Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Tetraruokaa – tähdenlentoteemainen papu-kanakeitto

Tein meille Mari Moilasen Tölkkiruokaa-kirjan hengessä lauantaina keiton, johon sain käytettyä varastoistani kolme tetraa ja yhden kanan tähteet. Kanan olisi voinut hyvin jättää poiskin, lautasella olisi silti ollut lämmittävä ja etenkin täyttävä lumisateiseen päivään sopiva sakea keitto. Tähteet on kuitenkin käytettävä pois ja mietittävä sen jälkeen milloin seuraavan kerran ostan kanaa (lue:broileria). Ensi vuonna aikaisintaan. Käytin tässä valmista gazpacho-keittoa, koska tetran päivämäärä jo hätyytteli ja arvelin sen olevan tähän ihan passeli juttu. Muutoin olisi käyttänyt tuoreita tomaatteja. 

Sakea papu-kanakeitto kahdelle

• 1 tetra suuria valkoisia papuja (230 g papujen osuus)
• 1 tetra kikherneitä (230 g herneiden osuus)
• 1 tetra valmista gazpachoa (3 dl) + puolikas tetrallinen huuhteluvettä
• noin 150 g valmista broileria haudutuspadasta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 sipuli silputtuna
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 dl punaviiniä
• pippuria
• suolaa
• tuoretta timjamia (hangen keskeltä pihan kulatungasta!) 

Avasin tetrat ja huuhtelin pavut ja herneet siivilässä. Tällä kertaa en säästänyt kikherneiden lientä, mutta se on mainiota ainetta, siis voi tehdä marenkia ja käyttää muutenkin kananmunan valkuaisen tapaan. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja valkosipulia pari kolme minuuttia. Kaadoin kattilaan gazpanchon ja huuhteli tetraa ja kumosin noin puolikkaan tetrallisen huuhtelivettä kattilaan. Seuraavaksi sinne pääsivät tähdenlentokanat, jemmassa oli suunnilleen kaikki keskikokoisen broilerin koireisilihat. Rintafileet olivat jo menneet aiempaan korealaiseen kanakeittoon ja sitä ennen salaattiin. 

Kun keittopohja oli kiehunut pari kolme minuuttia, lisäsin sinne pavut ja kikherneet sekä tilkan punaviiniä. Taas muutama minuutti kiehumista, paljoa ei tarvittu, koska kaikki on  jo valmiiksi kypsää. Maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän suolaa. Annoksiin Antti haki ulkoa hangen keskeltä timjamia, sillä sitä on yhä saatavilla, joulukuun puolivälissä! Muita yrttejä meillä ei nyt ollutkaan, paitsi tilliä, jota unohdin käyttää sinä päivänä, kun sitä ostin silakkapihvejä varten. Nythän se sitten pysyy hengissä kiusallaankin. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tänään söimme eilisen ruoan, tosin vasta tänään valmistettuna. Eilen kokkausintoni oli pakkasella, mutta tänään taas kunnolla plussalla. Otin ohjeen BBC:n sivuilta ja soveltelin mieleni mukaan. 

Kana-riisipannu kahdelle vähistä aineista

• 2 ohutta kanafilettä, 75 g kpl
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• 10 todella ohutta viipaletta leikkelechorizoa (jäi eiliseltä tapastelulta)
• 1 pieni punasipuli
• 1/4 punaista paprikaa
• 1/4 keltaista paprikaa
• 1/5 pienehköä kesäkurpitsaa
• 0,5 dl riisiä (ei ollut enempää!) 
• 1 dl punaviiniä
• 2 dl vettä
• tuoretta persiljaa, ruukun loput (tällä leirillä on komposti, saa vietyä ruukun jämät sinne ja maailma pelastuu)
• 2 rkl sitruunamehua (ois ollut kiva, mutten älynnyt)

Jätin jonkun verran lähdeohjeessa olleista mausteista, menin melko basic levelillä. Ja valmistustapakin oli yhden pannun menetelmällä tiskinsäästösyistä. 

Aloitin leikkaamalla paprikapalat suikaleiksi ja muut osat pakkasin jääkaappirasiaan. Kuorin sipulin ja silppusin sen. Kesäkurren leikkasin myös suikaleiksi ja erottelin leikkelerasiasta ohut chorizoviipaleet, ne olivat kuin ohutta salamia, ei sellaista kovaa ikimakkaraa. Kanapalat leikkasin suikaleiksi ja ripottelin niille suolaa, pippuria ja pimentonia. 

Kuumensin pannua ja sillä pari rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin muutaman minuutin kanapaloja ja sitten lisäsin pannulle sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Paistelin kaikkia jokusen minuutin. Ripottelin pannulle mukaan riisipussin loput, sitä oli todella vähän, mutta päätin että saapa riittää. Lisäsin mukaan punaviinin ja vettä sekä ohuet chorizoviipaleet ja laitoin liekin pannun alla pienelle, kannen päälle. Riisin kypsyminen otti noin 20 minuuttia, vettä piti vielä hieman lisätä ja ripotin lisää pippuria ja pimentonia. Suolaa en lisännyt, sillä chorizossa on suolaa paljon. 

Kun riisi oli kypsää ja vesi-viiniseos oli imeytynyt aineksiin, olikin ruoka valmista. Ripottelin vielä persiljaa päälle ja söimme koko komeuden aamuisen leivän loppujen kanssa. Vaikka näytti, että pannussa riisinjyvä etsii kaveriaan, sitä oli lopulta oikein sopivasti. Jaksoimme syödä kaiken, muttei tullut ähky. 

La Vueltassa oli etappi, jota ehdimme katsomaan vasta aika lopussa ruoanteon sivussa. Netti toimii hyvin ja saatoimme katsoa lähetystä oikein hyvin. Voittajaksi nousi kyseisen Espanjan seudun oma poika, Urko Berrade. Hänen vanhempansa olivat maalin jälkeen halaamassa poikaansa, että katsokaa nyt, meidän poika se voitti! Hauskaa! Kokonaiskilpailun kärki se vaan kyttäilee toisiaan edelleen, Ben O'Connor on ensimmäisenä ja viisi sekuntia perässä Primoz Roglic. 

Hätäsoffritto lähtötohinoissa

Tiedän oikein hyvin, että kannattaisi tehdä asioita ajoissa valmiiksi ja saada niin ollen rauhallinen reissuunlähtö. Mutta se on semmoinen savolainen projekti, aina päädyn siihen, että kaikki tähdellinen pitää tehdä jalka jo oven raossa ja auto käynnissä. No ei sentään aivan. Tänään tein soffrittoa kaikista niistä vihanneksista ja kasviksista, joita vähänkään ajattelin käyvän siihen. 

Soffritto siitä sun tästä

• hirveästi sipuleita (noin 20 eriväristä)
• noin 25 nahkeaa kirsikkatomaattia
• 1 paprika, josta oli otettu pikkuisen yhdeltä kyljeltä
• 2 pientä porkkanaa
• valkosipulimurskapurkin pohjat + sen verran punaviiniä kuin purkkiin mahtui
• basilikanipun loput
• persiljanipun loput
• noin 1 dl oliiviöljyä

Tein kaikista sipuleista ohuita viipaleita mandoliinilla, puolitin tomaatit, silppusin paprikan ja porkkanat ja huljuttelin valkosipulimurskan loput punaviinillä. Riivin hyvät lehdet yrttinipuista. Kaadoin laakeaan kasariin reilusti oliiviöljyä ja lisäsin vähitellen kaikki muut ainekset mukaan. Kypsyttelin seosta pienellä lämmöllä parisen tuntia. Kun soffritto oli valmista, jäähdytin sen ja lusikoin pakastusta kestäviin pusseihin muutamassa erässä. Otin yhden pussin mukaankin CampaAdrian pakastimeen keväisiä italialaiskokkailuja varten. 

Viininmaistelua kuivin suin

Tämä taitaa olla ensimmäinen blogaanivuosi, jolloin en voi kuin haistella Beaujolais Nouveauta. Yövuorot estävät uuden sadon viiniin tutustumisen kielipelillä aina lauantaihin asti, mutta kyllä minä selviydyn. Antti uhrautui ja avasi pullot ja maistaa minunkin puolestani, kui hienoo se on?

Tinto de Verano

Aamulla olin siinä luulossa, että on perjantai, taisin puhua työkavereillekin siitä, miten on kiva kun hekin pääsevät aikaisemmin töistä ja viikonloppu alkaa. Mutta nythän onkin keskiviikko, minun pikainen viikonloppuni alkoi nyt. Vaikka La Vuelta on täyttä vauhtia menossa, emme kokkaa tänään mitään espanjalaista, olimme näet lounaalla nuorison kanssa ja kerran päivässä syöminen riittää ihan hyvin. Iltapäivädrinkiksi, keskiviikkokimaraksi teimme tinto de veranot, jossa on mieluisia aineksia. Otin ohjeen täältä. Mitat ovat alkuperäisohjeen mukaiset, koska tänään minua laiskottaa. Tuplaa ohje, jos teitä on kaksi ja triplaa, jos kolme ja sen enemmäksi minun matikallani ei päästäkään. 

Tinto de Verano yhdelle

• 0,5 cup espanjalaista punaviiniä
• 0,5 cup veriappelsiinilimonadia
• 1 oz punaista vermuttia
• jäitä 
• kuivattu veriappelsiiniviipale

Mittaa ainekset lasiin, jossa on runsaasti jääpaloja, koristele appelsiiniviipaleella, tuoreella tai kuivatulla, kuten meillä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkejä, cocktaileja ja kimaroita, joita olemme kokeilleet. 

La Vueltan 11. etappi oli taas vuorietappi. En nyt löydä kovin hyvin kisan kotisivuilta perustietoja, vaikka täytyy kyllä kehua, että viimein La Vueltankin sivut alkavat olla samalla tasolla kuin Giron ja etenkin Le Tour de Francen. Etapin reitti kulki minulle tuttuja maisemia, Saint Jean Pied de Portin kautta ja muutenkin näytti ihanalta ja kauniilta. Etapin voitti kakkoskategorian tallin Mikel Iturria, joka voitti ensimmäistä kertaa suuren kilpailun. On niin kiva katsoa sellaista ujoa iloa. Kokonaiskilpailun tilanne ei muuttunut, peloton piti vapaapäivän ja vetkutteli maaliin kun kerkisi. Roglic jatkaa johdossa ja minun mielestäni tallissaan kurjasti kohdeltu Nairo Quintana on edelleen neljäntenä. 

Pikkuperjantain kimara – calimocho

Tiedän, että on keskiviikko, mutta tuntuu ihan perjantailta. Yövuorot loppuivat ja vapaani alkoivat, joten tänään oli hyvä tilaisuus kokeilla epäilyttävän kuuloista espanjalaista drinkkiä, calimochoa. Sangrian kanssa samaan perheeseen kuuluvahko juoma oli yllättävän kivan makuista, vaikka olin kyllä epäluuloinen. 

Kannullinen calimochoa

• punaviiniä (ei sitä talouden arvokkainta)
• colajuomaa
• sitruunaa
• minttua
• jäitä

Laitan kannuun paljon jäitä. Laada kannuun yhtä paljon punaviiniä ja colaa, purista sekaan hieman sitruunamehua ja leikkaa loppu sitruuna lohkoiksi. Lisää nekin kannuun minttuoksien kanssa. Sekoita ja anna juoman kylmentyä kunnolla. Kun tarjoat juomaa, laita ensin lasiin kunnon jäämötikkä ja kaada sitten päälle kylmää juomaa. Sujauta vielä lasiin oksa minttua ja kalasta kannusta siruunalohko. Virkistävä, mieto juoma lämpimään päivään, sellainen tänäänkin vielä oli, 22 astetta iltapäivällä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

La Vueltan viides etappi oli taas luonnehdittu sanalla hill, eli mäkinen, muttei vuoristoinen. Loppu oli muutaman kilometrin matkalta tasamaata, joten jos porukka olisi pysynyt kasassa, olisi ollut mahdollisuus massakiriin. Tosin muutama seuraava etappi tulee olemaan tasamaan tallausta, niinpä kirimiehet eivät välttämättä uuvuttaisi itseään tämän päivän sahalaidassa ollakseen tulevissa kirietapeilla voimissaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, kärki oli kolmen miehen kokoinen ja toinen kolmikko oli vielä kärjen ja pääjoukon välillä. Voittajaksi ajoi Simon Clarke. Johtajan paita vaihtui ja punaisen paidan sai päällensä Rudy Molard, josta en ole ikinä kuullutkaan. Mutta nyt varmaan muistan tästä lähtien. Huomenna on vuorossa 155 km mittainen tasamaan etappi. 

Kannullinen Espanjaa – sangria punaviinistä

En ole kauhean suuri sangrian ystävä ja olen pitänyt valkoviiniin tehdystä vähän ennemmän kuin punaviinipohjaisesta. Meillä oli yhtenä kuumana kesäpäivänä tekeillä ensin mehua pihan pensaiden tuotannosta ja sen jälkeen keittelimme lihalientä. Sopivia ulkohommia, ettei talo entisestään lämmennyt. Antti muisti erään avatun viinipakkauksen, se oli portugalilaista punaviiniä, jossa oli hieman arveluttava makea vivahde. Lihaliemeen se passasi aivan hyvin ja tuumimme, että miksei myös sangriaan. 

Punaviinisangria

• 1 osa punaviiniä
• 1 osa appelsiinimehua
• 2 osaa tonicia
• isoja jääpaloja kannuun
• pieniä jääpaloja laseihin
• mansikoita
• limeä lohkoina
• kuivattuja sitrusviipaleita
• omenaa lohkoina
• mustikoita
• minttua
• pitkät kanelitikut sekoittimiksi

Kylmennä kannu laittamalla sinne isoja jääpaloja, lisää mukaan muut tilpehöörit, jätä muutama laseihin laitettavaksi. Kaada pohjalle ensin punaviini, sitten appelsiinimehu ja toppaa kannu tonicilla. Sekoittele ja jätä vähäksi aikaa maustumaan. Kylmennä lasit pienillä jääpaloilla ja tiputtele sinne muutama pala mansikkaa, omenaa ja sitruksia, sekä pari oksaa minttua. Kaada kylmää juomaa kannusta ja sekoita pitkällä kanelitikulla, joka antaa juomaan oman lisämakunsa. Tämä oli ensimmäinen omatekemä punaviinisangria, josta pidin enemmän kuin pikkuisen.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Ajan kanssa – lammaspataa

Viron reissun postaukset ovat vielä vaiheessa, joten tuuppaan väliin vielä viime sunnuntain päivällisen. Se valmistui lähes itsekseen sillä välin, kun piipahdin töissä lyhyen vuoron. Piti vain muistaa ottaa paketti lampaan sisäfileitä sulamaan ajoissa. Tavallisesti ei ole järkeä käyttää fileitä pitkään haudutettavaan ruokaan, mutta tällä kertaa oli tarpeen käyttää pakkaus pois, eikä ollut aikaa seisoskella lieden ääressä paistamassa fileitä. Niinpä ne päätyivät paloina pataan. Ruoasta riitti ainakin neljälle. 

Pakkaspäivän lammaspata haudutuspadassa

• 1 rkl oliiivöljyä
• 5 dl rasiallinen valkoisia papuja
• 1 punasipuli
• 2 palsternakkaa
• 2 porkkanaa
• 4 pientä perunaa
• 500 g lampaan sisäfileitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 5 dl lihalientä
• 2 dl punaviiniä
• iso oksa rosmariinia
• 2 laakerinlehteä
• noin 10-12 ihan pientä ruusukaalia
• puolikas kesäkurpitsaa
• 2 suurta herkkusientä

Laitoin pienemmän haudutuspatani lämpenemään low-asetuksella ja sutikoin sen pohjalle tilkan oliiviöljyä. Leikkasin lampaanfileet muutamiin paloihin ja tein niille pikamarinadin oliiviöljystä, worcesterkastikkeesta, suolasta, pippurista ja chilihiutaleista. Sekoitin kaikki kulhossa ja jätin lihan maustumaan kasvisten käsittelyn ajaksi. Samaan aikaan sulatin kattilassa liemikalikan. 

Kuorin porkkanat, palsternakat, perunat ja sipulit ja leikkelin ne pienempiin paloihin. Nostelin ne kaikki öljytyn, lämpenevän padan pohjalle ja sekoittelin. Lisäsin mukaan esikypsennetyt valkoiset pavut ja maustetut lihapalat ja kaadoin päälle lihaliemen ja viinin. Laitoin pataan vielä oksan rosmariinia ja laakerinlehdet. Tällöin kello oli noin 11 aamupäivällä ja laitoin pataan kannen päälle. 

Ennen töihin menoa leikkelin kesäkurpitsan paloihin, sipaisin ruusukaalien kannat pois ja pilkoin pari suurta sientä pienempiin paloihin. Nämä jätin odottamaan ja pyysin Anttia lisäämään ne pataan pari tuntia ennen kuin pääsisin töistä. Sienet ujostelivat kuvaustilannetta ja odottivat sen aikaa leikkuulaudalla. 

Pata teki hommiaan muutaman tunnin low-asetuksella ja loppuvaiheessa kypsennystä mukaan pääsivät kesäkurpitsa, ruusukaalit ja sienet. Kun tulin kotiin, oli ruoka ihan valmista ja se tuoksui mahtavalle heti ulko-ovelta. Perunoita olisi voinut olla mukana enemmänkin, mutta näinkin kyseessä oli kokonainen ateria, jolle emme tehneet sen kummempia lisäkkeitä, vai hieman parmesania (että se kuluisi loppuun) annoksen päälle. Kesäkurpitsa oli kypsynyt melko pehmeäksi, hyvä ettei se ollut padassa alusta asti. Valkoiset pavut olivat myös erittäin pehmeitä, mutta suurustivat kokonaisuutta kivasti. Lampaanliha, se nyt oli niin mureaa, että lusikkakin riitti sen pienimiseen. Annoksen ulkonäkö oli jokseenkin vaatimaton, mutta ei se mitään. Padassa oli lientä niin paljon, että siitä riitti johonkin toiseen ruokaa hyväksi pohjaksi vielä puoli litraa, kun sattumat oli kerätty parempaan talteen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tässä menee ikä ja terveys-aiheiset postauksemme. 

Hirven ulkofile Meater-mitattuna

Viikon varsinaiseksi ruokapäiväksi muotoutui perjantai työperäisistä syistä, hankin jo alkuviikosta vakumoitua hirven ulkofilettä. Laitoimme sen eilen marinadiin vakuumiastiaan.

Hirven ulkofileen marinointi

• 800 g hirven ulkofilettä
• 2 dl punaviiniä
• 3 tuoretta laakerinlehteä
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 3 valkosipulinkynttä

Kuivasin lihapalan ja laitoin sen vakuumiastiaan, johon olin sekoittanut marinadin ainekset, punaviinin, laakerinlehdet, muut yrtit, suolan ja pippurin ja litistetyt valkosipulinkynnet. Kääntelin filepalaa muutaman kerran marinadissa ja laitoin astian kannen paikalleen. Käytin vakuumikonetta ja poistin ilman astiasta. Pidimme lihaa marinadissa yön yli ja otimme lämpenemään muutama tunti ennen kypsentämistä.

Hirven ulkofileen kypsentäminen

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. 
2. Nosta lämpenemään otettu hirvipalanen marinadista ja kuivaa sen pinta. 
3. Sulata pannulla iso nokare voita ja loraus oliiviöljyä.
4. Paista fileen pintoja kiinni muutama minuutti joka puolelta, myös päistä. 
5. Laita file uuninkestävään astiaan ja aseta siihen paistomittarin anturi. 
6. Paista filettä kunnes sisälämpötila on 53 astetta.
7. Kääri filee folioon ja anna sen lepäillä noin vartin verran.
8. Leikkaa filee viipaleiksi, kierrä palojen päälle karkeaa suolaa ja pippuria. 
9. Nauti valitsemiesi lisäkkeiden kanssa. Meillä oli uunissa paahdettuja juureksia.

Miten se nyt jo on, marraskuun kolmas torstai?

Beaujolais Nouveau on marraskuun valopilkku, tänään taas on se päivä vuodesta, jolloin uuden sadon viini tulee markkinoille ympäri maailman. Tänään emme tee mitään ruokaa, vaan laitamme viinin kaveriksi hieman juustoja. Huomenna on viikon kokkauspäivä ja hirvenliha on jo odottamassa marinadiin pääsyä. 

Sipulikeittotäytteinen hevosmureke

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Älkää peljästykö, tämä ei ole se ohje, joka aloitetaan kumoamalla sipulikeittopussi kulhoon. Tässä keitellään ensin pieni satsi sipuleita sakeaksi keittomaiseksi täytteeksi. Ohjeen otin mukailtavaksi täältä.

Lihamureke mozzarella-sipulitäytteellä

Mureketaikina

• 800 g hevosen jauhelihaa
• 2 kananmunaa (käytin yhden, kun olivat niin suuria)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• 1 dl korppujauhoja
• loraus worcesterkastiketta (oma lisäys, kun minusta se kuuluu lihamurekkeeseen)

Täyte (sipulikeitto+mozzarella)

• 4 uuden sadon punasipuleita varsineen
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl lihalientä
• 1 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 1 pallo mozzarellaa

Aloita tekemällä sipulikeitto, josta tulee oikeastaan melkein sipulihilloke. Silppua sipulit ja kuullota niitä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia pannulla tai pienessä kattilassa. Lisää mukaan lihaliemi ja viini, yrtit ja suolaa ja pippuria. Anna kiehua maltillisesti puolisen tuntia, niin että neste vähenee ja seos sakenee. Maistele, että onko kunnolla makua. Jätä jäähtymään. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sekoita jauhelihaan kananmuna, mausteet ja korppujauhojat, sekoita tasaiseksi. Paista pannulla pieni testipala, mausta lisää, jos tarvitsee. Muotoile talouskelmun päälle taikina tasaiseksi levyksi, noin pari senttiä paksuksi. 

Levitä sipulimassa murekelevylle, ei aivan reunoille asti. Leikkaa mozzarellapallo ohuiksi viipaleiksi ja levitä palat sipulien päälle. Kääri kelmun avulla levy rullalle, älä kuitenkaan kääri muovia rullan sisälle. (jollekin on saattanut joskus hamassa nuoruudessa käydä tuonkaltainen moka) Jätä sauma alapuolelle ja taputtele rullan päät kiinni. Nosta varovasti lastalla uunivuokaan, jonka pohjan olet öljynnyt. 

Paista mureketta noin 45 minuuttia, mittaa murekkeen sisälämpötila. Sen tulisi olla vähintään 65 astetta. Lähdeohjeessa tehtiin vielä murekkeen päälle valutettava kastike ja pintakin peitettiin sipulimassalla ja mozzarellalla, mutta ne vaiheet minä jätin väliin. 

Solera tarjosi meille tämän aterian viinin

Söimme mehevää mureketta helmimäisen pastan kanssa, en muista sen nimeä, mutta Annan kaupasta olen sitä ostanut. Höyrytin porkkanaa ja broccoliineja melkein kypsiksi ja käytin niitä pannulla voissa juuri ennen ruokailua. 

Tour de Francen 18. etappi oli taas hieno Alppi-etappi. Alexander Stubb oli juttelemassa Christian Selinin kanssa etapin aikana, sitä oli kiinnostavaa kuunnella. Etapin voittajaksi selviytyi Warren Barguil ja kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Chris Froome. Enää on jäljellä yksi pitkä etappi, sitten henkilökohtainen aika-ajo ja viimeisenä seremoniallinen päätösetappi sunnuntaina Pariisiin. Niin se vain tämäkin kisa on pian paketissa. 

Ei loma, mutta sentään aurinkoinen perjantai

Kaupallinen yhteistyö, Solera

Tänään emme ehdi katsoa Tour de Francea pientä hetkeä enempää, sillä Jyväskylän Kesä kutsuu. Ennen illan konserttia ehdimme kuitenkin koota lautaselle juustoja ja muita herkkuja pieneksi päivällisen korvikkeeksi. Juustojen kanssa avasimme Soleralta saamamme punaviinin, Bœuf Bourguignonin. Viini oli Ranskasta ja pari juustoistakin! Olin rohkea, riippumaton nainen ja maistoin ulkojuustoa ja pystyn sanomaan, ettei se ollut pahaa. Viini oli hyvää. Ole kiltti äläkä suurin surminkaan kommentoi viiniä, ettei minun tarvitse poistaa kommenttia.

Beaujolais Nouveau 2016

Tänä vuonna varsinainen uuden sadon viinin maistelu siirtyy marraskuun kolmannelta torstailta aina seuraavaan lauantaihin asti, mutta pullot on hankittuna! Ja vielä riitti ulkona jäätäkin kuvausrekvisiitaksi. Tosin sää lienee muuttumassa edelleen lämpimämmäksi ja ohut lumipeite on jo vaihtumassa loskaksi. Jonain vuonna kuvasimme viinipullot pihalla kukkivien orvokkien vieressä, nyt ei sentään niitä löydy. Suurta makunautintoa emme näiltä viineiltä odotakaan, mutta lauantaina avaamme kummatkin pullot ja maistelemme onko niissä eroa, hintaeroa oli noin puolitoista euroa ja onhan sekin rahaa! Kalliimman pullon hinta on ylittänyt aiemman kymmenen euron kipurajan, eikä tällä viinillä muuten olisi minun ostoskoriini asiaa, ellei kyse juuri olisi alkutalven viinihappeningistä.

Lampaan ulkofileet grillissä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Solera

Grillaaminen on kivaa, sen olemme jo Big Green Eggin kanssa oppineet, alamme hallita vihreää pömpeliä enemmän kuin se meitä. Päivällisellä meillä oli karitsan ulkofileitä tomaatti-viikuna-mozzarellasalaatin kanssa. Ruokajuoma oli Soleralta saamamme Hardys VR Cabernet Sauvignon. Sen luvattiin soveltuvan myös karitsaruoan kanssa juotavaksi ja niin se tekikin. Ostin taas liian paljon lihaa, en vieläkään muista, ettemme syö ihan kauheasti kahdestaan. No, onpa Antille työpaikkalounas valmiina huomiseksi.

Grillatut karitsan ulkofileet 

• 1 ulkofile/syöjä (ei puoltatoista kuten kuvittelin meidän jaksavan syödä)
• 1 dl punaviiniä
• 2 rkl oliivöljyä
• suolaa ja pippuria
• valkosipulitahnaa maun mukaan
• tuoretta timjamia ja rosmariinia pieneksi silputtuna

Sekoitin punaviinistä, oliiviöljystä ja mausteista marinadin, jossa ulkofileet olivat noin tunnin verran ennen grillaamista. Käänsin niitä kerran. Antti kuumensi Big Green Eggin noin 240 asteeseen ja grillasimme suoralla kuumuudella noin 4-5  minuuttia puoleltaan. Käärin ne folioon lepäämään noin vartiksi. 

Salaattina meillä oli nätti insalata caprese, jossa oli bonuksena viikunaa. Loput tomaatit on kerätty kasvihuoneesta sisäkypsytykseen, keräsin sopivan kypsät salaattiin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Insalata caprese 

• pieniä erivärisiä tomaatteja
• rasiallinen pieniä mozzarellapalloja
• 1 viikuna lohkoina
• oliiviöljyä
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei ole mitään erityistä valmistamista, kunhan asettelin tomaatit, viikunalohkot ja mozzarellapallot vatiin. Kiersin myllystä hieman pippuria päälle, muutama lehti basilikaa ja tippa oliiviöljyä viimeisteli salaatin.

Mikäli joku tulee kommentoineeksi saamaamme viiniä, joudun valitettavasti poistamaan kommentin. Tiedätte kyllä miksi. Mutta muuten sana on vapaa tässäkin postauksessa. 

Siitä tulikin mieleeni, että ilahdun aika kovasti, kun joku lukija, ennalta tuttu tai aivan vieras tai ensimmäistä kertaa blogiin eksynyt kommentoi jotain postaustani. Kommentointi on mielestäni bloggaamisesta yksi parhaista jutuista, vaikka nykyään kommenteista poikivaa keskustelua on välillä melko vähän, ei vain minun blogissani, vaan olen ollut huomaavinani, että monissa tutuissa ja vieraammissakin, erinomaisissa blogeissa on vain muutama kommentti tai ei jopa yhtään. Mitä jos otettaisiin kommentointi taas enemmän käyttöön? Annetaan palautetta, puolesta ja vastaan, hyvän maun rajoissa tietysti, mutta kerrotaan, että luemme blogeja, että olemme kiinnostuneita! Minä ainakin lupaan heti olla aktiivisempi kommentoija.