Patatas Bravas ties monettako kertaa

Tänään minulla oli aikomus tehdä kivaa ruokaa, johon ostaisin markkinoilta pinaattia ja sieniä. Markkinat olivatkin aivan minimaaliset, muutama koju vain, eikä siellä ollut sen enempää sieniä kuin pinaattiakaan. Eikä niitä ollut läheisessä keskustan pikkukaupassakaan. Ancenisin torstaimarkkinat ovat sitten varmaan suuremmat, ne ovat kirkon läheisellä aukiolla. 

Tämän täydellisen epäonnistumisen tähden tein sitten meille monta kertaa aiemminkin tehdyt espanjalaiset savupaprikalla maustetut perunat, patatas bravas. Niiden kanssa oli vihannessekoitusta ja pikkuisia makkaroita. 

Patatas Bravas kahdelle

• 8 pientä perunaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia

Tämä on niin helppo juttu, ettei se oikein edes tarvitsisi mitään ohjetta, mutta kirjoitetaan nyt kumminkin. Keitin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet, leikkasin ne suupalan kokoon. Paistoin paloja oliiviöljyssä, kunnes ne olivat nätin värisiä ja maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Aiolia meillä ei ollut, enkä muistanut edes tavallista majoneesia nostaa pöytään. Ei se mitään. 

La Vueltan 8. etappi oli taas minun makuuni mitä parhain, sillä mäkisen etapin voitti Primoz Roglic ja niin ollen hän kohensi tilanneettaan ja pienensi eroa kokonaiskilpailua johtavaan Ben O'Connoriin alle neljään minuuttiin. Huomenna vielä ajetaan ja maanantaina on sitten lepopäivä. 

Mikä olisi veikkauksesi kauanko tämän postauksen tekemiseen meni aikaa? No, minäpä kerron. Tunti. 60 minuuttia! Antti vei roskia monen sadan metrin päähän jätekatokseen ja sillä aikaa sain poistettua yhden kuvan googlekuvistani. Niin hyvä netti tällä kertaa, eikä omilla gigoilla ole sen kummempi. Ranskanpatti alkaa olla taas hyvällä mallilla. 

Patatas Bravas ihan omin neuvoin

Onpa ollut lämmin päivä. Yö meni hyvin ilmastoidussa autossa ja kun heräilimme aamiaista laittamaan, oli vasta 20 astetta lämmintä. 20 astetta! Pari vuotta sitten lamaannuin heti, kun lämpötila ylitti 25 astetta. Muistan erään kirkkojenkatsomisreissun, jolta piti kotimaassa palata kotiin, kun oli liian lämmintä. Silloin CampaAdriassa ei ollut vielä ilmastointia, se on myönnettävä. Olin tuolloin paljon huonompi kestämään korkeampia lämpötiloja kuin nyt. Tai välttämättä en kestä niitä nytkään sen paremmin, mutta valitan vähemmän. Ainakin toivon niin. Iltapäivää kohden lämpötila nousi noin 34 asteeseen, eikä se vielä muutamaan tuntiin laske. Vasta kun aurinko on laskenut kunnolla, päästään viileämpään olotilaan. 

Antti kävi pyörälenkillä, hän kestää lämpöä paljon minua paremmin ja vieläpä tykkää siitä. Omituista. Hän näki lenkillään, ettei meidän pidä mennä huomenna CampaAdrialla Loiren etelärantaa, siellä on tie poikki ja samalla hän katsoi puolestani pari kirkkoa ja vesitornia. Ja otti niistä kuvankin, mikä on minusta todella hienoa uhrautumista. Hän arveli, että olisi nyt jonkun tosipyöräilijän lenkkikaverina ärsyttävä, kun koko ajan pitäisi huutaa, että stop, pitää kuvata kirkko tai vesitorni vaimolle. Kun Antti oli lenkillään, minä olin hiljaa liikkumatta. Tai kyllähän minä etsin mobilepantryn kaikki perunat, neljä kappaletta ja keitin ne Patatas Bravasia varten. On varmasti oikeammanlaisiakin tapoja tehdä Patatas Bravas, mutta nyt tarvitsin tapoja, joissa ei sähköä kysytä ja saisin melkein tyhjällä kaasupanoksella ruoan valmiiksi. Ja sainkin. 

Patatas Bravas kuten minä ne tein jo vuonna 2011

• 2 soikeaa keltakuorista perunaa
• 2 punakuorista perunaa, joista toinen oli sydämen muotoinen
• vettä keittämiseen
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• aiolin tilalta jääkaapista löytynyttä japanilaista majoneesia

Keitin siis perunat kypsiksi ja jätin ne odottamaan lautaselle ruoka-aikaa. Sen lähestyessä leikkasin perunat epäsäännöllisiin paloihin ja paistoin niitä hitaasti pannulla oliiviöljyssä noin 20 minuuttia. Kääntelin palasia eri kulmilleen ja odotin koko ajan, että kaasu loppuu Campingazin patruunasta, mutta ei se vieläkään loppunut. Kun palasilla oli kauniit paistopinnat kauttaaltaan, maustoin ne suolalla, pippurilla ja runsaalla pimentontupsauksella. Annoksessa lurittelimme vielä japanilaista majoneesia melkein tyhjästä purkista sen minkä huvitti. Lisänä aterialla oli 2 possunlihavarrasta/syöjä, salaatinlehtiä ja pari tosi kypsää tomaattia lohkoihin leikattuina. 

La Vueltaa katsoimme wifin kautta noin 50 viimeistä kilometriä. Edelleenkään Peter Selin ei ole äänessä, enkä ole saanut mistään selville miksei hän ole selostamassa. Toivon, että hän on lomalla, eikä lopettanut tai sairastanut.  Matti Heikkinen on kyllä pärjännyt oikein hyvin selostamisessa, ei siinä mitään moittimista. Etapin voitti Jesus Herrada ja kokonaiskilpailua johtaa yhä Sepp Küss, jatkan siis iloisena olemista. 

Kaksin aina kaunihimpi

Tänään oli siinä mielessä historiallinen päivä, että yhtä aikaa ajettiin Giro d'Italiaa ja La Vueltaa. Tämä johtuu tietysti koronasta ja siitä, että koko ammattipyöräilyn kalenteri meni uusiksi. Giroa on vielä jäljellä kolmas viikko ja Vuelta alkoi tänään hieman lyhennettynä, sitä tulee olemaan 18 etappia. 

Päivän kaksoishaasteen kuittasin sillä, että kokosin pitkulaiselle tarjottimelle herkkuja niin Italiasta kuin Espanjastakin. Vaikka kuinka vähän koitin laittaa, niin ihan kaikkea emme jaksaneet syödä. 

Italialais-espanjalainen tunkutarjotin

• proschiuttoa ja jamón ibéricoa
• patatas bravas
• aiolia pimentonilla höystettynä
• italialaista salamia ja espanjalaista chorizoa
• manchegoa
• parmesania
• suuri tomaatti sisustettuna minimozzarellapalloilla
• patonkia
• oliiviöljyä
• pippuria
• persiljaa
• italialaista ja espanjalaista olutta

Girossa oli toisen lepopäivän jälkeinen vuorietappi, ilmeisesti lisää koronapotilaita ei ole ilmennyt. Voittajaksi kerkisi Jan Tratnik ja kokonaiskilpailua se yhä vaan johtaa Joāo Almeida. Samaan aikaan ajettiin siis naapurimaassakin ja muutaman kerran Giro-lähetyksen aikana vaihdettiin lennosta Vueltan pariin. Hyvin Peter Selinillä kapasiteetti riitti vaihtaa kisasta toiseen. 

Kun Girossa ehdittiin maaliin, oli Vueltaa hieman vielä jäljellä. Siinä kisassa aloitettiin täydellä vauhdilla, ei millään verryttelyllä. Primoz Roglic otti johtopaikan ja ajaa huomenna johtajan punaisessa paidassa. Chris Froomella ei mennyt ihan parhaiten, hän jäi heti noin 11 minuuttia kärjestä. Näin kauan piti mennä, että aloin tuntea myötätuntoa häntä kohtaan, nyt vähän nolottaa. Saa nähdä mitenkä saan tämän tuplaruokahaasteen sinniteltyä, en ainakaan heti luovuta. En nyt löytänyt mitään sopivaa pyöraiheista kuvaa, mutta kukkiahan voi aina katsoa, eikö voikin?

Loppurutistuksen ensimmäinen osa

La Vueltan seuraaminen on jäänyt melko vähälle, sillä olemme olleet tämän viikon pienellä CampaAdria-reissulla eikä ole ollut joka päivä aikaa sen enempää katsoa pyöräilyä kuin tehdä espanjalaista ruokaakaan. Yksi hyvä ruoka meillä oli viikon varrella, matkapaella, sen postaan huomenna La Vueltan päätöspäivänä. Tänään tein meille pikaisen espanjalaishenkisen päivällisen kotiinpaluuhommien lomassa. Siihen tuli pimentonilla maustettuja perunoita (patatas bravas) ja chorizon kanssa kypsennettyä kanaa. Aioliakin oli, mutta sen olivat tehneet Lidlin äidit. 

Espanjalaisvivahteinen pikapäivällinen

• pätkä choriozoa, noin 12  puolen sentin viipaletta
• 5 perunaa 
• 10 pientä broilerin rintafileen palaa
• suolaa ja pippuria
• korianteria ja persiljaa
• oliiviöljyä
• puolikkaan sitruunan mehu
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kirsikkatomaatteja
• aiolia

Höyrytin perunat kokonaisina melkein kypsiksi ja jätin ne jäähtymään. Sekoitin puolikkaan sitruunan mehusta, lorauksesta oliiviöljyä, chilihiutaleista, pimentonista, suolasta ja pippurista marinadin, johon nostin broilerinpalat pikaisesti ottamaan makua marinadista. Leikkasin chorizon vinoiksi viipaleiksi ja perunat myös neljää viiteen viipaleeseen kunkin. Laitoin yhdelle pannulle lorauksen oliiviöljyä ja perunat sille paistumaan. Toiselle pannulle kippasin chorizoviipaleet ja laitoin pannun kuumenemaan. Makkarapalat päästivät itsestään mausteista rasvaa niin paljon, ettei pannulle tarvinnut lisätä öljyä. Paistoin chorizoviipaleita kevyesti molemmin puolin ja nostin ne peltilautaselle, jonka peitin foliolla. Nostin samalle pannulle broileripalat paistumaan, uutta öljyä ei tarvittu, chorizoinen rasva riitti. Paistoin palat kevyesti kummaltakin puolelta ja nostin sitten chorizot takaisin pannulle. Koko setti sai paistua ja kypsyä muutaman minuutin. Perunoita maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla ja kun perunaviipaleet olivat paahtuneet kunnolla kokosin koko homman laakealle vadille.

Vadin keskelle tuli kupponen aiolia, jonka päälle ripotin pimentonia ja korianteria. Kupin ympärille asettelin broileripalat, perunat, chorizot ja puolikkaita kirsikkatomaatteja. Ripotin loput persiljat ja korianterit koko annoksen päälle. Kivaa pikaruokaa ennen kuin on aikaa syventyä La Vuelta toiseksi viimeiseen etappiin. 

Harpoimme etapin tallennetta eteenpäin muutamilla harppauksilla ja lopun katsoimme siitä vaiheesta, kun ammattipyöräilyn uusi kirkas tähti, Tadej Pogacar lähti yksin kärkeen ja voitti kolmannen etapin tässä kisassa, varmisti nuorten kilpailun voiton ja nousi kokonaiskilpailussa kolmannelle sijalle johtavan Primoz Roglicin ja toisena olevan Alejandro Valverden jälkeen. Nairo putosi palkintokolmikosta neljänneksi. Huomenna on seremoniallinen päätösetappi, jossa vain kirimiehet kilpailevat etappivoitosta. 

Back in business

Pari päivää meni vähän hunningolla, torstai ihan silkkaa laiskuuttani. Eilen minulla oli hyvä syy olla tekemättä espanjalaista ruokaa, melkeinpä lääkärin määräys. Olin nimittäin viisaudenhampaan poistossa ja olin valmistautunut siihen, että olen lähes invalidi päivän pari. Mitä vielä! Vaikka hampaan kippura juuri pisti hanttiin ihan kunnolla, maailman paras hammaslääkäri pilkkoi hampaan suussani ja kiskoi palat pois nopeammin kuin ehdin miettiä mitä kaikkea en voisi syödä viikonloppuna. Eilen en kuitenkaan koettelemuksen jälkeen jaksanut ajatella ruoanlaittoa, söin vain jotain pehmeää ja viileää ja mietin miten harakoille koko viikonloppu meneekään.

Tänään heräsin iloisena, virkeänä ja tarmoa täynnä. Ei turvotusta, ei kipua, eikä mustelmia. Hampaita pitäisi näköjään poistaa useamminkin. Olen saanut tänään paljon aikaan. Laitoin aamusta heti haudutuspataan käyttöä vaativat kanan koipireidet, ne menevät nyhdettynä huomisen paellaan. Sitten laitoin tämän päivän päivällisen possunlihan marinadiin ja tein huomisen jälkiruoan jääkaappiin. Siitä en uskalla mainita sanaakaan enempää, sillä olen aikaisemmin sössinyt kyseisen jälkiruoan täydellisesti. 

Tämän päivän ruoat ovat enemmän tai vähemmän revisited-osastoa, mutta ainahan hyvän ruoan voi toistaa, eikö voikin? Tämän possuvartaiden marinadin tekaisin ihan omasta tai asiakkaan päästä, mutta pidetään sitä espanjalaisena, jooko?

Pinchos morunos, patatas bravas ja ensalada de tomates

Pinchos morunos eli possuvartaat

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 3 valkosipulinkynttä silputtuna
• kuivattuja appelsiiniviipaleita
• suolaa ja pippuria
• tuore laakerin lehti
• tuoretta persiljaa
• tuoretta timjamia
• pimentonia
• kuivattua tomaattimurua

Leikkaa possunfile paloiksi ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Nostele palat marinadiin ja pyörittele niitä niin, että ovat kokonaan marinadin peitossa. Jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jopa yön yli. Minä laitoin omat possupalani vakuumirasiaan, sillä saa marinointia nopeutettua ja tehostettua huomattavasti.

Kun on aika tehdä ruoka valmiiksi, ota lihapalat pois marinadista ja pistele ne varrastikkuihin. Grillaa vartaita noin viisi minuuttia puoleltaan, varo kuivattamasta possua. 

Patatas bravas ja valkosipulimajoneesi

• muutama peruna/syöjä, riippuu perunoiden koosta
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• majoneesia
• valkosipuli murskattuna
• tuoretta persiljaa

Pese perunat ja leikkaa ne paloiksi. Höyrytä perunoita muutama minuutti, niiden ei tarvitse tulla ihan kypsiksi vielä. Kaada perunapalat lautaselle kuivahtamaan ja jäähtymään. Usein tämä suosittu tapas uppopaistetaan, mutta minä tein homman shallow frynä, tai vielä vähän sen allekin, runsaassa oliiviöljyssä. Kun ruoka-aika lähestyy, kuumenna pannulla runsaasti oliiviöljyä, ainakin pannunpohjallinen ja kaada perunapalat pannulle. Kääntele niitä ja anna niiden kypsyä ja saada kaunis paistopinta, se vie noin 15 minuuttia. Kun perunoissa on rapea pinta kaada ne lautaselle paperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Ennen kuin laitat perunat tarjolle, mausta ne karkealla suolalla, pippurilla ja majoneesilla, jonka olet maustanut murskatulla valkosipulilla.

Ensalada tomates

• erivärisiä tomaatteja, pieniä ja isoja
• uudensadon sipulia
• oliiviöljyä
• cavaetikkaa (tai punaviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja ripota niille hieman suolaa, jätä suolatut tomaatit lävikköön valumaan noin puoleksi tunniksi. Leikkaa sipuli oikein ohuiksi viipaleiksi. Sekoita tilkka oliiviöljyä ja toinen pienempi tilkka mieluista etikkaa pienessä astiassa, mausta seos suolalla ja pippurilla. Sulje kastike tiiviillä kannella ja ravistele kunnolla niin öljy ja etikka emulgoituvat. 

Kun tomaatit ovat maustuneet puolisen tuntia lävikössä, kumoa ne tarjoiluastiaan ja kaada päälle emulgoitunut kastike, sekoita. Ripota päälle vielä tuoretta persiljaa. 

Koko ateria muodostui siis mehevistä possuvartaista, pimentonmaustetuista perunoista, valkosipuliaiolista ja tomaattisalaatista. Ei hassumpaa ja pystyin syömään kaikkea aivan mainiosti, ikään kuin hammas ei olisi eilen saanutkaan kyytiä.

Eilen jäin myös pyöräily katsomatta, mutta tänään pääsin La Vueltaan taas kiinni. Kyseessä oli 195 km mittainen tasamaan etappi, jo kahdeksas tässä kisassa. Massakiriksihän se meni ja sen voitti Alejandro Valverde, hänelle jo toinen etappivoitto tässä kisassa. Peter Saganille toivoin jo etappivoittoa, mutta se ei toteutunut, hän tuli toiseksi. Kokonaiskilpailua johtaa nyt punapaidassa Rudy Molard. Huominen etappi on sitten oikea vuorietappi ja meillä on vuotuinen paellapäivä. Saamme poikasetkin syömään, joten olen oikein iloinen!

Chorizopannu ja patatas bravas

Espanjassa alkoi tänään Volta y Catalunya, viikon mittainen etappikilpailu. Pääsimme heti tunnelmiin mukaan, kun otimme päivällislautaset television ääreen. Mietin työpäivän aikana, mitä espanjalaiseen keittiöön vivahtavaa saisin nopeasti ateriaksemme ja muistin pakastimeen jemmaamani Savuhovin myymät pehmeät chorizot. Kammenpyörittäjä etsi makkarat pyynnöstäni ja ne olivat juuri sopivasti sulaneet, kun tulin töistä kotiin. 

Leikkasin seitsemän pientä chorizomakkaraa parin sentin pätkiin, samoin pilkoin yhden keskikokoisen punasipulin ja halkaisin kaikki talouden 7 kirsikkatomaattia. Viikonlopuksi ostamamme, mutta unohtamamme parsanippu oli hieman nahistunut, napsin kelvot nuput odottamaan. Valutin tetran valkoisia papuja ja huuhdoin ne. Kuorin muutamia perunoita ja pilkoin ne suupalan kokoisiksi. Höyrytin perunat kypsiksi ja perunoiden päälle pääsivät parsanuputkin muutamaksi minuutiksi esikypsymään. 

Kuumensin pannulla lusikallisen oliiviöljyä ja nostelin chorizopalat pannulle paistumaan. Makkarat alkoivat nopeasti paahtua ja luovuttaa punertavaa, mausteista rasvaansa. Lisäsin sipulin pannulle ja pian perään tomaatit ja pavut. Kääntelin kaikki sekaisin ja juuri ennen syömistä nostin mukaan esihöyrytetyt parsanuput, muutaman vihreän oliivin ja silputtua ruohosipulia. Mitään maustamista tämä täyttävä pannullinen ei tarvinut, sillä chorizon olivat sen verran mausteista. Perunat paistoin pannulla ankanrasvan ja oliiviöljyn seoksessa ja maustoin ne suolalla, pippurilla ja pimentonilla. 

Ensimmäisen etapin vei nimiin OPQ:n Gianni Meersman. Maisemat näyttivät eiliseen Italiaan verrattuna huomattavan kesäisiltä. 

Patatas Bravas ja aioli

Pyöräilyn ystävillä on tänään onnenpäivä, alkupaloiksi näimme Eurosportin lähetyksen Vattenfall Cyclassics-kilpailusta Hampurista, sen voittajaksi ehti kesän monista voitoista tuttu norjalainen Edvald Boasson Hagen. Heti tämän kisan päättymisen jälkeen pääsimme seuraamaan La Vueltan edistymistä. Toisen päivän reitti vie La Nuciasta Playas de Orihuelaan, matkaa etapille kertyy 174 km. 

Koska en ole koskaan aikaisemmin tehnyt itse majoneesia, oli tänään oikein oiva päivä aloittaa. Aikomuksena oli tehdä aiolia patatas bravasin seuraksi. Luin ohjeita useasta paikasta ja päätin totella Tapas-kirjani ohjetta. Ohjeesta kehutaan tulevan litra aiolia, mutta määrähän kuulostaa järkyttävän suurelta, jollei ole aikeissa ruokkia koko sukua ja kaikkia kavereita. Puolitin ohjeen, mutta tässä on kirjan mukaiset määrät. Pienennä tai suurenna tarpeittesi mukaan.

• 3 kananmunankeltuaista
• 4 kuorittua ja murskattua valkosipulinkynttä
• merisuolaa maun mukaan
• 1 litra auringonkukkaöljyä (tai auringonkukkaöljyn ja oliiviöljyn yhdistelmää)
• (1 tl dijonsinappia) 

Ota kananmunat lämpenemään hyvissä ajoin, keltuaiset erotellaan valkuaisista ja kaadetaan kulhoon. Valkuaiset säilötään jääkaappiin odottamaan inspiraatiota marengin valmistamiseen. Keltuaisia vatkataan vispilällä ja mukaan lisätään haluttaessa sinappi. Öljy mitataan astiaan, jossa on hyvä kaatonokka, on tärkeää saada kaadettua öljy ohuena nauhana. Koko ajan vatkaten öljyä lurutellaan mukaan ja piakkoin seos paksuuntuu ja kun koko öljymäärä on mukana, on tuloksena kiiltävä paksu majoneesi. Jos sattuu, että seos näyttää juoksettumisen merkkejä, voi öljyn kaatamisen hetkeksi keskeyttää ja kokeilla saada rakenteen tasaantumaan vatkaamalla. Jollei se onnistu, lusikallinen kylmää vettä auttaa. Lopuksi majoneesi maustetaan valkosipulimurskalla ja suolalla. Ole varovainen suolan kanssa, etenkin jos käytit suolaa valkosipulin murskaamisen yhteydessä. Aiolin kerrotaan säilyvän muutaman päivän jääkaapissa. Raakaa kananmunaa välttelevät eivät välitä aiolista.

Patatas bravas on yleinen espanjalainen tapa tarjota perunaa. Neljän hengen annokseen pesin kahdeksan suurta perunaa. Höyrytin perunat kypsiksi ja nostelin ne tarjottimelle jäähtymään. Kuorin viilenneet perunat ja leikkasin ne sopiviksi suupaloiksi. Kaadoin pannulle reilusti oliiviöljyä ja paistoin perunat muutamassa osassa kauniin kullankeltaisiksi ja siirsin kuumaan vatiin odottamaan. Kun kaikki perunat oli paistettu, ripottelin niiden päälle pimenton-paprikajauhetta ja suolahippusia ja sekoittelin rivakasti niin, että perunat olivat kauttaaltaan maustuneet. Aiolin kanssa perunat maistuivat viimeiseen muruseen saakka.