Rapukakkuja ja wokkinuudeleita

Koitan edelleen käydä kaupassa niin vähän kuin mahdollista ja kaivella sen sijaan jääkaappia ja muita varastojamme päivällisen toivossa. Tällä viikolla söimme aika kivoja rapukakkuja wokattujen nuudeleitten kanssa. Olin siinä luulossa, ettei meillä ole sitä yhtä rasiaa jokiravunpyrstöjä, mutta olihan se siellä sillipurkkien takana piilossa. 

Rapukakut

• 1 rasia kypsiä jokiravunpyrstöjä (noin 150 g)
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 2 keväsipulia 
• 2 rkl majoneesia
• 1 dl korppujauhoja
• 0,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan limen mehu
• pikku turistus srirachaa
• basilikaa (korianteri olisi ollut parempi, mutta sitä ei ollut)
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä paistamiseen
• tarjoiluun srirachamajoneesia

Wokkivihannekset ja -nuudeli

• 2 pientä kiekkoa täysjyvänuudelia
• 1 pieni porkkana
• muutama kirsikkatomaatti
• 1 kevätsipuli
• noin kolmasosa keltaisesta, punaisesta ja oranssista paprikasta
• muutama pieni violetti ruusukaali
• 1 rkl kalakastiketta
• 1 rkl limekastiketta
• puolikkaan limen mehu
• 1 tl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• rypsiöljyä paistamiseen
• korianteria jos sitä olisi
• limelohkoja tarjoiluun

Laitoin kulhoon korppujauhot ja kerman ja jätin seoksen turpoamaan hetkeksi. Sillä välin silppusin sipulin, raastoin kesäkurpitsan ja pilkoin rapuja hieman pienemmäksi silpuksi. Sekoitin ne kaikki turvonneisiin korppujauhoihin. Lisäin mukaan kananmunan, majoneesin, srirachan, limemehun ja mausteet. Sekoitin massan tasaiseksi ja laitoin kylmään asettumaan. 

Viipaloin ohuesti paprikan, porkkanan ja sipulin. Leikkasin tomaatit ja ruusukaalit puolikkaiksi, kaalien kannat leikkasin pois ja irrotin päällimmäiset lehdet, jos ne olivat kuivahtaneita. Laitoin nuudelikiekot kulhoon ja kaadoin päälle niin paljon kiehuvaa vettä, että kiekot peittyivät. 

Kun ruoka-aika lähestyi, nostin liedelle kaksi pannua. Toiselle pannulle laitoin voita ja oliivöljyä kuumenemaan. Taputin kostein käsin rapukakkutaikinan kuudeksi pieneksi kakkuseksi ja laitoin ne paistumaan voin ja öljyn seokseen keskilämmölle. Kun alapuoli oli kauniin paistunut, käänsin kakut ja paistoin toista puolta saman verran. Jätin kakut pienelle lämmölle hautumaan kypsiksi. 

Toisella pannulla kuumensin rypsiöljyä ja kun pannu oli todella kuuma, kumosin sille kaikki vihannekset. Sekoittelin ja paistelin niitä muutaman minuutin. Valutin pehmenneet nuudelit ja kaadoin ne pannulle. Sekoitin taas, maustoin kala- ja limekastikkeilla, soijalla, limemehulla, suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin ensin lautaselle vihanneksia ja nuudeleita ja siihen päälle pari rapukakkua ja tarjolle muutaman limelohkon ja srirachalla terästettyä majoneesia. Annoksesta jäi pieni työlounas, kolme olisi syönyt tästä ihan hyvin. 

Mantelimuruiset katkaravut

Perjantain päivällisen alkuruoaksi tein makeansuolaisia katkarapuja, joihin tavoittelin mantelimuruista kuorrutusta. Se jäi suureksi osaksi pannulle, mutta ainakin yritin. Kolme pulleaa katkarapua oli aivan passeli annos alkuruoaksi, kun pääruokana oli tukevaa beef wellingtonia. 

Makeansuolaiset katkaravut kahdelle

• 6 suurta raakaa katkarapua
• 2 rkl hoisinkastiketta
• 50 g manteleita muruina
• suolaa ja pippuria
• limemehua
• pähkinäöljyä paistamiseen
• korianteria (unohdin)
• makeaa chilikastiketta dippaamiseen

Sulatin  jäiset katkaravut ja kuorin ne, muistin myös poistaa suolen. Jätin ravut kuivahtamaan talouspaperin päälle lautaselle. Kun ne olivat kuivaneet, ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja puristin pienen tilkan limemehua. Kun oli aika paistaa ravut, kuumensin pannulla pähkinäöljyä, valitsin sen koska pullossa oli vain vähän, sain pullon tyhjäksi. Mikä muu kuumuutta hyvin kestävä öljy käy. Sivelin rapujen pinnalle hoisinkastiketta ja pyöritin niitä mantelimuruissa. Paistoin ravut nopeasti kummaltakin puolelta. Ikävä kyllä osa mantelimuruista ei pysynyt rapujsen pinnalla, mutta onneksi osa pysyi. Tästä lähtien pessimisti ja optimisti määritellään siten, onko mantelia enemmän pannulla vai ravuissa. 

Dippasimme näitä napakoita rapuja makeaan, kaupallisen chilikastikkeeseen ja tämä setti aloitti aterian oikein hyvin. Pääruokana oli tosiaan beef wellingtonia ja jälkiruokana Delia Smithin suklaakohokas. Näin meillä syötiin isänpäivän päivällinen jo hieman etukäteen, sillä varsinaisena juhlapäivänä minä olin töissä.

Alkupalaksi kampasimpukoita

Scallops Piccata kahdelle alkupalaksi

• 8 kampasimpukkaa
• nokare voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• kapriksia

Mikäli kampasimpukkasi ovat pakastettuja, anna niiden sulaa kaikessa rauhalla talouspaperilla vuoratulla lautasella peitettynä. Kun ne ovat sulaneet, laita ne vielä kuivalle talouspaperipalalle, että mahdollisimman paljon kosteutta imeytyy paperiin. Kuumenna pannu ja sulata voi siinä. Kun voin kuohu alkaa asettua, mutta ei vielä ole muuttunut ruskeaksi, nosta simpukat pannulle väljästi paistumaan.  Ripota niille suolaa ja pippuria. Simpukoiden koosta riippuen paista niitä 2-3 minuuttia ja käännä sitten toiselle puolelleen. Paista vielä noin minuutin verran. Nosta simpulat lautaselle ja peitä foliolla. 

Lisää pannulle viini, sitruunamehu ja kaprikset ja sekoita kaapien pannulle sopivalla välineellä kaikki makupartikkelit kastikkeeseen. Kiehuta kastike kasaan niin, että sitä noin 2 ruokalusikallista. Lusikoi kastike lämpimänä pitämillesi kampasimpukoille ja syö heti. Meillä oli lisänä patonkia, tomaattia ja mozzarellaa, niitä ei voi koskaan olla liikaa!

Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri menossa, mutta minä en näe sitä ennen kuin illalla työvuoron päätteeksi. Saapa nähdä, vaihtuuko johtajan paita, vai jatkaako Bob Jungels pinkissä edelleen. Päivitän tiedot etapista, kunhan itse saan sen katsottua.

EDIT: Tasamaan etapin voittoon kiri australialainen Caleb Ewan, olen aina iloinen, kun uusi voittaja saadaan kisaan. Andre Greipel jäi harmillisesti hieman pussiin kirivaiheessa ja jäi neljänneksi. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut. Alkaisin hieman kaivata jo Nibalin ja Quintanan näkyvyyttä, siellä he kympin sakissa polkevat. Vuorietapeilla viimeistään, luulen.

Lämmittimet olisi kyllä meilläkin nyt tarpeen!

Tosi nopea rapupasta

Tämän tapaista ruokaa meillä on toisinaan, kun pitää nopeasti saada lautanen nenän alle, tai toisaalta haluamme syödä jotain helppoa. Tällä kertaa helppoudentoive johtuu hammasoperaatiosta ja siitä, ettei mitään karkeaa ja hankalaa saa olla aterialla nyt pariin päivään. Pisin aika tässä ateriassa kului siihen, että vesi pastakattilassa kiehui. Ainekset löytyivät jääkaapista, vähän sitä ja vähän tätä viikonlopun kokkailuista jäänyttä.

Jokirapupasta kahdelle + työlounasannos

• 250 g artesaanipastaa
• runsaasti suolaa pastan keitinveteen
• oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 punainen chili
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• pätkä kesäkurpitsaa
• 2 dl kermaa
• loraus konjakkia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• palanen parmesania

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa vesi reilulla kädellä. Keitä pasta pakkauksen mukainen aika. Minun pakkauksessani luki vain, että keitä sopiva aika. Huuhtele ja valuta jokiravun pyrstöt ja jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa kesäkurpitsa, sipuli, chili ja tomaatit suikaleisiin tai millaisiin paloihin nyt haluatkaan. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle kerma ja loraus konjakkia. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kerman kiehua hieman kasaan, varo kuitenkaan kuivattamasta sitä liikaa. Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään odottamaan. Lisää jokiravut pannulle ja sekoita kastikkeeseen. Yhdistä pasta pannulle kastikkeeseen, sekoita ja tarkista maku. Lisää vielä pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu ja ripota annoksen päälle basilikaa ja parmesania. 

Pannu minulle, toinen sinulle (EDIT:arvonta suoritettu)

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mastermark

Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

• 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl voita 
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsahtava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.

Poroa kahdelle ja pannukastike

• 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Kuumensin uutta pannuani Pekka Terävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1 kananmuna
• 50 g pekonia
• 2 rkl voita (unohdin)
• 0,5 dl maitoa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria
• korppujauhoja
• oliiviöljyä

Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 

Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

EDIT: Arvonta on suoritettu 24.11.2014 klo 18.01! 33:n kommentin joukosta numero 14 oli onnekkain, eli Amalfin Sitruunat tulee saamaan Swiss Diamond -pannun. En osannut liittää tuota sivussa olevaa arvontatyökalua tähän postauksen sisälle, mutta arvonta suoritettiin vain kerran ja poistan työkalun näkyvistä tuota pikaa. Onnea Amalfin Sitruunoille!

LISÄEDIT: Kiitos kaikille osallistuneille, Amalfin Sitruunat ovat saaneet sähköpostia voitostaan. 

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 

PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

Retkibouillabaisse

Näin Tampereella!

Maanantaisin moni kiinnostava ravintola Tampereella on kiinni (lepopäivät toki suotakoon) tai juuri lopettelemassa kesätaukoa, huomenna kaupunki olisi täynnä kiinnostavia, avoimia ravintoloita. Huomenna emme enää ole täällä päivällisaikaan, joten edelleen jäävät tamperelaiset ravintolat kokeilematta. Mutta syötävä se oli tänäänkin, se mielessämme suuntasimme aamulla leirialueelta Tampereen kauppoihin. Ihan ensiksi kävimme IKEAssa, söimme siellä euron aamiaiset ja arvelimme, että tulipa halpa reissu. Ei ihan toteutunut, löysimme monta tähdellistä tavaraa mukaamme, kun kevytkiersimme alakerran osastot. 

Keskustassa parkkeerasimme taas Hämppiin, olen aivan ihastunut siihen parkkikellariin, se on ihan ensimmäinen, jossa olen nähnyt kiertoliittymänkin! Kerrankin jonkun hankkeen lopputulos muistuttaa oikeasti niitä suunnitteluvaiheen havainnekuvia. 

Meillä on vakiopysäkit tutuissa kaupungeissa, niin Tampereellakin, on käytävä Stokkalla, Akateemisessa, Erämiehessä ja uutuutena meille Tigerissa, joka on jotenkin fiksumpi krääsäkauppa. Sitten kävimme Keittiöelämässä, kahvilla ja kauppahallissa. Siellä oli aikeena katsastaa Kalakauppa Nygrenin valikoimat, jos jotain mereneläväistä saisimme lautasille ranskalaisteeman mukaisesti. Ja onnistuihan se. Halusin tehdä bouillabaissea siinä määrin mukaillen, kuin se leirioloissa pienin kattiloin olisi mahdollista.

Ostimme muutaman tiikeriravun, kampasimpukan, lohikuution ja pienen palan kuhaa. Saimme ostoskassiin myös pussillisen jäitä, mikä oli ilahduttavaa lämpimän sään vuoksi. Samoilla jäillä kylmenisi päivällisviinikin. Muistelin, mitä muuta ranskalaiseen kalakeittoon tarvittaisiin, enkä oikein muistanut kuin fenkolin ja valkosipulin ja niitä ostimme hallin vihanneskauppiaalta. Palatessamme Rajalan kautta leirialueelle googletin matkalla muutamia keitto-ohjeita ja lisäsin listaan muutamia aineksia, koska poikkesimme vielä patongin perässä germaanimarkettiin. 

Leirillä aloitimme ensin Tour de Francen kymmenennen etapin seuraamisen ja järjestelimme ostokset autoon ja vaunuun. Hankimme muunmuassa uuden matkayrttilaatikon, johon mahtuu 6 yrttiä tai salaattia. Astia mahtuu juuri sopivasti vaunun keittiön pesualtaaseen matkojen ajaksi ja leirillä vati nostetaan pihalle saamaan kulloistakin ilmanalaa. Eilen pienen nuupahtamisen kokeneet yrtit ovat taas voimissaan, ehdimme ajoissa ottaa ne varjoon ja juottaa niitä ennen kuin tilanne oli korjaamaton.

Koska retkikeittiömme on vaatimaton, kuten olen kertonut, minun pitäisi soveltaa luovasti ja rohkeasti vain kutsua aikaansaannostani bouillabaisseksi vaikka kuka sanoisi mitä. Sanoisin siihen, että tule itse ja tee parempi näissä oloissa ja jos ei muu auttaisi, sanoisin, että höpöhöpö. Sillä pääsee pitkälle.

Retkibouillabaisse kahdelle siitä mitä sattuu olemaan

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 pieni fenkoli
• loraus oliiviöljyä
• 2 tomaattia
• puolet puolen gramman sahramipussista
• suolaa ja pippuria
• timjamia, persiljaa, tilliä, basilikaa ja rosmariinia matkayrttinaariosta
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl vettä
• sitruunamehua
• 4 tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• 4 suurta kuutiota lohta
• pieni pala kuhafileestä, noin 100 g
• loraus kermaa
• smetanaa

Luin Polkkapossun, Sillä sipulin ja sauvajyväsen postauksia ja poimin vinkit, joita saatoin käyttää. Kuorin perunat ja porkkanan, leikkasin ne ja pienenpienen fenkolin viipaleiksi, samoin kaksi viimeistä pientä sipulia. Yksi iso mutkikas tomaatti ja yksi kumato löytyi myös ja leikkasin ne kuutioiksi. Silppusin valkosipulin kynnet. Kuumensin retkikeittimen liekillä suurimmassa kattilassa ison lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä ensin perunoita, porkkanaa, sipuleita, valkosipulia ja fenkolia. Hetken päästä lisäsin tomaatit mukaan, sahramin ja rosmariininoksan. Lisäsin desin verran viiniä ja kypsensin vihanneksia lisää silloin tällöin sekoitellen. Kaadoin mukaan noin 3 desiä vettä ja lorauksen sitruunamehua ja keitin keittopohjaa noin puolisen tuntia. 

Sillä välin auoin minikokoiset kalakaupan paketit ja ripotin kaloille, simpukoille ja ravuille hieman suolaa, pippuria ja sitruunamehua. 

Maistelin keittopohjaa, jossa oli jo kaunis sahramin tuoma väri. Lisäsin hieman vettä ja viiniä ja sitten merenelävät palasina, sekä pehmeät yrtit, timjamin, basilikan, persiljan ja tillin. Annoin keiton vielä kiehua muutamia minuutteja, noin 7-8, kunnes kaikki oli kypsää. Kaunistin keiton värin vielä pienellä kermalorauksella. Annoksen päälle asetin tuoreen tillioksan ja lusikallisen smetanaa.

Täytyy kyllä kehua, että retkibouillabaisse oli mitä maistuvinta, vaikkei kalalientä ollutkaan saatavilla. Pidimme keitosta tosi paljon! Alsacen kuiva viini ruokajuomana ja pala leipää, eipä siinä ollut moittimista.

Tour de Francen kymmenes etappi oli jälleen vesisateen ja kaatumisten pilaama. Alberto Contador kaatui niin pahasti, että loukkasi polvensa ja joutui keskeyttämään kilpailun, se veti mieleni hetkellisesti apeaksi, sillä toivoin kovasti hänen menestyvän. Mutta kisa jatkui ja etapin voitti upeasti ajanut Vincenzo Nibali, joka otti eilen luovuttamansa keltapaidan takaisin päälleen. Huomenna ajajilla on lepopäivä, mikä varmasti on osin kurjissa sääolosuhteissa ajettujen etappien jälkeen enemmän kuin tarpeen.

Coquilles St. Jacques à la Provençale Tour de Francen toiseksi viimeisenä päivänä

Kun käymme muissa kaupungeissa, vierailemme mielellämme kauppahalleissa. Tampereen kauppahalli onkin iso ja siellä on paljon kiinnostavia liikkeitä. Käpykakun lisäksi ostimme kampasimpukoita Kalaherkut Oy Nygreniltä. Tänään niiden oli määrä päästä ranskalaiseen herkkuun nimeltä Coquilles St. Jacques à la Provençale. Katsoin ohjetta sieltä täältä, mutta eniten lunttasin The Little Ferraro Kitchen-blogista, jossa oli käytetty Julia Childin ohjetta. Koska osa päivällisseurasta suhtautuu kampasimpukoihin lievällä epäluuloisuudella, tein puolet annoksista tiikeriravuista. Soveltelin hieman:

• 6 isoa kampasimpukkaa
• 200 g kuorittuja ja siivottuja tiikerirapuja
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen ja kastikepohjaan
• vehnäjauhoja 
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• laakerinlehtiä
• ruohosipulia
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl vettä
• 1,5  dl maitoa
• cheddar-raastetta
• (muskottipähkinää jonka unohdin)
• kampasimpukan pulleampia kuorenpuolikkaita ja pari pientä uunin kestävää annosvuokaa

Leikkasin kampasimpukat ensin viipaleiksi ja sitten vielä paloiksi. Kuivasin ne talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Siivosin myös sulatetut tiikeriravut ja leikkasin ne pariin palaan, kuivasin ja maustoin nekin. Pilkoin sipulit aivan pieniksi ja keräsin yrtit valmiiksi. Paistoin ensin sipulisilppua hetkisen pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. Siirsin sipulit lautaselle odottamaan. Jauhotin sekä simpukkapalat, että puolikkaat tiikeriravut vehnäjauhoilla ja paistoin niitä voissa kahdella eri pannulla joka puolelta. Jaoin sipulit kahden pannun kesken ja lisäsin kummallekin pannulle puolet viinistä ja vedestä, sekä yrttejä. Annoin nesteiden kiehua hieman kasaan, muutaman minuutin verran. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja Kammenpyörittäjä raastoi valmiiksi reilun desin verran cheddaria. Tein paksupohjaisessa kattilassa pienen annoksen paksua vaaleaa kastiketta. Se tapahtui seuraavasti: Sulatin kattilassa pari lusikallista voita ja lisäsin joukkoon saman verran vehnäjauhoja. Sekoittelin ne tahnaksi, jota kypsensin hetken aikaa, mutta varoin seoksen ruskistumista. Kaadoin mukaan maitoa, jonka vispilöin jauhosuurusteen kanssa tasaiseksi kastikkeeksi, joka sakeni nopeasti. Oli tarkoitus maustaa kastike muskottipähkinällä, mutta unohdin. Jaoin sakean kastikkeen rapujen ja kampasimpukoiden kesken ja sekoittelin pannuille paksun seoksen. Lusikoin tätä täytettä kevyesti öljytyille simpukankuorille ja loput pieniin annosvuokiin. Päälle sirottelin juustoraasteen. Gratinoin uunipellille asetettuja annoksia noin vartin verran. Tämä sopisi hyvin alkuruoaksi, mutta meillä sitä tuli niin paljon, että grillattujen perunanpuolikkaiden, tomaattien ja kesäkurpitsojen kanssa ne muodostivat runsaan aterian. Käytön jälkeen pesimme simpukankuoret ja kuivasimme ne odottamaan seuraavaa kertaa. 

tiskiin!

Tallennuksemme Tour de Francen toiseksi viimeiseltä päivältä ei onnistunut juuri lainkaan, emme nähneet lopultakaan, miten Nairo Quintana voitti etapin ja jätti Alberto Contadorin niin kauas taakseen, että kokonaiskilpailussakin Contador löytyy nyt siljalta neljä. Huomenna vielä ajetaan viimeinen etappi, tällä kertaa iltamyöhään, pimenevässä Pariisin illassa. 

Tiikerirapu-kikhernekeitto

Viime perjantaina tein Rachel Allenin kirjan Rachel's Food for Living mukaan chorizo-kikhernekeittoa, joka oli valtavan hyvää. Ryntäsin tällä viikolla Seppälän Citymarkettiin ostamaan mainioita raakachorizoja ja pakastin niitä odottamaan tulevia grillaushetkiä. Tänään ajattelin, että ruoka pitää sävellellä kotona olevista raaka-aineista, kauppaan ei mennä. Kurkistin pakastimeen ja huomasin paketin tiikerirapuja, jotka olin ostanut jotain tarkoitusta varten, mutta jättänyt käyttämättä. Päätin tehdä samansuuntaista soppaa kuin viime viikolla, mutta vaihtaa makkaran mereneläviin. Annos riittää hyvin neljälle. 

• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 tölkki kikherneitä liemessä
• 0,5 l hummerilientä (tai vettä, kasvislientä, lihalientä)
• 4 punaista kirsikkatomaattia
• 4 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 100 g tuoretta pinaattia
• muutama oksa lehtipersiljaa
• pieni punainen chili
• varsisellerin varsi
• 200 g kuorittuja raakoja tiikerirapuja
• suolaa ja pippuria

Pilkoin sipulin ja sellerinvarren pieneksi, samoin chilin, josta olin poistanut siemenet. Lurautin hieman oliiviöljyä paksupohjaiseen kattilaan ja kuumensin öljyä hieman ennen kuin lisäsin kattilaan sipulin, sellerin ja chilin. Kypsensin niitä, kunnes ne olivat vähän pehmenneet. Kaadoin hummeriliemen kattilaan, samoin kikherneet ja tomaattimurskan. Keittopohja sai kiehua sen aikaa, että kalttasin kirsikkatomaatit. Halusin hieman tomaattipaloja mukaan, koska Mutti-tomaattimurska oli hienojakoisempaa, kuin muistin. Lisäsin kaltatut tomaatit puolikkaina mukaan keittopohjaan, jonka annoin kiehua leppoisasti noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kun herneet alkoivat tuntua melko pehmeiltä, lisäsin ravut mukaan, ne kypsyivät aivan hetkessä. Viimeiseksi lisäsin pinaatin ja ohuiksi suikaleiksi leikatun kevätsipulin. Annoksen päälle lisäsin vielä lehtipersiljaa.

Tämä oli mukava muunnos viime viikon keitosta, ravut olivat meheviä, eivätkä lainkaan kumisia ja chili lämmitti mukavasti, muttei hikoiluttavasti. Pitäisiköhän ottaakin perjantai perheemme keittopäiväksi? 

Eräänlainen surf 'n' turf tapaksena

Olen ostanut viimeaikoina marketista oikein hyvää espanjalaista chorizoa, joka on paljon parempaa, kuin aikaisemmat ostokseni. Tästä blogista nappasin ajatuksen suupalasta, joka näytti sekä helpolta, että maukkaalta. Marinoin kuorittuja tiikerirapuja sitruunamehun, oliiviöljyn, suolan ja pippurin seoksessa noin puoli tuntia. Leikkasin chorizoa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Seivästin pieneen bambutikkuun ensin marinoidun tiikeriravun ja sen syleilyyn makkarakolikon. Paistoin pieniä makupaloja grillissä muutaman minuutin puoleltaan, kunnes makkara oli rapeaa ja rapu kauniin punertavaa ja kypsää. Nämä pintxot hävisivät ensimmäisenä kattauksesta. 

Vueltassa ajettiin etappi, jossa kierrettiin samaa lenkkiä lukuisia kertoja. Voittajaksi selviytyi jo toistamiseen tässä kisassa Armos-Shimano-tallin John Degenkolb, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joaquin Rodriguez. Tänään ehdin nähdä vain aivan viime kilometrit, toivottavasti huomenna on aikaa enemmän.

Uusi paras ystäväni - pastakone!

Sitkeys kannattaa ja palkitsee lopulta! Tänään lähdin raviolin tekoon sillä mielin, että nyt onnistun tai itken ja onnistun. Aloitin päivällisen teon puoliltapäivin (!) mahtavien blogikavereitten kannustamana. Aiemmin olen tehnyt taikinan yleiskoneella, mutta nyt päätin kokeilla käsinvaivaamista. Edellisillä kerroilla tein liian vähän taikinaa ja piti laskeskella montako raviolia riittäisi kullekin, noloa... Nyt mittasin 600 g durumvehnäjauhoa kulhoon, tämän määrän pitäisi ohjeen mukaan riittää 6-8 hengelle ja meitä on neljä. Otin siis varman päälle. Otin myös tosissani ajatuksen, että sataa jauhogrammaa kohden käytetään yksi muna. Ruokapiirin kautta hommaamani munat olivat niin pieniä, että kerta kiellon päälle,  käytin seitsemän munaa. Lisäksi ripautin vähän suolaa ja noin 3 rkl oliiviöljyä. 

Keräsin ainekset isoon kulhoon ja aloitin sekoittamisen. Aluksi tuntui, että jauhoa on ihan liian paljon, ei tästä ikinä tulisi kiinteää, joustavaa taikinapalloa. Mutta kyllä siitä tuli, noin kymmenen minuutin (anteeksi alatyylinen ilmaisu) jyystämisen jälkeen taikina alkoi antautua. Vaihdoin taikinan kulhosta leivinalustalle ja jatkoin taikinan alustamista, työnsin taikinaa kämmenelläni kaikinvoimin ja käänsin ja väänsin. Joidenkin minuuttien kuluttua vehnä oli ystäväni ja käsissäni oli joustava, pehmeä pallero, juuri sellainen, joita tv-kokit pyöräyttävät trendikkäissä ohjelmissaan tuosta vain. Hikipisaroita otsallani käärin taikinan kelmuun ja laitoin sen jääkaappiin tekeytymään. 

Tässä välissä kurkkasin blogiin ja ilahduin uusista kannustuksista, bloggaaminen on mahtavaa! Seuraavaksi ohjelmassa oli hummerin käsittely. Eilisistä preppauksista rohkaistuneena otin elukan leikkuulaudalleni. Olin oppinut, että hummeri halkaistaan joko pitkittäin tai poikittain pään takaa. Mielistyin tapaan, jossa hummerista otetaan hyvä ote, jossa toinen käsi pitelee päätä, toinen pyrstöä. Sitten vain tylysti väännetään niin paljon, että pää jää toiseen käteen ja pyrstö toiseen.

Pyrstöosan lihan saa parhaiten esille leikkaamalla mahapuolen ohuen ja pehmeän kuoren halki saksilla. Kuorta vääntämällä lihan saa esille kokonaisena. Hauskuutin aiemmin itseäni amerikkalaisissa blogeissa, joissa neuvottiin suolen poistamisesta. Eräässä blogissa kerrottiin, että sanotaan kyseessä olevan "vein" vaikka kaikki tietävät, mistä on kyse. No, suoni tai suoli, amerikkalaisten sievistely on joskus hupaisaa. Joka tapauksessa suoli kannattaa ottaa pois. Vihertävä massa pyrstölihan päässä (tomalley) on kuulema herkku, jos ulkonäkö ei häiritse, minä lusikoin sen pois ja huuhtelin loputkin kylmällä vedellä. Väänsin hummerin jalat irti ja käärin sakset pyyhkeeseen. Kopautin raskaan keittiöveitsen hamarapuolella saksen kuoren rikki pyyhkeen sisällä ja sain esille kohtuukokoiset saksilihat, samoin jalan nivelien keskeltä oli saatavissa mukavat palaset hummerin lihaa. Kuorineen hummeri painoi 400 g ja huvikseni punnitsin irti saamieni lihojen painoksi 113 g. Harmi, etten muista paljonko hummeri maksoi. 

Leikkasin hummerin lihat pienehköiksi paloiksi, samoin lisäksi ostamani  jokiravut, joita oli noin 150 g. Sekoitin ravunlihat ricottan kanssa sekaisin, ricottaa käytin noin 150 g. Lisäksi laitoin täytteeseen noin 50 g parmesanraastetta ja muutaman pyöräytyksen pippurimyllystä. Suolaa täyte ei kaivannut, koska ravut olivat suolavedessä keitettyjä.  Täytteen ja kastikkeen ohjeet otin tästä blogista.

Ajatus oli ruokailla noin neljän maissa. Niin ollen reilun tunnin jääkaapissa levännyt taikina pääsi leivinpöydälle kahden tienoilla. Viritin pastakoneen, vempeleen joka ei vielä ollut suostunut kaverikseni. Taikina vaikutti oikein hyvältä, leikkasin sen neljään osaan ja aloitin veivaamisen pieni pelko pehvassa. Jauhotin jälleen koneen hyvin, samoin leivinalustan, mutta vähemmän rintapieltäni ja lattiaa. Aloitin taikinan veivaamisen suurimmalla leveydellä ja jostain syystä taikina totteli minua täydellisesti, sain aikaan hienon pastalevyn. Vähensin leveyttä ja uudelleen sain aikaan ohuemman pitkän levyn. Olin jo ihmeissäni, että nytkö tämä onnistuu ja hengästyneenä pyysin Kammenpyörittäjän katsomaan. Hän tuli paikalle säikähtäneenä, mutta halusin vain näyttää, että osasin! 

Lusikoin pieniä nökösiä täytettä sopivin, muutaman sentin välein pastalevylle ja voitelin täytteiden ympäriltä kevyesti vatkatulla kananmunalla ennen kuin nostin toisen pastalevyn pohjaosan päälle. Painelin sormin pastalevyä kiinni alempaan ja ilmataskuja välttäen. Painoin ravioleja irti viime syksynä Italiasta ostamillani raviolimuoteilla. Ne toimivat kyllä oikein hyvin, sulkivat taikinakuoret kiinni toisiinsa, mutta väliin jäi todella paljon taikinaa. Sain ylijäämätaikinan kyllä veivattua myöskin ihan hyvin pastalevyksi, mutta mieluummin taitaisin käyttää taikinapyörää ja leikata sillä raviolit. 

Käytin 600 jauhogramman taikinasta 3/4, viimeisen neljänneksen laitoin takaisin jääkaappiin. Täyte loppui tässä vaiheessa ja kuulema taikina säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Kokeilen tagliatellen tekemistä lähipäivinä taikinanlopusta. 

Raviolin kaveriksi tein pienen sitruunakastikkeen. Siihen tuli:

• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl voita
• 4 rkl kermaa (sovelsin aiemmin linkittämääni ohjetta)
• sitruunaviipaleita
• sahramihippuja
• pippuria
• raastettua parmesania

Kuumensin oliiviöljyä pannulla ja lisäsin valkosipulisilpun, kypsensin sitä puolisen minuuttia. Kaadoin pannulle kerman ja lisäsin voin, sitruunaviipaleet ja sahramin. Annoin kastikkeen kehittyä muutaman minuutin. Samaan aikaan kastikkeen valmistumisen aikana keitin suuren kattilallisen vettä. Suolasin pastankeittoveden kunnolla. Nostin ravioleja kypsymään kiehuvaan suolaveteen noin 25 raviolia kerrallaan. Ne kypsyivät kolmessa, neljässä minuutissa. Nostelin kypsät raviolit öljyttyyn lämpövuokaan odottamaan kaikkien valmistumista. Kun kaikki raviolit oli keitetty, sekoitin kastikkeen ravioleihin ja annostelin lautasille. Ripaus raastettua parmesania, reippaasti pippuria ja annos oli valmis. Basilika unohtui, mutta satsiannoksiin sekin muistui mieleen.

Nyt on hienoa sanoa, että tällä kertaa pastataikina onnistui mainiosti, pastakone alkoi kaverikseni, ravioli pysyi kasassa, täyte oli mehevää ja maistuvaa. Kaikki onnistui loistavasti. Ei siis tarvinut itkeä. Ja nyt me olemme,  pastakone ja minä ihan parhaat kaverit!

 

Milano-Sanremon voitti Simon Gerrans Green Egde-tallista, toiseksi taipui Fabian Cancellara. Tällä viikolla Italiassa näytti jo keväisemmältä. Miten sitten ensi viikolla Espanjassa, kun Katalonian ympäriajo alkaa maanantaina. Pitääköhän tässä välikaivella Espanja-ruokaohjeita?

Hummerinkuorista ja roippeista keittelimme vähintäänkin vajain taitoinemme hummeriliemen. Kaikki asiantuntevan esikäsittelyni ohittavan materiaalin (huuhtelin ravun pääpuolta kylmällä vedellä ja sieltä lähti jotain "möhmöä") ladoimme kattilaan. Sinne päätyi myös talouden epämääräisintä valkoviiniä, vettä, tuoreita laakerinlehtiä, pari sipulia, mustapippureita ja tilliä. Liemi kiehui noin 30 minuuttia ja siiviöitiin pakasterasioihin. Niihin jopa merkittiin sisältö, ettei home made lobster-liemi päädy lihapullakastikkeeseen. Tulevaisuus näyttää kuinka käy.

Rapukakut

Aika-ajo Grenoblessa on saatu päätökseen, Tour de France on huomista päätösetappia vaille valmis. Cadel Evans ajoi niin loistavan aika-ajon, että nousi kokonaiskilpailun johtoon, hän on 1:34 edellä Andy Schleckiä. Alberto Contador onnistui aika-ajossa hyvin, hän sijoittui kolmanneksi, mutta yhteistuloksissa se riittää viidenteen sijaan. Huomennakin ajetaan, mutta Pariisiin päättyvä etappi on käytännössä seremoniallinen eikä sen odoteta vaikuttavan lopputulokseen, ellei sitten tapahdu jotain kolarointeja tai muita hämminkejä.

Pyöräilyä seuratessamme söimme rapukakkuja, hain niihin ranskalaista vaikutelmaa yrteillä ja mausteilla. Käytin kakkusiin puolen litran pakasterasiallisen kuningasravun lihaa, kaksi kananmunaa, vajaan desin korppujauhoja, ruokalusikallisen majoneesia ja dijon-sinappia, sitruunamehua, suolaa, pippuria ja kourallisen yrttejä silputtuna. Nipussa oli ruohosipulia, rakuunaa, persiljaa ja korianteria. Sekoitin kaikki ainekset sekaisin ja muotoilin taikinasta pieniä kakkusia. Pyöritin ne korppujauhoissa ja paistoin voissa.

Vielä kerran pastaa!

Kun aikaa ruoanlaittoon on alle puoli tuntia, rapupasta on meidän suosikkiruokamme. Pisimmän ajan vie se, että iso kattilallinen vettä saadaan kiehuvaksi, kaiken muun ehtii tehdä sitä odotellessa. Ainakin jos ennakoi hieman, toisin kuin minä tänään. Kätevä emäntä ottaa ravut tietysti sulamaan hyvissä ajoin, ellei peräti käy niitä itse merrasta hakemassa aamusta varhain (vain ravustusaikaan toki), mutta voi tehdä, kuten minä. Väkivalloin vesisulatus ja sitten kuivaaminen talouspaperilla. Ei kerrota kenellekään, eihän?

• 200 g pakastettuja jokiravun pyrstöjä (tilliliemessä keitettyjä) 
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sipulia
• valkosipulia
• ruohosipulia 
• basilikan lehtiä
• loraus konjakkia
• parmesaania tai pecorinoa raastettuna

Veden kiehumista odotellessa silputaan sipuli ja valkosipuli, niitä kuullotetaan hetki pannulla ja hukutetaan sitten kermaan. Pasta keitetään ohjeen mukaan, simpukkapasta on tässä kiva, ravut ja "simpukat" sopivat samalle lautaselle! Pannulle lisätään konjakki, suola ja pippuri. Kun pasta alkaa olla kypsä, ravut lisätään kastikkeeseen kuumenemaan ja pasta sekoitetaan joukkoon, päällimmäiseksi ripotellaan säästelemättä basilikaa, ruohosipulia ja juustoraastetta. Olen oppinut, että kastiketta saa mieluummin olla niukalti, kuin paljon. Sitä ei kuitenkaan määräänsä enempää imeydy pastaan, eikä ole mukavaa, että ruoan loputtua lautasella on vielä lammikko. Tämä kastikemäärä siis riittää hyvin neljän hengen annokseen.

19. etappi on saatu päätökseen, mutta sen katsominen digitallentimelta on edessä illempana, kun päivän puuhat on saatu valmiiksi. Pikkulinnut kertoivat jo tekstiviestin muodossa voittajan, mutta se ei haittaa mitään, on mukava illan pimetessä ottaa lasillinen viiniä käden ulottuville, kenties pari keksiä ja muutama nokare juustoa ja sitten katsoa ainakin loppuratkaisu, ellei enempää ole aikaa tai jaksamista.

Pyöräilyä ja italialaista ruokaa

Me olemme katsoneet ammattilaispyöräilyä jo vuosikausia, kevään kohokohta on Giro d'Italia, kesällä Tour de France ja syksyllä Vuelta a Espana. Viime kesänä tuli mieleemme, että olisipa kiva laajentaa pyöräilyspektaakkelia telkun töllöttämisestä keittiön puolelle, joka päivä on kuitenkin syötävä ja jokaisessa näistä maista on hieno ja rikas ruokakulttuuri.

Talven aikana ajatus on jalostunut, aluksi oli tarkoitus ihan vain kokkailla pyöräilynkatsomisen lomassa, sitten tuumimme valokuvakirjan tekemistä puuhailuistamme ja jossain vaiheessa blogin perustaminen alkoi kiehtoa, eikä vähiten sen vuoksi, että ruokablogien seuraaminen on viime vuoden aikana rantautunut tännekin talouteen. Jottei asia jäisi mitenkään viime tippaan, perustimme blogin toukokuun ensimmäisenä päivänä ja tänään, Giron aloituspäivänä mekin aloitamme bloggaamisen. Tarkoitus on tehdä joka päivä jotakin italialaista ruokaa ja katsoa pyöräilyä, jos vain töiltä ja muilta kiireiltä ehdimme. Saatamme myös muutamin sanoin kommentoida kilpailun edistymistä. 

Kuten monilla muillakin, meillä on jonkun verran kokemusta italialaisen ruoan laittamisesta, aiomme tehdä tuttuja ruokia, mutta myös kokeilla uusia ruokalajeja, menipä syteen tai saveen. Kilpailussa on 21 etappia, kaksi lepopäivää matkan varrella,  mekin ehkä pidämme lepopäivän samaan aikaan. Siitä miten tämä toukokuinen kokkausetappitapahtuma onnistuu,  riippuu tohdimmeko kokeilla samaa Ranskan suhteen ja sitten syksyllä pitää miettiä, vieläkö Espanjakin menee samaan syssyyn, vai onko tauon paikka!

Kokkailujamme syö (koska eivät muuta voi) kaksi teiniä. Heitä on varoiteltu jo hyvissä ajoin, että kaikkea pitää maistaa ja mielellään kehua! Jos joku sattuu meillä vierailemaan seuraavien kolmen viikon aikana, hänkään tuskin välttyy haasteeltamme. 

Meistä toinen on itsekin innokas pyöräilijä, toinen sen sijaan mieluusti lepuuttaa takamustaan sohvalla ja kannustaa sieltä kammenpyörittäjiä. Keittiössä viihtyy kumpikin, kuvat ottaa osaavampi ja sotkut siivoamme yksissä tuumin. 

Jos osaisimme italiaa, toivottaisimme nyt italiaksi hyvää matkaa pyöräilijöille ja itsellemmekin. Koska emme osaa, sanomme vain, että koittakaamme kestää!

Päivän ruokana meillä oli risottoa jokiravun pyrstöjen kera. Sovelsin Elisa.netin Ruoka & Viini-sivuilla olevaa risoton perusohjetta.

Ohje riittää hyvin neljälle pääruoaksi, alkuruoaksi kuudelle.

• noin 1- 1,5 litra lientä (kalaliemi sopii tähän rapujen vuoksi, mutta kanaliemikin toimii)
• loraus oliiviöljyä
• 1-2 salotti- tai keltasipulia hyvin hienonnettuna
• suolaa ja pippuria
• 400 g risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä tai vermuttia
• 70 g voita
• 85-100 g parmesaania raastettuna    
• sahramia
• kypsiä jokiravun pyrstöjä

Ota kaikki ainekset käden ulottuville ja hyvä asento hellan äärellä, tästä ei hievahdeta ennen kuin ruoka on valmista! Kuumenna liemi kattilassa höyryävän kuumaksi. Kuumenna toisessa, paksupohjaisessa kattilassa oliiviöljyä. Kypsennä sipulia öljyssä muutamia minuutteja, varo sipulin ruskettumista. Lisää riisi ja hämmennä pontevasti, riisi muuttuu muutamassa minuutissa läpikuultavaksi, varo jälleen sitä, että riisi ruskettuisi, vähennä lämpöä, mikäli näin meinaa tapahtua. Kun riisi alkaa olla läpikuultavaa, lisää viini ja sekoita jälleen ahkerasti, viini imeytyy nopeasti riisiin.

Lisää sitten kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon. Hämmennä kunnes liemi on imeytynyt, ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Ripottele silloin tällöin sekaan muutama suolahippunen, maistele riisiä välillä, tunnet hampaissasi miten riisi vähitellen kypsyy ja samalla voit tarkistaa suolan määrää. Sahrami antaa ruoalle ihanan keltaisen värin, lisää sahramia kauhalliseen lientä, siihen se mukavasti liukenee ja sekoittuu tasaisesti riisiin. Noin 20 minuutissa litra, puolitoista lientä imeytyy riisiin ja kypsyys alkaa olla sopiva, ihan vähän purutuntumaa saa olla ja riisi on hienon kermaisen oloista, vaikkei kermapurkkia ole ruoalle edes näytetty. Sekoita mukaan parmesaani, voi ja jokiravun pyrstöt, tarkista suola ja jauha sekaan makusi mukaan pippuria.