Näytetään tekstit, joissa on tunniste Camino de Santiago. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Camino de Santiago. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. syyskuuta 2016

Menu peregrino tai pilgrim menu - sitä tuli huhtikuussa syötyä


Camino de Santiagon aikana tuli tutustuttua espanjalaiseen baariruokaan, sellaista siellä varmaankin syövät paikallisetkin, mutta etenkin kymmenien tuhansien pyhiinvaeltajien vatsoihin niitä aterioita kipataan päivittäin varmasti lukemattomat lautaselliset. Ei se aina niin suurta herkkua ollut, mutta nälkä siirtyi ja sen jälkeen pääsi vatsan viereen nukkumaan. Hinnallakaan nämä kolmen ruokalajin menut eivät olleet pilattuja, etenkin kun niihin kuului useimmiten puoli pulloa viiniäkin. Se oli sitten omassa valinnassa kuinka paljon viinistä joi. Kymmenellä eurolla sai lämpimän aterian, se oli usein päivän toiseksi suurin kuluerä majoituksen jälkeen. Jos olisimme olleet sisareni kanssa vähemmän fröökynöitä ja yöpyneet enemmän albergueissa, olisi yösija useimmiten löytynyt 5-10 eurolla. 

Tänään kopioin mahdollisimman tarkasti tavallisimman menu peregrinon matkalla ottamieni kuvien perusteella. Mitään erityisiä ruokaohjeita en tarjoa päivällisestämme, päivän annoskuvista näkee mitä niissä on. Kaikki on valmistettu mahdollisimman yksinkertaisesti ja tarjottu simppelisti, kuten Espanjassa. 

Alkuruokana meillä oli perussalaatti, salata mixta tai jotain sinne päin. Lähikaupassamme ei ollut valkoista purkkiparsaa ja minulla oli niin eilinen kampaus, etten lähtenyt isompaan kauppaan. Haalin vain hupparin huppu päässä sen mitä lähikaupasta löytyi. Aineksina oli rapeaa salaattia, punasipulia, kananmunaa, tonnikalaa, porkkanaa, tölkkimaissia, tomaatteja ja kurkkua. Pieni ripaus pimentonia keitetyille kananmunan puolikkaille ja liraus oliiviöljyä koko hienouden päälle ja kylläpä pääsin autenttiseen caminotunnelmaan! Anttikin sanoi olevan oikein syötävää salaattia.


Pääruoaksi valmistin kanaa ja perunoita. Ranskanperunat olivat yleisin lisäke aterioilla, vaihtelevan hyvin paistettuina. Minä paistoin kahteen kertaan ja suolasin kunnolla. (nyt riittää uppopaistaminen taas puoleksi vuodeksi, näin käy aina Espanja-haasteen aikana) Lihapalaksi valitsin broilerin fileen, joka oli marketissa varustettu hienolla nimellä, perhosleike. Ostin ne tiskistä, koska en halunnut ostaa liikaa lihaa kahdelle henkilölle. Se että broilerin file oli leikattu keskeltä pitkittäin halki nosti kilohinnan kaksinkertaiseksi ja lopulta maksoin kahdesta fileestä saman verran kuin valmispakkausten  neljästä tai viidestä. Hienoa säästöä. Suolasin, pippuroin ja lirautin päälle hieman sitruunamehua pinnalle ja paistoin fileet oliiviöljyn ja voin seoksessa pannulla. Pinnalle ripautin hieman pimentonia. Höyrytin muutamia pitkiä papuja lisäkkeeksi ja lusikoin valmista aiolia kuppiin. 



Jälkiruoaksi olin varannut meille jäätelötuutit, lähikaupassamme ei ollut oikein teollista mautonta jogurttia yksittäisinä purkkeina ostettavana (mikä on tietysti hyvä asia). En halunnut ostaa neljää purkkia, kun emme syö niitä muuten koskaan. Espanjassa siihen muuten tottui nopeasti, että söi jälkiruoaksi jogurttia. Usein listalla oli olevinaan viisikin vaihtoehtoa jälkiruoaksi, mutta kun oli tilaamisen aika, tarjolla oli vain jogurtti tai hedelmä. Jäätelö oli jo luksusta. 


La Vueltassa ajettiin tänään viimeinen lopputulokselle merkittävä etappi, jossa oli vuoria ainakin tarpeeksi. Pettymyksekseni Alberto Contador putosi takaisin sijalle neljä, mutta onneksi hänet syrjäytti siltä ammattipyöräilijöiden varsinainen hymypoika, Estaban Chavez. Muutoin kärki pysyi ennallaan, Nairo Quintana piti kärkipaikkansa ja Chris Froome joutuu tyytymään kakkostilaan, mikä on minusta justiinsa oikein. Huomenna ajetaan seremoniallinen päätösetappi, joka päättyy Madridiin. Etapin voittoon ajoi 22-vuotias Pierre Latour aivan Darwin Atapuman nenän edestä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Todella pieni pääsiäinen


Tänä vuonna panostan pääsiäiseen vähemmän kuin ikinä, tai ainakaan sinä aikana kuin olen ollut äiti. Karitsan kareet syötiin jo eilen ja kaksi settiä pieniä virpojia on vastaanotettu ja suklaamunin ilahdutettu. Kammenpyörittäjä on ollut talouden pääsiäisruohovastaava aina, koska minulla on todellinen tappajan katse, mitä tulee tuoreeseen vihreään ruohoon. Tänä vuonna pääsiäisruoho kasvaa viime viikolla avaamamme strutsinmunan puolikkaissa. Kuoren halkaiseminen kuulema muistutti ikävästi kallonporaamista, vaikka siitä ei nyt oikein onneksi ollut edes kokemusta. 

Minun suuri seikkailuni, Camino Francés on aivan ovella. Valmistelut ovat niin lopuillaan kuin minulla ylipäätään voi olla. Olen reissussa huomisesta aina toukokuun ensimmäisen viikon loppuun. Sillä välillä muutama postaus tulee ajastettuna tämän kuukauden kokkauksistani. Mikäli tabletti toimii toivotulla tavalla ja wi-fiä on saatavilla, laitan jotain pieniä postauksia matkan varreltakin. Muutoin palaan Campasimpukan pariin blogin viisivuotissynttäreiden tienoilla, kun Giro d'Italia taas alkaa. Reissuani voi seurata CampaCaminon ja Instagramin päivityksissä. 

torstai 2. lokakuuta 2014

Kanankoipi ras-el-hanout-pinnoitteella

Koko viikko on mennyt yövuoroillessa ja kävellessä. Kävelemistä varten olen aloittanut kokonaan uuden blogin, jonka nimi on CampaCamino. Siellä jaarittelen haaveestani kävellä Camino de Santiago äärestä laitaan. Ajattelin ensin kirjoitella aiheesta tässä blogissa, mutta se olisi ollut liikaa Campasimpukan alkuperäisen teeman ulkopuolella. Kypsyttelin sitten puoli tuntia pitkään ajatusta aloittaa sisarblogi, joka voisi kokonaan keskittyä haaveiluun ja kävelyyn. Blogissa on jo muutamia postauksiakin, enkä pahastu, jos käytte kurkkaamassa. Linkki sinne löytyy myös tästä oikealta. 

Sen lisäksi, että olen jumiuttanut vasemman pohkeeni ja nukkunut pieniä pätkiä silloin tällöin, olen tehnyt pari hyvää ruokaa tällä viikolla. Toinen niistä oli bolognese painekattilassa, jota uskalsin nyt käyttää ensimmäistä kertaa sisätiloissa. Ei siinäkään ollut yhtään mitään pelkäämistä. En postaa sitä ruokaa, sillä kastike oli aivan kesäisen bolognesen toisinto. 

Tänään tein ras-el-hanoutilla kyllästettyä broileria ja siitäpä tulikin mehukas tapaus. Tänään myös huomasin todenteolla, että pilvisellä säällä näin kuuden pintaan on jo todella hämärää ja kuvaamisen ankeat ajat koittavat taas. Asiaa helpottamaan olen saanut uuden kamerajalustan, jota en tietenkään ole vielä ottanut käyttöön, odotan Kammenpyörittäjän järjestämää käyttökurssia. 

Kotkottimen koipireisi ras-el-hanout-pinnoitteella

  • 1 broilerin koireisi/syöjä
  • paljon ras-el-hanout-mausteseosta
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • (yrttejä jos löytyy, minä unohdin)
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 1 tölkki kuivaa omenasiideriä
  • rasiallinen kirsikkatomaatteja
  • niin paljon valkosipulinkynsiä, kuin sielu tai työkaveri huomenna sietää
  • 1 sitruuna
  • nokare voita
Kuumenna uuni 225 asteeseen ja ota esille uunin kestävä kasari tai vuoka, johon löytyy kansi. Kuivaa broilerin koipireidet. Sekoita astiassa ras-el-hanout-mausteseos oliiviöljyyn ja hiero koipireidet jokapuolelta seoksella. Nosta reidet kasariin ja asettele niiden väliin kirsikkatomaatteja, sitruunalohkoja ja valkosipulinkynsiä. Ripottele pinnalle suolahippuja ja rouhi pippuria. Laita kasari uuniin ensin ilman kantta ja anna lintupalojen nahkan saada vähän rapeutta, noin 20 minuuttia. Pienennä lämpö 170 asteeseen, kaada siideri astiaan ja laita siihen kansi. Anna ruoan hautua uunissa noin tunti. Kokeile lihan kypsyyttä pistämällä lihaa tikulla. Jos sisältä pursuava neste on kirkasta, on liha kypsää. Kuumenna uuni vielä 225 asteeseen ja valuta koipireisien nahkan päälle sulattamasi voinokare. Pidä kasaria uunissa noin 10 minuuttia, kunnes kuumuus rapeuttaa voisen nahkan. Tarjoa salaatin ja riisin kanssa.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tarta de Santiago


Jo viime vuonna ihastuin kovasti The Winter Guest-blogiin ja otinkin sieltä monta espanjalaista ruokaohjetta. Luen blogia ympäri vuoden ja nyt taas sain haaviini sopivan ohjeen. Tarta de Santiago on perinnekakku Galiciasta ja se valmistetaan hyvin rajatuista aineksista, mantelista, sokerista ja kananmunista (sekä mahdollisesti parista mausteesta), muutoin sitä ei saa Santiagon tortuksi kutsuakaan. Linkittämässäni miriammissyn postauksessa on muutakin kiinnostavaa luettavaa tästä aiheesta. Tein kakun puolikkaalla ohjeella, paistoin sen pienessä (halkaisijaltaan 15 cm) irtopohjavuoassa
  • 2 kananmunaa
  • 120 g sokeria
  • 120 g jauhettua mantelia
  • puolikkaan sitruunan kuori
  • ripaus kanelia
  • nokare voita vuoan voiteluun ja ripaus vehnäjauhoa jauhottamiseen
Kuumensin uunin 180 asteeseen. Perinteisellä tavalla tehtynä kakun ainekset vain sekoitetaan yhteen, ensin kuitenkin kananmunia hieman vatkaten. Tein juuri näin, vispilöin kananmunia hetken ja sekoitin sokerin, jauhetun mantelin ja mausteet mukaan nuolijalla pyöräytellen. Kaavin taikinan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistoin sitä noin 25 minuuttia. Koska kakussa ei ole leivinjauhetta, se ei juurikaan kohoa, vaan jää melko litteäksi. Printtasin koristelua varten ristin wikin sivulta, kuten lähdeblogissa oli vinkattu ja askartelin ristin pahvinpalasta. Kun kakku oli jäähtynyt, kumosin sen vuoasta ja laitoin ristin kakun pinnalle. Sirotin topakalla kädellä tomusokeria kokonaan jäähtyneen kakun pinnalle ja nostin ristisabluunan pois.

Kakku on todella heviä kamaa, sitä ei kannata ottaa pientä viipaletta enempää. Olen ollut ymmärtävinäni, että palasen tätä kakkua saavat Camino de Santiagon (pyhiin)vaeltajat, kun pääsevät perille. Ehkä minäkin jonain päivänä?

Vueltan 11. etappi on tänään käsillä, lepopäivä on vietetty ja henkilökohtainen aika-ajo edessä. Pääsen itse katsomaan lähetystä vasta myöhään illalla, sillä tiedossa on monenlaista puuhaa tälle päivälle. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi kisa tästä eteenpäin muodostuu, kun karavaani siirtyy niihin maisemiin, joissa mekin muutama viikko sitten kävimme.

tällä ei voittaisi Nibalikaan