Tornado Omelette & kimchiriisi

Minulla alkaa olla nyt korealaisen keittiön innostuksessani vaihe, jossa haluan löytää yhä vaativampia ruokia kokeiltavaksi, ei niinkään raaka-aineiden puolesta (abalone ja peniskalat saavat pysyäkin keittiöpeikkoina) vaan valmistusmenetelmien puolesta. Selaan ruokablogeja, katson YouTube-videoita ja kaiket yöt näen unta korealaisesta ruoasta. Yhtään korealaiseen keittiöön keskittyvää kirjaa minulla ei vielä ole. 

Eilinen päivällinen ei kuitenkaan ollut kovinkaan vaativa eikä erikoinen, mutta se oli niin kaunista videoissa, jossa tätä ruokaa tehtiin, että minunkin piti kokeilla. Ja jälleen kerran tehdä hieman virheitä, joista oppia. 

Pidän erityisen paljon korealaisessa keittiössä siitä, että raaka-aineet käytetään tarkkaan, samoin tähdenlennot. Ei niin pientä palaa tai tilkkaa, etteikö sitä voi säästää ja käyttää seuraavan päivän ruokaan. Tähän ateriaan käytin edellispäivän tähderiisin (nopeasti jäähdytetyn ja jääkaapissa säilytetyn) ja kimchipurkin jämät, enimmäkseen lientä. 

Tornado Omelette ja kimchiriisi

Kaksi munakasta

• 4 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 4 rkl neutraalia öljyä
• ruohosipulia

Kimchiriisi kahdelle

• 3-4 dl edellispäivän sushiriisiä
• pienen kimchipurkin liemi ja vähän hökeitä
• 2 rkl öljyä
• suolaa ja pippuria

Koristeluun

• seesamiöljyä 
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ruohosipulia

Tein ensin tämän oikein yksinkertaisen kimchiriisin. Kuumensin pannulla öljyä ja kumosin sille kimchipurkin sisällön ja sekoittelin hetken, sitten lisäsin pannulle jääkaappikylmän riisin ja murentelin sen lastalla tasaiseksi. Paahdoin riisin ja kimchin seosta muutamia minuutteja, maistelin ja maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Otin esille annoskulhot ja pienenpuoleisen (noin 2 dl) lasisen jälkiruokakupin, jossa oli pyöreä pohja. Jätin riisin pannulle kannen alle pienelle teholle odottamaan. 

Rikoin kahteen kuppiin kaksi kananmunaa kumpaankin ja vispilöin ne tasaiseksi seokseksi, maustoin ripauksella suolaa. Tässä vaiheessa sitten tein kimchiriisistä puolipallon muotoiset keot annosastioihin jälkiruokakupilla. Lusikoin siihen kimchiriisiä ja tasoittelin pinnan ja kumosin sisällön annoskulhoon. Laitoin lautasen kulhon päälle pitämään riisiä lämpimänä. Tein toisen samanlaisen riisipuolipallon toiseen annoskulhoon ja peittelin senkin lautasella.

Kuumensin pienellä tarttumattomalla paistinpannulla reilusti öljyä, pari ruokalusikallista. Öljyn määrä näytti suurelta, mutta ei yhtään liian suurelta sitten kumminkaan. Kun pannu oli kuumentunut keskilämmöllä niin, että öljy alkoi liikehtiä vienosti, kaadoin sille ensimmäisen kupin kaksi vispilöityä kananmunaa. Olin ottanut esille jo pitkät ruoanlaittopuikkoni, mutta nyt käytin niitä ylösalaisin, tylpempiä päitä. Heti kun kananmuna alkoi vaalentua reunoilta, aloin hämmentää sitä puikkojen tylpillä päillä, laitoin puikot massan reunaan pannun vastakkaisilta puolilta ja työnsin niitä kohti keskustaa niin, että puikkojen väliin jäi noin 3-4 cm. Sitten aloin pyörittää puikkoja hitaasti ikään kuin tornadon keskus ja tässä kohtaa suuri öljymäärä pannulla oli juuri se mitä tarvittiin. Kananmunamassa oli irrallaan pannun pohjasta ja liukui kauniisti kierteelle kuin pöytäliina, kun sitä ottaa keskeltä kiinni ja alkaa pyörittää pöydän pintaa pitkin. Tämän voi tehdä myös niin, että pitää toisella kädellä molempia puikkoja ja pyörittää pannua kahvasta pitkin lieden levyä, mutta minä tein niin, että puikot olivat yksi kummassakin kädessä ja kun kierros alkoi tulla täyteen, vaihdoin lähes näppärästi puikot kädestä toiseen nostamatta niitä tornado-omeletista. 

Munakkaan ei pidä kypsyä ihan kokonaan, noin 90 prosenttisesti, se kypsyy loppuun lämpimän riisin päällä. Otin niin nopsasti kuin osasin toisen annoskulhon päältä lautasen ja valutin omeletin riisin päälle. Laitoin lautasen takaisin ja valmistin toisen annoksen omeletin. Tässä kohdassa oli se virhe ja oppimisen paikka. Pannu näytti minusta niin öljyiseltä, etten lisännyt sille öljyä. Oletin, että toinenkin munakas valmistuu samoilla öljyillä, mutta olin väärässä. En saanut toista onnistumaan niin hyvin, sillä munakas ei "kellunut" öljyn päällä vaan oli tarttua pannuun. Ei onneksi pahasti ja sain sen jotenkuten onnistumaan ja valutettua oman riisiannokseni päälle. 

Koristelin annokset vielä seesaminsiemenillä ja -öljyllä sekä ruohosipulisilpulla. Omeletti oli oikein kumpupilvenpehmoisaa ja sen alla piilossa oleva kimchiriisi sopi sen kanssa todella hyvin. Riisin olisin voinut maustaa hieman kipakammin tai tehdä annokselle gochujang-pohjaisen kastikkeen, joillaisia näin lähdevideoissa. Monissa ohjeissa riisi oli maustettu ja höystetty toisin, sipulilla, porkkanalla, pekonilla tai jauhelihalla, mutta minulla oli mielessä tämä hävikistä herkuksi-teema ja käytin sen kimchiliemen lopun.

 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset hössötykseni. Sanottakoon vielä se, ettei annoksestani tullut ihan niin kaunis kuin toivoin, mutta riittävän nätti kumminkin.

Vain viiden kirkon kautta syntymäseudulle

Viisi kirkkoa tuntuu jo pieneltä päiväannokselta, mutta niin ne kirkot vain harvenevat mitä pohjoisemmas kulkeudumme. Pääsimme katsomaan kolmea kirkkoa sisältäkin, mikä oli oikein mukavaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten en ollut näistäkään kirkoista millään muotoa tietoinen, enkä edes siitä seikasta, että Tervolan taajama sijaitsee Kemijoen itäpuolella. Päivään sisältyy siis hieman sivistystä, eikä se koskaan tee pahaa. 

Tänään en ehtinyt erityisemmin kokkailla ja muutenkin äitini oli jo valmistellut päivällisen. Tein vain kasviskeiton kaveriksi Gruyerellä ja savupaprikalla höystettyjä leipäsiä uunissa. 

Aiemmin tällä viikolla tein myös ranskalaista omelettia niistä kananmunista, jotka rikoin edellisenä päivänä uppomunia varten. Kaksi neljästä keltuaisesta hajosi heti, joten ne eivät kelvanneet uppomuniksi, mutta seuraavana aamuna omeletiksi aivan hyvin. Tämäkään ei erityistä ohjetta tarvitse, sekoitin vain kananmuniin ruokalusikallisen kylmää vettä ja vatkasin seoksen tasaiseksi. Sulatin voita pannulla ja kaadoin massan voin päälle. Hetken kuluttua käänsin omeletin reunat keskelle päin niin, että siitä muodostui rulla. Käänsin rullan hetkisen kuluttua ja jaoin sen sitten kahteen osaan. Kiersin päälle pippuria ja suolaa ja laitoin kaveriksi pari viimeistä viipaletta ohutta kinkkua.

Tour de Francessa oli kilpailun pisin etappi, sillä oli mittaa lähes 250 km. Emme ehtineet katsoa etappia kovin paljon, mutta voittajaksi leipoutui Matej Mohoric. Mathieu van der Poul se yhä sinnittelee kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa ensimmäinen vuorietappi, joka on 150 km mittainen. Minulla on myös aikaa paneutua kokkaamiseen, toisin ei omassa keittiössäni, mutta kyllä se äidin keittiössäkin onnistuu!

Sienitäytteinen omeletti

Ranskalainen omeletti sopii aamiaiselle, mutta kyllä se lounaastakin menee, kuten meillä tänään. Otin ohjeen täältä, tosin hieman muutin ohjetta, vaihdoin vuohenjuuston kipakkaan gruyèreen. 

Marsalasienillä täytetty omeletti kahdelle 

Sienitäyte

• ruskeita herkkusieniä, noin 15 kpl (paketin loppu)
• 1 uudensadon punasipuli
• 1 rkl voita
• 0,75 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria

Omeletti

• 4 kananmunaa
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• raastettua gruyèreä
• 1 rkl voita

Perunalisäke

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Laitoin perunat kiehumaan, paistoin ne lopuksi lisäkkeeksi, sillä kuvittelin, että meillä oli suurempikin nälkä. Silppusin sipulin ja leikkasin sienet viipaleiksi. Raastoin juuston. Kun perunat olivat kypsiä, otin ne lautaselle jäähtymään ja kun näpit kestivät, leikkasin ne viipaleiksi. 

Sulatin pannulla ruokalusikallisen voita, jossa kuullotin hetken sipulia. Seuraavaksi lisäsin pannulle sieniviipaleet ja paistoin niitä noin 5-10 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet hieman väriä. Kaadoin pannulle marsalan ja sekoittelin. Annoin viinin kiehua kokoon ja maustaa sienet perusteellisesti. Lisämaustoin sienet vielä suolalla ja pippurilla ja kaavin seoksen peltilautaselle odottamaan, peitin sen huolellisesti foliolla.

Pesin pannun ja laitoin sille uuden lusikallisen voita, jossa aloin paistaa perunaviipaleita niin kauan, että niihin tuli hyvä rapea paistopinta. Samaan aikaa rikoin kananmunat kulhoon, vatkasin ne kevyesti. Lisäsin mukaan lorauksen maitoa, suolaa ja pippuria. 

Kuumensin soikean kalapannun, jonka arvelin soveltuvan myös omeletin paistamiseen. Laitoin pannulle voita ja sutikoin pannun sulalla voilla koko pohjan alalta ja myös hieman reunoja ylöspäin. Pienensin lämpöä pannun alla ja kaadoin kananmunaseoksen pannulle. Kallistelin pannua niin, että raaka munamassa alkoi hyytyä. Kun pinta oli lähes hyytynyt, otin paistetut sienet lautaselta ja levittelin ne omeletin päälle pitkittäin keoksi, jonka päälle ripottelin juustoraasteen ja ruohosipulia. Käänsin munakkaan reunat sienien päälle. 

Kokosin ruoan pitkälle vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä. Yhteisvoimin nostimme kolmella lastalla pitkulaisen munakkaan vadille, emmekä pudottaneet tai rikkoneet sitä, mistä olen iloinen. Reunoille nostelin paistettuja perunaviipaleita ja tomaatteja. 

Marsala oli maustanut sienet ihan täydellisiksi ja omeletti jäi oikeaoppimisen vaaleaksi. Perunoita ei olisi kyllä välttämättä tarvinnut, mutta ainahan sitä voi syödä hieman paistinperunoita. Emme nimittäin jaksaneet koko omelettia, kolmaskin syöjä olisi kyllä tästä tullut kylläiseksi. 

Minulla on ruokajuomana virolaista limsaa,
joka on melkein samanväristä kuin Antin ranskalainen siideri,
yövuoro esti minulta siiderit tänään.
Kuppeina vuosia sitten ostetut ranskalaiset perinteiset siiderikupit,
joita tavallisesti käytämme maitokahvikuppeina,
ihme ettemme ole rikkoneet niitä (vielä).

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli mäkinen 170 km mittainen sunnuntailenkki. Ranskan kansallispäivän sää näytti oikein passelilta seurata kisaa reitin varrella, väkeä oli todella paljon. Ykkösenä maaliin ajoi toinen karkulaisista, Daryl Impey. Pääjoukko tuli maaliin melkein vartin myöhemmin ja kokonaiskilpailun kärjessä pysyi edelleen Julian Alaphilippe. Huomennakin ajetaan, lepopäivä on vasta tiistaina, mikä on huomaavaista, sillä sinä päivänä lähden vuotuiselle museomatkalle ystäväni kanssa enkä ehtisi katsoa kisaa. 

Aamiaisomeletti

Tänään tein itselleni aamiaiseksi omeletin. Olin kaavaillut siihen täytteeksi avokadoa, mutta sen sijaan, että syöntikypsänä ostettu avokado olisi ollut tavallliseen tapaan ylikypsä ja musta sisältä, se oli raaka. En osta kyllä avokadoja enää, kun en osaa valita sopivia! Jätin sitten sen pois ja mietin, voiko se enää kypsyä syöntikelpoiseksi halkaistuna. Onko siihen jotain vinkkiä?

Avokadoton aamiaismunakas 

• 2 viipaletta serranonkinkkua
• 4 parsaa halkaistuna noin 5 cm palana
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• hieman raastettua cheddaria
• tuoretta timjamia
• pippuria
• toinen nokare voita
• kirsikkatomaatteja

Kuumensin ovaalinmuotoista pannua ja sulatin sillä nokareen voita. Paistoin halkaistuja parsoja muutaman minuutin ja nostin ne lautaselle odottamaan. Käytin tuota kalapannua sen takia, että saisin pitkulaisen munakkaan, johon täytteet olisi helppo kääriä, mutta mikä pannu tahansa passaa. Laitoin sitten kuumalle pannulla kaksi viipaletta serranonkinkkua rapeutumaan pariksi minuutiksi ja nostin nekin parsojen viereen lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puoliksi, puristin siemenet pois ja leikkasin puolikkaat kuutioiksi. 

Rikoin kananmunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti. Raastoin mukaan hieman cheddaria, kiersin myllystä pippuria ja revin pieniä timjaminlehtiä mukaan. Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja kuumensin pannun uudelleen, melko miedolla lämmöllä. Kaadoin kananmunamassan pannulle ja kallistelin pannua niin, että massa peitti koko pannun pohjan ohuena kerroksena. 

Nostin täytteet munakkaan pinnalle, ensin kinkkuviipaleet, sitten parsat ja tomaattikuutiot. Liu'utin pohjalta hyytyneen ja pinnalta aivan melkein hyytyneen munakkaan lautaselle ja käärin sen rullaksi. Leikkasin rullan kahteen osaan ja ripottelin vielä muutamia kirsikkatomaatteja palasina lautasen reunoille. Oikein makoisa aamiainen. Se avokado olisi kyllä täydentänyt tätä hyvin.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa Austen-maratonia, katsomisvuorossa on vuoden 2016 Love & Friendship, joka perustuu Austenin kirjeromaaniin Lady Susan. On hauska katsoa välillä sellaista filmatisointia, jossa pidän kaikista näyttelijöistä. Tuota puvustusta hieman ihmettelen, onko se aivan oikea-aikaista, vai onko tapahtumat siirretty hieman Austenin ajoista. Tässä elokuvassa on muutamia aivan herkullisia kohtauksia, esimerkiksi typerän kosijan tuumailut runoudesta ja lyriikasta. 

En ole ihan varma-omeletit

Minun piti jo viikonloppuna kokeilla pieniä individuaalisia omelettikuppeja sous vide-menetelmällä, mutta sepä ei onnistunutkaan. Menin aamulla innokkaana pantry kakkoseen ja ojensin käteni kohti vartavasten säilöntäpurkeille varattua hyllyä. Olihan siellä purkkia ja purnukkaa, muttei niitä pieniä, suorareunaisia purkkeja, joita tarvitsin. Eikä niitä löytynyt mistään muualtakaan. Ei jääkaapista sisältämässä jotain enemmän tai vähemmän muinaista, ei varastosta, eikä minkään pöydän kulmalta tai hyllyn perältä. Niin jäi kokeilu myöhemmäksi. 

Tänä aamuna kävin ruokakaupassa jo anivarhain ja ostin muutaman purkin muistaessani. Kotona jo ennen kuin asettelin #pelastakaaleikkokukat-kimppuani tai sommittelin ruokia jääkaappiin laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä 80 asteeseen, sillä nyt ei mikään estänyt minua kokeilemasta sitä, mikä viikonloppuna jäi haaveeksi. Ohjeen olin huomannut Sansairen sivulta. Koska minut tunnetaan löperönä ohjeiden lukijana, jäi minulta nytkin huomioimatta, että ohje oli kuudelle annokselle ja tein sen muitta mutkitta neljään purkkiin. Ei ollut liikaa mitenkään. Eikä minun kattilaani olisi kuutta purkkia sopinutkaan vieretyksin pohjalle. En sitten tiedä voisiko purkkeja latoa enemmänkin kattilaan päällekkäin.  Laitan ohjeen ainemäärät suurinpiirtein siten kuin ohjeessa oli ja mainitsen vielä, että purkkini ovat 1,25 desin vetoisia. Vähän  minä juustoissa sovelsin ja muutenkin, ette yllättyne?

Kehun vielä, etten tällä kertaa erityisemmin sössinyt lasipurkkien kanssa, eikä minua enää säikäyttänyt se, että purkeista purkautui ilmaa kuplina veteen. En luullut, että se tarkoittaa veden pääsemistä purkkeihin, kuten ensimmäisellä kerralla, käyttäessäni lasipurkkeja sirkulaattorin kanssa. 

Omelettikupit sous vide-menetelmällä

• 3 kananmunaa
• 100 g maitoa (joo joo)
• 50 g Lidlin hyvää raejuustoa, ei sellaista muumiraastetta, pienten styrokspallojen kaltaista
• parmesania raastettuna
• suolaa ja pippuria
• muutama pinaatinlehti
• pikkuisen herneitä
• pari lehteä basilikaa
• voita purkkien rasvaamiseen
• tuoretta timjamia

Laitoin siis veden lämpenemään sirkulaattorilla suuressa kattilassa 80 asteeseen. Sutikoin kunnolla voita neljän pienen, pantenttikannella suljettavan purkin pohjalle ja reunoille. Kannessa tulee olla kumitiiviste, ettei purkkeihin mene vettä. 

Rikoin kolme kananmunaa blenderin kannuun ja kaadoin sinne maidon ja raejuuston, raastoin mukaan parmesania, ripautin suolaa ja pippuria. Käytin blenderiä hetkisen ja tuloksena oli ohuehko, tasainen munamassa. Otin siitä puolet ja kaadoin kahteen voiteloiduista purkeista. Lisäsin kannuun lopun massan päälle muutaman pinaatinlehden ja surruutin senkin tasaiseksi. Kaadoin tämän vihertävän liemen kahteen muuhun purkkiin. Lisäsin vähän herneitä ja basilikaa niihin purkkeihin, joihin ei tullut pinaattia. Suljin purkit huolellisesti ja nostin ne kuumaan veteen silikonipäisillä grillipihdeillä. Neljä pientä purkkia juuri mahtui yhdessä sirkulaattoripurtilon kanssa 10 litran kattilaan. Laitoin ajastimeen 30 minuuttia. 

Puolen tunnin jälkeen nostin varovasti pihdeillä yhtä purkeista ja tutkailin oliko massa hyytynyt ja siltä näytti. Nostin purkit pois vedestä ja jätin hetkeksi jäähtymään. Paahdoin palaset vaaleaa leipää ja sipaisin niille voita. Avasin purkin kerrallaan ja pyöräytin ohuella veitsellä munakkaan ja purkin välistä ja kallistin purkkia. Munakas kellahti purkista aika hyvin. Pinaatittomat eivät lähteneet kokonaisina, pinaatilliset kylläkin. Ehkä voita olisi voinut olla vielä runsaammin. 

Nostin munakkaan paahdetulle leivälle, raastoin vielä pintaan hieman parmesania ja koristelin lempiyrtilläni, timjamilla. Rakenne oli todella sileä ja maku etenkin pinaattisissa versioissa oikein hyvä. En sittenkään oikein tiedä, pidänkö kananmunasta tässä muodossa. Samaa mietin vakuumipussissa valmistetun omeletin kohdalla. Suutuntuma on jotenkin erikoinen, kun ruoka näyttää siltä, että se olisi jotain makeaa, kuten paahtovanukasta, mutta se onkin suolaista. Uskon kyllä, että persoonakohtaisista omeleteistani tuli juuri sellaisia kuin pitikin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulaattorikokeilumme. 

Meillä on muuten pihalla menossa ankara massakausi, siilit syövät oikein urakalla talvea varten. Nyt niillä on oma ruokailuhuoneensa, sinne nuoret harakatkaan eivät uskaltaudu. Antti rakensi myös kaksi yksiötä talvipesiksi, emme vielä tiedä tuleeko niihin talveksi asukkaita. Pian tässä voi odotella jo Paistienkin saapumista tontille, mutta ehkä ne tulevat vasta siilien mentyä horrostelemaan. 

Tryffelimunakas sous vide-menetelmällä

Nyt varmasti jo huomaa, että kun innostun jostain, innostun sitten kunnolla. Nyt jos olisi tarpeen syödä tiskiharjaa, niin luonnollisesti vakumoisin sen ensin, sitten tasalämpökypsentäisin ja söisimme sen onnesta pökkyräisinä. Mutta tiskiharjaa meillä ei vielä ole ollut lautasella, vaan tänä aamuna laitoin Sansairen pöhisemään aamiaisomelettia varten. Tein laitteen kanssa ensimmäisen mokanikin, laitoin kattilaan liian vähän vettä, alle minimiviivan ja painoin virtapainiketta, olin aikeissa hakea vielä lisää vettä kannulla. Laite päästi merkillisen pöhäyksen ja vettä oikein pulpahti alalaidan reiästä ja näyttöön tuli teksti LOW WATER. En kuitenkaan hermostunut, vaan laitoin lisää vettä kattilaan ja painoin laitteen selkäpuolella olevaa mustaa nappulaa, jonka arvelin olevan jonkunlainen paniikkinappula ja niin se olikin. Kun vettä oli tarpeeksi, laite lähti lämmittämään vettä tavalliseen tapaan. 

Löysin Anova-nimiseltä sivulta (en oikein tiedä onko tämä blogi vai joku muu sivusto) sous vide-omeletin ohjeen ja sen mukaan sitten toimin, tietysti hieman modifioiden. Laitoin veden lämmöksi 73° C ja veden lämmitessä valmistelin kaksi munakasta pusseihin odottamaan.

Tryffelimunakas kahdelle

• 4 kananmunaa
• 1 rkl kylmää voita
• 1 kevätsipuli
• 2 rkl parmesania raasteena
• ripaus suolaa ja pippuria
• muutama lastu tryffeliä
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• 2 puolen litran Minigrip-pussia

Silppusin sipulin ja leikkasin kylmän voin pieniksi kuutioiksi. Raastoin juuston ja siivutin (sen teki oikeasti Kammenpyörittäjä) tryffelin aivan ohuiksi viipaleiksi. Rikoin kaksi kananmunaa pieneen kulhoon ja vatkasin rakenteen rikki kevyesti. Lisäsin mukaan puolet voikuutioista, sipulisilpusta ja hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin ja kaadoin massan pussiin. Tein toisen erän samalla tavalla lopuista aineksista. Jätin tryffelilastut ja persiljan odottamaan viimeistelyä. 

Laitoin pussin avoimena veteen niin, että massa painui veden alle, laskin pussia alemmas lähelle veden rajaa, jolloin ilma puristui pussista pois. Suljin pussin suun tiiviisti, tällä ilmansyrjäyttämismenetelmällä saa aikaan riittävän tyhjiön samantien valmistettavaa nestemäistä ruokaa tehtäessä. Jätin pussit lämpimään veteen ensin kymmeneksi minuutiksi. Nostin ne pois ja kääntelin massaa hieman pussissa, että sulanut voi ja juusto sekoittuisivat kunnolla munamassaan. Jatkoin kypsentämistä vielä toiset kymmenen minuuttia. 

Lähdeohjeeni mukaan 20 minuuttia kaikkiaan riittäisi, mutta minusta siinä vaiheessa massa oli vielä liian vetelää, joten jatkoin kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Puolen tunnin kypsennyksen jälkeen massa oli melkein niin kiinteää kuin halusinkin ja kumosin munakkaat lautasille. Ripottelin päälle vielä pippuria, trffelilastuja ja persiljaa. Munakkaan rakenne oli uskomattoman kermaisen pehmeä, minun makuuni olisi saattanut olla vielä hieman kypsempi munakas. Joko lisää aikaa tai aste pari lisää lämpöä, laitan tähän itselleni muistimerkiksi. Selkeästi tässä on paljon oppimista ja säätämistä ja ylipäätään sen miettimistä, mitä kannattaa sous vide-menetelmällä tehdä ja mitä ei.

Tryffeliä meillä sattui olemaan jääkaapissa, ostimme pienen purkin viime viikolla Tallinnasta. Minä epäröin sen ostamista, mutta olipa hauska kokeilla. Edelliskertainen ostokseni muutama vuosi sitten taisi olla jo valmiiksi kuivettunut, sillä en muistaakseni pitänyt siitä juurikaan. Nyt kun avasin purkin, sieltä tuli hyvin voimakas tuoksu ja kaksi pientä sientä olivat oikein mainioita, otimme niistä pienemmästä puolet tähän aamiaiseen. 

Muina vaihtoehtoina voisi hyvin käyttää jotain kinkkua, lohta, kantarelleja tai tehdä vain omeletin ilman erityisiä täytteitä tai lisäkkeitä. Sous vide-menetelmän etu on se, että omeletit voi laittaa valmistumaan muiden aamutoimien ohella (en nyt tarkoita kiireisiä työaamuja) ja kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi, ovat omeletit nopeasti saatavilla kaikkien syöjien lautasille samaan aikaan. Kumista munakasta tällä menetelmällä ei liene helppo valmistaa, mutta kerron kyllä, jos onnistun sellaisessa.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Ranskalainen omeletti

Tämän viikon akuankkapäivänä en olisi päivällisaikaan kotona, joten ennen töihin menoa päätin kokeilla ranskalaista omelettia. Nuorempi jälkeläinen suostui kanssani koekaniiniksi tähän koitokseen. 

Katsoin erilaisia YouTube-pätkiä ranskalaisen omeletin tekemisestä ja tätä uskoin ja tottelin. Sen alussa tehdään ensin amerikkalaistyylinen omeletti, mutta sekin kannattaa katsoa, että huomaa eron tekniikassa verrattuna ranskalaiseen. Pidin myös chefin aksentista, sen vuoksi katsoin pätkän kahteen kertaan. 

Yhden hengen annosta varten varasin kolme keskikokoista luomukananmunaa. Rikoin ne kulhoon, sekoitin haarukalla reippaasti, ripautin sekaan suolaa ja pippuria. Silppusin mukaan ruohosipulia. Kuumensin paistinpannua keskiteholla ja sulatin siinä nokareen voita, kääntelin pannua niin, että voita tuli reunoille asti. Kun voin kuohu alkoi asettua, muttei voi vielä tummeta, kumosin munaseoksen pannulle. Kääntelin hieman pannua, että koko pohja peittyi munaseoksesta. Aloin heti sekoitella seosta haarukalla (varoin naarmuttamasta pannuani) reunalta toiselle niin, että seos sakeni. 

Kun seos alkoi olla lähes hyytynyttä, ripotin sille vähän juustoraastetta (loput tujakasta gouda-palastani) ja kallistin pannua sen verran, että munakas valui pannun reunaa kohden. Nostin lastalla munakkaan reunaa ja taitoin sitä kolmanneksen verran. Otin pannun kahvasta alaotteella kiinni, nostin pannua ja valutin edelleen munakasta pannun reunaa kohden, jolloin noin neljännes oli jo ulkopuolella. Toisella kädellä tartuin lastaan ja nostin ylivaluneen osan taitokseksi munakkaan päälle. Kiepautin munakkaan "mahalleen", siitä muodostui pitkulainen käärö, jonka pinta oli vain aavistuksen kellertävä, ei lainkaan ruskettunut ja kuiva. Valutin munakkaan käden  ulottuvilla olevalle lautaselle. Munakkaan sisus oli kermaisen pehmeä, muttei raaka. Koekaniini nosti peukun hyväksyvästi pystyyn.

Tour de Francessa lepopäivä Paussa oli ohitse ja Pyreneet kutsuivat karavaania. Eurosport näyttää koko etapin, vuorietapit ovat parhaita tässä mielessä. Niissä on jännittäviä kohtia enemmän kuin tasamaan etapeissa. Tosin minulle kelpaavat kaikenlaiset etapit, en ole nirso, mitä pyöräilyn katsomiseen tulee. Lopputuloksen pääsen näkemään sitten myöhemmin.