Reine de Saba

Nykyään yritän tehdä mahdollisimman pieniä määriä jälkiruokia. Haluan kyllä toisinaan tehdä jotain pientä makeaa, mutten halua, että sitä on vielä viikon päästä kiusana. Tulee mieleen se yksi marjakakku, josta ei meinannut päästä eroon millään. 

#juueinäin

Tänään leivoin Reine de Saba-nimisen suklaakakun. Sen kerrotaan olevan ensimmäinen ranskalainen kakku, jota Julia Child aikoinaan maistoi ja sen myötä hän rakastui ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Uskotaan, kuulostaa hyvältä. Ohje on aika monimutkainen ja siitä tulee paljon tiskiä, joten kannattaa ensin tyhjentää se tiskari ja etsiä kaikki ainekset esille.

Onneksi tämä on aika pieni kakku, luulen meidän selviävän siitä säällisessä ajassa. Etsin ensin ohjeita netistä ja löysinkin tämän ohjeen. Siinä mitat ovat cuppeina, joten kaivoin vanhan kirjan esiin, suomennoksessa Ranskalaisen keittiön salaisuudet ovat mitat grammoina ja deseinä. 

Reine de Saba

• 120 g suklaata
• 2 rkl rommia tai kahvia (käytin konjakkia)
• 100 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• ripaus suolaa
• 1 rkl sokeria
• 0,75 dl mantelijauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja

1. Laita pienen rengasvuoan (ø18 cm) pohjalle leivinpaperia ja voitele paperi ja vuoan reunat. Jauhota vuoka kaakaolla.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa (suklaa kuumuutta kestävässä astiassa miedosti kiehuvan vesikattilan päällä) ja sekoita alkoholi tai kahvi seokseen. 
4. Vatkaa keltuaiset pienessä kulhossa kevyesti.
5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
6. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon.
7. Vatkaa valkuaiset suolahippusen kanssa tanakaksi vaahdoksi, lisää ruokalusikallinen sokeria ja vatkaa vielä lisää. 
8. Lisää sula, hieman jäähtynyt suklaa voi-sokeri-keltuaiskulhoon, sekoita. 
9. Lisää kolmasosa valkuaisvaahdosta ja pyöräyttele nuolijalla kiertävin liikkein taikinaa muutama kierros. 
10. Lisää mukaan jauhot, joihin olet sekoittanut mantelijauheen ja loput valkuaisvaahdosta. Sekoita tasaiseksi.
11. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. 
12. Kokeile kypsyyttä ensin reunasta ja sitten keskeltä. Reunapistoksesta tikun tulee olla puhdas, keskipistoksen jälkeen hieman rasvainen. Kakku saa jäädä hieman kosteammaksi keskeltä.
13. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa 10 minuuttia ja kumoa sitten lautaselle jäähtymään kokonaan.
14. Siivoa jälkesi, tiskiä meinaan on!
15. Jos haluat kuorruttaa kakun, levitä jäähtyneen kakun päälle sulatettua suklaata, jota on kiillotettu voinokareella ja koristele vielä mantelilastuilla.

Painokseni Ranskalaisen keittiön salaisuuksista on vuodelta 2009, mutta en saanut selkoa miltä vuodelta suomennos on. Siinä ei sanottu minusta mitenkään selkeästi missä vaiheessa keltuaiset tulevat taikinaan, kunhan vain vatkattiin niitä ohjeen alussa. Jo leivottuani luin englanninkielisistä blogipostauksista, että keltuaiset tulevat mukaan voi-sokeriseokseen, minkä teinkin aivan oma-aloitteisesti. Ehkäpä suomennoksen voi lukea myös niin, että tämä on ymmärrettävissä. Luin ohjeen varmaan 10 kertaa, mikä on 9,5 kertaa useammin kuin yleensä viitsin lukea ohjeita, enkä selkeää kohtaa kyllä nähnyt. Tästä tulikin mieleeni, että samassa kirjassa taisi olla virhe myös crêpejen kohdalla sivulla 176, siinä sanottiin, että crêpin tulee 1,5 cm paksu, mikä on ihan höpöpuhetta.

Söimme kakkua leiriolosuhteissa, joten jäimme ilman jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta pystyimme syömäään kakkupalat ilmankin, vaniljatomusokerilla ja mansikoilla koristeltuna.

Tour de Francen neljännen etapin me katsoimme vain tuloksen osalta ja tuloshan oli mitä mainioin. 160 km mitaisen etapin voitti Primoz Roglic ja toiseksi tuli Tadej Pogacar. Ihan kuin olisin maininnut heidät kummatkin ennakkopika-analyysissäni. Nairo Quintana on ennättänyt neljäntenä maaliin ja Julian Alaphilippe sitten viidentenä. Julian edelleen pitää keltapaitaa omanaan neljän sekunnin turvin ennen Adam Yatesia.

Suklaaterriinistä kakuksi

Sillä sipulin väki oli meillä lauantaina kylässä ja olin valmistanut jo edellisiltana päivällisen jälkiruoan tekeytymään. Olin ottanut Maalaisbistro-blogista suklaaterriinin ohjeen. En osaa sanoa mikä tekemisessäni meni pieleen, mutta leikattavaa terriiniä en saanut aikaiseksi, mahdottoman hyvää paksua ganachea kylläkin. Sommittelin siitä jäätelön ja marjojen kanssa jonkunlaisen jälkiruoan, josta lupasin heti, etten suutu, vaikkei annosta saattaisi syödä loppuun. Kiitettävästi lautaset kyllä tyhjenivät, sillä maku oli hyvä, vaikkakin rakenne oli merkillinen. Kaavin loput terriinimassasta rasiaan ja päätin käyttää sen johonkin muuhun jälkiruokaan piakkoin. 

Tänään jatkojalostin tanakan terriinimassan kakuksi ja siitä tulikin aika hyvä juttu. Mikäli joku huomaa, missä kohtaa terriinin kanssa meni pieleen, olisin huomautuksesta kiitollinen. Olin kaksinkertaistanut ohjeen, mutten usko sillä olevan tekemistä rakenteen epäonnistumisen kanssa. Laitan tähän tuplaamattoman ohjeen ainemäärät, sillä arvelen meidän syöneen lauantaina noin puolet massasta seitsemän hengen voimin ja loput käytin kakkuun. 

Suklaaterriini

• 150 g tummaa suklaata
• 75 g voita
• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• 2 maustemittaa suolaa

Asetin pitkänmallisen lasivuoan pohjalle ja reunoille muovikelmua. Sulatin vesihauteessa suklaan ja voin, sekoitin mukaan hunajan, kananmunan, kerman ja suolan. Kaavin tasaisen massan vuokaan ja käänsin kelmun reunat massan pinnalle. Laitoin vuoan jääkaappiin seuraavaan päivään. 

Kun oli aika syödä jälkiruokaa, kumosin terriinin lautaselle ja irrotin muovikelmun. Siinä vaiheessa jo huomasin, ettei massa ole niin hyytynyttä, että sitä voisi leikata. Otin siitä lusikalla taiteellisen nökäreen annoslautasille, tälläsin viereen hieman jäätelöä, marjoja ja syötävän orvokin kukan. 

Terriinistä kakuksi

• ylläolevan ohjeen mukainen määrä paksua suklaaganachea (sitä epäonnistunutta terriiniä)
• 1 kananmuna
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen kiertoilmalla. Voitelin pienen irtopohjavuoan ja jauhotin sen vehnäjauholla. Kaavin terriinimassan yleiskoneen kulhoon ja lisäsin sinne maitoa ja kananmunan. Annoin koneen vatkata seoksen tasaiseksi. Lisäsin mukaan jauhoja (+ 1,5 tl leivinjauhetta) sen verran (noin 3 dl), että massasta tuli kakkutaikina. Kaavin tämän uuskakkutaikinan vuokaan ja paistoin sitä noin 35 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, päättelin kakun olevan kypsä. 

Laitoin kakkua tarjolle aprikoosisoseen, jäätelön ja vadelmien kanssa ja tällä kertaa olisi voinut vannoa, että tämmöistä kakkua tässä oli tarkoitus tehdäkin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään erinäisiä sävellyksiämme.

Kotimaisten päärynöiden loppusijoitus

Summamutikkakuva, kun ei yllä ottamaan suoraan ylhäältäpäin

Kotimaisia päärynöitä ei usein saa ostaa, ehkä kerran syksyssä. Minä osuin apajille joku aika sitten. Söimme pari päärynää sellaisinaan, mutta lopuille tarvitsin pikaista jatkokäyttömahdollisuutta. Sellaisen löysin Recipes made easy-blogista. Pienensin ohjetta vähän sopimaan käytettävissä olevaan vuokaani ja sittenkin piti tehdä viisi pientä lisäkakkua. Laitan tähän ohjeen mukaiset määrät, ne sopivat tavalliselle pitkulaiselle leivävuoalle ja jos taikinaa meinaa jäädä yli, lopun voi käyttää pariin, kolmeen muffinivuokaan.

Päärynät suklaakakussa

Päärynöiden esikeittäminen

• 5 pientä päärynää
• 100 g sokeria
• 3 dl siideriä
• 1 tl kuivattua inkivääriä (minulla ei ollut)

Kakkutaikina

• 175 g pehmeää voita
• 175 g sokeria
• 3 kananmunaa
• 175 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2 rkl kaakaota
• 75 g suklaata

Kuori päärynät, jätä kanta paikalleen. Kuumenna siideri ja sokeri (sekä inkivääri) pienessä kattilassa ja lisää kuoritut päärynät kuumaan siideriin. Jätä ne maustumaan liemeen 20 minuutiksi, käännä päärynöiden kylkeä puolivälissä, jolleivat ne ole ihan uppeluksissa. Nosta päärynät lautaselle paperin päälle valumaan ja jäähtymään. 

Päärynöiden hautuessa valmista taikina. Sulata suklaa vesihauteessa. Se tapahtuu yksinkertaisimmin niin, että laitat kulhon pienen kattilan päälle, kiehauta kattilassa vettä ja sulata suklaa kulhossa alla olevan lempeästi kiehuvan veden lämmössä. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen tai 160 asteeseen kiertoilmalla. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja seuraavaksi jauhot, leivinjauhe, suola, kaakao ja sulatettu suklaa. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan. Minulla oli vahapintainen pahvivuoka, mutta jos käytät metallista tai lasista vuokaa, voitele ja jauhota vuoka vehnäjauholla tai kaakaolla. Tasoita taikinan pinta ja tuuppaa viilenneet päärynät taikinaan niin, että joka toinen osoittaa vuoan oikeaan reunaan ja joka toinen vasempaan, paina päärynöitä taikinaan noin puoleen väliin. 

Paista kakkua noin 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa 10-15 minuuttia ennen kuin kumoat kakun. Tarjoa jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa. Minä ripotin vähän vadelmapölyä päälle.

Tuunauksen tuunaus - kahvi-suklaa-kirsikkakakku

Hätähousun kahviliköörini vaati käyttämistä, siis muutakin kuin maistelua. Olin ajatellut laittaa sitä taatelikakkuun, mutta sitten muistin puolikkaan purkin Maraschino-kirsikoita jääkaapissani. Minulla oli jo uusi purkki hankittuna, joten vajaan saattoi huoleti käyttää. Niitä voi muuten ostaa ainakin Hella & Herkku-liikkeestä Museokadulta, suosittelen lämpimästi, mikäli ette pelkää pahanlaatuista koukuttumista niin kauppaan kuin kirsikoihinkin. 

Etsiskelin sitten kakkuohjetta, jossa olisi kahvia ja johon voisi upottaa kirsikoita ja sellaisen sovellettavaksi löysin googlehaulla mistäpä muualta kuin Soulkitchen-blogista, ohje on kirjattu sinne vuonna 2012 ja minäkin olen siellä mukana kommentoimassa, mitenkäs muuten. Muunsin ohjeen maidottomaksi ja lisäsin hieman aineksia, mutta mittasuhteet ovat samat, kuten kakkuleivonnassa täytyy olla, kutakuinkin tarkasti.

Kahvi-suklaa-kirsikkakakku

• 200 g maidotonta rasvaa
• 2 dl sokeria (käytiin vaaleaa ruokosokeria)
• 3 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta *
• 100 g maidotonta suklaata pilkottuna
• 2 rkl kaakaota (ohjeessa oli 2 tl) 
• 1 dl kookosmaitoa (ohjeessa maitoa)
• 0,5 dl kahvilikööriä (espresson tilalta)
• puoli purkkia Maraschino-kirsikoita valutettuna *

*-merkityt omia lisäyksiäni

Kuumenna uuni 160 asteeseen kiertoilmalla tai 175 asteeseen ilman kiertoa. Valmistele rengasvuoka, mikäli se tarvitsee voitelua ja jauhottamista. Minä käytin silikonivuokaa tällä kertaa. 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan kananmunat yksitellen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, kaakao ja vaniljajauhe keskenään ja yhdistä vaahtoon. Lisää mukaan kookosmaito ja kahvilikööri ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääntele mukaan nuolijalla suklaasilppu ja kirsikat. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla noin 50 minuutin kohdalla ja jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Anna jäähtyä vuoassa noin vartin verran ennen kuin kumoat kakun.

Tunnustan, etten taaskaan malttanut odottaa riittävän kauan ja kakun yksi osa tarttui vuokaan, sillä suklaa oli vielä sulaa kakun sisällä. Sain palan kuitenkin soviteltua kakkuun takaisin ja rajasin kuvan ovelahkosti niin, ettei se näy, mikä oli täysinturhaa, kun nyt tunnustin asian. Olkaa te siis malttavaisempia ja odottakaa, että kakku jäähtyy ja suklaa jähmettyy! 

Epäluuloisen juureskakku

sotkuista puuhaa, pieni kakku, paljon tiskiä ja tahroja

Satuin töissä vilkaisemaan viime vuoden lopun Viinilehteä, jonka kannessa Henri Alen hymyili salaperäisesti. En selannut lehteä Alenista kertovaan juttuun asti, sillä juutuin kauniiseen kakun kuvaan. Siinä oli suklainen ja punajuurinen kakku. Se kuulosti omituiselta ja epäilyttävältä, joten otin kopion ohjeesta ja ostin kotimatkalla ääsmarketista punajuuren. Puolitin kakun ohjeen ja töppäilin taikinan teossa sen verran, että käytin melkein alkuperäisen ohjeen verran aineksia. Tyhmä leipuri tuolloin talossa. Laitan tähän pienennetyt määrät, vuokana oli pieni 18 senttinen irtopohjavuoka.

Pieni punajuuri-suklaakakku

Taikina

• 200 g painava kuorittu punajuuri keitettynä ja raastettuna
• 75 g tummaa suklaata
• 2 pientä kananmunaa
• 1,25 dl sokeria
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 50 g voita

Kuorrute

• 2 rkl punajuuren raastamisesta puristettua mehua
• 1,5 dl tomusokeria
• palanen suklaata

Keitä kuorittu punajuuri kypsäksi ja nosta vedestä jäähtymään. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Kuumenna uuni 175 asteeseen ja valmistele vuoka laittamalla pohjalle leivinpaperia ja voitelemalla ja jauhottamalla reunat. 

Kun näppisi kestävät, raasta punajuuri siivilään niin hienoksi raasteeksi kuin välineesi antavat myöten. Purista raastemassaa lastalla siivilää vasten ja säästä läpi valunutta punaista mehua kuorrutetta varten. Jätä raaste vielä jäähtymään. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan jauhot ja leivinjauhe (älä tee kuten minä ja kippaa jauhojen sijasta mukaan kuorrutetta varten valmiiksi mitattu tomusokeri ja vielä vatkaa se mukaan, tulipa ätläkkää, oli pakko aloittaa alusta). Kääntele taikina tasaiseksi ja yhdistä siihen sulatettu voi, hieman viilennyt suklaa ja punajuuriraaste. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kakku saa jäädä hieman kosteanpuoleiseksi, mutta kuitenkin niin, että kakkutikku on lähes puhdas koepistoksen jäljiltä. Isompaa kakkua joutunee paistamaan hetkisen kauemmin. 

Anna kakun jäähtyä vuoassa noin 10 minuuttia ennen kuin irrotat irtovuoan renkaan ja sitten pohjapaperin, kumoa kakku jäähtymään lautaselle, jolta aiot sen tarjota. Kakun pitää kunnolla jäähtyä ennen kuorrutteen tekemistä, ettei se imeydy kakkuun liiaksi.

Kun kakku on jäähtynyt, sulata pala suklaata minigrippussissa kuumassa vedessä. Sekoita siivilöityyn tomusokeriin punajuurimehua liraus kerrallaan, jollei se riitä, lisää vielä hieman vettä. Kuorrutteen tulee olla tahmeasti juoksevaa, mutta melko jämäkkää. Kaada kuorrute keskelle kakkua ja kallistele kakkua hieman, että kuorrute valuisi tasaisesti koko kakun pinnalle. Leikkaa suklaapussista pieni kulmapala pois ja lurittele sulaa suklaata vielä pehmeälle kuorrutteelle niin taiteellisesti kuin osaat. Piirtele vielä cocktailtikulla kuvioita, osaat varmasti paremmin kuin minä. Laita kakku jääkaappiin jäähtymään ja asettumaan tarjoiluun asti. Ohje lupaa kakun olevan hyvää vielä päivän parin ajan. Viinilehti kertoo ohjeen olevan Kati Pohjan käsialaa. Epäluulo oli täysin aiheetonta, kakku oli mehevää ja jollain tavalla kevyempää, kuin odotin. Ehkä punajuuren vuoksi. Ei tullut rosolli mieleen.

Överikakku Amerikan malliin - coca-colakakku

Olisi viisasta lukea leipomisohjeet kokonaan läpi, tai ainakin aineluettelo, ennen kuin aloittaa leipomisen. Olisin saattanut jättää tämän kakun lopulta tekemättä, jos olisin kunnolla lukenut sen. Idea kuulosti nimeä myöten hauskalta, samaan tapaan kuin se viime syksynä tekemäni jäätelökakku. Nyt olin jo hyvän matkaa sulattelemassa voita ja suklaata, ennen kuin tajuntaani upposi, että kakkuun tulee vielä voin lisäksi öljyä ja sokerin lisäksi vaahtokarkkeja. Mutta aloittettuani hanke oli vietävä loppuun. Mitat on muunnettu hienoisella huolettomuudella. 

Coca-colakakku

Taikina

• 1,25 dl voita
• 2,5 dl suklaanappeja
• 2 kananmunaa
• 5 dl sokeria (en iljennyt laittaa niin paljon, laitoin noin 3 dl)
• 1 tl vaniljauutetta
• 1,25 dl kasviöljyä
• 2,5 dl colajuomaa
• 0,8 dl kaakaota
• 2,5 dl marshmallow-karkkeja, pilkoin isoja pienempiin paloihin
• 1,25 dl maitoa (en alkanut miettiä, mitä butter milk olisikaan)
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa

1. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla, käytin 20x20 cm irtopohjavuokaa ja lisäksi pitkulaista pienehköä pahvivuokaa, sillä taikinasta tuli tosi iso. 
2. Sulata voi ja suklaanapit kattilassa sekoitellen ja jätä jäähtymään.
3. Vatkaa sokeri ja kananmunat kevyesti.
4. Sekoita voi-suklaamassa sokeri-kananmunavaahtoon.
5. Kuumenna kattilassa vaahtokarkit, kaakaojauhe ja colajuoma, sekoittele kokoajan rivakasti, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet, tästä tulee sellaista tummaa paksua massaa. Ota kattila pois liedeltä.
6. Sekoita aloitettuun taikinamassaan mukaan öljy ja vaniljauute ja sitten vaahtokarkki-colamassa.
7. Viimeisenä lisää mukaan jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja kumoa se kakkuvuokaan, minä kahteen. 
8. Paista (ohjeen mukaan) noin puoli tuntia ja tee tikkutesti. Jos kakkutikku tulee ulos kakusta pistoksen jälkeen puhtaana, kakku on kypsä. Minun kakuistani pienempi kypsyi 40 minuutissa ja suurempi oli kypsä 55 minuutin kohdalla. Keittämätön spagettitikku käy hyvin kakkutikuksi, jollei muuta sopivaa satu käsille.
9. Anna kakun jäähtyä.

Kuorrutus

• 2 dl suklaanappeja
• 1,25 dl voita
• noin 5 dl tomusokeria
• noin 0,75 dl colajuomaa

1. Sulata voi ja suklaanapit kattilassa ja anna seoksen jäähtyä.
2. Sekoita mukaan sen verran tomusokeria ja colajuomaa, että saat aikaan tanakan kuorrutteen, jonka levität jäähtyneen kakun pinnalle. Minun kakkuni oli irtopohjavuoassa, joten minun ei tarvinnut kumota sitä. Pienemmän, pitkulaisen kakun kumosin ja käänsin samantien takaisin oikein päin, joten sain levitettyä kuorrutteen paistopinnalle. 
3. Kun kuorrute on jähmettynyt, syö. Suosittelen, että otat oikein pienen palan kerrallaan.

Joskus vain liika on liikaa. Kakku maistui hyvälle, mutta jo tehdessä tunsi kuinka verisuonet vaikeroivat.  Tulipa tehtyä. Otin vinkit tähän kakkuun FRIDAY IS CAKE NIGHT-blogista.

Erilainen jäätelökakku

Osuin reseptiretkilläni espanjalaiseen blogiin, jossa oli tehty sikäläisissä blogeissa kiertänyttä suklaajäätelökakkua. Ajatus tuntui heti siltä, että sitä pitäisi testata. En viitsinyt alkaa etsiskellä paria blogia kauemmas kakun alkuperää, vaan hyväksyin sen samantien sopimaan Espanja-haasteeseemme. Tänään kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan suklaajäätelöä ja aloin leivontatoimiin heti kotiin päästyäni. Muuntelin ohjetta hieman. 

Suklaajäätelökakku

• 1 l hyvälaatuista suklaajäätelöä
• 180 g vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 2 rkl tummaa rommia
• 1 dl jäisiä mustikoita

Kumoa jäätelö kulhoon ja jätä pehmenemään, voit hieman pieniä sitä lusikalla. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kun jäätelö on hieman pehmennyt, kaada sen päälle jauhot, leivinjauhe, suolaripaus ja rommi. Vatkaa sähkövatkaimella taikina tasaiseksi. Kääntele nuolijalla mukaan mustikat. Kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun pienehköön pitkänmalliseen vuokaan. Laita vuoka uuniin ja pienennä lämpötilaa heti 20 astetta 180 asteeseen. Paista kakkua noin 30 minuuttia. Pienennä vielä lämpöä 20 astetta 160 asteeseen ja paista edelleen noin 15-20 minuuttia. Kakun pinta saattaa hieman halkeilla, muttei se mitään. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku tulee kakusta ulos puhtaana (mustikkaa lukuunottamatta, jos osuu juuri marjaan), on kakku kypsä. Anna kakun jäähtyä ennen kuin leikkaat sitä. Tarjoa sitä mintunlehtien ja vaikka kermavaahdon kanssa. Kakussa on hauska, mehevä rakenne ja mustikat sopivat siihen oikein hyvin. Kakku on hieman mutakakun tapainen, mutta kevyempi, jos mahdollista. Pitää kokeilla vaniljajäätelöstäkin tätä kakkua!

Vueltan 12. etappi oli kirimiesten lempilajia, tasamaan pätkä, jossa ajettiin samaa kierrosta melkoisen monta kertaa. John Degenkolb kiri ykkösenä maaliin. Toisena oli luimupupulan suosikki Tom Boonen. Viimehetkillä tapahtui kolarointiakin, joka hajotti kiriporukan ja monenlaista maaliinlaahustusta nähtiin. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne pysyi muuttumattomana. 

Suklainen rommikakku

Aina on kakun paikka, eikö olekin? Tällä kertaa leivoin espanjalaisesta Dulces bocados-blogista löytämäni kakun, johon tuli niin suklaata kuin rommiakin. 

Suklaa-rommikakku

• 100 g pehmeää voita
• 100 g sokeria
• 200 g vehnäjauhoja
• 1/2 pussia Royal-kohotetta (arvelen 1,5 tl meikäläistä leivinjauhetta toimivan)
• 2 kananmunaa
• 70 g macadamia-pähkinöitä (käytin cashew-pähkinöitä)
• 100 g tummia suklaanappeja tai saman verran suklaalevyä pienittynä (70%:sta)
• 0,5 dl tummaa rommia

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele ja jauhota pienehkö kakkuvuoka, minä käytin pientä briossivuokaa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää kananmuna kerrallaan koko ajan vatkaten. Sekoita leivinjauhe (minulla oli ohjeessa mainittua Royal-valmistetta, jonka google kääntää hiivaksi, mutta jonka arvelen olevan enemmän leivinjauheen tapaista, otan mielelläni vastaan lisätietoa tuosta tuotteesta) vehnäjauhoihin. Yhdistä jauhot ja rommi voi-sokeri-kananmunaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele mukaan suklaanapit tai -rouhe ja pähkinät. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista kakkua noin 30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku tulee ulos taikinasta puhtaana, kakku on kypsä.

Vueltan viides etappi ajettiin karmeassa kuumuudessa, lämpötila lähenteli 40 astetta. Reitti kulki Priego Córdobasta 180 km matkan Rondaan. Ensimmäisenä maaliin ehti John Degenkolb voittaen jo toisen etapin tässä kilpailussa. Nacer Bouhanni ei mahtunut tunkemaan Degenkolbin vieritse voittoon ja hän hieman protestoi käsimerkein maaliviivalla. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Michael Matthews.

Tänään ajatellaan äitiä - mokkapalat

kuva taattua iPad-laaduttomuutta, sommittelusta pitkä miinus

Mokkapalat ovat sellainen leivonnainen, jota aika monissa kodeissa tehtiin jo muutama vuosikymmen sitten. Jostain syystä se tuntuu maistuvan nykylapsillekin, etenkin jos sitä ei leivo liian usein. Versioita on lukemattomia, usein kuulee sanottavan, että se meidän mummon mokkapalaohje on se ihan paras.

Tänään testasin työkavereiden mokkapalamieltymyksiä tekemällä ison uunivuoallisen leivonnaista ja pyytämällä vielä Kammenpyörittäjää turauttamaan tuplashotin espressoa kuorrutetta varten. Työyhteisön nuorimmalle sälytimme vastuullisen nonparellien sirottelutehtävän.

Ohje on peräisin ties mistä, itselleni olen tallentanut sen vuosia sitten eräältä kohtuusuositulta lapsiperheaiheisen saitin keskustelupalstalta. Jos joku lukija juuri nyt laihduttaa tai muuten vain vastustaa ankarasti runsasta voin käyttöä, voi vaihtaa jollekin toiselle sivulle. Tätä ei ole pakko syödä isoa palaa ja saa olla ottamattakin.

• 300 g voita
• 6 kananmunaa
• 6 dl sokeria
• 8 dl vehnäjauhoja
• 5 tl leivinjauhetta
• 4 tl vanilliinia
• 5 rkl kaakaota
• 3  dl maitoa

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja sulatin voin. Vaahdotin sokerin ja kananmunat isossa kulhossa (ei se määrä pieneen olisi mahtunutkaan). Sekoitin kuivat aineet keskenään ja lisäsin ne kananmuna-sokerivaahtoon. Lopuksi yhdistin mukaan maidon ja sulan voin ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Levitin taikinan uunivuokaan leivinpaperin päälle. Taikina oli sen verran suuri, kuten määristä voi päätellä, sen kypsyminen otti kaikkiaan 40 minuuttia.

Kuorrutteeseen meni:

• 75 g voita ( vähän jo kauhistuttaa itseänikin)
• 1 tuplashotti espressoa (noin 1 dl)
• 1 dl kaakaota
• noin 5 dl tomusokeria

Sulatin voin ja pyysin espresson Kammenpyörittäjältä. Kun kakku oli hieman jäähtynyt, sekoitin sulatettuun voihin ja kahviin ensin kaakaon ja sitten pikkuhiljaa tomusokeria sen verran, että sain tanakan kuorrutteen aikaan. Levitin sen kakun pinnalle ja harjoittelelija sirotti nonparellit päälle, oli selvästi tehnyt sitä aikaisemminkin. Asenteesta ja työmenetelmistä plussaa!

Torta Barozzi - kahvikiekon toinen elämä

Meillä juodaan kahvia jonkun verran. Riippuen kotibaristan läsnäolosta, Andreja lämpenee 2-3 kertaa päivässä. Minä en vieläkään "osaa" vaahdottaa maitoa, mutta kelvollisen espresson saan aikaan ja maito lämpenee kattilassa, joten maitokahvin minäkin sentään osaan tehdä. Kahvikoneen vieressä asuu keltainen knock box, johon tipahtaa kahvikakkusia päivittäin useita kappaleita. Ne ovat kauniita, jos kahvi on onnistunut ja niiden loppusijoituspaikka on milloin kukkaruukuissa, milloin kompostissa. Uuden, joskaan ei ehkä kovin suurissa volyymeissa käytettävän, huomasin huhtikuussa mukavassa Toinen Jalka Italiassa-blogissa, kun siellä oli tehty Torte Barozzia. Ihastuin heti ajatukseen  käyttää espressoshotista jäävä kahvikakku uudelleen. Ajatus jäi muistiini odottamaan tätä keväistä Italia-settiämme. 

Tänä aamuna etsin Taitsin antaman ohjeen jälleen esille ja sen rinnalle lueskelin kakusta sieltä täältä. Sain tietää kakun olevan peräisin Modenasta, tuosta kaupungista, jolle emme viime syksyn matkalla lainkaan lämmenneet. Luin monta ohjetta eri lähteistä, eikä missään niissä puhuttu käytettyjen espressopurujen hyödyntämisestä, useimmissa puhuttiin pikakahvista, joten palasin Taitsin postauksen pariin. Olinhan juuri tuohon uusiokäyttö se pointti, mihin olin huomiotani kiinnittänyt. 

Alkuperäinen kakun resepti on salainen, minäkin hiemen muuntelin Taitsin antamaa ohjetta, sen mukaan mitä meillä juuri kaapeista löydettävissä. Heti alkuun pettymys oli kyllä melkoinen, keltainen knock box oli aivan tyhjä! Ei yhtäkään kahvikakkua! Kammenpyörittäjä oli tyhjentänyt boxin illalla kompostiin. Ei hätä onneksi ollut paha, Andreja vaan tulille ja puolen tunnin päästä sain sekä nätin kahvikakkusen jäähtymään, että itselleni ison kupin maitokahvia.

• 200 g tummaa suklaata
• 80 g voita
• 100 g mantelimurskaa
• tuplaespressoshotin kahvikakkunen 
• 4 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 2 rkl Amarettoa (rommin puuttuessa)
• ripaus suolaa (valkuaismassaan)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Valmistele haluamasi kokoinen vuoka vuoraamalla se leivinpaperilla, mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku, mikä vaikuttaa paistoaikaan. (käytin 20x20 cm vuokaa)
2. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa ja sekoita mukaan käytetyt espressopurut, anna seoksen jäähtyä. 
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää valkuaisiin ripaus suolaa ja vatkaa ne vaahdoksi.
4. Hienonna mantelit myllyssä hienoksi murskaksi. (luin monesta lähteestä, että manteleita voi hieman paahtaakin)
5. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää mukaan rommi, mantelimurska ja hieman jäähtynyt suklaaseos. 
6. Yhdista valkuaisvaahto taikinaan nuolijalla käännellen.
7. Kaavi taikina vuokaan ja paista noin 35 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, mikäli tikku on puhdas pistoksen jälkeen, kakku on kypsä. 

Kakun maku on melkoisen muhevan suklainen ja jollei tietäisi, että siinä on käytettyjä kahvinpuruja, ei kyllä arvaisi! Mainio kakku, jonka arvelen vain paranevat säilytyksestä.

Giron tilanne on vasta muotoutumassa. Ikävää, että nyt ei ole pariin päivään ollut iltapäivällä suomenkielisellä selostuksella varustettua lähetystä, vain lyhyt kooste myöhään illalla. Toivottavasti tilanne pian muuttuu. Snookeritkin jo loppuivat. 

Melkein täydellinen nautinto

Tein yhtenä päivänä tuhmasti. Olimme vieneet töihin ison kasan aikakauslehtiä, joita saamme sukulaisilta. Selasin yhtä Kodin kuvalehdistä ja sieltä pomppasi silmiini Suvi Rüsterin käsialaa oleva suklaakakku. Vilkaisin ympärilleni, kukaan ei nähnyt ja repäisin sivun lehdestä. Ajattelin heti, että tuotapa söisimme viikonloppuna jälkiruoaksi. Niin teimmekin eilen. Paistoin kakun ennen riekkojen uunireissua. Koska minulla oli vain irtosivu, en tiennyt kuuluuko ohje johonkin ateriakokonaisuuteen ja sitäkin enemmän minua askarrutti se, miksi kakku oli nimetty "melkein täydelliseksi nautinnoksi". Kyseessä on Kodin kuvalehden numero 4/2013.

Pinjansiemen-suklaapiirakka

• 1 dl pinjansiemeniä
• 150 g voita
• 150 g suklaata
• 2 kananmunaa
• 2 dl sokeria (laitoin 1,5 dl)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl vaniljasokeria (laitoin 1 rkl vaniljauutetta)

Lämmitin uunin 175 asteeseen ja paahdoin kuumalla, kuivalla pannulla pinjansiemeniä niin, että niistä tuli kauniin kullanruskeita. En polttanut yhtäkään erää! Sulatin suklaan ja voin kattilassa ja jätin seoksen hieman jäähtymään. Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljauutteen kevyesti ja sekoitin suklaa-voiseoksen mukaan. Mittaisin jauhot ja lisäsin niihin paahdetut pinjansiemenet. Yhdistin jauhot suklaaseokseen ja kääntelin taikinan isolla lusikalla tasaiseksi. Levitin taikinan voideltuun pyöreään vuokaan ja paistoin piirakkaa noin 30 minuuttia. Piirakan pinta oli joustava, mutta sisuksen oli tarkoitus jäädä vähän kosteaksi ja meheväksi. Hiekoitin kakkupalan kaakaon ja tomusokerin sekoituksella ja söimme sitä hyvälaatuisen vaniljajäätelön kanssa. Rosmariinia en sekoittanut jäätelöön, vaikka ohjeessa niin neuvottiinkin. Emme keksineet mitään vajavaisuutta piirakassa, etenkin hyvän espresson kanssa se oli kyllä ainakin hyvin lähellä täydellistä. Olisi se voinut tosin olla ihan pikkuisen kosteampi, joten ehkäpä nimi johtuu siitä, että ohjetta kokeileva mokaa paistamalla kaksi minuuttia liikaa?