Leipurin perunat

Miten käyttää 5 tuntia 115 km matkaan autolla? Sellainen siirtymä meillä tänään oli, sillä mehän emme malta koskaan viipyä leirialueella aamulla niin myöhään kuin mahdollista, eli tällä kertaa puoleenpäivään asti. Kymmenen maissa olimme syöneet aamiaisen, oli tiskattu ja koottu kaikki kamppeet paikalleen ja katsottu kartasta sopiva reitti, jolla olisi brocanteja, kirppareita, ehkä joku kirkkokin ja lopuksi suuri ruokakauppa, josta saisimme hankittua tuleviksi päiviksi ruokaa ja juomaa. On sen verran lämmintä, että 9 litraa juomavettä ei kovin pitkään riitä. Käytämme ostovettä juomiseen, viinin laimentamiseen, kahvi- ja teevetenä ja usein myös ruoanlaittovetenä. Ostamme samaa edullisinta pullovettä kuin ranskalaisetkin, ainoa huono puoli siinä on muovijäte, mutta kierrätämme sen niin tarkkaan kuin voimme. 

Olimme katsoneet valmiiksi muutamia osto- ja myyntiliikkeitä (brocante) ja yhden Emmaus-järjestön kirpparin ja kävimme kaikkiaan viidessä tai kuudessa tämmöisessä kaupassa. Kaikki olivat hyvin erilaisia, mutta yhtään yltiöpölyistä, pimeää ja vähän hämäräperäistä ei tänään osunut kohdalle. Kaikissa oli paljon muitakin asiakkaita, osa meidän kaltaisiamme ulkomaapellejä, osa ranskalaisia. 

Sen verran olemme jo järkevöityneet, ettemme ostaneet kolmea kohdalle osunutta Jeanne d'Arc-patsasta. Yksi oli pienehkö ratsastajapatsas vitriinissä, se maksoi 60€, siitä ei ole kuvaa. Sitten oli yksi sellainen, jossa oli kellojalusta (145€) ja kolmantena noin 70-80 senttinen kipsipatsas, jolta puuttui kärki toisesta jälkineesta, siinä ei näkynyt hintaa. Mutta se oli kerrassaan niin suuri, että sille olisi pitänyt hommata turvaistuin. 

Parasta päivän brocanteissa oli se, että yhdestä löytyi hääkuva! Meillähän oli viime kuussa hääpäivä, jo aika mones ja tuli mieleen, että pitääpä ostaa sellainen oikea hääkuva, kun emme ole aikoinaan hääkuvassa käyneet. Näimme yhden hääkuvan Vannesin lähellä kesäkuun puoliväissä yhdessä brocantessa, mutta silloin emme sitä älynneet ostaa. 

Sen jälkeen olemme käyneet monessa kaupassa ja kirpparilla, eikä ole ollut valokuvia kaupan, ennen kuin tänään. Tärkeintä oli, että kuvassa vihkipari näyttää mahdollisimman vakavilta ja sitä he tosiaankin ovat. En osaa heti arvata, kuinka vanhasta kuvasta on kyse, mutta on se varmaan yli sata vuotta vanha. Minusta ei ole epäasiallista ostaa ja laittaa kuvaa postaukseen, koska kuva oli myytävänä kaupassa eikä siinä näy nimiä kohteista eikä kuvaamon nimeä. Nyt meillä on "ikioma hääkuva"! Aika hienot puvut "meillä". 

Tulimme meille uudelle leirialueelle melkein heti, kun respa iltapäivällä avautui. Ihan lopussa ajoimme harhaan muutaman kilometrin lisälenkin, kun herpaannuin niin lähellä kohdetta ja oikea risteys jäi huomaamatta. Juuri kun kiertoliittymää tarvittaisiin, sitä ei ole samantien tarjolla. Tämä on asiallinen kunnallinen camping, jolla viivymme kolme yötä. Enempään ei ole mahdollisuuksia, koska #complet. Täytyy heti tänään, viimeistään huomenna etsiä seuraava paikka ja varata. 

Päivän ranskalainen ruoka oli leipurin perunat, les pommes de terre boulangères. Ohjeen otin täältä. En ole varma, olenko kuullut aiemminkin saman tarinan kylän leipurista, jonka vastuulla oli pitää uuni kuumana aikana, jolloin kaikilla ei ollut kotona omaa uunia ruoanlaittoon. Kun leivät oli aamulla paistettu, leipuri otti vastaan kyläläisten ruokapadat ja vuokat ja paisteli niissä päivälliset monen talon pöytään. Voi olla, että tällaista on ollut muissakin maissa kuin Ranskassa, mutta joka tapauksessa, sympaattinen tarina. 

Kuten lähdeblogin kotikokki, minäkin tein ruoan liedellä pannulla, koska minulla ei ole uunia, eikä leirialueellakaan ole leipuria, jonka uuniin olisin voinut vuokani viedä. Pannullakin onnistui hyvin. 

Leipurin perunat kahdelle

• 75 g lardonia (ranskalaista pekonisuikaletta)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 10 pientä ranskalaista perunaa neljään lohkoon leikattuna
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisliemitiivistettä
• pippuria
• tuoretta timjamia

Laitoin lardonin pannulle ja liekkiä alle pienimmällä teholla. Paistoin pekonisuikaleet rapeiksi ja odotellessa viipaloin matkamandoliinilla sipulin ohuiksi viipaleiksi. Kun pekoni (se lardon) oli rapeaa, lusikoin sen lautaselle odottamaan ja laitoin sipulit pekonin rasvaan kypsymään. Vähän piti lisätä oliiviöljyä, sillä pekonista irtosi rasvaa hämmästyttävän vähän. Sipulin paistuessa leikkasin perunat lohkoihin. Kun sipuli oli mysiytynyt, lusikoin sen pekonin päälle lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pannulle vielä hieman oliiviöljyä ja sitten perunalohkot tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin perunoita pienellä liekillä noin 10 minuuttia, kunnes lohkot saivat kylkiinsä hieman väriä. Sitten palautin pannulle pekonin ja sipulin, sekoitin ja kaadoin päälle kasvisliemitiivisteen ja vettä sen verran, että perunat melkein peittyivät. Sekoitin niin, että kaikki oli kaiken kanssa sekaisin. Maustoin pippurilla ja timjamilla ja annoin kasvisliemen imeytyä perunoihin ja keittyä kokoon melkein olemattomiin. Tässä meni noin vartin verran, sillä halusin perunoiden olevan juuri oikean kypsiä ja täynnä makua. Suolaa tähän ei kannata laittaa, sitä on pekonissa riittämiin. 

Sivukkeena oli Antin tekemä meloni-fetasalaatti ja se olikin juuri sopiva täydennys aterialle. Toisen puolen melonista syömme huomenna. Ne myydään nyt niin kypsinä, etteivät ne kestä kolhimista eivätkä muutenkaan kovin pitkää säilytystä. Jääkaapissa puolikas menee hyvin huomiseen. 

Tour de Francen 14. etappi oli taas Tadej Pogacarin näytöstä. Hän jätti muut taakseen ja vahvisti kokonaiskilpailun johtoaan jo neljään ja puoleen minuuttiin Jonas Vingegaardiin nähden. Jos Tadej ei olisi suosikkini, tämä kisa kyllästyttäisi minua. 

Tänään näytti hetken siltä, että Richard Carapaz saattaisi voittaa etapin ja minun piti oikein miettiä kuinka kauan siitä on, kun "Karapatsi" joutui minun silmissäni huonoihin kirjoihin. Siitä on monta vuotta, silloin hän oli mukana etapin kärkikahinoissa, muttei vetänyt yhtään, vaan valitteli, etttei pysty ja voi huonosti, mutta koki ihmeparantumisen juuri loppukirin aikana ja voitti etapin. Ai että minua korpesi. En muista kenet hän silloin voitti ja oliko sillä merkitystä kokonaisuuden kannata, mutta minua ei kannata suututtaa näissä asioissa, minähän en helpolla anna anteeksi. Etsin myöhemmin mikä vuosi se oli ja mikä kisa, jossa Carapaz joutui campaluiskaan, josta ei ole vieläkään päässyt pois. 

Tämä joukkue tuli meitä vastaan tänään InterMarchessa, Lotto-joukkue. Mutta oikeastaan he vain seisokselivat siellä joutilaan näköisinä. 

Italialainen peruna-tonnikalasalaatti

Tänään on ollut lämpimämpää kuin eilen tänne saarelle tullessamme, mutta nyt taitaa jo pian taittua viilenemisen puolelle iltaa kohden. Antti kävi hieman katsastelemassa paikkoja ja otti kuvan todella kauniista karusellista, arvostan. Se on ilmeisesti ympäri vuoden Noirmoutierin saaren pääkaupungin torin laidalla. 

Nyt ei ollut mielitekoa syödä kovin raskasta ruokaa, tein meille italialaisen peruna-tonnikalasalaatin, joka onnistui oikein hyvin. Meillä oli 12 pientä Noirmoutierin perunaa, jotka kyllä ostimme jo mantereelta muutama päivä sitten, ne olivat onneksi ihan kunnossa vielä. Muutkin ainekset olivat kaikki omista varastoistamme, ei vaatinut kaupassa käymistä. 

Peruna-tonnikalasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettynä
• vettä ja ripaus suolaa perunoiden keittämiseen
• 1 salottisipuli
• 2 tl pieniä kapriksia
• 1 pieni lasipurkki tonnikalaa öljyssä (noin tavanomaisen säilykepurkin verran kalaa)
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl  sitruunamehua
• tuoretta persiljaa

Keitin perunat kypsiksi ja jätin jäähtymään noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen puolitin perunat. Leikkasin sipulin suikaleiksi ja laitoin ne salaattikulhoon. Keräsin sinne myös kaprikset ja tonnikalan. Purkkiin jäi öljyä noin puoli desiä ja käytin siitä suurimman osan salaatin kastikkeeksi. Eli kaadoin öljyn kulhoon, lisäsin sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Nostelin perunanpuolikkaat kulhoon ja sekoittelin. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. Suolaa ei tarvinut, sillä kapriksissa ja tonnikalassa oli suolaa, muttei liiaksi. Tuoretta persiljaa vielä päälle ja ruoka oli valmista. Annoin sen maustua noin vartin ja sitten söimme kaiken Giro d'Italian lähetystä katsoen. 

Nyt oli jo 18. etappi, joka päättyi massakiriin. Sen voitti Paul Magnier ja Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkönen, tieto löytyi helpoiten BBC:n sivuilta, sillä eihän nyt Giron sivuilla vielä moista tietoa löydy, vaikka maaliin on tultu jo puoli tuntia sitten. Enää kolme etappia jäljellä. Muistelin, että mitäs minä ajattelinkaan kisan alussa, muistaakseni, että Jonas voisi voittaa ja ilmeisesti toivomukseni on otettu huomioon!

Kanaa ja perunaa italialaiseen tapaan

Bourges on osoittautunut oikein mukavaksi kaupungiksi, päätimme jäädä tänne vähän pitemmäksikin aikaa. Kävimme tänään ensimmäisellä kaupunkikierroksella ja tarkastelimme katedraalia oikein huolella, se on Unescon maailmanperintökohde ja sieltä löytyi kuin löytyikin myös yksi Jeanne d'Arc. 

Päivällisellä meillä oli tänään kanaa ja perunaa, kumpaankin hain italialaista tunnelmaa. Perunoille tein salsa verdeä ja broilerin fileet täytin aurinkokuivatulla tomaatilla ja mozzarellalla. Ohjeet perunoihin täältä. Broilerit tein omasta tai asiakkaan päästä. 

Italialainen ateria kahdelle

Perunat

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Salsa verde

• tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 4 isohkoa kaprista (niitä joissa on varsi)
• 2 rkl oliiviöljyä
• sitruunamehua
• 0,5 tl murskattua valkosipulia
• suolaa ja pippuria

Täytetyt broilerinfileet

• 2 pienehköä broilerin filettä
• 4 minimozzarellapalloa
• 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 rkl oliiviöljyä paistamiseen
• 1 dl kuivaa valkoviiniä hauduttamiseen
• 2 ohutta puista varrastikkua

Ensimmäiseksi tein salsa verden, jonka kanssa piti tyytyä veitsellä pienimiseen, sillä meillä ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä sauvasekoitinta tai muutakaan, millä saisi silputtua aineksia kovin hienoksi. Leikkasin yrtit ja kaprikset pieniksi paloiksi ja silpuksi ja sekoitin niihin oliiviöljyä, sitruunamehua ja valkosipulimurskaa. Sekoitin tasaiseksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.

Leikkasin pienet Noirmoutierin perunat puolikkaiksi ja laitoin ne pieneen alumiinivuokaan, luritin päälle hieman öljyä ja ripotin päälle suolaa ja pippuria. Jätin vuokan odottamaan. 

Seuraavaksi valmistelin broilerin fileet. Leikkasin niihin viillon niin, että muodostui tasku, jonne laitoin aurinkokuivattua tomaattia ja mozzarellapallot puolikkaina. Suljin taskun pitkällä ohuella varrastikulla, sillä minulla ei nyt sitten olekaan mukana paistinarua. Ennenkuulumatonta! 

Kun oli aika valmistaa ruoka, laitoin perunat vuokassaan airfryeriin (malliston pienimpään) 160 asteeseen noin 15 minuutiksi. Antti paistoi ulkona pannulla täytetyt broilerinfileet tilkassa oliiviöljyä. Kun fileissä oli sievä paistopinta, hän kaatoi pannulle noin desin valkoviiniä lasistani ja laittoi kannen pannun päälle. Kaasu ihan pienelle ja haudutusta noin 5 minuuttia ja loput vielä kaasu sammutettuna. 

Samaan aikaan perunat olivat kypsyneet ja sekoitin niihin salsa verden. Lisäsin vielä hieman sitruunamehua, että maku raikastuisi ja terävöityisi. Oikein mainio ateria.

Giro d'Italian kahdeksannen etapin voittajaksi ajoi Jhonatan Narvaez, jo toinen etappivoitto hänelle tässä kisassa. Katsoimme lopusta noin 35 km eikä Italiassakaan liian kesäistä vielä näytä olevan. Kokonaiskilpailun kärjen osalta tilanne ei muuttunut, Afonso Eulalio johtaa edelleen ja reilun kolmen minuutin päässä toisena on Jonas Vingegaard. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on vuorossa kisan toinen välipäivä ja ensimmäinen varsinainen lepopäivä. 

Patatas Aliñadas a la Sevillana – espanjalainen perunasalaatti

Tämän päivän sivuke oli espanjalainen perunasalaatti, jonka ohjeen otin Spain on A Fork-blogista. Ruoan nimi on espanjaksi Patatas Aliñadas a la Sevillana ja se oli oikein kiva sivuke kotimaisille makkaroille. Nyt alkaa olla ihan kaikki kotimaasta tuodut ruoat syöty (jäljellä on paketti pientä pyöreää), etsin aamulla kaksi savustettua grillimakkaraa pakastimesta, merkkiä en muista. Nyt osasin tehdä justiinsa sopivan annoksen kahdelle hengelle, jokainen haarukallinen tuli syötyä. 

Espanjalainen perunasalaatti kahdelle

• 6 pienehköä perunaa
• 0,5 l keittovettä + 1 tl suolaa
• 1 salottisipuli
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Leikkasin perunat pieniin suupaloihin ja keitin ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaadoin veden pois kattilasta ja jätin perunat siivilään jäähtymään. Silppusin sipulin ja sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Yhdistin sipulisilpun kastikkeeseen. Kun oli ruokailuaika, yhdistin kastikkeen ja kypsät perunapalat ja ripottelin vielä pinnalle pippuria, suolaa ja tuoretta persiljaa. Lisänä meillä oli vielä ne kotoperäiset makkarat, jotka paistoin pannulla autossa sisällä, sillä alkuillasta satoi moneen otteeseen ja olimme jo rullanneet markiisin sisään huomista lähtöä ajatellen. 

La Vueltan lyhyttä aika-ajoa oli vielä lyhennetty (ilmeisesti taas mielenosoitusten vuoksi) ja sillä oli mittaa vain 12 km. Nopein oli Filippo Ganna ja Joao Almeida pystyi kuromaan kokonaiskilpailun toisen sijansa aikaeroa Jonas Vingegaardiin 10 sekuntia pienemmäksi. Nyt Joao on siis toisena 40 sekunnin päässä Jonasista. Huomenna perjantaina on vielä flat-etappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina kisa päättyy Madridiin. Eikä päivääkään liian aikaisin. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Alubias con Patatas a lo Pobre – pavut ja perunat

Tänään meillä oli päivällisellä sellainen ruokalaji kuin Alubias con Patatas a lo Pobre,  joka on suomeksi köyhän miehen pavut ja perunat. Eli monista Välimeren maista tuttua talonpoikaskokkausta edullisista aineksista. Näissä ruokalajeissa hienous piilee siinä, että ne ovat todella yksinkertaisia valmistaa, usein varastoraaka-aineista ja silti niissä on makua yllin kyllin. 

Otin ohjeen luottoblogistani Spain on A Fork. Sieltä löytyy valtavasti nopeita ja helppoja espanjaisia ruokaohjeita, ei tosin liharuokia. En edes huomannut pariin ensimmäiseen vuoteen, ettei siellä ole niitä, sillä kaikkea muuta kokattavaa on niin paljon ja monipuolisesti. 

Alubias con Patatas a lo Pobre

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli suikaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 pienehköä perunaa kuorittuna ja suupaloihin leikattuna
• 1 tomaatti pieniksi kuutioiksi leikattuna
• tölkki säilöttyjä suuria valkoisia papuja (Pirkkaa, en nimittäin ole löytänyt mieluisia täältä Keski-Euroopasta)
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin ensin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin sitten perunapalat, sekoittelin ja paistelin muutaman minuutin. Ripottelin pannulle pimentonia ja pippuria, sekoittelin ja kumosin pannulle tomaattikuutiot. Sekoittelin taas ja kaadoin päälle pari desiä vettä ja kasvisfondin. Viimeisenä lisäsin pannulle huuhdellut pavut ja taas sekoitin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kiehua maltillisesti sen aikaa, että perunat olivat kypsiä. Maistelin, suolaa ei tarvinut yhtään, sitä oli fondissa tarpeeksi, mutta pippuria kiersin myllystä. Annoksiin vielä päälle tuoretta basilikaa ja hieman sitruunamehua. Lautasilla oli myös pannulla kuumennetut valmiit kalaleikket ja espanjalainen papu-perunasivuke maistui erittäin hyvältä. 

La Vueltan kuudes etappi oli Andorraan päättyvä vähintään semivuorietappi, ellei ihan varsinainenkin. Katsoimme taas noin 65 km lopusta ja siinäpä tapahtui niin, että voittajaksi ajoi Jay Vine. Toisena maaliin tullut norjalainen Torstein Træen. Hän otti punapaidan itselleen ja Jonas Vingegaard putosi viidenneksi. Saapa nähdä miten kisa tästä eteenpäin kehittyy. 

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Piemontelainen perunasalaatti – eikä tämä ole fuskausta

Tämän päivän ranskalaisen ruokahaasteen ruokana meillä oli  Pardon your French-blogin piemontelainen perunasalaatti, hieman varioiden tietysti. Olen käyttänyt tämän hienon blogin ohjeita monta kertaa ja kun Audrey sanoo, että tämä on Italiaan vivahtavasta nimestään huolimatta ranskalainen ruoka, niin minähän uskon ja levitän tietoa eteenpäin ihan mielissäni. Sitä miksi ruokaa sanotaan piemontelaiseksi, en nyt tullut tietämään, sillä aikaa on kuitenkin rajallisesti näin reissussakin. Ehkä otan asiasta selkoa myöhemmin. 

Aineksien suhteen piti hieman soveltaa, sillä olin aamulla ennen kaupassa käyntiä lukenut useita perunasalaattiohjeita ja sekoitin ne muistissani. Nyt minulla on CampaKeittiössä karkeaa sinappia, jota ei sitten tarvittukaan tämän päivän ruoassa ja unohdin ostaa kreikkalaista jogurttia, mutta niillä mentiin, mitä oli varastoisssa. Onneksi ei ollut kaupassa tilliä, sillä se olisi tullut siihen toiseen salaattiin, jota en aikonutkaan tehdä. 

Piemontelainen perunasalaatti

• 8 pienehköä perunaa
• vettä perunoiden keittämiseen
• 2 kevätsipulia
• 10 cocktailkurkkua
• 1 tl pieniä kapriksia (ei niitä varrellisia isompia)
• 3 ohutta viipaletta alankohollantilaista kinkkua
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 1 keltainen tomaatti
• tikkuaskin kokoinen pala Comte-juustoa 
• (2 kananmunaa keittettynä ja paloiksi leikattuna, jätin tällä kertaa pois)
• (2 rkl kreikkalaista jogurttia, ei ollut, joten ei käytetty)
•  2 rkl majoneesia
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl cocktailkurkkujen lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Alkuperäisen ohjeen näkee siis täältä, minä tein vähän eritavalla, koska voin ja osin oli pakkokin, kun en ollut muistanut kaikkia aineksia. 

Leikkasin perunat puolikkaiksi ja keitin ne kypsiksi. Antti kaatoi veden kattilasta ja jätti perunat vielä kannen alle hieman asettumaan. Muutaman minuutin kuluttua kumosin perunat leikkuulaudalle ja leikkasin ne vielä suupalakokoon ja jätin jäähtymään. 

Perunoiden kypsyessä leikkasin sipulit ja cocktailkurkut paloiksi, tomaatit lohkoiksi, kinkun suikaleiksi ja juuston pieniksi kuutioiksi. Siinä sitä oli geometriaa ja erilaisia muotoja yllin kyllin. 

Sekoitin salaattikulhossa kastikkeen valmiiksi, eli sinapin, kurkkuliemen, sitruunamehun, majoneesin, suolaa ja pippuria. Maistelin, lisäsin vielä pippuria ja sitruunamehua. Sekoitin kastikkeeseen jo odottamaan puolet kurkkupaloista.

Kun perunat olivat jäähtyneet, sekoitin ne kastikkeeseen, lisäsin mukaan tomaatit, kinkkusuikaleet,  juustot, loput kurkkupalat ja maustoin lisää suolalla ja pippurilla. Kun kaikki oli sekoitettu mukaan, ripottelin päälle vielä paljon tuoretta persiljaa, joka on ehdoton suosikkiyrttini tällä erää. Se käy kaikkeen, varmaan jogurttiinkin, ehkä kokeilen aamulla. 

Tour de Francen seitsemäs etappi ajettiin Bretagnessa, suosikkimaisemissamme. Kun sain ruoanlaiton ohessa lähetyksen näkymään tietokoneelta, oli maaliin matkaa enää 2 km. Laitoimme heti sormet korviin ja sanoimme päläpälä ja peruutin lähetystä noin 90 km kohdalle, emmekä saaneet liian aikaisin tietää kuka voitti. 

Valmistelin ruoan ja söimme ja noin puoli tuntia sen jälkeen viivästetty etappi saatiin loppuun. Ja kuinkas kävikään, senhän voitti Tadej Pogacar, ei hän malttanut olla voittamatta ja niin hän taas sai keltapaidan omakseen. Sanokaa minun sanoneen, tämä malttamattomuus voi vielä koitua joskus Tadejn tappioksi.  Mutta minulle siis kelpaa, että suosikkini voittaa ja siirtyi taas johtamaan kisaa. 

Ilon ja onnen 'Nduja-perunat

Voi hyvät hyssykät miten iloinen päivä tästä tulikaan! Olin jo melkein menettänyt mielenkiintoni tämän vuoden Giro d'Italiaan, sillä se näytti jo niin taputellulta. Oletettu lopputulos ei olisi ollut mitenkään huono, olisi saatu uusi nuori voittaja ja sen sellaista. Mutta tänään nähtiin jotain sellaista, mikä saa minut aina tykkäämään pyöräilystä lajina. Isaac del Torista piti tulla voittaja, olin sen asian kanssa ihan ok, kunhan Richard Carapaz ei voittaisi (olen näissä asioissa pitkävihainen). 

Emme olleet hoksanneet kisan toiseksi viimeisen etapin alkavan jo kello 10.30 ja lähdimme iltapäivän alussa rantakävelylle. Kävelimme itään päin ihanaa rantaa pitkin laskuveden ollessa melkein matalimmillaan. Leirille palatessamme viritin meille katsomoa tabletin kuukauden jäljellä olevilla mobiilidatan gigoilla näkyviin. Kun sain viimein nykerreltyä kuvan näkyviin,  ilmeni, että matkaa on jäljellä enää 27 km ja Simon Yates saattaa pian siirtyä virtuaaliseen johtoon. Äkkiä kädet korville ja katse jonnekin sivuun ja peruutusta tallennuksessa noin sadan kilometrin kulmille. Aloimme siitä sitten seurata miten tilanne oikein kehittyy. Yhteydet eivät ole täällä olleet kovin kummoiset, leirialueella ei ole toimivaa nettiä ilmeisesti edes ostettavana, joten olimme omien gigojen varassa. Eivätkä ne toimineet kovin hyvin. Piti vaihtaa puhelimelta tietokoneelle jaettavaan wifiin ja viimein saimme etapin katsomisen nilkutettua loppuun monien pysähdysten ja jumitusten jälkeen. 

Tässähän kävi sitten lopulta niin, että Simon Yates karkasi Isaac del Torolta ja Richard Carapazilta ja sai hatkassa olleelta joukkuekaveriltaan Wout van Aertilta sopivassa kohden vetoapua niin, että hän nousi kokonaiskilpailun johtoon usean minuutin erolla ja voi huomenna ajella iloisesti maaliin kenenkään häntä uhkaamatta. Hän johtaa Isaac del Toroa 3.56 minuutilla. Richard Carapaz jää kolmanneksi. Suurissa ympäriajoissa ei viimeisellä etapilla haasteta enää sitä, joka on johdossa toiseksi viimeisen etapin maalissa. Eri asia on sitten se, jos viimeinen etappi on aika-ajo, eikä seremoniallinen. Minä en tykkää aika-ajoista viimeisinä etappeina, enkä käsitä miten niitä yhä on, vaikka olen asiasta valittanut jo kohta 15 vuotta. 

Päivän italialaisehkoksi ruoaksi tein meille 'Nduja-perunoita. En nyt tiedä onko sellaista ruokaa varsinaisesti olemassa, mutta tein silti. 'Nduja-purkista tulee riittämään vielä pitkään. Otan joka kerralla puhtaalla lusikalla max 2 tl, joten ihan pian se ei lopu.

'Nduja-perunat kahdelle

• 4 keskikokoista Noirmoutierin perunaa
• 2 rkl voita
• 1,5 tl 'Ndujaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä (basilika, persilja, rosmariini ja timjami)

Keitin ensin perunat kypsiksi ja kun ne olivat jäähtyneet hieman, leikkasin ne kuutioiksi. Kuumensin samassa kattilassa (tiskin säästämiseksi) voita ja 'Ndujaa. Kun ne olivat sulaneet, lisäsin perunalohkot kattilaan ja paistelin niitä samaan aikaan, kun tappelin nettiyhteyksien kanssa. Kun perunat olivat saanet kivan paistopinnan voi-'Nduja- seoksesta, maustoin perunat vielä suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Söimme nämä erinomaiset perunat valmiiden kalaleikkeiden ja tartar-kastikkeen kanssa. 

Huomenna on sitten se seremoniallinen Roomasta alkava ja sinne päättyvä etappi, johon odotetaan massakiriä. Minulle on ihan se ja sama kuka sen voittaa, sillä Yatesin äiteen poika voittaa koko kisan! Ihan varmasti kaksoisveli Adamkin on iloinen, vaikka ajaakin eri tallissa. Minulla on vielä mielessä pari vaihtoehtoa huomisen Italia-kokkauksella, riippuu ihan fiiliksistä kumman niistä toteutan. 

Pasta e patate – lisää cucina poveraa

Päivän italialaiskokkaus oli nopea, helppo ja ennen kaikkea edullinen, pastaa ja perunaa, eli pasta e patate. Se kuuluu Italian talonpoikaiseen ruokakulttuuriin, jossa vähistä aineksista tehdään maistuvaa ruokaa edullisesti. Tämä sopi taas todella hyvin matkakokkaamiseen, tiskiä tuli vähän tavallista enemmän, kun en optimoinut keittämistä ja paistamista samaan kattilaan. 

Pasta e patate kahdelle

• 2 viipaletta pekonia silputtuna
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tomaattikastikefondipala (en muista mikä niiden oikea nimi on, semmoinen tiiviste hyvin maistuvaa tomaattikastiketta)
• 2 pienehköä perunaa kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl 8 minuutin keittoajan pastaa
• 1 dl 3 minuutin keittoajan pastaa
• pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Luin tästä ruoasta monia ohjeita, niissä korostettiin, että tähän voi laittaa melkein mitä vain, vaikka minkälaista pastaa, montaa erilaista, eikä mikään lihatuote ole tarpeen, mutta jos jotain sattuu sopivasti olemaan, niin mikä ettei. Minulla oli juuri pari pekoniviipaletta, jotka olikin jo hyvä käyttää pois. 

Aloitin laittamalla kattilan kaasuliekille ja kun kattila oli hieman kuumentunut, kumosin sille pekonipalat, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutaman minuuttin ja seuraavaksi lisäsin mukaan perunakuutiot ja tilkan oliiviöljyä. Paistelin niitäkin. Lisäsin mukaan sen tomaattifondin ja kun se oli liuennut aineksiin, nostin kattilan pois liedeltä odottamaan kannen alle.  

Nostin pastakattilan vesineen liedelle ja kun vesi kiehui, pudottelin sinne ensin pitemmän keittoajan vaativan pastan ja muutaman minuutin kuluttua pikaisemman pastan. Annoin niiden kiehua noin kolme minuuttia ja vaihdoin sitten pastakattilan sivuun ja palautin perunakattilan liekille. Kauhoin pastakattilasta keittovettä noin pari desiä perunapalojen ja muitten hökeitten päälle ja sekoittelin. Laitoin kannen päälle ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Tarkistin välillä, ettei liemi pääse kiehumaan kokonaan pois. Lisäsin välillä pienen kauhallisen pastankeittovettä. Lisäsin mukaan myös tomaattipyreen ja sekoittelin taas. 

Kun perunapalat alkoivat olla kypsät kauhoin pastat toisesta kattilasta mukaan ja lisäsin sen verran pastankeittovettä, että ainekset olivat ikäänkuin sakeassa keitossa. Annoin ruoan vielä kypsyä muutaman minuutin, että liemi keittyi kokoon ja niin, että sekä perunat että pastat olivat kokonaan kypsiä. Maustoin ruoan suolalla ja pippurilla ja annoksien päälle  tuli vielä yrttejä ja parmesaania. Oikein oivallinen ruoka!

Giro d'Italian yhdeksäs etappi päättyi Sienaan ja sen voitti Wout van Aert. Tämä oli hänelle ensimmäien Giro-etapin voitto, mutta taitaa olla myös kyseessä hänen ensimmäinen Gironsa. Pinkkipaidan saavutti itselleen Isaac Del Toro ja suosikkini Primoz Roglic putosi yli kahden minuutin päähän kärjestä. Huomenna on kisassa toinen lepopäivä ja tiistaina homma jatkuu pitkällä aika-ajolla. 

Vaikuttaa siltä, että Saumurissa ei ole koko paikkakunnalla kunnolla toimivaa internettiä  millään konstein. Ei toimi leirialueen netti, ei 4G-liittymäni kautta eikä 5G-liittymäni kautta. Kuvien siirto postaukseen alkaa tökkiä niin, että ranskapatti taas kasvaa otsaan. Mutta toisaalta, tässä ei ole mitään uutta. Näin on ollut joka kerta, joka ikinen kerta. Niinpä postaukseen tulee max yksi kuva, jos sekään onnistuu. No, taisin saada kaksi kuvaa puserrettua postaukseen ja se saa riittää. 

Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

Hyvät hyssykät, jo viidestoista sukellus italiailaisen kokkailun pariin!

Toukokuussa 2011 aloitin CampaSimpukka-blogin enkä tiennyt tuleeko siitä yhtään mitään. Julkaisin ensimmäisen postauksen 7.5.2011, sillä sinä päivänä alkoi sen vuoden Giro d'Italia. Sen jälkeen olen kahlannut läpi aika monta Giroa, Touria ja Vueltaa. Tänä vuonna on 15. kerta, kun tähän hommaan ryhdyn. Blogista ei ole tullut suurta menestystä, eikä varsinkaan tulonlähdettä. Se on silti minun ja meidän tarinamme monista vuosista ruoan ja monen muunkin aiheen parissa.

Nyt alkaa siis viidestoista italialainen ruokahaasteemme, yritän saada jokaiselle Giron 21 ajopäivälle jonkunlaisen ruokaohjepostauksen. Kieltämättä välillä tuntuu melko suurelta haasteelta keksiä jotain uutta kokattavaa, etenkin näin reissuolosuhteissa, mutta eiköhän tästä taas selvitä. 

Giro d'Italia alkoi tänä vuonna Albaniasta. Siellä en ole koskaan käynyt, enkä tunne suurta halua mennäkään. Muina vuosina, kun joku suurista ympäriajoista on alkanut ns. ulkomailta, olen välillä tehnyt sen aloitusmaan ruokaa, mutta nyt en kyllä ajatellutkaan etsiväni mitään albanialaista erikoisherkkua. Mitä se voisi olla? 

Otimme jo helmikuussa kuvia italialaisten ruokakirjojeni sivuista resepteistä, joita voisin matkalla helposti toteuttaa. Tiesimme jo tuolloin olevamme reissussa toukokuussa, muttei kirjojen mukana kuljettaminen ollut hyvä idea, auton painosta on koko ajan oltava varuillaan (ei haittaisi olla omastakin painosta). Tänään tein ensimmäisen ruoan kirjasta, jota en nyt pystykään muistamaan! Joku alla olevista kirjoista se on.

Espanjalainen perunamunakas on monille tuttu, mutta tämä on italialainen versio. Meillä oli noirmoutierilaisia perunoita pieni laatikko, ikävä kyllä niistä moni oli mennyt huonoiksi, olivat ihan joustavia puristeltaessa  (vaikka ostettu vasta toissapäivänä), mutta tarpeeksi monta oli kunnossa, että sain ruoan tehtyä. Lisäsin hieman aineksia perunamunakkaaseen, sipulia ja yrttejä, koska niitä oli. 

Italialainen perunamunakas kahdelle

• 5 perunaa
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 kananmunaa (koska ne oli jo käytettävä, neljä olisi riittänyt)
• pieni pala parmesaania ja gruyereä raastetttuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa, basilikaa ja timjamia

Keitin perunoita muutaman minuutin ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Raastoin juustot ja sekoitin ne kannuun rikottuihin kananmuniin. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla. Nypin yrttejä matkayrtistöstä odottamaan ja viipaloin sipulin ohuiksi paloiksi. Leikkasin melkein kypsät perunat viipaleiksi. 

Kaadoin paistinpannulle lorauksen oliiviöljyä ja sommittelin peruna- ja sipuliviipeleet pannulle tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin niitä muutamia minuutteja ja kääntelin sitten perunaviipaleitten kylkeä. Kaadoin pannulle kannussa olevan kananmuna-juustoseoksen ja nostin pannun päälle kannen. Pienensin liekin pannun alla niin pienelle kuin mahdollista. Munakas hyytyi melkein kokonaan noin vartissa, siinä vaiheessa sen saattoi kääntää aika helposti paistinlastassa. Laitoin liekin pois pannun alta ja laitoin pannun päälle kannen. Munakas sai hyytyä valmiiksi pannun jälkilämmöllä. 

Noin kymmenen  minuutin kuluttua munakas oli valmis ja valutin sen pannulta tarjoilulautaselle. Sommittelin munakkaan ympärille salaatinlehtiä, tomaattilohkoja, kurkkupaloja, mansikoita ja pieniä mozzarellapalloja. 

Oli oikein maukas perunamunakas, ei voi valittaa. Giro d'italian ensimmäinen etappi ajettiin Albaniassa niin, että se päättyi Tiranaan. Nopein oli Mads Pedersen, näimme kisasta muutamia viimeisiä kymmeniä kilometrejä leirialueen kohtuullisella netillä, vaikka kuvien siirtäminen ja käsittely ei sitten millään meinaa onnistua. Vielä kaksi etappia ajetaan Albaniassa ja maanantaina revohka siirtyy laivalla Italiaan, mikäli oikein ymmärsin. 

Huomaa polkupyörä kuvan vasemmassa alakulmassa