Kesäkuun harvoissa postauksissamme on laiteltu ruokaa aika vähän, olen tarkoituksella keräillyt voimia
kuukauden viimeisenä päivänä alkavaa
Tour de Francea
varten. Kammenpyörittäjä tilasi jälleen aikuisten
puuhapaketin
lievittämään odottamisen tuskaa ja tällä kertaa meillä on hyvä
kisakartta, josta voimme helposti seurata kisan kulkua eri puolilla
Ranskaa. Paketissa oli mukana myös noin tunnin mittainen kooste viime
vuoden kilpailusta ja katsoimme sen sunnuntaina. Se palautti mukavasti
mieliin, miten kilpailu vuosi sitten kehittyi ja miten lopputulokseen
päädyttiin. Tämän vuoden asetelmista ei voi vielä paljon sanoa, mutta
toivon kilpailusta kehittyvän kiintoisan.
Suosikkijärjestelmäni ammattipyöräilijöiden suhteen on vähintäänkin merkillinen. Vuosien varrella olen pitänyt ykkösenä mielessäni milloin ketäkin ajajaa, eivätkä ulkonäköseikat ole lainkaan merkityksettömiä, sen auliisti myönnän. Suosikkini vaihtuu lennosta ja syy voi olla mitä kummallisin. Aikaisemmin pidin
Cadel Evansia "ilkeän näköisenä", mutta pari vuotta sitten mieleni vain otti ja muuttui. Enää hän ei näytä minusta keljulta ihmiseltä ja olenkin lähes varma, että pidän häntä suosikkinani tämän vuotiseen Touriin.
Alexandre Vinokourov "pääsi suosiooni" (ihan kuin hän sinne olisi halunnut) eräällä muutaman vuoden takaisella Giro-etapilla, jota ajettiin valkoisilla hiekkateillä ja kova vesisade teki tiet vaaleaksi mutavelliksi. Vino ajoi sinnikkäästi ja pyyhki valkoista sementtiä silmistään ja se
katse teki minuun vaikutuksen. Eivät nämäkään asiat ole vain järjenjuttuja, vaan myös sydämenasioita! Ainakin näin epäurheilijamaisella ihmisellä kuin minulla. Minä annan auliisti anteeksi seikkailut kiellettyjen aineiden parissakin. Kun rangaistukset on kärsitty, pidän jälleen vaikkapa
Alberto Contadorista, olen pitänyt kaiken aikaa, sellaiset silmäripset miehellä! Kammenpyörittäjä nauraa toisinaan näille ranking-listoilleni, mutta nauruhan on ihmiselle vain hyväksi.
Keittiössä
aion tämän vuotisen Tour de Francen aikana kokeilla joitakin sellaisia ranskalaisen keittiön klassikoita,
joihin en viime vuonna vielä tohtinut tarttua. Tällaisia ovat ainakin
kohokkaat ja
croissantit.
Viime vuonna ei tullut aivan totaalista mönkäänmenoa minkään
Tour-kokkauksen suhteen, johtuen kyllä useimmiten vaikeuskertoimen alhaisuudesta. Mitään revanssia ei tarvitse välttämättä ottaa, samaan
tapaan kuin esimerkiksi
raviolin kanssa kävi Italia-teemassa. Tour de Francen alkuun on nyt alle kaksi
viikkoa, joiden aikana ehtisin kyhäillä jonkunlaista runkoa päivittäisille
Ranska-kokkauksilleni. Luultavasti en saa aikaan mitään etukäteen, vaan kokkaan jälleen päivä kerrallaan.
Jotta ruoka olisi mukana edes pikkuisen tässäkin postauksessa, kerron aamiaisjuomasta, jota meillä oli eilen. Sain siihen vinkin
Pikku Leijona ja puoli valtakuntaa-blogin
viikonloppuisesta postauksesta, jossa oli tehty mango-melonilassia. En ollut koskaan tehnyt lassia itse, mikä on kyllä pöhköä. Lassihan on ihana raikas juoma, jota voi varioida rajattomasti. Tällä kertaa tein kyllä melkein kuten esikuvapostauksessa. Meillä oli juuri parhaimmillaan ollut
mango, joka ehdottomasti vaati jo käyttöä. Pilkoin mangon ja puoli
pienehköä hunajamelonia paloiksi tehosekoittimeen ja lisäsin sinne
puolisen litraa kreikkalaista paksua jogurttia ja pikkuisen hunajaa.
Surrautus ja pehmeä aamujuoma oli valmis.
