Taas tapastelua –pikkuiset tonnikalakakut

Tänään oli taas lautasilla tapas-osastoa, sillä meillä ei ollut kauhean kova nälkä. Ohjeen näihin pikkuisiin tonnikalakakkusiin  otin tästä Spain on a fork-blogissa, olen vieraillut siellä ennenkin, muistelen nähneeni Albertin kokkailua aikaisemminkin. Olen alkanut muuten käyttää taas enemmän valkosipulia, joitakin vuosia en välittänyt siitä oikeastaan ollenkaan. Tästä ohjeesta tuli 11 pientä kakkua. Minulla ei ollut ohjeen vaatimaa tuoretta chiliä, joten pieni suippopaprika ulkonäkötuurasi ja käytin kuumuutta tuomaan chilihiutaleita. Kastikkeen tein aikalailla omasta tai asiakkaan päästä, sillä meillä ei ollut sopivaa jogurttia. 

Tonnikalakakkuset ja valkosipulikastike

Kakut

• 1 lasipurkki Lidlistä saatavaa MSC-sertifioitua tonnikalaa öljyssä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• ruohosipulia
• 1 pieni punainen suippopaprika
• 1 pieni oranssi suippopaprika
• 1 tl pimentonia
• 1/4 tk chilihiutaleita
• pippuria (suolaa ei tarvita, kalassa on sitä tarpeeksi)
• 2 kananmunaa
• oliiviöljyä paistamiseen

Kastike

• 1 purkki kermaviiliä
• sitruunamehua
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia

Valutin tonnikalasta öljyä pois sen verran, mitä siitä suosiolla irtosi ja kumosin palaset kulhoon. Pienentelin paloja hiutaleiksi haarukalla. Silppusin sipulin, valkosipulin, paprikat ja ruohosipulin. Keräsin kaikki silput kulhoon tonnikalan päälle. Lisäsin kevyesti vatkatut kananmunat, chilihiutaleita, pimentonin ja ripauksen pippuria. Riippuu tosiaan kalalaadusta, tarvitsevatko kakkuset yhtään lisättyä suolaa, tämä minun versioni ei sitä kaivannut. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja taputtelin siitä pieniä kakkusia, noin golfpallon kokoisesta määrästä kunkin. Kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä ja paistoin kakkuset keskilämmöllä, noin 4 minuuttia puoleltaan. Laitoin kakkuset talouspaperin päälle ja peittelin pysymään lämpimänä toisen satsin paistamisen ajaksi. 

Kastike oli ihan tavallinen pieni soosi, valutettua kermaviiliä, sitruunamehua, silputtua valkosipulia, suolaa ja pippuria. Kun nämä kaikki olivat sekoitettu, lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä. Päälle ripottelin ruohosipulia.

La Vueltassa oli hilly-tyyppinen pitkä etappi, 204,7 km mittainen. Tämä oli jo 14. etappi, joten vähäksi käy, ennen kuin loppuu! Pieneen nousuun päättyneen etapin nopein oli Tim Wellens. Hän oli yksi kuudesta ajajasta, jotka olivat pitkään hatkassa. Tämä oli Wellensin toinen voitto tässä hänelle ensimmäisessä Vueltassa. Pääjoukko ajoi maaliin muutama minuutti myöhemmin, eikä kokonaiskilpailun kärki muuttunut, Primoz Roglic jatkaa punaisessa johtajan paidassa huomennakin ja toisena on Richard Carapaz, edelleen 39 sekuntia perässä. 

Lihapullat liemessä

Jo heti tuoreeltaan laitoin muistin Jennin lihapullaohjeen, se näytti yhdellä vilkaisulla takuuvarmalta. Eilen kokeilin ohjetta, eikä aavistukseni ollut väärä. Hieman se laittoi nenän vuotamaan ja ottamaan toisen annoksenkin, makua ja pientä poltetta riitti. Ohjeesta tuli meille kahdelle hyvä päivällinen ja huomiselle työlounaskin. 

Lihapullat kooroscurrykastikkeessa Liemessä-Jennin ohjeella

Lihapullat

• 1 punainen chili
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria
• 1 rkl garama masala-maustetahnaa
• 400 g jauhelihaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Ensin tein lihapullat. Silppusin chilin, sipulin ja korianterin. Sekoitin ne jauhelihaan. Lisäsin mukaan garam masalan, kananmunan, valkosipulimurskan, suolaa ja pippuria. Sekoitin kaikki sekaisin taikinaksi. Kuumensin pannun ja sillä pienen nokareen voita. Otin lihapullataikinaa pienen nökäreen ja paistoin sen voidakseni tarkistaa mausteet. Lisäsin hieman lisää suolaa ja pippuria. Pyörittelin taikinan lihapulliksi, niitä tuli noin 25 kpl. Paistoin lihapullia voissa pannulla ja siirsin ne sitten lautaselle odottamaan. Aivan kypsiksi pulleroiden ei tarvinnut tässä vaiheessa vielä tullakaan.

Kookoscurrykastike

• 4 dl kanalientä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 tl vihreä currytahnaa (ei ollut punaista, kuten Jennin ohjeessa)
• 1 tl jauhettua currya
• 5 kpl kuivia kaffirlimetin lehtiä
• 1 limetin mehu
• 0,5 ruukkua tuoretta korianteria

Sulatin liemikalikan kasarissa ja lisäsin sinne mausteet ja kookosmaidon. Säästin pari lusikallista kookosmaitoa viimeistelyyn. Kuumensin kastikkeen ja lisäsin lihapullat kasariin, jossa ne kypsyivät loppuun noin 10 minuutissa. Lisäkkeenä meillä oli riisinkeittimessä kypsennettyjä ohrahelmiä. Puristin kastikkeeseen vielä yhden limetin mehun ja tiputtelin kookosmaitoa tiploiksi kastikkeen pinnalle ja sirotin loput korianterit päälle. Erittäin hyvä ohje! Kiitos Jenni!

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Hintsusti hottia kanakeittoa

Täällä viikolla meillä oli töissä keittopäivä. Kyseessä oli aasialaisvivahteinen kanakeitto.

Kanakeittoa kaikille

• 1 l vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 800 g broilerifileitä
• oliiviöljyä
• soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• currya
• jauhettua paprikaa
• 2 pientä punaista chiliä
• 1 kesäkurpitsa
• 4 porkkanaa
• 2 tomaattia
• nippu kevätsipulia
• pieni purkki säilykemaissia
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• palanen inkivääriä 
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 3 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 2 limettiä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• nippu korianteria

Hirveästi aineksia, nyt ei Hannelekaan tykkää! Tai ehkä tykkää kumminkin. Aloitin laittamalla veden kiehumaan ja tipautin liemikuution mukaan. Sitten pilkoin, raastoin, kuorin ja silppusin ison tarjottimellisen kasviksia. 

Raastoin kesäkurpitsan, porkkanat ja kuoritun inkivääripalasen. Silppusin sipulin, valkosipulinkynnen, chilit, paprikat ja tomaatit. Huuhdoin maissin ja jätin valumaan lävikköön. 

Tein kulhoon pienen pikamarinadin broilerille, sekoitin limetin mehua, oliiviöljyä, soijaa, suolaa ja pippuria. Leikkasin broilerifileet suikaleiksi ja sekoitin marinadiin. 

Kuumensin pannulla hieman oliiviöljyä ja pintapaistoin pikamarinoidut broilerisuikaleet muutamassa erässä ja kaadoin ne kevyesti kiehuvaan kasvisliemeen. Käytin sitten kasvikset muutamassa erässä pannulla ennen keittokattilaan kumoamista.

Sekoitin mukaan kookosmaidon ja nostelin nuudelikiekot keittoon, hämmentelin ja maustoin keittoa currylla, jauhetulla paprikalla (lähinnä värin vuoksi), suolalla ja pippurilla. Jätin keiton poreilemaan miedolla lämmöllä noin puoleksi tunniksi. Tarkistin vielä mausteet, lisäsin hieman pippuria ja puristin keittoon yhden limetin mehun. 

En laittanut korianteria suoraan keittoon, vaan pöytään tarjolle, sillä syöjien joukossa oli ainakin yksi korianteria vieroksuva. Viiden litran kattilallinen hupeni siihen tahtiin, että iltavuorolle jäi aika vähän. Ensi kerralla suurempi kattila käyttöön. 

Lähti lapasesta – shakshuka seuraavaan aamuun

Niin siinä sitten kävi, että överiksi meni. Vain yksi piti ottaa, mutta viiteen päädyin. Käykö teille koskaan niin? Hyvät on aikeet, mutta jossain vaiheessa vaan homma riistäytyy käsistä? Onneksi tänään on töihin meno vasta myöhään illalla. Ehtii toipua. Elokuvista. Ja ehkä katsoa muutaman lisää. 

Aamun pienoiseen elokuvaähkyyn sopi hyvin elämäni ensimmäinen shakshuka. Muistan kuulleeni siitä ensimmäisen kerran monta vuotta sitten, kun Jael suositteli sitä. Ja sittemmin olen monissa blogeissa nähnyt tätä armoitettua aamiaisruokaa, jonka voi tehdä ihan mistä tykkää eikä sillä kellon ajallakaan niin väliä ole. Ja mikä parasta, kerrankin sellainen ruoka, jonka blogaanikin saa syödä kuumana, sen ehtii käyttää pihalla kuvattavana ja yhä siihen vaan vielä polttaa kielensä. 

Shakshuka minulle Jonnaa mukaellen

• 1 pienehkö tölkki säilöttyjä luumutomaatteja (Annan kaupasta)
• pieni palanen lämminsavulohta (menipä viimein loppuun sekin)
• 1 viipale kinkkua
• 2 kevätsipulia
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• pieni loraus oliiviöljyä
• muutama hiutale kuivattua chiliä
• 1 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• puolikas avokado (eipä ehtinyt mennä pilalle!)
• baby-pinaattia

Silppusin sipulit ja kypsensin niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä pannulla, jonka voi laittaa uuniin. Minä käytin pientä valurautapannua. Jollei sinulla ole uuniin sopivaa pannua, tee alku liedellä ja siirrä ainekset lopuksi uunivuokaan. Kun sipulit olivat laiskistuneet, mutteivat ruskistuneet, lisäsin mukaan tomaatit. Lyttäsin niitä vähän lastalla palasiksi. Lisäsin mukaan chilihiutaleita, pimentonia, sokeria, suolaa ja pippuria. Annoin kastikkeen kiehua noin viisitoista minuuttia. 

Lämmitin kastikkeen kiehuessa uunin 200 asteeseen ja valmistelin muut ruoan ainekset. Minulla oli hieman lohta ja kinkkua, mutta mukaan voi laittaa ihan mitä tykkää, vaikka makkaraa, eilisiä keitettyjä perunoita kuutioina, kikherneitä tai papuja. Leikkasin kinkkuviipaleet suikaleiksi, jotka käärin pieniksi rulliksi ja lohkoin kalapalan muutamaan suupalaan. Viipaloin avokadon puolikkaan ja otin pussista muutamia pinaatinlehtiä valmiiksi. 

Kun uuni oli kuuma ja kastike pannulla kiehunut kokoon jonkun verran, lisäsin mukaan toiselle reunalle kinkkurullat ja toiselle lohipalat. Keskelle pannua rikoin yhden kananmunan. Nostin pannun uuniin. Jos haluaa, että keltuainen on valuva, riittää noin 5 minuuttia, täysin kypsäksi keltuainen ehtii noin 10 minuutissa. Minun pannuni oli uunissa noin 8 minuuttia, unohduin juttelemaan siilille sen paviljongissa, kun vein sille ruokaa ja oman aamiaiseni keltuainen ehti hieman liian kypsäksi. 

Otin pannun uunista ja asetin ruoan pinnalle avokadoviipaleet ja pinaatinlehdet, pyöräytin vielä myllystä hieman pippuria. Minulla ei ollut mitään hyvää leipää (vieläkään) talossa, joten paahdoin vaaleaa leipää voinokareen kanssa pannulla ja ripautin viipaleille pimentonia. Leipä on kyllä tarpeen tässä ruoassa, sillä saa siivottua talteen jokaisen tipan mahtavaa tomaattikastiketta. Todella hyvää! Ja kuten sanottu, lämmintä ihan viimeiseen suupalaan. 

Mitähän elokuvia sitä tänään katsoisi? Taidan aloittaa tv-sarjalla Ylpeys ja ennakkoluulo, vaikka muistan sen vuorosanat ulkoa, tiedän aina mitä kukin tulee seuraavaksi sanomaan. 

Ranskalaiset rapukakut

En  käy useinkaan sunnuntaisin kaupassa, jollei ole aivan välttämätöntä. Usein katselen aamusta jo jääkaappia sillä silmällä, että saisiko sieltä päivällisen raavittua kasaan. Useimmiten saa. Nyt minulla oli pieni rasiallinen jokiravun pyrstöjä ja ajattelin tehdä niistä jonkunlaisia rapukakkuja. Löysinkin hyvän ohjeen, jota muuntelin ja lopputuloksen ranskalaisvivahteet tulevan jälleen maustamisesta. Rapuja oli sen verran vähän, että jatkoin taikinaa tonnikalalla.

Rapukakut

• noin 150 g jokiravunpyrstöjä
• 1 pieni purkki tonnikalaa paloina öljyssä
• 1 kananmuna
• 2 rkl kreikkalaista jogurttia
• 2 rkl korppujauhoja
• chilihiutaleita
• tuoreita yrttejä (rosmariini, rakuuna, timjami, ruohosipuli, basilika, persilja, ohuet sipulin varret)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• srirachaa
• oliiviöljyä paistamiseen
• pankomuruja leivittämiseen

Silppusin yrtit ja ravinpyrstöt pieneksi ja sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi massaksi. Kuumensin pannun ja sillä runsaasti oliiviöljyä. Otin öljytyin käsin taikinasta noin golfpallon kokoisia paloja ja taputtelin ne pieniksi kakuiksi, jotka pyörittelin pankomuruissa. Rapukakkuja tuli 7 kappaletta. Paistoin niitä kuumalla pannulla noin 3-4 minuuttia, käänsin ja paistoin toista puolta vielä pari minuuttia. Peittelin kakut metallilautaselle folion alle odottamaan, että yrttiset lyttypotut olivat kypsiä ja rapeita. Kastikkeeksi sekoitin nopean majoneesin, jossa oli hieman srirachaa potkua tuomassa. Rapukakut olivat tosi hyviä, sopivat hyvin kesäisen iltapäivän ateriaksi kotiterassilla syötäväksi. 

Tour de Francessa oli toisen jakson viimeinen päivä. 15. etappi oli täynnä jyrkkiä nousuja ja se oli vaativa ihan kaikille, mutta erityisesti kirimiehille. Huomenna Tour de Francessa on toinen lepopäivä ennen viimeistä kuutta etappia. Bauke Mollema onnistui voittamaan ensimmäisen kerran Tour de Francen etappinsa. Onpa hänellä kiva nimi! Kokonaiskilpailua johtaa Chris Froome edelleen. Kisa jatkuu tiistaina. 

Tosi nopea rapupasta

Tämän tapaista ruokaa meillä on toisinaan, kun pitää nopeasti saada lautanen nenän alle, tai toisaalta haluamme syödä jotain helppoa. Tällä kertaa helppoudentoive johtuu hammasoperaatiosta ja siitä, ettei mitään karkeaa ja hankalaa saa olla aterialla nyt pariin päivään. Pisin aika tässä ateriassa kului siihen, että vesi pastakattilassa kiehui. Ainekset löytyivät jääkaapista, vähän sitä ja vähän tätä viikonlopun kokkailuista jäänyttä.

Jokirapupasta kahdelle + työlounasannos

• 250 g artesaanipastaa
• runsaasti suolaa pastan keitinveteen
• oliiviöljyä
• 2 kevätsipulia
• 1 punainen chili
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• pätkä kesäkurpitsaa
• 2 dl kermaa
• loraus konjakkia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• palanen parmesania

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa vesi reilulla kädellä. Keitä pasta pakkauksen mukainen aika. Minun pakkauksessani luki vain, että keitä sopiva aika. Huuhtele ja valuta jokiravun pyrstöt ja jätä ne siivilään valumaan. Leikkaa kesäkurpitsa, sipuli, chili ja tomaatit suikaleisiin tai millaisiin paloihin nyt haluatkaan. Kuullota niitä pannulla oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle kerma ja loraus konjakkia. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kerman kiehua hieman kasaan, varo kuitenkaan kuivattamasta sitä liikaa. Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään odottamaan. Lisää jokiravut pannulle ja sekoita kastikkeeseen. Yhdistä pasta pannulle kastikkeeseen, sekoita ja tarkista maku. Lisää vielä pippuria ja suolaa, jos siltä tuntuu ja ripota annoksen päälle basilikaa ja parmesania. 

Nuhaa aiheuttava tähdenlentokeitto

Tänään oli ensin sellainen olo, että nyt ei kyllä jaksa tehdä ruokaa. Olin jo aikeissa ottaa pienet päiväunet, kun muistin meillä olevan nollalaatikossa vielä pikkuisen nyhtölammasta. Vihanneslaatikko oli aika tyhjä, mutta jotain sieltäkin löytyi ja päiväunien sijaan sommittelin pienen keiton tähdenlentoteemalla. 

Nenää valuttava tähdenlentokeitto kahdelle

• noin 150 g nyhtölammasta
• loraus oliiviöljyä
• 0,5 l tummaa lihalientä
• 1 porkkana
• 1 pieni kesäkurpitsa
• puolikas punasipuli (jäi eiliseltä)
• 2 pientä tomaattia
• 1 rkl soijakastiketta
• puolikas punaisesta chilistä
• pussinpohja jotain pienikokoista pastaa
• puolikas pienestä pakastehernepussista
• vettä
• suolaa ja pippuria
• persiljaa ja timjamia

Sulatin kattilassa lihaliemipalikan ja lisäsin vettä sen verran, että kattila oli puolillaan. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja kuorin porkkanan. Viipaloin porkkanan ja kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi kiekoiksi ja leikkasin chilin silpuksi. Tomaatit leikkasin muutamaan palaan. 

Kuumensin öljytilkan pannulla ja kippasin lammasnyhdöt pannulle, sekoittelin ja irrottelin suikaleita toisistaan. Lisäsin nyhteisiin hieman suolaa ja pippuria ja kaadoin lihat kattilaan. Käytin sitten pannulla sipulia, porkkanoita, kesäkurpitsaviipaleita, tomaattilohkoja ja clihiä. Lisäsin ne kattilaan, sekoittelin ja laitoin mukaan pastan ja herneet. Annoin keiton kiehua muutamia minuutteja, kunnes pasta oli kypsää, ohuet vihannesviipaleet kypsyivät nopeasti. Maistelin keittoa ja lisäsin hieman soijaa ja pippuria. Annoksen päälle ripottelin hieman persiljaa ja timjamia. 

Olipa lämmittävää keittoa. Se lämmitti mieltä, että kaapeista meni loppuun mitättömät pussinpohjat pastaa ja herneitä, sekä pitkään haudutettu lammas. Kuumaa keittoa syödessä alkoi nenä vuotaa, mutta ei se mitään. Huomiselle jäi vielä pienet lounasannokset. Nyt niitäkin voi taas jemmata kummallekin, kun minäkin käyn jälleen töissä noin 5 kertaa viikossa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki hävikistä herkuksi-teemaiset postauksemme. 

Kuumottava makkarakeitto

Flunssa tuntuu asettuneen taas liiankin taloksi, eikä ruoka silloin maistu kovin hyvin. Tänään tein keittoa, johon keräsin kaikenlaista kaapeista Hävikistä herkuksi-teemalla ja maustoin keittoa niin, että siitä tuli tavallistakin lämmittävämpi.

Sitäsuntätä-tyyppinen makkarakeitto

• 2 pienehköä mietoa chorizoa (eivät olleet espanjalaisia, olivat ihan mietoja, lasten chorizoja siis)
• 10 eiliseltä tähteeksi jäänyttä pientä lihapullaa
• 1 porkkana
• 4 kevätsipulia
• 3 keskikokoista perunaa
• 1 tetra suuria valkoisia papuja
• 0,5 dl punaisia linssejä (lisäsin listaan myöhemmin, postatessa unohdin, että laitoin niitäkin)
• 1 dl olemattoman pientä kukanmuotoista pastaa
• 3 pientä suippoa, aavistuksen nahistunutta paprikaa 
• 2 pikkuista tomaattia
• 4 pienehköä lehtikaalilehteä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• chilirouhetta
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• vettä liemeksi
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Leikkasin makkarat noin puolen sentin viipaleiksi ja puolitin lihapullat. Kuorin porkkanan ja perunat ja leikkasin ne viipaleiksi ja suikaleiksi kypsymisen nopeuttamiseksi. Kumosin pavut siivilään, huuhtelin ja jätin odottamaan. Silppusin sipulin ja lehtikaalin, samoin yrtit. Viipaloin paprikat ja tomaatit. 

Laitoin paistinpannun kuumenemaan jo ainesten silppuamisvaiheessa ja sille hieman voita ja öljyä. Samoin laitoin kattilan tulelle ja siihen noin litran vettä vedenkeittimen kautta Jamie-tyyliin. Kun pannu oli kuuma lisäsin sille makkara- ja lihapullapalat. Paistelin niitä hetkisen ja kippasin kattilaan. Laitoin sitten pannulle vuorostaan sipulin, peruna- ja porkkanaviipaleet ja pyöräytin niitäkin kuumassa ennen kuin lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin ja maustoin chilillä, pimentonilla ja pippurilla. 

Kun ainekset alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan punaiset linssit, pavut, pikkuiruisen pastan, lehtikaalin, tomaattiviipaleet ja tomaattipyreen. Annoin keitoin kiehua maltillisesti, kunnes pasta oli kypsää (lisää hieman vettä, jos liemi käy vähiin). Minun pastani oli niin olematonta, että se kypsyi parissa minuutissa. Tarkistin mausteet ja lisäsin suolaa, pippuria ja pimentonia. Jätin keiton hautumaan jälkilämmölle siksi aikaa, että ehdin kattaa pöydän ottaa annoskuvan. Lisäsin syömäni annoksen päälle vielä tuoretta timjamia ja varmaan aavistus manchegoraastettakin olisi sopinut tähän hyvin. Keitto oli hyvin maukasta ja niin vatsaa kuin sieluakin lämmittävää. Arvelen huomisten tähdenlentojen olevan vielä parempaa, kuten hyville keitoille usein käy. Tämä ruoka oli myös hyvin nopea, se oli valmista puolessa tunnissa.

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.

Tiikerirapu-kikhernekeitto

Viime perjantaina tein Rachel Allenin kirjan Rachel's Food for Living mukaan chorizo-kikhernekeittoa, joka oli valtavan hyvää. Ryntäsin tällä viikolla Seppälän Citymarkettiin ostamaan mainioita raakachorizoja ja pakastin niitä odottamaan tulevia grillaushetkiä. Tänään ajattelin, että ruoka pitää sävellellä kotona olevista raaka-aineista, kauppaan ei mennä. Kurkistin pakastimeen ja huomasin paketin tiikerirapuja, jotka olin ostanut jotain tarkoitusta varten, mutta jättänyt käyttämättä. Päätin tehdä samansuuntaista soppaa kuin viime viikolla, mutta vaihtaa makkaran mereneläviin. Annos riittää hyvin neljälle. 

• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1 tölkki kikherneitä liemessä
• 0,5 l hummerilientä (tai vettä, kasvislientä, lihalientä)
• 4 punaista kirsikkatomaattia
• 4 keltaista kirsikkatomaattia
• 1 punasipuli
• 1 kevätsipuli
• 100 g tuoretta pinaattia
• muutama oksa lehtipersiljaa
• pieni punainen chili
• varsisellerin varsi
• 200 g kuorittuja raakoja tiikerirapuja
• suolaa ja pippuria

Pilkoin sipulin ja sellerinvarren pieneksi, samoin chilin, josta olin poistanut siemenet. Lurautin hieman oliiviöljyä paksupohjaiseen kattilaan ja kuumensin öljyä hieman ennen kuin lisäsin kattilaan sipulin, sellerin ja chilin. Kypsensin niitä, kunnes ne olivat vähän pehmenneet. Kaadoin hummeriliemen kattilaan, samoin kikherneet ja tomaattimurskan. Keittopohja sai kiehua sen aikaa, että kalttasin kirsikkatomaatit. Halusin hieman tomaattipaloja mukaan, koska Mutti-tomaattimurska oli hienojakoisempaa, kuin muistin. Lisäsin kaltatut tomaatit puolikkaina mukaan keittopohjaan, jonka annoin kiehua leppoisasti noin kymmenen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kun herneet alkoivat tuntua melko pehmeiltä, lisäsin ravut mukaan, ne kypsyivät aivan hetkessä. Viimeiseksi lisäsin pinaatin ja ohuiksi suikaleiksi leikatun kevätsipulin. Annoksen päälle lisäsin vielä lehtipersiljaa.

Tämä oli mukava muunnos viime viikon keitosta, ravut olivat meheviä, eivätkä lainkaan kumisia ja chili lämmitti mukavasti, muttei hikoiluttavasti. Pitäisiköhän ottaakin perjantai perheemme keittopäiväksi? 

Varma syksyn merkki - keittoa päivälliseksi

Keittojen ilmestyminen monen suosikkibloggaajani postauksiin on varma syksyn merkki. Tänään mekin söimme keittoa ja koska meillä syödään nyt Espanja-teeman mukaan (vaikka hampaat irvessä), oli keitossakin niin paljon Espanjaa kuin vaan sain siihen sullottua. Katselin neuvoja monesta paikasta ja päättelin, että tässä tarvitaan ainakin tomaattia, paprikaa, sahramia ja chiliä. Keräsin ajatuksia niin monesta paikasta, etten vinkkaa niihin kaikkiin. Tämä uusi suosikkiblogini voi kuitenkin antaa muillekin mukavan lukukokemuksen. Pidän blogin tyylistä, houkuttelevista ohjeista ja kauniista kuvista. Ihan niin monimutkaisesti en keittoamme toteuttanut, kuin ohjeessa oli. Tein keiton kolmessa vaiheessa. Ensin tein keiton liemipohjan:

• 2 tomaattia
• 1 punainen paprika
• 2 pientä sipulia
• 2 suurta valkosipulin kynttä
• sahramihippuja
• oliiviöljyä
• 3 keitettyä perunaa
• 3 dl hummerilientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Kalttasin kaksi tomaattia ja leikkasin ne kuutioiksi. Silppusin sipulit ja poistin paprikasta siemenet ja valkoiset sisuskalvot, leikkasin paprikan kuutioiksi myös. Kuorin keitetyt perunat ja leikkasin ne paloiksi (tässä sain käytettyä salaatista unohtuneet perunat, peruna toimii suurusteena tällaisessa keitossa). Kuumensin padassa oliiviöljytilkan ja laitoin sipulit öljyyn kuullottumaan ja sahramihiput luovuttamaan makuaan. Hetken kuluttua lisäsin tomaatit ja paprikan ja annoin niiden kypsyä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin pataan hummeriliemen, perunapalat ja valkoviinin. Tämä seos sai rauhassa kypsyä noin viisitoista minuuttia. Sinä aikana valmistelin merenelävät. Niitä keittoon tuli:

• 250 g merilohta
• 200 g kuhaa
• 8 kuorittua tiikerirapua
• 10 sinisimpukkaa

Puhdistin simpukat ja nyhdin niistä parrat irti. Kuumensin pannulla noin 1 dl kuivaa omenasiideriä ja kumosin simpukat pannulle. Laitoin kannen päälle ja muutaman minuutin kuluttua yhdeksän simpukkaa oli auennut, heitin aukeamattoman kompostikuppiin. Nostin simpukat siivilään valumaan ja jäähtymään. Sulatin tiikeriravut ja  jätin ne simpukoiden kaveriksi valumaan. Varmistin, ettei lohessa ole ruotoja ja leikkasin kalan irti nahasta ja kuutioiksi. Kuha myytiin nahattomaksi leikattuna fileenä. Sen keskellä oli lyhyitä piukassa olevia ruotoja, joten leikkasin kylmästi keskikohdan pois ja suikaleet pienemmiksi paloiksi. Näin simpukat, ravut ja kalat olivat valmiina.

Seuraavaksi maistelin liemipohjaa ja maustoin sitä suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. Soseutin liemipohjan sattumat mixerissä ja kaadoin tasaisen keittopohjan takaisin pataan. Kuumensin liemen uudelleen kiehuvaksi ja lisäsin kalapalat ja ravut mukaan keittopohjaan kypsymään, muutamassa minuutissa kala oli kypsää ja ravut muuttuneet kauniin punerviksi. Aivan lopuksi nostin simpukat mukaan lämpenemään. Söimme lämmittävän keiton hyvillä mielin tuoreen leivän kanssa aivan viimeiseen tippaan asti.

Vueltan 13. etappi lähti liikkeelle Santiago de Compostelasta ja päättyi 173 km myöhemmin Ferroliin. Maisemat pohjoisessa Espanjassa näyttivät upeilta, sininen meri, vihreä maasto, iloisen väriset rakennukset. Tuolla olisi mukava matkailla. BMC-tallin Stephen Cummings selvitti etapin nopeimmin. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Joaquin Rodriguez ja toisena on  Alberto Contador, jota en kuulema saa sanoa Alluksi enkä Altsuksi, esikoinen kielsi. Ihme juttu.

Chiliä oululaisella mentaliteetilla

Chili taipuu kyllä monenlaiseen syötävään ja juotavaan, sen todisti eilisiltainen ruokabloggaajien tapaaminen Oulussa. Suupielet ja kieli alkavat tuntua omilta taas ja voin sanoa ainakin jossain määrin luopuneeni aikaisemmasta nyrpistelevästä asenteestani chiliä kohtaan. Kokoonnuimme illan hämärtyessä Kokkien ja pottien viehättävään kotiin. Paikalla oli myös edustajia blogeista Soppaa ja silmukoita, Pastanjauhantaa, Peruspöperöä, Ghetto Gourmet, Kokkeillaan, Sokerikukkasia, Makuja kotoa ja (Diplomi-)insinöörin keittiössä. 

Ruokaa ilmaantui sitä kyytiä pöytään ja lautasten kautta bloggaajien vatsoihin, etten ehtinyt ottaa kaikista herkuista kuvia enkä muistakaan enää tarkasti kuka mitäkin oli tuonut. Hauskaa häärimistä kameroiden ja ruokavatien kanssa oli nähtävillä ja useita eri  keskusteluita oli käynnissä ristiin rastiin kaikenaikaa. Jos joku lähti tuosta tilaisuudesta näl(ä)käisenä pois, saa kyllä syyttää vain itseään, niin paljon erilaisia lähestymistapoja chiliin oli tarjolla. 

Kokkeillaan-blogin Kotiharmi nosti pöytään 

värikkäät soppashotit ja vuohenjuustomousset, ohjeen niihin löytyy täältä.

Soppaa ja silmukoita-blogin Marjan salaatti oli kuulema

 alkujaan Pioneer Womanin sivuilta, meille se maistui erinomaisesti.

Makuja kotoa-blogi tarjosi nopeasti vadilta katoavia susheja.

Peruspöperöä-Virpi toi mukavasti suuta rauhoittavia fudgeja 

ja vara-aviomiehensä taustalla näkyviä tujakoita suklaita.

 Sokerikukkasia-blogi tarjosi suloisia maracon-leivoksia.  

 

Tuliterän Ghetto Gourmet-blogin pariskunta ihastutti ruokailevaa joukkiota mahtavilla ribseillä, joista olisi hampaatonkin selviytynyt. (Diplomi-)insinöörin keittiö tarjosi (muistaakseni) korealaistyylistä lihaa, joka käärittiin salaatinlehteen ja syötiin niin siististi kuin osattiin. Kokit ja potit kääri riivittyä possua riisipaperiarkkeihin ja tarjosi erilaisia dippejä rullille. Peruspöperölä paahtoi leipää ja fetaa uunissa ja tujakoitti settiä milläpä muulla kuin chilillä. Chilikauppa.fi tarjosi iltaan tuotteitaan maisteltavaksi, näin kertoi illan emäntä Kokeista ja poteista. Etenkin Salmiakkinen höökipulveri shottilasin reunassa sai hyväksyvän vastaanoton. Mitä kaikkea ilta tarjosikaan sen jälkeen, kun minä pitkämatkalaisena vetäydyin hotellini rauhaan, saamme varmaan lukea muiden blogeista, kunhan chilihöyryt hälvenevät. Kiitän kaikkia paikalla olleita ja erityisesti Hannelea mukavasta illasta, mahtavasta ruoasta ja hilpeästä atmosfääristä! Suosittelen Oulua lämpimästi!

Chilimaustetut mantelit

Lauantaisen Oulun ruokablogimiitin teemana oli siis chili. Olin vähän paniikinomaisesti selaillut kirjoja ja blogeja löytääkseni jotain sopivaa, ennalta valmistettavaa, kuljetuksen kestävää ja jopa syömäkelpoista chilillä maustettua viemistä. En voi sanoa, että olisin aivan uinut sopivien ohjeiden meressä tai että valinnanvaikeus olisi ollut se suurin hankaluus. Se oli varmasti jo tunnustettu kokemattomuus chilin käytössä. Olin kuitenkin päättänyt, että pikkuleipiä veisin ja toiseksi viemiseksi valikoin helpoilta kuulostavat paahdetut mantelit. Sellaisia näkyi siellä täällä blogeissa ja samankaltaisia tein viime kesän lopulla Espanja-teemaviikoilla. 

Välillä on hupaisaa, miten eri maissa ja kielissä kutsutaan eri asioita. Monessa manteliohjeessa puhuttiin englanniksi "raw almonds" ja tuumin mitä ne mahtavat oikein olla. Olen Turkissa syönyt tuoreita manteleita, niitä vihreän "karvaisen" soikulan sisältä löytyviä vähän pistävän makuisia siemeniä. En kyllä usko amerikkalaisten bloggareitten käyttävän sellaisia manteleita paahtaessaan. Niin ollen päättelin tämän raw almonds olevan sama kuin meillä kaupattavat kuorimattomat mantelit.

My Diary of a Foodie-blogin vinkein kävin paahtamaan manteleita. Koska se ihana Rocoto-chilipussini ei ollut ehtymätön (tarvitsin sisältöä vielä suklaapikkuleipiin), ryhdyin heti soveltamaan ohjetta.

• 3 dl kuorimattomia manteleita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl Rocoto-chilijauhetta
• 1 tl pimentonia
• 1 tl suolaa
• 1 rkl vaahterasiirappia

Lämmitin uunin 165 asteeseen. Sekoitin kaikki mausteseoksen aineet yhteen ja pyörittelin lusikalla manteleita niin, että ne olivat kauttaaltaan seoksessa. Levitin mantelit uunipannulle leivinpaperin päälle niin, etteivät ne olleet toistensa päällä. Paahdoin manteleita noin 15-20 minuuttia, kunnes ne alkoivat tuoksua hyvältä ja mausteisilta. Kääntelin niitä pariin kertaan paahtamisen aikana. Levitin paahtuneet mantelin puhtaalle leivinpaperille toisistaan irti jäähtymään. 

Vaikka olen hyvin tottumaton chilinsyöjä, olivat nämä mantelit kyllä melko mietoja jopa minun makuuni. Kun mantelien pinta oli kuivunut, tein pienen seoksen pimentonista ja rocotosta ja pyörittelin manteleita vielä siinä, jotta saisin mukaan hieman tujakkuutta, etteivät oululaiset chiliexpertit nauraisi minua maanrakoon! Siltikin mantelit olivat chili-illan vellihousuosastoa, chiliä ei ollut juuri nimeksikään tai sitten kaikki aiempi maisteltu oli jo turruttanut makuaisteja sen verran, ettei manteleissa ollut potkua.

Exkursioni talviseen Ouluun vetelee viimeisiään. Kunhan saan hotellin aamiaishuoneesta jotain (ilmeisen chilitöntä) einettä, käännän volkkarin nokan kohti etelää. Kiitos eilisen illan emännälle ja kaikille paikalla olleille ruokabloggaajille, mukavaa oli jälleen! Lisäraporttia illasta  seuraa myöhemmin.

Chiliuntuvikon ensilento

siitä se ajatus sitten läht

Haasteenani  on valmistaa jotain chilipitoista syötävää ja melkeinpä vierain aine keittiössäni on chili. Aluksi vähän säikähdin ja aloin  jo sommitella sopivia tekosyitä, miksen voikaan ilmaantua chilisyöminkeihin. Päätin kuitenkin uskaltaa kokeilla, vaikka sillä tutulla Mythbusters-mentaliteelilla, failure is always an option.

Koska minun täytyy valmistaa viemiseni ainakin vuorokautta aikaisemmin, kuin niitä olisi tarkoitus syödä, päädyin leipomiseen. Toinen syyni on se, että toivon kaikkien vatsojen olevan jo niin täynnä ja poskien niin punaisia kaikesta chilistä, ettei kukaan huomaa ovatko loppupuolen tarjoomukset enää niin häävejä. On tietysti typerää julkaista strategiansa internetissä, mutta minkä sitä blondi itselleen voi?

Sain chilin suhteen hyvää apua ja tukea työkaveriltani. Aloitin varovasti kysymällä, että mitä hän sijassani tekisi ja mitä minä voisin osata tehdä. Ja ennen kaikkea, mistä saisin kumihanskoin suojattuihin käsiini hieman chiliä. Puhuin juuri oikealle miehelle. Hän arvioi, että pääsisin parhaimmalla todennäköisyydellä syötävään lopputulokseen yhdistämällä suklaata ja chiliä eikä toiveikkuuteni hänen chilivarastoilleen pääsemisestä ollut turhaa. Sain eilen häneltä pienen pussukan savustettua Rocotoa. Pussissa lukee: heat 7-8 eikä minulla ole hajuakaan onko se vähän vai paljon. Tuoksu on ihana! Toinen tuliainen oli pieni lasiputkilo, jota säesti neuvo käyttää sitä, jos tahdon tappaa jonkun. En sentään ole niin tosikko, että olisin ottanut sen täysin tosissani, mutta ymmärsin, että kyseessä on jonkun verran tujumpi tavara, nimi on viljaileva: Fatalii Gourmet, Naga Morich. Koska minulla ei ole tulevan chilibakkanaalin seurueen suhteen mitään pahoja aikeita, jätän putkilon rauhaan, se on luultavasti untuvikolle liian iso pala. 

Kokeiltavaksi valitsin ohjeen delicious inspiration-blogista, jossa tehtiin viime kesänä chilillä maustettuja pikkuleipiä. Muunsin mitat kohtuullisella tarkkuudella. Chili-suklaa-kaurahiutalepikkuleivät:

• 1,6 dl vehnäjauhoja
• 0,6 dl kaakaota
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 rkl kanelia
• 2 tl jauhettua chiliä (uskalsin laittaa yhden)
• 0,5 tl suolaa
• 2,4 dl kaurahiutaleita
• 115 g suolatonta voita
• 2,4 dl ruokosokeria
• 1 suuri kananmuna
• 1 tl vaniljauutetta
• 2,4 dl suklaata muruiksi leikattuna (laitoin noin 1,5 dl)

Pikkuleipiä leipoessani olen ennenkin ihmetellyt miten paljon ainesosia niihin tulee. Piti oikein olla tarkkana, että kaikki tulee mukaan. Lämmitin uunin 175 asteeseen. Sekoitin kuivat aineet keskenään. Valmistusohjeessa ei kaakaosta puhuttu enää sanaakaan, mutta omatoimisesti oletin sen tulevan mukaan kuitenkin kuiviin aineisiin. Vatkasin toisessa kulhossa sokerin ja pehmeän voin niin vaahdoksi, kuin osasin. Niiden seuraksi pääsivät kananmuna ja vaniljauute. Lisäsin kuivat aineet kulhoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi ja lopuksi kääntelin suklaamurut joukkoon. Nostelin lusikalla taikinapallosia pellille leivinpaperin päälle, muistaen että pikkuleivät leviävät uunissa. Silti olisi pitänyt tehdä pienempiä pallosia isommin välein. Ensimmäinen pellillinen täyttyi suuriksi levinneistä kekseistä, toisen pellillisen tuotokset ovat kohtuullisemman kokoisia. Pikkuleivistä tuli ohuita, ei muhkeita kuten alkuperäisohjeen kuvissa. Mutta täytyy sanoa, että jo taikinavaiheessa chili maistui mukavasti, ei liikaa. Valmiit piparit olivat kuin olivatkin sopivan chewy, kuten alkuperäisohjeessa luvattiin, suklaa maistui suloisesti ja chili lämmitti suuta. Ei puhettakaan liiasta tulisuudesta. Luulen, ettei kaksi teelusikallistakaan olisi ollut liikaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen kokeiluuni, ainoastaan ulkonäköpuoli jäi vähän vaisuksi. Ellen löydä jotain vielä valtavasti parempaa, tämä on ainakin osa suunnitelmaani viikon kuluttua!