Sangriassa haudutetut päärynät

La Vueltan eilisen etapin voittajaksi vaihtuikin Pascal Ackermann, sillä Sam Bennettin katsottiin käyttäneen vääriä keinoja viimeisellä kilometrillä ja tönineen toista ajajaa olkapäällään sen verran rumasti, että siirtäminen sen ensimmäisenä maaliin tulleen porukan viimeiseksi. Eli ei kannata olla tuhma. 

Tänään sitten oli vuorossa jo kymmenes etappi, mäkinen reitti aurinkoisena päivänä. Lopussa oli taas niin jännää, kun Primoz Roglic otti ja voitti etapin! Synttärivoitto vain päivän myöhässä. Richard Carapazin kokonaiskilpailun johto suli kolmeen sekuntiin ja toisena on päivän etappivoittaja. Huomisen ja sunnuntain etapit ennen maanantain lepopäivää ovat kummatkin rankkoja vuorietappeja. 

Meillä oli jälkiruokana tänään sangriassa haudutettuja päärynöitä. Sangria oli Lidlin mietoa valmistetta ja maistui ihan mukavalta. Vinkkiä jälkkäriin otin täältä. Postauksen kakun jätin leipomatta, sillä emme ole viime aikoina oikein saaneet pieniäkään kakkuja syötyä. 

Sangriassa haudutetut päärynät

• 2 päärynää 
• 0,5 l mietoa punaista sangriaa
• 3 rkl sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin seosta)
• 1 pieni vaniljatanko halkaistuna
• 1 pieni kanelitanko
• 4-5 viipaletta kuivattua appelsiinia ja sitruunaa

Mittasin kattilaan sangrian ja sokerin, lisäsin mukaan vanilja- ja kanelitangot sekä muutamaan sitrusviipaleen. Kuumensi seosta niin, että se alkoi maltillisesti poreilla. Sitä odotellessa kuorin päärynät ja leikkasin ne neljään lohkoon, poistin kannat ja siemenkodat. Nostin palat kattilaan hautumaan, ensin 10 minuuttia niin, että liemi poreili miedosti ja sitten kannen alla ilman liekkiä kattilan alla noin 30 minuuttia. Päärynät olivat melko kypsiä jo valmiiksi, joten tämä aika riitti hyvin. 

Nostin hautuneet ja punaisiksi muuttuneet lohkot lautaselle odottamaan. Söimme ne jäätelön ja sulatetun suklaan kanssa. Puolet päärynäpaloista jäi huomiselle. 

French toast ja raparperi-mansikkakompotti

Meillä on vuosittain erittäin kohtuullinen raparperisato, tänä vuonna se käsitti neljä vartta. Tulen toimeen sellaisen määrän kanssa oikein hyvin. Käytin puolet sadosta pieneen kompottiin, jonka tein aamiaiselle köyhän ritarin kanssa syötäväksi.

Raperperi-mansikkakompotti

• 2 raparperin vartta kuorittuna ja ohuiksi paloiksi leikattuna
• noin 20 mansikkaa halkaistuna
• 4 rkl sokeria
• pätkä vaniljatankoa
• pieni pätkä timjamia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl vettä

Laitoin kaikki ainekset pieneen kattilaan ja keittelin seosta hiljalleen sen aikaa, että siitä muodostui paksuhko hilloke, siihen meni aikaa noin 15 minuuttia. 

French toast revisited

• 2 palaa pehmeää briossia
• 1 dl maitoa
• 1 rkl sokeria
• ripaus kanelia
• nokare voita

Kuumensin pannun ja sillä nokareen voita. Sekoitin sokerin ja kanelin maitoon ja kastoin briossipalat maidossa. Paistoin palat molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja lusikoin päälle ensin kompottia ja sitten töllykän paksua kreikkalaista jogurttia. Oli muuten hyvää!

Tour de Francessa ollaan siinä vaiheessa, että taas kolaroidaan oikein urakalla viimeisellä kilometrillä. Niitä on ihan kauhea katsoa. Voittajaksi selviytyi Arnaud Demare. Kokonaiskilpailussa ykkösenä jatkaa Geraint Thomas, vaikka olikin mukana toiseksi viimeisessä kasassa. Viimeisessä kolarissa Peter Sagan katsottiin olevan aiheuttajana ja niin ollen hänet poistettiin kisasta tykkänään. Voihan turskale! Mark Cavendish on ilmeisesti murtanut kolarissa solisluunsa, joten ei jatkune hänenkään kilpailunsa. 

Hätähousun kahvilikööri

Kun olimme tapaamassa Opiskelijaa Alankomaissa satuin näkemään erään kaupan ikkunassa pulloja, joissa oli valmiina liköörintekohökeet, vain viina puuttui. Olimme odottamassa juuri kiertoajelubussia, joten en mennyt kauppaan sisälle. Olisin kyllä hyvin ehtinyt, sillä bussia sai odottaa liiankin kauan. Otimme kuvan pulloista sillätapaa puolihuolimattomasti ja ajattelin kokeilla tuommoista likööriä kotona. En nyt laita sitä kuvaa tähän, enkä mainitse firmaa, joka näitä valmistaa, sillä suorastaan pöllin idean. Voin kuiskata sen korvaasi, jos haluat. Hyi minua. Mutta ovat hekin vähän pöhköjä, kun luettelevat verkkosivuilla ainekset mitä missäkin pullossa oli, sieltä minä ne katsoin, vaikka pelkästä kuvastakin saatoin päätellä ja loput sovelsin.

Puoli litraa kahvilikööriä

• 0,5 l votkaa 
• 2,5 dl muscovadosokeria
• kourallinen espressopapuja
• muutama katajanmarja
• muutama kardemummapalko
• 1 halkaistu vaniljatanko

Siellä mistä lunttasin, oli käytetty giniä. Me olemme vastikään tulleet giniuskoon, emmekä raskineet laittaa pienestä ginivarastostamme puolta litraa alkoholia tähän kokeiluun, vaan laitoimme halpaa votkaa. Mutta ginivivahdetta hakeaksemme lisäsimme mukaan muutaman katajanmarjan. Keräsin kaikki kuivat ainekset suurehkoon lasipurkkiin ja kaadoin päälle viinan. Sekoittelin, että sokeri liukeni. Laitoin tiiviin kannen päälle, purkin jääkaappiin ja jäin odottamaan kuudeksi viikoksi. 

No, olen nyt sekoitellut lientä aika ajoin, ihan pikkuisen maistanutkin ja se maistuu jo mainiolta. Alun viinanhaju on väistynyt kahvin ja vaniljan tuoksulta. Liemi on kauniin ruskeaa, aluksi pohjalle kertyi vielä sokeria, joka piti sekoitella uudelleen mukaan, mutta nyt liemi on tasaisen väristä.  En minä mitään kuutta viikkoa aio odottaa. Kolme riittää ihan hyvin! Siivilöin mausteet ja kahvipavut pois ja kaadoin liköörin pulloon. Laitoin vaniljatangot vielä pulloonkin mukaan. Hyvää, ei liian makeaa, eikä sakeaa. Mutta vaivansa väärti? Ei ainakaan liian vaikea. Aion käyttää sitä tämänvuotisessa joulukakussa. 

Hugh'n jälkiruoka luumuista ja leivästä

Selasin aamulla taas sivut viuhuen neljää keittokirjahaasteeni kirjaa ajatuksena koota päivällinen kirjojen ohjeista. Nyt ei sitten mikään oikein iskenyt. Lopulta kuitenkin bongasin Hugh'n (kirjoitan aina hänen nimensä ensin väärin, Huhg, sama kuin sanasta paitsi tulee väistämättä ensin paisti) kirjasta joko aamiaisruokana, tai jälkkärinä tarjottavan vaaleasta leivästä ja luumuista sommiteltavan paistoksen.

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Olin ostanut tätä varten rapeakuorisen maalaisleivän, josta leikkasin neljä melko ohutta viipaletta. Voitelin uunivuoan ja leipäpalat molemmin puolin. Asettelin leivät vuokaan. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin siemenet veitsenkärjälle. Otin ison nokareen pehmeää voita ja sekoitin vaniljansiemenet voihin. Halkaisin 6 luumua ja otin kivet pois, asettelin puolikkaat luumut leikkuunpinta  ylöspäin leipäpaloille, kolme kullekin. Sipaisin vaniljavoita luumujen kolosiin ja ripottelin fariinisokeria päällimmäksi. Leikkasin raaputetun vaniljatangon muutamaan palaan ja heittelin ne vuokaan. Paistoin jälkiruokaa noin 30 minuuttia, kunnes leipä oli karamellisoitunut voista ja sokerista ja luumut pehmenneet. Poimin vaniljatangon palat pois ja tarjosin luumuja toastilla vaniljajäätelön kanssa. Leipä oli aavistuksen verran terveellisempää, kuin oli tarkoitus ja reunat jäivät hieman kuiviksi. Kyllähän tuota söi. Mahdollisella seuraavalla kerralla käytän pullampaa leipää.

Tilanne keittokirjahaasteessani on seuraavanlainen:
Kaikkiaan olen tehnyt 26/48 osaa.
Hugh 7/12
Nigella 7/12
Jamie 5/12
Rachel 7/12

Konjakkinen uuniomenahillo

merkkasin sitten etikettiin väärän kuukauden

Saisinko kaksi calvadosta, kysyin Kammenpyörittäjältä, johon hän vastasi, että et. Taloudessamme ei ollut tilkkaakaan calvadosta, mutta konjakkia löytyi, joten käytin sitä uuniomenahilloon. Olen lukenut ainakin kolmesta blogista tästä syksyn herkusta ja pitihän se omakin versio valmistaa. 

• 2 kg omenalohkoja kuorineen
• 400 g hillosokeria
• 150 g tummaa muscovadosokeria
• 1 vaniljatanko
• 1 dl konjakkia

Pilkoin omenat ja sirottelin ne uunipannun pohjalle. Kaadoin päälle sokerit ja konjakin, katkaisin vaniljatangon muutamaan osaan ja heittelin palasen mukaan. Laitoin pannun uuniin 150 asteeseen noin kahdeksi tunniksi. Puolitoistakin olisi riittänyt, luulen, mutta muut puuhat unohduttivat hillon minulta hetkeksi. 

Lapoin pehmenneet omenat pannun pohjalle muodostuneen sokerisiirapin kera mikserin kannuun neljässä erässä ja annoin koneen tehdä sohjosta sileää sosetta. Steriloin kaksi lasitölkkiä ja kun ne olivat käsitykseni mukaan aivan sikapuhtaita, kauhoin kuuman hillon purkkeihin ja pistin kannet visusti kiinni. Hillo on makeampaa kuin tavallisesti tekemäni omenasose (jollaista jostain kumman syystä jää aina pakastimeen pyörimään kenellekään kelpaamatta), mutta uskonpa, ettei sitä ole muutaman päivän kuluttua enää jäljellä. Vanilja ja aavistus konjakkia teki hillosta arkista sunnuntaisempaa. Hilloa tuli 1,5 ja 1 litran tölkilliset täyteen.

Hauskuutta perjantaipäivään - päärynätortut

Internetin erilaiset käännösohjelmat ovat usein sangen hyödyllisiä, niiden avulla voi selvittää monenlaisia asioita, oikein tai väärin. Vastuu on tietysti enteriä painavalla. Aiempina Espanja-viikkoina käytin enimmäkseen kirjojen tai amerikkalaisten blogien ohjeita. Englanti luonnistuu aika hyvin ja ruokasanastoni alkaa olla laaja, joten pystyn melko vaivatta ymmärtämään englanninkieliset ruokaohjeet. Tänä vuonna olen yrittänyt etsiä ohjeita espanjalaisista blogeista ja löytänytkin niitä paljon. Tosin niissä pitää ottaa huomioon se, etteivät ohjeet välttämättä ole sen enempää espanjalaisista ruokalajeista, kuin Campasimpukassakaan suomalaisista. Metsästän kuitenkin sopivia sanoja, kuten vaikkapa traditionaalinen, perinteinen, isoäidin, katalonialainen tai valencialainen. Tämän kaltaisilla pääsee jo pitkälle ja loppujen lopuksi, kukapa minua tulisi moittimaan, vaikkei bloggaamani ruoka olisikaan oikeasti kovin espanjalainen? (nyt niitä moitteita varmaan alkaa tulla) 

Löytämäni ohje oli marsipaanisiin päärynätorttuihin blogista nimeltä La Reposteria de Miguel. Ihastuin postauksen kuviin ja otsikosta jo ymmärsin, mitä raaka-aineita tarvittaisiin. (espanjankieleni on siis huimasti parantunut, päättelen) En löytänyt blogista käännöspalkkia, joten harrastin vajavaisilla atk-taidoillani leikkaa-liimaa-söhellä-toimintoja ja sain taikinoitua ohjeen käännösohjelmaan. Haluan korostaa, etten lainkaan tarkoita, että alkuperäinen postaus olisi sen enempää hupsu, kuin naurettavakaan (hauska se voi olla, en vain ymmärrä kieltä), vaan ainoastaan konekäännös, jossa eivät kielen vivahteet luonnollisestikaan toimi. Olen kokeillut omia postauksiani englanniksi ja hartaasti toivon, ettei kukaan yritä niitä oikeasti käyttää! Tai sitten saa hyvät naurut! Ei sekään ole tietysti hassumpi vaihtoehto.

Kas näin:

2 Roll taikinan .

3 keskipitkällä päärynät konferenssissa .

200 gr . sokeria .

1 vaniljatanko .

100 gr . marsipaani .

Mehu puolensitruunan .

Lasi Sugar pölyämistä . ( Hunaja onerilaisia, että pidät ) .

 ( Minun tapauksessani Hunaja Lemon )

Olemme alkaneet toteuttaa näitä helppoja tortut ampuapannulla tai potin vedellä . Samaan aikaan , kuori päärynät ja leikkaa kahtiapituussuunnassa , eli ylhäältä alas . Aiomme olla varovainen säilyttääkulmassa päärynä toisella puolella ( näet koskaesitys on erittäin mukava sen kanssa ) . Kun kuoritut ja hankaa sitruunamehulla . Varattu vain muutaman minuutin .

Leikkaavaniljatanko pituussuunnassa ilman todella erottaakaksi puolta ja veitsellä kaapiasiemeniäsisälläpotin vedellä , niin myös heittää sokeri ja vaniljatanko ( koko ) , sekoita kunnes näemme on liuennut sokeria kokonaan .

Tässä vaiheessa sisällyttää päärynät veteen , varo polskia , jottamahdollisesta polttaminen . Me päärynät noin keskipitkän - kuumuudelle noin 15-20 minuuttia riippuenkoostapäärynät , näemme, ettäpäärynät ovat pehmenneet lähes täysin , ettäaika poistaa ne .

Poistamisen jälkeenvesi päärynät , anna jäähtyämuutama minuutti . Nyt ottaa päärynät puolikkaat ja me aiomme tehdä pituussuunnassa leikkauksia , mutta erottamatta niitäkaulanpäärynä , avautuutuuletin .

Me laajentaalehtitaikina kärjelläveitsellä siluetteja merkki ( jahieman suurempi koko) päärynöitä . Nyt se raastaamarsipaani ja spray sesiluetitleivonnaiset .

Kun olemme ensin viipaloidut päärynät viuhkamaise terät ja toisella puolella ja leikkaalehtitaikina marsipaani raastettua hänelle vain puuttuu meidän ratsastaamarsipaani päärynät , painaen kevyesti .

Varovasti kääntyäleivinpaperille , jonka olemme aiemmin valmistettu pergamentti paperi ( paistaminen , että olen yhtäkkiä tullut hyvin ohut) ja paistetaan kahdessa erässä 3 torttuja kukin noin 15 minuuttia 180 º C.

Kun ulos uunista anna jäähtyä huoneen ambinte on ristikot.

Lopulta me vain ripottele torttu tomusokeria ja caramelize kanssablowtorch ruoanlaitto kunnes kullanvärin ja ripottele pinnalle langat hunajaa päälle .

Vakuutan teille, että aiot nauttiaterävän leivonnaiset torttu , maukasta ja sileä .... ihana jälkiruoka !

Helppo homma, eikö vaan? Kun on ensin kuivannut naurunkyyneleet. (edelleen korostan sitä, etten naura alkuperäiselle postaukselle) Kokeilin sitten englanninkielistä:

2 Roll Pastry Dough .

3 medium pears Conference .

200 gr . Sugar .

1 vanilla pod .

100 gr. Marzipan .

Juice of half a lemon .

Glass Sugar for dusting . (Honey of the variety that you like ) .

 ( In my case Honey Lemon )

We started putting these easy tarts fire a pan or pot with water . Meanwhile, peel pears and cut in half with a longitudinal , that is, from top to bottom . We will be careful to preserve the corner of pear on one side (you'll see as the presentation is very nice with it). Once peeled and rub with lemon juice . Booked a few minutes.

Cut the vanilla pod lengthwise without actually separating the two sides and with a knife scrape the seeds from the inside of the pot with water , then also cast sugar and vanilla bean (whole) , stir until we see is dissolved sugar completely .

At this point we incorporate pears into the water, being careful not to splash , to avoid the possible risk of burning . We pears approximately medium - high heat about 15 to 20 minutes depending on the size of the pears , we see that the pears have softened almost completely , that the time to remove them .

After removing a water pears , let cool a few minutes. Now let's take pears halves and we're going to make longitudinal cuts , but without separating them by the neck of the pear , will open in a fan .

We extend the puff pastry with the tip of a knife silhouettes mark ( of a slightly larger size ) of pears. Now it grate the marzipan and spray it on the silhouettes of the pastry .

Once we have , first sliced ​​pears in fan-shaped blades and on the other side and cut the puff pastry with marzipan grated on him, just missing us ride on the marzipan pears , pressing down lightly .

Carefully turn to a baking sheet , which we have previously prepared with parchment paper ( baking , is that I've suddenly become very thin ) and baked in two batches of 3 tarts each about 15 minutes at 180 º C.

Once out of the oven let cool at room ambinte on grids .

Finally as we only sprinkle over tart with icing sugar and caramelize with a blowtorch cooking until slightly golden and sprinkle surface yarns honey on top .

I assure you that you are going to enjoy a crisp pastry tart , tasty and smooth .... wonderful dessert !

Tästä sain jo selvän ja pystyin jo tarvittaessa soveltamaankin. Kuutta päärynätorttua varten tarvitsin:

• 3 torttutaikinalevyä
• 3 päärynää
• 200 g sokeria
• 1 vaniljatangon
• 1 l vettä keittämiseen
• 100 g marsipaania (unohdin koko turkaleen marsipaanin)
• sitruunamehua
• tomusokeria
• juoksevaa hunajaa (jätin pois)

Sulatin torttutaikinalevyt ja kuorin päärynät ja halkaisin ne pitkittäin, osassa päärynöitä kanta oli sen verran paksu, mutta pehmeä, että senkin halkaiseminen onnistui. Sivelin hedelmiin sitruunamehua, estämään tummentumista ja maun vuoksi myös. Kuumensin vettä kattilassa, johon päärynänpuolikkaat hyvin mahtuisivat ja liuotin sokerin veteen. Lisäsin halkaistun vaniljatangon ja sen sisältä raaputtamani siemenet sokeriveteen. Kun vesi kiehui, laskin päärynät lusikalla liemeen kypsymään. Annoin liemen kiehua hyvin pienellä tulella ja vahdin, etteivät päärynät hajoaisi. Kokeilin niitä kakkutikulla (liian monesti, voi sanoa, sillä yksi niistä näytti aika rei'itetyltä) ja kun ne olivat kypsiä, nostin ne liemestä lautaselle jäähtymään. Päärynät kiehuivat noin 10 minuuttia. 

Päärynöiden jäähtyessä kuumensin uunin 220 asteeseen (ohjeen 180 tuntui liian alhaiselta meikäläiselle torttutaikinalle) ja kaulin taikinalevyt kevyesti jauhotetulla leivinpaperilla hieman ohuemmiksi ja pidemmiksi, jolloin sain jaettua levyn kahteen yhtäsuureen palaan (päärynäni olivat melko pieniä ja lähes pyöreitä). 

Sitten oli päärynöiden silpomisen aika. Leikkasin ylisupervarovaisesti päärynät alhaalta ylöspäin suuntautunein viilloin jättäen yläpäästä vähän matkaa leikkaamatta. Tässä kohtaa olisi pitänyt raastaa pohjille marsipaania. Nostin kunkin puolikkaan taikinalevylle ja levitin sitä "tuuletinmaisesti" eli viuhkan muotoon sen minkä pystyin. Leikkelin taikinapaloja hieman päärynän muotoon, mutta reunaa olisi voinut jättää hieman enemmänkin. Paistoin näitä torttusia noin 20 minuuttia, kunnes ne olivat kauniin värisiä, taikina kohonnut reunoilta ja muutenkin olin jo malttamanton. Annoin torttujen hieman jäähtyä ennen kuin sirottelin niille tomusokeria, jota osoittelin keittiötohottimen liekillä kaunista väriä tavoitellen. Hyvää! Harmittaa, etten muistanut sitä marsipaania, kun sitä olisi ollutkin. Jos jotakuta naurattaa kömmähdykseni marsipaanin kanssa, olette vapaat nauramaan! Se on minulle vähintäänkin oikein.

Eilisen Vueltan etapin vei nimiinsä Team Saxo-Tinkoffin Michael Morkov, jonka nimeen en osaa tehdä niitä viivoja o-kirjaimeen. Kuvitelkaa ne. Fabian Cancellara oli jälleen mukana aivan kärkikahinoissa, muttei vieläkään saavuttanut etappivoittoa. Kokonaiskilpailun ykkösenä on Vincenzo Nibali ja Suomen oma poika, Jussi Veikkanen, löytyy sijalta 119. Tänään seitsemäs etappi on 205,9 km pitkä ja profiili enteilee massakiriä loppuun.

Trifle loppiaisen jälkiruoaksi, ensimmäiset kaksi River Cottage-ohjetta

Hugh Fearnley-Whittingstall on kiinnostava ruoka-ammattilainen, hoksasin hänet muutamia vuosia sitten tuijotellessani työkseni (lue:jalkapoikkilomakseni) BBC:n ruokaohjelmakanavaa. Ensimmäinen muistikuva miehestä on jostakin River Cottage-sarjan osasta, jossa hän ajeli kuhmuisella maasturilla ja poimi iloisena road killin matkaansa englantilaiselta maantieltä. Hänessä on sama hyvä puoli kuin Nigellassa, että hän on minua vanhempi, se kun näiden lapsinerokokkinuorukaisten maailmassa on niin harvinaista!  

Ensimmäiseksi ohjeeksi valitsin triflen ja sitä varten toisena kokeiluna kakkupohjan samasta kirjasta. Viime kesän mustaherukkasatoa piti olla pakastimessa ja Crème de Cassista on kaapissa. Ostin sitä jo aikoja sitten, kun näin James Martinin valmistavan telkkarissa ihanalta näyttävää mustaherukkakakkua. En sittemmin löytänyt kyseisen kakun ohjetta ja puteli on avaamattomana edelleen. Nyt pienellä etsinnällä löysin kyllä kakun ohjeen, mutta taidanpa jättää sen kokeilemisen vielä hieman myöhemmäksi, vaikka viiden vuoden päähän... Tuo kakku olisi omiaan johonkin Masterchef-kilpailun tuskanhikihaasteeseen.

Mustaherukkaa ei sitten ollutkaan pakastimessa, ei vaikka Kammenpyörittäjä aukoili kaikki merkitsemättömätkin rasiat. Kai me sitten teimme mehua kaikista mustaherukoista. Olin jo aloittanut kakkupohjan teon trifleä varten, joten kokonaan en suostunut muuttamaan jälkiruokasuunnitelmiani. Sovelsin sen verran, että marjaksi valitsin vadelman ja jätin edelleen Crème de Cassis-pullon avaamatta.

Tein sienikakun (Genoese sponge cake) Hugh'n neuvojen mukaan heti aamiaisen jälkeen ja sain todistettua itselleni, että kakkupohja onnistuu hyvin ilman leivinjauhettakin. Puolitin kakun ainesosat, sillä aioin tehdä vain kohtuukokoiset annokset jälkiruokaa ja alkuperäisohje oli kuudelle.

• 65 g vehnäjauhoja
• 30 g voita
• 65 g sokeria
• 2 kananmunaa
• ripaus suolaa

Sulatin voin ja annoin sen hieman jäähtyä. Voitelin pienen irtopohjavuoan ja jauhotin sen vehnäjauhoilla. Kiehautin kasarissa vettä ja asetin sen päälle kuumuutta kestävän vatkauskulhon niin, ettei kulhon pohja osunut kuumaan veteen. Kattila kulhoineen nostetaan vaikkapa pesualtaaseen, niin että kaltaiseni lyhyenläntä ihminenkin yltää pitelemään vatkainta suhteellisen mukavasti. Vatkasin sokeria ja kananmunia lämpöhauteessa hyvin kuohkeaksi, lämpö alhaaltapäin parantaa sokerin liukenemista kananmunaan ja kuohkeuttaa seosta. Vatkaaminen vie noin 10 minuuttia ja vaahdosta tulee hyvin vaaleaa ja tilavuus kasvaa lähes kolminkertaiseksi. Otin kulhon pois vesikattilan päältä ja siivilöin mukaan puolet jauhoista, johon suolaripaus oli sekoitettu. Pyöräyttelin jauhot mukaan isolla lusikalla. Lisäsin toisen puolen jauhoja ja voin edelleen lusikalla pyöräytellen kulhon reunoja myötäillen ja välttäen sitä, että vaahto lässähtäisi. Taikinasta tuli hyvin vaaleaa ja marenkimaista rakenteeltaan. Lusikoin taikinan jaohotettuun vuokaan ja paistoin sitä 180 asteessa noin 20 minuuttia. 

Keitin noin puolen litran purkillista pakastettuja vadelmia hetken aikaa paksupohjaisessa kattilassa. Kun marjat olivat muusautuneet, pusersin ne siivilän läpi pyreeksi, niin että siemenet jäivät siivilään. Sekoitin pyreeseen pari ruokalusikallista tomusokeria makeuttamaan, mutta Hugh'n mukaan marjakastike saa jäädä vähän kirpeän puolelle, sillä vaniljakastike tulee olemaan makeaa. 

Vaniljakastikkeen teko oli ohjelmassa seuraavaksi. Pienensin sitäkin ohjetta hieman, noin kolmanneksen. Kastikkeeseen tuli:

• 2 dl kermaa
• 2 dl täysmaitoa
• 1 vaniljatanko
• 3 keltuaista
• 75 g sokeria
• 1 tl maissitärkkelystä

Mittasin maidon ja kerman paksupohjaiseen kattilaan ja pudotin veitsellä halkaistun vaniljatangon mukaan. Kuumensin seoksen lähes kiehuvaksi ja jätin sen sitten vähän jäähtymään. Kulhoon erottelin keltuaiset ja mittasin mukaan sokerin ja maissitärkkelyksen. Vatkasin ne sekaisin kevyesti. Ongin vaniljatangon pois kermasta ja kaadoin vähän jäähtyneen kermaseoksen keltuais-sokeriseokseen koko ajan vispilällä sekoittaen. Pesin nopsasti kattilan ja kuivasin sen. Kaadoin kerma-keltuaisseoksen takaisin puhtaaseen kattilaan ja nostin sen tulelle. Puulusikalla sekoitellen aloin kuumentaa kastiketta. Sen sakenemiseen meni vain muutama minuutti. Lusikan selkäpuolelta kokeilin muutamaan kertaan, joko kastike on riittävän sakeutunutta. Kun kastikkeeseen saattoi vetää sormellä viivan lusikan pintaa pitkin ja viiva jää selvästi näkyviin, kastike on valmista. Kaadoin sen uuteen puhtaaseen astiaan ja nostin peiteltynä ulos jäähtymään. 

Kokosin triflet juomalaseihin. Leikkasin ensin kakkupohjan pieniin kuutioihin ja ripottelin niitä muutamia juomalasin pohjalle. Tässä vaiheessa joku sopiva likööri olisi paikallaan, sillä kakkupaloja voisi kostuttaa ja maustaa. Minä jätin tämän vaiheen väliin, koska marjakin oli vaihtunut matkan varrella. Lurutin hieman jäähtynyttä vaniljakastiketta kakkunoppien päälle ja seuraavaksi vadelmapyrettä, toistin kerrokset kunnes lasit olivat melkein täynnä. Lopuksi lusikoin niihin päälle vielä isot lusikalliset melko löysää kermavaahtoa. Nostin annokset jääkaappiin tekeytymään ja juuri ennen tarjoilua otin pakastimesta muutamia irrallisia vadelmia annoksen päälle koristeeksi. Maistui hyvältä ja raikkaalta, kesällä pitää kyllä tehdä uudelleen, kun niitä mustaherukoita on saatavilla!

Keittokirjahaasteen osat 3-4/48 tulivat nyt tehdyiksi. Seuraavaksi varmaan Jamie Oliverin kirjan kimppuun, kunhan töitten lomassa ehdin taas keittiöön.

Vanilla extract - vaniljauute

Eräällä aamutuimaisella Tastespotting-kierroksellani osuin mukavaan postaukseen vaniljauutteesta, vanilla extractista. Sitä käytetään usein ulkomaisissa leivontaohjeissa ja olen tuuminut sen hankkimista. Vaniljaa minulla on hyvät varastot, mutta tummanruskeaa hyvää extractia en ole löytänyt meikäläisistä myymälöistä. Ohjeen otin täältä.

Laitoin kahteen desiin vodkaa 12 muhevaa madagaskarilaista vaniljatankoa. Ohjeessa mainittuja meksikolaisia minulla on vain muutama, enkä ole muuten niitä kokeillut lainkaan, joten en hennonut aloittaa kokeilua hukuttamalla ne viinaan. Leikkasin tankoihin pitkittäiset viillot, mutten raaputtanut siemeniä esille. Jätin pullon pimeää kaappiin odottamaan uuttumista. 

Nyt uuttamisen alusta on kulunut viisi viikkoa. Silmä- ja nenämääräisellä arviolla väri ja tuoksu eivät ole enää vahvistuneet (lue:en jaksanut enää odottaa), olen ravistellut pulloa ja nuuhkinut sisältöä kerran pari viikossa. Kaadoin uutteen pieneen tiiviisti suljettavaan pulloon. Lisäsin valmiiseen vaniljauutteeseen ulkokultaisista syistä vielä uuden palan vaniljatankoa, sekään ei haittaa, jos uute vielä tanakoituu. Lionneiden vaniljatankojen seuraksi lisäsin uutta "tuoretta" vodkaa ja jatkoin toisen erän uuttamisella. En sitten tiedä kuinka kauan noita tankoparkoja voi pakkojuottaa. 

Pallon toisella puolella Tour Down Under on jo pian puolivälissä. Se harmittava seikka, ettei meillä ole mahdollisuutta seurata kilpailua televisiosta, hankaloittaa mielenkiinnon ylläpysymistä ja tilannekuvan hahmottamista (vakava asia, tämä pyöräily!). Samoin elannon tuova toimi velvoittaa juuri nyt melkoisesti, joten australiapitoiset ruokakokeilut ovat jääneet vähiin. Kilpailussa johtopaikkaa pitää viime vuonna minullekin tutuksi tullut André Greipel, Jussi Veikkanen näkyi tuloslistalla sijalla 49. Kun kisaajat siellä virittyvät viimeisiin koitoksiin ja minulla vapaat häämöttävät, ehtinen vielä kokeilla jotain Down Under-ruokaa. Leivontaohjeiden löytämisessä ei ole ollut suurta vaikeutta ja mikäli aikaa on riittävästi kokeilen joko Lamingtoneja tai VoVo-kakkua. Helpoin ja nopein taitaisi olla Australian Damper, alunperin nuotiossa paistettu leipä. Helpolla ja nopealla tarkoitan sitä, ettei sen valmisteluun menisi paljon aikaa eikä se ole monimutkaista, mutta onnistumisesta ei toki ole takeita.