Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Vapaaehtoisruotsia

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1985 ja kirjoitin ruotsista ällän. Minusta ruotsi oli aina kivaa ja helppoa. Siksi onkin ihmeellistä, etten ole käyttänyt sitä kieltä oikein yhtään missään koulun jälkeen. Vaikka olin pitkään valtion virkamies ja sittemmin toimihenkilö, en ole töissäkään koskaan tarvinnut ruotsia. Ymmärrän puhuttua kieltä kohtuullisen hyvin, mutta puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittamisesta ei kannata edes mainita mitään.

Viime viikonlopun minilomasella Tukholmassa otimme Hötorgshallenista ilmaislehden, jossa oli äkkivilkaisulla monta kiinnostavaa ruokaohjetta. Yksi niistä kiinnitti erityisen huomiomme. Kyse oli suklaamoussesta, jossa oli mausteena japanilaista viskiä ja kahvia. Meillä on ollut pitkään avaamaton pullo Nikka Whiskyä ja juuri sitä lehden ohjeessa oli käytetty. Päätimme heti, että tätä ohjetta pitää kokeilla, vaikka senkin uhalla, että ruotsi tuottaisi ongelmia. No ei tuottanut, minä jopa bongasin ohjeesta virheen. Tai ainakin pienen puutteen. 

Puolitin ohjeen, sen enempää ohjetta ei olisikaan voinut pienentää. Laitan tähän kuitenkin määrät samoissa mitoissa kuin lehden ohjeessa, sen luvataan riittävän 6-8 hengelle. Ja uskon sen, sillä jälkiruoka-annos saa olla ihan pieni. Ohjeen kolakastike (vai sanotaako meillä kinuskikastike?) oli maustettu lakritsijauheella, jota meillä ei ollut nyt, joten käytin salmiakkijauhetta. Ei haitannut.

Suklaamousse kinuskikastikkeella

Kolakastike

• 1,5 dl kermaa
• 0,5 dl tummaa muscovadosokeria
• 2 tl lakritsijauhetta (meillä salmiakkijauhetta)
• 6 rkl voita

Mousse

• 1 dl kaakaota
• 2,5 dl mascarponea
• 1 dl kermaa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 rkl espressoa
• 2 rkl viskiä
• 2 kananmunan keltuaista

Ensin kannattaa tehdä kinuskikastike. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa ymmärtääkseni sanottiin, sillä siinä vain kuumennettiin ainekset ilman voita ja lopuksi voi sekoitettiin mukaan. Minusta kastike olisi jäänyt liian vaaleaksi ja ohueksi, joten keitin kermaa, sokeria ja lakritsijauhetta pikkuisessa kattilassa koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia, jolloin kastike kiehui ainakin kolmanneksen vähemmäksi ja väri muuttui tummemmaksi, muttei niin tummaksi kuin lehden kuvissa. Maku oli kyllä mahtava! Otin kastikkeen pois liedeltä ja sekoitin mukaan voin. Kaadoin kastikkeen suloiseen pieneen Weck-purkkiin (joita saa ostaa DeliDelistä) ja laitoin kansi päällä ulos jäähtymään. Tässä vaiheessa kastike ei ollut vielä kovin paksua.

Sitten oli moussen vuoro. Tähän ei tullut siis suklaata vaan kaakaota. Aloitin vatkaamalla kerman juuri ja juuri vaahdoksi. Toisessa kulhossa vatkasin ensin keltuaisen (minä tein siis puolikkaan annoksen), sokerin, vaniljan ja mascarponen tasaiseksi massaksi. Yhdistin siihen seuraavaksi kaakaon (varo pöllähtämistä), espresson ja viskin. Seuraavaksi sekoitin kermavaahtoon toisen massan parissa otteessa, siitä tuli oikein kuohkeaa ja mahtavaa. Kaavin massan pursotinpussiin, jossa oli suurin tähtitylläni ja pursotin vaahdon lasiastioihin. Olen edelleen surkea pursottaja.

Laitoin kupit jääkaappiin asettumaan siihen asti, että oli jälkkäriaika lammasaterian jälkeen. Lusikoin hieman salmiakkikastiketta moussen päälle ja tiputin pinnalle muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun. Kinuskista oli viileässä tullut sopivan paksua kastiketta ja sen maku passasi mitä parhaiten suklaamoussen kanssa. Viski ei maistunut moussessa kovin paljon, mutta luulen, ettei sen olisi pitänytkään sen enempää maistua. Tämä ohje olisi helppo monistaa isommallekin porukalle, ainakin jos ei tarvitsisi tehdä maidottomana, vaan laktoosittomuus riittäisi. 

Lehden ohjeessa ei siis koskaan kerrottu missä vaiheessa ainesluettelon viski piti käyttää, mutta minä oma-aloitteisesti kippasin viskin massaan mukaan. Tästä lehdestä kokeilemme muutamia ohjeita ihan varmasti. Jos kieli tuottaa ongelmia niin kysyn neuvoa ruokablogaanien Facebook-ryhmässä tai käytän nettikääntäjiä, vaikka sen riskit ymmärränkin. 

Chocolate Pot De Crème revisited

Jälkiruokia on mukava tehdä, ne voi laittaa usein hyvissä ajoin ennen ateriaa ja monet niistä tarvitsevatkin kunnon hyytymisajan. Tänään kahlasin hieman Campasimpukan omia arkistoja ja katsoin onko meillä tehty ranskalaista suklaajälkiruokaa, chocolate pot de crèmeä. Ja onhan meillä tehty, kesäkuussa 2013. Nyt on hyvä tehdä pieni uusinta, eikö vaan? Ei tarvita uuniakaan, se on plussaa. 

Olemme illalla menossa teatteriin katsomaan Jyväskylän Kesän tapahtumaa Circo Aereo: Acracadabraa ja aiomme syödä jotain pientä sen reissun jälkeen. Ja olipa ateria pieni tai suuri, yksinkertainen tai monimutkainen, jälkiruoka on kyllä paikallaan. Ohjeen otin tällä kertaa Sugar &Soul-blogista, siinä käytettiin vähän erilaista menetelmää ainesten sekoittamisessa, joten tulipa kokeiltua sitäkin. Puolitin ohjeen ja konvertoin lavealla kädellä, sillä 8-10 annosta kuulosti aika ronskilta määrältä, sillä olemme kahdestaan illalla. 

Chocolate Pot De Crème 

• 1,5 dl suklaanappeja
• 1,5 dl täysmaitoa
• 1 dl kermaa
• 1 rkl viskiä
• 3 kananmunan keltuaista
• 2 rkl sokeria
• pieni ripaus suolaa
• kermavaahtoa koristeluun

Laita suklaanapit tehosekoittimen kannuun. Mittaa maito, kerma, viski, keltuaiset, sokeri ja suola kattilaan ja vispilöi tasaiseksi. Kuumenna kattilaa niin, että seos kuumenee. Sekoita koko ajan nuolijalla ja tarkkaile kastikkeen paksuutta. Kun seos melkein kiehuu noin 3-4 minuutin kuluttua, se sakenee. Kokeile paksuutta niin, että pyyhkäiset lastan pinnalta seosta, jos siihen jää selkeä jälki, on kastike sopivaa. Varo keittämästä, sillä silloin se vetelöityy ja on pilalla. 

Kaada seos tehosekoittimen kannuun suklaanappien päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut ja seos on tasaista. Varo kuuman kastikkeen kanssa kannun halkeamista, pidä kannen pientä luukkukantta hieman raollaan ja peitä se tarvittaessa keittiöliinalla roiskeiden estämiseksi. Kuuma höyry pääsee kyllä rakosesta pois ja estää lasikannun halkeamista. Minun Kitchen Aidin kannuni on kyllä kestänyt hyvin kuumiakin nesteitä, mutta kaikki kannut eivät kestä, etenkään jos samaan aikaan mukaan sekoitetaan jotain kylmää, kuten jäitä tai jäätelöä.

Jaa massa tarjoiluastioihin, peitä ne ja laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi. Minun tekemästäni setistä tuli neljä pientä annosmaljaa. Tarjoile kermavaahtonokareen kanssa, voit myös raastaa vähän suklaata tai sitruunankuorta pinnalle. Viski maistuu hyvin lempeästi, tein myös pienen maisteluannoksen, jonka hotkaisin ennen kuin Kammenpyörittäjä tuli kotiin, pesin pikaisesti astiankin, joten nyt hän ei saa tietää mitään asiasta, ellette kerro. Ettehän? Rakenne ainakin ihan pienessä astiassa (uskottehan?) oli aivan loistava, sopivasti hyytynyt, muttei liian lohkeava. Käytän tätä menetelmää toistekin.

Tour de Francen eilinen etappi oli aivan huippujännittävä. Tämänpäiväisen lähetyksen laitan tallentumaan ja jos jos joku alkaa puhua aiheesta ennen iltaista kotiinpaluutamme pistän sormet korviin ja huudan päläpäläpälä! Puhutaan säästä, jos satumme tapaamaan, tai vaikka siitä tuleeko tänä vuonna hyvä mustikkasato. Päivitän Tour-osuuden illalla, kun olen nähnyt kuinka siinä kävi.