Raittiissa ilmassa

Kävimme aamupäivällä ulkoilemassa, sillä tänään aurinko on paistanut eikä tuule niin paljon kuin monena päivänä on tehnyt. Ehdotin ensin retkeä Pyhähäkin kansallispuistoon, mutta hylkäsimme sen, koska emme tiedä Saarijärven seudun lumitilannetta. Niinpä päätimme mennä lähempänä olevaan lempikohteeseemme, Saraakalliolle. Maisema oli sieltä kallion päältä aivan yhtä kaunis kuin ennenkin ja aamiaisleivät ja maitokahvi maistuivat kivellä istuen. 

Minä jänistin laskeutumisesta alas kalliomaalauksille, vaikkei polku ollutkaan liukas tai jäinen. Antti meni katsomaan maalauksia, vaikka arvelikin niiden näkyvän nyt aika heikosti, koska oli niin kirkas auringonpaiste ja kallio kuiva. Näin olikin. Paras sää kalliomaalausten näkymiseen on sateinen, jolloin kallio on märkä. 

Palasimme autolle ja huomasimme, että kalliolle opastava kyltti onkin kaatunut. Nostimme se pystyyn, mutta eipä se kovin paljon vinkkiä nykyisellään anna. Toisaalta, pysyypä hieno kohde melko piilossa ja turvassa vahingonteoilta, joita kalliomaalauksille on joissakin paikoissa ikävä kyllä tehty.

Makkarakeittoa ja muutama päätös

Viime päivinä median kuluttamiseni on mennyt aivan ylitse, tuntuu etten muuta teekään kuin selaan eri lähteitä ja foorumeita rauhattomana. Tein itselleni muutaman säännön, joitten myötä toivon saavani hieman mielenmalttia. 

1. Lopetan iltapäivälehtien nettiversioiden lukemisen kokonaan. (paperisia en ole sitten Dianan kuoleman ostanutkaan ja lukenut) Luen parempia medioita. 
2. En osallistu nettikeskusteluihin, joissa pääasiaksi nousevat pikkumaiset riidat ja jonkun oma napa, edes omani. 
3. Lopetan myöskin pätemisen ja pyytämättä neuvomisen. (vaikeaa, mutta yritän)
4. Luen joka päivä jotakin hyvää ja mukavaa, vaikkapa Austenia, se toimii lääkkeenä moneen vaivaan.
5. Kuuntelen joka päivä jonkun levyn hyllystäni, laitan oikean fyysisen levyn soittimeen ja istahdan kuuntelemaan. 
6. Teen joka päivä ruokaa, tai jos teen kerralla enemmän, myöskin syömme ne tähdenlennot. Ruokaa ei haaskata.

Päivällisenä meillä oli eilen makkarakeittoa, jonka valmistin hallituksen tiedotustilaisuuden alkua odotellessamme. Tilaisuuden alku venyi ja keitto ehti valmiiksi emmekä jaksaneet odottaa, vaan otimme lopulta lautaselliset tv:n ääreen ja täpärästi vältimme kielten polttamisen, kun oikein keskityimme.

Tiedotustilaisuusmakkarakeitto

• 1,5 l vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 pientä makkaraa
• 8 pienehköä perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 pyöreä kesäkurpitsa
• 2 pientä suippopaprikaa
• 1 pieni tetra kikherneitä
• pussinpohja (noin kourallinen) pakasteherneitä
• kourallinen punaisia linssejä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• jauhettua paprikaa

Kuumensin veden kattilassa kiehuvaksi ja lisäsin siihen kasvisfondin. Kuorin ja pilkoin perunat ja porkkanat, samoin leikkasin paloiksi paprikat ja kesäkurpitsan. Laitoin kasvikset kattilaan kypsymään. Leikkasin makkarat paloiksi ja paistoin niitä hetkisen kuumalla pannulla ja kippasin nekin kattilaan. Sinne pääsivät vielä valutetut kikherneet, pakasteherneet ja linssit. Maustoin keiton suolalla, pippurilla, tomaattipyreellä, paprikajauheella ja laakerinlehdillä. Keitto hautui noin tunnin verran pienellä teholla ja kyllä sillä nälkä siirtyi. Loput syömme tänään, varoimme ottamasta kaikkia makkarasattumia eilisille lautasellisille. 

Hallituksen tiedotustilaisuus olikin sitten sen verran tanakkaa tavaraa, että oli hyvä, että ruoka oli jo vatsassa. Olisi voinut ruokahalu siirrähtää tuonnemmas silkasta hämmennyksestä. 

Oudoissa fiiliksissä

Niin kuin sillä olisi  jotain väliä

Tänä keväänä olisi ollut jo kymmenes kerta, kun CampaKeittiö sukeltaisi vuotuiseen kolmeosaiseen ruokahaasteeseen, ensin toukokuussa Italian, heinäkuussa Ranskan ja elo-syyskuussa Espanjan ruokien pariin. Nyt on jo käynyt ilmi, ettei ruokahaasteen Italia-osuuden innoittajaa, Giro d'Italiaa ajeta. Se on tällä hetkellä postponed-tilassa, mutta olen satavarma, että se vain jää ajamatta, mitään muuta ajankohtaa vuodessa ei näin suurelle kisalle ole, ei tule eikä tilata. Kaikki kevään klassikot on jo peruttu. Tour de Francen toteutuminen ei myöskään ole mitenkään varmaa. Ennemminkin arvioisin, että olisi ihme, jos se ajettaisiin. La Vueltasta ei uskalla myöskään sanoa yhtään mitään.

Niinpä olen tullut siihen tulokseen, etten tänä vuonna toteuta ruokahaastetta lainkaan, en vaikka tilanne muuttuisi nopeastikin siihen suuntaan, että maailma toipuisi ja elämä palaisi tuttuihin uomiin. Ensi vuonna CampaSimpukka täyttää 10 vuotta ja yhden välivuoden vuoksi myös ruokahaaste toteutuu silloin toivottavasti kymmenennen kerran. 

Viime päivinä on ollut kyllä mielessä monta kertaa, miten hurjasti maailma tuntuu nyt pyörivän. Se mitä luulimme eilen on vaihtunut toiseksi arvailuksi tänään ja huomenna ne molemmat voivat olla jo täysin irrelevanttia. Asioiden tärkeysjärjestys vaihtuu ja muuttuu niin nopeasti, että melkein pelottaa aamuisin avata uutishanat. 

Pysytään terveinä ja järkevinä, ajatellaan muutakin kuin omaa napaa, mutta sitäkin tarpeeksi, ei uhrauduta, muttei olla jästipäitäkään. Jos sairastutaan, sairastetaan ja parannutaan.  Kyllä tämä tästä ja niin pois päin. Ehkäpä maailmasta tulee pikkuisen parempi, jotain turhanaikaista loppuu kokonaan ja hyviä seurauksia tulee pitemmällä tähtäimellä.