Matkasienileipiä

 

Tämmöisiä sienileipiä söimme tänään lounaana oltuamme ensin Vallisaaressa vaeltelemassa ja katsomassa hieman taidetta (suurin osa oli vielä suljettuna aamusella) ja paljon kauniita maisemia. Leivät ovat aivan omasta tai asiakkaan päästä.

Lämpimät sienileivät matkaolosuhteissa

• 4 viipaletta melkoisen hyvää hapanjuurileipää
• 4 suurta herkkusientä (ei löytynyt tatteja)
• voita paistamiseen
• 1 punasipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl samppanjaetikkaa
• 1 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 pisaran muotoista vihreää tomaattia

Aluksi pikamarinoin pienen punasipulin viipaloimalla sen aivan paperinohuiksi viipaleiksi (minulla on hyvä matkakeittiön mandoliinisetti). Sekoitin marinadiin öljyn, etikan, sokerin, suolan ja pippurin pienessä tiiviisti suljettavassa rasiassa. Lisäsin mukaan sipuliviipaleet ja suljin kannen. Ravistelin rasiaa kunnolla. Jätin sipulin ässehtimään. 

Antti leikkasi leivästä 4 tasakokoista viipaletta ja säilöi loput pussiin aamiaista varten. Minä leikkasin sienistä tasakokoisia viipaleita niin, että niitä oli 12 kpl. Varastoin sienien pienet reunapalat huomista ruokaa varten. 

Paistoin ensin leipäviipaleita voissa hetkisen, peittelin ne folioon odottamaan. Seuraavaksi paistoin sieniviipaleita molemmin puolin voissa. Kasasin leivät niin, että nostin joka leipäviipaleelle kolme sieniviipaletta, puolikkaan vihreää tomaattia, pikamarinoitua sipulia ja timjamia. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 

Vallisaaressa oli hyvin kaunista ja kiinnostavaa, vaikka taidetta emme niinkään päässet katsomaan. 

Mennessä yhteyslaiva oli täynnä, mutta palatessa ei. 

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

• 250 g vehnäjauhoja
• 20 g hiivaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 50 g sokeria
• 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
• ripaus suolaa
• 3 rkl aprikoosihilloa
• tomusokeria

Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 

La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 

Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 

Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

• kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
• 5 cm pala eilistä patonkia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
• 4 viipaletta serranonkinkkua

Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 

La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

• 5 broilerin rintafilettä
• 5 viipaletta serranonkinkkua
• 5 rkl aprikoosihilloa
• 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
• suolaa ja pippuria

Leivitys

• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 kananmunaa
• pankomuruja

Paistamiseen

• voita ja oliiviöljyä

Kastike

• 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
• 1,5 dl kermaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti) 

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 

La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

Espanjalaiset perunaviipaleet ja lihapullat

Nämä perunaviipaletapakset olivat kiva lisäke espanjalaisille lihapullille. Söimme tätä aiolin kanssa. Lihapullat paistoin taas ebelskiver-pannussa, se on aivan lyömätön erilaisten pulleroitten paistamiseen. 

Espanjalaiset lihapullat ja perunaviipaleet

Lihapullat elikkäs albondigas (9 kpl)

• 250 g nautajauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia varsineen
• 1 valkosipulinkynsi
• runsaasti pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 1 rkl tomaattipyrettä

Sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi ja paistoin pienen koepalan. Suolaa ja pippuria piti vielä lisätä. Kuumensin sitten 9-koloisen ebelskiverpannun ja laitoin joka koloon pienen tipan oliiviöljyä. Nostelin pullerot paistumaan ja kääntelin niitä puutikulla ahkerasti. Toisella kädellä paistelin perunoita. Kun lihapullat olivat valmiita, olivat perunatkin kunnolla kypsiä ja pinnalta sopivan rapeita.

Perunatapas

• 4 isohkoa perunaa noin puolen sentin viipaleiksi leikattuina
• iso loraus oliiviöljyä
• 2 pientä punasipulia varsineen viipaleina
• 1 valkosipulinkynsi viipaleina 
• kymmenkunta kirsikkatomaattia
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Paistoin ensin pannulla oliiviöljyssä sipuleita ja valkosipulia pari minuuttia, nostin ne lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puolikkaiksi ja nostelin ne lautaselle sipuleitten kanssa odottamaan. 

Lisäsin hieman oliiviöljyä pannulle ja nostin perunaviipaleet pannulle niin, etteivät ne olleet päällekkäin. Paistelin viipaleita noin 8 minuuttia kummaltakin puolelta. Lopuksi puristin perunaviipaleille sitruunamehua, maistoin suolalla, pippurilla ja timjamilla ja kaadoin pannulle sipulit ja tomaatit. Jätin pannun kannella peitettynä hyvin miedolle lämmölle odottamaan lihapullien valmistumista. 

La Vueltan 18. etappi oli taas vuorietappi. Loppukilometrit ajettiin pilvessä ja johtopaikka vaihtui tiuhaan tahtiin. Miguel Angel Lopez oli se kaikkein vahvin ja hän voitti etapin. Kokonaiskilpailun johdossa on Primoz Roglic, mikä miellyttää minua suuresti. Hän oli myös etapin toinen. Huomenna on mäkinen etappi ja sitten kohta koko kisa alkaakin olla taputeltu, muutama etappi enää jäljellä. 

Viileä valkopapukeitto

Ihastuin kuviin papukeitosta Spain on A Fork-blogissa, samanlaisia keittoja olen nähnyt muittenkin blogeissa. Tein tänään meille kulholliset tätä ihanaa sileää keittoa. Se on nopea ja helppo valmistaa ja sen voi tehdä edellispäivänä jääkaappiin. 

Sileän viileä papukeitto kahdelle

• 1 tetra kypsiä valkoisia papuja (tölkin paino 380 g, josta papua 230 g)
• 2 dl kasvislientä
• pieni loraus kermaa (oma lisäykseni)
• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 1rkl oliiviöljyä
• 1 tl sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Koristeluun

• ihan pikkuisia tomaatteja puolikkaina
• keltaista paprikaa pikkukuutioina
• 1 uuden sadon oikein hoikka sipuli varsineen (harmi, ettei ollut punasipulia, käytin kaiken eilen)
• muutama tippa oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa

Laitoin mixerin kannuun valutetut kypsät pavut, noin puolet varaamastani liemestä, raastetun valkosipulin, etikan ja oliiviöljyn. Kone mikseröi seoksesta tasaista keittoa muutamassa minuutissa, maistelin ja laitoin mukaan suolaa ja pippuria ja ihan vähän kermaa. Sekoitin taas. Kaadoin keiton kannuun ja laitoin jääkaappiin. Lientä ei mennyt ihan kahta desiä, halusin sen verran paksun rakenteen keittoon, etteivät koristeet uppoaisi siihen kokonaan. 

Leikkelin kaikki koristevihannekset paloiksi ja kuutioiksi. Kun oli aika syödä, kaadoin keiton tasan kahteen pieneen espanjalaiseen savikuppiin ja asettelin koristeita keiton pinnalle. Lopuksi vielä hieman persiljaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Lisänä meillä oli pari palaa paahdettua patonkia, jotka oli maustettu pimentonilla ja manchegoviipaleilla. Keitto oli tosi hyvä kesäinen ruoka, vaikkei ollutkaan hellepäivä. Pidimme kumpikin tästä papukeitosta ja kerrankin tein tasan kaksi sopivan kokoista annosta. 

La Vueltassa oli tänään ankara koitos, paha vuorietappi, jonka aikana satoi välillä aika rankastikin. Odd Christian Eiking ei enää pystynyt pitämään punaista paitaa itsellään, mutta hienosti norjalainen johti kyllä kisaa monta päivää! Nyt Primoz Roglic otti johtopaikan takaisin itselleen, voitti etapin ja jatkaa punaisessa paidassa huomenna. Ilokseni Sepp Küss ajoi toiseksi.