Keskellä viikkoa

Toisinaan näkee sellaisia elokuvia, joiden jälkeen pienet painot kenkiin olisi paikallaan. Elokuva tulee uniin ja laittaa aivot raksuttamaan. Loving Vincent oli sellainen ja sen näkeminen teki keskiviikosta tämän viikon ykköspäivän. Tosin vain tähän mennessä, sillä loppuviikosta on muutakin mukavaa tiedossa. Suosittelen lämpimästi, mikäli elokuvamakusi ei vaadi supersankareiden joukkoliikettä, avaruusaluksia, tai kolmen tunnin mittaa. Kyllä minä sen Tuntemattomankin menen katsomaan. 

Ennen elokuvaa kävimme syömässä Bistro Soppa-nimisessä uudehkossa jyväskyläläisravintolassa. Kävin siellä jo lounaalla jokunen viikko sitten, mutten ihastunut aivan järjettömästi aavistuksen teollisvivahteiseen lasagneen. Eilen söimme alkuruoan ja pääruoan. Parhaiten nuori kokki onnistui maa-artisokkakeitossa, se oli oikein hyvä ja minun pääruoka-annokseni siika oli kauniisti paistettu. Antin härkä oli aika tymäkästi suolattu ja risotossa oli joulupuuromainen fiilis. 

Lista on järkevän lyhyt sisältäen liha-, kala-, ja kasvisvaihtoehdon niin alkuruoaksi kuin pääruoaksikin ja makeita on tarjolla kaksi. Myös muutamia tapastyyppisiä annoksia listalla on ja burger jonka paikkakuntamme ehdoton purilaispariskunta on jo ehtinyt käydä maistamassa. Burgeria olen kuullut muiltakin tahoilta kehuttavan. Paikalla on A-oikeudet ja alakerran tilat tarjoavat mainion vaihtoehdon vaikka pikkujouluiluun tai kokoustamiseen ruokailun ohessa. Keskiviikkoilta ei ole mikään säkenöivä ravintolailta Jyväskylän kokoisessa kaupungissa, mutta lisäksemme alkuillasta oli muutamia muita syöjiä katutason ravintolasalissa ja alakerrassa oli menossa pikkujoulut.

Bistro Soppa on jatkumo Soppabaari-nimiselle lounaspaikalle, joka oli monta vuotta jyväskyläisten suosima lounaspaikka. Nyt on astuttu askel eteenpäin uuden omistajan tarmolla. Sisustuksessa haetaan urbaania rouheutta (sanaa käytti myös Mallaspulla, mutten keksi tähän nyt parempaakaan), myös naapuritilassa menossa oleva remontti kuuluu todellakin rouheasti. Onhan sitä joskus porattava, jos kerran on porattava. 

On mukava saada kaupunkiin uusia ruokapaikkoja, etenkin lounasaikaan Bistro Sopalla on hyvät mahdollisuudet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kaupunkia dominoivalle S-ryhmälle ja nimenomaan samassa genressä kuin vaikkapa Taikuri tai Le Qulkuri. Vaikken käynyt tässä ruotimaan Bistro Soppaa kovin tarkkaan, lisään postauksen kuitenkin CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia kokemuksiamme. 

Näköalalounaalla

Tällaiset iltavuoropainotteiset viikot tahtovat mennä ruokapuolella vähän hunningolle. Emme ole yhtä aikaa kotona päivällisaikaan, tai olemme töissä tavalliseen päivällisaikaan, eikä ole tullut otetuksi eväitäkään mukaan. Eilen torjuimme hunninkoa käymällä lounaalla ennen töihin menoa, samalla reissulla kävimme jo ostamassa viikonloppua varten aineksia. Siinä kävi tosin niin, että ostoslista oli palatessa pitempi kuin mennessä, sillä muisti palaili pätkien. Sen siitä saa, kun ei tee pitkään aikaan sushia, ei muista edes että onko meillä wasabia tai kuinka vanha tuubi mahtaakaan olla. 

Lounaalle hurautimme kaupungin korkeimmalla sijaitsevaan ravintolaan (mutu, korjatkaa jos nyt sattuisi niin epätodennäköinen asia, että olisin väärässä) Jyväskylän Harjun laella olevaan Vesilinnaan. Olin selannut kaupungin muiden varteenotettavien lounastuspaikkojen tarjontaa, mutta mitään ylivoimaisen houkuttavaa ei tullut vastaan. En muuten tiennyt siinä vaiheessa, että eilen oli kansainvälinen pastapäivä, tai jotain sinne päin. Ehkä se vaikutti kaupungin ravintoloiden lounastarjontaan. Tai sitten ei. Olin eilen hieman kateellinen tamperelaisille ja helsinkiläisille siitä miten paljon enemmän tarjontaa heillä on ulottuvillaan. Mutta Harmoonin ja Le Qulkurin lounasta kyllä tohdin suositella milloin vain. Vielä hieman fiinimmin ja paremmalla ajalla lounastaessaan kannattaa kaupungissamme harkita Pöllöwaaria ja Figaroa ja sen Winebistron lounasta myös. Nyt vasta muistan, että olen aikonut käydä kokeilemassa Verson kevyttä keitto- tai salaattilounasta. Bistro Sopan lounasta uskallan vasta yhden kerran kokeilulla varovasti suositella. 

Olin käynyt Vesilinnassa lounaalla muutaman kerran, mutta siitä oli useita vuosia. Eräs kerta oli mielessä oikein miellyttävänä ja toinen kerta ei sitten niin, johtuen sushissa olleesta ruodosta ja kovahkosta hinnasta, vaikka joululounaasta olikin kyse (mitä sushi tekee joululounaspöydässä, se jäi arvoitukseksi). Nyt kuitenkin hurautin Vesilinnan hissillä ylös ravintolaan yhdessä Antin kanssa ja mielessäni siinteli jo annos paistetuista muikuista ja perunamuusista. Ja siitä monipuolisesta alkupalapöydästä, jonka muistoa muutaman vuoden takaa olin hellästi vaalinut. 

Vesilinnan pyöreä sali on miellyttävän vanhanaikainen, pidän sen täysin krumeluurivapaasta sisustuksesta ja kattauksesta. Tulee mieleen Näsinneulan sisustus, josta pidän myös. Pöydät on pääosin sijoiteltu ikkunakaarelle ja suuressa tilassa on mielenkiintoinen akustiikka. Jos ihmisellä sattuu olemaan matala puheääni, se kiertää tilan ulkoreunaa hyvin selkeästi. Aivan suurehkon salin toisella puolella istuneen seurueen matalaäänisen miehen puhe kuului korviimme kuin hän olisi istunut selkämme takana, mutta muiden puhe ei kuulunut. Minulla on työperäinen tarve madaltaa omaa ääntäni ja havainnon tehtyäni vaimensin jaaritukseni lähes kuiskauksen tasolle, vaikkei minulla ollutkaan eilen juteltavaksi mitään sen kummempia meheviä juttuja. Olin eilen hieman ujolla päällä, enkä ottanut yleiskuvaa salista, enkä kyllä rakennuksen ulkopuoleltakaan, mutta sille oli pätevä syy. Tuuli niin, että hyvä kun pystyssä pysyi, no hieman liioittelin. 

Alkupaloja, etenkin maksapatee oli hyvää!

Muistojeni runsas alkupalapöytä oli kutistunut noin kolmasosaan, mikä oli hienoinen pettymys, mutta kyllä siellä ihan mukavia palasia oli. Pääruoaksi valitsimme jo mainitut muikut ja hauki-katkarapupihvin. Alkupalat olivat jo aikaa hävinneet lautasiltamme, ennen kuin pääruoat tuotiin pöytään, minusta hieman pitkään meni ottaen huomioon vähäisen asiakasmäärän. Muilla asiakkailla näkyi olevan menossa erilaisia paltsuja ja stormauksia ennen ruokailuaan tai sen aikana, joten heillä ei niin kiire varmaan ollutkaan, mutta jos piipahtaisi lounaalle oikean lounastunnin aikana, niin kiire tulisi. Mutta toisaalta se tarkoitti sitä, että muikkuni olivat tosiaan paistetut juuri ennen pöytään kiikutusta ja ne olivat rapeita ja ah niin sopivan suolaisia. Antin kalaisa murekepihvi oli sekin ihan mukava, mutta en minä siitä ihan ilonkuperkeikkoja olisi heittänyt.

Emme ole käyneet iltasyömässä Vesilinnassa, mikä johtuu varmaan monestakin syystä, mutta melko suuri syy on sijaintipohjainen. Vesilinnaan on miellyttävin mennä autolla, mutta usein päivällisellä tahtoisi nauttia myös viiniä. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa tuntuisi pöhköltä ajaa taksilla päästäkseen Harjun laelle, mutta kiipeäminen kaupungin parasta lenkkeilypolkua ei mahdollisissa korkokengissä oikein kiinnostaisi, etenkään jos olisi pimeää ja liukasta, kuten talvella saattaisi olla. Alashan sieltä kyllä sitten vierisi mukavasti vatsa täynnä. Taisi olla vähän tekosyy. Pitää ottaa asiakseen käydä Vesilinnassa myös illalla. Kaupunki ja Jyväsjärvi näyttää varmasti kauniilta iltavalossa. 

Lounaalle tuli meidän mittapuullamme melkoinen hinta, noin 38 euroa taisi olla, eikä hintaan kuulunut siis muita juomia kuin vesi, eikä mitään jälkiruokia. Kahvi ilmeisesti olisi kuulunut hintaan. Mutta korostan vielä, että muikut olivat erinomaiset! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintolakokemuksiamme. 

Siis näin pitää muikut paistaa, osaisinpa itsekin!

Kesän loppu – ei sentään kesän

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Jyväskylän Kesä on meidän osaltamme nyt taputeltu. Kovin moniin tapahtumiin emme ehtineet työkiireitten takia, mutta kaikki minne kerkesimme, olivat hyviä ja mieleenjääviä. Tänä iltana olimme Taulumäen kirkossa kuuntelemassa Iiro Rantalan ja sveitsiläisen nuoriso-orkesterin Il Mosaicon konserttia. Emme olleet aikaisemmin kuulleet Rantalaa livenä, hänen karismansa riitti täyttämään suuren kirkon ja nuoret soittajat Keski-Euroopasta olivat aivan loistavia. 

Aluksi kuulimme Mozartia, Pianokonsertto numero 21 C-duurin ja sen jälkeen Rantalan omia sävellyksiä. En osaa sanoa kumpi osa konserttia minua miellytti enemmän, taidan sanoa, että eniten pidin taas kaikesta. 

Kiitos Jyväskylän Kesä, kiitos Riikka, oli ilo päästä osallistumaan tapahtumiin nyt jo toisen kerran!

Punkkarityttö ja Aikuinen Nainen

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Paras tapa pitkästyttää ihmisiä on aloittaa tarina sanoilla silloin kun minä olin nuori. Nykyään tarina voi muodostua melko pitkäksikin, kun nuoruudesta on jo tovi. Vältän mahdollisuuksien mukaan kyseistä fraasia , mutta eilen oli ihan pakko hieman muistella nuoruutta, kun Yari & Se Tuntematon Numero astui Jyväskylän Kesän Teltan lavalle. Eikä muistissani ole vielä vikaa, hyvin alkoi tossunkärki vipattaa, kun punk ryhtyi raikaamaan. Olen joskus moittinut nuoruutemme suosikkiartisteja loireilusta, mutta nyt ei tarvinut, sillä Yari oli cool as hell. 

Yleisöä olisi voinut olla teltassa enemmänkin, olihan ilta kaunis ja kesäinen, mikä ei ole lainkaan itsestään selvää tänä outona Suomen heinäkuuna vaihtelevine keleineen. Aitoon punktyyliin setti oli juuri ja juuri tunnin mittainen ja kinumalla saimme kaksi lisäbiisiä. Oli kyllä hauska katsoa ikäistemme ihmisten pogoilua lavan edessä. 

Punkmuistelot saivat minut sen verran hyvälle tuulelle, että ehdotin lipun hankkimista teltan seuraavallekin keikalle. Antin kaulassa roikkui kuvauspassi, jolla hän pääsee Kesän kaikille telttakeikoille, mutta minä marssin lippujonoon ostamaan oman läpyskäni Paula Koivuniemen keikalle. Tämän osuuden kulttuuriperjantaista kustansin siis aivan itse, eikä tuntunut missään!

Eipä ollut teltta täynnä silloinkaan, kun suomalaisen iskelmän grand old lady, Paula Koivuniemi astui lavalle puoli kymmeneltä. Viime vuosina Paula on keikkaillut ahkerasti Suomen festarikesässä, mutta on nyt jättänyt massatapahtumat. Omien sanojensa mukaan Suomipopit ja vastaavat on nyt nähty ja laulettu. Ääntä tällä mahtavalla artistilla kyllä riittää ja Rakkaudesta-konsertti esitteli hyvän valikoiman kotimaista hempeilymusiikkia parhaimmillaan. 

Ai että minua harmitti viereisen pöydän naisporukan kälätys koko konsertin ajan. Ei siinä mitään, jos ollaan kerran kesässä lähdetty vähän tyttöjen kesken istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa, mutta pakkoko sitä on pälpättää kuin baarissa? Nyt oltiin kuitenkin konsertissa. Lavalla oli Paulan tavanomaisen bändin lisäksi mahtava sellokvartetti, joka toi sointiin sellaista syvyyttä, että Aikuinen Nainen kuulosti vielä entistäkin paremmalta. 

Jyväskylän Kesä sai nauttia kauniista säästä perjantaina ja meno jatkuu tänäänkin monin erilaisin tapahtumin. Jollei iltamme olisi jo varattu muuhun, olisin mielelläni mennyt Carmen-konserttiin tai kuuntelemaan Semmareita. Maanantaina ehdimme vielä osallistumaan yhteen Kesän tapahtumista, kun Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala esiintyvät Taulumäen kirkossa. 

Ikävä kyllä Tour de Francelle ei jää tänään aikaa, mutta huomenna palautamme itsemme ruotuun siltäkin osin.

Jyväskylän Kesän avajaiskonsertti – The Real Group

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän Kesä

Tänä vuonna kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä ei osu samalle viikolle kuin Suomipop-festari, mikä on hyvä juttu ja toivoaksemme sääkin suosii tapahtumaa viime vuotista paremmin. Silloin moni katutapahtuma jouduttiin siirtämään sisätiloihin sateen vuoksi, mutta nyt sääennusteen mukaan näyttäisi paremmalta ainakin perjantaista alkaen. 

Aloitimme kulttuuriviikon avauskonsertilla, joka tällä kertaa järjestettiin Paviljongissa ja lavalle nousi The Real Group, ruotsalainen a capella-yhtye. Linkin takaa löytyy juttu yhtyeen toukokuisesta Helsingin keikasta. Olen pitkään ollut a capella-musiikin ystävä, mutta The Real Groupia en ollut aiemmin kuullut. 

Kiireisen aikataulun vuoksi en ollut ehtinyt hakea lippupakettejamme etukäteen, vaan ne oli toimitettu Paviljongin infoon valmiiksi. Kiitos siitä! Meille oli varatut paikat suuren katsomon vasemmasta alalaidasta, aika sivulta, mutta kyllä sieltä hyvin kuuli. Oli ilo nähdä, että avajaiskonserttia varten  oli avattu kaikki katsomon osat ja väkeä oli paikalla runsaasti.

Muutamien avauspuheenvuorojen jälkeen The Real Group asteli lavalla, viisi laulajaa, joista kolme oli ruotsalaisia, yksi tanskalainen ja yksi latvialainen. Konsertti koostui aika erilaisista kappaleista, joista tosin suuri osa oli yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa. Monikaan kappale ei ollut minulle lainkaan tuttu ja myönnän innostuvani enemmän a capella-esityksistä, kun tunnen kappaleen ennalta. Mutta komeasti yhtye soi ja konsertti oli todella nautittava. Harmillista kyllä, työvuoron alku hönki niskaan, joten meidän oli livistettävä ensimmäisen encoren jälkeen. Toisen olivat vielä laulaneet ennen kuin kokonaan poistuivat lavalta.

Pidin myös välispiikeistä, iltaan ei kuulunut pönötys, muttei  myöskään liian suuri kosiskelevuus. Spiikit ovat silloin hyviä, kun niiden ei vielä toivo loppuvan. Kappaleista eniten pidin tietysti county-kappaleesta, jonka aiheena oli kanelipulla.

Kuva luvalla lainattu Jyväskylän Kesän kuvapankista

Kaupunkifestivaali Jyväskylän Kesä lähestyy

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Tänäkin vuonna saimme ehdotuksen osallistua Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja vaikka työvuorolistassa on yksi kesän kiireisimmistä viikoista, saimme mahdutettua muutaman tapahtuman kalenteriimme, ehkä spontaanisti enemmänkin, kun ensi viikko koittaa. 

Jyväskylän kesää vietetään jo 62. kertaa ja tällä kertaa se ei satu samalle viikolle kuin Lutakossa pidettävä Suomipop, mikä lienee aivan hyvä juttu molempia tapahtumia ajatellen. Tälle kesälle emme ole tilanneet lainkaan sadetta, saa nähdä ehtikö tilauksemme ajoissa perille. 

Ohjelmisto vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, tiedossa on monia ilmaisia katutapahtumia ja lapsillekin on ohjelmaa vaikka kuinka paljon. Neulefestaritkin kuuluvat Kesän ohjelmistoon. Koko ohjelmisto löytyy helposti tämän linkin takaa. 

Avajaiskonsertti pidetään tänä vuonna Paviljongissa keskiviikkona 5.7. klo 18 ja siellä esiintyy ruotsalainen a capella-orkesteri The Real Group. Lippuja on edelleen saatavilla. Me aloitamme kulttuuriviikkomme tästä tapahtumasta, olen suuri a capella-musiikin ystävä ja Anttikin ainakin sen verran kuin minä Eläkeläisten. 

Perjantaina olemme menossa kuuntelemaan Yari & Se Tuntemattoman keikkaa telttaan. Se oli nuoruutemme vaikuttajia, sitä oikeaa suomalaista punkia, jota minäkin Rovaniemellä olin kuuntelemassa noin vuonna 1980. En uskaltanut laittaa hakaneulaan posken läpi, mutta farkun lahkeeseen kirjoitin SE. Olin niin hurja. Tähänkin klo 19 alkavaan keikkaan on lippuja saatavilla. 

Jos vain olisi aikaa, menisin kuuntelemaan Midland irkkubändiä Teeleidiin torstaina klo 16, tähän puolen tunnin tilaisuuteen on vapaa pääsy. 

Tänä vuonna tapahtuma jatkuu seuraavan viikon puolelle, josta löytyy myös kiinnostavia tapahtumia, kuten Jugendorchester "Il Mosaico" & Iiro Rantala Taulumäen kirkossa klo 19.

Saamme siis muutamia lippuja tapahtumiin ja vastavuoroisesti kirjoittelen tapahtumista sitä mukaa, kun niihin osallistumme. Tämä on sen kaltaista yhteistyötä, josta pidämme, pieni- ja vapaamuotoista. 

Jotkut kutsut vaan ovat kivempia – jäätelöä maistamassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Liisankankaan Tilajäätelö.

Eilen olimme maistamassa jäätelöä. Emme vain yhtä tai kahta, vaan ainakin kahtakymmentä! Saimme kutsun Seppälän Prisman pihalla olevalle Liisankankaan Tilajäätelön kojulle ja aurinkoinen kesäpäivä oli mitä parhain jäätelön maisteluun. Ainakaan minä en ollut aikaisemmin kuullut Liisankankaan Tilajäätelöstä, mutta nyt tiedän, että jos italialaistyyppistä jäätelöä tai sorbettia tekee mieli, eikä ole umpisateinen sää, kannattaa poiketa kojulle herkuttelemaan. 

Liisankankaan jäätelöitä on valmistettu Pihtiputaalla verkkosivujen mukaan vuodesta 2012 ja pääraaka-aine, maito, on tilan omaa tuotantoa. Valmistusmetodi on italilainen ja tällöin puhutaan gelatosta. Juuri sellaisista, joita moni Italian-matkaaja jo etukäteen uneksii reissullaan syövänsä. 

Meille oli varattu monenmontaa makua maistettavaksi ja kyllä me maistoimmekin. Oli perusmaut, suklaa, mansikka ja vanilja. Oli kahvi, amaretto, tiramisu, kinuski, kirsikka, appelsiini ja niin monta muuta, ettei niitä enää muistakaan. Ainoastaan kookos oli sellainen, ettei Antti tahtonut maistaakaan ja minäkään en siitä pitänyt, mutta se johtuu vain ja ainoastaan Bountyn-katkuisista nuoruusmuistoistamme. Jäätelössä ei ollut sitten mitään vikaa. 

Sorbettajakin maistoimme monta makua ja niistä mieleeni jäi parhaiten vihreä omena. Lime-makua ei valitettavasti ollut juuri eilen maistettavaksi, mutta arvelisin senkin olevan raikasta. Kun olimme maistaneet makuja pikkuruisista lusikoista aivan päämme sekaisin, saimme vielä valita kupilliset suosikeitamme. Minä valitsin suklaajäätelön ja sitruunasorbetin yhdistelmän, Antti otti kahvin ja vihreän omenan. 

Liisankankaan jäätelön rakenne on sellainen, ettei siitä pyöritetä palloja, vaan sitä kaavitaan kuppiin leveällä, todella pätevän näköisellä kauhalla. Ainakaan tällä erää jäätelöä ei saa tötteröön, eikä se tämän kaltaiselle jäätelölle olisikaan minusta hyvä tapa tarjota, vaan pahvinen kuppi pienelllä muovilusikalla on juuri sopiva setti. Kuulema monia erilaisia kertalusikoita on kokeiltu, esimerkiksi joku puinen malli antaa makua jäätelöön, joten muovilusikka on osoittautunut parhaaksi välineeksi. Kupit muistaakseni mainittiin biohajoaviksi. 

Jäätelöä ja sorbettia voi ostaa myös mukaan styroksirasiassa, voisin kuvitella vaikkapa kahvijäätelön tai limesorbetin sopivan hienommankin päivällisen jälkiruoaksi mitä parhaiten. Hintaahan tällaisella artesaanijäätelöllä on enemmän kuin suurten tehtaiden tuotteilla, annoskupillinen yhdellä maulla maksaa 3,50 euroa ja kahdella 4,5 euroa ellen ihan väärin muista. 

Koju sijaitsee Seppälän Prisman Ahjokadun puoleisella jättimäisellä parkkipaikalla lähellä pääsisäänkäyntiä. Seisoskelimme hyvän tovin maistelemassa ja sinä aikana asiakkaita riitti jollei jonoksi niin melkein ainakin. Ystävällinen nuori mies maistatti makuja muillekin päätöksenteon tueksi ja niin vain löytyi joku kookosjäätelöstäkin pitävä! 

Oli todella mukava tutustua Liisankankaan Tilajäätelöön ja täpärästi vältin jäätelöotsan kehittymisen, tiedättehän sen hetkellisen keljun olon otsalla, kun syö liikaa jäätelöä, tai ryystää pirtelöä liian nopeaan tahtiin. Meidät kutsunut Johanna teki olomme tervetulleiksi ja juttua olisi riittänyt vaikka mistä ja vaikka kuinka kauan tahansa. Juuri tällaisesta pienimuotoisesta "yhteistyöstä" minä pidän, ei kosiskelevasta tai ehtoja latelevasta, vaan aivan rehellisestä mielipiteen pyytämisestä ja siitä, että voisin mainita firman blogipostauksessa, jos siltä tuntuisi. Ja nimenomaan siinä sävyssä kuin oikeasti tunnen. 

Se pitää vielä mainita, että asiakkaat antoivat palautetta todella mukavasti, heiltä (samoin kuin meiltä) kysyttiin tuleeko mieleen joku  maku, jota toivoisivat valikoimiin, sillä niitä kehitellään kokeiluun kaikenaikaa ja jos alkavat käydä kaupaksi, otetaan enemmänkin valikoimiin. 

Tässä siis tulee CampaSimpukan rehellinen mielipide Liisankankaan Tilajäätelöistä: Tykkäsimme ihan sikana! Käykää tekin maistamassa!

6 raviolia

Edit: kaupallinen yhteistyö, Decola

Jyväskylässä on hieno keittiötavaraliike, Decola, josta keksisin aina jotain ostettavaa. Kävin siellä muutama viikko sitten ja sain ilmaistua, että kauppias ja minä seuraamme toisiamme Instagramissa. Siitä aloimmekin jutella kaikenlaista. Liike on nyt muutaman vuoden ikäinen ja varsinaista kauppaa täydentää verkkokauppa. Sain ehdotuksen ottaa vastaan jonkun pienen tuotteen ja korvaukseksi mainita postauksessa liike ja sehän minulle sopi, olen kyllä maininnut kaupan ihan ilman mitään tuotettakin. Kun kerroin, että meillä on alkamassa Italia-haaste, sain sitä silmällä pitäen mielenkiintoisen näköisen Dexam-merkkisen raviolimuotin. Samalla vekottimella voi tehdä myös puolalaisia pierogeja ja ylipäätään erilaisia täytettyjä taikinanyyttejä. 

Vilkaisin CampaSimpukan arkistoja ja edellisen kerran pastataikinaa meillä on väsätty yli kolme vuotta sitten, kun kokeilin cavatellien valmistamista. Raviolien tekemisestä on sitten jo niinkin kauan kuin viisi vuotta! Totesin jo aikoja sitten, että pastataikinaa ja tuorepastaa pitäisi tehdä usein, tai ainakin hieman useammin ja ylipäätään silloin, kun ei varsinaisesti ole tarkoitus syödä pastaa. Sitä voisi tehdä varastoon tai ainakin hyvällä ajalla. Usein käy niin, että kun homma alkaa sujua, loppuu aika tai taikina tai molemmat. Niin kävi nytkin. Saimme kyllä tällä kertaa syödäksemme, kahtakin pastaruokaa itse asiassa.

Kolmen kananmunan pastataikina

• 3 kananmunaa
• 300 g pastantekemiseen tarkoitettua vehnäjauhoa
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot kulhoon ja riko kananmunat jauhojen päälle, ripauta mukaan suolaa ja lorauta hieman oliiviöljyä. Työstä taikinaa käsin niin kauan, että siitä muodostuu kiinteä, joustava pallo. Siinä menee noin 10-15 minuuttia ja se kannattaa tosiaan hommaan käyttää, että jauhojen gluteeni aktivoituu. Kun taikina tuntuu sopivan joustavalta ja sen pinta on kiiltävä ja sileä, kääri pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämäkin on välttämätöntä, sillä levon aikana gluteenit edelleen innostuvat ja taikinasta tulee helposti käsiteltävää. Jos on tullakseen.

Ricotta-pecorinotäyte

• ricottaa
• pecorinoa
• sitruunankuorta
• muskottipähkinää
• pippuria
• 1 kananmuna raviolilevyjen kiinnittämiseen

Täytteen määriä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä minkäkokoisia ravioleja teet, tai kuinka paljon niitä jaksat nykertää. Minä tein täytettä noin 2 dl, mikä oli lopultakin ihan liikaa sattuneesta syystä. Mutta täytettä on nopea tehdä lisää, jos se meinaa loppua kesken. 

Kun on aika tehdä raviolit, viritä pastakone pöydän tai työtason laitaan kiinni, meillä ei ole keittiössä muuta mahdollista paikkaa kuin ruokapöydän reuna. Pöydän kansi on lasia, joten laitan pastakoneen leivinlaudalle ja koneen kiinni sekä lautaan, että pöytään. Jauhota pastakonetta niin, ettei taikina tule tarttumaan siihen kiinni. 

Ota taikinasta noin neljännes ja taputtele pala ensin jauhoisin käsin litteäksi pitkulaiseksi kiekoksi. Rullaa sitten taikinaa pastakoneen rullien läpi suurimmalla leveydellä. Taita levy kaksinkerroin ja rullaa uudelleen. Pienennä väliä vähitellen, jolloin levystä tulee kerta kerralta ohuempi. Mutta älä liioittele, liian ohut se ei saa olla, ettei taikina repeä ravioleja tehdessä. 

Levitä taikinalevy muotin alumiiniosan päälle, paina muovisella syvennysosalla taikinaan täytettä varten koloset. Lusikoi koloihin pienet lusikalliset täytettä, sivele reunat kananmunalla. Aseta toinen taikinalevy muotin päälle ja kaulitse päällimmäinen  kerros kiinni alempaan. Alumiinisen muotin sahalaidat leikkaavat taikinan siististi yksittäisen raviolin muotoon. Irrottele ylimääräiset reunapalat ja pullauta valmiit raviolit varovasti kevyesti jauhotetulle tarjottimelle odottamaan. Sain aikaan oikein sievän kuusikon tasamuotoisia ravioleja. Olin ihan todella tyytyväinen ja laitoin heti kuvan ravioleista siskontytölleni. 

No, siihen se ilo sitten loppuikin. Se ei johtunut ollenkaan raviolimuotista, se oli oikein kätevä ja helppokäyttöinen. Minä vain rullasin seuraavat taikinapalat liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet ehjinä muotissa. Tein niistä sitten tagliatellea ja tyydyin kuuteen kauniiseen ravioliin. Onneksi ei ollut kyseessä päivälliskutsut eikä Master Chef, siinä on nähty surkuhupaisia yhden raviolin annoksia, minä sain sentään aikaan kuusi kappaletta! Taikinasta tulisi varmasti ainakin 60 raviolia, jos olisi taitavampi taikinan kanssa. Nyt hyötysuhde jäi hieman alhaiseksi.

Ruskistettu voikastike ravioleille

• iso nokare voita
• oksa rosmariinia
• pippuria
• sitruunankuorta
• annoksen päälle pikkuisen sitruunamehua, timjamia ja raastettua parmesaania

Sulata voi kasarissa ja lisää sinne rosmariini ja sitruunankuorta. Anna voin kuumentua rauhassa ja hieman ruskistua. Samalla kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja suolaa vesi runsaalla kädellä. 

Kun voi alkaa olla hieman ruskettunutta, keitä raviolit. Ne kypsyvät noin 3-5 minuutissa riippuen pastankuoren paksuudesta. Nostele kypsät raviolit lautaselle ja lusikoi päälle ruskistettua voita. Viimeistele annos sitruunamehulla, timjamilla ja parmesaanilla. 

Vaikkei tästä nyt aivan täyttä ateriaa tullutkaan pastataikinan kanssa mokailtuani, onnistuivat raviolit aivan mainiosti. Rakenne oli täydellinen, pasta sopivan kypsää, täyte maukasta ja voikastike kaunisti annoksen mitä parhaiten. 

Kiitos Decolalle raviolimuotista, voin lämpimästi suositella niin muottia kuin liikettäkin, pistäytykää ostoksilla, kun satutte Jyväskylään. Decola löytyy Torikeskuksen toisesta kerroksesta Kauppakadulta. EDIT: Nykyään Decola sijaitsee Torikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Coffean vieressä.

Giro d'Italian 11. etappi siirtää kisan seuraavalle tasolle. Alun tasaisemmat etapit, kaksi kolmesta lepopäivästä ja henkilökohtainen aika-ajo ovat takana ja edessä on runsaasti nousuja ja laskuja sisältävä 161 kilometrin etappi Firenzestä Bagno di Romangaan. Tom Dumoulin lähtee matkaan hieman alle kahden ja puolen minuutin etumatkan turvin, mutta Nairo Quintana ei varmasti anna periksi, vaan tähtäimessä on pinkin palautus kolumbialaisen päälle. Iltavuoron jälkeen pääsen minäkin näkemään, miten se onnistuu.

EDIT: 11. etapin pitkään kestäneen hatkan oli käydä hullusti, se ajattiin kiinni aivan viimeisillä sadoilla metreillä, mutta Omar Fraile onnistui sinnittelemään itsensä voittoon. Hän kyllä näytti melkoisen hämmästyneeltä, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Virolainen Tanel Kangert oli muuten neljäs. Kokonaiskilpailussa kärki pysyi ennallaan, Tom Dumoulin johtaa ja Nairo Quintana on toisena 2 minuuttia 23 sekuntia perässä.

Kotikylän ravintolassa

Käväisimme eräänä päivänä Jyväskylässä ravintolassa, sillä kotikaupunginkin ravintoloita pitää kannattaa. Valitsimme kohteeksi monelta kerralta tutun Harmoonin, sillä siellä rahaa ei mene ihan kamalan paljon ja ruoka on joka kertaa ollut hyvää, joillakin kerroilla erinomaistakin. 

Päädyimme tilaamaan nyt tarjolla olevan venäläisen menun, minä olen syönyt sen jokaisena kertana, kun Harmooni on ollut tammikuussa olemassa. 

Ensin saimme pikkuruisen moikkauksen keittiöstä, purnukassa oli jonkunlainen majoneesitipla, tomaattikastiketta ja maukasta chorizoa. 

Alkuruokana oli perunablini, kuten aiempinakin kerroilla. Nyt kahden pienen sijaan oli suuren blinin puolikas. Lisäkkeet olivat aika tavanomaiset, mutta maistuvat.

Olin lukenut, että menun tilanneet saavat myös valikoiman Harmoonin leipiä, ne meidän piti erikseen pyytää, mutta saimme ne toki pyynnöstä. Leipien kanssa oli hyvää aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua vaahdotettua voita.

Väliruokana oli todella pieni tartar, joka oli vasikan lihaa. Annoksen pienuus ei haitannut, sillä pääruoka oli suuri. 

Pääruoka oli villisikaa, joka oli nyhtömäisen mureaa. Sitä oli melkoinen kimpale lautasella ja lisäkkeinä paahdettua lanttua, ellen aivan väärin muista ja hyvin jännän makuinen lisäke, jossa oli pinaattia ja sieniä.

Jälkiruoka oli pavlova ja viikunasorbettia. 

Venäläinen menu maksoi 54 euroa ja sille soviteltu juomapaketti oli 32 euron hintainen. Näin ollen lasku teki kahdelta 172 euroa. Bliniä lukuunottamatta menun venäläisyys ei kauheasti tullut esille, mutta annokset olivat kyllä ihan kivoja. 

Olen iloinen, että Jyväskylässä on olemassa Harmoonin kaltainen mutkaton ravintola, jossa saa kuitenkin makujen puolesta teknisesti hyvää ruokaa, toisinaan ulkonäkö on hieman vaatimaton. Listat vaihtuvat riittävän usein ja melko vähissä vaihtoehdoissa on kuitenkin aina kasvisvaihtoehtokin. Viinien osalta Harmoonissa on osaamista, joka kerta olemme saaneet hyviä valintoja annostemme pareiksi. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. 

Haluatko sinäkin olla humpalla? Osallistu lippuarvontaan!

Nythän on niin, että ihmisten humppatietoisuus on harmillisen vähäistä. Aivan kaikki potentiaaliset humppaintoilijat eivät ole vielä tietoisia siitä, että Jyväskylän Lutakossa on tarjolla maailmallakin laajalti arvostettua taidetta Eläkeläisten keikan muodossa aivan tuota pikaa, suomeksi sanottuna ensi lauantaiehtoona. 

Sen ymmärrän, etteivät kaikki kovin nuoret sinne voi tulla, sillä keikka on K-18 eivätkä toisaalta kovin vanhatkaan, sillä soitanto alkaa vasta niinkin myöhään kuin kello 22. Moni ikäiseni on siihen aikaan jo tiukasti unten mailla, tai ainakin tulisi olla. Näitten kahden ääripään väliin jää kuitenkin vielä iso porukka väkeä, joilla ei ole mitään kunnon syytä olla humppaamatta 12.11. klo 22 Jyväskylän Lutakon Tanssisalilla. Jottei 13-17 euron korkea lipunhinta nousisi vihoviimeiseksi esteeksi, arvomme kaksi lippua ja toimitamme ne voittajille ennenkuin kello on sata. Taksia emme maksa paikalle emmekä kotio, emmekä takkinaulakkomaksua, mutta yhdestä oluesta voimme neuvotella, mikäli satumme törmäämään humppajunan ravintolavaunussa. 

Arvonta tapahtuu samaan tapaan täysin mielivaltaisesti, kuten viime kerralla, jolloin olimme kulttuurin nimissä samassa puuhassa. Meille voi runoilla aivan niin pitkälti kuin haluaa, tai sitten voi vain ilmoittaa kommenttilaatikossa tai sähköpostilla, että liput tänne niin kuin olisi jo. Me sitten itse suuressa viisaudessamme päätämme kutka ovat niitä onnellisia, jotka voivat sanoa olevansa keikalla sponsored by CampaSimpukka. Osallistumisaikaa on huomiseen iltaan kello 18 asti ja sen jälkeen ilmoitamme voittajille, että on syytä alkaa tehdä kotona anomusta iltalomasta. 

Vielä kerran: Osallistu Eläkeläisten Jyväskylän Lutakon Tanssisalin keikan 12.11.2016 klo 22 (lämmittelijä aloittaa klo 21, en muista kuka se oli, sorry) lippujen arvontaan tämän postauksen kommenttilaatikossa tai laittamalla elektroonista postia osoitteeseen campasimpukka@gmail.com huomiseen 8.11.2016 klo 18 mennessä. Lippuja on arvottavana 2 kpl ja käytämme täyttä valtaa sen suhteen annammeko liput samalle osallistujalle, vai kahdelle eri tyypille. Useampaan osaan emme lippuja kuitenkaan jaa, vaikka olen valmis myöntämään, että joskus puolikin keikkaa voisi ihan hyvin riittää. 

Tee itsesi niin tunnistettavaksi sähköpostiosoitteella, ettei tarvitse alkaa salapoliisitoimiin sen suhteen mistä saamme voittajan kiinni. Mikäli voittaja ei ilmoita itsestään niin ajoissa, että ehdimme toimittaa liput postin mukana, annamme lipun tai liput sitten Lutakon jonossa jollekin, jolla ei ole vielä lippua ostettuna. Tuliko selväksi?

EDIT 8.11. Arvonta on ohitse ja lipuille löytyi ottajat. Kiitos kaikille, jotka ette osallistuneet! :D

Uusi lounastuttavuus - Le Qulkuri Jyväskylässä

Kävimme pari viikkoa sitten iltasella kutsuttuna maistelemassa viinejä Le Qulkurissa, meille uudessa paikassa. Tuolloin tapaamamme Mallaspullan väki oli  jo käynyt lounastamassa paikassa ja  heidän suosituksestaan lähdimme mekin lounaalle Lutakkoon. Ravintolan viikon lounaslista näytti ainakin tällä viikolla ilmestyvän sunnuntaina nettiin ja sen perusteella valitsimme lounaspäiväksi keskiviikon. 

Maanantaista perjantaihin lounaalla on joka päivä yksi liha- tai kalavaihtoehto ja yksi kasvisvaihtoehto. Niiden lisäksi alkuun on tarjolla paria kolmea salaattia, keittoa sekä leipää. Jälkiruokana on oikein pieni palanen makeaa kahvin tai teen kanssa. 

Tulimme paikalle heti kohta avaamisen jälkeen, lounasaika on arkisin klo 10.30-14.00. Väkeä lappasi sisään koko ajan, mikä oli oikein ilahduttavaa. Ehdimme ottaa salaatit, mutta keittojonossa jäimme suuren, jälkeemme tulleen seurueen jalkoihin. Pääruoka tuotiin meille pöytään jo ennen kuin ehdimme syödä alkuruoat, mutta ei se haitannut. 

Kuulin jo ennakolta ja näin Mallanpullan postauksista, että paikassa on painavat puupenkit, joilla en juurikaan tykkää ravintolassa istua, mutta kyllä se lounastaessa menettelee. Ei vaan passaa olla kovin kapoista hametta päällä ja sukkahousuja saa varoa, ettei silmä pakene. Vähän ikävämpiä ovat paikan painavat ja korkeahkot puupöydät, jotka uuttuuttaan vielä elävät. Paksut halkaistut hirret ovat vasta muotoutumassa ja lautaset keikkuvat pöydällä. 

Päivän pääruoka-annos oli ihan mukava, kaksi suurta tiivistä lihapullaa ja paljon perunaa. Salaatit olivat minusta oikein kivoja, eivät niitä aivan tavallisimpia ja leipä oli tosi hyvää. Keitto oli erinomaista, se otettiin pieneen korvattomaan kuppiin ja juotiin kupin reunalta. 

Lounas Le Qulkurissa maksoi 10,50 € ja oli minusta hintansa väärti. Lutakossa luulisi väkeä riittävän, kun lähellä on jos jonkunlaista yritystä ja oppilaitosta. Tosin en tiedä käyvätkö opiskelijat ravintoloissa lounaalla, ehkä eivät. Aiomme mennä toistekin ja kokeilla joskus iltasyömistäkin paikassa. Se on iltaisin auki vain perjantaisin ja lauantaisin ainakin tällä erää. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme.

Poikaporukassa

Tänään minulla oli onnen päivä, sain molemmat poikani kanssani lounaalle keskustaan. Kesäisenä päivänä Ravintola Harmoonin sisäpihan lounaspuutarha on mitä mukavin paikka istua aterioimaan. Oli kiva nähdä, että pöydät olivat melkein viimeistä myöten täynnä puolen päivän aikaan. Viime kesänä lounasta ei päästy kattamaan montaakaan kertaa ulos, nyt niitä päiviä on ollut paljon enemmän. Sadesäällä tai kovin viileällä ilmalla, tai muutenkin halutessaan (tietääkseni) lounasta voi syödä myös ravintolan kellarisalissa. 

Päivittäin on tarjolla kolmen ruokalajin pöytiin tarjoiltu lounas, joka tällä erää maksaa 12,50 €. Hieman isommalla jälkiruoalla menu maksaa 16 € ja lounaslasillinen viiniä (8 cl) maksaa 4 €. Pääruoasta on myös kasvisvaihtoehto, sama annos koko viikon arkipäivät.

Poikien puhuessa kouluistaan, Pokémonista ja muista tärkeistä asioista söimme oikein mukavan lounaan taas, alkuruokana oli salaattia uppomunan ja paahdetun punajuuren kanssa. Opiskelija ei perusta uppomunasta, joten minä sain kaksi! Poikia nauratti, kun otin annoksesta kuvaa ja olin huolissani, että nyt on liikaa kananmunia annoksessa. Oikea first world problem. Annoksessa oli maukasta marinoitua sipulia ja paahdettuja pähkinöitä. Talon leipä on kakkumaista ja hyvän mehevää.

Pääruoka oli tänään kalaa, lohta paahdettuna, uusia perunoita ja tartarkastiketta. Minun vatsani täyttyi liian aikaisin, olinhan popsinut kaksi uppomunaa, joten Opiskelija auttoi kalapalani kanssa. Annos oli mukavan simppeli ja perunat tosi nättejä ja juuri oikein kypsytettyjä. 

Jälkiruoaksi otimme ne hieman isommat palat mustikkapiirakkaa, joka tarjottiin asiakkaan halutessa kahvin tai teen kanssa, Reipas olikin niin reipas, että otti kahvia. 

Vaikka kyse oli vain vähän yli tunnin tuokiosta lautasten äärellä, olin onnellinen äiti saadessani istua nuorisoni kanssa juttelemassa vielä ennen kuin levähdämme eri puolille Eurooppaa joksikin aikaa. Voimme suositella Harmoonin lounasta lämpimästi, annokset ovat kauniita, päteviä eikä keskellä päivää ole tarpeen syödäkään kauheasti lounaalla, joten kohtuukokoiset annokset ovat juuri sopivia ainakin meille. Liitän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. 

Valitse kenet vain, mutta älä minua

Kiitos kaverit, kai?

Edit: kaupallinen yhteistyö, Jyväskylän kesä

Perjantain vesisateinen sää viimein väistyi ja Jyväskylä kylpi lauantaina auringonpaisteessa. Se näkyi heti katukuvassa, terasseilla oli väkeä ja iloisen näköisiä ihmisiä kulki kohti Lutakkoa ja pois sieltä sen mukaan miellyttivätkö Suomi Popin artistit sillä hetkellä vai eivät. Tapasimme 2/3 nuorisostamme heidän festarointiensa välissä, istuimme tuokion juttelemassa Figaron terassilla.

Ennen teatteriin menoa kävelimme hieman kaduilla ja katselimme taivaalle toivoen, etteivät edellispäiviltä liian tutut sadepilvet alkaisi kerääntyä taivaalle. 

Jouluhan on jo ihan pian, ainakin Kullannuppu toivoo niin

Tätä varpusta ehtii kuvata

Olimme eilen illalla Jyväskylän teatterissa neljättä kertaa samalla viikolla ja meille viimeisessä Jyväskylän Kesän tapahtumassa. Lavalla oli jo torstailta tuttu Marc  Gassot ohjelmallaan Dark Side of the Mime. Tämäkään taiteenlaji ei ole minulle kovin (lue:yhtään) tuttu, alan tuumia viikon kokemusten jälkeen, että mikähän taiteenlaji sitten mahtaisi olla minulle tuttu. Contemperary countrya ei vissiin kehtaisi tässä yhteydessä mainita, mutta taisin jo mainitakin. 

Tulkaa teatteriin, ovikin pysyy varmasti auki!

Eilen toteutin samaa kuin koulun vanhempainilloissa, katselin kenkieni kärkiä toiveikkaana, ettei minua vain huomattaisi. Niin tuntuivat tekevän monet muutkin, mutta oli niitäkin, jotka innokkaina katsoivat taiteilijaan päin, heidän kehonkielensä huusi valitse minut. Meitä on niin moneksi ja hyvä niin. Esityksellä oli ikäraja, vain täysi-ikäisille ja se oli kyllä aivan paikallaan. Olisi voinut olla lisähuomautus, että ei myöskään siveydensipuleille, mutta ehkä se teki hyvää meillekin heillekin. Haastattelussa Marc Gassot sanoi aiemmin tällä viikolla, että mimiikan idea on se, että  esitystä katsoessamme kaikki hauskuus tai tuhmuus tapahtuu omassa päässämme. Tässä on kiero savolainen logiikka, vastuu siirtyy katsojalle. Mutta niinhän se on muussakin taiteessa, kunkin pää käsittelee näkemänsä siten kuin kykenee. 

Minulle mimiikkaan tottumattomalle esitys oli paikoin niin nopeatempoinen, että muiden jo nauraessa (etenkin etuoikealla muutama rivi alempana oli joku todella vikkelä kovaääninen miesnauraja) vasta mietin, että mitähän tuo nyt olikaan. Jotakin meni selvästi minulta ohitse tai ylitse, mutta suurin osa ei. Olin sekä henkisen, että fyysisen punastuksen vallassa hyvän osan tuosta elämäni tunnista. Jotkut elementit olivat jo tuttuja torstain Circo Aereon esityksestä, mutta vielä liioitellumpina ja hullumpina. 

Kuva Andreas Janett, kuva julkaistu Jyväskylän Kesän luvalla

Jos edellisillan Wusheng Co jätti minut hieman ulapalle, Marc Gassot kyllä lämmitti niin, että kotimatkakin meni aika hiljaisissa merkeissä. Tosin bussin teinityttölauma piti omaa stand-uppiaan sen verran äänekkäästi, ettei juttelulle ollut juuri tilaisuuttakaan. Luojan kiitos ei tarvitse olla teinityttö nykyaikana, eikä minulla ole omaa teinityttöäkään. Kiitos ja vielä kerran kiitos. 

Nyt kun kultturoinnit on kahlattu läpi on vielä vaikea sanoa mikä oli viikon kohokohta. Luulen, että vaaka kallistuu joko varjotapahtuman, tai avajaiskonsertin puoleen, tilanne on melko tasan. Ne kolme tapahtumaa joihin osallistuimme Jyväskylän Kesän tarjoamin lipuin olivat kaikki niin sanotusti something completely different, oman tavallisen elinpiirimme ulkopuolelta, että täytyy vain olla tyytyväinen, että saimme tilaisuuden osallistua. Kaikkiin niihin oli kyllä tilaa ja lippuja olisi saanut ostettuakin, mutten usko, että ilman tätä yhteistyökuviota olisimme tulleet menneeksi. Tämän kokeilun seurauksena katson varmasti ensi vuonna Jyväskylän Kesän ohjelmaa toisin silmin. Etsin jonkun tutun sijaan jotain aivan muuta, sellaista mistä en ole koskaan kuullutkaan. Saatan ehkä hieman ottaa selkoa jostain etukäteen, tai mikäli en muutu radikaalisti vuodessa, luultavasti en. Tänään vielä ehtii osallistua Kesän tapahtumiin, luvassa on ainakin keskustelutilaisuus ja Säynätsalossa pidettävä päätöskonsertti.