Wallenburger perjantain pikaruoaksi

Tämä viikko on ollut jotenkin todella uuvuttava, en oikein tiedä edes miksi. Tiskikone on ammottanut tyhjyyttään, mutta kompostikuppiin on siirtynyt huonoksi menneitä mandariineja ja kuivahtaneita muffineita. Ei pitäisi leipoa niin paljon. Tänään piti ottaa päiväunet kotiin päästyäni, jotka eivät onneksi menneet totaalikoomaksi, josta heräisi vasta iltakymmeneltä. 

Jääkaapin nollalaatikossa kohmeessa oli vielä pari wallenbergiä. Ne oli syytä käyttää pois ja söimme ne hampurilaisina, tästä tuli siis wallenburger. 

Wallenburgerit kahdelle

• 2 wallenbergin pihviä hirvijauhelihasta
• 2 vehnäsämpylää (Lidlin paistopisteestä)
• 2 viipaletta Apetinan queso frescoa
• 4 viipaletta tomaattia
• sipulirenkaita
• salaatinlehtiä
• parsakaalin ituja
• oliiviöljyä

Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja laitoin wallenbergit lämpenemään pannulle. Hetken kuluttua lisäsin pannulle kaksi viipaletta minulle uutta Apetina-merkkistä espanjalaista queso frescoa. Olemme kyllä syöneet sitä usein Espanjassa, mutten ollut koskaan kotiin ostanut sitä. 

Lämmitin sämpylänpuolikkaita hetkisen anteeksi nyt vain mikrossa ja sommittelin hampurilaiset. Sämpylän pohjapuolelle ensin salaatinlehti, sitten wallenberg, paistettu queso, tomaattiviipaleet, sipulirenkaat, parsaidut ja kanneksi sämpylän yläpuoli. Seivästin tuotokset pihviveitsillä ja kaadoimme lasiin kuohuviiniä. Se oli valikoitunut päivän ruokajuomaksi. Wallenbergit olivat edelleen hämmästyttävän meheviä oltuaan muutaman päivän melkein jäässä ja espanjalainen tuorejuusto paistettuna oli tosi kiva lisä hampurilaiseen, korjaan wallenburgeriin. 

Nyt alkoi viikonloppu, jonka aikana on tiedossa päivällinen kahdelle huomenna ja perhepäivällinen sunnuntaina. Suunnitelmat ovat jo muhimassa, tarvikkeet hankittuna ja koko viikon väsymys saa luvan väistyä. Hyvää viikonloppua!

Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään jämäruokaohjeitamme. 

Wallenberg piilosilla

En kehdannut otsikoida ihan niin kuin meinasin, mutta tarkoitus oli tehdä cottage pie-tyyliin perunamuusikuoren alle piiloutunut wallenbergin pihvi. Joku kätevä emäntä teki sekä pihvejä että muusia ylenpalttisen paljon. Unohti taas, että meitä on kaksi. 2, two, kak-si. 

Wallenbergin tähdenlentopiirakka 

• 2 wallenbergin pihviä 
• nokare voita
• tähdeperunamuusia
• 1 kananmuna
• loraus kermaa
• juustoa raastettuna
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 6 kirsikkatomaattia
• pieni pala fetaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin pienet uunin kestävät vuoat, sen kokoiset, että wallenbergin tähdenlennot mahtuvat ja jää tilaa vielä muusikuorellekin.  Kiehautin herneet ja jätin lautaselle odottamaan. 

Laitoin tähdemuusin kulhoon ja notkistin sitä kananmunalla ja kermalorauksella ja maustoin vielä lisää juustoraasteella. Jääkaapissa oli joku nimetön nokare, aika vahvaa juustoa se oli, arvelen olleen gruyèrea. 

Asetin kummankin vuoan pohjalle yhden wallenbergin ja siihen päälle herneet, tomaatit puolikkaina ja fetan pikkupaloina reunoille ja lopuksi peitoksi notkistettua muusia. Paistoin annoksia uunissa niin kauan, että muusin pinta muuttui kauniin kultaiseksi, noin 35 minuuttia. Ihan ok tähdenlentoruoka. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki tähderuokapostaukset.

Kaksoisosuma – hirviwallenberg

Sain ostaa hirvenlihaa viime viikolla työkaverin kautta ja laitoin lihat heti pakastimeen ajatuksena kokata niistä joskus jotain. Tänään kävi mielessä, että miksei tänään ja hain yhden pussin hirvijauhelihaa sulamaan. Ajatuksena oli ensin tehdä lihapullia, mutta sain sitten laahattua itseni keittokirjahyllylleni mielessäni joku ohje aiheeseen. Minulla on valtavasti keittokirjoja, joista noin 3/4 on englanninkielisiä tai käsittelevät aivan muuta kuin pohjoismaista kokkausta. Suomenkieliset kirjani ovat joko niin vanhoja, ettei kansikaan enää houkuttele niitä avaamaan tai sitten aihepiireiltään kaukana riistakokkaamisesta. Selasin kirjoja ja kaikki löytämäni lihapullaohjeet olivat niin tylsiä, etten niistä innostunut. Olin ottanut varasuunnitelmaksi Arjen luxus-kirjan hirviwallenbergin. 

Sitten otin hyllystä kirjan nimeltä Liha – kaikki lihasta laitumelta lautaselle. En ole siitäkään kokannut koskaan mitään, mutta luin sen kyllä ilmestymisen aikaan kannesta kanteen. Kirjasta löytyi niinikään wallenberg-ohje. Olin hieman ihmeissäni, että enkö minä tämän lukenut juuri. Ja luinhan minä, se oli sanasta sanaan sama ohje, kuin Arjen luxus-kirjassa, onhan kirjoilla yhdistävänä tekijänä Risto Mikkola. Tässä kirjassa hän kirjoittanut reseptit ja toteuttanut ne. Suurensin ohjetta hieman jauhelihamääräni mukaan. 

Hirviwallenberg

• 800 g hirven jauhelihaa
• 3 kananmuna keltuaista
• 3,3 dl purkki kermaa
• tuoretta rosmariinia silputtuna
• suolaa ja pippuria
• muskottipähkinää
• voita ja öljyä paistamiseen
• leipäraastetta

Wallenberg pitää tehdä kylmistä aineksista, joten heti kun jauheliha oli luopunut jäisestä olomuodostaan, mutta oli vielä kylmää, laitoin sen yleiskoneen kulhoon. Erottelin sinne keltuaiset, ripotin suolaa ja pippuria ja raastoin muskottipähkinää. Silppusin oksallisen rosmariinin lehtiä ja sekoitin nekin mukaan. Vaivasin seosta leveällä kakkuvatkaimella ja kun seos on oli tasainen, kaadoin kylmän kerman mukaan nauhana vatkaimen pyöriessä koko ajan. Paistoin tasaisesta ilmavasta massasta koepalan, jossa oli mukavasti makua. Laitoin taikinan kulhossaan peitettynä jääkaappiin, jossa se saisi olla useammman tunnin.

keltajuuria ja ruusukaalia lisäkkeiksi

Minulla ei ollut nyt mitään vaaleaa leipää talossa, joten käytin muissa wallenberg-ohjeissa mainittua pankomurua. Minulla oli oikein karkeaa murua, jota hieman litistelin pienemmäksi muruksi. Kun oli aika paistaa pihvit, kuumensin uunin 170 asteeseen ja laitoin laakealle lautaselle runsaasti pankomurua. Laitoin pannulle valmiiksi sulamaan ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Otin kostein käsin pihvitaikinasta möykyn, jota taputtelin hieman pihvin muotoon. Nostelin muruja pihvin joka puolelle ja nostin pihvin paistumaan samantien pannulle. Tein nopeasti pari muuta pihvia, pannulleni  mahtui vai kolme yhtä aikaa. Tästä taikinasta tuli kaikkiaan 11 pihviä. Kun olin paistanut ne molemmin puolin kauniin värisiksi, nostin ne uunivuoassa loppukypsymään kymmeneksi minuutiksi. Sillä välin tein valmiiksi perunamuusin. Tarjolla oli myös kevyesti paistettuja ruusukaalin puolikkaita, keltajuurta ja jäisiä karpaloita.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteaiheiset postauksemme.