Olen tehnyt elämässäni yhden uudenvuoden lupauksen, jonka olen pystynyt pitämään ja se tapahtui vuonna 1990. Lupasin etten koskaan mene enää aerobic-tunnille ja se on pitänyt, itseasiassa aivan helposti. Kuhmut ja mustelmat jumppasalin tolppiin törmäilyistä ja itsetunnon kariseminen rytmitajun puutteeseen ovat kaikki parantuneet vuosikymmenien kuluessa. Rytmitaju ei ole kyllä tainnut siitä parantua.
Campasimpukan alkuperäinen idea on kokata ammattipyöräilyn suurten ympäriajojen kohdemaiden teemaruokaa ja kahtena vuonna olemme jo kokanneet niin italialaista, ranskalaista kuin espanjalaistakin ruokaa. Näin aiomme Kammenpyörittäjän kanssa jatkaa edelleenkin. Vuodessa on kuitenkin monta kuukautta, jolloin pyöräilyn saralla on pienempien tapahtumien aikaa, tai ei tapahdu juuri mitään. Viime vuonna keväällä kokkasimme blogiyhteisössä innolla hävikistä herkuksi-teemalla ja se jatkuu edelleen. Kesällä moni meistä teki ruokia Julia Childin satavuotissynttereiden kunniaksi ja monia muitakin teemoja on tullut ja mennyt. Nyt tuntuu siltä, että kolmannen bloggausvuoden alun lähestyessä Campasimpukka kaipaa vähän lisää haastetta!
Olen monta kertaa miettinyt sitä, että minulla on aivan liikaa keittokirjoja, ainakin siihen nähden miten vähän olen kokannut niistä. Niinpä kehittelin itselleni haasteen valita kaikkien keittokirjojeni joukosta neljä kirjaa ja kokata niistä jokaisesta vähintään yhden ruoan kuukaudessa tämän vuoden ajan ja blogata sen. Kirjat saisivat olla mahdollisimman koskemattomia, kenties vielä jopa kääreissään. Vuoden lopussa arkistoissani on määrä olla vähintään 12 kokeilua jokaisesta kirjasta.
Tutkailin keittokirjapinojani ja hyllyrivejäni ja päädyin näihin neljään kirjaan:
Rachel Allen: Rachel's Food for Living
Jamie Oliver: Jamie's Great Britain
Hugh Fearnley-Whittingstall: River Cottage Every Day
Kun postaan ensimmäistä kertaa näistä kirjoista, kerron hieman kyseisestä henkilöstä ja miksi hänen kirjansa on päätynyt minun hyllyyni tai keittokirjakinokseeni. Mitä luulette, kuinka Campan käy? Onko tämä klassinen tapaus, että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, vai juuri toisinpäin?
