CampaReissu2/2024 viikko 10 + muutama lisäpäivä

Viimeinen reissuviikko alkoi ja liitän tähän postaukseen myös pari lisäpäivää sieltä ensi viikolta, jotka kuluvat laivamatkalla. 

Tiistai 1.10.2024 päivä 64

Tänään jatkoimme matkaa, mutta emme suoraan kohti Lyypekkiä, vaan koukkasimme Alankomaihin, jota tykkäämme sanoa Alankohollanniksi.

Aachenista lähteminen ei mennyt kaikkein sujuvimmin. Meidän piti mennä ensin katsomaan keväältä tuttu #bismarckturm mutta sateen takia jätimme sen väliin ja suuntasimme navin ohjeiden mukaan kaupungin sisempää kehätietä pitkin.

Siinä ensimmäisissä ruuhkissa huomasin kivan liikennemerkin, josta tuli mieleen nuoremman poikamme pienenä piirtämät pääjalkaiset, hän sanoi niitä hyppitöödeiksi. Kysyin luvan, saanko laittaa tämän instaan.

Ja koska poistuminen ei onnistunut ihan parhaiten tietöiden vuoksi, näimme myös yhden kirkon, joka oli jo merkittynä omaan karttaamme. Se ei ole enää kirkko, vaan "Digital Church", eli tila jossa voi tehdä etätöitä. Hieno juttu. https://aachen.digital/digital-church/

Kun viimein pääsimme moottoritielle, matka alkoikin sujua hyvin. Olimme tuota pikaa Alankomaissa ja päästelimme menemään määränpäänä Raalte-niminen kaupunki. Tai oikeammin sen lähellä oleva Marienheem.

Kävimme lempikaupassamme, Jumbossa jossa teimme tärkeitä salmiakkikauppoja ja ostimme ruokaa parille päivälle. Samalla pysäköinnillä näimme kaksi kirkkoa.

Yöpaikaksi olimme katsoneet tämmöisen tosi kivan paikan, jossa on noin 25 autopaikkaa, osa sora-alustalla, osa nurmikolla. Sähköt saa ihan vierestä. On niin sievät saniteetit, että hyvänen aika. Netti toimii mainiosti niin monella laitteella kuin kehtaa laittaa.

Maksu laitetaan kirjekuoreen ja mukaan kirjoitetaan kuponki, jossa kerrotaan keitä me ollaan. 18€ turistiveroineen yöltä. Täällä ei ole nyt muita kuin me ja yksi norjalainen matkailuauto. Ja muutama musta lammas aidan takana. Aivan loistopaikka.

Keskiviikko 2.10.2024 päivä 65

Alankomaiden koukkaus jäi yhden päivän mittaiseksi, lähdimme aamulla takaisin Saksaan, Bremeniin. Ehdin juuri miettiä, että oliko se kirahvi sen tien varressa, jota ajoimme ja siinähän se juuri olikin.

Alankomaiden ja Saksan rajalla moottoritiellä oli toinen kaista kohti Saksaa suljettu ja paikalla oli paljon poliiseja ja nopeusrajoitukset pudotettu muistaakseni 30 km tunnissa. Mutta emme nähneet ketään pysäytettävän, ei meitäkään.

Aika pian Saksaan tultuamme pääsimme nauttimaan taas kiertotiestä, jonkunlainen tieosuus rajan ja Cloppenburgin välillä on edelleen remontissa ja ajoimme noin 40 km ylimääräistä kiertoteitä pitkin. Mutta eipä meillä kova kiirekään ollut. Näimme kirkkoja taas vaikka kuinka monta, mutta ei yhtään vesitornia.

Saavuimme Bremenin matkaparkkiin vähän ennen kahta. Vielä kaupungissa oli tavallinen reitti poikki katutöiden vuoksi, mutta onneksi navi ja google neuvoivat reitin, jota matkaparkkiin pääsi ajamaan.

Aluksi näytti, että paikka on melkein täynnä, mutta kyllä me sitten saimme paikan CampAdrialle, kerran piti ajaa portista ulos (saavuttuaan voi vartin ajan etsiä paikkaa ja ajaa ulos maksutta, jollei sopivaa paikkaa löydy) ja uudelleen sisään. Nyt olemme tässä muutaman päivän.

Antti näki viimeisen kuvan Airbus Beluga XL-koneen nousevan Bremenin lentokentältä. Se on hyvin sympaattisen näköinen kone. Myöhemmin se nousi vielä uudelleen ja lähti Toulouseen.

Sää on viileä, noin 10-12 astetta, päivän kuluessa on välillä satanut, mutta nyt alkuillasta on melko selkeää.

Telkkariin on viritetty SchlagerDeLuxe-kanava, täällä on jokaiselle paikalle satelliittipiuha ja Antti osaa jo laittaa kanavia näkymään telkkaristamme. Ekalla kerralla se oli aika mutkikasta, mutta nyt käy jo helposti.

Huomenna menemme keskustaan kauppoihin ja ehkä syömään jotain, museoiden tarjotaa täytyy tarkastella.

Matkaparkissa on nykyään toimiva ilmainen netti ja sen turvin on helppo tutkia mitä nähtävää tällä kertaa keksimme.

Torstai 3.10.2024 päivä 66

Olipa hyvä, että tämä torstai ei ole ainoa päivämme Bremenissä. Lähdimme aamulla keskustaan mennäksemme taidemuseoon ja muutamaan kauppaan.

Museossa emme vielä huomanneet mitään erityistä, mutta kun postin ovet eivät avautuneet huomioimme, että keskusta oli todella hiljainen.

Pikainen googletus kertoi, että tänään (3.10.) on Saksan yhtenäisyyden päivä. Niinpä suuri osa paikoista on suljettu.

Tämä kansallinen vapaapäivä on mennyt meiltä edellisinä syksyinä ohitse, sillä olimme sekä 2022 ja 2023 lokakuun alussa vielä Ranskassa.

Kävelimme sitten takaisin leirille. Kuvia ei juurikaan ole päivästä. WoMo tuli tänään täyteen jo ennen kello kahta. Ehkä tämä arkivapaa vaikuttaa asiaan.

Päivä on sujunut kivasti hyvästä netistä nauttien. Huomenna uudelleen keskustaan.

Perjantai 4.10.2024 päivä 67

Tänään Bremen oli ennallaan, eilinen vapaapäivä oli muisto vain. Sääkin oli oikein hyvä, noin 15 astetta ja aurinko paistoi.

Kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä perisaksalaista ruokaa oluen kera. Vaikka Beck's on paikallinen olut, meillä oli laseissa Paulaneria.

Koko rantakatu oli väkeä pullollaan, vähän eri meininki kuin eilen. Paluumatkan leirille teimme vähän reittiä kuin tavallisesti, sillä olin hoksannut yhden katsomattoman kirkon kartallemme. Nyt se on katsottu, liekö 1960-luvun arkkitehtuuria, pitää hieman tutkia.

Näissä meille uusissa kortteleissa oli aika paljon maalauksia talojen seinissä, suurin osa tylsiä sotkuja, mutta muutamia hienoja.

Matkaparkki on ollut #complet koko päivän. Jokaiselle tyhjentyneelle paikalle on samantien tullut uusi asukas. Nyt meillä on aika piukea paikka, kummatkin naapurit (autot ovat jonossa) ovat turkasen lähellä, mutta toivottavasti sunnuntaiaamuna on ainakin toinen vaihtunut ja voimme päästä kolosestamme pois.

Lauantai 5.10.2024 päivä 68

Lauttaliput joen yli ja takaisin.

Syy siihen miksi yhä olemme Bremenissä, on se että olimme tänään katsomassa Werder Bremenin jalkapallo-ottelua Freiburgia vastaan. Antti sai ostettua liput meille keskiviikkona. Toivoimme kohtuullista säätä ja sellaisen saimmekin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 15 astetta. Minä en kovin paljon välitä jalkapallosta, mutta esim jääkiekkoon verrattuna tosi paljon ja tiedän muutamia sääntöjäkin.

Alle kahden kilometrin päässä on aika hieno stadion joka vetää 42100 katsojaa ja se oli tänään täysi. Meillä ei ollut ihan parhaat paikat, aivan alimmalla rivillä ja turhan lähellä vierasjoukkueen fanikatsomoa.

Tämä oli kolmas jalkapallo-otteluni paikan päällä ikinä. Täysi stadion melko fanaattista yleisöä oli jopa ihan vähän pelottava. Vierasjoukkueen fanit olivat korkean aidan takana, mutta jestas että pitivät melua. Niin varmaan kotijoukkueenkin kannattajat, muttei se kuulunut niin hyvin toiseen päähän.

Harmi, että kotijoukkue hävisi 0-1. Mutta kokemus oli jännä. Jos seuraava kerta vielä tulee, pitää kyllä olla korvatulpat, jos paikat ovat kovin lähellä fanikatsomoa.

Muuten päivä on kulunut seinämaalauksia metsästäen ja rauhallisesti ottaen. WoMo on edelleen #complet

Sunnuntai 6.10.2024 päivä 69

Tänään oli sellainen juupas-eipäs-päivä, asiat menivät välillä tosi hyvin, sitten tökki, kolmanneksi taas ei ja sitten melkein tökki.

Sunnuntai on Saksassa yleensä aika hyvä päivä liikenteen puolesta, kaupungeissa on hiljaisempaa ja moottoriteillä ei juuri näy rekkoja. Ei se silti tarkoita, että yksinään saisi ajella.

Meillä oli ohjelmassa ajella tänään Lyypekkiin, tällä kertaa tiedän/muistan/ymmärrän minä päivänä (lue:yönä) laiva lähtee Suomeen ja nyt oli tarkoitus hyödyntää rekaton motari Bremenistä Lyypekkiin.

Meidän automme oli melko snugfit Womossa, takana oli retkeilyauto, mutta todella lähellä meidän automme pyrstöä ja edessä suuri matkailuauto. Ilokseni huomasin, että edestä ovat lähdössä ja me toisaalta ripeytimme valmisteluita, mutta jarrutimme sen verran, että he lähtivät ensin ja me pääsimme suorilla ajamaan paikalta poistumisportille. 4 yötä ihan Bremenin keskustan lähellä, 84€.

Oli tarkoitus ajaa tuttua reittiä edellispäivänä käydyn stadionin vieritse motarille, mutta eipä se onnistunutkaan.

Missään emme olleet nähneet yhden yhtä mainosta tai ilmoitusta, että tänään Bremenissä juostiin maraton. Heti WoMosta lähtiessä alkoi näkyä tiesulkuja, juomapaikkoja, huomioliivisiä vapaaehtoisia. WoMosta ei pääse pois kuin yhtä tietä, me onneksi ehdimme pois ennen kisan alkua, mutta jouduimme ajelemaan puolisen tuntia tosi kapeita katuja, että pääsimme selville vesille. Jospa olisimme vain etukäteen tienneet, olisimme tutkineet viisaan reitin. Antti neuvoi erään rouvan motarin varteen, tämä oli ihan paniikissa, että on ihan katastrofi tämä maraton, kun ei pääse minnekään (siis saksaksi).

Kunhan pääsimme moottoritielle, matka sujui kyllä kivasti, toiseen suuntaan oli 3 erillistä stauta joilla oli mittaa 3-8 km. Meille osui vain yksi tihentymä, jossa piti kerran melkein pysähtyä.

Tässä kohden vain harva oli menossa mummolaan

Jossain kohden tuli mieleen, että onkohan nykyäänkin Saksassa niitä ostossunnuntaita. Ja hemputti, ainakin Lyypekissä oli juuri tänään. Ajoimme CITTIn parkkiin, joka oli silloin puolilta päivin tosi tyhjä, tankkasimme viimeiset Saksan dieselit ja odottelimme tunnin kauppojen aukeamista. (klo13-18)

Kävimme siis tekemässä viimeisehköjä ostoksia ennen kotiinpaluuta, emmepä ole koskaan nähneet CITTIn kauppaa niin täynnä ihmisiä, vieläpä saksalaisia. Yleensä siellä on meitä suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia alkoholihyllyjen välissä valitsemassa juomia kun justiinsa on ne viiskymppiset tulossa. Leirialueelle saavuimme vähän ennen kolmea ja täällä on mukava olla pari yötä ennen laivamatkaa. Suomalaisiakin on yksi autollinen.

Maanantai 6.10.2024 päivä 70

Mukava päivä Lyypekissä. Menimme bussilla leirialueelta keskustaan, busseja menee ainakin päiväaikaan kolme kertaa tunnissa ja matka kestää noin 20 minuuttia. Lipun saa ostettua ihan raharahalla, jollei ole intoa opiskella lippuappia. Maanantai on tunnetusti huono museopäivä, mutta löysin kolme paikkaa, jotka olivat tänäänkin auki. 1. kohde oli Holstertor, 1400-luvulta peräisin oleva kaupungin länsiportti. Ostimme yhteislipun, jolla muina viikonpäivinä pääsee useaan museoon, mutta tänään vain tämän paikan lisäksi yhteen toiseen, jonne muutenkin olimme menossa. Liput maksoivat 12€/hlö.

Kävelimme sitten kohti päivän toista kohdetta, minä odottelin hetken entisen Karstadtin edustalla, kun Antti kävi ostamassa postimerkkejä. Tavaratalot ovat menneen talven lumia, kai Berliinissä sentään vielä on KaDeWe?

Toinen museo oli Günter Grass Haus, jonka ohitse olemme kävelleet monia kertoja. Hyvä, että olimme, sillä nyt se sopi maanantain ohjelmaksi hyvin. Todella hieno paikka ja kertoi paljon lisää tästä monilahjakkaasta taiteilijasta. Antti ehdotti, että pitäisiköhän katsoa Peltirumpu-elokuva uudelleen. Siihen voin taipua, mutta kirjaa en aio enää lukea. Se oli aikoinaan mukana sadan kirjan listassani ja oli melkoinen taistelu saada se luettua.

Samasta pihapiiristä pääsi sisäkautta lähellä olevaan Willy Brandt Hausiin, joka sekin oli kiinnostava paikka, luimme jo eilen netistä tietoa hänestä. Tänne paikkaan ei ollut pääsymaksua. Toisella puolella katua oli vielä yksi aiemmin katsomaton kirkko, jonkunlainen evankelinen kirkko. Valtavan iso, kuvaan mahtui vain noin puolet julkisivusta.

Leirillä söimme varastojentyhjennysmielessä pastasalaattia, jota vähän sylettää sanoa salaatiksi, kun siinä oli vain yksi tomaatti ja vähän yrttejä, mutta hyvää se oli. Muistiin itselle, että ostan seuraavan kerran kuivapastan vähän nopeammin kypsyvänä laatuna. 12 minuuttia kaasulla ei ole kovin taloudellista.

Koska meillä ei ole laivalla ateriapakettia, teemme huomenna eväitä ja sitä varten keitin viimeiset kananmunatkin.

Huomenna sitten viimeisiä ostoksia ja venymistä ja vanumista laivan lähtöön asti. Päivämäärä on tarkistettu ja toisenkin kerran vielä.

Tiistai 8.10.2024 päivä 71

Taas tavallista pitempi päivä, tai siltä tuntuu, kun laiva lähtee vasta aamuyöllä.

Olemme vielä nauttineet pienen pätkän Saksan moottoritietä (noin 10 km) ja käyneet CITTIssä, Decathlonissa, Bauhausissa, Lidlissä, Edekassa, Ikeassa, monessa kenkäkaupassa, vielä toisessa Lidlissä ja Pennyssä.

Piti ottaa kuva jonkun kaupan viinahyllyllä, kun oli niin hupaisan nimistä viinaa. Tai mitä lie likööriä.

Pidimme siestaa Travemundessa hyvällä parkkipaikalla, nyt oli aika hyvin tilaa kesäkuun ruuhkiin verrattuna.

Antti kiipesi Saksan vanhimpaan majakkaan (vuodelta 1539). Minä olin laiskempi sillä kohden, mutta reippaasti söin sitten eteeni tuodun kalasämpylän eikä tehnyt heikkoakaan.

Olin löytänyt kaupungista kaksi katsomatonta kirkkoa ja kävelimme katsomaan ne. Palatessa näimme sellaisen kiipeily&roikkumispuiston, joihin en suurin surminkaan menisi. En halua ehdoin tahdoin maksaa pelkäämisestä.

Tänään pätkähti vielä ihmeen lämmin sää, päivällä oli 18 astetta ja nyt illallakin vielä 16.

Tulimme satamaan, alkoi juuri sataa (en ikinä voisi sanoa, että alkaa satamaan). Piakkoin alkaa check in. Sen jälkeen teemme meille huomisen aamun eväät.

Ensimmäistä kertaa ultimate nuukailumatka sisältää halvimman sisähytin ja netittömyyyden lisäksi myös sen, ettei meillä ole ateriapakettia. Jostain luin, että saattaisi olla merenkäyntiä luvassa, joten senkin takia on ok, ettei ole etukäteen maksettua ruokaa, jos ei pysty syömään. Menemme päivälliselle huomenna, jos siltä tuntuu.

Keskiviikko 9.10.2024 päivä 72

Illalla pääsimme laivaan vähän yhdentoista jälkeen. Oli hyvin vähän matkailuautoja, varmaan alle 10 ja henkilöautoja max 30. Mutta rekkoja ja kontteja riittää tietysti. Peruuttaminen pimeästä kirkkaasti valaistulle kannelle oli jälleen pulssia nostattavaa, etenkin kun emme muistaneet sateen jälkeen kuivata peilejä ja peruutuskameran linssiä.

Meidän hytti on paikassa, josta seuraavat hytit ovat lemmikkihyttejä. Ihan pari pikku haukahdusta on kuulunut ja yksi vihainen äitee.

Nukuimme todella pitkään ja söimme aamiaiseväät, näin varmaan teemme jatkossakin.

Sää ei ainakaan vielä ole huono, pilvistä on, mutta melko lämmintä. Toivottavasti ei tästä merenkäynti ylly.

Katsoimme telkkarista muutaman tuoreehkon Simpsons-jakson ja samalla vähän mainoksia. Emme ole nähneet kotimaisia tv-mainoksia pitkään aikaan eivätkä ne ainakaan parantuneet ole. Ei edes erota ovatko ne olevinaan sarkastisia, tosissaan tehtyjä vai vain huonoa huumoria. Maksalaatikkopäivä? #whathemerde

Kohta Ruotsin verkko lakkaa yltämästä tänne, joten vajoan jälleen lähes olemassa olemattomaksi huomiseen asti.

Merenkäynti oli rauhallista ja menimme syömään päivällistä, vaikka sen jälkeen kyllä mietimme, että oliko sekään hintansa väärti. Ehkä vielä enemmän eväitä seuraavalla kerralla.

Torstai 10.10.2024 päivä 73

Nyt reissu on tullut päätökseensä. Pelättyä kovaa merenkäyntiä ei tullut, hyvin tasaista oli matkanteko ja laiva oli satamassa aikataulussaan.

Seitsemännellä kannella oli vain alle 10 matkailuautoa eikä henkilöautojakaan ollut edes paria kymmentä.

Onneksemme ajosää kotiin oli myös sopiva, lämmintä noin 10-14 astetta ja paikoitellen sumua. Viisarinmäeltä laskeudumme Keskimaan sumuun, nyt ei mahdolliset ulkomaalaisetkaan miettineet, että onko tuolla muuta kuin metsää, mitään ei näkynyt.

Pysähdyimme vielä ennen kotipihaan ajamista tankkaamaan ja ostamaan ruokaa, oli oikein kiva käydä omassa lähi-Lidlissä.

En muista tarkalleen mikä mittarilukema oli CampaAdriassa lähtiessämme heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta vähän yli 80 000 se oli. Nyt meillä oli vielä enemmän paikallaanolopäiviä, joten kilometrejä tuli kohtuudella.

Iltapäivä meni auton tyhjennyksen aloittelussa ja pyykkirallissa. Nyt on jo pian pesty kaikki muut pyykit, paitsi autosta vuodevaatteet. Sopivasti sähkökin on tänään edullista, samoin huomenna.

Päivälliseksi tein meille korealaista lohibulgogia, jopa kastikkeen tein itse, sillä kaupallinen hyvä kastike oli lopussa. Lohi kypsyi airfryerissä ja riisi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, jonka pyysin autosta sisälle taloon, jossa se saa olla kevääseen asti.

Haluan toisinaan ostaa kotiin tullessa kukkia, yleensä nappaan hävikkikimpun, niin nytkin. Sommittelin myös reissuyrtit ikkunalle vesialtaaseen ja lampun alle, toivottavasti ne pysyvät hengissä vielä pitkään.

On kyllä kiva olla kotona, eikä ole ollenkaan haikea mieli siitä, että reissu on ohitse. Nyt on hyvä vaipua talvihorrokseen ja päättää, että pimeys onkin kivaa.

CampaReissu2/2024 viikko 9

Reissun yhdeksäs viikko kului vielä  melkein kokonaan Ranskassa. Mutta kotimatkalta tämä silti alkoi vahvasti maistua. 

Tiistai 24.9.2024 päivä 57

Tänään emme ole poistuneet tontilta respaa ja saniteettitiloja kauemmas. Leipäautokin tuli aivan meidän kohdalle, vähän kuhmuisen auton perästä myytiin kasseista patonkeja, croissanteja ja makeita leivonnaisia.

Välillä on satanut aika paljon, mutta auton alla oleva betoni rauhoittaa mieltä. Ei ole pelkoa jäädä jumiin.

Kokosin tähän postaukseen muutamat #campakollaasit sillä paljonkaan uutta kuvamateriaalia ei ole tänään tullut.

Meillä on muutamia vakiojuttuja, joita tykkäämme hoksia matkojen varsilla. Näitä ovat esimerkiksi tienvarsikirjastot, kirkot, seinämaalaukset, vesitornit ja polkupyörät (omat ja muitten).

Joka päivä pitää syödä, ruokakollaasissa on tämän reissun syömisiä, suurin osa itse tehtyjä, koska #nuukuus.

Tällä reissulla oli ajatus muistaa viimein ottaa kuva jokaisesta leiripaikasta laitettavaksi oman googlekartan paikkamerkkiin. No, eipä ole muistettu joka paikasta ottaa kuvaa ja vaikka olisi muistettukin, ne näyttävät niin samoilta, ettei niistä paljon informaatioa irtoa. Markiisia on käytetty aika paljon, muttei enää nyt loppumatkasta, kerran pari myös ohjaamon ikkunoiden sisäpeittoja oikein kuumalla säällä. Ne kyllä auttoivat lämmönsäätelyssä, mutta vaikeuttivat leirintäkyttäämistä.

Tällä alueella netti toimii aika hyvin vuoteen kohdalla, paremmin kuin pöydän ääressä. Joten mikä sen mukavampaa kuin katsoa amerikkalaisia vaaleihin liittyviä keskusteluohjelmia vuoteessa kone tyynyn ja vatsan päällä vinollaan. Pitäisi olla reilu ja katsoa jotain "sen toisen puolenkin" kantoja, mutta enpä taida viitsiä.

Keskiviikko 25.9.2024 päivä 57

Minulla on ollut tänään krapulapäivä, #amerikanvaalikrapulapäivä . Neljä ja kahdeksan vuotta sitten koin kauheita hetkiä aiheen parissa ja nyt olen mässäillyt talk show ja - videoiden maailmassa, koska kohtuullinen netti. Ottakaa salasanat pois minulta, etten joudu vielä pahempaan kierteeseen.

Jokatapauksessa, entinen presidentti ilmestyi uniini viime yönä (kiitos kaikkien niiden videoiden) ja jouduin yrittämään hänen pelastamistaan pulasta, soittamaan hänen vaimolleen, joka ei vastannut. Mutta kivaa sentään, että joskus soittaminen unessa onnistuu, vaikkei kohde vastaisikaan.

Oikeassa elämässä kävimme oikein kivalla kävelyllä rantakadulla, kumpaankin suuntaan näytti hienolta ja kuten kuvista näkyy, ei ollut kauheaa ruuhkaa. Laskuveden aikaan ranta näytti aika eriltä, kuin edelliskatsannolla nousuveden aikaan.

Kapteeni Didier Duthoit Fouga Magisterillä menetti surmansa vuonna 1967 ja sai muistolaatan ja vissiin kadunnimenkin. Tuolloin minä olin reipas vuoden vanha tytteröinen.

Vähän tulin höynäytetyksi pikkukaupassa. Luulin, että oli jonkun paikallisen hotellin vanhoja astioita myynnissä ja ostin kaksi lautasta. Hemmetti, niiden pohjaan oli painettuna nettiosoitekin. Mitä tästä opimme? Ota silmälasit mukaan, jos haluat tietää milloin sinua höpläytetään. Mutta lautaset on kivat, en vain olisi halunnut maksaa niistä niin paljon.

Päivällinen koostui leikkeleistä ja juustoista, koristeena myös hieman rypäleitä ja hedelmiä. Nekin syötiin.

Torstai 26.9.2024 päivä 59

Tänään on ollut monta erilaista säätä, erittäin kovaa tuulta, erilaisia sadekuuroja, aurinko on paistanut, mutta lunta ei ole satanut, se on pakko myöntää. Anttikävi kävelyretkellä katsomassa WWII:n aikaisia saksalaisia bunkkereita kylän itälaidan kalkkikivikalliolla. Sinne oli hienot opasteet, joissa ei lukenut yhtään mitään. Mutta kyllä sinne perille löysi tuollaista pusikkopolkua pitkin.

Meillä oli jo lukkoonlyödyt päivällissuunnitelmat, oli tarkoitus syödä omista varastoista löytyvää ruokaa, mutta paluumatkalla Antti havaitsi, että rantabulevardin ravintolathan ovat auki. Ne joilla oli pari päivää ollut täysin hiljaista. Niinpä muutimme minkä päätimme ja menimme syömään sinisimpukoita.

Olivat hyviä, Antin valitsemat voilla ja persiljalla olivat parempia kuin minun kermaisessa liemessä. Nyt tuli ruksittua sekin ruokamielitekokohta eikä meidän ole enää pakko mennä Dunkerqueen tällä matkalla. Siellä on kyllä mahtava simpukkaravintola, mutta nyt voimme jättää sen väliin. Ai niin, mitähän minä tein sillä välin, kun Antti käveli pitkin kalliorinteitä? Katsoin lisää USA:n vaaleihin liittyviä videoita, enkä ole vieläkään yhtään kyllästynyt.

Perjantai 27.9.2024 päivä 60

Syksyn edetessä jossain kohtaa tulee vastaan säiden huononeminen. Alkaa olla tuulista, sataa vettä, valoisa aika lyhenee. Kesä on ohitse. Ei sille mitään voi. Tämä on nyt kolmas syksyinen matkamme peräkkäisinä vuosina ja joka kerta olemme palanneet kotiin hieman aikaisemmin. Vuonna 2022 olimme kotona vasta aivan lokakuun lopussa ja silloin viimeiset päivät olivat kyllä lähes tylsiä. Aurinko laski paljon ennen kuin oli minun nukkumaanmenoaikani. Leirialueet olivat suureksi osaksi jo kiinni ja nähtävyyksien aukioloajat olivat tyyppiä kahdestatoista puoleenpäivään, jos aukenivat lainkaan. Viime vuonna palasimme lokakuun puolivälissä ja nyt viikkoa sitäkin aikaisemmin. Melkein vaikea uskoa, että eilen istuimme auringonpaisteessa merenrannan ravintolassa syömässä sinisimpukoita. Pian sen jälkeen alkoi tuulla maalta merelle päin niin, että auto huojui tuulessa. Satoi moneen otteeseen rankasti. Tänään sama juttu, paitsi että tuulensuunta kääntyi 180 astetta ja nyt tuulee mereltä päin. Emme ole lähteneet tontilta saniteettitiloja ja tiskipaikkaa pitemmälle. Syy miksemme ole jatkaneet matkaa on se, että sää on nyt aika huono suuressa osassa Eurooppaa. CampaAdrian alla on hyvä betonialusta ja koska aikaa vielä on, on ihan hyvä poltella jäitä paikassa, jossa ei ole vaaraa upota vettyneisiin nurmikoihin. Jatkosuunnitelmat ovat kuitenkin valmiit, aamulla lähdemme kohti Saksaa, mutta viivymme vielä 1-2 yötä Ranskassa ehtiäksemme tehdä tarpeellisia ostoksia. Sunnuntaista täytyy muistaa, etteivät kaupat ole laajalti auki Ranskassa, mutta hieman Saksaa paremmin. Päivällisenä meillä oli korealainen nuudeli-mandukulho, johon keräsin erinäisiä CampaPantryn aarteita. Tässä kylässä ei ole kunnollista kauppaa, joten varastot ovat hyvät olla olemassa. Kimchiäkin oli vielä ja sojua!

Lauantai 28.9.2024 päivä 61

Nyt ei enää auttanut itku markkinoilla, oli lähdettävä eteenpäin ja onhan se nyt ihan järkevääkin. Laivamatka lähestyy. Veulettes-sur-Mer jäi kirjoihimme ihanana paikkana, pikkuisena merenrantakaupunkina, jonka ainoa puute oli kunnollisen kaupan puuttuminen. Heti liikkeelle lähdettyämme alkoi kirkkoja putkahdella joka kylässä ja toisessa kuvassa näkyi oikein hieno ruma rakennus, en ole vielä ehtinyt ottaa selkoa mikä se on.

Välillä satoi vettä ja oli melko pimeää, piti ajovalojakin käyttää.

Kävimme Amiensin eteläpuolella kaupoissa, suuressa Auchanissa oli melko hieno kalatiski (kuva 5). Emme vaan koskaan oikein tohtiudu ostamaan niistä mitään, vaikka ö-ö-menetelmällä sekin kyllä onnistuisi.

Kirkkojen lisäksi oli tarjolla vesitorneja, tuollainen hieno siniraidallinen pallerokin (kuva 6).

Yleensä Ranskassa haluamme mennä pois päin Pariisista, tässä kuvassa 7 oli viimeinen kerta, kun vielä opastukset neuvoivat kohti pääkaupunkia. Me jatkoimme pois päin. Tai voihan se olla, että vielä huomennakin pääsisi Pariisia kohti.

Meillä oli ajatus mennä Cambraihin leirialueelle, olimme siellä kesällä 2022 katsottuamme Tour de Francea. Sinne mennessä tuli vastaan joku vähän isompi maatalousvekotin, mietimme jo, että pääsemmekö osallistumaan mielenilmaisuun. Mutta ei, tuo oli vain nyt lähtenyt kylille sillä kulkuneuvolla, joka oli pihassa lähimpänä.

Leirialueelle ei ollut menemistä, se oli tupaten täynnä ja sen lisäksi nurmitontit näyttivät siltä, että niistä lähtiessä pitäisi pyytää joku maajussi apuun, sen verran oli mutaa näkyvillä. Niinpä etsin meille salamannopeasti Camping Car Park-ketjun paikan paikasta, jonka nimi alkaa A:lla ja päättyy x-kirjaimeen. Arleux. Tässä on jonkunlainen kunnallisen leirialueen ja matkaparkin puoliväkinäinen kihlaus, saimme ihan hyvän sorapaikan ja aidan takana on mökkejä ja ikiparkkeeraajia. Saniteetit ovat käytössä ja pesukoneautomaatti samanlainen kuin markettien pihalla. Vrk maksaa 13,49€. Vesitornikolmikko matkan varrella ilahdutti kovin.

Viimeisessä kuvassa Lidlistä ostettuja sipuleita, ovat todella hyviä ihan viimeiseen saakka, vien niitä kotiin ihan intona.

Sunnuntai 29.9.2024 päivä 62

Ranska jäi taakse. Nyyh. Aamulla autossa oli viileää, ellei kylmää. Olimme unohtaneet kattoikkunan auki, ei tuullut eikä satanut mitään, joten viileä ilma pääsi sisälle. Lähdimme ostamaan leipää kylän keskustasta, mutta #whatthemerde leipomo oli kiinni! Siitä lannistumatta katsoimme kylän kirkon.

Löysimme postilaatikon (kuva 2), johon pudotimme nipun kortteja, joihin oli kirjoitettu rakastettujen ihmisten (ja vähän muidenkin) osoitteet ja nuoleskeltu viimeiset postimerkit. Sinne putosivat "muut suunnat"-lokeroon, joka on mahdollisesti sama lokero kuin se "paikalliset kohteet".

Lähdimme liikkeelle ilman aamiaista, mikä voi olla Ranskassa jopa laitonta. Kävimme ensimmäisessä reitillä olleessa sunnuntaisin auki olevassa marketissa ja sen jälkeen melko pian löytyi motarin varressa levähdyspaikka, jossa saatoimme syödä vihoviimeisen ranskalaisen patongin. Se oli lähes uskonnollinen hetki. Kuva 3 on erityisesti omistettu @annakamarainen tuo betonikaunistus motarin varrella sopinee kouvola-teemaan?

Vähän oli vaikeuksia saada karttakirjojen reittien päitä osumaan yhteen, koska oletin meidän pääsevän suoraan Ranskasta Saksaan. Siinä välillä oli yksi pikkuinen maa nimeltä Belgia. Kun otimme esiin Benelux-kartan alkoi ns. lyyti kirjoittaa. Kirkkoja, vesitorneja #businessasusual

Saksan rajalla ei ollut sitten yhtään mitään tiukennettua rajavalvontaa, joka alkoi noin viikko sitten. Me ajoimme ihan tyynesti Belgiasta Saksaan motaria pitkin. Melkein oli passit jo kädessä valmiiksi. No ei ollut. Tulimme iltapäivällä Aachenin tuttuun WoMoon. 23€/vrk, aivan mahtavat sanit, on pyykkikoneet (lisämaksusta), sähköt ja netti (kaupungin yleinen netti). 46 paikkaa, 2 vrk saa olla (ehkä ruinaamalla enemmän). Hyvä sora-alusta. Vieressä urheilualueet, joten viikonloppuisin metakkaa. Omituisia urheiluhulluja nuo saksalaiset. Jälkiruokana meillä oli kahvit ja #caneléle joihin tutustuimme ensimmäisen kerran kiitos @maricadaut ja @hilihe ❤️

Maanantai 30.9.2024 päivä 63

Kävimme tänään kahdella eri kävelyretkellä. Ensin kävelimme parin kilometrin matkan keskustaan. Olimme katsoneet sääennusteita ja kuvittelimme ehtivämme hyvin käydä keskustassa ennen kuin alkaa sataa. Melkein heti alkoi ripotella, onneksi oli sateenvarjot mukana. Kävimme suuressa tuomiokirkossa, siellä kuvaamisesta pitää maksaa 1 €. Viimeksi kävimme siellä keväällä, joten jätimme nyt kuvat ottamatta. Katselimme vain hienoa kirkkoa tovin. Halusin käydä kirjakaupassa ja osuimmekin erittäin upeaan kirjakauppaan. Siinä on neljä kerrosta ja kirjat todellakin olivat pääosassa, vaikka monenmoista muutakin sälää oli kaupan. Löysin uuden matkapäiväkirjan, taas erilaisen kuin edelliset. Kuva alla on patsas lukevasta naisesta kirjakaupan edustalla. Oikein sopiva.

Sitten asioimme nahkahousukaupassa. Jestas, että oli paljon nahkahousuja ja dirndleitä!

Palasimme leirille ja katselin googlekarttaa. Olin luullut löytäneeni jo kaikki kaupungin kävelyetäisyydellä olevat kirkot, mutta ei sinne päinkään. Hyvin nopeasti löysin 7 kirkkoa lisää ja yksi niistä alle kilometrin päässä. Siitä kuvat alla.

Kävelimme sadekuurojen välissä katsomassa senkin kirkon pois.

Viimeisenä Ranskan päivänä ostimme laatikollisen tomaatteja, aivan ihania! Niin hyvän makuisia ja kauniin värisiä. Söimme tänään päivällisen sivukkeina kaksi näistä kaunokaisista.

Huomenna matka jatkuu. Tämä matkaparkki (WoMo) on todella hyvä paikka ja on hyvä, että viipymiselle on laitettu kahden vuorokauden maksimi. Nettikin toimii kohtuudella ja kaikki on siistiä. Viikon kuluttua viimeistään täytyy olla Lyypekissä, joten ainakin yksi koukkaus vielä pois Saksasta on suunnitelmissa.