Joulun tähdenlentopasteijat

Pakastimesta löytyi vielä muutama lehtitaikinalevy, en muistanut niitä ostaneenikaan. Ovat parempia kuin torttutaikinalevyt, ohuempia ja lehtevämpiä. Varmaan torttutaikinoissakin on eroja maussa ja lehtevyydessä. Sommittelin eräälle viikon aamiaisista pieniä pasteijoita suolaisin ja makein täyttein. 

16 pientä pasteijaa

• 8 ohutta lehtitaikinalevyä kahteen osaan leikattuna
• 8 erittäin ohutta viipaletta savuporoa
• tikkuaskin kokoinen pala fetaa 8 viipaleeseen leikattuna
• 8 tl paistonkestävää omenahilloa
• 1 kananmuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• kanelisokeriseosta (edelliseltä churrokerralta jäänyttä)

Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen yhtä suureen palaan. Kuumensin uunin 220 asteeseen. Otin esille paisteijamuottilaatikostani toiseksi pienimmän muotin ja vatkasin kananmunan mukissa kevyesti. Leikkasin fetapalan kahdeksaan viipaleeseen ja laskin tarkasti 8 oikein ohutta poroleikkeleviipaletta rasiasta. Etsiskelin jääkaapista jotain paistonkestävää hilloa ja ensimmäisenä vastaan tuli omenahillo. 

Asetin taikinapalan pasteijamuotiin ja painoin keskelle syvennyksen. Sutikoin reunat kananmunalla ja asetin keskelle viipaleet poroa ja fetaa. Painoin muotin kiinni, neliskanttisen palan reunoja tuli hieman ylitse muotista, mutta päätin olla piittaamatta. Tein näin 8 suolaista versiota. 

Samalla tapaa tein 8 makeaa laittamalla täytteeksi teelusikallisen omenahilloa. Kun kaikki olivat valmiita, asettelin pasteijat leivinpaperille uunipellin päälle, suolaiset yhteen suuntaan ja makeat toiseen. Sutikoin kaikkien pinnan kananmunalla ja ripottelin suolaisten päälle merkiksi seesaminsiemeniä ja makeitten päälle kanelisokeriseosta. 

Paistoin pasteijoita 220 asteessa uunin keskiosassa noin 15 minuuttia kunnes paistopinta oli kauniin kullanruskea. Kumpikin maku oli oikein passeli ja hyvä haukata. Pitää jatkossakin muistaa ostaa mieluummin näitä lehtitaikinalevyjä kuin torttutaikinaa. En ole niin viitseliäs ollut, että olisin tehnyt taikinaa itse. Kai sekin onnistuisi. 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, esimerkiksi poronpaisti ja loma

Loman viimeinen päivä, miksi sen pitää tulla niin nopeasti? Antti auttoi torjumaan pientä viimeisen lomapäivän ankeutta katsomalla kanssani loppuun erittäin hyvän islantilaisen Loukussa-sarjan toisen tuotantokauden. Sitä voi suositella, mikäli tahtoo katsoa jotain muuta kuin Frendejä tai Simpsoneita. Areenasta löytyy. 

Sarjan saatua hyvän päätöksen, laitoimme pienen tähdenlentotyyppisen päivällisen. Siihen tuli eilisen poronpaistin loput ja muutakin pientä sitä sun tätää, kuten kaksi perunaa kuutioina paistettuna ja kirpeiksi sattumiksi puolukoita. 

Poronpaistia pastasalaatissa

• noin 200 g grillattua poronpaistiviipaleita vielä ohuemmiksi suikaleiksi leikattuina
• vähäsen puolukoita
• pari keitettyä perunaa kuutioiksi leikattuina ja paistettuina
• eilisestä salaatista poimitut kurkkupalat pikkukuutioina
• samasta salaatista nektariinilohkot kuutioiksi leikattuina (salaatinlehdet laitoin kompostiin, ne olivat nahistuneita)
• 200 g kuivapastaa
• 1 tetra kypsiä kikherneitä
• 1 punainen kesäsipuli
• 1 tavallinen kesäsipuli
• kolmannekset punaisesta, keltaisesta ja oranssista paprikasta
• puolikas keskikokoisesta kesäkurpitsasta
• muutama kirsikkatomaatti
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• puolikkaan appelsiinin mehu
• puolikkaan limen mehu

Hirveän pitkä ainesosaluettelo! Mutta tähän tuli siis vähän sitä ja tätä, mitä oli viikonlopulta jäänyt tähteeksi. Paistin olin leikannut jo eilen ohuiksi viipaleiksi ja ne leikkasin suikaleiksi. Salaatista poimin pois salaatinlehdet ja silppusin kurkun ja nektariinin kuutioiksi, samoin pari tähdeperunaa. Perunakuutiot paistoin oliiviöljyssä rapeiksi. Paistin kanssa tarjolla olleet puolukatkin säästin. Sipulit leikkasin ohuiksi kiekoiksi. 

Leikkasin paprikoista kolmannekset ja ne suikaleiksi, samoin puolikkaan kesäkurren. Ne asettelimme savustimen kalatelineeseen, samoin muutaman kirsikkatomaatin (tellinkiin saa hyvin pienet kalat kyljittäin, mutta se sopii hyvin vihannestenkin savustamiseen). Antti laittoi vihannekset sähkösavustimeen noin 20 minuutiksi. 

Keitin pastan ja kumosin kypsät kierremakaronit kulhoon, lisäsin sinne huuhdellut kikherneet, sipulit, paistisuikaleet, puolukat, kurkun ja nektariinin sekä oliiviöljyä ja sitrusmehut. Maustoin suolalla ja pippurilla, sekoittelin hyvin. Kun vihannekset olivat savustuneet kevyesti, leikkasin ne pienempiin paloihin. Kaadoin salaatin laakealle lautaselle ja kumosin savustetut vihannekset päälle. En kyllä tajua, minkä verran luulin meidän jaksavan syödä, mutta tulipa samalla työlounas huomiselle. Hyvää hävikkiruokaa. Savustetuista vihanneksista parhaita olivat paprikat, kesäkurpitsa ei  niinkään saanut lisäarvoa savustuksesta. 

Koska päivän tunnelma on ollut apea loman loppumisen tähden, pidimme tunnelmaa yllä katsomalla HBO:n Chernobyl-sarjan yhtä kyytiä. Olipa sekin hyvä! Nyt on hyvä käydä nukkumaan ja aamulla herätä aitoon arkeen. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään hävikkiruoka-aiheisia postauksiamme. 

Välineurheilua mysteeripaistilla

Pakastimessa voi joskus olla jotain, mistä ei ole ihan varma. Se voi olla lientä, joka onkin omenasosetta. Tai omenasose onkin kanalientä, en ymmärrä miten ne kaksi voivat umpijäisinä palikoina ollakin niin samanlaisia. Kuin kaksi marjaa konsanaan. Kun tarvisi yhtä, ei se toinen oikein käy. Siispä onkin ihan fiksua merkitä nimilapuilla ruokia ennen kuin ne pakastaa. Tätä ei vaan tule tehneeksi, kun saa ruokatuliaisia. Jos niitä ei välittömästi valmisteta ruoaksi, ne usein laitetaan jatkamaan jäisenä olemista pakastimessa ja myöhemmin ihmetellään, että mitähän tämän nyt olikaan. Tällainen lihapala meillä oli nyt pakastimessa käsillä ja päätimme käyttää sen pois, olipa se mitä hyvänsä. Pakkauksesta päätellen se on peräisin äidiltäni, sillä päivämäärä on kirjoitettu tutulla käsialalla, mutta päivämäärän lisäksi pakkauksessa ei muuta luekaan. Varmasti meille on saataessa sanottu, mitä paketissa on, mutta emmehän me muista.

Pala oli sulamassa jääkaapissa toissapäivästä alkaen, sillä ruokasuunnitelmat tekivät jonotusjärjestelmällisen vaihdoksen Opiskelijan tultua syömään päivää aikaisemmin kuin ensin oli sovittu, pyynnöstä toki. Eilen savustimme lohta ansiokkaasti, samoin öljysimme nuotiopaikan penkit ja paimensimme oravanpoikaa, joka ei ollut ollut hereillä turvallisuusaiheisella oppitunnilla, vaan halusi osallistua öljyämiseen muunmuassa kiipeämällä Opiskelijan lainafeikkicrocseille. Toivottavasti sen äiti ei suuttunut sille, vaikka nostimme sen hanskakäsin kauemmas.

Tänä aamuna liha oli sulanut ja avasin sen pakkauksesta. Olin lähes varma, että se oli poroa, se oli niin tummaa väriltään, eikä äidin suunnasta ole hirveä tullut tuliaisena pitkiin aikoihin. Ehdotin Antille, että grillaisimme lihapalan Big Green Eggissä, tuli mitä tuli. Halusin myös käyttää uudelleen aikoja sitten hankittua Meater-lihamittaria, jota olemme käyttäneet tätä ennen vain kaksi kertaa.

Poronpaisti BGE:ssä Meaterilla mitattuna

• noin 500 g luuton poronpaisti
• oliiviöljyä
• loraus punaviiniä
• noin 10 kevyesti murskattua katajanmarjaa
• pari oksaa rosmariinia
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoitin marinadin ainekset vakumointiastiassa ja poistin lihapalasta kalvoja, ei niitä ollut kuin toisella puolella hieman. Kierittelin palaa marinadissa ja suljin rasian vakumointikoneella. Liha oli marinadissa kolmisen tuntia, olisi se voinut varmaan olla kauemminkin, vaikka yön yli. Otin rasian huoneenlämpöön noin tuntia ennen grillauksen aloittamista. 

Sitten seurasi vaihe, jossa etsimme Meater-mittarin anturia. Olin jo ladannut puhelimeen applikaation, ensimmäisellä käyttökerralla minulla oli vielä eri puhelin. Löytyihän se puulaatikko, jossa mittarianturi pitää majaa. Myös yhteydenotto puhelimen ja mittarin välillä onnistui pienen haparoinnin jälkeen, tämä ensimmäinen malli toimii bluetoothin kautta, myöhemmät toimivat langattomassa verkossa. 

Ohjelmoin sovellukseen 60 asteen tavoitelämmön, sillä en "jaksanut" (lue: viitsinyt) opetella uudelleen mitään monimutkaisempaa, vaan käytin manuaaliasetuksia. Se on muuten ihan päinvastoin kuin kameran kanssa, sillä kuvaan aina automaattiasetuksilla, kun en ole viitsinyt opetella manuaaliasetuksia.

Antti viritti Big Green Eggin niin, että saisimme ensin paistaa lihapalan pinnat kiinni suoralla lämmöllä ja sitten jatkaa kypsennystä epäsuoralla lämmöllä. Paistin pinnat saivat nätin raidoituksen ja sen jälkeen tökkäsimme Meaterin anturin paistin paksuimpaan kohtaan. Paistin sisälämpötila oli silloin 17 astetta, tavoite oli 60 astetta ja hetken applikaatio haki dataa. Pian se kertoi, että tavoitelämpötilaan pääseminen veisi 25 minuuttia ja pian myös grillin sisäinen lämpötila alkoi näkyä puhelimen näytössä, se oli ihan linjassa grillin oman mittarin kanssa. 

Loppu meillä meni sitten vähän sähläämiseksi, sillä terassille jalkoihimme saapui ilmeisesti sama pikkuorava kuin eilen, se joka tahtoi päästä öljyämään penkkejä. Sillä ei ole paljon päässä järkeä, sillä se pyöriskeli jaloissamme ja oli todella vähällä luikahtaa sisälle taloon. Varoimme astumasta sen päälle ja tekemästä liikaa tuttavuutta, sillä sen pitäis älytä pelätä ihmisiä. Otin siitä kuvan puhelimeni kameralla ja ilmeisesti tulin jotenkin sulkeneeksi Meater-appin, sillä se lakkasi näyttämästä. Hyvä minä. Mutta lämpötila oli siinä vaiheessa jo 54 joten otimme pian palan pois grillistä ja mittasimme sisälämmön toisella mittarilla. Se oli juuri sopivasti 61 astetta, joten käärin palan folioon lepäämään. Sillä oli ollut rankka päivä. 

Noin vartin päästä leikkasin paistin ohuiksi viipaleiksi, kypsyys oli juuri passeli, ehkä asteen pari tavoitteen ylitse. Pidimme kumpikin tästä todellakin poroksi varmistuneesta paistista paljon ja söimme tavallista enemmän, ei sitä voinut jättää yhteen annokseen. Lopuista teemme huomenna jonkunlaisen salaatin lisukkeen. 

Meater oli aivan pätevä laite, tosin puhelinta ei tässä ensimallissa voi viedä kovin kauas grillistä tai muusta kypsennyslaitteesta eikä grillikään varmaan voi olla ihan hirmu kuuma. Eipä pizzakuumuuksissa paistomittaria laitetakaan ruokaan. Vielä kun viitsisi vähän opetella lisää ohjelman ominaisuuksia. 

BGE toimi odotetun hyvin, lämmönsäätely ja eri osat vihreän kuugelin sisuksissa alkavat olla CampaGrillaajalla hanskassa. Enkä nyt puhu itsestäni. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset, joita ei kauheasti ole, mutta edes jotain. 

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Tähdenlentoaamiainen

Söimme eilen poron ulkofilettä sous vide, se onnistui mainiosti. Vaikka annoksessa oli lihaa vain noin 130 g, oli sekin hieman liikaa, joten leikkasimme lopun fileen ohuiksi viipaleiksi ja käytin ne tänä aamuna tähdenlentoaamiaseen.

Poron ulkofilee vasta menossa vakuumiin.

French toast pihvillä ja viiriäisenmunilla

• 2 viipaletta paahtoleipää
• 6 viiriäisenmunaa
• 2 viipaletta queso frescoa
• nokare voita
• 1 dl maitoa
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• muutamia viipaleita eilistä poron ulkofilettä

Sekoitin maitoon kaksi viiriäisenmunaa ja maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Leikkasin juustosta kaksi viipaletta ja laitoin kaksi pannua kuumenemaan, toiselle laitoin hieman oliiviöljyä ja toiselle voita. Paistoin voisella pannulla maustetussa maidossa kasteltuja paahtoleipäviipaleita ja neljä viiriäisenmunaa. Öljyisellä pannulla paistoin juustoviipaleet. Viiriäisenmunia käytin, koska ne olivat jo käyttöä vaille, tietysti kananmuna kävisi yhtä hyvin.

Kokosin annokset laittamalla ensin leivälle paistetun juustoviipaleen, siihen päälle ohuita pihvipaloja, viiriäisenmunat ja tuoretta timjamia. Päälle vielä pippuria myllystä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään leftovers-aiheista postauksiamme. 

Eilen aloitettu on tänään valmis

16 palan palapeli

Meillä on menossa tammikuiseen tapaan ruokaostosten minimointi. Nyt kun olemme ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen kahdestaan, olemme vähentäneet ruoan ostamisesta entisestään, kahden maitotölkin sijaan ostamme yhden ja juustopalan ostamme harvemmin kuin aikaisemmin. Tämän vuoden puolella olemme käyneet kerran ruokakaupassa, eikä ostoskassiin paljon kertynyt, lähinnä leipää ja maitoa. Emme aio ostaa lihaa tai kalaa toistaiseksi, pakastimissamme on niin paljon raaka-aineita, että ihan nolottaa. Etsimme eilen pakastimista tiettyä poronpotkapakettia, luulisin ettei sitä vielä löytynyt, mutta löytyi toinen, jossa oli pieniä potkakiekkoja ja muita luullisia paloja. 

Poropata Crock Potissa

• noin 1 kg pieniä poronpotkakiekkoja ja muita luisia paloja
• 1 l vettä
• 3 dl punaviiniä
• 4 shalottisipulia
• 10 kirsikkatomaattia
• 6 pientä porkkanaa
• 1 kiinalainen yksikyntinen valkosipuli
• suolaa ja pippuria

Pilkoin sipulit ja porkkanat paloihin ja halkaisin tomaatit. Nostin ne padan pohjalle ja ladoin päälle poropalat. Kaadoin päälle vettä ja viiniä sen verran, että ainekset peittyivät ja ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Laitoin padan illalla noin kuuden aikaan hommiin low-asetuksella ja sillä se posotti aamuun asti. 

12 tuntia padassa tekee porolle ihmeitä

Kun heräsin, laitoin padan lämpimänäpito-asetukselle ja aloin miettiä, mitä sitten tekisin ruoalleni. Lueskelin blogeja ja osuin Keittotaiteilua-blogin prässätyn poron ohjeeseen ja tartuin siihen innolla. Olemme syöneet ravintolassa prässättyä lihaa, en muista mitä lihaa se oli, mutta Juuressa se taisi olla ja hyvää se ihan varmasti oli. Myös Sillä sipulissa tehtiin poroa hyvin samaan tapaan jo vuonna 2011. Tein pienen lisäyksen Keittotaiteilun ohjeeseen.

Prässätty poro

• haudutuspadassa kypsennetyt poronlihat luista erotettuna (arviolta noin 400-450 g)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl sulatettua hanhenrasvaa
• 1 rkl voita

Nostelin lihapalat leikkuulaudalle, luut irtosivat jo matkalla, niin mureaksi liha oli yön aikana käynyt. Siivilöin liemestä kasvikset ja muut roippeet ja pakastin mehevänmakuisen poroliemen, jota jäi pataan noin 1,5 litraa. Silppusin sormin lihan pieniksi nyhteiksi ja irrottelin vähät sulamattomat kalvot pois. Sulatin hieman hanhenrasvaa ja sekoitin sen lihasilppuun, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Laitoin vuokaan pitkät suikaleet tuorekelmua ja taputtelin lihamassan vuoan pohjalle kelmun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Laitoin painoksi kattilan, johon keräsin täysiä lasipulloja ja muita painavia keittiöromppeita ja laitoin koko virityksen jääkaappiin koko päiväksi.

Lisäkkeinä meillä oli uuden lempileluni tuotoksia, sous vide- porkkanoita ja -perunoita ja puolukkasmetanaa.

Sous vide- porkkanat ja -perunat kahdelle

• 2 suurta porkkanaa
• 6 pientä puikulaperunaa
• 2 rkl voita
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Kuumensin 10 litran kattilassa vettä 87 asteeseen Sansaire-tyhjiökypsennyslaitteella. Kuorin porkkanat ja perunat. Leikkasin porkkanat muutamaan palaseen ja laitoin porkkanat omaan vakuumipussiinsa, perunat omaansa. Lisäsin kumpaankin pussiin viipaleen kylmää voita, paljon timjamia ja hieman suolaa ja pippuria. Suljin pussit vakuumikoneella. Laitoin pussit kattilaan kypsymään tunniksi. Meillä oli pieni keittiöprojekti kesken, joten pussit olivat lopulta vesihauteessa hieman pitempään, noin 90 minuuttia. 

Puolukkasmetana

• pieni purkki smetanaa
• 2 rkl puolukoita

Puristin puolukat teesiivilän läpi pieneen kuppiin, sinne muodostui noin 1 rkl puolukkamehua. Sekoitin mehuun purkillisen smetanaa.

Aterian kokoaminen

Kun alkoi olla aterian aika, otin prässätyn lihan pois painon alta ja leikkasin sen paloiksi. Olisi ollut parempi, jos olisin laittanut hieman enemmän hanhenrasvaa sitomaan lihamassaa, myös pienempi astia olisi ollut parempi, niin poroprässistä olisi tullut korkeampi. Paistoin palasia pannulla voinokareen kanssa molemmin puolin, niin että pinnoista tuli rapeat. 

Otin porkkanat ja perunat pois vesihauteesta, avasin pussit ja lusikoin porkkanoita ja perunoita lautaselle, mitään muuta viimeistelyä ne eivät kaivanneet. Valutin niille hieman mausteista voita kastikkeeksi. 

Annostelin lautasille prässättyä poroa, perunoita, porkkanoita, puolukkasmetanaa ja kohmeisia puolukoita. Nautimme tämän hyvän aterian joululahjaksi saamamme punaviinin kanssa. 

Itselleni laitan muistiin, että kasviksille ja vihanneksille ei tarvitse paljon suolaa vakuumipussiin, sillä niiden oma maku on intensiivisempi kuin muita kypsennysmenetelmiä käytettäessä. Suolaa tulee ilmeisesti helposti liikaa. Olen ensi kerralla maltillisempi. Puikulaperuna ei varmaan koskaan ole maistunut suussani niin hyvältä, sen rakenne oli merkillisen kiinteä, vaikka se oli optimaalisen kypsä. Yleensä puikulan kypsäksi saaminen on sattuman kauppaa, usein sen saa jo hajoamaan. Porkkana maistui uskomattoman raikkaalta ja oranssilta (!) ja rakenne oli kiinteää olematta tippaakaan raakaa. Siinä oli purtavaa, mutta pureksiminen kävi helposti.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme. Liitän tämän postauksen myös CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

tää on niin tätä

Poro-lehtikaalikeitto

Eilen emme jaksaneet syödä ihan kaikkea poronkäristystä, jonka tein niin tvistivapaasti kuin osasin. Perunamuusi, eli pohjoiseen tapaan pottuvoi, syötiin loppuun. Niinpä tälle päivälle piti keksiä jotain jatkojalostusta käristyksenlopulle. TOP100:seen laittamani hakusana tuotti monta tulosta, monet olivat keitelleet Lapin ukon keittoa, jollaisesta minä en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka tiedän napapiiriltä kotoisin olevana sentään jotain pohjoisen sapuskoista. Keittoon tuli kuitenkin kermaa ja monen ohjeen mukaan sulatejuustoa, jota meillä ei ikinä kuuna päivänä ole, tule eikä tilata, joten minun täytyi kehitellä:

Lapista pois muuttaneen eukon keitto

• 0,5 l rasiallinen eilistä poronkäristystä  + 2 dl rasia erikseen talletettua käristyslientä
• 6 perunaa
• 4 porkkanaa
• kourallinen punaisia linssejä (alkaa purkin pohja viimein häämöttää)
• 2 isoa "oksaa" lehtikaalia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• vettä

Kuorin perunat ja porkkanat ja siivutin ne ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla (ei vammoja, rasti seinään!). Irrotin lehtikaalit palasina ruodistaan. Kippasin porkkanat, perunat ja linssit kattilaan ja laskin niiden päälle vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyivät. Annoin niiden kiehua muutamia minuutteja, jonka jälkeen lisäsin kattilaan käristyksen, liemen ja lehtikaalisilpun. Keitto kiehui noin 10 minuuttia ja perunat ja porkkanat olivat siinä ajassa kypsiä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla, annoksen päälle ripottelin persiljasilppua. Tästä tuli ihan kelpo keitto jatkojalostushengessä ja pidin erityisesti lehtikaalista tässä sopassa. Se näyttikin kivalta, vaikka kuvassa se on melkoisen tummanvihreää. Linssit olivat Opiskelijan mielestä piilolinssejä, sillä hän vaivoin huomasi yhden, joka oli tarttunut kiinni porkkanapalaseen.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 

Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

• puolikas pienestä valkokaalista
• neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
• 200 g poron jauhelihaa
• 5 kevätsipulia
• kourallinen punaisia linssejä
• 1 maa-artisokka raastettuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 rkl tummaa siirappia
• iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
• 1 kananmuna piirakan voitelemiseen

Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Pannu minulle, toinen sinulle (EDIT:arvonta suoritettu)

Edit: kaupallinen yhteistyö, Mastermark

Olin jokunen aika sitten Helsingissä Swiss Diamond -illallisella ja tapahtumaan liittyi lupaus saada kokeiltavaksi valintani mukainen paistinpannu Mastermarkilta. Valitsin pienehkön pannun, sillä nykyinen Silit-pannuni on suuri ja painava. Valitsemani pannu on 24 senttinen HD Pro. Tällä erää teen pienempiä määriä ruokaa, eikä pannun tarvitse olla malliston suurin. Loppuviikosta luvattu pannu jo saapuikin ja pääsin kokeilemaan sitä perjantain illalliselle, joka olikin koko viikon ensimmäinen ruoanlaittoon pyhitetty hetkeni. On tämä elämä mennyt kummalliseksi, ei muka ehdi lainkaan laittaa ruokaa, eikä syödäkään mitään kunnolla valmistettua. 

Meidän piti olla Kammenpyörittäjän kanssa kahdestaan tuona perjantai-iltana, joten varasin meille pakastimen aarteista poron sisäfileen, joka oli juuri passeli kahdelle hengelle. Liha oli yön ja työpäivän yli jääkaapissa sulamassa ja heti töistä ja kaupasta tultuamme otimme lihan lämpenemään pöydälle. Olimme varanneet ensin alkupalaksi sinisimpukoita, niitäkin juuri sitä silmälläpitäen, ettei paikalla olisi simpukoista pitämättömiä. 

Sinisimpukat valkoviinissä

• 1 kg:n pussi sinisimpukoita (taas niitä oli liikaa, muttei marketista voinut ostaa pienempää määrää)
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl voita 
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä

Siistin simpukoista parrat pois, erottelin tässä vaiheessa rikkinäiset ja raollaan olleet simpukat pois. Pienellä kopautuksella voi kokeilla, kiinninapsahtava avonainen simpukka on vielä elossa, muuten nakkaa kompostiin. Pidin simpukat kylmässä vedessä odottamassa höyryttämistä.

Silppusin sipulin ja leikkasin valkosipulin kynnet ohuiksi viipaleiksi. Kuumensin voin laakeassa kasarissa ja kuullotin sipulia ja valkosipulia voissa muutamia minuutteja. Kumosin valutetut simpukat kasariin ja kaadoin päälle valkoviinin. Sekoittelin ja laitoin kannen kasarin päälle. Annoin simpukoiden kypsyä muutamia minuutteja, sekoittelin vähän ja kun kuoret olivat avautuneet sen verran, että simpukka näkyi hyvin ja oli napattavissa kuorestaan, olivat ne valmiita. 

Söimme simpukat tuoreen leivän kanssa. Tälläkin kertaa söimme simpukoista noin kolme neljäsosaa, minulle kylläisyys niiden suhteen tulee vastaan todella nopeasti riippumatta siitä, kuinka hyvin ne onnistuvat.

Poroa kahdelle ja pannukastike

• 1 poron sisäfilee (paino noin 200 g)
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Kuumensin uutta pannuani Pekka Terävän neuvoin induktiolieden viitosteholla (riippuu tietysti lieden merkistä ja tehosta) muutaman minuutin. Annoin voin sulaa pannulla ja kun sen kuohu oli juuri asettumassa, nostin fileen pannulle. Rouhin sen päälle hieman pippuria ja ripottelin suolaa. Paistoin sitä joka puolelta minuutin verran, kaikkiaan nelisen minuuttia, niin että liha kypsyi vain aivan pinnastaan. Nostin fileen folioarkille ja jätin asettumaan siksi aikaa, että valmistelin aterian muut osat loppuun. EDIT: käärin tietysti arkin nyytiksi, jonne liha jäi asettumaan.

Kastikkeen pohjana käytin paistinpannulla olevaa voita, pippuria ja suolaa. Kaadoin pannulle kermaa ja konjakkia, sekoittelin kastikepohjaa. Annoin sen kiehua kasaan muutaman minuutin ja jätin pohjan pannulle odottamaan loppusilausta. Kun muut osat ateriaa olivat valmiit, puhkaisin poroa jälkikypsyttäneen foliopaketin ja valutin sieltä pienen liemitilkan pannulle, sekoitin ja kuumensin kastikkeen uudelleen ja lisäsin lopuksi timjamin. Kun muut aterian komponentit olivat valmiita, otin fileen foliosta ja leikkasin sen viipaleiksi, lihan oli juuri sopivan kypsää sisältä, punertavaa muttei liiaksi. 

Pekoniset perunakakkuset

• 8 keskikokoista siikliperunaa
• 1 kananmuna
• 50 g pekonia
• 2 rkl voita (unohdin)
• 0,5 dl maitoa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria
• korppujauhoja
• oliiviöljyä

Vinkit tähän perunalisäkkeeseen otin Eatwell101-blogista. Kuorin perunat ja höyrytin ne kypsiksi. Paistoin pekonin rapeaksi ja leikkasin sen aivan pieneksi silpuksi. Jätin pekonimurut talouspaperin päälle valumaan. Pusersin kypsät perunat perunapusertimen läpi hienoksi perunalumeksi. Sekoitin siihen tilkan maitoa, kananmunan, pekonisilpun ja mausteet. Voin unohdin, muttei se kyllä haitannut. Kuumensin uunin 220 asteeseen ja laitoin uunipellille arkin leivinpaperia. Asetin 5 senttisen stanssin paperin päälle ja ripotin stanssin sisälle korppujauhoja. Lusikoin stanssin melkein täyteen perunamassaa ja tasoitin pinnan lusikalla. Nostin stanssin varovasti pois ja tein samanlaisia perunakakkusia vieriviereen niin monta kuin massasta tuli, tästä määrästä tuli 8 pientä perunakakkua. Jos pääruoka olisi ollut jotain isompaa, kuin poronfile, olisin voinut tehdä suurempia perunakakkusia, mutta hoikan fileen seurana 8 senttiset tai suuremmat kakut olisivat olleet liian suuria. Sirottelin vielä kakkusten päälle lisää korppujauhoa ja paistoin kakkuja noin 15 minuuttia, taisi siinä mennä parikymmentäkin, kauemmin kuin alkuperäisohjeessa. Suihkautin kakkusten päälle hieman oliiviöljyä suihkupullosta paistamisen lopussa kauniimman värin saavuttamiseksi. 

Kasvikset tein samaan tapaan, kuin Pekka Terävä Swiss Diamond -illallisella. Tai ainakin käytin samoja raaka-aineita, en ehtinyt nähdä, miten keittiömestari ne valmisti. Kuorin ruusukaalien vihreimpiä lehtiä ja otin kuorimaveitsellä ohuita suikaleita porkkanasta. Käytin kummatkin pannulla voissa aivan lyhyesti, noin minuutin verran. Kumpaankin jäi kaunis väri ja purutuntumaa, mutteivat ne kypsyneet liikaa. 

Ensikokeiluni Swiss Diamond -pannulla oli positiivinen, pannu toimi niin kuin hyvälaatuisen, upouuden pannun tuleekin toimia. Pekka Terävä sanoi illallisella, ettei hän koskaan pese käyttämiään pannuja tiskikoneessa ja varoitti laittamasta kuumalle pannulle kylmää vettä. Ajan kanssa se vaurioittaa pannun pintaa, mikä onkin aivan loogista, kun ajattelee suuria lämpötilaeroja. Jätin siis pannun aterian ajaksi liedelle jäähtymään ja pesin sen vasta myöhemmin. Verkkosivun tietojen mukaan pannun metallinen kahva (ja pinnoitekin) sallii pannun laittamisen uuniin aina 260 asteen lämpöön saakka. Tämä onkin toisinaan kätevää, jos ruoan haluaa viimeistellä uunissa, aikaisempien pannujeni kahvat eivät ole tätä kestäneet.

Minulla on nyt mahdollisuus järjestää arvonta, jonka voittaja saa Mastermarkilta samanlaisen pannun kuin tämä minun saamani. Mikäli haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen kommenttilaatikkoon viesti, josta sinut on helppo tunnistaa, mikäli emme ole muuten tuttuja, mieluiten sähköpostiosoite. Aikaa osallistumiselle on huomiseen maanantai-iltaan klo 18 asti, jonka jälkeen ilmoitan kuinka monetta jätettyä kommenttia onnisti. Otan yhteyttä voittajaan ja saatuani osoitetiedon, toimitan sen Mastermarkille. Sieltä pannu toimitetaan voittajalle pikimmiten. Lisään arvontatuloksen myös tähän postaukseen suoraan tämän kappaleen perään.

EDIT: Arvonta on suoritettu 24.11.2014 klo 18.01! 33:n kommentin joukosta numero 14 oli onnekkain, eli Amalfin Sitruunat tulee saamaan Swiss Diamond -pannun. En osannut liittää tuota sivussa olevaa arvontatyökalua tähän postauksen sisälle, mutta arvonta suoritettiin vain kerran ja poistan työkalun näkyvistä tuota pikaa. Onnea Amalfin Sitruunoille!

LISÄEDIT: Kiitos kaikille osallistuneille, Amalfin Sitruunat ovat saaneet sähköpostia voitostaan. 

Mikäli tämä postaus muuten kirvoittaa jonkunlaisia kommentteja, en vastaa niihin ennen kuin arvonta-aika on päättynyt, näin on helpoin pitää lukua siitä, kuinka monta osallistujaa arvontaan tulee, toivottavasti monta, sillä pannu vaikuttaa oikein toimivalta ja sen lisäksi se on kaunis. Saamani hyöty ilmaisen illallisen lisäksi on 144,90 euroa, sillä siihen hintaan pannua näytetään myytävän. 

PS. Juuri kun olimme pistäneet suuhumme viimeiset palat loistavaa poronlihaa, tuli Uunituore Aikuinen kotiin jäätyäänkin pois sovitusta iltamenosta. Onneksi hän oli syönyt kaupungilla, muutoin olisi kyllä vanhemmille tullut huono omatunto salaherkuttelusta.

Pohjoinen surf ' n ' turf - lohi-perunakakut ja poronkare

Missiomme käyttää ensin kaikki kala ja liha pakastimista ennen kuin ostamme uutta on nyt puolentoista kuukauden mittainen. Loppusuora lihojen suhteen alkaa näkyä, kalaa on vielä muutamia paloja. Nyt käyttökohteina olivat noin puolen kilon pala Norjan lohta ja poronkare. Olin joskus merkannut kokeiltavaksi foodgawkerin suosikkilaatikkooni The Kitchen Paper-blogissa tehdyt lohi-perunakakut. Konvertoin ainesosat melko huolettomalla kädellä ja oioin pari, kolme mutkaa.

Pienet lohi-perunakakut 4-6 hengelle (noin 25 kpl)

• noin  800 g perunaa
• noin 400 g lohta
• 3 kananmunaa
• kasvisöljyä ja hieman voita paistamiseen
• kevätsipuleita (oli vain vihreitä varrenpätkiä muutama)
• pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
• pieni sipuli silputtuna (kas, unohdin)
• loraus soijakastiketta
• loraus seesamiöljyä
• 1 dl korppujauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tilliä (no sekin unohtui)

Kuorin ja kypsensin perunat höyryssä ja jätin ne jäähtymään. Lohen kypsensin samaan tapaan kuin rilletteä varten, en halunnut laittaa sitä uuniin, kuten lähdeblogissa oli tehty. Poistin ruodottomasta lohipalasta nahkan ja asetin palan valurautapadan pohjalle voipaperipalan päälle. Kaadoin päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että kala peittyi. Laitoin kannen päälle ja annoin kalan hienovaraisesti kypsyä puolisen tuntia, jonka jälkeen nostin palan leikkuulaudalle. Kalakin sai jäähtyä. 

Puristin kypsät, hieman jäähtyneet perunat lumeksi isoon kulhoon. Palastelin hennosti kypsyneen kalan kulhoon perunoiden päälle ja lisäsin mukaan kananmunat, raastetun inkiväärin, kevätsipulin, korppujauhot, soijakastikkeen ja seesamiöljyn. Sekoitin kaikki ainekset taikinaksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Öljysin käsiäni ja otin taikinasta nökösiä, joista muotoilin pieniä kakkusia, jotka paistoin pannulla öljyn ja voin seoksessa. Paistoin ensin pienen koekakun, jonka jälkeen lisäsin suolaa ja pippuria. Keräsin paistetut kakkuset öljytylle leivinpaperille pellille ja laitoin sata-asteiseen uuniin foliolla peitettynä odottamaan. Lohi-perunakakkujen kaveriksi tein kastikkeen.

Jogurttikastike lohi-perunakakuille

• 2 dl turkkilaista jogurttia
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• kevätsipulia oikein pieneksi silputtuna

Ainekset vain sekaisin kulhossa ja lusikoidaan lohi-perunakakkujen päälle. 

Poronkare oli siistitty todella hyvin, olemme muistaakseni saaneet sen äidiltäni, luutkin oli raaputettu puhtaiksi. Siivosin vain hieman kalvoja pois ja öljysin kareen joka puolelta ja taputtelin sille suolaa ja pippuria. Kun eilinen vanha oli palannut reissultaan ja koko perhe koolla, laitoin pitkästä aikaa terassin uskollisen asukkaan, Grand Hallin tulille, syksyllä kunnolla läskitetyt ja poltetut parilat olivat aivan käyttökunnossa. Kaasu loppui noin viiden minuutin kuluttua, onneksi varapullo odotti varastossa. Sai kyllä kuumentaa grilliä hyvän aikaa, että koko talven kylmyys väistyi.  Grillasin poronkaretta pari, kolme minuuttia puoleltaan, lihasuikale oli niin ohut, että varoin paistamasta liikaa.

vuoden ensimmäinen grillaus

Nostin kareen folioon peitettynä uuniin vielä hetkeksi ja lopuksi vielä asettumaan leikkuulaudalle folionyytissä. Oli  jännittävä leikata kare tikkareiksi ja nähdä, oliko liha mennyt yli vai jäänyt vajaaksi. Käytin vähän tikkareita vielä pannulla, sillä säätäminen ei aivan mennyt nappiin ja oli kiire päästä syömään. Söimme tämän sekalaisen setin, lohi-perunakakut ja porotikkarit jogurttikastikkeen ja lautasille aseteltujen vihreiden kera. Ei hassumpaa pakastimen aarteista. Tikkariluut menivät talteen myöhempää liemenkeittoa varten.

Ei kerrota englantilaisille - poroa pastakastikkeessa

Pakastimien sulatus toi esille muutaman paketin porojauhelihaa, jota olemme saaneet äidiltäni. Se on harvinaista herkkua, eikä sitä tuhlata ihan mihin soppaan tahansa. Tänään oli tarkoitus tehdä pastakastike, jonka voimin alokas jaksaa pitkän matkan takaisin varuskuntaan, samalla tietysti tulisi ruokittua muukin perhe.

Etuviisaasti Kammenpyörittäjä kävi noutamassa paketin jauhelihaa jo illalla sulamaan, mikä oli kyllä hienosti tehty. Ei tarvinut väkivalloin sulattaa lihaa kokkaamisen aluksi. Minulla ei ole mitään varsinaista reseptiä, jota seuraan tehdessäni  pastakastikkeita, kunhan lisään kasariin sitä, mikä sinne tuntuu kulloinkin kuuluvan. Tällä kertaa näin:

Pastakastike porosta

• 500 g porojauhelihaa
• 5-6 kevätsipulia
• tölkki paseerattua tomaattia + tölkin huuhteluvesi
• pieni lasitölkki pastakastiketta Annan kaupasta, tuotteen nimi on liian vaikea muistaa + tölkin huuhteluvesi
• suolaa ja pippuria
• noin 20 kirsikkatomaattia kaltattuna
• tuoretta basilikaa
• oliiviöljyä sipuleiden hauduttamiseen ja pieni loraus jauhelihan paistamiseen

Silppusin sipulit oikein pieniksi, jätin tällä kertaa valkosipulin pois, ettei tuvassa tule moitteita. Haudutin hetken sipuleita pienellä pannulla ja samaan aikaan pienin hyvälaatuisen, tumman jauhelihan aivan pieniksi muruiksi kuumassa kasarissa oliiviöljylirauksen kanssa. Lisäsin sipulit kasariin ja sen jälkeen paseeratun tomaatin, valmiin kastikepohjan ja huuhtelin kummatkin astiat ja nakkasin huuhteluvedet kasariin myös. Annoin kastikkeen hetken aikaa kiehua, kun samalla kalttasin pieniä tomaatteja, kastike näytti niin hienojakoiselta, että tahdoin siihen vähän jotain purtavaa. Leikkasin puukolla tomaattien pintaan pienen ristin ja käytin niitä kuumassa vedessä, jolloin kuori alkoi heti irrota ja se oli helppo nykäistä pois. Leikkasin tomaatit kahtia ja otin kovan keskikohdan pois. Sekoitin kaltatut tomaatit kastikkeeseen ja jätin sen kypsymään kaikessa rauhassa. Noin puolen tunnin kuluttua maistelin kastiketta ja pyöräytin siihen myllystä monta kierrosta pippuria ja laitoin hieman suolaa myös. Poro tekee pastakastikkeesta mukavan intensiivisen makuista, eikä poro tarvitse tomaattisessa kastikkeessa kaverikseen rasvaisempaa lihaa, kuten esimerkiksi lihapullissa tai murekkeessa.

Tein aterialle myös leipää samaisesta Annan kaupasta ostamastani jauhosta, jonka sanottiin pussin kyljessä sopivan erityisesti pizzapohjan ja leivän leipomiseen. Ajatus oli tehdä focaccia-tyyppinen leipä, enkä tähänkään mitään erityistä ohjetta etsinyt, kunhan tein taikinan näppituntumalla. Kerrankin minulla oli tuorehiivaa blinien teon jäljiltä.

Focaccia

• 500 ml kädenlämpöistä vettä
• 2/3 palaa tuorehiivaa  (saisi olla koko palakin)
• 1 tl suolaa
• noin 600 g 00-leipäjauhoja
• iso loraus oliiviöljyä

Lämmitin veden ja murustelin hiivan veteen, sekoittelin kunnes hiiva oli liuennut veteen. Lisäsin mukaan suolan ja jauhoja vähitellen. Vaivasin taikinaa muutamia minuutteja ja lopussa lisäsin oliiviöljyn käteni kautta, jotta sain taikinan pois sormistani. Jätin hieman tahmean ja pehmeän taikinan kulhoon suihkumyssyn alle kohoamaan. Noin tunnin kuluttua taikina oli noussut kaksinkertaiseksi. Öljysin uunipannun ja molskautin taikinan pannulle. Venyttelin taikinan uunivuoan muotoiseksi levyksi ja peittelin sen vielä pyyhkeellä siksi aikaa, että uuni lämpeni 225 asteeseen. Sitä odottelessani silppusin yrttilaatikosta tuoretta basilikaa, rosmariinia ja persiljaa kuppiin, jonne lisäsin karkeita suolahiutaleita ja oliiviöljyä. Kun uuni oli lämmin ja taikina vielä hieman kohonnut, levittelin sormin yrtit, suolan ja öljyn leivän pinnalle ja painelin siihen kolosia. Paistoin leipää noin 30 minuuttia, kunnes sen pinta oli kauniin värinen ja koputtamalla kypsän tuntuinen.

Jos talvipyöräily kiinnostaa, kurkatkaa Winter Tweed Run 2014-tapahtuman Facebook-sivua. Kammenpyörittäjä meinaa pukea sarkaa ylleen ja lähteä polkemaan. Silloin on minun vuoroni keksiä tekemistä itselleni muutamaksi tunniksi Helsingissä, virittelinkin jo tätitapaamista. Emme välttämättä tuolloin istu Ruttopuistossa juomassa kuohuviiniä.

Pakastimen aarteita, "porobuco" risotto milanesen kanssa

Yritämme syödä itseämme selville vesille, mitä tulee pakastimien sisältöihin. Otimme sulamaan pussillisen palikoita, joista ei ihan heti saanut selkoa, mitä ne olivat. Minulla oli hämärä muistikuva, että ne olisivat poron potkista leikattuja pätkiä. Jätimme ne yöksi sulamaan jääkaappiin ja eilen, kun olin kotiutunut yövuorosta, tutkin saalista hieman. Osa oli niin vähälihaisia, että arvelin niiden pääsevän pataan vain makua tuomaan. Päätin kuitenkin kokeilla niiden käyttämistä ossobuco-tyyliin ja katsoa saisimmeko ruokaa kahdelle. Muistimmekin jossain vaiheessa, että saimme pussillisen ilmaiseksi muun lihatilauksen yhteydessä liemenkeittoa varten.

• erinäinen määrä poron koipipaloja (noin 1,5 kg)
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• pieniä sipuleita kuorittuna
• 1 pieni valkosipuli, kynnet kuorittuna, mutta kokonaisina
• 1 porkkana pikkukuutioiksi leikattuna
• varsiselleria paloina (otin pakastimesta noin kourallisen valmiiksi leikattua silppua)
• 1 tölkki Muttia (minäkin brutukseni!)
• 0,5 l lihalientä
• valkoviiniä tarpeeksi (sen verran, että yhdessä lihaliemen kanssa peittivät poropalat, riippuu haudutusastian muodosta ja koosta)
• timjamia
• rosmariinia
• 1 sitruunan kuori raastettuna

Tein ossobucoa hirvestä blogin ensimmäisenä syksynä, joten toisinto ei tullut liian aikaisin. Eilen aamulla levittelin poropalaset leikkuulaudalle ja tutkin niiden lihaisuustilanteen. Valikoin lihaisimmat ja sovittelin ne kasariin, jota käyttäisin. Loput käytin samanaikaista liemenkeittoa varten. Palautin palikat leikkuulaudalle odottamaan maustamista. 

Laitoin laakealla lautaselle vehnäjauhoja, jotka maustoin suolalla ja pippurilla. Pyörittelin poropalikoita jauhoissa ja paistelin niitä jokapuolelta voissa kuumalla pannulla. Nostin pintapaistetut palikat sitä myöten haudutuskasariin. 

Kuorin ja leikkasin porkkanan pieniksi paloiksi, kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet. Sipulini olivat aika pieniä, vain vähän hillosipuleita suurempia, joten jätin ne kokonaisiksi. Sulatin pannulla hieman lisää voita ja kuullotin hetken sipuleita, varsisellereitä ja porkkanapaloja ennen kuin kippasin ne poropalikoiden sekaan haudutusastiaan. Kaadoin päälle tomaatit purkista ja sen jälkeen liemen ja viinin, niin että ainekset juuri ja juuri peittyivät. Ripottelin pinnalle timjamia, sitruunankuoriraasteen ja tökkäsin sekaan pari oksaa rosmariinia. 

Laitoin astian kansineen uuniin 180 ja unohdin sen sinne muutamaksi tunniksi, laskin lämpötilaa ensimmäisen tunnin jälkeen 150 asteeseen. Poropaloissa oli melko vähän lihaa kaikkiaan, nyhdin mureat lihat luista irti ja sekoitin nyhtösaaliin takaisin kastikkeeseen. 

Luonnollisesti risotto kuuluu "porobucon" kanssa samalle lautaselle. Olen tehnyt risottoja noin 3 kertaa, joista yksi muistaakseni oli oikein kelvollinen. Tällä kertaa tein risottoa kahdelle pienessä kasarissa.

• 100 g risottoriisiä
• puolikas punasipulia
• nokare voita
• loraus oliiviöljyä
• sahramihippuja
• 1 dl valkoviiniä
• 0,5 l porolientä
• toinen nokare voita viimeistelyyn
• raastettua parmesaania
• suolaa ja pippuria

Olin keittänyt päivän aikana loppuja luupalikoita liemeksi, josta tulikin mahtavan väristä ja aromikasta. Otin isosta kattilasta noin puolen litran annoksen risottoa varten ja lisäsin sinne sahramia. Kuumensin liemen valmiiksi odottamaan. Silppusin sipulin ja kuullotin sitä voissa ensin muutamia minuutteja, ennen kuin lisäsin pannulle hieman oliiviöljyä ja riisit. Sekoittelin riisiä koko ajan ja koitin malttaa mieleni antaa riisin tulla hieman läpikuultavaksi ennen kuin lisäisin viinin. Kohta en enää malttanut, sillä pelkäsin riisin palavan ja lisäsin viinin. Se kiehui ja imeytyi riisiin muutamassa minuutissa, jonka jälkeen aloin lisätä pieni kauhallinen kerrallaan kuumaa, sahramilla maustettua lientä. Liemen tulee olla kuumaa, ettei riisin kypsyminen aina keskeydy liemen lisäämisen yhteydessä. Lientä meni kaikkiaan noin puoli litraa tähän pieneen risottoannokseen ja kypsyminen vei noin 20 minuuttia, maistelin riisi kerrallaan kypsyysastetta. Kun riisi oli mielestäni sopivaa, lisäsin pannulle nokareen voita ja parmesaaniraastetta ja sekoitin risoton tasaiseksi.

Samaan aikaan kuumensin uudelleen nyhtöbucon ja tarkistin sen suolatilanteen. Annostelin lautasille risottoa ja sen viereen porokastiketta. Vähäinen lihamäärä riitti kahdelle syöjälle oikein mainiosti, liha oli mureaa ja maukasta ja kastike olisi maistunut hyvältä ilman lihaakin. Parasta oli, että risotto onnistui ja saimme suuren poropalikkapussin pois pakastimesta, tilalle meni vain kolme liemipurkkia, jotka muuten merkkasimmekin asiallisesti.

Humppaava poro

Kuten olen sanonut, meillä on menossa pakastimentyhjennysoperaatio. Se on kyllä suuri urakka, sillä joku on hamstrannut meille ruokaa aivan tolkuttomasti. Tänään töissä ollessani pyysin henkilökohtaista kotimiestäni ottamaan jotain sulamaan päivällistä varten. Hän otti.

Kokkauksen alkaessa minulla oli raaka-aineena 400 g poron sisäfilettä (2 kpl), pullo punaviiniä, kupillinen puolukoita ja pussi puikulaperunoita. Eihän siinä tarvitse pohjoisen tytön kauan ihmetellä. Kolmelle syntyi nopeasti päivällinen, josta ei ollut kyynelin kerrottavaa.

Siivosin fileistä vähät kalvot ja jätin lihat vielä leikkuulaudalle lämpenemään. Kuorin pienen kattilallisen puikulaperunoita, jotka pilkoin kypsymisen nopeuttamiseksi muutamaan palaan. Laitoin perunat kypsymään höyrykattilaan. Sulatin nokareen voita pannulla ja paistoin fileiden pinnat kauttaaltaan, yhteensä vain noin kolme minuuttia, sillä Petteri P:n sisukka on pieni ja ohut. Käärin fileet folioon odottamaan. Lorautin samalle pannulle punaviiniä ja annoin sen hieman kiehua kokoon. Riivin tuoreita timjamin lehtiä ja lisäsin niitä pannulle ja hetken päästä noin desin verran kermaa. Kastike kiuhui miedolla lämmöllä kasaan sen aikaa, että perunat olivat kypsiä, niissäkään ei mennyt kuin 10 minuuttia kaikkiaan. Tein perunoista hiutaleita perunapusertimella ja sekoitin mukaan kunnon kimpaleen voita ja pari desiä kuumaa maitoa, maustoin perunamuusin suolalla, pippurilla ja ruohosipulisilpulla. Nakkasin kattilan uuniin 100 asteeseen siltä varalta, etteivät poronfileet olisi loppukypsyneet valmiiksi foliossa, vaan tarvisivat myös uunia. 

Avasin folionyytin ja kaadoin siellä olevan liemitilkan kastikepannulle ja koeleikkasin toisen fileen poikki. Se oli juuri sopivaa, en voisi paremmin sanoa. Aivan täydellistä. Nostin kastikkeen vielä lämpimäksi ja sekoitin liemitilkan mukaan, maustoin kastiketilkan suolalla ja pippurilla. Leikkasin fileet viipaleiksi, annosteli lautaselle perunamuusia, päälle filepaloja, kastiketta ja reunoille puolukoita. Annoksen pinnalle pyöräytin pippuria ja ripautin muutaman suolakiteen. Nyt oli kuulkaa niin hyvää ruokaa, että poikakin peruutti sanomisensa. Ensin hän sanoi, että kiitti safkasta. Sitten hän korjasi, että ei, vaan kiitos erittäin hyvästä ruoasta. 

Poroteemaa jatkaakseni suosittelen lämpimästi Humpfonia-konsertteja Kuopiossa ja Helsingissä. Eikä voi olla suosittelematta Eläkeläisten kevään Keski-Euroopan kiertuettakaan, jolle mekin olemme hyökkäämässä jollekin kohtaa!

Nopeat Koskenlaskija-herkut iltapalalle tai brunssipöytään

Edit: kaupallinen yhteistyö, Valio

Campasimpukka osallistuu Blogiringin kautta yhdentoista muun blogin kanssa Valion Koskenlaskija-kilpailuun. Aikani on ollut harvinaisen kortilla viime viikot. Onneksi teemaan  liittyi niin nopeus, kuin helppouskin ja se, että tuotteet olisivat kätevästi ostettavissa lähikaupasta. Hellepäivä ei innostanutkaan viihtymään lieden ääressä yhtään liian pitkään, joten pyöräytin muutaman pikaisen palasen, jossa hyödynsin Koskenlaskija-juustoa, jonka makuna on sipuli-ruohosipuli. Minulla ja sulatejuustolla on ollut vuosia verraten etäiset välit, mutta nyt meillä oli oiva tilaisuus tutustua hieman paremmin.

Lehtitaikinalevyt ovat näppäriä käyttää muulloinkin kuin joulun aikaan. Minulla onkin yleensä paketti tai kaksi valmiita levyjä pakastimessa, niin nytkin. Tuumin, että pienet muffinivuoassa paistettavat juustotäytteiset minipiirakat voisivat olla hyviä. 12 minipiirakkaa valmistui näistä aineksista:

• 6 pientä lehtitaikinalevyä
• puoli pakettia (125 g) Koskenlaskija-sipuli-ruohosipulijuustoa
• noin 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 12 viipaletta poroleikkelettä
• punaista pestoa
• ruohosipulia
• persiljaa
• basilikaa
• pippuria

Otin taikinalevyt sulamaan leivinpaperin päälle ja kuumensin uunin 225 asteeseen. Notkistin sulatejuuston vatkaamalla sen yhdessä turkkilaisen jogurtin kanssa tasaiseksi massaksi. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt pitkittäin kahteen suikaleeseen. Sivelin suikaleille ensin pestoa ja sen päälle Koskenlaskija-massaa. Juuston päälle sijoittelin puolikkaiksi leikattuja leikkeleviipaleita ja ruohosipulisilppua, persiljaa ja basilikaa sekä ripauksen pippuria. Käärin suikaleen rullaksi ja nostin rullan muffinivuoan koloseen. Paistoin minipiirakoita noin 15 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet kauniin paistopinnan ja olivat ilmavia ja kypsiä. Nostin ne varovasti vuoasta leivinpaperin päälle jäähtymään. Minipiirakat voi hyvin tehdä paistamista vaille valmiiksi vuokaansa ja jättää jääkaappiin odottamaan iltaa.

Kaksi taikinalevyä oli jäämässä ylitse, joten samoilla uuninlämmöillä paistoin niistä grissinin tapaisia tikkuja. Leikkasin taikinapyörällä taikinalevyt neljään pitkittäiseen suikaleeseen ja sivelin niiden pinnat Koskenlaskija-juustomassalla. Ripottelin päälle nigellansiemeniä ja kiersin suikaleet muutamaan kertaan kierteelle. Paistoin tikkuja noin 15 minuuttia ja olin syödä ne kaikki, ennen kuin maltoin ottaa kuvaakaan. Juusto maistui mukavasti lehtevissä tikuissa. Sopisivat varmaankin hyvin keittojen kaveriksi. 

Koska juustomassaa oli edelleen vähän jäljellä, sommittelin vielä vaikkapa koululaisen kesäpäivään sopivan välipalan, joka myöskään ei ole jääkaapissa säilyttämisestä moksiskaan. Auringonkukkaleipäviipale sai ylleen poroleikkeleeseen käärittyjä minitomaatteja, lusikallisia Koskenlaskija-juustomassaa, yrttejä ja viereensä salaattia. Leipä vain mehevöityi jääkaapissa ja juusto sopi erinomaisesti yhteen poron kanssa.

Äänestäneiden kesken arvotaan punainen Lotus savuttamaton hiiligrilli (arvo 179 €). Äänestysaikaa on tästä päivästä 7.7. asti ja voittaja julkaistaan 8.7. Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä mielestäsi reseptiä!

Yhteistyössä Valio Koskenlaskija