Naan revisited

Paistoin jonkunsorttisia naanleipiä monta monituista vuotta sitten. Niin olivat painuneet mielen perukoille, että piti oikein kaivella, että olenko niitä koskaan edes tehnyt. Vastikään Hannele paistoi naaneja paistinpannulla ja minä heti tuumin, että tuotapa pitää kokeilla. Kun meillä oli viime viikon maanantaina muutenkin intiahkoa ruokaa, niin niille kokeilin Hannelen postaamaa ohjetta.

Naanleivät paistinpannulla

• 1,5 dl vettä
• 1 tl kuivahiivaa
• 4,5-5 dl vehnäjauhoja
• vajaa tl suolaa
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• 25 g gheetä sulatettuna

Tarjoillessa

• suolahippusia
• sulatettua gheetä
• nigellansiemeniä

Mittasin veden, hiivan, suolan ja jogurtin yleiskoneen kulhoon ja sekoittelin ne. Annoin seoksen viihtyä itsekseen noin viisi minuuttia. Lisäsin sitten mukaan jauhoja, jätin pikkuisen varalta odottamaan. Lurittelin sulatetun gheen mukaan ja annoin koneen vaivata taikinaa hyvän kymmenen minuuttia ja lisäsin loppupuolella pikkuisen jauhoja. Taikinasta tuli aika tarttuvaista, mutta semmoista sen piti muistaakseni ollakin. Jätin taikinan kohoamaan huoneenlämpöön noin neljäksi tunniksi suihkumyssyllä peitettynä. 

Kun ruoka-aika lähestyi, kaavin taikinan jauhotetulle leivinalustalle ja taputtelin sen pallon muotoon. Leikkasin pallon kuuteen palaan ja taputtelin niitä aika ohkaisiksi pitkulaisiksi lätyiksi, hieman toisestä päästä leveämmiksi. Kuumensin valurautapannun kuumaksi ja paistoin leipiä molemmin puolin noin kolme minuuttia, kunnes niihin alkoi tulla ruskeita pilkkuja. Peittelin valmiit leivät pyyhkeellä ja alkaessamme syömään, levitin niille siveltimellä sulatettua gheetä, ripotin pinnalle hieman suolahiutaleita ja nigellansiemeniä. Niitä sitten huomenissa säikähtää joksikin eläväksi leipäkorissa, mutta koitan muistaa, etteivät ne ole mitään ötököitä, eivät varmasti liikukaan yhtään. Naanleipä sopi hyvin mausteisen chicken tikka masalan kanssa syötäväksi.

Intialaisen päivällisen jälkiruoka - appelsiinia ja sahramia panna cottassa

Etsin jotain intialaista jälkiruokaa maanantain päivälliselle, mutta ne monet näyttivät aika erikoisilta, paljon erilaisia riisivellejä ja tahmeita leivonnaisia. En muista mikä tässä valitsemassani jälkiruoassa oli se intialainen osuus, muttei se mitään. Minulla ei ollut lähdeblogin ruusuvettä, mutta appelsiinivettä oli, joten sillä mentiin. 

Appelsiinin ja sahramin makuinen panna cotta

• 3 dl kermaa
• 2 liivatelehteä
• tilkka vettä liivatelehtien liottamiseen
• pari kunnon sahramihippusten nippua
• tilkka maitoa sahramin uuttamiseen
• pikkuisen sokeria
• 2 tl appelsiinivettä
• annoksen pinnalle 1 rkl luumu-päärynäkompottia

Liotin liivatelehdet kylmässä vedessä. Kuumensin pikkuisessa kattilassa tilkan maitoa ja laitoin sahramin maitoon uuttumaan muutamaksi minuutiksi. Kuumensin vähän isommassa kattilassa kerman, appelsiiniveden ja sokerin. Lisäsin mukaan maidon, josta siivilöin sahramihiput pois. Puristelin liivatelehtiä hieman ja lisäsin ne mukaan seokseen ja jatkoin kuumentamista. Vispilöin koko ajan. Kun seoksen lämpötila oli 85 astetta digitaalimittarilla mitattuna, laitoin liekin kattilan alta pois ja kaadoin seoksen annoskuppeihin. Niitä tuli kaksi pientä lasista kuppia ja kaksi metallikuppia, joihin tuli vain noin alle desi seosta. Peitin astiat kelmulla ja laitoin kylmään hyytymään. Noin viidessä tunnissa panna cotta oli täysin hyytynyt. Lusikoin annosten päälle hieman tekemääni luumu-päärynäkompottia, jossa maisui mukavasti calvados. Rakenne oli nyt todella passeli, ei kumimainen, kuten joskus olen onnistunut saamaan aikaan. Maku oli miellyttävä ja makeus sopiva.

Mango-appelsiinilassi

Maanantaisen chicken tikka masalan ruokajuomaksi tein kylmänviileän lassin. Sain siihen käytettyä hedelmäkorinkin tyhjäksi, mikä on aina välillä oikein hyvä juttu. Ohjeen nappasin täältä. Juomaa tuli noin litran verran.

Mango-appelsiinilassi

• 3 appelsiinia
• 1 mango
• 2,5 dl maustamatonta jogurttia
• loraus hunajaa
• muutama jääkuutio

Fileroi appelsiinit ja purista kuorikimpusta mehua astiaan, johon keräät hedelmälohkot. Kuori ja kuutioi mango niin kuin parhaaksi näet. Minä en osaa sitä kovin hyvin. Onneksi mango oli juuri sopivan kypsä, joten sain sen melko nätisti leikeltyä paloihin. Murskaa ensin jääpalat tehosekoittajan kannussa karkeaksi. Laita hedelmäpalat kannuun jäämurskan päälle, lisää mukaan jogurtti ja hunaja ja surruuttele tasaiseksi. Tarjoa mausteisen ruoan kaverina, viilentää suuta mukavasti. 

Intialainen ateria

Kun maanantai koittaa, minulle tulee usein puuhakas olo. Sellaista ei usein viikonloppuisin nähdä, mutta maanantaissa on jotain sellaista, että tekee mieli aloittaa päivällispuuhatkin jo ennen kuin päivä valkenee. Niin tänäänkin. Tuli mieleen, että mitään edes haaleasti intialaista ei ole tullut tehtyä aikoihin. Tikka masalaa en ollut koskaan tehnyt aikaisemmin. Enkä varsinaisesti tainnut tehdä nytkään. Kyse on länsimaistuneesta ruoasta, jossa lienee jotain Intiaan viittaavaa. Mutta onko se nyt niin nuukaa? Ohjetta varten vilkuilin hieman tätä postausta. Tein kuitenkin kuten tykkäsin.

Chicken tikka masala crock potissa

• 2 broilerin koipireittä luineen nahkoineen
• 3 broilerin rintafilettä
• loraus oliiviöljyä
• 4 suurta valkosipulinkynttä murskattuna
• peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
• saman kokoinen pala tuoretta kurkumaa kuorittuna ja raastettuna (käytä hanskoja, ettet saa rumia keltaisia sormia päiviksi)
• 1 tl sokeria
• 3 rkl garam masala-maustetahnaa purkista (purkinpohja)
• 1 punainen chili silppuna
• monta kevätsipulin vartta silppuna
• tölkki paseerattua tomaattia
• 1 tl kuivattuja korianterin siemeniä murskattuna
• 1 tl kuivattua kuminaa murskattuna
• 2 kanelitankoa
• 1 tähtianis
• 2 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 3 dl maustamatonta jogurttia (kahdessa osassa laitettuna)
• koristeluun jotain vihreää yrttiä, meillä oli vain basilikaa

Laita pata kuumenemaan high-asetuksella. Kerää pataan ensin kaikki mausteet, chili, sipulit, inkivääri ja kurkuma. Kaada mukaan tomaattipurkillinen, garam masala ja puolet jogurtista. Sekoittele kaikki hyvin ja lisää mukaan broileripalat. Anna padan tehdä hommiaan high-asetuksella noin 4 tuntia tai low-asetuksella 6-8 tuntia. Käännä välillä kanapalojen kylkeä. Kun ruokailuun aikaa vielä pari tuntia, nosta kanapalat leikkuulaudalle ja leikkaa liha suupaloiksi, riivi pehmeä liha koirireisipaloista, jätä nahka pois. Nosta lihapalat takaisin kastikkeeseen ja jatka hauduttamista. Mausteita voi maistella tässä vaiheessa, liian vähän niitä tuskin on. Kun on aika syödä, lisää mukaan loput jogurtista ja sekoita, anna sen vielä kuumentua. Laita tarjolle basmatiriisin ja juuripaistettujen naanleipien kanssa, juomaksi sopii hyvin mango-appelsiinilassi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Butter chicken Crock Potissa

kardemummakoru

Lupasin itselleni, että tänään meillä on sähköä koko päivän. Silloin voi virittää haudutuspadan ja alkuvalmisteluiden jälkeen unohtaa päivällisen ruoka-aikaan asti. Olen tehnyt kerran aikaisemmin butter chickeniä, se oli tämänpäiväiseen verrattuna pikaversio. Tällä kertaa otin vinkkejä Kitchen Sanctuary-blogista. Tein ohjeeseen pieniä muutoksia, sillä maustepuolessa jouduin hieman soveltamaan.

Butter chicken haudutuspadassa

• 800 g broilerin fileitä kuutioiksi leikattuna
• 3 rkl voita
• 3 rkl neutraalia kasviöljyä
• 1 suuri sipuli
• peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
• 1 kiinalainen pyöreä valkosipuli
• 0,5 l lihalientä (ankkaa tällä kertaa)
• 2 tölkkiä säilyketomaattia
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl garam masala-tahnaa
• 1 rkl currya
• 1 tl paprikajauhetta (käytin savustettua, kun muuta ei ollut)
• 1 tl kanelia
• 1 tl suolaa (2 tl loppujen lopuksi)
• 2 rkl sokeria
• 6 kokonaista kardemumman "koteloa"
• 2 dl kermaa
• tuoretta korianteria (ei ollut, laitoimme oreganoa, oli sekin vihreää)

En tehnyt ruokaa aivan siinä järjestyksessä, kuin lähdeohjeessani, alkuperäisen järjestyksen voi tarkistaa postauksen alun  linkistä. 

1. laita haudutuspata kuumenemaan
2. silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri
3. leikkaa broileri isohkoiksi kuutioiksi
4. kuumenna suuri paistinpannu ja sillä voi ja öljy (aluksi noin puolet, jätä loput odottamaan)
5. sulata liemi tai valmista liemi kuutiosta ja kiehuvasta vedestä
6. pistä kardemummakotelot neulalla ja pujota ne lankaan, ne on helppo sitten poistaa keitoksesta lopuksi
7. hauduta sipulia, valkosipulia ja inkivääriä muutamia minuutteja pannulla
8. lisää mukaan tomaattipyre, garam masala-tahna (tai jauhe, jos käytät sitä), curry, paprika, kaneli, suola ja sokeri, sekoita ja anna hautua muutamia minuutteja
9. kaada liemi ja tomaattisäilykkeet haudutuspataan, lisää mukaan "kardemummakoru", jonka langan jätät padan reunan ulkonpuolelle ja sekoita
10. yhdistä pannulta sipuli-mausteseos pataan ja sekoita taas
11. lisää pannulle loput voi ja öljy ja paista broileripaloja muutamia minuutteja parissa erässä ja lisää ne pataan, sekoita
12. jätä pata high-asetuksella 4 tunniksi tai low-asetuksella 6 tunniksi töihin, sekoita aika-ajoin ja maista kastikkeen makua, lisää mausteita mikäli tarpeen
13. kun ruoka-aika lähestyy, lisää pataan kerma ja sekoita, anna kuumentua
14. tarjoa riisin kanssa, ripottele pinnalle tuoretta korianteria

Pata oli kaikkiaan melkein viisi tuntia päällä ja ruoasta tuli todella maukasta ja lihasta mureaa. Ei liian mausteista, mutta mukavan lämmittävää. Suolaa laitoin kyllä toisen teelusikallisen ennen kuin maku oli kohdallaan. Riisin kanssa butter chicken oli suorastaan taivaallista lusikoitavaa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Butter chicken

Jos joku on huomannut täällä Jyväskylän seudulla kauppojen hyllyjen ja tiskien notkuvan lihaa ja kalaa, se johtuu ainakin osaksi siitä, että me emme ole ostaneet niitä. Kammenpyörittäjä on kaivellut pakastimia päivittäin ja niistä olemme tehneet erinäisiä ruokalajeja. Tähän oikein innostuu, kun pääsee vauhtin! Emmekä me mitään jämäruokia ole syöneet, vaan hyvää ja vaihtelevaa ruokaa.

Tänään sulamassa oli paketti broilerin fileitä. Minulla oli mielessäni jonkunlainen intialaistyyppinen ruokalaji. En ole ollenkaan asiantuntija intialaisen ruoan suhteen, enkä ole sitä järin paljon syönyt muiden laittamanakaan. Senkös annoin itseäni häiritä? No, en todellakaan. En myöskään ottanut mitään autenttisuuspaineita, tein suurinpiirtein niinkuin Edible Garden-blogissa oli tehty. En tiedä onko butter chickenillä vakiintunutta suomenkielistä nimeä, kertokaa jos tiedätte. Vähän säätelin sen mukaan, mitä kaapeissa oli ja ei ollut. Maidon tilalta käytin kookoskermaa ja kasuri methi on ihan tuntematon ainesosa minulle. 

• 450 g broilerin rintafileitä kuutioiksi leikattuna
• 2 sipulia
• 2 rkl gheetä
• pala tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3 valkosipulinkynttä raastettuna
• 2 tl kurkumaa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 1 tl jauhettua chiliä
• 2 tl suolaa
• 6 kirsikkatomaattia silppuna
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 2 dl kookoskermaa
• 1 tl garam masala-tahnaa
• tuoretta korianteria
• lisäkkeeksi keitettyä basmatiriisiä

Aloitin etsimällä mausteet valmiiksi, miten niitä pussukoita ja purkkeja onkin niin paljon? Silppusin sipulit oikein pieniksi ja kuullotin niitä pannulla gheessä muutamia minuutteja. Sillä välin keräsin pieneen astiaan raastetun inkiväärin ja valkosipulin sekä kurkuman, chilin, korianterin ja suolan. Sekoittelin niitä hieman. Kun sipuli alkoi olla läpikuultavaa ja pehmeää, lisäsin kuppiin keräämäni mausteet pannulle. Kylläpä siitä räjähti melkoinen tuoksumaailma nenälle! Annoin mausteiden ottaa vauhtia muutamia minuutteja, jolla välin leikkasin tomaatit pieniksi kuutioiksi ja broilerin suupalan kokoisiin paloihin. Ynnäsin pannulle tomaattipyreen ja tomaatit ja lisäsin hieman lämpöä pannun alle. Hetken kuluttua pannulle alkoi muodostua kauniin värinen punertava tahna. Seuraavana pannulle pääsivät broileripalat ja hetken päästä kookoskerma. Sekoitin tasaiseksi ja jätin kastikkeen kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Kokeilin lihapalojen kypsyyttä ja lisäsin hieman suolaa kastikkeeseen. Ihan lopuksi lisäsin mukaan lusikallisen garama masala-tahnaa ja annoksen päälle vielä tuoretta korianteria. Nautimme aromikkaan kastikkeen ilmavan riisin kanssa. Poimimme kaikki kanapalat santsiannokseen ja lopun kastikepohjan säästin, noin 3 dl, jotain toista kertaa. Siihen kun lisää uudet kanapalat ja vähän lämpöä chilin muodossa, toimii taas, uskon!

kuvassa korianteria esittää silolehtipersilja

Tour de Francen odottelua ja mango-melonilassia

Wauhtiajot 2012

Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa Tour de Francea varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten puuhapaketin lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.

Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin. Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se  katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.

Keittiössä aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita, joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin kohokkaat ja croissantit. Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi raviolin kanssa  kävi Italia-teemassa.  Tour de Francen alkuun on nyt  alle kaksi viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.

Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota  meillä oli eilen. Sain siihen vinkin Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa. Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.

Naanleipä

Tiedättehän miten asioilla on tapana ketjuuntua? Jos menee ja katsoo elokuvan Piukat paikat, on melkein pakko katsoa samantien Poikamiesboksi. Ja jos tulee nähneeksi The Queenin, pitää katsoa Kuninkaan puhe myös. Samaan tapaan ruoka-asiat ketjuttuvat. Jos tutustuu johonkin uuteen raaka-aineeseen tai opettelee tekemään jonkun itselleen uuden jutun, alkaa heti haalia siihen jatkoa. Keittelin tässä muutama päivä sitten gheetä, johon ihastuin oikein kunnolla. Arvelin, että sitä voi laittaa fudgeen ja siihen se sopikin oikein hyvin. Toiseksi arvelin, että pitäisi opetella leipomaan naanleipää, sillä gheellä sivelty naanleipä on jotain todella hyvää. Siispä naanleipää leipomaan! 

Garam Masala-blogin naanleipäohje näytti siltä, että siihen kannattaa tarttua. Olin jo eräänä päivänä aloittamassa, mutta taikina vaatii sen verran lepoaikaa, ettei minulle tuolloin ollut siihen aikaa. Vapaapäivänä aloitin naantouhut jo ennen kello kymmentä. Tottelin ohjetta minuksi hämmästyttävän tarkasti, ainoastaan tuplasin ohjeen. Tuplaamattomaan taikinaan tuli:

• 3 ½ dl vehnäjauhoja
• 2 tl sokeria (käytin palmusokeria)
• 1 tl suolaa
• 3-4 tl sulatettua voita (käytin gheetä)
• 1 tl leivinjauhetta
• 2/3 dl maustamatonta jogurttia
• 2/3 dl maitoa

Aloitin keräämällä kulhoon vehnäjauhon, sokerin (käytin palmusokeria), suolan ja puolet gheestä. Sekoittelin ainekset hyvin, palmusokerini on tahmeaa mallia, joten se piti hieroa jauhoihin hyvin. Sitten tein jauhoihin kuopan, johon mittasin leivinjauheen ja jogurtin ja annoin seokset hetken seisahtaa. Aloin sitten käsin työstää taikinaa, lisäten maitoa mukaan pikkuhiljaa. Loppupuolella lisäsin vielä loput gheestä. Taikinasta tuli aika sitkasta ja tiivistä, enkä ollut ihan varma, että tällaistako sen pitää olla. Peittelin taikinan kostealla pyyhkeellä ja jätin puoleksitoista tunniksi asettumaan. Tämän ajan kuluttua kääntelin taikinaa vielä vähän, se oli edelleen melkoisen tiivistä, mutta vähän vähemmän tarttuvaa kuin aluksi. Jätin sen uudelleen peiteltynä odottamaan paistoaikaa. 

Kuumensin uunin 250 asteeseen. Jaoin taikinan kahdeksaan osaan (olin siis kaksinkertaistanut ohjeen, tuossa yllä neljä leipäsen ainekset) ja pyöritin ne vähin jauhoin palloiksi. Kaulitsin pallot kolmiota muistuttaviksi soikuloiksi ja asetin ne leivinpaperille uuniritilän päälle (neljä mahtui hyvin kerrallaan, paistoin kahdessa satsissa). Paistoin leipiä noin 8 minuuttia, käänsin ne kerran. Siis päälipuoli alaspäin. Kun leivissä alkoi olla muutamia ruskeita pilkkuja, tulkkasin niiden olevan kypsiä. Peittelin leivät pyyhkeisiin odottamaan toisen erän valmistumista. Voitelin leivät gheellä ja söimme ne samantien. Seuraavalla kerralla kaulin taikinan vähän ohuemmaksi ja suolaakin voisi olla pikkuisen enemmän.

Ghee - intialainen kirkastettu voi

Tulin tässä vastikään tietämään, että  ghee tarkoittaa intialaista kirkastettua voita ja se on aika oleellinen asia, mikäli tahtoo vihkiytyä intialaiseen ruoanlaittoon. Minähän en sitä ole tehnyt, vihkiytynyt intialaiseen ruoanlaittoon, mutta tiedä vaikka joskus niin tekisinkin. Ghee jäi kuitenkin kiehtomaan ajatuksena, etenkin sen vuoksi, että olen itse tehnyt voita viime aikoina muutaman kerran ja tuuminut, että mitä muuta rasvaisia juttuja sitä voisikaan tehdä. Voita kirkastelen silloin tällöin ruoanlaitossa, etenkin ranskalaisen keittiön yhteydessä juttu on tullut tutuksi. 

Informatiivinen ja kaunis  Tamarind Heaven-blogi osui kohdalle suomenkielisenä ghee-tietäjänä ja sen neuvojen mukaan valmistin oman puolipurkilliseni gheetä. Enpä osannut arvioida valmiin gheen määrää, muttei minulla toisaalta ollut mitään muuta sopivaa purkkiakaan saatavilla. 

Desinfioin purkin ja aloitin voinkeittelyn. Käytin annokseen noin 350 g suolatonta voita, jonka sulatin hitaasti paksupohjaisessa kattilassa aivan pienellä kaasulla. Voi suli ja pian pintaan nousi vaaleaa vaahtoa ja lähteeni mukaan kattilaan alkaisi erottua pinnan vaahto, varsinainen voi ja pohjalle laskeutuvat valkuaisaineet. Annoin voin kiehua hiljalleen noin puoli tuntia ilman kantta ja sekoittelua. Siirsin välillä vaahtoa vähän syrjään tarkastellakseni, ettei pohjalle valunut valkuaissakka pääsisi palamaan. Odotin nenä pitkällä luvattua ja toivottua toffeemaista tuoksua. En ollut ihan varma pääsikö gheeni sellaiseen vaiheeseen, mutta puolen tunnin kohdalla siirsin seoksen pois liedeltä ja kaavin varovasti pintavaahdon pois. Kaadoin kirkastetun voin suppilon läpi purkkiin, suppiloon olin virittänyt ohutta puuvillakangasta nappaamaan vaahdonloput ja valkuaissakat niin, että purkkiin päätyi kirkasta kullankeltaista gheetä. Vein purkin ulos kuvattavaksi ja sieltä raikkaasta pakkassäästä takaisin sisälle tullessani nenääni tuli selvä suloinen toffeentuoksu. Olin tainnut vahingossa onnistua!

Oikein valmistetun gheen kerrotaan säilyvän hyvin huoneenlämmössäkin useita kuukausia, jääkaapissa vuodenkin ja kestävän korkeita paistolämpötiloja. Nyt sitten pitäisi varmaan opetella käyttämään gheetä, vai mitä?