Budae Jjigae – Korean Army Stew

Eilen alkoi taas korealainen huippukokous, kun sisareni saapui kimchipurkki mukanaan (kuten kunnon unni) ja melko pitkä päivästä tulikin, olihan asialistalla K-draamaa ja K-ruokaa. Jopa K-olutta. Tv-sarjaksi valitsimme kaikista kymmenistä tarjolla olevista Hyde Jekyll Me-nimisen sarjan, jossa miespääosassa on sydämeni kapteeni, Crash Landing on You- sarjan Kapteeni Ri:tä esittänyt Hyun Bin. Olen vältellyt keväästä asti muita Hyun Binin sarjoja, sillä kapteeniefekti oli vielä liian voimakas, nyt kykenin jo katsomaan häntä jo ihan hyvin täysin toisenlaisessa roolissa. 

Verryttelimme ensin katsomalla muutaman osan, joiden aikana pääsin hieman kärryille, mistä mahdollisesti voisi olla kyse. Korealaisissa sarjoissa ei voi olettaa, että kaikki pureskeltaisiin valmiiksi katsojille, vaan niitä pitää katsoa keskittyneesti. Ihan vähän voi välillä googlailla lisätietoja, mutta vain toisella silmällä. 

Alkulämmittelyn jälkeen valmistimme varhaisen päivällisen ja jo edellispäivänä olimme päättäneet, että ruokana olisi Korean Army Stew. Näin sellaisesta kuvia ensin foodgawkerissa ja menin heti katsomaan olisiko Korean Bapsang-blogissa tehty tätä hauskalta kuulostavaa ruokalajia. Olipa tietysti.  Toinen minulle uusi paljon korealaista ruokaa sisältävä blogi on nimeltään Beyond Kimchee ja sielläkin oli tätä pataruokaa tehty. Yhdistelin näitä kahta ohjetta. 

Wikipedia kertoo ruokalajista näin. Lyhyesti sanottuna: budae jjigae on ruoka, jonka oleellisimmat osat ovat nuudelit, länsimainen prosessoitu liha (spam, makkara jne) ja kimchi. Näiden lisäksi siinä voi olla lähes mitä vain sattuu varastoissa olemaan. Se onkin Korean sodan jälkeisen pula-ajan koosteruoka, kun nyhjättiin tyhjästä ja amerikkalaisista armeijan tukikohdista sekä varastettiin, että hankittiin mustanpörssin kautta lisuketta omiin elintarvikevarastoihin juuri näiden säilykkeiden muodossa. 

Budae Jjigae elikkäs Korean Army Stew

• säilykekinkkua
• nakkeja
• kimchiä
• punaista paprikaa
• vihreää sipulia
• herkkusieniä
• tofua
• pikanuudeleita + maustepussit
• oranssia cheddaria 
• vettä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 rkl gochujang-chilitahnaa
• 1 rkl soijakastiketta
• seesaminsiemenöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa 
• pippuria 

En ollut ostanut säilykekinkkua aikoihin tai ehkä koskaan ja sen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, en sentään mustanpörssin kanssa joutunut tekemisiin. Prismassa oli sentään Rainbow-merkkinen kinkkusäilyke, joka on varmaan melko lähellä sitä spamiksi sanottua tuotetta, jota tämä ruoka huusi. Makkaroidenkin olisi ollut hyvä olla pelti- tai lasipurkkiin säilöttyjä, meillä oli ihan tavallisia nakkeja. En laittanut tuohon ylle varsinaisia määriä muihin kuin tuohon mausteseokseen, kaikkea muuta laitetaan sen verran kuin sattuu olemaan, tai montako nälkäistä on padan äärellä. 

Tein ruoan ruokapöydälle nostettavalla kaasupolttimolla, jollaisia käytetään paljon korealaisessa keittiössä ja ravintoloissa. Keittoastiaksi valitsin matalan suorareunaisen kuparipannun, jonka arvelin olevan sopivan kahden hengen annokseen. Tarkoitus on lisätä syömisen edetessä aineksia, joten pannuvalinta oli oikein sopiva. 

Ensin pilkoin ainekset valmiiksi, viipaloin kinkun ja leikkasin nakit kolmeen palaan ja tein niihin pieniä viiltoja. Silppusin sipulia ja leikkasin sienet ja paprikan viipaleiksi. Tofua käytin ihan ensimmäistä kertaa omassa kokkailussa, olin valinnut ilmeisesti  tähän ruokaan vähän liian pehmeää silkentofua, mutta sain siitä leikattua kuitenkin paloja. Tiiviimpi tofu olisi voinut olla parempi. Sisko leikkasi kimchin saksilla pienemmiksi paloiksi. 

Sekoitin mausteseoksen valmiiksi, yhdistin kupissa chilihiutaleet ja -tahnan valkosipulimurskaan, soijakastikkeeseen ja muutaman tippan seesaminsiemenöljyä. Kiersin myllystä hieman pippuria mukaan ja sekoittelin. Lähdeohjeissa oli käytetty chihiutaleita enemmän kuin -tahnaa, minä olin varovainen, sillä en ollut aiemmin käyttänyt näitä sisareni juuri tuliaisina tuomia chilihiutaleita. Tämä ruoka ei todellakaan tarvitse suolaa erikseen. Siitä pitävät huolen lihatuotteet, kimchi, soijakastike ja nuudelien mausteseokset. 

Kiehautin noin puoli litraa vettä kattilassa ja lisäsin sinne nuudelien maustepussit, toinen taisi olla liikaa suolan puolesta. Lisäsin mukaan mausteseoksen, jonka olin sekoittanut kupissa ja jätin kattilan odottamaan siksi aikaa, että sommittelin pannulle kehään kinkkuviipaleet, sienet, paprikan, paloiksi leikatun kimchin ja nakkipalat. Tofun jätin vielä odottamaan, sillä pelkäsin sen hajoavan liemeen liian nopeaksi, myös sipulin jätin odottamaan. Keskelle kehää laitoin toisen nuudelipalikoista ja kaadoin lientä kattilasta sen verran, että nuudelit melkein peittyivät. Nostin nuudelien päälle sitä oranssia juustoa ja muistin ajatella, että olikohan se Trump jo tehnyt sen suuren ilmoituksensa. 

Sitten kaasuliekki padan alle ja odottamaan. Meillä oli ruokajuomina oikein korealaiset oluet (tuomalla toimme muutaman pullon Cass-olutta Saksasta tällaisia tärkeitä tapahtumia varten) ja kahta sojua, perus- ja greippimakua. Maistoimme niitä pienistä laseista ristiin ja oli se greipin makuinen aika kiva. 

Ruoka valmistui todella nopsasta, nostin tofupaloja mukaan, ripottelin vihreää sipulia ja kun nuudeli oli kypsynyt ja juusto sulanut, kauhoimme aineksia kauhalla annoskuppeihin, nuudelit siskoni leikkasi saksilla, ettei koko setti tullut samaan annokseen. Nostelimme loput ainekset pataan, toisen nuudelisatsin ja juustoviipaleet ja mitä vielä oli jäljellä, vähän kinkkua, tofua, nakkeja ja sieniä. Kaadoin päälle vielä loput liemestä.

Tämä oli kyllä hauska ruoka, mausteseos antoi mukavasti potkua, muttei liikaa. Samassa padassa oli niin säilykelihaa kuin tofuakin ja juuri tästä pidän korealaisessa keittiössä, mukaan voi laittaa ihan mitä haluaa. Jos haluaa tehdä kasvisruokaa tai vegaanista, sekin onnistuu hyvin, mutta myös tämmöiset sekoitukset ovat aivan hyväksyttäviä. Tärkeintä on käyttää niitä aineksia, joita sattuu olemaan, myös pieniä määriä edellispäivän ruoasta jääneitä tähteitä. Meillä meni tähän ruokaa kolme nakkia ja neljä viipaletta säilykekinkkua, neljä sientä ja neljäsosa paprikaa. Ei paljon, mutta nälkä siirtyi ja pääsimme takaisin Hyde Jekyll Me-sarjan pariin. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Ehdimme eilen katsoa 9 noin tunnin mittaista osaa ja yön aikana sitten jatkoin unissani juonen kehittelyä, sekä mentaalivalmistin päivälliseksi kaavailemaamme bibimbapia. En ole sitä koskaan vielä itse valmistanut ja syönyt vain kerran ravintolassa, mutta uniharjoittelun avulla se käy tänään kuin tanssi!

Rakuunavasikka

Kävimme aamupäivällä kävellen Locquirecin keskustassa. Sää oli suorastaan ihana, lämmintä vain 20 astetta ja taivas ohuessa yläpilvessä. Caminomerkkejäkin näkyi ja muita tarpeellisia merkkejä. 

Keskustaan oli noin 1,5 km matka ja puolivälissä alkoi ilmetä, että keskustassa oli markkinapäivä, sillä liikennettä oli rajoitettu isommilta ajoneuvoilta ja tien pielet oli piukkaan pysäköity henkilöautoja. Vastaan tulevilla kävelijöillä oli sen suuntaisia kantamuksia, että saatoimme päätellä ymmärtäneemme liikennemerkit oikein.

Olikin tosi kivat markkinat, ruokaa, vaatteita, koriste-esineitä, sitä sun tätä, muttei ollenkaan sellainen kiinanrojun myymisen meininki. 

Katselimme kaikki kojut ja ostimme valkosipuleita ja Antti sai ostereita ja minä katsoin niiden syömistä. 

Ravintolakin oli kiva, hinnat edulliset ja palvelu mukavan kulmikasta. Taaskaan ei tuntunut lainkaan siltä, että olematon ranskankielen taitomme olisi ollut este, ei ollenkaan. Kävelimme takaisin aivan sumumaisen hienojakoisessa sateessa leirille ja minä otin päiväunet, koska voin. Ajatelkaa, toissapäivänä lämpötila oli 40 ja enemmänkin ja nyt niukin naukin 20. 

Jotenkin tuo otsikko kuulostaa julmalta, tai väärältä, mutta semmoista ruokaa meillä nyt kumminkin oli tänään. Ostimme eilen isosta marketista pakkauksen, jossa oli neljä pienehköä palaa vasikkaa ja tänä aamuna löysin niille sellaisen valmistustavan, että meidänkin välineistöllä onnistuu. Nyt olisi pieni haudutuspata ollut arvossaan, mutta kattilalla pärjättiin myös. Otin ohjeen täältä ja soveltelin sen mukaan, mitä varastoissani oli. 

Rakuunavasikka

• 410 g pakkaus vasikanlihaa
• voita paistamiseen
• 2 pientä sipuli varsineen
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 2 dl omenamehua
• 2,5 dl kanalientä
• 1 porkkana
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 1 rkl sileää dijonsinappia

Leikkasin vasikkapalat pienempiin kuutioihin ja silppusin sipulin ja leikkasin porkkanan ohuiksi viipaleiksi. Kierittelin lihapalat suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa. Kuumensin paistinpannulla nokareen voita ja paistoin siinä ensin sipulia ja porkkanaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan ja lisäsin voita pannulle. Paistoin jauhoissa pyöriteltyjä lihapaloja muutamia minuutteja joka puoleltaan ja laitoin nekin sitten lautaselle sipulin ja porkkanan kaveriksi. Lihapalat näyttivät jauhossa kierittelyn jälkeen siltä kuin pannulla olisi paistettu vaahtokarkkeja.

Kaadoin pannulle omenamehun ja nostin sen kiehumaan, kaavin pannun pohjaa lastalla, mutteipa uuteen pannuuni paljonkaan mitään tartu. Kaadoin mehun pannulta kattilaan ja lisäsin sinne lihapalat, sipulin ja porkkanat sekä kanalientä (fondista, jota sattui nyt olemaan jääkaapissa) sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyivät. Jätin kattilan miedolle tulelle noin 45 minuutiksi, osittain kannella peitettynä, tein tämä koko homman ulkona Campingazin grillin liekillä. 

Kun liha oli mureaa, lisäsin kattilaan paljon kuivattua ranskalaista rakuunaa ja dijonsinapin, maistelin ja lisäsin vielä ripauksen suolaa ja pippuria. Lisänä meillä oli airfryerissä paistetut perunapaistokset (Intermachen pakaste, samanlaisia kuin Lidlistä olemme ostaneen Suomessakin). Oli kyllä pakko antaa Antille ruokavaroitus, poikkeuksellisen hyvää retkiruokaa oli tiedossa! Omena maistui sakeassa kastikkeessa ihanasti, liha oli todella mureaa ja muutenkin kaikki onnistui nappiin. 

Tour de France alkaa olla loppupuolellaan. Emme ole nyt taas nähneet telkkarista kisaa, sillä mitkään kanavat eivät näy kunnolla. Katsoimme etapin lopusta jonkun aikaa tabletin liittymän kautta, kunnes sekin jymähti ja sitten Antin puhelimen kautta. Onneksi kuukausi on pian loppu ja kuukauden datapaketti alkaa uudelleen nollasta. Etappi oli melko lyhyt, noin 130 km, mutta siihen liittyi monia brutaaleja nousuja. Tadel Pogacar ajoi etapin voittoon, mutta heti hänen kannoillaan tuli kokonaiskisaa johtava Jonas Vingegaard, joten Tadej ei onnistunut palauttamaan keltapaitaa päälleen. 

En nyt tiedä kuka se tässä ajaakaan vinhaa vauhtia.

Talvimausteinen possunfile

Emme olleet pitkään aikaan syöneet possunlihaa (pl joulukinkkua tietysti), eilen sitä taas oli lautasillamme. Halusin valmistaa päivällisen haudutuspadassa ja löysinkin mukavan ohjeen Wine a little cook a lot-blogin postauksesta viime syksyltä. Sovelsin hieman ainesosien kanssa, sillä bataattia minulla ei ollut yhtään, sen tilalta käytin perunaa ja kesäkurrea. Maustepuolella myös piti tehdä muutamia säätöjä. Ostamamme possunfile oli melko pieni, joten pienensin koko aterian määrää sen mukaan, sitä tuli kahden hengen kerralla syötävä määrä.

Talvimausteinen possunfile haudutuspadassa

• 350 g possun sisäfilettä
• 2 porkkanaa
• 2 perunaa
• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• 1 omena
• 2 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• pieni pala inkivääriä
• kuivaa omenasiideriä sen verran, että ainekset melkein peittyivät padassa (noin 4 dl)
• 2 rkl konjakkia (mutta calvados olisi ollut parempi)
• 2 rkl Worcester(shire)-kastiketta
• suolaa ja pippuria (sekä fileen päälle, että mausteliemeen) 
• 1 tl muskottipähkinää
• 1 tl kanelia 
• 1 tl kuivattua salviaa (ei löytynyt)
• yksi oksa silputtuna rosmariinia
• 0,5 dl kermaa (oma lisäykseni)
• koristeluun timjamia

Laitoin pienemmän Crock pot-padan lämpenemään ja valmistelin ensin kasvikset. Kuorin porkkanat, perunat, sipulit, valkosipulinkynnet, inkiväärin ja omenan. Leikkasin kaikki lohkoihin ja asettelin ne haudutuspadan pohjalle. Inkiväärin silppusin melko pieneksi silpuksi. 

Poistin possunfileestä hieman kalvoja, ei niitä paljon ollutkaan. Hieroin lihan pintaan suolaa ja pippuria ja nostin fileen pataan kasvisten päälle.

Sekoitin pienessä kulhossa konjakin, worcester-kastikkeen, muskottipähkinän, kanelin, rosmariinin, suolaa ja pippuria. Lisäsin sinne siideriä ensin noin pari desiä ja sekoittelin. Kaadoin liemen pataan ja lisäsin siideriä pullosta vielä sen verran, että file oli noin puoliksi peittynyt liemeen. 

Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia. Käänsin kerran fileen kylkeä ja kun liha alkoi olla mureaa, nostin fileen pois padasta ja peitin sen foliolla. Otin kauhalla padasta lientä kattilaan sen verran kuin sieltä suosiolla liikeni ilman, että olisin survonut kasviksia kauhalla. Palautin fileen takaisin pataan ja laitoin sen low-asetukselle. Lientä oli kattilassa noin 3 dl ja keitin sitä kokoon noin 10-15 minuuttia. Kun lientä oli alle puolet, lisäsin kattilaan lorauksen kermaa ja laitoin lämmön miedolle kattilan alla siksi aikaa, että viipaloin fileen ja nostelin sen ja kasvikset laakealla vadille. Lurittelin maultaan tiiviiksi kiehuneen kastikkeen lihan ja kasvisten päälle ja koristelin vielä timjamilla. 

Olipa lämmittävää ruokaa, liha hyvin mureaa ja kasviksissa juuri vielä riittävästi purtavaa, vain omena ja kesäkurre olivat luopumassa olomuodoistaan ja sulautumassa mauksi pataan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle. 

Perjantaille mahtui kolme elokuvaa, joista ensimmäisen aloitimme heti päivällisen jälkeen. Olimme kumpikin lukeneet muutamaa päivää aikaisemmin Hesarin arvostelun elokuvasta The Killing of a Sacred Deer vuodelta 2017. Se on Areenassa nyt vielä muutaman viikon nähtävissä. En nyt oikein tiedä mitä siitä sanoisin, en nähnyt elokuvassa juurikaan Hesarin arvostelun "lupaamaa" kiherryttävää hauskuutta, vika lienee vain minussa. Olen vähän allerginen tämmöiselle kerronnalle. Hienoa kuvausta siinä oli, geometrisiä linjoja käytettiin komeasti ja varmaankin siinä oli symboliikkaa ja mytologiaa vaikka myymään alkaisi. Ja Nicole Kidman näytti vielä itseltään. 

Illan ensimmäisen elokuvan jälkeen täytyi saada hieman käpykakkua, itse asiassa loput käpykakusta, niin maailmakin taas asettui oikeaan asentoon, Tampere meiltä lounaaseen ja niin edelleen. Oli muuten niin sievä pieni käpykakku, että oksat pois. 

Olimme jo tuumineet kevyesti, että pitäisi katsoa muutama Kaurismäki. Olimme tietysti jo katsoneetkin yhden Mikan elokuvan, listalla numerolla 28 olevan Mestari Chengin. Nyt palasimme Kaurismäkien tuotannossa paljon kauemmas ajassa, ensin vuoteen 1991. Surumielinen Zombie ja Kummitusjuna Mika Kaurismäen elokuvista yhä se paras, tai oikeammin ainakin minulle se ainoa. Siinä on kaksi tasavertaisen kaunista pääosan esittäjää, Silu Seppälä ja Istanbul. En tiedä kuinka monta kertaa olen Zombien katsonut, edellisestä kerrasta on useita vuosia. Vuorosanat tulevat mieleen juuri sopivasti sekunti ennen kuin ne lausutaan. Luin äsken pari arvostelua elokuvasta, eikä kumpikaan edes maininnut Istanbulia. Onneksi minä tiedän paremmin. Kaikki eivät vaan ymmärrä. Nih. Matti Pellonpää näytti olevan ihan iskussa vielä. 

Illan viimeisenä elokuvana oli Kauas pilvet karkaavat vuodelta 1996. Aki Kaurismäki oli jo tehnyt tusinan verran pitkiä elokuvia ennen tätä ohjaustaan. Aivan kaikkia niitä alkupään elokuvia en enää jaksa katsoa, mutta tästä elokuvasta alkaen taas paremmin. Velipojan Zombie ja Kummitusjunan ja Kauas pilvet karkaavat-elokuvan välissä Matti Pellonpää oli ehtinyt kuolla vain 44-vuotiaana, hänen lapsuuskuvansa on elokuvan pariskunnan kirjahyllyssä. Pellonpään piti alunperin näytellä elokuvan pääosa. Ymmärrän Aki Kaurismäen elokuvien olevan monille liian sitä ja liian tätä, tai liian vähän sitä tai tätä. Toivon tuolla puolen tuli katsottua jokunen aika sitten, joten sitä emme ota nyt tähän sadan elokuvan settiin, vaikka se onkin pakahduttavan hyvä. 

 Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011
86. Das Leben der Anderen (Toisen elämä) 2006
87. The Killing of a Sacred Deer 2017
88. Zombie ja Kummitusjuna 1991
89. Kauan pilvet karkaavat 1996

Cassoulet revisited

Tänään käytin taas yhtä jos toista vanhentumisuhan alla olevaa raaka-ainetta tai tähdenlentoja päivälliseemme. Eilen söimme erittäin hyvää kanapataa, siitä jäi yksi koipireisi tähteeksi. Riivin siitä eilen kuumana lihan irti luista ja säilytin jääkaapissa tähän päivään. Se sopi oikein hyvin cassouletiin. Olen tehnyt sellaista kerran aikaisemmin, vuonna 2013. Tällä kertaa käytin täältä ottamaani ohjetta viitteellisesti. 

Cassoulet

• 4 ranskalaistyylistä raakakalkkunamakkaraa
• loraus oliiviöljyä
• 1 broilerin koipireiden lihat riivittynä
• 10 cm  pätkä purjoa
• 1 porkkana
• 2 uuden sadon sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 suurta lehteä lehtikaalia
• 1 pieni tölkki valkoisia säilykepapuja
• 1 tetra säilykelinssejä
• 2 dl roseviiniä
• 2 dl vettä
• 2 palaa ruisleipää pieniksi paloiksi revittynä
• pieni kourallinen minimaalista pastaa, kirjainkuvioista
• herbes de provence-mausteseosta
• suolaa ja pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja pannun liedelle kuumenemaan. Kun pannu oli kuuma, nostin raakamakkarat pannulle ottamaan väriä, kääntelin niitä muutaman kerran. Samalla kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkelin ne paloihin. Purjon leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Silppusin lehtikaalin. Huudoin ja valutin pavut ja linssit siivilässä. Leikkelin kypsät broileripalat vähän useammaksi palaksi. 

Kun makkaroissa oli hieman väriä, nostin ne valurautapataan. Sisustin padan myös kanapaloilla, porkkanoilla, sipuleilla, purjolla ja lehtikaalilla. Kaadoin päälle linssit ja pavut ja sekoittelin hieman. Lisäsin vielä liemeksi viinin ja vettä sen verran, että ainekset olivat melkein peitossa. Ripottelin pataan hieman suolaa ja pippuria ja murustelin viime viikolla tekemääni Provencen mausteseosta. 

Nostin padan päälle kannen ja sijoitin padan uuniin keskikorkeudelle ja jätin ruoan muhimaan muutamaksi tunniksi. Kurkistin noin tunnin päästä, lientä oli tarpeeksi. Kun pata oli ollut uunissa pari tuntia, nostin padan uunista ja sekoitin mukaan vähän minipastaa ja ruisleipäpaloja. Laitoin padan vielä vartiksi uuniin ilman kantta.  Ruoka-aikaan kauhoin herkkuja syville lautasille. Koristelin tuoreella persiljalla. 

Tour de Francen kolmastoista etappi oli vuoriluonteinen, vaikkei aivan varsinainen vuorietappi olekaan, se sijoittui Keski-Ranskan erittäin mäkiselle alueelle. Porukka hajosi aika alussa useaan ryhmään ja jännitys säilyi loppuun asti. Dani Martinez oli kuin olikin voimakkain lopun kaksintaistelussa Lennard Kämnan kanssa. Maximilian Schachmann oli pitkään kärjessä yksin, mutta joutui taipumaan tälle kaksikolle viimeisellä kilometrillä. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Primoz Roglic, mutta toiselle sijalle pinnisteli Tadej Pogacar jättäen taakseen viime vuoden voittajan Egan Bernalin.

Espanjalainen makkarapata

Tässä makkarapadassa oli kyllä ranskalaista makkaraa, koska sellaista oli kaapissa. Ohjeen otin täältä. Chorizo olisi tietysti paikallaan tässä ohjeessa, mutten viitsinyt avata uutta pakettia, ensimmäinen kiemura chorizoa meni joku päivä sitten loppuun. Kiintiö tuli kyllä aika täyteenkin toistaiseksi. 

Makkarapata espanjalaiseen tyyliin

• 2 rkl oliiviöljyä
• neljä pientä ranskalaista mausteista makkaraa
• 1 suuri sipuli
• 1 suuri porkkana (jotenkin unohdin)
• pieniä erivärisiä paprikoita (3-4 kpl)
• 1 pieni keltainen kesäkurpitsa
• kymmenkunta pientä perunaa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 suurta tomaattia
• varsiselleriä (meillä ei ollut) 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl tomaattimehua (koska oli avattu purkki)
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkaa sipuli, porkkana, paprikat, kesäkurre, tomaatit ja perunat paloiksi, ei kovin pieneksi piperrykseksi. Leikkaa myös makkarat paloiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa nekin muutamaan palaan. 

Kuumenna kasarissa öljyä ja kuullota sipuleita ensin hetkinen yksinään. Lisää sitten pannulle makkarapalat. Niistä alkaa pian irrota rasvaa ja makua. Lisää pannulle muut ainekset ja lientä ja tomaattimehua sen verran, että kasvikset peittyvät melkein kokonaan. Anna kiehua leppoisasti sen aikaa, että perunatkin ovat kypsiä. Mausta sitruunamehulla, suolalla, pippurilla ja lopuksi persiljalla. Syödessäni huomasin, että ainesluettelossa oleva porkkana unohtui kokonaan. Hyvin täyttävää keittomaista pataruokaa, tämä annos riittää hyvin neljälle.

La Vueltan toiseksi viimeinen etappi, nro 20 oli viimeinen tilaisuus vaikuttaa sijoitukseensa. Etapin luonne oli sahalaitainen päättyen nousuun. Viimeisessä nousussa katsottiin kuka on kuka ja voittajaksi ajoi Enric Mas. Alejandro Valverde ei kestänyt kärjen vauhdissa ja Nairo Quintana jäi auttamaan häntä maaliin, Valverde putoaa palkintopallilta tämän päivän epäonnistumisen tähden. Kokonaiskilpailun voittajaksi varmistui Simon Yates sikäli, kun hän ajaa huomisen seremoniallisen etapin maaliin. Huomenna on CampaKeittiössä churropäivä ja sen jälkeen tämän vuoden ruokahaasteet ovat ohitse.

Marsalakanaa haudutuspadassa

Tästä alkaa hyvä lauantai, pöytä on katettu, esiliina ja keittiöpyyhkeet otettu esille.

Viime lauantai oli hieno keittiöpäivä. Rakastan niitä päiviä, jolloin ehdin tehdä monta ruokalajia ja pääsemme vielä syömäänkin ne lähes sulavan peräkkäin ja lämpiminä. Alkuruokana meillä oli romanesco-kaalista tehtyä ilmavaa sosekeittoa ja pääruokana veriappelsiinirisottoa yhdessä marsalakanan kanssa. Keiton ja risoton postasin jo aikaisemmin, samoin jälkiruokana olleet runebergintortut. Nyt on vuorossa maukas marsalakana.  

Ohjeen marsalakanaan, joka tietysti oli broileria, otin tästä minulle aiemmin vieraasta blogista, Dinner at the Zoo. Aavistuksen soveltelin, osin raaka-aineiden suhteen ja hieman tekotavankin. Annoksesta riitti hyvin kahdelle ja vielä tuli yksi työlounaskin. 

Marsalakana haudutuspadassa

• 3 kevätsipulia 
• 3 broilerin rintafilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 2 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• pieniä kuivattuja sieniä (herkkusienet olivatkin ehtineet mennä huonoiksi)

Lähdeohjeessa oli käytetty myös kermaa ja maissitärkkelystä kastikkeen tekemiseksi, mutta meillä broileri tuli tarjolle risoton kanssa, jota en halunnut valella kastikkeella. 

Laitoin pienemmän Crock Pot-padoistani lämpenemään ja pyöräytin padan sisäpintaan hieman oliiviöljyä ja asettelin pohjalle kolme napakkavartista kevätsipulia. Kuivasin broilerifileet ja suolasin ja pippuroin niiden pinnat. Kuumensin pannulla voita ja öljyä ja paistoin fileiden pinnat kevyesti. Nostin palaset pataan, lisäsin sinne valkosipulimurskan ja kaadoin päälle kanaliemen ja Marsalan. Tässä vaiheessa mukaan olisivat tulleet herkkusienet viipaleina, mutta aiemmin ostamani sienet olivat ehtineet mennä pilalle. Niinpä otin kuivakaapista muutaman kuivatun sienen, joita liotin hetken kiehuvassa vedessä ennen kuin lisäsin ne haudutuspataan muiden ainesten kanssa. Laitoin padan high-asetukselle ja jätin hommiin. 

Iltapäivällä kun oli aika syödä pääruoka, nostin vain liemessä aivan mahtavan mureaksi hautuneet broileripalat risoton päälle. Liha oli kypsynyt noin 5 tuntia, siinä vaiheessa veitsi oli jo tarpeeton. Marsala toi mukavaa lempeää makeutta ruokaan. Sievemmät sienet olisivat kyllä olleet kivat. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postaukseni. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Pollo alla Cacciotora

Olisin laittanut ruoan työpäivän ajaksi hautumaan Crock Potiin, mutta minulla ei ollut pääraaka-ainetta, broileria varastoissani. Kävimme kaupassa nopeasti töiden jälkeen ja muistin, että minullahan on ruoanlaittoa mukavasti nopeuttava painekattila. Puolessa tunnissa kotiinsaapumisesta pataruoka oli kattilassa paineistettuna kypsymässä. Olisin mielelläni käyttänyt nahallisia ja luullisia paloja, mutta kaupassa ei ollut muita kuin valmiiksi marinoituja, joten tyydyin nahattomiin rintafileisiin.

Pollo alla Cacciatora neljälle (vaikka meitä on vain kaksi)

• 4 broilerin nahatonta rintafilettä
• 6 pientä suippoa paprikaa (2 punaista, 2 keltaista ja 2 oranssia)
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa mandoliinilla siivutettuna
• 1 suuri valkokuorinen sipuli (en tunne lajiketta)
• 1 yksikyntinen valkosipuli
• loraus oliiviöljyä 
• iso nokare voita
• 1 dl punaviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa + puoli purkillista huuhteluvettä
• 4 pienehköä tomaattia lohkoina
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 tl chilihiutaleita
• 1 rkl kapriksia
• tuoretta oreganoa
• tuoretta basilikaa
• tarjoiluun ohuita parmesaanilastuja

Silppusin sipulit ja leikkasin tomaatit ja paprikat paloihin ja lohkoihin. Kuumensin painekattilan pohjalla oliiviöljyä ja kypsensin sipuleita, kesäkurpitsaviipaleita ja paprikoita hetkisen kattilassa koko ajan sekoitellen, noin 5 minuuttia. Kaadoin kattilaan tomaattimurskan, purkinhuuhteluveden ja tomaattilohkot sekä viinin ja sekoitin. Annoin seoksen kiehua kevyesti kattilassa. Kuumensin pannulla nokareen voita ja hieman oliiviöljyä ja paistoin fileitä molemmin puolin pari minuuttia, ripotin niille suolaa ja pippuria ja puristin mukaan sitruunamehun. Kun broileripalat olivat saaneet hieman väriä, nostin ne painekattilaan tomaattiseen kastikkeeseen ja upotin ne sinne. Lisäsin kaprikset, hieman suolaa, pippuria ja yrttejä. Laitoin painekattilan kannen paikalleen ja nostin lämpöä niin, että kannen painemerkki nousi puoleen väliin. 

Kypsensin ruokaa paineella noin 20 minuuttia, sammutin lieden ja jätin paineen omia aikojaan laskemaan ennen kuin avasin kannen noin vartin päästä. Broileri oli täysin nyhdettävän kypsää, kastike oli muodostunut kauniin punaiseksi ja paksuksi, hieman lisäsin pippuria ja yrttejä. Keitin pollo alla cacciatoralle kaveriksi pastaa ja tarjoilussa ripotin päälle vielä ohuita parmesaanilastuja ja tuoretta basilikaa. Puolet ruoasta jäi työlounaiksi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiiriin liittyvät postaukset.

Giro d'Italian kuudes etappi oli ajettiin edelleen kauniissa kesäsäässä, ei sellaisessa lumituiskussa jollaisesta olemme saaneet ympäri Suomen nauttia jo monta päivää. Kerrankin hatka kesti loppuun asti ja voittajaksi selviytyi Silvan Dillier BMC-tallista. Bob Jungels jatkaa pinkissä. Suosikkinaironi on kymmenen parhaan joukossa, joka kelpaa minulle oikein hyvin.

Vannon, ettei ole käyttöpyöristämme

Crock-pot-kaalipataa/laatikkoa

Olin tässä taannoin pienellä Pohjanmaan reissulla, kun sain viestin Jonnalta, joka kysyi, että voiko minun kokemukseni mukaan haudutuspadassa tehdä kaalilaatikkoa. Mietin, että miksipä ei, mutta rapeaa kuorta siihen ei saa, kuten uunissa. Ja se kuorihan on se paras osa. Mietin sitäkin, että jos keraamisen padan nostaisi vielä lopuksi uuniin, mutta se tuntuisi hieman pöhköltä, kun ensin on tuntikaupalla käytetty sähköä padan kuumentamiseen ja sitten vielä kuumennettaisiin uuni. Tein eilen kokeilusatsin kaaliruokaa ja kyllä siitä ensimmäiselle syömiselle enemmän pataruokaa tuli kuin perinteistä kaalilaatikkoa. Hyvää silti! Käytin siihen kaikenlaisia kasviksia ja juureksia, mitä kaapeista löytyi ja lopputulos on mainio. Jatkoin vielä hauduttamista ja tänään toisella aterialla lautasella oli jo kaalilaatikkoa, yhä parempaa. 

Crock-pot-kaalipata, joka muuttuu ajan kanssa kaalilaatikoksi

• noin kilon painoinen valkokaali
• 1 sipuli
• kolmannes fenkolinmöllykästä (olisi saanut olla enemmänkin, vaikka koko mötikkä)
• 5 cm pätkä valkoista retikkaa
• pieni pala lanttua 
• sunnuntaina aterialta jääneet kevätsipuleitten vihreät varret ja nippu nahistumisvaarassa ollutta rapeaa salaattia
• 400 g possun jauhelihaa
• 1,5 dl puuroriisiä
• 0,75 l tummaa lihalientä
• 1 rkl tummaa siirappia
• 2 rkl muscovadoa (koska siirappi loppui)
• 1 dl kermaa
• muutama voinokare
• suolaa ja pippuria

Laita haudutuspata kuumenemaan high-asetukselle ja kaada liemet sinne kuumenemaan. Paista jauheliha ja mausta se suolalla ja pippurilla ja millä nyt mielitkin. Murustele jauheliha oikein pieneksi muruksi. Kaada muruset pataan. 

Raasta lanttu/nauris ja retikka karkeaksi raasteeksi ja silppua sipuli. Käytä nämä kolme ainetta vielä kuumalla pannulla hieman laiskistumalla, ennen kuin kaadat nekin pataan. Poista kaalin uloin lehtikerros ja leikkaa kaali neljään osaan, poista kova keskusosa, jos haluat. Leikkaa kaali melkoisen ohuiksi siivuiksi ja pilko nekin vielä. Kaada pataan. Silppua kevätsipulinvarret ja salaatit ja sekoita ne mukaan pataan yhdessä raa'an riisin kanssa. Ripauta päälle suolaa ja pippuria ja tiputtele pinnalle jokunen voinokare. Jätä pata hautumaan silloin tällöin sekoitellen noin 6-8 tunniksi. Lisää nestettä, mikäli se on tarpeen. Kasvikset notkistuvat muutamassa tunnissa ja liemi saattaa hyvinkin riittää.

Kun ruoka-aika koittaa, sekoita pataa hyvin ja lisää mukaan kerma, maistele tarvitseeko pata lisää suolaa ja pippuria. Jätin vielä padan moneksi tunniksi lämpimänäpito-asetukselle ja pata siitä vain muhevoitui ja lopputulos oli kaalilaatikkoa. Vaikkei tällä haudutuspatametodilla saakaan aikaan ihanaa paistokuorta, niin padan sisäreunoihin muodostuu kyllä hieman crustia, jonka tarkkaan kaavin lautaselleni. Makoisaa puolukoiden ja etikkapunajuurien kanssa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Koska en ole pääsiäisenä kotona, saan jo nyt kahvin kanssa pääsiäismakeisia tästä hauskasta talosta.

Arroz con Pollo

Päästyäni töistä meinasin väsähtää sohvalle ja nukahtaa siihen. Onneksi Opiskelija esitti kainon kysymyksen, että mitähän ruokaa meillä saattaisi tänään olla, jos meillä olisi ruokaa. Muistin, että nollalaatikossa on paketti broilerinfileitä ja ne jouti jo laittaa ruoaksi. Katsastin nopeasti foodgawkeria hakusanoin Spanish ja chicken ja löysin blogiin nimeltä A Cozy Kitchen. Siellä ollut Arroz con Pollo-ohje pääsi koekeittiöömme. Pienin modifikaatioin tein näin:

Kanaa ja riisiä kolmelle

• 4 broilerin filettä
• 2 rkl oliiviöljyä ja iso nokare voita
• 2 pientä sipulia
• 3 pientä valkosipulinkynttä
• 3 tomaattia
• 2 pientä punaista, keltaista ja oranssia suippoa paprikaa
• 1 tl kuminaa
• 1 tl kurkumaa
• suolaa ja pippuria
• muutama sahramihippu 
• 2 dl paellariisiä
• 0,5 l lihalientä (tällä kertaa oli kanilientä)

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Leikkaa tomaatit ja paprikat pieniksi kuutioiksi. Etsi mausteet esille ja sulata liemi, tai tee liemi vedestä ja liemikuutiosta. Mittaa riisi valmiiksi. Kuumenna öljy padassa ja sulata voi siihen mukaan. Paista broilerifileitä kummaltakin puolelta muutamia minuutteja niin, että ne saavat kauniin paistopinnan. Nosta fileet lautaselle odottamaan. Lisää tarvittaessa hieman öljyä ja voita ja kuullota sipuleita padassa noin viisi minuuttia, lisää pataan tomaatit ja paprikat, sekä kumina, kurkuma, suola, sahrami sekä pippuri. Sekoittele kunnolla ja kumoa mukaan riisi, sekoita taas. Nosta broilerifileet seoksen päälle ja kaada mukaan lihalientä niin paljon, että riisi on kunnolla peittynyt liemeen. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia niin, että riisi kypsyy. Tarkista välillä liemen määrä ja lisää sitä, ettei riisi pääse palamaan pohjaan. Maista riisiseosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Tämä ruoka oli kyllä aivan ihana, lämpimän mausteinen ja täyteläinen. Espanjalainen paellariisi sopi tähän todella hyvin, padan pohjalle muodostui hieman paellassa toivottavaa crustia ja riisi pysyi koossa. Söimme kolmestaan ruoasta vatsat täyteen, hieman kanaa ja reippaasti riisi-kasvisseosta jäi huomiseksi työlounaaksi. Seuraavalla kerralla käytän kyllä luisia ja nahallisia paloja, joissa on makua vielä monin verroin enemmän. 

La Vueltan neljäs etappi ajettiin samanlaisesa säässä kuin täällä Suomessa. Olen vähitellen toipunut siitä hämmästyksestä, että Vincenzo Nibali tosiaan diskattiin. Eilen massakirietapin voitti Peter Sagan, jolla on tällä erää niin pitkät hiukset, että luulisi jo sen pehkon hidastavan menoa. Toimittaisin hänet parturiin, jos olisin hänen äitinsä. Tänään etapin voittoon kiri Alejandro Valverde ja eilinen ykkönen, takatukka Peter Sagan oli toinen. Tällaisilla etapeilla Chris Froome ja Nairo Quintana ovat näkymättömiä. Kokonaiskilpailun johdossa on edelleen Esteban Chaves Orica GreenEDGE-tallista.

Possunkärsätön baeckeoffe

Tänään minulla porisi haudutuspadassa mummonsekohillo, ei tarvinut vahtia, siellä se sai rauhassa valmistua aamusta pitkälle iltapäivään. Samaan aikaa päivällisruoka valmistui valurautapadassa uunissa. Tämän ranskalaisen pataruoan nimi on baeckeoffe. Se on peräisin Alcasen alueelta ja nimi merkitsee vapaasti käännettynä leipurin uunia. En tehnyt ruokaa aivan orjallisesti ohjeiden mukaan, minulta puuttui muutama raaka-aine, mutta en olisi tainnut tahtoa yhtä niistä käyttääkään, vaikka olisi ollut saatavillakin. Muutoinkin soveltelin sen mukaan, mitä talosta löytyi.

Baeckeoffe

Lihat ja marinadi

• 500 g lammasta
• 300 g possua
• 0,3 l viiniä (käytin rose-viiniä, koska sitä oli avattuna)
• katajanmarjoja
• laakerinlehtiä
• neilikoita
• pippuria

Kerää marinadin ainekset kulhoon ja pilko lihat paloiksi tai suikaleiksi. Sekoita lihapalat marinadiin ja anna maustua yön yli. Minä marinoin lihoja vain kolmisen tuntia, kun en illalla viitsinyt ryhtyä marinoimaan.

Muut ainekset

• pieniä perunoita 
• porkkanoita
• sipuleita
• 0,75 l lammaslihalientä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita padan voiteluun
• 100 g venhäjauhoja
• noin 1 dl vettä

Kuumenna uuni 170 asteeseen. Pese perunat ja porkkanat ja leikkaa ne viipaleiksi, samoin sipulit. Voitele valurautapadan sisus voilla. Asettele perunaviipaleista noin kolmannes padan pohjalle, sekä puolet porkkanoista ja sipuleista. Sommitele kasvisten päälle puolet lihapaloista ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Levitä taas kolmannes perunaviipaleista lihapalojen päälle ja loput porkkanat ja sipulit. Seuraavaksi asettele loput lihapalat ja aivan päällimmäksi loput perunapalat, mausta taas suolalla ja pippurilla. Kaada marinadi kulhosta pataan ja lisää lihalientä sen verran, että päällimmäisetkin perunat juuri ja juuri peittyvät. 

Sekoita vehnäjauhoihin vettä sen verran, että saat muotoiltua joustavan pitkän pötkylän. Painele taikinapötkylä padan reunaan ja paina padan kansi kiinni taikinaan, joka sulkee padan tiiviisti. Paista ruokaa uunissa kolmisen tuntia, jos aikaa on enemmän, pitempäänkin, voit lasken lämpöä kolmen tunnin jälkeen satasen tienoille. Minun patani viihtyi uunissa kaikkiaan neljä ja puoli tuntia.

Alkuperäisohjeissa oli mukana esikeitetty, pilkottu possunkärsä, samoin jonkinlaista kinkkua, eikä niinkään lihalientä, vaan enemmän viiniä, jota en nyt raskinut niin paljon hulauttaa marinadiin. Myös naudanlihaa näytettiin käyttävän monissa ohjeissa. Arvelin tässä ohjeessa valmistustavan olevan oleellisempi kuin ainesluettelo, vaikka tuo possunkärsä jäi vähän kaihertamaan. Ruoka oli melko samantapaista kuin meikäläinen karjalanpaisti, liha todella mureaa ja maukasta. Perunaa olisi saanut olla enemmänkin.

Tour de Francen yhdeksästoista etappi on toiseksi viimeinen Alpeilla ajettavista. Kuten eilen vähän valittelin, on mielenkiintoni hieman kärsinyt Froomen ylivoiman vuoksi, mutta on etappeja silti ollut mukava katsoa ja kuunnella, kauniiden maisemien ja hyvän selostuksen tähden. Myös etappilähetysten molemmin puolin olevan LeMond on Tour-lähetykset ovat kiinnostavia ja mukavia, kiitos niistä Eurosportille! Etapin lopputulos selviää myöhemmin noin 50 km kuluttua, menossa on hurja lasku, jota ei meinaa tohtia katsoa.

Karitsan entrecôte haudutuspadassa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Luin eilen Jokihaan blogista, kuinka hän oli tehnyt karitsan entrecôtesta pitkään haudutettavaa pataa. Muistin, että minulla on samanlaisesta Familian kokeilupaketista oma vastaava karitsapalani vielä tekemättä ja kömmin kesken vaalivalvojaisten etsimään kaivattua lihapakettia pakastimesta. Sieltähän se löytyi, eikä tarvinut purkaa edes ihan kaikkea ulos pakastimesta sen tieltä. Tänään laitoin karitsan palat jo aamusta haudutuspataan ja seitsemän tunnin hauduttamisen jälkeen ne olivat mureita, niin ettei veistä olisi tarvinut syödessä lainkaan. 

Granaattiomenamehussa haudutettua karitsaa

• 1,2 kg karitsan entrecôtepaloja (6 kpl)
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 3 dl granaattiomenamehua
• 2 dl vettä tai lihalientä
• 0,5 dl portviiniä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• suolaa ja pippuria
• 2 kevätsipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 3 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 2 rkl worcesterkastiketta
• 1 tl murskattua valkosipulia
• granaattiomenan siemeniä

Kuivasin sulaneet lihapalat talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Leikkasin kunkin palan kolmeen pienempään palaan. Kuumensin valurautapannua ja sulatin sillä voinokareen ja lisäsin siihen oliiviöljyn. Paistoin lihapaloja hetken aikaa jokapuolelta ja siirsin ne haudutuspataan. Kun viimeinen lihapalaerä oli pintapaistettu, kaadoin pannulle noin desin verran vettä ja irrottelin kiehumaan äityneeseen veteen kaikki makuainekset pannun pinnalta. Kaadoin veden pataan. Asettelin sinne yrtit, aurinkokuivatut ja tuoreet tomaatit, sipulit ja lisäsin toisen desin vettä, valkosipulimurskan, worcesterkastikkeen ja granaattiomenamehun sekä portviinin. Lihapalat melkein peittyivät liemeen. Annoin padan hautua high-asetuksella 5 tuntia ja kokeilin välillä lihapalojen mureutta ja maistelin lientä. Lisäsin suolaa ja pippuria ja kääntelin lihapalasia, että ne hautuisivat tasaisesti. Jatkoin hauduttamista low-asetuksella vielä kaksi tuntia ja siinä vaiheessa lihapalat alkoivat olla jo lähellä hajoamispistettä, niin mureita ne olivat. 

Tarjosin karitsapataa pikkuruisen tähtipastan kanssa, ripottelin annoksen pinnalle vielä tuoretta timjamia ja granaattiomenan siemeniä tuoreesta hedelmästä. Granaattiomenamehu on ilmaantunut jääkaappiimme joitakin aikoja sitten ja olen lähes 100 %:sen varma, että minä sen olen ostanut, mutten vain muista mistä kaupasta. Se lienee ainoa azerbaidzanilainen tuote, joka talouteemme on koskaan hankittu, ei tule kyllä mieleen mitään muuta. Mehu on todella hyvää ja olisin voinut laittaa koko haudutusliemen sitä veden sijasta, mutta pelkäsin liikaa makeutta. Se oli turhaa, ruoka ei ollut liian makeaa. Suolaa jouduimme hieman ripauttamaan vielä annosten päälle, mutta parempi kuin se, että suolaa olisi ollut liikaa. En poistanut kalvoja ollenkaan lihapaloista, pitkä haudutus sulatti ne olemattomiin. Hyvä niin, sillä inhoan huolellista lihojen renssaamista, olen liian kärsimätön siihen.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme. 

Kiitos Familialle karitsapalasta, siitä tuli hyvää ruokaa!