jonka saimme äidiltäni tuliaisina jokunen viikko sitten. Ruoan valmistelu oli simppeli juttu, muovipussi pois jäisen murikan ympäriltä, komeus ritilällä varustetulle pellille ja uuniin 100 asteeseen ja siinä se sitten olikin. Tunnin kuluttua pienensin lämpöä vielä vähän, 80 asteeseen ja sitten unohdin koko jutun koko päiväksi. Oikeasti kurkin uuniin vähän väliä.

Muutaman tunnin kuluttua paisti oli sen verran pehmennyt, että sain tökättyä siihen paistomittarin anturin ja asetin tavoitteeksi 72 astetta, siinä vaiheessa mittari näytti 41 astetta. Hitaasti kiiruhtaen lämpötila nousi ja illalla kymmenen aikaan en jaksanut enää odottaa, vaan nostin paistin uunista, kun mittari näytti 70 astetta, paisti oli ollut uunissa kaikkiaan 10 tuntia. Aiemmin olin keittänyt valmiiksi mausteliemen, joka muodostui neljästä litrasta vettä, desistä väkiviinaetikkaa, kourallisesta erilaisia pippureita, suolasta (noin 3 rkl), valkosipulista (puoli sipulia sellaisenaan kuorimatta) ja muutamasta laakerinlehdestä. Nostin paistin liemeen ja siirsin kylmään tekeytymään, paistin muodosta ja kattilasta riippuen nestettä voi tarvita vähän lisää, jotta paistin varmasti peittyy kokonaan liemeen.

Täytyy kyllä sanoa, että paisti onnistui mainiosti. Pinta oli maukkaan kirpeä, johtuen etikasta ja suolakin oli juuri kohdallaan. Tasainen punertava väri oli houkuttelevan näköinen ja ripaus pippuria ja suolakide tai kaksi lautaselle lisäsi vielä sopivasti makua. Sunnuntaipäivällisellä, jota säesti jatkuva ukkosen jyrinä ilman sadetta ja sähkökatkoja, söimme noin puolet paistista ja lopuista suunnittelimme tehdä huomenna täytettyjä patonkeja.

Criteriumissa oli viimeisen etapin aika, tänään meillä oli aikaa asettua telkkarin ääreen sitä katsomaan. Ylämäkeen päättyvän etapin voittoon  ylsi Katusha-tallin Joaquim Rodriguez Oliver  ja kokonaiskilpailun vei nimiinsä Sky-tallin Bradley Wiggins. Suosikkini Alexandre Vinokourov säilytti kokonaiskilpailun kolmannen sijansa. Eurosportin lähetyksestä kuulin myös, että toinen ja vielä suurempi suosikkini Alberto Contador on vahvistanut ostallistumisensa Tour de Franceen.

tossut kohti Touria